tunnetila: pohdiskelu
Joulu. Tuo koko vuoden juhlista mieluisin on nyt ohi. Vietämme joulun aina perheen kesken ja yritämme pitkittää sitä viimeiseen asti. Tällä kertaa perhejoulumme kesti viikon ja se taitaa olla uusi ennätys.
Matkustin viikko sitten lauantaina Savoon vanhempieni luo ja siskoni saapui sinne samoihin aikoihin. Vaikka äitini on jouluihminen henkeen ja vereen ja aloittaa joulun suunnittelun ja valmistelun jo lokakuussa, pääsimme siskoni kanssa silti puuhastelemaan yhdessä jouluisia juttuja ennen varsinaisia joulunpyhiä. Leivoimme herkkuja, koristelimme piparkakkuja, kuuntelimme (ja lauloimme, toiset kauniimmin kuin toiset) joululauluja, paketoimme viimeiset lahjat, söimme suklaata ja pelasimme joulujemme hittipeliä, Scrabblea, katsoimme jouluelokuvia jne.
Joulutunnelmaa ehdittiin viritellä kolme päivää ennen aattoa, ja vaikka aatto, joulupäivä ja Tapaninpäivä toivat tunnelmointiin vielä kolme päivää lisää, emme ehtineet kyllästyä leppoisaan ja herkkujen täyteiseen joulutunnelmaan tuossa ajassa ollenkaan. Perinteisen joulunviettomme kruunaa vielä ensimmäisen arkipäivän joulunjälkeisshoppailut alennusmyynneissä. Vasta tuon shoppailupäivän jälkeen palaan aina Helsinkiin ja voin todeta joulun olevan virallisesti ohi.
Perinteinen perhejoulumme on mennyt samalla kaavalla jo vuosikymmenet eikä kukaan halua muuttaa siitä mitään. Tänä vuonna aloin ensimmäistä kertaa miettiä onko jotenkin outoa että joulu hoidetaan vuosi toisensa jälkeen samalla tavalla ja siskoni ja minä, yli kolmekymppiset ”lapset” menevät edelleen joka joulu kotiin vanhempiensa luo ja pääsevät valmiiseen pöytään ja viikon täyshoitoon.
Meillä molemmilla on parisuhteet ja elämät toisaalla, onko kummallista että emme vietä joulua omissa kodeissamme omien puolisoidemme kanssa vaan palaamme vuosi toisensa jälkeen lapsuuteen vaikka olemme jo ihan aikuisia? Missä vaiheessa sitä täytyisi aloittaa omien joulutraditioiden luominen ja päästää irti vanhasta? Ehkä tuo muutos tulee luontevasti jos oma perhe kasvaa ja omat lapset tulevat mukaan jouluihin. Mutta mitä jos niitä lapsia ei ole, onko aikuisella silloin oikeus pitää lapsuuden traditioista kiinni ja palata hetkeksi lapsuuden jouluun vaikka olisi nelikymppinen?
0
Olen miettinyt täysin samaa jo monet vuodet, mutta todennut tiettyjen perinteiden olevan vain hyvästä. Joulu kun on vain kerran vuodessa. =) Minä ja mieheni olemme pitäneet yhtä seitsemän vuotta, mutta niistä neljä olemme viettäneet yhdessä lapsuudenkodissani (Anjalassa, Kouvolan alueella sijaitseva pieni kylä). Itse rakastan joulua yli kaiken, ja olen myös täydessä vauhdissa valmistelujen kanssa jo marraskuun alussa, mutta kyllä kaikki huipentuu itse ”jouluviikkoon”, yleensä 22.- 27.12, jonka vietämme maalla. Yleensä olemme pari-kolme päivää minun sukuni luona ja loput mieheni suvun luona.
