tunnetila: pohdiskelu
Vaatekaapistani löytyy nykyään varmaan enemmän vaatteita joita ei saa pestä koneessa, kuin normaalin vesipesun kestäviä vaatekappaleita. Ja voi että se on ärsyttävää! Saan olla jatkuvasti viemässä pesulaan silkkipaitoja ja erilaisia villoja.
Yksi eniten pesulakeikkoja vaatineista vaatteistani on viime vuoden aikana ollut tämä kuvissa näkyvä Samujin villamekko. Ostin mekon viime vuoden alennusmyynneistä tammikuussa, ja sen jälkeen olen käyttänyt sitä pesulassa jo viisi kertaa!
Mekko on niin lämmin, ja sen hihat sen verran kapeat, että hikoilen se päällä normaalia enemmän. Jo yhden käyttökerran jälkeen villa alkaa haista tunkkaiselta. Vaikka olen kuinka tuulettanut mekkoa, tunkkaisuus ei häviä. Niinpä olen vienyt mekon pesulaan lähes jokaisen käyttökerran jälkeen.
Jatkuva pesulassa ravaaminen tulee aika kalliiksi. Niinpä päätin viikonloppuna heittää villamekon pesukoneeseen, meni se sitten pilalle tai ei.
villamekko Samuji, kashmirhuivi ja mokkalaukku H&M Premium*,
ranteenlämmittimet Marks&Spencer*, mokkasaappaat Shabbies Amsterdam
Pesuohjeiden mukaan vesipesu ja rumpukuivaus mekolle on kielletty. Kemiallinen pesu on siis ollut ainut vaihtoehto vaatteen puhdistamiseen.
Vaatteen vesipesu voidaan kieltää monestakin syystä. Ensinnäkin kangas voi kutistua tai siitä voi lähteä väriä. Toinen syy voi olla vuorikankaassa. Jos vuori kutistuu, se voi pilata koko vaatteen. Tässä mekossa on takana napit, joten yksi syy kemiallisen pesun suositteluun voi olla myös se, että mekon napit eivät kestä konepesua.
Kaikesta huolimatta otin riskin, ja pesin mekon koneessa. Käytin hellävaraista villapesua 30 asteessa, ja lopuksi vielä linkosin mekon. Ilokseni mekko piti kokonsa ja muotonsa hyvin, mutta sen pinta muuttui pörröiseksi. Kankaassa käytetyn langan kuitu ei näytä tykkäävän vesipesusta tai linkouksesta. Hetken ehdin jo ajatella, että pilasin mekon konepesulla.
Mekon kuivuttua silitin sen pesuohjeen mukaan, ja kuinka ollakaan, kankaan pinta palautui lähes alkuperäiseen muotoonsa. Ihanaa! Olen niin tyytyväinen kun vihdoin uskalsin ottaa riskin ja kokeilin saanko mekon puhtaaksi kotioloissa.
Silkkipaitoja pesen myös silloin tällöin koneessa (vaikkei saisikaan), mutta yleensä vien silkit mielummin pesulaan. Pesulasta tullessa silkit on niin siistejä ja sileitä, että niiden toivottomalta tuntuva silitys kotioloissa ei maksa vaivaa. Useissa silkkipaidoissa lukee kaiken lisäksi että niitä ei edes saa silittää. Miksi ihmeessä?
Entä miksi jotkut puuvillapaidat saa silittää vain yhdellä pisteellä? Eivät ne siliä niin pienellä lämmöllä mitenkään! Tietääkö joku Teistä, mihin perustuu silkin silityskielto tai 100% puuvillan silityssuositus yhdellä pisteellä? Jos tiedätte niin pliis, kertokaa! Minua ärsyttää nuo säännöt joka ikinen kerta kun silitän!
Kuvat Nadja / Are You Feeling Fashionable
3
Vesipesun kieltäminen ja matala silityslämpötila vaatteseen merkittynä vapauttaa valmistajan kaikesta vastuusta.
Olen vuosikymmeniä työstänyt silkkiä, villaa, pellavaa , kashmiria, mohairia, alpakkaa – ylipäätään huippumateriaaleja ja niiken sekoituksia mutta hyvin harvoin käytän mitään pesulassa, lähinnä päällystakit käy pesulassa.
Silitän mielelläni lakanatkin. Minulla on hyvät työkalut, Laura Star ja Elnapress. Laura on käytössä lähes päivittäin ja Elna tarvittaessa. Tärkein apuväline on talouspaperirulla kulloisenkin tarpeen mukaisesti vajutettuna ja silitysliinana köytän sifonett pyyhettä.
