tunnetila: pohdiskelu
Kun löysin suomalaisen (muoti)blogimaailman noin kymmenen vuotta sitten, ihastuin blogeissa siihen, että ne olivat täysin kirjoittajiensa näköisiä.
En tuntenut blogien takana olevia ihmisiä, mutta pääsin silti kurkistamaan ihmisten arkeen, valintoihin ja päässä liikkuviin ajatuksiin. Mikä parasta, pääsin vaihtamaan mietteitä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa blogien kommenttibokseissa. Tuo oli minusta ihanaa!
Kymmenen vuotta on kulunut, ja blogimaailma on muuttunut siinä ajassa täysin erilaiseksi. Ystäväni Hertta kirjoitti omassa blogissaan minuakin jo pitkään mietityttäneestä aiheesta aika tyhjentävästi, mutta ajattelin silti sanoa aiheesta vielä sanasen.
Minulle blogien parasta antia ovat aina olleet tekstit. Tekstit, joista saa ajateltavaa tai löytää vertaiskokemuksia. On ihana lukea blogeja, joiden teksti soljuu, ja joissa ei tarvitse häiriintyä huonosta kielestä. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta minä henkilökohtaisesti luen mielummin ne sanat, kuin katselen kuvia.
Nykyään tuntuu, että olen blogimaailmassa ajatusteni kanssa aika yksin. Suurimmassa osassa blogeista on tänä päivänä pääosassa kuvat. Kuvat on viimeisen päälle stailattuja eikä niissä ole jäljellä aitouden hiventä. Hienojahan ne ovat, nuo lähes ammattimaisesti otetut otokset, mutta olen huomannut, etten enää palaa ns. ”smoothiebowl” -blogeihin kuin ehkä satunnaisesti.
Aloin seuraamaan blogeja niiden henkilökohtaisuuden vuoksi, mutta nykyään en joskus erota kenen blogissa olen. Välillä tuntuu, että kaikki se minulle tärkeä persoonallisuus on blogeista poissa. Blogien muutos tuohon suuntaan harmittaa minua valtavasti.
Kuten tiedätte, olen ollut koko vuoden enemmän tai vähemmän flunssainen. Jatkuva sairastelu on vaikuttanut jaksamiseeni ja mieleeni, ja välillä olen miettinyt, onko soveliasta kirjoittaa blogiin alavireisiä juttuja.
Sitten mietin, mistä haluaisin itse seuraamistani blogeista lukea. Haluaisinko tietää mitä blogien takana olevat ihmiset todella ajattelevat, vai haluaisinko nähdä vain siloteltua todellisuutta ja täydellisiä kuvia? Niinpä niin. Valintani oli helppo.
Haluan pitää blogini maanläheisenä, omasta elämästäni kertovana, ja tavalliseen elämään kuuluvat ylä- ja alamäet. Tunnevaihteluiden lisäksi elämääni kuuluvat myös rennosti kasatut jogurttikipot, joihin olen kaatanut raaka-aineet ihan summittain. Oman elämäni sotkuinen smoothiebowl.