Joulumme on aina mennyt tetyllä kaavalla, jonka olemme yhdessä perheenä luoneet. Aikanaan vietimme sitä viisihenkisen perheemme voimin (mummuni oli tosin usein mukana viettämässä joulua luonamme), kunnes muutin pois kotoa mieheni kanssa Lahteen. Hänen lapsuudenkodissaan joulu ei ollut niin iso juttu, eikä heillä ollut erityisiä perinteitä, joten hän päätti ottaa osaa meidän jouluumme. Sitten taas isoveljeni vaimo, joka on ollut tärkeä osa perhettämme jo 10 vuotta, ei koskaan ole viettänyt joulua kanssamme, tai edes veljeni kanssa, vaan hän on aina mennyt omien vanhempiensa luokse. Tapoja on siis monia. =)
Isäni kuoltua vajaa kolme vuotta sitten, äidilleni on ollut erittäin tärkeää saada aikuiset lapsensa kotiin edes jouluksi. Tuntuuhan se tosiaan vähän oudolta mennä juuri mainitsemaasi ”täysihoitoon”, mutta tiedän että olen auttanut äitiä jouluhommissa, kuten olette tekin auttaneet teidän äitiänne. =) Kaikki ovat siis kuitenkin panostaneet yhteisen joulun eteen, ja mikään ei voita yhdessäoloa. <3
Ja olen vahvasti sitä mieltä, että aikuisella on täysi oikeus pitää kiinni lapsuuden traditioista, on lapsia tai ei. Joulu ei ole vain lapsille, vaan onneksi siitä saavat nauttia täysillä ihan kaiken ikäiset ja juuri niinkuin itse haluavat. Näin ainakin meillä ajatellaan. =)
Ihana kommentti Virpi! Olen kaikesta kanssasi samaa mieltä. Jokainen luo ne jouluperinteet itse, ja niistä saa pitää kiinni oli sitten 6v tai 60v! 🙂 Tärkeintä on yhdessäolo, oli se paikka sitten missä hyvänsä.
Tuo toisen vanhemman kuolema on kyllä sellainen käännekohta elämässä että se vaikuttaa jouluihin varmasti. Sitä itsekin olen ajatellut kotona käydessäni, että haluan nauttia koko perheen kanssa yhdessäolosta niin kauan kun se on mahdollista. Emmehän kukaan ole täällä ikuisesti.
Hmm… luulen, että jouluna saa olla juuri siellä missä tuntuu parhaalta olla. Ei kaikkea tarvitse väkisin uudistaa 🙂 Jos joskus tuntuu, että kaipaa vaihtelua niin sitten voi toki kokeilla ihan mitä tahansa! Palasin just itsekin joululomailemasta perheen luota tyhjään kotiin. Pakko sanoa että arki tuntuu aika karulta just nyt. Onneksi huomenna on vielä vapaata!
Arkeen palaaminen joulun ja muiden pyhien jälkeen on kyllä ahdistavaa. Joskus olen miettinyt että kesälomatkin täytyisi olla vain muutaman viikon mittaisia. Töihinpaluuahdistus kun on viiden viikon loman jälkeen ihan kamala!
Tsemppiä alkaneeseen arkeen iduska! 🙂
Ei ehyttä tarvitse korjata. Jos teillä on vanhempienne luona hyvä ja rentouttava joulu, niin miksi se pitäisi siirtää jonnekin muualle? Itse vietimme joulumme samalla tavalla siihen asti, kun ensimmäinen lapsi tuli. En halunnut lähteä ajelemaan mummoloiden väliä puolivuotiaan kanssa ja siitä sitten sukeutui meille perinne, että käymme mummolat ennen joulua ja joulunpyhät vietämme keskenämme. Ilman kiirettä. Rentouttavaa ja akkuja lataavaa himmailla päivä yöpaidassa ja katsella vaikka leffoja yhdessä 🙂
Ja hei: te olette vanhempienne lapsia sittenkin, kun olette harmaahapsia ja vanhempanne varmasti toivovat teitä vieraiksenne silloinkin! Itse ainakin ajattelen, että toivoisin saavani viettää jouluja lasteni kanssa sittenkin, kun he ovat aikuisia. Toivottavasti välit pysyvät niin hyvinä, että he kestävät meitä vanhempia joulunpyhät sittenkin 🙂
Kiitos Tarja, ihania sanoja ja kaikki aivan totta! Olemme todellakin vanhempiemme lapsia oli ikä mikä tahansa ja kun edes otin puheeksi jouluna tuon ”olemmeko jo liian vanhoja tulemaan kotiin” molemmat vanhemmistani oikein kimpaantuivat ja painottivat haluavansa meidät jouluksi kotiin.
