tunnetila: pohdiskelu
Elo täällä Berliinissä on yhtä vuoristorataa. Tunteet vaihtelevat joka toinen päivä maailmaasyleilevästä onnesta seuraavan päivän pohjattoman tyhjyyden ja riittämättömyyden tunteeseen. Eilinen päivä oli taas ihan kamala. Paska, kuten lukijalleni eilen rehellisesti kommenttiboksissa tokaisin.
Mistä täällä nyt siis kiikastaa? Sukeltakaamme ongelman ytimeen!
Opiskelen DeutschAkademissa. Opiskelijat jaetaan kielikursseille tasokokeen perusteella. Berliinissä asuvat tekevät tasokokeen täällä, muut verkon kautta. Tein oman kielitestini verkossa, ja sain siitä (jostain syystä) käsittämättömän hyvät pisteet. Minut määriteltiin testin perusteella todella edistyneiden ryhmään.
Ilmoitin koululle, etten pysty mitenkään opiskelemaan tuolla tasolla. Kerroin, että onnistuin kokeessa vahingossa. Tämän jälkeen koululta soitettiin minulle Suomeen, ja minulle tehtiin suullinen tasokoe. Haastattelun jälkeen kurssini tasoa laskettiin rutkasti. Haastattelija huomasi, etten osaa mitään.
Kirjallisen kokeeni tulos oli kuitenkin niin hyvä, että haastattelija ei uskonut suullisen taitoni vastaavan täysin todellisuutta. Hän siis laittoi minut hieman liian vaikeaan ryhmään. Hän painotti, että minun täytyy opiskella omatoimisesti ennen kurssille tuloa. Arvatkaa opiskelinko? No en. Ja se oli todella suuri virhe.
Eilen ahdistusta aiheutti mm. se, että kävimme kertauksenomaisesti läpi kielioppiasian, joka oli minulle täysin outo. Opettaja selitti logiikan muutamassa minuutissa, ja sen jälkeen kävimme tehtävien kimppuun.
Parini oli todella hyvä kieliopissa, joten minä keksin lauseet, ja hän kirjoitti ne oikein. Yhteistyö toimi, mutta minä en oppinut mitään. Joka ikinen lause minkä sanoin itsenäisesti, oli päin helvettiä.
Ongelmani on siis se, että ryhmäni on minulle liian vaikea. Minun täytyisi nyt päättää mitä teen seuraavien kolmen viikon aikana. Haluanko vaihtaa ryhmää minulle sopivampaan tasoon, vai sinnittelenkö tuolla jo tutun ryhmän ja kivan opettajan kanssa?
Koko reissun tarkoituksena oli verestää vanhoja muistoja parinkymmenen vuoden takaa, ja vahvistaa perusasioiden osaamista. Nyt kuitenkin mennään kieliopissa jo niin syvällä, että asiat ovat minulle uusia. En kaipaisi juuri nyt mitään uutta, sillä en osaa vielä vanhojakaan.
Avauduin asiasta koulun kanslistille (hän sattui kysymään minulta miten menee ja sai niskaansa valtavan ahdistusryöpyn) ja hän kehoitti puhumaan opettajalle asiasta.
Jos vaihtaisin helpompaan ryhmään, niin uskon että minua ei koko aikaa vain ahdistaisi. Tuntuisi kuitenkin kurjalta, ja luultavasti myös ulkopuoliselta, vaihtaa kesken kaiken ryhmää ja opetella taas toimimaan erilaisessa ympäristössä. Plaah…. Mitähän ihmettä sitä tekisi..?
Yksi asia on kuitenkin varma. Viikonloppuna en ajattele opiskeluja sekuntiakaan. Siskoni tulee huomenna luokseni pitkäksi viikonlopuksi ja otamme yhteisestä ajasta kaiken irti!
Ps. Hei arvonta! Osallistukaa arvontaan! Reippaasti nyt. Arvottava tuoteperhe vaikuttaa omien testailujeni mukaan tosi hyvältä!
0
Hmm..tuo on kyllä hankala valinta. Toisaalta ryhmän pitäisi olla vähän yli oman osaamistason, että löytyisi haastetta ja oppisi uutta. Mutta sitten taas jos mennään liikaa oman osaamistason yli, oppiminen jää ahdistuksen alle! Juttelisin vielä sinuna opettajan kanssa ja kysyisin esim. mitä aihepiirejä ja kielioppiasioita on tarkoitus seuraavina viikkoina vielä käsitellä (ellei hän ole kertonutkin teille?) ja sen + oman fiiliksen perusteella sitten päättäisin sopivan ryhmän.
