tunnetila: ilo
Sain työkaveriltani kuusi kiloa omenoita. Yritin tarjota hänelle niistä rahaa. ”Älä naurata! Kunhan pääsen niistä eroon niin olen tyytyväinen.” Näin kantakaupungissa asuvana tällaiset työkaverit ovat varsinaisia onnenpotkuja.
Tein eilen omenoista sosetta, josta pakastin suurimman osan. Pari purkkia jätin heti syötäväksi. Omenasose on ihanaa kunnolla haudutetun kaurapuuron ja kanelin kera. Tai maustamattoman jogurtin ja hunajan kanssa.
Olen aina pitänyt monta tuntia kestävät sosesulkeiset kun olen saanut jostain omenoita, mutta nyt sain pari uutta vinkkiä, miten omenoita kannattaa pakastaa. Pakastin siis nyt soseen lisäksi muutaman rasiallisen omenoita lohkoina ja muutaman rasiallisen siivuina.
Miten lohkoina pakastaminen ei ole tullut minulle koskaan aikaisemmin mieleen? Sain lohkovinkin Sofialta, jonka kanssa juttelin perjantaina viikonloppuna edessä olevasta omenasavotastani.
Valmiit omanalohkot on helppo heittää vaikka smoothieen, tai sitten niistä saa tehtyä nopean jälkkärin yllätysvieraille. Yksi parhaista jälkkäreistä ikinä on kaura-omenapaistos vaniljakastikkeella. Ai että! Nyt on lohkot paistokseen valmiina pakastimessa.
Nyt kun vähän välttelen noita sokereita, niin jätin herkkupaistoksen tekemisen toiseen kertaan. Paistoksessa ei tosin käytetä valkoista sokeria, mutta fariinisokeri on sokeria sekin. Täytyy miettiä seuraavaa kertaa varten, miten paistoksesta voisi tehdä vähän terveellisemmän.
Onko Teillä ollut jo joka syksyinen omppusavotta? Mitä kaikkea Te teette omenoista? Entä olisiko mitään sokerittomia vinkkejä?
Kivaa alkanutta viikkoa Teille kaikille!
6
Aion tehdä kolmatta: http://www.novelle.fi/resepti/kolme-herkullista-omenahillo-ohjetta/. Mutta siinä on myös sokeriton versio.
Ja koska omenat ei vähene millään, niin aion tehdä myös kookosmaidosta ja omenalohkoista riisipuuroa sekä omenapannukakkua (jonka helposti voi tehdä sokerittomana). Mä käytän joko vähän sokeria tai olen ilman. Maltitolit ja steviat on karmeen makusia ja maha ei kestä.
Mä inhoan omenasosetta ja lohkoja on pakkasessa useammaltakin vuodelta: en käytä.
Kiitos Petra vinkeistä! Riisipuuro kookosmaidosta ja omenalohkoista kuulostaa taivaalliselta! Sitä haluan kyllä testata!
Mullakaan ei meinaa maha kestä noita makeutusaineita, mutta silti niitä tulee syötyä. Eipähän tule ahmittua liikaa kun tietää mitä siitä seuraa. 😀
Äitini pakasti omenoitamme siivuina. Talvella oli sitten mukava syödä omista omenoista tehtyä piirakkaa. Mehumaijalla hän teki sellaista sameaa omenamehua, jota piti laimentaa. Ja tietty sosetta. Olivat kyllä hyviä. Nyt tulee ihan ikävä niitä herkkuja ja ennen kaikkea äitiä. Nyt jos mulla ois paljon omenoita, niin tekisin omenasipsejä.
Minä pakastin nyt omppuja siivuina ensimmäisen kerran. En ymmärrä miksi en ole koskaan aikaisemmin tullut tuota edes ajatelleeksi. Olen joskus tehnyt omenapiirakoita ja pakastanut piiraina, mutta pelkkiä siivuja en koskaan.
Tuo samea omenamehu on myös ihanaa! Mehuja vaan ei taida pystyä tekemään ilman mehumaijaa…
Kurja kuulla, että ätisi ei ole enää hemmottelemassa sinua ihanilla herkuillaan. 🙁 Onneksi kauniit ja herkulliset muistot kuitenkin tuottavat iloa.
Tämä vuosi on ollut välivuosi kaikkien ystävien omenapuissa. Satoa on tullut vain muutama omena. Joinain vuosina pelkästään yksi puu on saattanut tuottaa hedelmiä satoja kiloja ja usealla ystävällä niitä on kymmeniä. Emme olekaan kotimaista omenaa syöneet kuin muutaman kerran, vaikka saahan niitä kaupasta. Omenasose on hyvää ja se sopii monen kanssa, tuorepuurossa vähäsokerinen/sokeriton versio erityisen herkullista.
No minullakin eräs ystävä sai puustaan yhden omenan. 🙂 Nuo tuorepuurot on minulle ihan uusi juttu. Tai siis toki olen syönyt sellaista usein, mutten ole koskaan itse tehnyt. Täytyy ottaa joku kerta blogistasi joku resepti ja testata. Sinä kun taidat olle tuorepuurojen mestari! 🙂
Omenasosetta tein muutama vko sitten säilöön (en pakkaseen kuitenkaan), käytän sitä myös omenapiirakassa lohkojen alla makeuttajana. Viikonloppuna teimme lapsen kanssa omena-kaurapaistossa, ja tällä kertaa makeuttajana oli kookossokeri. Meillä lapset syövät tosi paljon puuroa; toisella puurossa on sokeri+kaneliyhdistelmä, toisella voisilmä+sokeri. Vaihdon valkoisen sokerin nyt kookossokeriin, jotta lasten muuten terveellisestä aamu-/iltapuurosta tulee vähän terveellisempi. Tuo kookossokeri sopi tosi hyvin myös´omenakaurapaistokseen, siinä on sellainen karamellisoitunut maku – tosi hyvä!
Kiitos kookossokerivinkistä miumau! Tuo karamelisoitunut maku kuulostaa just ihanalta! Täytyy testata.
Meillä itsellä omenapuu tuottaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa enemmän kuin viisi omenaa, mutta kuitenkin alle 80. Ne tulee syötyä suoraan puusta. Vanhemmillani taas omenoita on melkein kai voi sanoa riesaksi saakka. Ollaan puristettu niistä mehua (en tiedä montako kymmentä litraa) ja äiti on keittänyt hilloa. Omenasavotasta huolimatta iso osa omenoista päätyy pellolle. Sitä olenkin miettinyt, että monesti sitä halutaan istuttaa omenpuita puutarhaan, ja sitten 20 vuotta myöhemmin niiden kauan kasvatettujen puiden hedelmistä tulee melkein stressinaiheuttaja ja ongelma. =)
Eräs ystäväni sai tänä syksynä puustaan yhden omenan. Se oli jo aika pieni sato. 🙂 Ja toinen, tämä jolta sain tämän pussillisen, on ihan helisemässä ”miljoonan” omenansa kanssa. Tasan ei käy onnen lahjat!