tunnetila: onni
Tiedättekö sen tunteen, kun tunnet hetkisen aikaa itsesi niin onnelliseksi, että tuntuu että poksahdat? Toivottavasti tiedätte, tuo tunne on nimittäin ihan paras! Oman onnesta poksahtamiseni tunsin viimeksi torstai-iltana.
Pääsin torstaina flunssaisena töistä kotiin viiden jälkeen ja kaaduin sohvalle. Tiesin, että olin lupautunut piipahtamaan illalla vielä kaksissa kemuissa, mutta 99,8% minusta halusi jäädä sohvalle makaamaan. Makasin sohvalla tunnin ja surkuttelin flunssaista oloani. Lopulta, vaikkei yhtään huvittanut, pakotin itseni ylös ja kaivoin kaapista esiin illan juhlien vaatimat korkkarit.
Olin saanut kutsun yhden Helsingin ihanimmista butiikeista, Nina’sin, 10v synttäreille. Ajattelin piipahtaa nopeasti nostamassa maljan sankarille, ja sen jälkeen käväistä Bulevardilla vielä toisissakin juhlissa. Nina’s on tunnettu upeasta valikoimastaan kauniita laukkuja ja upeita kenkiä, ja illan pukukoodi olikin ”lempikenkäsi”. Tiesin heti kutsun saadessani, että haluan laittaa jalkaani kenkäupeudet viime kevään H&M Conscious Exclusive mallistosta.
Ilta Nina’sissa oli fantastisen upea! Kyrö Distilleryn maailman parhaat drinkit, akustinen ja intiimi Anna Puun keikka, vanhanajan hevoskärryajelu vehreällä Bulevardilla ja tila täynnä pirskahtelevan iloista juhlakansaa, joilla asusteina toinen toistaan upeampia kenkäpareja. Tapasin juhlissa sattumalta myös parin vuoden jälkeen yhden ihanimista ihmisistä mitä tiedän, ja sain viettää aikaa loistavassa seurassa.
Jo tämä kaikki olisi tehnyt illasta täydellisen, mutta kuin pisteenä i:n päälle minun kenkäni valittiin illan kauneimmiksi! En voinut uskoa tuota todeksi! Niinaa häkeltyneenä kiitellessäni, voittamaani liikkeen lahjakorttia kädessä pitäessäni olin niin onnellinen, että halasin Niinaa kaksi kertaa. Ja olisin voinut halata vielä kymmenen kertaa lisää!
Tuossa hetkessä olin aivan mielettömän onnellinen. Mutta poksahtamisen tunne, se tuli vasta sen jälkeen kun läksin kävelemään pois juhlista pitkin kaunista, suurten puiden ja kauniiden rakennusten ympäröimää Bulevardia. Puhelimeni piippasi viestin ystävältä, joka kertoi ikävöivänsä. Vastasin viestiin että mullakin on sua kamala ikävä ja just nyt rakastan koko maailmaa! Ja siinä hetkessä kaikki tuo onni oli totta.
0
Oi! <3
<3 <3 Onnelliset hetket on maailman ihanimipia asioita. Ja kun se tunne on niin voimakas, niin sen muistaa vielä myöhemminkin ja siihen voi palata aina uudelleen. Parasta! :)
Ihana! Tulin itsekin onnelliseksi kun luin kirjoituksesi. Ihanaa viikkoa ja lisää poksahtelevia päiviä sinulle! <3
Ihana kuulla Kaisa! Onnellisia hetkiä sinullekin! <3
Aivan ihana kirjoitus! <3 Olen niin onnellinen puolestasi, iltakin kuulosti täydelliseltä. Tuo tunne on upea ja ainutlaatuinen, jo sitä muistellessa tulee varmasti todella ihana olo.
Minäkin olen tällä hetkellä hyvin onnellinen, joskin hieman stressaantunut, sillä viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut monen monta uutta ja yllättävää asiaa. Kaikki huipentuu siihen, että muutamme mieheni kanssa (vihdoin) Helsinkiin heinäkuun alussa. Löysimme ihanan kolmion reilu viikko takaperin. Heti kun yleinen muuttoahdistus hälvenee, uskon ymmärtäväni miten upeaa on, että haaveeni Helsinkiin muuttamisesta vihdoin toteutuvat!
Kiitos Virpi! Ihana kuulla etä onni tarttuu. Ja hei onpa parasta että haaveenne toteutuu ja saamme sinut Helsinkiin! Ja kaiken huipuksi vielä ihana kotikin on jo löytynyt. Voi että! Tsemppiä muuttoon, sehän on jo ihan pian!
Ymmärrän muuttoahdistuksen (kamalinta ikinä!), mutta olen varma että se on kaiken vaivan arvoista!
olipa hyvä ettet antanut periksi 99,8 prosentille itseäsi vaan kampesit itsesi liikkeelle sohvan pohjalta! kerrassaan ihana ilta sinulla. olen kyllä niiiiin onnellinen puolestasi!
Voi miten ihana kuulla, että tulit pauliina onnelliseksi puolestani! Kiitos! <3
En ymmärrä mistä sain tuon voiman nousta sohvalta ja lähteä. Ehkä kehoni tiesi, että jotain parempaa kuin ikävä flunssa on tarjolla. Onneksi lähdin! Olen tuosta illasta valtavan iloinen.
Usein onnen hetket tulevatkin ihan yllättäin. Ja parhaat illat ovat ne, kun ei jaksaisi ja huvittaisi lähteä. Illasta muodostuukin hauska kun ei ole paljoa odotuksia ja ajattelee ”ihan vain piipahtavansa”.
Viime kesältä jäi mieleen yksi tällainen juhla; emmin lähtemistä viime tinkaan, vedin kaapista päälle summamutikassa vaatteet juuri ennen bussille juoksemista, mutta sainkin asusta kehuja koko illan, tapasin vanhan ystävän pitkästä aikaa ja lisäksi tuntematon blogini lukija tunnisti minut ja tuli kertomaan kuinka paljon pitää blogistani. Olin todella iloinen, että tulin lähteneeksi.
On kyllä totta, että usein ex-tempore illat joilta ei odota mitään, ovat niitä hauskimpia. Elämä on kyllä ihana kun se osaa yllättää!
Hih, nuo lukijakohtaamiset on aina niin jännittäviä: D: 😀