tunnetila: murhe
Tässä sitä soudellaan sunnuntaina. Onnellisena juhannuksesta, mökistä, rakkaudesta, terveydestä, perheestä, grillauksesta, rantasaunasta, vapaapäivistä, puhtaasta luonnosta, joutenolosta ja tyynestä järven pinnasta.
Maanantaiaamuna heräsin kotona kellon soittoon ja nousin sängystä aloittaakseni innolla viimeisiä työviikkoja ennen lomaa. Tai siis yritin nousta. Alaselkäni oli sellaisessa krampissa, etten päässyt sängystä ylös.
Yritin punkea itseni pystyyn ensin oikean, sitten vasemman käden avulla. En onnistunut. Sen jälkeen tein tyynyistä vallin, jota vasten pyrin nousemaan hitaasti ylös. Ei toivoakaan. Lopulta kierähdin sängystä lattialle vasemman jalan varassa, ja tuskaisen huudon saattelemana puskin itseni ylös käsivoimin.
Tänään on alkamassa neljäs päivä, kun liikkumiseni on tuskan saattelemaa hidasta vaappumista. En pysty kunnolla tekemään mitään muuta, kuin makaamaan selälläni mahdollisimman kovalla alustalla.
En tiedä laukaisiko selkäkrampin parina päivänä soutaminen, epätasaisessa maastossa metsässä samoilu, kylmään veteen pulahtaminen, vai seitsemän tunnin junamatkat Helsingistä Ouluun ja takaisin (kuinka ollakaan, juna oli myöhässä molempiin suuntiin tunnin verran), mutta sen tiedän, että viime viikolla julistamani terveyden ylistys ei ollut todellakaan turhaa.
Yritän edelleen ajatella yhtä positiivisesti kuin viime viikkoina olen kaikesta ajatellut, mutta pakko myöntää, että positiivinen ajattelu on aika vaikeaa kun kyyneleet polttavat silmissä.
”Ei itkeminen mitään auta”, totesin miehelleni kun purin huulta kivun ja vitutuksen tuomat kyyneleet silmissäni. Päätin etten itke, vaan otin tähänkin asiaan uudenlaisen tulokulman.
Otin mallia True Heartsin Instagramissa jakamasta ideasta, jossa jokaisen päivän päätteeksi listataan asioita, joista saa olla kiitollinen. Otin esille lehtiön, jonka ensimmäiselle sivulle kirjoitin:
3 mahtavaa asiaa, jotka tapahtuivat tänään:
1. Selkäjumi iski kotona, ei mökillä saaressa, tai kesälomareissulla Nizzassa.
2. Sairastan työajalla, toivottavasti jumitus menee ohi ennen loman alkua.
3. En ole kuollut.
Tuo ei ehkä ollut ihan niin positiivinen suhtautuminen asiaan mitä listausharjoituksen on tarkoitettu olevan, mutta mielestäni ihan hyvin siihen nähden, mitkä fiilikseni sängyn pohjalla puoli istuvassa asennossa tyynyin tuettuna olivat.
Täältä sitä vielä noustaan!
8
Anteeksi, että vähän hihitän… mutta tosiaan on ihan hyvä jos mahtavien asioiden listalla on ”en ole kuollut”. Siinä vaiheessa kun tuo lause ei kuulu listalle, olet joko todella masentunut tai – noh – poissa päiväjärjestyksestä.
Pitäisikö tuota lausetta kuitenkin modifioida tämän illan listalle, ja lähestyä aihetta positiivisuuden kautta. Ts. ”En ole kuollut” -> ”Elän vielä”/”Elän silti”.
Halauksia Ystävä,
<3 miumau
😀 😀 Tänään listalla voisi lukea ”Elossa, kaikesta huolimatta”. 😀 Mutta juu, nauratti itseäkin tuo maanantai-illan tuskassa väkisin väännetty positiivinen kommentti, kun sitä jälkeenpäin katselin.
