tunnetila: pohdiskelu
Juhlin ystäväni Iinan kanssa synttäreitäni Silja Europalla viime viikonloppuna.
Kun kaksi bloggaajaa pääsee yhdessä reissuun, kameraa ja muistikorttia ei säästellä. Käytimme tilaisuuden hyväksemme, ja napsimme laivalla paljon niin fiilis- kuin asukuviakin. Vaikka kuvausolosuhteet laivan keinovalossa olivat hyvin haastavat, kuvia tuli silti otettua reilusti.
Kävin alkuviikosta reissukuvia läpi, ja nämä Iinan ottamat kuvat nähtyäni huudahdin ääneen ”Hyi hitto! En enää koskaan käytä hihatonta vaatetta ihmisten ilmoilla!”
Kipeän käteni vuoksi en ole pystynyt juuri treenaamaan viime kevään jälkeen, ja vartaloni on liikkumattomuuden vuoksi muuttunut jonkin verran. Painoni on pysynyt samana, mutta vaatteet kiristävät silti. Lihakset eivät erotu kuten ennen, ja olo on kuin liikaa syötetyllä pullasorsalla. Turvottaa, löllöttää ja ällöttää.
mekko ja kengät Diane von Furstenberg
Selasin kuviani ja tuhosin niitä inhon vallassa yksi kerrallaan. En halunnut enää koskaan nähdä ällöttäviä käsivarsiani. Kuvia oli enää jäljellä vain muutama, kun yhtäkkiä heräsin ja ymmärsin mitä olen tekemässä. Olin tuhoamassa muistoja mukavalta risteilyltä!
Aloin katsoa kuvia tarkemmin. Pian muistin, miten kivalta tuntui pukeutua synttäri-illalliselle New Yorkista ostamaani juhlavaan ja ylellisen painavaan helmikirjailtuun mekkoon, ja miten iloinen olin kun laitoin laivalla ensimmäistä kertaa jalkaani niin ikää New Yorkista ostamani superkauniit korkkarit.
Muistin, miten nauroimme kun eräs nuori poika halusi tulla näihin kuviin kanssani, ja Iina nappasi kuvan kun poseerasimme yhdessä kameralle.
Jumaliste nainen! Löllökäsivarret tai ei, älä tuhoa muistojasi! Lakkasin ajattelemasta kuvia kuvina ja lisäsin ne siihen kontekstiin, mihin ne kuuluivat. Aloin pian nähdä kuvissa mukavaa risteilyviikonloppua viettäneen nätin ja onnellisen nelikymppisen naisen, jolla on upea asu ja killerikorot.
Joku saattaa näitä kuvia katsellessaan miettiä, miksi ikäiseni nainen käyttää hihattomia vaatteita, tai miksi ylipäätään laitan ällöttäviä kuviani nettiin. Arvostelijoita löytyy aina, mutta pidetään huoli, että emme aloita tuota arvostelua itse.
Keskitytään itsessä kaikkiin niihin hyviin asioihin mitä meissä jokaisessa on, eikä haeta virheitä tai epäkohtia.
Voisin luetella näistä kuvista monta negatiivista asiaa jotka näen, mutta toteankin vain, että olipa meillä kiva reissu, ja näytinpä minä synttäri-illallisellani nätiltä.
Kuvat: Iina / MouMou
33
Tärkeitä huomioita <3
Love, miumau
ps. En usko, että kukaan kiinnitti huomiota käsivarsiisi ennen kuin niistä mainitsit 😉 Minä katsoin ensin kasvojasi ja tuota ihanaa mekkoa, ja sitten mietin, että eka kuva on kuin balettistudiolta. Ja sitten kun luin tekstiä, ihmettelin, että mitä se Nina nyt oikein höpöttää. Mutta noinhan se menee, jokainen meistä bongaa ne omat "epäkohdat" (omasta mielestään), eikä näe muuta kuin ne. Mutta tärkeintähän on se, että olo on hyvä ja onnellinen, ja kun se näkyy, niin muut jutut on sivuseikkoja 🙂
Noin se tismalleen menee, ja siksi tästä halusinkin kirjoittaa. Tuhosin ällötyksen vallassa varmaan 40 kuvaa ja sitten ajattelin, että kuinka moni muu kiinnittää huomiota käsivarsiini, oikeasti? Mietin, voinko edes kirjoittaa tätä postausta, koska sitten kaikki TODELLAKIN katsovat käsivarsiani. 🙂 Heh, mutta niin se vaan on, niihin omiin epäkohtiin kiinnittää ensimmäisenä huomiota ja tuntee olonsa kurjaksi, vaikka kukaan muu ei välttämättä edes huomaa niitä. Ihanaa viikonloppua miumau! <3
Mikä siinä onkin, että aina pitää etsiä ne viat ja virheet ja puhua itselleen rumasti. Et sinä kenellekään muulle sanoisi niitä asioita, joita omassa päässä itsellesi syydät. Siksi mun uudenvuodenlupaukseen pitää itsestäni parempaa huolta, kuuluu juuri myös tuo itselleen kauniisti puhumisen opettelu. Ja niiden hyvien puolien näkeminen 🙂 Hyvä että heräsit ajattelemaan, etkä tuhonnut kaikkia ihania muistoja reissultanne. Kuten itse sanoit, kuvissa näkyy onnellinen nelikymppinen nainen ja se on tärkeintä se!
