tunnetila: tsemppaus
Helmikuun loppu meni kieriskellessä ahdistuksessa. En tiennyt surisinko menneen aikakauden loppua, vai iloitsisinko uuden ajan alkamisesta. Eilen, maaliskuun ensimmäisenä päivänä päätin, että mennyttä saa kaivata, se on ihan normaalia. Uudelle ajalle on kuitenkin annettava mahdollisuus, vaikka jo pelkkä ajatus tuntuu välillä liian hurjalta.
Aloitin viime syksynä opinnot työn ohessa. Aika oli kortilla jo ennen opintoja, olin täystyöllistetty päivätyöni ja bloggaamisen kanssa. Päätin silti tarttua tilaisuuteen kun minut kurssille valittiin. Henkireikäni oli 4 päiväinen työviikko. Sain lyhennetystä työviikosta aikaa blogin kirjoittamiseen, ja pystyin pitämään edes yhden päivän viikossa (lauantait) ”vapaata”. Nyt, 1.3., luovuin nelipäiväisestä viikosta ja palaan takaisin täyteen työviikkoon. (Tässä yksi lisäsyy pussiin hengittelylle.)
Mietin todella pitkään olenko valmis luopumaan vapaapäivästäni. Minulle kuitenkin tarjottiin töissä mielekästä projektia jonka pystyn hyödyntämään opinnoissani täysin, joten järki voitti tunteen ja otin uuden haasteen vastaan. Nähtäväksi jää, miten paljon uusi projekti minua työllistää, ja kuinka paljosta joudun sen vuoksi luopumaan. Valitettavasti tuo ajankäytöllinen ongelma tulee vaikuttamaan juuri bloggaamiseen, eli olen jo tässä vaiheessa aika varma, etten jatkossa ehdi blogata päivittäin.
neule H&M Spring Collection 2014*, farkkupaita Vero Moda,
farkut Cubus, nilkkurit H&M Premium Collection*, korvikset Cecilie Melli
Toinen pussiin hengittelyä vaatinut asia viime viikkoina on ollut edessä oleva muutto. Olemme asuneet nykyisessä kodissamme vasta kaksi vuotta. Vuokrasimme asunnon toiveissamme pitkäaikainen vuokrasopimus. Pitkäaikaista sopparia meille luvattiinkin, mutta asiat muuttuvat ja asuntomme laitetaan ihan näinä päivinä myyntiin. Kaiken muun kiireen keskellä pelkkä ajatus uuden kodin etsimisestä ja muutosta on saanut minut hulluuden partaalle.
Vihaan pakkaamista ja muuttoa yli kaiken, ja kun taas olen availlut kaappeja vain todetakseni että hukumme tavaraan, on epätoivo ollut vallitseva tunnetila jo useamman viikon. Ja kaikki ne päätökset jotka on tehtävä ennen muuttoa. Ostetaanko vai vuokrataanko? Missä haluamme asua? Kaksio vai kolmio? Mitä asunto saa maksaa? Onko speksimme täyttäviä asuntoja olemassa? Voi jestas, pää on tuntunut räjähtävän kaikesta pohtimisesta.
Suurin kivi putosi kuitenkin sydämeltä viime viikolla kun löysimme meille kivan uuden kodin. Luojan kiitos, ensimmäinen asunto jota kävin katsomassa oli meille juuri se oikea. Nyt tarvitsee vain kerätä voimia muuttorumbaan.
Siinäpä niitä asioita, joiden vuoksi paperipussi on ollut viime viikkoina kätevä kaveri. Viisipäiväiseen työviikkoon totuttelu voi olla aika rankkaa, ja siitä seuraava muista asioista luopuminen tulee varmasti aiheuttamaan tuskaa. Täytyy vain yrittää ajatella, että aika aikaansa kutakin. Ja hei, jos blogini tuntuu välillä hiljenevän useammaksi päiväksi niin tietäkää, etten olen unohtanut. En vain mitenkään ehdi.
Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!
Kuvat Iina / MouMou
0
Onpa sinulla nyt kaikkea mahdollista tapahtumassa! Mutta kuten jo edellä sanoin, niin blogista sinun ei kyllä pitäisi stressiä tuntea. Kirjoitat, kun se sinusta tuntuu kivalta ja kun jaksat – kyllä opiskelu, työ ja muutto on jo ihan semmoinen setti, että oksat pois! Palautuu mieleen 1½ vuoden takainen tilanne, kun olimme juuri muuttaneet ja sainkin yllättäen täysipäiväisen työn, minkä ohellä koetin vähän opiskellakin. Oli aika rankka talvi, kun vielä teimme samalla koko ajan pientä remonttia uudessa kodissa… Mutta siitä selvittiin! Tsemppasin itseäni ajatuksella, että puolen vuoden päästä tilanne näyttää erilaiselta, päivä kerrallaan ja koko ajan tulee valmiimpaa 🙂 Samalla ajatuksella siis eteenpäin sinäkin ja muista ennen kaikkea nauttia jokaisesta päivästä ja mielekkäästä tekemisestä!
Mahtavaa maaliskuuta!!
Kiitos Tarja! <3 Ihanan ymmärtäväisiä kommenttejanne lukiessani olen tullut siihen tulokseen, että ne suurimmat blogipaineet aiheutan minä ihan itse. Blogista on tullut minulle vuosien saatossa elämäntapa, ja kaikesta mitä arjessa tapahtuu ajattelen ensimmäisenä "Tästä täytyy kirjoittaa blogissa!" Onneksi Te olette ymmärtäväisempiä ajan rajallisuudelle kuin minä itse. Ja kun huomaan, että kirjoitat täysin omista kokemuksistasi, tiedän että sinua kannattaa uskoa. Päivä kerrallaan, ja kaikesta selviää kyllä! Kiitos sanoistasi Tarja!
Arvelinkin, että asunto saattaa olla yksi syy levottomuuteen siellä… Mutta onnea sille, että löysitte heti uuden hyvän paikan asua! Tosi hieno juttu. Nyt vaan varaat muuttofirmasta yhden ison muuttolaatikon per asuinneliö, ja jos teillä on kirjoja paljon niin 1 laatikko per hyllymetri niille. Pakkaatte kamppeet itse ja pyydätte muuttofirman siirtämään tavarat, niin säilyy mielenrauha paremmin? 🙂
Ja tsemppiä työkuvioihin, kyllä siihen pian taas tottuu! Ja jollei totu, niin työasiat ei onneksi ole lopullisia ja kiveen kirjoitettuja, niissä voi aina tehdä muutoksia jos siltä tuntuu 🙂
Juu, asuntoasiat ovat kyllä aiheuttaneet vähän liikaakin levottomuutta allekirjoittaneessa. Kiitos asunto-onnittelusta, olen itsekin valtavan iloinen että uusi koti löytyi noin helposti.
Kiitos myös muuttovinkistä. Itse tosin haaveilen lottovoitosta, ja muuton kokonaan ulkoistamisesta muuttofirmalle. Voi kunpa joku pakkaisi tavarat minun puolestani! 🙂 Ja totta tuo työjuttu. Jos tässä nyt vuoden jaksaisi painaa työjuttuja ja opiskeluja päällekäin, sitten pitäisi pian helpottaa. (Mutta luultavasti sitten keksin taas jotain uutta stressattavaa… :))
Jopa on stressin aiheuttajia kerrakseen! Kyllä se siitä pikkuhiljaa (itsekin monesta muutosta selvinneenä tiedän). Blogista älä ota paineita, kyllä me maltetaan odottaa uusia postauksia 🙂 Onnea ja voimia haasteisiin!