Mietin äsken mitä toivoisin, jos saisin toivoa itselleni juuri nyt mitä tahansa. Vaikka tarjolla olisi miljoona euroa tai huvila Nizzassa, valintani olisi kortisonipiikki pakaraan. Miksi jotkut selkäkramppiset saavat jumeihinsa ja tuskiaan helpottamaan kortisonia, mutta minulle tarjotaan aina Buranaa? Tahdon tämän kivun pois, eikä Burana auta yhtään!!!!
Meidän Minni symppaa (kanssani) – sillä on välilevyn pullistuma, ja lääkitys kait loppuelämän 🙁
Kyllä se helpottaa! Lämpöä selkään, ja lepoa. <3
Voi pientä Minniä! ? Toinen ei edes ymmärrä miksi sattuu. Voi miten kurjaa! Toivottavasti lääkitys pitää vaivan aisoissa. ❤️
Voi ei 🙁 Selkäkipu on hirveää. Epäilen, että kivun on lietsonut esiin monen tekijän yhteensumma eli soutaminen, samoilu ja junassa istuminen. Itselläni oli välilevyn pullistuma, jonka aktivoi joskus pahaksi viikonlopun kestänyt mökin maalausurakka ja sen jälkeen bussin tärinässä vietetty 2-tuntinen… Toivottavasti alkaa helpottaa pian ja pääst aloittamaan loman terveenä!
Positiivinen psykologia on ihan jees, mutta se on aika vaikeaa silloin, kun itkettää ja vituttaa… Ainaha ne asiat voisivat olla huonomminkin, mutta ei se välttämättä lohduta siinä hetkessä, kun asiat ovat jo riittävän huonosti. Mutta huippua on joka tapauksessa, että olet elossa ja huumorintajukin tuntuu olevan vielä tallella 😀
Lämpimiä halauksia ja telepaattista selkäterapiaa täältä! <3
Kiitos Tarja halauksista ja selkäterapiasta! Vielä se ei ole auttanut, mutta ehkäpä virtuaaliterapiasi alkaa toimia kohta. 🙂
Lääkäri epäili kylmettymistä. Tai siis oireiden rajuuden (selkä täysin jumissa) vuoksi kysyi heti, olenko saanut kylmää. Kerroin uineeni +13,5 asteisessa vedessä. ”Siitä tämä johtuu!”, totesi lääkäri välittömästi. Mutta olen kanssasi samaa mieltä, että tämä on monen jutun yhteissumma, ja tuo junassa istuminen oli viimeinen niitti.
Ärsyttää kun kipulääkkeetkään ei auta. 🙁 Mutta täytyy toivoa että jumi menee ohi ennen kun loma alkaa. Lomalla sairastaminen on ekstrahirveää. 🙂
Totta puhut tuosta kylmästäkin: mulla ei tämä leikattu selkä kestä lainkaan kylmää tai vetoa. Pitää muistaa aina suojata ristiselkä hyvin, ellei halua selkäkipua. Silloin ennen leikkausta, kun iskiaskivut olivat pahimmillaan, ei minulla auttanut kipuun mikään tavallinen särkylääke; esim. Buranaa oli ihan turha ottaa. Ainoa, mikä edes vähän auttoi, oli Panacod + lihasrelaksantti -yhdistelmä – melko tuju coctail, jota ei kyllä mielellään ota, jos ei ole ehdoton pakko. Mutta pääsi pahimmasta yli joka tapauksessa noiden avulla. Joskus hieroin puoli pulloa kylmägeeliä selkään, niin hetkeksi turrutti sen verran, että pystyi keittämään itselle kahvit, jotka saattoi palata juomaan makuuasentoon 😀
Jatkan virtuaaliterapian lähettämistä ja toivon todella, että apu kipuusi löytyy!