Mutta peukkua ihanalta kuulostavalle viikonlopulle sekä vielä sille Uniqlolle; voi kun pääsisi pian itsekin sen valikoimia taas penkomaan!
Selasin vähän kirjaa eteenpäin, ja aikalailla uutta asiaa sieltä on tulossa. Opettajamme on ollut sairaana, ja minä olen lintsannut tunneilta (hupsis…), joten keskustelut on jäänyt käymättä. Ja nyt voi olla jo liian myöhäistä vaihtaa ryhmää. Äh ja puh. Otan nyt päivän kerrallaan ja yritän rentoutua. 🙂
Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, että kielikurssilla on hyvä olla aavistuksen liian vaikealla tasolla, silloin oppii eniten ja tehokkaimmin. Pystyisitkö tekemään jotain ahdistuksellesi sen sijaan? Kysy opettajalta vinkkejä, mitä täsmälleen sun kannattaisi itseksesi opetella, että pääset hämärien kohtien yli. Karkki teki juuri näin omalla saksan kurssillaan ja sai hyvät tehoharjoitteluohjeet ja pärjäsi lopulta oikein hyvin tasolla, joka alunperin oli aivan liian vaativa. Toinen on se, että ei tavoittele täydellisyyttä… Mahtoikohan ne sinun ehdottamat lauseet ihan oikeasti olla pain honkia – vai tuntuiko sinusta vain?
Välillä on hyvä pitää taukoa ja rentoutua – eli ihanaa viikonloppua sinulle ja siskollesi!! <3
Kiitos tsempistä ja vinkeistä Minttu! Yksi ongelma tuossa vinkissäsi on. Teidän Karkki on nuori ja fiksu, minä olen vanha ja kovapäinen. 😀
Kiitos kuitenkin, hyviä vinkkejä! <3
Olen toisaalta samaa mieltä kuin kaksi edellistä kommentoijaa, toisaalta taas sitä mieltä, että kannattaa vaihtaa tasoa alempaan ryhmään. Huomaan, että sua ahdistaa nyt, enkä usko, että kituuttaminen on hyvä asia ollenkaan. Sun pitää saada nauttia siellä olosta! Otat vaikka haasteena pikemminkin sen, että pärjäät siellä kaupungilla saksaksi, et käytä englantia ollenkaan. Kielioppi hiiteen! Mun mielestä se käytännön kielitaito on anyway paljon tärkeämpää.
Samaa mieltä tuosta käytännön kielitaidosta. Sitä mä täältä haen, ja varmuutta puhumiseen. Ja mikä parasta, olen huomannut että olen jo käyttänyt sellaista lauserakennetta täällä arjessa, mitä en olisi vielä viikko sitten osannut. Jee!!! Eli nyt vaan päivä kerrallaan eteen päin. Ja yritän hengitellä ihan rauhassa. 🙂
Suosittelen ehdottomasti vaihtamaan ryhmää. Eikä siksi, ettet voisi pärjätä kovasti yrittämällä vaikeammassakin, vaan tuon ahdistuksen takia. Olen itse todella stressiherkkä ja samaistun kovasti kertomiisi ahdistuksen tunteisiin vastaavanlaisia tilanteita/kursseja itsekin kokeneena.
Enkä täysin allekirjoita sitäkään, että vaativammalla kurssilla oppii automaattisesti paremmin. Itsestäni olen ainakin huomannut, että jos oma taso on lähellä nollaa, ’helpolla’ kurssilla oleminen rohkaisee onnistumisten ja osaamisen nopean karttumisen kautta opiskelemaan lisää ihan itsenäisestikin. Ja madaltaa ehdottomasti kielen käyttämiseen liittyvää kynnystä! Tällä hetkellä olen espanjan alkeiskurssilla ja iloitsen joka kerta tunnille mennessäni, että olen onnistunut tehtävien tekemisessä eikä tarvitse pelätä omaa vastausvuoroa tai äänessä olemista. Vaikka menisi väärinkin (niin kuin aina välillä meneekin), ei olo ole lopullisen epäonnistunut kun tilanteeseen ei liity stressiä, epävarmuutta tai ahdistusta vaan virheen osaa ottaa oppimisena.
Kolme viikkoa on pitkä aika olla ahdistunut tai käyttää kaikki liikenevä vapaa-aika ekstra-tehtävien tekemiseen vain pysyäkseen mukana. Toki puhun vain omista kokemuksistani, sinä osaat varmasti tehdä itsellesi sopivan päätöksen kuuntelemalla itseäsi. 🙂 En normaalisti juuri kommentoi (vaikka blogiasi säännöllisesti luenkin), mutta nyt oli aihe niin lähellä omia ajatuksia, että piti tulla huikkaamaan omat ajatukset tekstiksi. Tsemppiä!
