tunnetila: tyytyväisyys
Kävin eilen äänestämässä. Valitsin äänestysreissulle kovin isänmaallisen, sinisävyisen asun.
Tummansininen Samujin neule sai kaverikseen Marimekon sini-valkoisen logo-kassin ja Saint Vacantin ja Coston yhteistyönä muutama vuosi sitten syntyneet, kierrätetystä farkusta ja kierrätetystä kumista valmistetut Leslie -kengät.
Sini-valkoinen Marimekon logokassi on painettu juhlistamaan satavuotiasta Suomea. Sini-valkoinen kassi on ihana kunnianosoitus synttärisankarille, ja ilolla kannan omaisuuttani kotimaisissa sävyissä juhlavuoden kunniaksi.
neule Samuji, huivi H&M Premium*, housut Rosamunde,
kassi Marimekko, kengät Saint Vacant*
Päälleni valikoitunut neule on Samujin ihkaensimmäisistä mallistoista oleva kashmir-silkkineule, joka on materiaaliltaan täydellisin ikinä! Neule on kuitenkin malliltaan aika kapea ja siinä on hyvin niukka pääntie. Noiden ominaisuuksien vuoksi se päätyy säännöllisin väliajoin kirppislaatikkoon.
Kerta toisensa jälkeen kaivan neuleen kuitenkin takaisin kaappiin. Ja joka kerta olen onnelinen siitä, etten ole myynyt neuletta vielä. Eilen kävin läpi taas tuon saman rituaalin, ja pelastin neuleen takaisin kirppikseltä käyttöön.
Onko Teillä vaatteita, joiden kohtalo on seilata kirppislaatikon ja vaatekaapin väliä?
Kuvat: Hertta / Lilou’s Crush
2
Taas niin kaunis asu! Mulla on muutama takki kirppiskasassa, jotka kaivan säännöllisesti ylös ja käytän (yleensä) kerran ja taas takaisin kasaan :/. Jotenkin tuntuu niin hankalalta laittaa suht’ hintavat ja kauniitkin takit pilkkahintaan kirppikselle. Jossain vaiheessa pitäs ehkä mun jo luovuttaa niiden kanssa ?. Sinun neuleesi näyttää tosi kauniilta, josko se sitten olisi tuollainen huivin kanssa käytettävä?
Voi kiitos Saara! Juu, ilman huivia olo tuon neuleen kanssa tuntuu aina vähän tukalalta. Iso pääntie on ehdottomasti enemmän minun juttuni kuin tuollainen niukka. Mutta kun neule on muuten niin ihana, niin en raaski siitä kokonaan luopua. 🙂 Juuri tuo hintakysymys on aina noissa kirppisjutuissa hankala. Vaatteista raaskii harvoin pyytää (tai kirppiksellä maksaa) niin paljon, että niistä voisi luopua hyvillä mielin.