tunnetila: tyytyväisyys
Tarkoituksenani oli kirjoittaa ostamattomuushaasteestani aina jokaisen kuukauden lopussa. Vetää yhteen kuukauden aikana koetut fiilikset, ostohimotukset ja repsahdukset. Ostamattomuushaaste pyörii kuitenkin mielessäni koko ajan, joten päätin kirjoitella fiiliksiäni myös matkan varrelta.
Haastetta on takana nyt kolme viikkoa. Äkkiseltään ajateltuna kolme viikkoa ei ole vielä aika eikä mikään. Olenhan normaalistikin helposti kuukauden ostamatta yhtään mitään. Huomionarvoista tässä on kuitenkin se, että juuri tammikuun alennusmyynnit on yleensä se aika vuodesta, kun ostan uusia vaatteita koko tulevalle vuodelle.
untuvatakki Marimekko, farkut Y.A.P.,
laukku YOOP!, nilkkurit Agile, hanskat Moschino
Viime vuonna ostin tammialesta Katri Niskasen mustan merinovillamekon, Sofinahista mustan silkkipaidan ja pellava t-paidan, Samujilta villamekon ja neuletakin, Marimekosta poolon ja trikoopaidan, H&M:ltä kashmirneuleen ja mokkaiset ylipolvensaappaat, Massimo Duttilta silkkitopin ja Stockalta Marc Jacobsin pikkulaukun.
Vaikka ostin paljon kerralla, säästin tuossa sievoisen summan rahaa. Kaikkien ostosteni aleprosentti oli 50%-70%, ja alennuksesta huolimatta jokainen ostos oli harkittu, enkä ostanut niitä vain siksi, kun halvalla sai. Vaatteet ovat myös olleet ahkerassa käytössä koko vuoden.
Nämä kuluneet kolme viikkoa ovat menneet muuten oikein hyvin, minun ei ole tehnyt mieli ostaa yhtään mitään, mutta kolme kertaa sähköpostiini on kilahtanut viesti, joka on kirpaissut aikalailla.
Marimekon, Sofinahin ja Arelan ”alen loppurysäys” viestit saivat minut ensin klikkaamaan sähköpostit vanhasta tottumuksesta auki innostuneena, mutta saman tien muistin, etten saa ostaa mitään. Klik ja delete! Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun ei tiedä mitä on tarjolla, silloin ei edes halua mitään.
Näiden viikkojen aikana olen alkanut arvostaa jo olemassa olevia vaatteitani ihan eri tavalla. Olen mm. ottanut käyttöön vanhoja vaatteitani, kerännyt ompelijalle vietäväksi kassillisen vaatteita fiksattavaksi ja ollut superonnellinen syksyllä hankkimastani Marimekon muhkeasta untuvatakista.
Vastaava takki on ollut ostoslistallani jo monta vuotta, ja nyt, aina kun pukeudun siihen, olen tosi iloinen että olen vihdoin löytänyt sen oikean. Enää ei tarvitse etsiä. Jotenkin tieto siitä, ettei edes saisi osta mitään uutta vaikka jotain löytäisikin, tuntuu kummallisen rauhoittavalta.
Tulevana viikonloppuna vanhempani saapuvat viikonlopun viettoon Helsinkiin. Ohjelmassa on teatteri-illan ja muun yhteisen tekemisen lisäksi shoppailua äitini kanssa. En ole käynyt kaupungilla koko tammikuun aikana, joten on ollut helppo olla sortumatta ostosten tekoon. Saapa nähdä miltä tuntuu tehdä shoppailureissu tietäen, ettei saa ostaa mitään.
Oletteko Te tehneet löytöjä tammialesta? Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!
6
Jaksaa jaksaa! Saatko lopetettua sähköpostien tilaukset? Ei tulisi kiusausta…
Löysin Zalandon alesta söpön ja käytännöllisen iltalaukun 🙂 Tuli tarpeeseen.
Uutta toppatakkia etsin kuumeisesti, nykyinen on loppuun käytetty… sekin olisi hyötyostos, näillä pakkasilla.
Kiva kuulla Heidi että olet tehnyt tarpeellisen laukkulöydön.
Toki saisin lopetettua uutiskirjeiden tilauksen, mutta en halua. 🙂 Haluan tietää missä mennään, ja mitä uusia juttuja tulee, vaikken niitä ostaisikaan. Olen toki ohjannut nuo postit jo mainos-kansioon, mutta aina jos näen siellä kiinnostavan nimen, käyn kuitenkin kurkkaamassa viestit. Heh, jonkinlaista masokismia kenties..? 🙂
Kiitos tsempistä, ihan hyvin tämä on lähtenyt käyntiin ja ostamattomuudesta tulee hämmästyttävän hyvä olo!