Voi Heidi! Ihana kommentti, kiitos! <3 Ihan kuin olisin lukenut itse kirjoittamaani tekstiä. Ymmärrät juuri sen miltä minusta tuntuu.
Taisin kuitenkin missata mahdollisuuden vaihtaa ryhmää. Siskoni oli täällä pitkän viikonlopun, joten päätin ottaa vähän rennommin ja skippasin koulun eilen ja tänään. Ryhmän vaihto saattaa siis olla jo myöhäistä. Yritän nyt kuitenkin suhtautua asiaan niin, että käyn taas huomisesta alkaen tunneilla ja yritän ottaa sieltä irti kaiken minkä saan. Ne asiat mitkä menee yli hilseen saavat mennä yli hilseen. Katsotaan mihin se riittää.
Ymmärrän ton tosi hyvin. Kuitenkin vaativassa ryhmässä oleminen opettaa paljon, ja ainakin mulle se on hyväksi siksi että välillä tulisi pakostakin niitä ”apua en osaa mitään”-hetkiä. Niin kamalia kun ne onkin, niin niistä pääsee yli ja eteenpäin. Mulla on tapana valita ns. varmoja juttuja aina, että menestys ja onnistuminen ois taattu ja se taas ei opeta mitään. Voisitko itsenäisesti kerrata, vaikka varmasti se tuntuu tosi vaikealta? Itsenäinen työskentely on oikeesti tosi tärkeetä, sen vaikutuksen huomaa vasta myöhemmin. Tunnilla ei oo tarkoituskaan osata mitään, sitä vartenhan se ope siellä on että se voisi sua neuvoa! Kysy siis rohkeasti apua ja vaikka paria kertausmonistetta 🙂
Mä olen myös usein tuollainen ”varmojen juttujen valitsija”, joten juuri sen vuoksi nämä tällaiset hypyt kylmään veteen ahdistavat. Mutta näillä mennään mitä on. Ja jos olen kurssin surkein, niin mitä väliä?! Yritän edes ja se on jo tärkeää. 🙂
Minä taas haluaisin sanoa, että nyt unohdat päässäsi kummittelevan lukio- ja yläastemoodin, sinun ei tarvitse todistella kenellekään yhtään mitään, ei tarvitse pyrkiä ysiin tai kymppiin ja kurssiarvosanasi ei tule vaikuttamaan merkittävästi tulevaisuuden opiskelumahdollisuuksiin – mantra, jota 90-luvulla toitotettiin joka tuutista silloin siellä lukiossa 🙂 Oletettavasti olet mukana vapaaehtoisesti, joten nauti ja ota irti kaikki mitä saat. Jos joku asia ei tunnu heti omalta, niin väliäkö tuolla ja voihan olla, että myöhemmin sekin naksahtaa kohdilleen. Pidä kiinni nykyryhmästäsi, juttele open kanssa ja kerro tuntemuksistasi, mutta koska selvästi olet suorittajatyyppinen (tunnistan 🙂 niin jatka tällä hieman haastavalla tasolla. Otitko mukaan kouluaikaisen kielioppikirjan sivumerkintöineen? 🙂
Olin itse kauan sitten puoli vuotta saksalaisessa opinahjossa ja moni saksaksi opetettu asia luentoineen meni täysin yli hilseen. Läpäisin kuitenkin kaikki kurssit, en lähelläkään kiitettävästi, vaan jotenkuten. Se harmitti yseihin tottunutta, mutta ”pitkässä juoksussa” sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Kukaan ei todellakaan ole tullut arvosanojani kyselemään, vaan kaikki ovat aina olleet enemmän kiinnostuneita kokemuksesta sinänsä. Luulen, ei, tiedän, että kurssin lopussa ajattelet eri lailla ja luultavasti saksaksi 🙂 Pystyt kyllä ylittämään itsesi, mutta tee se vain itsesi takia, älä kenenkään muun ulkopuolisen – todellisen tai kuvitellun – piiskaajan vuoksi. Tsemppiä ja ihanaa viikonloppua <3
Amen kommentillesi Sanna! Ja kiitos tsempistä! <3
Olisin ottanut vanhan kielioppikirjan mukaan, mutten löytänyt sitä! Taitaa olla liian monta muuttoa takana, ja tavarat on joko hukassa tai laitettu kiertoon. Onneksi netti on pullollaan kielioppijuttuja joita olen käynyt iltaisin läpi.
Kouluun on mentävä taas huomenna. Ajatus vähän hirvittää, mutta pyrin nyt unohtamaan kaiken suorittamisen ja teen parhaani. Sen täytyy riittää.