tunnetila: ilo
Jihuu! Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Ekat kalenteriluukut (kaunis ja herkullinen Fazerin suklaakalenteri, sekä Lumenen ehkä ihanin ikinä kosmetiikkakalenteri*) on avattu, ja edessä on vapaa viikonloppu! Ai että!
Olen ollut viimeksi kotona vailla ohjelmaa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Voitte uskoa millä innolla istun nyt koko viikonlopun blogini ääressä. Näppäimistö sauhuten kirjoittelen kaikista niistä kymmenistä asioista, jotka pyörivät mielessäni, mutta joista en ole ehtinyt kaiken kiireen keskellä Teille kirjoittamaan.
Yhtä juttua en kuitenkaan saa bloggaamisen keskellä unohtaa. Omille rakkaille ja läheisille joululahjojen hankkimisen lisäksi täytyy muistaa viikonloppuna käydä lahjaostoksilla lelukaupassa. Aion taas tänä vuonna osallistua Joulupuu -keräykseen, ja viedä Forumin keräyspisteeseen lahjoja heille, joiden joululahjasäkit eivät pursuile yli äyräittensä.
Joulupuu keräykseen lahjoitetut joululahjat osoitetaan lapsille, jotka ovat lastensuojelun piirissä, huostaanotettuna, sijaisperheessä, lastenkodissa tai muutoin vähävaraisen perhetilanteen vuoksi jäisivät ilman Joulupukin tuomisia. Tällaisia lapsia on jo pelkästään pääkaupunkiseudulla yli 10 000.
Myös toinen jouluperinne, joulukukka vanhukselle, täytyy muistaa hoitaa.
Hyvää voi ja kannattaa tehdä ympäri vuoden, mutta etenkin joulun aikaan hyvän tekeminen on tehty todella vaivattomaksi. Kiitos siis kaikille tahoille, jotka hyväntekeväisyyskeräyksiä ja -tempauksia järjestävät. Teette todella arvokasta työtä!
Olen muuten viime aikoina jutellut aika monen ihmisen kanssa joulukalentereiden luukkujen avaamisesta. Moni on kertonut avanneensa lapsena salaa kaikki kalenteriluukut kerralla.
Toki minunkin teki (ja tekee edelleen!) mieleni avata aina kaikki luukut kerralla, mutta olen jo lapsena ymmärtänyt syy-seuraussuhteen aika hyvin. ”Jos nyt avaan kaikki luukut, minulla ei ole huomenna mitään avattavaa.”
Simppeli ajatus, joka kannattaa ottaa elämään ohjenuoraksi ihan muutenkin. Syy-seuraussuhteen ymmärtäminen on tärkeää nimittäin aika monessa muussakin asiassa, kuin vain joulukalenterin luukkujen avaamisessa.
Ihanaa perjantaita kaikille, ja lempeää laskeutumista viikonloppuun!
6
Kyllä joulukuu on talven ihanin kuukausi <3 Lasten ilo ja jännitys tarttuu itseenkin.
Kiusoittelin hiukan omia lapsiani ja sanoin, että aukaisen oman kalenterini luukut kaikki kerralla ja he olivat suorastaan pöyristyneitä, että sittenhän sinulla ei ole mitään avattavaa loppukuusta. Totesin, että käyn ostamassa uuden kalenterin, koska aikuiset voi 😀 😀 No, ei sentään – kyllä maltan mieleni ja nautin namuset yksi kerrallaan joulua odotellessa.
Rentouttavaa viikonloppua sinulle ihana Nina!
PS. hyvä muistutus mm. tuo Joulupuu-keräys! <3
Ooh mikä idea! Jestas jos olisikin 24 joulukalenteria, yksi jokaiselle päivälle. Vitsit mikä ähky tulisi, jos kaikki olisi karkkikalentereita. En kestä! 😀
Ihanaa viikonloppua ja herkullisia aamuja joulukalenterisi kera Tarja! <3
Joulupuu-keräykseen olen osallistunut jo monena vuonna, tänäkin vuonna aion viedä paketin tai kaksi. Joulukukka vanhuksellekuulostaa myös kauniilta ajatukselta
Ihana kuulla että sinäkin olet osallistunut tähän keräykseen. Antamisesta saa itsellekin rutkasti joulumieltä!
<3<3<3 Se on juuri näin, olen kanssasi kaikesta tässä postauksessa niin samaa mieltä! Itse olen todella jouluihminen ja jaksan marraskuun ja loppuvuoden kiireet ja paineet vain sillä ajatuksella, että pian saan rauhoittua rakkaitteni kanssa joulukuusen tunnelmallisessa valossa hyvien ruokien ja levon kera. Aloitan valmistelut jo Pyhäinpäivän jälkeen marraskuussa ja saan fiilistelystä hurjasti voimaa. Minulla ei ole juurikaan joulukoristeita (paitsi kuusenkoristeita), mutta jo kauniit kyntteliköt ikkunalaudoilla tekevät minulle ihmeitä. 🙂
Tiedän että on paljon ihmisiä, joille joulu on stressin, yksinäisyyden ja jopa surun aikaa. Siksi yritän osaltani vähän auttaa ja tehdä joulusta mahdollisimman hyvän mahdollisimman monelle. Joulupuu ja kukka vanhukselle -keräykset ovat ihan huippuja ja osallistun niihin aivan innolla! Annan myös joka vuosi Hyvä joulumieli -keräykseen rahaa, mutta kuulin harmikseni eilen etteivät ne 70€ ruokalahjakortit aina mene oikeasti vähävaraisille perheille tai edes ruokaan, vaan liian usein vanhempien joulujuomisiin. Toivon että lahjakorttien saajia tutkailtaisiin vähän tarkemmin, jotta ne menisivät oikeasti sitä tarvitseville.
Onnellista joulunalusaikaa Nina sinulle ja kaikille ihanille Tunnetilan lukijakavereille ja tsemppiä loppuvuoteen! 🙂
Virpi <3 Ihana kuulla sinusta! <3
Kiva myös kuulla, että sinäkin olet löytänyt joulumielen auttamalla muita. Antamisesta tulee vaan niin hyvä mieli!
Minä en ole tainnut antaa koskaan rahaa Hyvä joulumieli -keräykseen. Rahan antaminen on muuutenkin vähän hankalaa, siitä kun ei koskaan tiedä meneekö lahjoitukset oikeasti perille. Juuri siksi tykkään antaa lapsille ihan fyysisiä lahjoja. Niitä ei aikuiset (kai) nappaa välistä itselleen. Suurin puute täällä Helsingissä on viime vuosina ollut teinityttöjen lahjoista. Heille paketoin aina muutaman kosmetiikkapaketin.
Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun odotusta sinullekin Virpi!