tunnetila: onni
Tasan yksitoista vuotta sitten tulin ensimmäistä kertaa viikonloppuvierailulle uuden poikaystäväni luo Helsinkiin. Opiskelin silloin Tampereella, ja pohdin tuleeko suhteestamme mitään tuon välimatkan vuoksi.
Lupasimme kuitenkin vierailla toistemme luona niin usein kuin mahdollista, ja ensimmäinen Helsinki-viikonloppuni sattui itsenäisyyspäivän yhteyteen.
Unohdimme käydä kaupassa itsenäisyyspäivän aattona ja havahduimme itsenäisyyspäivänä siihen, että kaapista ei löytynyt illallistarvikkeita. Kaupat oli juhlapyhän vuoksi kiinni ja ulkona oli lumimyrsky.
Uhmasimme kuitenkin säätä ja läksimme etsimään lähistöltä auki olevaa ravintolaa. Hetken lumessa kahlattuamme päädyimme Kotipizzaan. Ostimme mukaan perhepizzan ja katoimme illallisen olohuoneen lattialle.
Katsoimme linnan juhlia miehen rikkinäisestä matkatelevisiosta johon sai kuvan kun sitä löi napakasti muutaman kerran. Television kuva oli vihreä, enkä yhtään tiennyt minkä värisiä iltapukuja ihmisillä oli yllään. Ilta oli kuitenkin ihana ja pizza maistui uuden poikaystävän kainalossa paremmalta kuin koskaan.
Eilen tuosta tapahtumasta tuli kuluneeksi yksitoista vuotta ja samaa perinnettä noudatetaan edelleen. Sama mies rinnalla, sama perhepizza Kotipizzasta ja tarjoilut katetaan edelleen olohuoneen lattialle.
Itsenäisyyspäivän illasta on tullut vuosien saatossa ihana perinne josta en halua koskaan luopua! Onneksi televisio on sentään vaihtunut eikä enää tarvitse arvailla iltapukujen värejä.
Illan viini Hardy’s Crest saatu maisteluun Hardy’silta. Kiitos, oli erinomaista!
3
Ihana tarina <3
Kiitos Tarja! <3
Hauska traditio!
Kiitos Lumo, niin minustakin! Kun käy kerran vuodessa Kotipizzassa se alkaa tuntua juhlalta. 😀
Ihana perinne! <3
Kiitos JonnaH! Meillä on mieheni kanssa pyhiin liittyen aika vähän perinteitä, joten näistä harvoista on pidettävä kiinni. 🙂
Mulla tuli ihan kyyneleet silmiin. Ihana tarina joka liikutti mua <3
Voi ihana Ellu! <3 Yksitoista vuotta takana, toivottavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä pizzoja edessä. 🙂
Ihanan romanttista! <3
Hih, minulle tuo itsenäisyyspäivän iltahetki on yksi kivoimmista jutuista. Ihana kuulla että te lukijatkin arvostatte pieniä ja kivoja arjen juttuja ja pidätte niitä romanttisina. <3
Ihanat te <3 Traditioista on hyvä pitää kiini, niissä on fiilistä. <3 Tunnelmallista toista adventtia. <3
Kiitos Tiia, tunnelmallista toisen adventin iltaa sinullekin! Traditiot on kyllä sellaisia joista on kiva pitää kiinni. 🙂
Ihanaa! Näyttää niin tunnelmalliselta!
Voi kiitos LauraL! Kynttilöiden kanssa tunnelmoidessa ei voi mennä pieleen. 🙂
aaaah, voi teitä! <3 <3 <3
😀 Yksitoista vuotta eikä vieläkään kyllästytä. Se on kyllä aika kivaa. <3
Ihana perinne! Me ollaan nyt viimeiset, hmm, viisi (?) vuotta kokoonnuttu miehen serkulle itsenäisyyspäivänä, alkuunsa vain me aikuiset ja nyt viimeiset vuodet mukaan on tullut serkun lapset, joista toinen on kummipoikamme 🙂 Tuo on kans perinne, josta pidetään kiinni!
Ihana perinne teilläkin! Meillä on miehen kanssa molemmilla niin tiivis perinne joulusta vanhempiemme kanssa, että joulut olemme vielä toistaiseksi viettäneet erillämme. Saapa nähdä koska tuosta perinteestä aletaan lipsumaan… On se nimittäin aika tylsää olla koko joulunpyhät erossa toisesta, mutta perinteitä kunnioitetaan vielä toistaiseksi. 🙂
Ihana tarina!
Minulla ei taida olla perinteitä missään, mutta nyt on edessä eka joulu niin että avopuolisoni tulee vanhempieni luokse. Olemme olleet erillämme edelliset joulut mutta nyt en tahdo sellaista joulua. Ja se jännitää, miten toinen suhtautuu pohjoisen jouluun, kun tähdet näkyvät, on hiljaista ja on ihan varmasti lunta 🙂
Oi, pohjoisen joulu kuulostaa täydelliseltä! Avopuolisosi ei voi olla pitämättä siitä. Ihanaa joulunaikaa!