Ajattele niin, että vuoden päästä tulee taas sähköpostiisi aleviestejä ja silloin saat taas ostaa ja ehkä on tullut uusia tarpeitakin kun vanhoja vaatteita on kulunut puhki 🙂 Vuosi menee loppujen lopuksi aika nopeesti. Aleja tulee ja menee. Itsekin olen pienimuotoisessa vaateostolakossa, kun tänne uuteen asuntoon ei mahdu kaikki vaatteeni ja asusteeni. Just viikonloppuna sain kerättyä itsehillintää kun ihana merinovillaneule oli 50 % alessa ja mulla on siitä jo olemassa musta versio 🙂 Harmaa olisi ollut juuri omaa kokoani. Tiukkaa teki mutta en sortunut 🙂 Mun on pakko saada pois (myytyä tai lahjoitettua tai sekä että) nuo nyt olohuoneessa rekissä olevat vaatteet sekä pussit ja kassit, jotka on täynnä vaatteita. Vasta sitten saan ostaa jotain uutta 🙂 Siksikin tuo sinun ostamattomuushaaste on niin kivaa ja kannustavaa luettavaa 🙂
Ihanaa Ellu, sä ajattelet TISMALLEEN samalla tavalla kuin minä! Viimeksi tänään mietin, miten kivaa on ensi tammikuussa kun voi tarttua aleviestien tarjouksiin. 😀 😀
Hei mahtavaa luonteen lujuutta tuo kun et ostanut jo hyväksi havaittua neuletta puoleen hintaan. Mä olisin saattanut sortua ilman tätä haastettani, jos siis olisin moiseen tarjoukseen törmännyt.
Tsemppiä kirppisurakkaan! Se on rankkaa, mutta ah niin palkitsevaa. Mä olen jo vuosia tehnyt niin, että niillä rahoilla mitä saan kirppismyynneistä, voin ostaa itselleni jotain vähän kalliimpaa. Tulee niin hyvä mieli kun myy 40 vaatetta ja ostaa tilalle vain yhden spesiaalin. Tsemppiä, sä pystyt kyllä siihen! <3
Hei hienoa että vanhoista vaatteista löytyy taas uutta potentiaalia tän kokeilun myötä! Joskus olen miettinyt kirppispöytää laittaessani, et mikähän näistäkin vaatteista tuntuis taas freshhiltä parin vuoden (käyttämättömyyden) jälkeen :D. Mutta eihän kaikkea voi hillota, eikä olisi tilaakaan. Mulla sama metodi ostamattomuuteen, en edes mene kaupungille :). Viime vuosina olen huomannut että olen tosi pitkäjänteinen ostoshimoissani. Olen esim halajanut jo pari vuotta adidaksen ”pilotti”verskatakkia, mutta en ollut valmis maksamaan siitä täyttä hintaa. Pari viikkoa sitten löysin sen puoleen hintaan ja vielä hienommalla kuosilla kuin alunperin himoitsin, win win!
Sama juttu minulla noiden kirppisjuttujen kanssa! Mutta olen myynyt vuosien aikana varmaan 500 vaatetta kirppiksellä, enemmänkin, ja on hekä vain yksi tai kaksi vaatetta, joiden myymistä olen joskus katunut. Eli kaiken hilloaminen ei todellakaan kannata.
Hei mahtavaa että löysit haluamasi pitkän odottamisen jälkeen, ja vielä alesta! Ja jos oikeasti jotain tuotetta haluaa useamman vuoden, se on sitten hankkimisen arvoinen. Minulle on käynyt joskus niin, että olen ihastunut johonkin vaatteeseen tosi paljon. Olen käynyt katsomassa ja sovittamassa sitä liikkeessä monta kertaa, ja kun vihdoin päätän satsata ja ostaa sen, niin huomaankin olevani jo kyllästynyt siihen. 😀 Ja kas, rahat säästyy! 🙂
Tämä haaste on minustakin ollut jotenkin rauhoittava ja vapauttava. 🙂 Kohta kuukausi ostelematta ja olen todella yllättynyt kuinka helppoa on ollut. Toki takana on vasta lyhyt aika, mutta en näe itseäni sortumassa vielä pitkään aikaan. Minulle nettishoppailu on pahempi pahe, joten auttaa kun ei vain mene tiettyjen liikkeiden sivuille. Lähdemme viikon päästä lyhyelle reissulle Firenzeen ja päätin että aion ”kerätä” matkalta vain kokemuksia ja valokuvia ja sekin tuntuu jotenkin ihanalta. Olen ihan onnessani, katsotaan kauan innostus kestää. 😀 Tsemppiä loppuviikkoon ja iloa kaikille, pian ollaan jo helmikuussa.
Voi miten ihana Virpi kuulla, että sinullakin on haasteesta rauhallinen ja vapautunut olo! Ja ah, Firenze! <3 Firenzessä on varmasti upeita toreja, joista löytää superedullisia kashmirjuttuja, nahkatuotteita ja silkkiä. Viime kesänä olin pudottaa silmät päästäni kun kävin italialaisella torilla ja törmäsin uskomattoman edullisiin kashmireihin. Mutta hei, enpä ostanut silloin sieltä mitään vaikka mieleni teki. Eli uskon että myös sinä tulet pärjäämään hienosti. Ihanaa lomaa ja tsemppiä sinullekin haasteeseen. Kohta tosiaan on helmikuu, ja haasteesta osa 1/12 on suoritettu onnistuneesti! 🙂