tunnetila: onni
Terveiset pääsiäislomalta!
Ai että, kylläpä teki hyvää olla tekemättä kertakaikkisen mitään neljän päivän ajan. Ja tuolla tekemättömyydellä tarkoitan oikeasti todellista joutilaisuutta.
Matkustin kotiin vanhempieni luo ja heittäydyin nelivuotiaan tasolle koko viikonlopuksi. Istuin aina valmiiksi katettuun ruokapöytään, torkahtelin keskellä päivää, kävin välillä ulkona leikkimässä, söin muurinpohjalettuja mansikoilla ja kermavaahdolla, ihastelin heppoja, rapsuttelin naapurin koiraa, kasasin innokkaana suklaamunista löytyneitä pieniä aarteita ja menin aikaisin nukkumaan.
Poikkeuksia nelivuotiaan käyttäytymiseen oli varmaankin vain kuralätäköiden väistely. Muuten kävin nelivuotiaasta huolettomasta pikku-Ninasta koko pitkän viikonlopun ajan.
Miten sitä nyt saa kasattua itsensä ja palattua yhtäkkiä ruotuun? Miten löydän työminäni ja osaan olla asiallisesti tiistaiaamun ensimmisessä palaverissa?
Entä jos en olisikaan? Mitä jos menisin aamukymmeneltä alkavaan palaveriin vähän myöhässä, kädet likaisena ja housunpolvet hiekassa. ”Anteeksi kun olen myöhässä. Oli niin kaunis auringonpaiste, että oli pakko istua vähän ulkona ja tehdä yksi hiekkakakku.”
Mitähän ihmiset sanoisivat?
8
Ne ihailis sun ”carpe diem! -asennetta 😀
Voisin tottua 4 päivän viikonloppuihin! Pään saa nollattua niin hyvin. Tosin tuo itsensä kokoaminen työläiseksi on taas sitten hieman vaativampi homma… Mutta eipä siihen tarvitse toisaalta kuin tunnin päätteellä ja simsalabim: muodonmuutos valmis! 😀
Ihanaa alkavaa viikkoa! (kohta on vappu!!)
Heh! Voi olla, että uusi asenteeni saisi kunnioitusta, tai sitten saisin nopeasti siirron sekoilemaan johonkin toiseen projektiin. 😀 😀
Neljän päivän viikonloput on kyllä täydellisiä! Sopisi minulle vaikka joka viikko! Mutta hei, tämä viikko on taas nelipäiväinen työviikko ja kohta on vappu kuten sanoit (ja vappu on maanantaina, jee!). Sitten minulle tuleekin jo pieni kevätbreikki (vielä isompi jee!) ja pian on helatorstai joka on sekin vapaa. Ja sitten ollaan jo kesäkuussa ja pysytään hengissä kesälomaa odotellen. Ei pöllömpää! 🙂
Ihanaa viikkoa sinullekin Tarja! Kyllä me pärjätään kun vaan jaksetaan yhdessä vähän tsempata! <3
Näin on! Vaikka mä tykkäänkin arjesta, niin (jostakin syystä) tykkään lomasta vielä enemmän 😀 Siitäkin huolimatta, että viime vuosien projektini on ollut oppia nauttimaan arjesta. Tykkään työn tekemisestä ja tykkään työstäni, mutta kyllä se loma ja vapaus on jotakin sellaista, jolle on aina tilausta – taidan olla ns. ”leipäpappi” 😀 😀
Yhdessö tsempaten kohti kesää siis! <3
Joo, arki on minullakin ihan mukavaa, mutta silti lomalla vaan on parasta! 😀
Hah, mä todella toivon, että tuollainen olisi nykymaailmassa ihailtavampaa kuin tehokkuus. Joten toivottavasti ihailisivat. 😀
Kuulosti ihan täydelliseltä minilomalta.
Miniloma oli kyllä täydellinen. Kotona vanhempien hoivissa rentoutuu (=taantuu) kyllä aina vähän liikaakin. 🙂 Ja sama juttu, tehokkuus on jo vuosia mennyt kaiken muun edelle.