12
Hienoa Nina, hyvä linjaus! Blogiasi on ihana lukea, kun siinä on mukana arkeakin juhlan lisäksi ❤
Kiitos HeidiV! <3 Olen niin onnellinen kaltaisistasi blogini lukijoista, jotka olette kulkeneet rinnallani jo vuosia, ja vielä jaksatte ilahduttaa minua kommenteillanne. Kiitos! <3
Minä pidän blogissasi juuri aitoudesta ja maanläheisyydestä, joka monissa blogeissa tosiaan puuttuu. Enpä minä luekaan kuin muutamaa blogia sinun blogisi lisäksi ja kaikissa on yhteistä juuri se, että blogi on kirjoittajansa näköinen. Ihanaa, että kaikki eivät ole menneet siihen samaan muottiin mukaan, jossa kaikki pitää olla täydellistä ja viimeisen päälle. Monet blogit ovatkin ihan toistensa klooneja samanlaisine luxus-laukkuineen ja -tavaroineen. Kiva, että sinulla on oma tyyli ja pidät siitä kiinni 🙂 Ja kiva kun kirjoitat monista erilaisista aiheista, myös ikävistä asioista. Ne kuuluvat elämään ja tuovat blogiisi syvyyttä. Jatka vaan samaan malliin 🙂 Ps. hetken jo pelkäsin kirjoitustasi lukiessa, että se on pohjustus tauolle tai peräti blogin lopettamiselle, mutta ei onneksi 🙂
Kiitos Ellu, olet ihana! <3
Minullakin on lukulistalla enää ihan muutama blogi. Suurin syy tähän on se, etten ehdi blogeja juuri lukemaan (silloin kun olisi aikaa, kirjoitan omaa blogiani :)). Toinen syy on se, että kun ehtii lukea vain rajoitetun ajan, niin on valikoinut itseleen ne tärkeimmät seurattavat. Ja kuten sinullakin, myös kaikki seuraamani blogit ovat aitoja.
Kiitos että jaksat seurata blogiani vuodesta toiseen! Ja hei, nyt kun olen (luultavasti, peukut pystyyn!) selättänyt blogini kappausdraaman, en todellakaan aio lopettaa bloggaamista vähään aikaan. Nautin näistä viruksettomista hetkistä täysin siemauksin!
Ihana Nina! <3 Tiivistit tekstiisi kaikki ne syyt, miksi minä tykkään palata aina sinun blogiisi. Tätä blogia kirjoittaa inhimillinen ihminen, jolla on elämä ja erityistä silmää elämän kauneudelle. Tunnut ystävälle. En itsekään välitä noista "smoothiebowl" -blogeista. Kontrasti omaan elämääni on liian suuri (sanoo hän täältä putkiremppa-muutto-kaaoksen keskeltä… pitäisi pakata… luen blogeja…).
Kiitos Nina blogistasi – olet tuonut teksteilläsi paljon iloa elämääni! <3
Ihana Tarja! <3 Voi että mä tykkään teistä ihanista ihmisistä, jotka kuljette mukanani ja olette ystäviäni vuodesta ja tapahtumasta toiseen! Ja jos sinua ilahduttavat blogitekstini, niin minua ilahduttavat kommenttisi. Kiitos niistä jokaisesta! <3
Hui, putkiremppa-muuttokaaos kuulostaa aika hurjalta! Tsemppiä siihen! Ja kerrohan miten homma etenee. Toivottavasti ette joudu olemaan evakossa pitkään.
<3
Juu, tää on aika hurjaa… Tämän on jo pitkään tiedetty tulevan, nyt homma sitten realisoituu. Evakkoa on edessä kolme kuukautta, mutta onneksi vuokrakämppä on saman talon toisessa päässä. Helpottaa huomattavasti muuttoa ja asettumista, kun mm. lasten koulumatka säilyy tuttuna ja turvallisena. Koetan ajatella positiivisesti, että nyt on se kohta, kun voi harrastaa kon-maritusta ihan kunnolla ja saa laitettua turhaa kamaa pois. Ja kolmen kuukauden päästä on sitten entistä ehompaa uuden kylppärin ja WC:n kanssa. Kova rutistus silti, kaiken muun ohella… Tämän jälkeen muutan enää vanhainkotiin 😀
Aurinkoista sunnuntaita sinne!!
