tunnetila: ilo
Hurraa! Pahin selkäjumitus alkaa (toivottavasti) olla ohi!
Olen käynyt näiden kahden jumiviikon aikana salilla muutamaan otteeseen venyttelemässä selkää ja nautiskelemassa höyrysaunan lämmöstä. Siis niinä päivinä, kun olen päässyt kävelemään. Käveleminenkään kun ei ole ollut jokapäiväistä herkkua.
Varovainen venyttely on tehnyt hyvää ja lämpö on vetreyttänyt jäykkää olemusta. Seuraavana aamuna selkä on kuitenkin ollut taas krampissa, ja aamutoimia on tullut tehtyä selkä kumarassa. Nyt saattaa olla kuitenkin jo parempaa luvassa.
Postauksen kuvat on perjantailta, jolloin pystyin kävelemään aamusta asti selkä suorana. Voi sitä onnen päivää!
Pystyin tekemään töitä koko päivän aika normaalisti, ja venyttelysessio salilla antoi toivoa paremmasta. Olin niin iloinen siitä, että pystyin seisomaan kunnolla, että oli pakko napata kuva itsestä treenin jälkeen. Voi mikä tyytyväisyys kasvoiltani paistaakaan!
Sitä en kuitenkaan näitä kuvia napsiessani tiennyt, että päivän paras juttu oli vasta tulossa. Tapasin nimittäin kotimatkalla sattumalta blogini pitkäaikaisen lukijan!
Vitsit että tuo oli ihana tapaaminen. Siis ainakin minusta. En tiedä olinko hänen mielestään luonnossa ihan erilainen kuin blogissani annan ymmärtää, ja aiheutin hänelle hirvittävän pettymyksen.
Kaiken lisäksi lähes ensimmäinen kommenttini hänelle oli ”Voi ei, nyt me sitten nähdään kun mä olen tulossa salilta ja olen saunanraikkaana ilman meikkiä, hiukset märkänä!” Ah, miten ihminen voikaan olla noin turhamainen! Miettii heti ensimmäisenä ulkonäköään tavatessaan uuden ihmisen.
Mutta sitä kun valitsee yleensä itsestään blogiin ne kuvaussessioiden parhaat kuvat ja on aika tarkka siitä, miten haluaa itsensä blogissa nähtävän, niin saattaa se totuus olla aikalailla toinen. Noh, onneksi näytin livenä sentään sen verran samalta kuin kuvissa, että hän tunnisti minut ja osasi huikata perään.
Terkkuja Virpi, oli ihan mahtava tavata! <3 Ihanaa alkanutta kesälomaa sinulle, ja aurinkoista sunnuntaita Teistä jokaiselle!
6
Onpa kiva kuulla, että selkäjumi helpottaa! 🙂 Perusasioita, kuten kävelemistä, osaa arvostaa erityisen paljon, kun se on hetken aikaa melkeinpä mahdotonta…
Hauska tapaaminen 🙂 On aina hiukan erikoista tavata ihminen, josta on pitkä kokemus jostakin muualta kuin livenä. Puolin ja toisin varmasti tulee mietittyä, että kohtaavatko mielikuvat todellisuuden. Muistan, kun olin pitkään puhunut erään ihmisen kanssa puhelimessa töiden puitteissa ja muodostanut hänestä erittäin vahvan mielikuvan äänen perusteella: hän oli selvästi tummaverikkö, mitä hän ei todellisuudessa ollut, kun tapasimme. Mutta edelleenkin puhelimen soidessa, minulla nousi mieleen oma mielikuvani hänen oikean kuvansa sijasta 😀
Ihanaa sunnuntaita! 🙂
Oli kyllä hauska tapaaminen! Ja oli niin jännä, kun Virpi kertoi lukeneeni blogiani vuodesta 2008, kohta kymmenen vuotta, ja tietää siis minusta valtavasti. Enkä minä tiedä hänestä mitään. 😀 Niin epäreilu tilanne. 😀
Ihan kuten olisi superkiva tavata joskus sinutkin, mutta silti se vähän jännittäisi. Jos olenkin livenä ihan outo tai tollo tai pöhkö (kuten jännittäessä varmaan olisinkin), etkä enää sen jälkeen haluaisi lukea blogiani. 😀 😀 Iik!