Tässä linkki Lauran sivuille, google löytää suomalaiset myyjät. Minulla on vanhempi versio tuosta ekasta.
https://m.laurastar.com/en
Hintaahan tuolla on, mutta kahden hengen huushollista lähtis moni aparaatti enne Lauraa, luopuisin mieluummin vaikka tiskikoneesta.
Voi Merja, mä olen haaveillut kunnollisesta silityspisteestä ja höyryttimestä jo 20 vuotta! Jos minulla olisi kodinhoitohuone jossa mahtuisin säilyttämään linkkaamaasi silityslautaa aina valmiusasemissa, niin minulla olisi varmasti jo sellainen. Tuo on IHANA!!!
Kiitos muuten talouspaperirullavinkistä. Se ei ole koskaan tullut mieleenikään, mutta toimii varmasti tosi hyvin. Täytyy testata heti seuraavalla silityskerralla.
Tuon Lauran ihanuuksia on mm. silityslaudassa oleva imu, joka imaisee ne ohuet materiaalit lautaan ja ne pysyvät paikoillaan ja ovat helpot silittää ja toinen tietenkin puhallus joka nostaa silitettävän ilmapatjan päälle, tämä tekee vuorillisten jakkujen ja takkien silityksen helpoksi. Lauran höyry on riittävän voimakas ja tasainen.
Villaisten puhdistukseen ohjeeni on se tuuletus, jos mahdollista yön yli ja Laura kyllä höyryttää neuleet mittoihinsa ja raikastaa kaikki neuleeni. Yksi hyvä konsti on myös pakastin, silkkimohair tulee aivan uudenveroiseksi kun sen sulkee minigriptyyliseen pussiin ja vuorokaudeksi pakkaseen. Olen kuullut neulojasta jolla on oma pakastim luxuslangoilleen ja neuleilleen ?
Oi, mä kyllä tiedän miten ihana Laura on, kiitos Merja muistutuksesta! Olen yhdeltä ammatiltani pukuompelija (en tosin ole koskaan tehnyt sitä työkseni), ja koulussa meillä oli vastaavat teollisuuslaudat. Ra-kas-tin! Voi että mä haluaisin nyt oman Lauran kun oikein muistin miten helppoa silittäminen sen kanssa on!
Ja hei, oma pakastin langoille ja neuleille! Olisipa ihana! Minulla ei mahdu nykyiseen pakastimeen yhtään mitään ylimääräistä. Se on kyllä tosi harmi.
Meinasinpa tulla juurikin sanomaan tuosta samasta asiasta kuin Merja yllä. Valmistaja laittaa ohjeiksi kaikki mahdollisimman hellävaraisimmat pesu- ja silitysohjeet, jottei sitten ainakaan näiden asioiden takia tule palautuksia/valituksia. Aiheuttaa kyllä päänvaivaa tuo :/. Itse silittäessä kokeilen varovasti kovempia lämpötiloja, ja juurikin liina välissä. JOs hiukankin tuntuu siltä, että rauta nappaa likkaa kiinni, niin mäkkiä pienemmälle vain. Luonnonmatskut on loppujen lopuksi hyvinkin kestäviä, silkin kanssa linkous on pahaksi, silittäesssä uskaltaisin lähteä kokeilemaan kovempaakin lämpötilaa.
Kiitos sinullekin Saara kommentista! Ärsyttävää firmoilta pelastaa oma selusta ja aiheuttaa asiakkaalle (=vaatteen käyttäjälle) turhaa päänvaivaa. Lisäilen itsekin silittäessä lämpötilaa aina välillä, ja nuo puuvillat, joissa ohje oli tuo yksi piste, silisivät vasta kolmella pisteellä silittäessä. Ja kyllä, kestivät kuumuutta ihan hyvin. Silkit jäi edelleen ryppyisiksi (en uskaltanut lisätä lämpöä, sillä silkki alkoi napata heti kiinni silitysrauhan pohjaan), mutta saan tässä lähipäivinä ystävältäni lainaan höyryttimen, joten testaan seuraavaksi sitä. Juuri tuo mainitsemasi silityksen kestävyys on yksi syy miksi tykkään luonnonmateriaaleista.
Kauhee mitä siansaksaa olen ylle kirjoittanut 😀 No on kyllä hieman ärsyttävää, varsinkin tuo puuvillan yksi silityspiste on kyllä omaan korvaan aikamoista hätävarjelun liioittelua. Kerropa sitten miten silkkisi suoristuu höyryttimellä!
Kerrotaan miten höyryttimen kanssa käy! Odotan itsekin innolla millaista jälkeä höyrytin tekee.