Sanoipa isäni kun olimme lähdössä siskoni kanssa omiin koteihimme että ”Jäisitte tänne! Olisi niin kiva jos asuisitte taas kotona.” 🙂 Heh, se ei ehkä olisi niin kivaa miltä ajatuksena kuulostaa, mutta kiva kuitenkin tuntea olevansa tervetullut kotiin aina.
Sielläpä se minäkin joulua vietin, vanhempien luona. Yritettiin miehen kanssa olla yksi joulu kahdestaan kotona, mutta se ei tuntunut ollenkaan joululta ja oli suorastaan masentava 🙁 Sen takia olenkin päättänyt viettää joulua aina vanhempien luona samojen jouluperinteiden mukaisesti vuodesta toiseen. Uskoisinkin, että juuri ne lapsesta saakka toistuvat jouluperinteet oavt se juttu, jotka saavat joulun tuntumaan joululta.
Minä olen kerran viettänyt joulun poissa kotoa ja voi että se oli tyhmää! Ei tuntunut ollenkaan joululle, oli kuin mikä tahansa viikonloppu. Silloin päätin itsekin että lapsuuden traditio on se paras traditio. Sitä paitsi se on vuodessa ainoa aika kun saa olla pitkään ja rauhassa oman perheen kanssa.
Pysytellään siis vanhoissa, hyviksi havaituissa rutiineissa niin pitkään kun se on mahdollista!
Tämä oli ensimmäinen joulu, jonka vietin niin etten tavannut perhettäni laisinkaan vaan tein joulun omaan kotiin miehen kanssa. Outoahan se oli ja pari kyyneltä jouluaattona tuli tirautettua ikävän vuoksi. Kaiken kaikkiaan joulu sujui hyvin, mutta kuitenkin jotain jäi puuttumaan. Ehkä se oli se jouluinen fiilis, mikä tulee vasta vanhempien luokse mennessä ♥
Täytyy katsoa pitääkö sitä palata tuttuun ja turvalliseen järjestelyyn taas tänä vuonna..
Kuten Tarjakin tuossa mainitsi, niin olemme vanhempiemme lapsia oli meillä ikää minkä verran tahansa. Ja onko sillä niin merkitystä, jos pyhänsä haluaa viettää vanhempiensa seurassa; loistavassa seurassa vielä, koska eihän sinne tulisi muuten mentyä 🙂 Kesäisin vietämme paljon aikaa yhdessä vaikka omalta osaltani yhdessä vietetty aika onkin vähentynyt oman perheen myötä, mutta armas siskoni viettää edelleen suurimman osan pyhistä ja kesästä vanhempiemme seurassa ja mielestäni se on aivan ihanaa! Mielestäni perheen perinteistä ja rutiineista on hyvä pitää kiinni niin kauan kuin ne hyvältä tuntuvat 🙂
Ihanaa Emilia kun kommentoit tähän. Mietin sinua nimittäin jouluna monta kertaa ja mietin miten joulusi sujuu ilman perhettä. Uskon että oma, uusi perinteenne olisi varmasti myös ihana, mutta kyllä se vaan taitaa olla niin että joulut oman perheen (=rakkaimpien ja tärkeimpien ihmisten kanssa) on minullekin SE juttu!
♥
Eihän se helppoa ollut, mutta ihanaa oli että sai rauhoittua viettämään joulua juuri sillä tavalla mikä juuri sillä hetkellä tuntui hyvältä. Olin niin väsynyt, etten olisi jaksanut kahden päivän reissaamista paikasta toiseen ja oma perheeni sen ymmärsi vallan hyvin. Vaikkei joulu niin rentouttava ollut mitä odotin, olen kuitenkin tyytyväinen että pidin kiinni siitä päätöksestä minkä jo syksyllä tein, vaikka appivanhemmat yrittivät päätäni vielä ennen joulua kääntää 🙂
Olet tismalleen oiekassa. Joulu täytyy viettää niin kuin juuri sillä hetkellä parhaalta tuntuu! <3