Pikkujoulumatkoilla

tunnetila: ilo

Kävin viime viikolla Tallinnassa kaksi kertaa pikkujoulumatkalla. Tiistaina piipahdimme Tallinnan joulutorilla työporukalla, eilen taas vietimme Iinan kanssa pikkujoulua miniristeilyn merkeissä.

Tiistain reissussa parasta oli upea ravintolakokemus osoitteessa Rataskaevu 16. Ravintolan nimi on sama kuin sen osoite, joten kun toisen muistaa, löytää varmasti oikeaan paikkaan.

Ravintolan miljöö oli todella viehättävä, ruoka konstailematonta ja herkullista. Henkilökunta oli hulvattoman hauskaa ja ystävällistä. Iso suositus! Muistathan tehdä pöytävarauksen etukäteen, oli kyseessä sitten arkilounas tai illallinen.

Toinen kiva juttu matkalla oli Tallink MegaStar. Tallinkin uusi MegaStar on laivana upea. Laivalla ollaan panostettu asiakkaiden viihtyvyyteen ja istumapaikkoja löytyy jokaiselle matkaajalle. MegaStarin käytävillä ei siis tarvitse makoilla, vaikka hyttiä ei lyhyelle reittimatkalle ottaisikaan.

Myös laivan ostosmahdollisuudet on upeat. Kaksikerroksinen shoppailukeidas vetää sisäänsä paljon ihmisiä, eikä ruuhkantunnetta ole, vaikka suuri määrä ihmisiä tekisi ostoksia samaan aikaan.

Sunnuntain reissulla (jolta postauksen kuvat ovat) parasta taas oli joulubuffet!

Matkasimme eilen Iinan kanssa Tallinnaan Viking XPRS:llä*. Kun kerran vietimme pikkujoulua, niin Iina halusi tarjota minulle laivalla joulubuffan. Kiitos ystävä kallis, Viikkarin joulubuffet oli erinomainen!

Buffassa oli tarjolla paljon erilaisia kaloja, herkullisia laatikoita, kiinnostavia kasvisruokia joita ei suomalaisessa joulupöydässä ole aikaisemmin nähty (esimerkiksi siirapissa paistettua lanttua ja viskicheddaria, paahdettua juuriselleriä ja hasselpähkinämajoneesia, sahramikeitettyä fenkolia ja valkoviinikastiketta), hyvää laivan punaviiniä, runsas jälkkäribuffa jne.

Arvaatte varmaan, että söin liikaa. Joulupöytä on siitä kummallinen, että vaikka mitään ruokaa ei ottaisi paljon, niin ähky on silti varma. Esimerkiksi laatikot täyttävät vatsan salakavalasti, sillä niissä juurekset on ihan liian helposti syötävässä muodossa. Totesinkin Iinalle syöneeni aterialla varmaan kahdeksan perunaa ihan huomaamattani. Huh huh! Mutta hyvää oli!

Toinen eilisen reissun kohokohdista oli laivalta buukkaamani hytti. Vaikka matka Helsingistä Tallinnaan kestää vain kaksi ja puoli tuntia, niin onpa silti ihanaa kun on hytti! Etenkin Tallinnasta takaisin tullessa on parasta kun saa ottaa kengät pois ja kaatua sängylle levähtämään.

Molemmat viime viikon matkoista olivat tosi mukavia, mutta tiistaina Tallinnassa satoi koko päivän vettä kaatamalla, ja eilen kohtasimme ensin raekuuron, ja sen jälkeen alkoi vesisade. Ihan tylsää!

Tallinnan Vanhassa kaupungissa oleva joulutori on niin kaunis ja tunnelmallinen, että olisi ihana siemailla siellä lämmintä glögiä lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen valkoiseen maahan.

Mitä vielä, räntää tai vettä sitä taitaa sataa nykyään aina tähän aikaan vuodesta, oli matkakohteena sitten Tukholma tai Tallinna, tai oikeastaan mikä tahansa Keski- tai Pohjois-Euroopan kaupungeista.

Voi miten sitä kaipaakaan lapsuuden talvia, jolloin oli aina lunta maassa ja kaikkialla oli kauniin valkoista. Vai oliko se oikeasti niin, vai onko aika vain kullannut muistot? En suostu uskomaan, että lapsuuden jouluni eivät olleetkaan satumaisen kauniita, valkoisia lumen ihmemaita!

6