Ihanaa Kay että olet luvannut opetella puhumaan itsellesi kauniimmin! <3 Olen ihan varma, että kun hetken hakee itsestään niitä hyviä puolia eikä moiti itseään, alkaa se näkyä myös ulospäin, ja hyvä sisäinen olo kaunistaa meitä myös ulkoisesti entisestään. Ai että, voi miten ihanalta kuulostaa nuo sinun ajatuksesi. Kaunista ja hyvinvoivaa vuotta meille! <3
Höh. Olet upea lady!
No, itsekin sorrun katsomaan huonoja puoliani kuvista, etenkin erään kanssa otetuissa yhteiskuvissa, mutta ainakin hymy on korvissa niissä kuvissa 😉 ja hymy kaunistaa, eikö!
Voi sua Heidi, kiitos! <3 Ja sinä näytät kuvissa sen "erään" kanssa aina niin onnelliselta, iloiselta ja todella kauniilta. 😉 Hymy on kyllä paras lääke lähes mihin tahansa. Edullisin kauneuskikka ja kasvojenkohotus ikinä! 😀
Samaa mieltä kuin yllä kommentoineet. Katselin vain miten kauniina olet ollut, ja miten huikea tuo asusi on. Ja nuo kengät, ihastuin niihin jo Instassa. Täydellinen asu ja juuri täydellinen sinä! <3
Voi Johannna, olipa kauniisti sanottu! Kiitos! <3 Huomenna on muuten tulossa tarkempaa postausta noista kengistä. Ne on kyllä ihanat! <3
Voi Nina! <3 Just näin! Niin viisaasti kirjoitettu.Tätä minunkin pitää opetella. Että en aina näkisi itsessäni vain niitä virheitä, vaan osaisin laittaa asiat oikeaan kontekstiin ja ymmärtäisin, että ihmiset eivät katso mitään pieniä yksityiskohtia, jotka itseäni vaivaavat.
Ymmärrän kyllä sinun oman tunteesi, mutta siis mitkä löllöt käsivarret!? Enpä todellakaan näe sellaisia, vaan ihanan, itsevarman, kauniin naisen tyylikkäässä asussa. Pelkästään positiivisia asioita! <3
Kiitos tästä kirjoituksesta, kiitos kauniista kuvista! Pää pystyssä hihattomissa tai hihojen kanssa – nelikymppiset naiset on upeita! 🙂
Ihanaa viikonloppua! <3
Jännä Tarja että mainitsit tuon itsevarmuuden. Minulla nimittäin oli laivalla (kovasta flunssasta ja heikosta olosta huolimatta) itsevarma olo, sillä tykkäsin asustani paljon. Vasta jälkeenpäin kun näin näitä kuvia, alkoi ällöttää. Kaikki nämä jutut taitaa olla ihan hetkeen sidonnaisia ja siihen, millainen olo sattuu milloinkin olemaan. Laivalla olin iloinen ja olo oli hyvä, kuvia kotona flunssaisena sängyn pohjalla selaillessani kaikki ällötti. Voi kunpa pääsisi eroon tästä flunssasta joka vaivaa vieläkin. 🙁
Ihanaa viikonloppua sinullekin Tarja! Olet tärkeä! <3
mulla kävi niin, että leuka kirjaimellisesti loksahti kun luin ällöttävistä käsivarsista! piti sitten palata katsomaan kuvia uudelleen, että mitä hiton vikaa muka … no ei niin mitään. mutta onhan toi meille naisille aika tyypillistä valitettavasti, että itsessään näkee kaikenlaisia vikoja mitä muut ihmiset eivät kerta kaikkiaan kykene näkemään vaikka suurennuslasilla etsisi!
kaunis ja onnellisen näköinen synttärisankari. <3
Kiitos ihana pauliina! <3 Ja pakko myöntää, että kuvien tuhoamisprosessista selvisivät vain nämä kuvat. Ne omasta mielestä kammottavimmat tuhosin heti, enkä olisi ikinä halunnut julkaista niitä. Eli käsivarret ovat näissä vain pulleat, mutta ei niin ällöttävät mitä muissa. 😀 (Tiedän, olen ihan naurettava... 🙁 )
Sama, kännykällä luen niin jouduin sitten scrollaamaan takaisin katsomaan niitä ”ällöjä käsivarsia”. Hyvä kun mainitsit tekstissä, olisi mennyt muuten ihan ohi.. ?