Hah, pitkän tähtäimen suunnitelmat sinulla, jos vanhainkoti jo siintää mielessä. 😀 Kovasti tsemppiä! Onneksi väliaikaisasunto on lähellä. Voitte leikkiä olevanne vähän niinku retkellä naapurissa. 🙂 Onneksi tulossa on kesä. Muistan, kuin itse yritin asua putkiremppakämpässä ja kävin 30 asteen pakkasella suihkussa parakissa kerrostalon takapihalla. Se ei ollut kivaa. 🙂
Heh, joinain aamuina tuntuu siltä, että ei sinne vanhainkotiin enää kovin pitkä matka ole 😀 😀 (mulla on ollut tänä vuonna ekaa kertaa elämässni ikäkriisi. ja mieli matalalla siitäkin syystä..)
Mutta siis tämä nykyinen koti on meille vallan sopiva ja en oikeastaan näe syytä, miksi meidän siitä tarvitsisi muuttaa ikinä minnekään. Ja mahdoinkohan mainita, että inhoan muuttamista 😀
Totta tosiaan ajattelen itsekin niin, että olemme 3kk aivan kuin retkellä naapurissa! Ja onneksi tosiaan tulee myös kesä: että tuo aurinko osaakin piristää mieltä. Talvesta taas selvitty ja kyllä selvitään tästä rempastakin.
Ihanaa alkanutta viikkoa! <3
Meitä yhdistää Tarja moni asia, ja yksi niistä on muuttamisen inhoaminen. 😀 Eli kyllä, tiedän että inhoat sitä yhtä paljon kuin minäkin. Eli JÄRJETTÖMÄSTI! 😀
Niinpä juuri! Meillä tosiaan on aika paljon yhteistä eli sä niin tiedät, miten raskaita aikoja parhaillaan elän 😀 😀 Ensin on se stressi siitä, että pitää muuttaa ja sitten on se itse muutto-stressi ja nyt se on vielä kahteen kertaan. Muutosta nykyiseen kotiin on 3,5 vuotta. Juuri ehdittiin suurin piirtein kaikki laatikot purkaa…
Voi Tarja, kyllä tiedän! Me ei olla (toivottavasti) muuttamassa pitkään aikaan, mutta kun asuu vuokralla, niin aina on pieni pelko että muutto on lähempänä mitä uskookaan. Tsemppiä teille!
Hei, mä niin ymmärrän sua! Oon miettinyt ihan samaa ja koen olevani samanlainen tyyppi, jolle tekstit on se pääjuttu. Mulla saattaa oikeasti mennä useitakin viikkoja – jopa kuukausia – etten oikeastaan edes koske kameraan, vaikka kirjoitankin lähes joka päivä. Kyllä mun mielestä sellainen aitous, ja että lukija pystyy samaistumaan kirjoittajaan, on aika tärkeitä juttuja ja varsinkin kun mä ainakin tykkään käydä keskusteluja mm. kommenttiboksissa ajatuksista joita teksti/aihe lukijassa herätti. Se on yks bloggaamisen parhaimpia juttuja!
Tismalleen samaa mieltä kanssasi Aino! Minun kommenttiboksissani ei tosin paljon jutella, lukijani ovat aika hiljaista porukkaa. 😀 😀 Mutta siis, ihana kuulla, että sinullekin kirjoitettu teksti on se tärkein anti blogeissa. Juuri nyt blogisi on kuitenkin täynnä iiiiihania reissukuvia, ja se on hyvää tasapainoa laadukkaille kirjoituksille. 🙂 Ihanaa reissun jatkoa Aino!
Mullekin tärkeintä on ajatuksella kirjoitettu teksti ja kuvat ovat vain se kirsikka kakun päällä. Ja se, että blogi pysyy maanläheisenä ja samaistuttavana. Moni liian saman kaavan blogi on kyllä jäänyt pois lukulistoilta. Piti nyt tällä kännykällä näpytellä kommentti, että tiedät, että tykkään nimenomaan sun blogin teksteistä! Harmillisen vähän tulee kommentoitua, kun se on muka vaikeaa tällä älypuhelimella.