Hassu Nina! 😀 Mutta olen kyllä ajatellut itsekin, että varmaan miettisit, että vaikuttaa ihan fiksulta kommenteissa, mutta onpahan outo matami 😀 😀 Sovitaanpa siis, että ollaan molemmat ihania sitten, kun tavataan! <3
Hahaa, sovittu! <3 Voidaan olla yhdessä outoja matameja ja käydä hallailemassa toripolliisia. 😀
Voi Nina, minustakin oli todella ihana tavata! ☺ Kuten kerroin, hetken mietin kehtaanko huikata perääsi, mutta oli ihan pakko kun olin niin innoissani. 😀 Ja kuinka jännä, että itse mietin täysin samaa ennen kun huikkasin sinulle; mietin että 1) kehtaanko häiritä sinua, 2) olen hyvin rankan kevään aikana kerryttänyt muutaman kilon ja olen juuri tehnyt 10 tuntisen työpäivän, näytän varmaan ihan kamalalta, joten ehkä nyt ei kannattaisi ”näyttäytyä” ja 3) en oikein kehtaisi huikata nyt kun en ole kommentoinut pitkään aikaan, vaikka käynkin blogissaksi miltei joka päivä piristymässä ja inspiroitumassa.
Olit juuri niin kaunis luonnossa kuin kuvissakin, ja koska olen aina ihaillut tyyliäsi, tunnistin sinut oitis. 🙂 Ja voi että, kanssasi oli niin luonnollista ja mukavaa jutella, että illalla sanoin miehelleni oikein hävenneeni puhetulvaani. Olit jopa vielä ihanampi kuin olin kuvitellut, vaikka olen aina ajatellutkin sinun olevan mahtava ja sydämellinen persoona. <3 Kyllä tämä blogi kuvastaa sinua niin paljon, ettet kyllä johda lukijoita yhtään harhaan. 🙂
Ihanaa että selkäsi voi paremmin! Toivotaan, että selkä rauhoittuisi nyt kunnolla ja hyvä olosi jatkuisi. Terkkuja sinulle ja kaikille lukijakavereilleni Amsterdamista. Loma on vihdoin täällä, woop woop! 😀
Virpi <3 Kiitos ihanista sanoistasi! Olipa kiva kuulla, että myös sinulle tuo tapaaminen oli kiva. Minulle takana ollut pitkä työpäiväsi ei näyttäytynyt mitenkään. Olit kaunis, tyylikäs ja mukava, ja oli ihana kun höpöttelimme kuin vanhat ystävät! 🙂
Kiitos sinulle vielä kun uskaltauduit moikkaamaan. Tapaamisemme piristi päivääni todella. 🙂
Ihanaa Amsterdamin reissua. Pitäkää lystiä ja rentoutukaa!
Ihanaa, että selkäjumi alkaa helpottaa! Suosittelen muuten lämpötyynyä, jos sulla ei ole sellaista vielä ❤ Auttaa kipuihin ja särkyihin ja lämmittää.
Mukavaa viikkoa!
Kiitos Heidi vinkistä! Mulla oli joskus sellainen kauratyyny, jota testasin alkavaan niskajumiin. Noh, pidin sitä luultavasti niskassa liian kauan. Seuraavana päivänä ei nimittäin pää kääntynyt, eikä kääntynyt kunnolla pariin viikkoon. 😀 Sen jälkeen annoin lämmitettävän kauratyynyn kaverille. 🙂 Mutta maltilla käytettynä ja alaselkään laitettuna sellainen voisi kyllä toimia hyvin.
Mukavaa viikkoa sinullekin Heidi! <3
Ihanaa että selkäsärky alkaa helpottaa Kamala jos lomalla täytyisi sairastaa! Olen ihan varma että tunnistaisin sinut kadulla jos satuttaisiin törmäämään. Ja olen ihan varma että olet juuri sellainen kun blogisi perusteella kuvittelen: lämmin, ystävällinen ja mukava 🙂 Mutta olisihan se jännittävää tavata livenä 🙂
Ellu <3 <3 Ihana kommentti, KIITOS! Ja on muuten epäreilua, että sinä tunnistaisit minut, mutta minä en tunnistaisi sinua. 😀 Tähän sopii hyvin vanha sananlasku: "Kaikki tuntevat apinan, apina ei tunne ketään." Mutta olisi tosiaan hauska (ja jännittävää!) joskus törmätä. 🙂