Miksi me ollaan aina niin ankaria itsellemme? Mulla jäi kaikki kuvamuistot ottamatta raskausajalta kun olisin halunnut laittaitua kuviin tai näytin aina mielestäni turvonneelta tms. Sitten jouduin pariksi kuukaudeksi vuodelepoon ja kun vihdoin sain vähän liikkua, odotin että pääsen kampaajalle. No, aina ei asiat mene niinkuin suunnittelee, kampaajalta meninkin suoraan sairaalaan ja vauva oli sylissä muutaman tunnin myöhemmin. Ei ole minusta sitten raskauskuvia, ja näin 5kk jälkikäteen se kyllä harmittaa. (Ja ot, oon aina pitänyt meitä samanikäisinä, mutta ilmeisesti olenkin sua viitisen vuotta nuorempi)
Hahahahahahha! 😀 😀 😀 Ihana Maya! Hyvä että kuitenkin huomasit käsivarteni kun niistä erikseen mainitsin. 😀 😀
Ja voi ei tuota raskausajan kuvien menetystä. 🙁 Minulle kävisi varmasti ihan samalla tavalla. Halusin ottaa raskaana olleesta ystävästäni kesällä kuvia juuri siksi, että hänelle jäisi jotain kuvallisia muistoja raskausajasta. Kuvista tuli kauniita, ja ainakin ne ovat nyt ihania muistoja. 🙂
Ja hei, olipa kiva kuulla että olet ajatellut minun olevan viitisen vuotta nuorempi mitä olen. Jee! Tässä iässä tuollainen palaute on parasta. 🙂 Me voidaan minun puolestani olla ihan hyvin samanikäisiä tästä eteenpäinkin… 😉
Kaunis Nina! <3 Kädet ovat hyvät, en edes valokuvaajana näe että niissä olisi jotain peittämisen tarvetta noin niinkö kuvan visuaalisuuden, kokonaisuuden, esteettisyyden tms kannalta.
Onko tämä nyt se mekko?
Voi kiitos Ilona! <3 Ja siis ehdin tuhota ne kamalimmat kuvat ja nämä jäivät jäljelle. Eli en pystynyt edes julkaisemaan niitä kuvia joihin olin tyytymättömin. 🙂 Ja ei, tämä ei ole SE mekko. Tämä on ihan perus, casuaaliversio siitä. 🙂 Se toinen on ihan täyspitkä iltapuku, joka odottaa oikeaa kuvaushetkeä kaapissa malttamattomana. 😀
Voi Nina, olet todella upea. Ja kauneuttasi korostaa vielä älykkyytesi. 🙂 Kunpa osaisimme kaikki katsoa itseämme kuin ystäviämme. Minulla on tässä asiassa ainakin paljon tsempattavaa, mutta aion kehittyä. Käsissäsi en näe mitään vikaa ja asusi on todella tyylikäs! Tsemppiä alkuvuoteen! ps. Hyvää syntymäpäivää näin jälkijunassa, klikkailen sydämiä punaiseksi miltei joka päivä. 🙂
Voi Virpi, en kestä miten ihana sinä olet!!! <3 <3 Kiitos kauniista sanoistasi, ja suuren suuri kiitos sydämistä! Olen päivittäin jokaisesta sydämestä ihan lapsellisen innoissani. Ihana tietää että sinä olet aina yhden sydämen takana. <3 Toisen sydämen takana tiedän olevan äitini. 🙂
Kehitytään Virpi tänä vuonna yhdessä itsen hyväksymisessä ja itselle kauniisti puhumisessa. Siinä on tavoitetta kerrakseen, mutta vitsit jos se onnistuu, niin silloin elämä alkaa olla aikamoisen hyvä. 🙂
Kauniita kuvia tyylikkäästä naisesta! Mä olen joskus miettinyt, että ehkä sillä on joku tarkoitus että nuorempana kun kroppa (yleensä) on ”timmeimmilllään” ei itsetunto välttämättä ole ihan parhaimmillaan, kun taas iän myötä itsetunto kohoaa, niin voidaan katsoa hieman epäkriittisemmin sitä omaa vanhenevaa vartaloa. Niin tai näin, täälläkin kriittisyys kohdistuu löllöihin käsivarsiin, jännitetään niitä kuvissa jos muistetaan, tai sitten otetaan vaan rennosti hahhah!!! Aurinkoa sulle Nina.
Kiitos ihana saara! <3 Tuo itsetunnon kehittyminen iän myötä on varmasti ihan totta. Kun ikää tulee lisää, ei enää vertaa itseään muihin ja alkaa olla itselleen lempeämpi. Tosin kaikilla ei näin käy, ja siksi on olemassa kauneuskirurgia. 😀
Aurinkoa sinullekin saara, ja muistetaan jännittää habaa aina kun kamera näkyy lähettyvillä. 🙂