Awwwww, tiedän miten työlästä kännykällä on vastata. Ihana siis Kaisa että näit vaivaa ja kommentoit! <3 Älypuhelimet ovat blogikommentoinnin vitsaus. Tiedän itsekin, että kun luen postauksia kännykällä en koskaan jaksa kommentoida. Läppärillä tuo on niin paljon helpompaa. Kiitos siis ihanasta kommentistasi Kaisa! Olet tärkeä!
Mä en osaa tehdä smoothiebowlia, mutta teen tosi hyvää, mutta rumaa kaurapuuroa. Se saa riittää! 😀
Heh, mä meinasin laittaa tähän kuvitukseksi tämän aamun kaurapuuroni, mutta se oli niin epäesteettinen, että siinä meni mun rajani. 😀 Mutta mielummin epäesteettinen kaurapuuro, kuin erikseen asetellut mustikat, marjat ja hedelmät smoothien päällä.
Minua ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä, että ihminen koskee jokaista smoothien päälle laitettavaa marjaa ja siementä erikseen. Yyyyh, toivottavasti jokaisella smoothiebowlin tekijällä on aina kertakäyttähanskat kädessä. 🙂 T. bakteerikammoinen
Tää postaus oli kuin katsaus mun omista ajatuksista. Vaikka itse olenkin välillä turhankin tarkka kuvieni kanssa niin silti itsekin arvostan enemmän sitä sisältöä kuin pelkkiä kuvia.
Olen myös ajatellut niin, että en voi painia samassa sarjassa niiden kanssa jotka tekevät tätä työkseen. Aikaa vuorokaudessa on rajallisesti ja siksi haluankin olla ennemmin aito kuin jotain superhienoa. 🙂
Kivaa uutta viikkoa! <3
Todella hyvä pointti Reetta tuo itsen vertaaminen bloggaamista työkseen tekeviin ihmisiin. Ymmärrän blogiin hillittömän panostamisen jos siitä on saatava elantonsa, mutta ei blogin silti silloinkaan tarvitse muuttua lavasteeksi ja jokaisen kuvan täydelliseksi. Mutta kukin tavallaan. Luojan kiitos minulla on toimeentulo muualta kuin blogista. Olisin aika pian henkilökohtaisessa konkurssissa jos blogin kirjoittaminen muuttuisi pakoksi. Luulen, että koko blogi lakkaisi kiinnostamasta välittömästi 😀
Sain muuten ihan mahtavan palautteen jokin aika sitten erään tekemäni kamppiksen jälkeen. Otin postaukseen niin hyvät kuvat kuin osasin (postauksen aihe oli visuaalinen), ja vähän hävetti kun kuvani eivät olleet sitä samaa visuaalista ilotulitusta mitä osalla bloggaajista. Sain kamppiksen tlaajalta palautteen: ”Voisimmeko miettiä seuraavan kokoelmamme tiimoilta myös yhteistyötä? Mielestäni sinulla on lämminhenkinen tapa kirjoittaa.” <3 <3 <3 Arvaa miten lämmitti mieltä, kun joku visuaalisen brändin tyyppi kiitti kirjoitustyyliäni ja halusi jatkaa yhteistyötä. Jee!!!
Kivaa alkanutta viikkoa sinullekin Reetta! <3
No ihan paras juttu ikinä!? Se, että on oma itsensä, on tärkeintä!❤
Se on muuten jännä, että jos jotain on ns. pakko tehdä niin eipä sitä sitten enää kiinnosta tehdä samalla tavalla kuin ennen!