Kiitos HeidiV! <3 Juu, vähän vähempikin stressi olisi saanut riittää tällä kertaa... 🙂 Noh, kun tämän kuukauden saa nyt rykäistyä pois päiväjärjestyksestä niin sitten alkaa jo vähän helpottaa. Voi että mä inhoan muuttamista!!!
Älä blogin päivittymisiä ollenkaan sure – sinulla on lukijakunta, joka kyllä malttaa odotella. Ja elämässä vaan tulee hetkiä, jolloin on pakko laittaa First things first. Työ, opiskelu ja muutto – tsemppiä! Ja niitä paperipusseja varalle <3
Kiitos Lady of The Mess! <3 Ihanasti sanottu! Ja kyllä, minusta tuntuu että te lukijat olette niitä fiksuja jotka maltatte odottaa. Itse olen se touhu-iita joka ei malta pysyä blogista poissa, tuli mitä tuli. 🙂
älä nyt ihmeessä blogin päivitystahtia murehdi! blogin pitäisi olla kiva asia eikä stressin aihe. kyllä me lukijat ymmärretään, ihan varmasti! on sulla ihan tarpeeksi mietittävää muutenkin.
onnea uuteen kotiin!
Kiitos pauliina! Minusta tuntuu, että kaikista suurimpia paineita blogin suhteen aiheutan ihan minä itse. Te lukijat suhtaudutte tähän aivan ihanasti, kiitos siitä! <3
Hieno homma etta uusi asunto loyty niin nopeesti. Ja onneks olkoon uudesta tyohaasteesta. Ota paiva kerrallaan kaiken hulinan keskella ja muista pitaa ittestas huolta. Tsemmpia kevaaseen!
Kiitos Kikka! Uusi työhaaste on tosi kiva, ja olen kaivannutkin työrintamalle jotain uutta. Ajankäytölliset ongelmat harmittavat kuitenkin jo etukäteen. Toivottavasti uusi työ asettuu pian uomiinsa ja pian unohdan että tulen tehneeksi jotain ”extraa”.
Oi, Nina! Super-isot-kasat tsemppiksiä sinulle!! On melkoista rytinää nyt elämässäsi. Onneksi löysitte ihanan uuden kodin, se todellakin pudottaa ison kivenmurikan sydämeltä. Nyt vain unohdat kaiken stressinpoikasenkin blogin vuoksi ja touhuat kaiken valmiiksi. Kyllä me täällä sinua odotellaan – ja ymmärretään täysin miten lujilla olet. Tärkeintä on, ettet väsytä ihan kokonaan itseäasi vaan muistat ottaa hetkisiä myös ihan vain nauttimiseen. (Vaikka silmät kiinni, jos muuttolaatikot hermostuttaa :D)
Kiitos tsemppiksistä vipsu, niitä tarvitaan! 🙂
Kiitos myös ymmärryksestä. <3 Olen kasvanut blogiini niin kiinni, että vaikka välillä ajattelen ottavani vaikka ihan kokonaisen blogilomaviikon, niin täältä ei malta pysyä poissa. 🙂 Silmät siis välillä kiinni ja tuulta päin! 🙂
Upeat korvikset <3
Kiitos Tiia! Nämä on minustakin iiiihanat! 🙂
Muista hengittää <3
Kaikki sujuu kyllä. Minä vaihdoin juuri työnkuvaa, aloitin yliopisto-opinnot ja muutin uuteen kaupunkiin yksin, joten voin kuvitella tunteesi kyllä. Teitä on onneksi kaksi ja kaikki aina lopulta järjestyy. Kirjoitat sitten tänne kun ehdit ja jaksat, elämä on (onneksi) muutakin kuin blogi ja toisaalta ei me lukijat mihinkään kadota vaikka muutama päivä väliä tulisikin.