Minulla kramppaa kylmästä yleensä niska. Siksi käytän aina huiveja kesät talvet. Mutta nyt alkaa nähtävästi jo mummoutua niin pahasti, että kaikki paikat täytyy suojata kylmältä. 🙁 Voi miten kivuliaalta kuulostaa tuo sinun selkähistoriasi, huh huh! Toivottavasti saat nyt elää paremman selän kanssa eikä se ala enää kipuilla. Sain tänään lääkäriltä Sirdalud-reseptin. Saapa nähdä miten tillin tallin niistä menen, ja auttavatko relaxantit toivotulla tavalla.
Täytyy sanoa, että leikkaus kyllä auttoi ja iskias-vaivat jäivät leikkauspöydälle (välilevyn pullistuma siis operoitiin). Aika paljon ehti kyllä kipua olla ennen operaatiota; kärsin vaivoista pitkälti yli 10 vuotta. Nyt ei semmoisia kipuja enää ole, mutta tokihan selästä pitää pitää huolta liikkumalla ja jumppaamalla, mutta hyvin olen kestänyt mm. kaksi raskautta. Toivotaan, että sinulle apu löytyy helpommin!
Joo, ja mullahan jumiutuu myös niska… Siksipä huivit käytössä täälläkin 🙂 (ah, mikä ihana syy ostaa aina vain uusia huiveja…) Joskus mietin, että olen yhtä jumia koko eukko, kun luetaan mukaan myös ne henkiset jumit 😀 😀
Hahahaha, repesin viimeisen lauseen kohdalla nauruun ja se oli virhe. Ai että sattui selkään tuo naurunpyrskähdys! 😀
Mutta jos vakavoidutaan, niin yksi syy sille, miksi en ole hankkinut lapsia, on selkävaivat. Olen aika varma, ettei selkäni kestäisi yhtään raskautta. En muutenkaan saa saada painoa lisää, muuten selkä alkaa kipuilla heti. Esim. jos joskus kesälomalla jää treenit väliin ja tulee herkuteltua reissussa useampi viikko, alan heti kärsiä selkäkivuista. Sitten kun ryhdistäydyn ja karistan pari ylimääräistä kiloa, selkä on heti paremmassa kunnossa. Mitä sitten tapahtuisi, jos painoa tulisi yhtäkkiä lisää 10-15kg?! Ja suurin osa vielä tuohon etupuolelle selkää kuormittamaan. Istuisin 9kk:n raskaudesta pyörätuolissa 7kk ja yrittäisin sinnitellä tuskassa ilman särkylääkkeitä? Uh, ei kiitos!
Tunnustan että muakin huvitti tuo kolmas kohta 🙂 Toivotaan että menee nopeasti ohi ja pääset terveenä lomanviettoon. Voimia!
Heh, jos ei mitään muuta hyvää keksi, niin niin kauan kun voi käyttää tuota argumenttia, niin kaikki taitaa olla loppujen lopuksi ihan hyvin. 😀
Kiitos tsempistä Leena!
Selkäjumi ei naurata, tuttu juttu :/ toivottavasti tokenet lomalle mennessä!
Meillä on muuten ollut samat aktiviteetit lomalla ? Paitsi en itse soutanut, istuin veneen kyydissä.
Vaikka meillä oli samat aktiviteetit, niin toivottavasti pääsit vähemmillä vahingoilla mitä minä. Sen kerran kun ottaa oikein rauhallisesti ja viettää liikunnallisen ja trevehenkisen juhannuksen, käy näin. Hemmetti! Toivotaan että selkä rauhoittuu ennen reissua. En nimittäin tällä selällä voi istua lentokoneessa sitten yhtään. 🙁
Oioi, kylläpä sinua koetellaan! Niinhän se on, vielä kun on hengissä, asiat ovat ainakin jotenkin mallillaan!
Niinpä! Mutta juu, saisi jo nämä ikävät terveysyllärit riittää. 🙁