Kiitos ihana!❤
Eikö ollutkin mahtava palaute?! Olin ihan älyttömän onnellinen tuosta! <3
Voi että, sekä postaus että kommentit ovat kuin suoraan ajatuksistani! ☺ kiireisessä arjessa blogeja lukee enää pääsääntöisesti kännykästä työmatkalla tai lounaalla. Tämä rajoittaa sekä luettavien blogien määrää että blogeihin kommentointia. Kommentoimattomuudesta poden usein jopa huonoa omatuntoa. 😀 ajattelen, että lempibloggarini näkevät niin paljon vaivaa postauksien eteen, että on minun tehtäväni kiittää heitä jättämällä kommentti. Ja voi miten usein se nykyään jää tekemättä. Usko pois Nina, olen täällä menossa mukana, ja virtuaalihaleja lähettäen toivon, että ikävä flunssasi poistuisi koko loppuvuodeksi! Mihin muuten ne kivat sydämet poistuivat postausten yhteydestä? Olen muutenkin täysin samaa mieltä blogien sisällöstä. Joskus jopa ahdistaa se kuvien välittämä eräänlainen teennäisyys, joka ei mielestäni yhtään muistuta oikeaa elämää. Kaunista toki voi olla, mutta jos kaikki on niin aseteltua herää kysymys onko koko elämä yhtä ”aseteltua”. Tekisi mieli sanoa, että nauttikaa ihanat ihmiset elämästä, ei kaiken tarvitse olla niin täydellistä. 😀 Tsemppiä kevääseen ihana Nina!
Ihana ihana Virpi! Kiitos kauniista sanoistasi! <3 Se sydän löytyy nykyään niin, että klikkaat postauksen auki. Siis ettet lue sitä suoraan Tunnetilan etusivulta, vaan klikkaat postauksen otsikkoa. Blogistani poistettiin kaikki ylimääräiset jutut, jotka saattoivat horjuttaa blogini tietoturvaa ja mahdollistaa blogini kaappauksen. Tuo ominaisuus saattoi olla yksi niistä.
Tuo mainitsemasi "koko elämä asettelua" on juuri se, mitä olen itsekin ihmetellyt. Otin hetki sitten blogin kuvia superihanista petivaatteista. Petivaatteet eivät näyttäneet sängyssä niin ihanille mitä toivoin, ja silloin päätin ottaa vähän mallia näistä "asettelijoista". Laitoin lakanat ryttyyn ja kokosin sängylle teetä ja suklaata. Kuvista tuli ihan kauniita, mutta tiedätkö Virpi, minua hävetti julkaista ne kuvat. Tuntui niin älytömän teennäiseltä tuollainen asetelma sängyssä. Enhän koskaan tee niin oikeasti. 😀 😀
Kiitos vielä sinullekin Virpi että luet epätäydellistä blogiani. <3
onneksi sun blogista tietää kenen blogia lukee! älä muutu koskaan. 🙂
Pauliina, mä melkein aloin itkeä kommenttisi luettuani. Kiitos, sinä ihana ihminen! Voi että olen iloinen että olet joskus eksynyt blogiini ja jäänyt tänne ilahduttamaan minua. <3
Komppaan! En jaksa lukea blogeja, joissa a) teksti on paskaa tai b) on kyllä täydellisen teräviä ja valoisia kuvia, mutta niiden sisältö on täsmälleen sama kuin naapuriblogissa (eli yleensä smoothie, kahvin vaahtopinnan kuvio tai joku kosmetiikkapurnukka) tai c) yhdessä postauksessa on 10 kuvaa samasta aiheesta. Katson paljon mieluummin vähän tuhnuisia kuvia, jos niiden aiheet ovat mielenkiintoisia. Luen myös mieluummin tarinoita vähän rosoisesta elämästä kuin seesteisen leppeästä pintaliidosta. Nykyään plärään useimmat blogit läpi lukemalla kaksi ensimmäistä lausetta ja siirtymällä seuraavaan. Kokemus on opettanut, että mikäli ne eivät tempaa mukaansa, yleensä jatkokaan ei innosta.
Jei AnneVee! Olen muuten oikeasti aika hämmästynyt siitä, miten vähän kivasti kirjoitettuja ja oikeakielisiä blogeja on olemassa. Vaikka kuvat olisi miten kivoja, niin en vaan pysty lukemaan huonosti kirjoitettua tekstiä.