<3 <3 Muista hengittää on paras neuvo ihan kaikkeen! Jännä että neuvon tuota itse kaikille, mutten sitten itse noudata omaa neuvoani. :)
Sinulla on kyllä mennyt elämä uusiksi ihan kunnolla, tsemppiä kaikkeen iduska!! Kiitos kivoista sanoistasi. Ihana kuulla että pysyt mukana vaikken päivittäin postaisikaan. :)
No onpa monta muutosta kerralla. Tsemppiä ja onnea!
Kiitos Lumo! Hurjaa on meno, täytyy vain yrittää jaksaa painaa eteenpäin. 🙂
On sinulla kyllä kaikenlaista kestettävää nyt, mutta uskon että kaikki ne asiat ovat muutosta aina vaan parempaan. Kenties uusi asuntonne onkin huimasti vanhaa ihanampi. Opiskelu ja työnteko samaan aikaan on ihan hirveää (itse en jaksanut sitä kauaa =D), mutta sinun tarmollasi ja päättäväisyydelläsi uskon että jaksat, ja saat vielä lisää virtaa uusista oppimistasi asioista. Huippua muuten, että voit hyödyntää työprojektia opiskeluissasi, se varmasti tuo lisää mielekkyyttä hommaan. Sinun ansiostasi aloin aikanaan itsekin haaveilla nelipäiväisestä työviikosta, mutta näillä näkymin siihen ei minulla ole mahdollisuuksia lähiaikoina. Mutta ehkä sitä jotenkin onnistuu rentoutumaan vielä paremmin, kun siihen on harvemmin mahdollisuus. Yritän etsiä kaikesta niitä positiivisia puolia, sillä olen huomannut kuinka paljon se omassa elämässäni on vaikuttanut. =D Mutta uskon todella, että vaikka välillä on puhti loppu, kaikki järjestyy niinkuin on tarkoitus, ja tästä kaikesta seuraa sinulle pelkkää hyvää. <3 Äläkä urhaa ajatustakaan "liian harvoille postauksille", sillä sinun lukijakuntasi on niin fiksua ja lämmintä porukkaa, ettei kukaan sinua sen takia hylkäisi. Minuakin harmittaa miten harvoin ehdin ja jaksan kommentoida, mutta uskon että tiedät kuinka tärkeä minulle silti olet. Luen usein useamman postauksen kerrallaan ja harmittelen miten olet jakanut medän kanssa stressiäsi tai ystävänpäivätoivotuksia monta postausta sitten, enkä minä ole ehtinyt kommentointiin mukaan. Silloin haarmittaa todella, mutta niin kauan kuin jaksat kirjoittaa minä olen mukana, ja kommentoin niin usein kuin vain voin. Uskon että useimmat täällä tuntevat samoin, joten stressi pois blogisi suhteen. Ihanaa ensimmäistä kevätkuukautta ja paljon haleja ja tsemppiä! <3
Ihana ihana kommentti Virpi!! <3 Kiitos sanoistasi! Tiedän, että blogillani on hämmästyttävän upeat lukijat, ja olen teistä kiitollinen joka ikinen päivä. Kiitos siis tästäkin tsemppaavasta kommentistasi, se tuli todella tarpeeseen.
Ja ihanaa, ulkona paistaa aurinko! Kaikki on heti paljon helpompaa kestää ja jaksaminen on ihan toisella tasolla. Haleja sinullekin! <3
Huh, onpas tuossa kaikessa hommaa.
Eiköhän me ihanat lukijat pysytä matkassa, vaikka postaustahti hiljenee. On täällä aina niin mukava käydä lukemassa laadukasta tekstiä, että kyllä jaksaa uutta postausta odotella ihan kaikessa rauhassa 🙂
Tsemppiä muuttoon, voikohan siitä joku muka tykätä?!
Kiitos SatuKoo! <3 En tiedä voiko kukaan oikeasti tykätä muutosta... Pakkaaminen on kuitenkin monien mielestä kivaa, ja se on taas minulle yksi kamalimmista asioista. Voi kunpa omistaisin vain kymmenen tavaraa. 🙂