Hah, mä myönnän, että olen aika leväperäinen tässä asiassa. Mullahan on silittäessä vain muutama sääntö, en edes katso mitä vaatteissa käsketään (johtuu ehkä siitä, että mulla ei ole mitään niin arvokasta, että ei haittaa, jos menisi pilalle), muistan ulkoa vaatteideni materiaalit, koska silitettäviä on niin vähän. Pellavan silitiän kuumimmalla, puuvillan toiseksi kuumimmalla (ei se oikeasti oikene millään muuten), silkin yms. niin haalealla kuin pystyn. Höyryä käytän aina kun mahdollista, koska se auttaa siloittamaan.
Mähän opin pienenä silittämään sellaisella rautaisella raudalla (mummo ei suostunut sähköiseen versioon koskemaan, vaikka meillä sellainen oli, koska ne ei hänen mielestään toimineet yhtä hyvin 😀 ) joka lämmitettiin puuhellan päällä, siinä ei paljoa lämpötiloja katseltu, mutu-tuntumalla vaan. Kuumuuden pystyi arvelemaan siitä, kun roiskaisi siihen raudan pohjaan vettä, kuinka paljon sihisi (vähän kuin saunan kiuas), niin kangas väliin silittäessä, jos tuntui liian kuumalta. 😀
Oi mikä ihana muisto lapsuudesta! Toisaalta kuulostaa myös aika vaaralliselta lapsen kädessä vanhanaikainen, painava silitysrauta. Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan että lapsen annettaisiin edes koskea sellaiseen kuumana. 😀
Minä olen joskus silittänyt reijän johonkin keinokuituiseen vaatteeseen (taisi olla liehuvahemlmainen kesämekko), joten sen jälkeen olen syynännyt nuo pesu- ja silitysohjeet tarkasti. Mutta joskus maalaisjärki tosiaan on parempi ottaa käyttöön kuin silitysohjeen pisteet.
No ei todellakaan tulisi! 😀 Mutta niin vaan alle kymmenen vuotiaana osasin mummon valvovan silmän alla. Keinokuidut on oikeasti vaikeimpia, niihin se rauta tarraa kii ja palaa kangas pohjaan kiinni, jos on palaakseen. Puuvillan, pellavan tai luonnonmateriaalien kanssa on harvoin ongelmaa.Toki sitä oppi käsittelemään mm. tuleakin, koska sellainen sytytettiin meillä kotona joka aamu puuhellaan, myös minut opetettiin tekemään se ja myös sammuttamaan. Tän lisäksi kuljin 9-vuotiaana yksin pyörällä melkein 4km:n matkan kouluunkin tietä, jossa ei ensimmäisellä 3km:lla ollut edes katuvaloja, muutama asuinrakennus koko matkalla, ihan pilkkopimeää. Hahaa maalla oppii. Joskus tulee mietittyä, että miten sitä selvisi hengissä. 😀
Hahahah, ihana kommentti! Just sellanen että ”Minun lapsuudessani kouluun hiihdettiin 35 asteen pakkasella!” 😀 Mutta mieti miten paljon maailma on muuttunut vaikkapa 30 vuodessa. Ihan hurjaa! Tosin maaseudulla kouluun taidetaan edelleen taivaltaa jos jonkin matkan takaa, jos ei kunnassa ole toimivaa koulutaksijärjestelmää.
Mä pesen kaikki silkkipaidat ja villa- ja kasmirneuleet koneella villa- ja silkkiohjelmalla eli 30 asteessa villa- ja silkkipesuaineella, ja muistaakseni käytän kevyttä linkoustakin lopuksi. Yhtään aarteistani en ole tällä keinoin saanut pilattua.
Nyt tosin mietin, että useamman vuoden käytön jälkeen pitäis varmaan pestä mun kaksi Samujin villasekoitetakkia, ja luulen, että teen senkin vastaavalla omalla koneellani, yksi takki kerrallaan.
Mä muuten rakastan nykyään silittämistä. Se on ihanan rentouttavaa, ja samalla voi kelailla kaikenlaista. Olen kuullut, että monet kattoo samalla televisiota (ei onnistuisi minulta) tai kuuntelevat äänikirjaa.
Silittäminen on ihan hirveetä!!! 😀 Siksi käytänkin pesulapalveluita ihan liikaa… Kun mä en itse saa MITÄÄN ikinä sileäksi! 🙂 Toivottavasti Samujin takkisi kestävät konepesun. 🙂
Olen ommellut tarrakiinnitteisiä kainalosuojia/hikilappuja mitä ne nyt oikealta nimeltään ovatkaan. Internetin ihmeellisestä maailmasta näitä löytyy myös kertakäyttöisinä, mutta ajatuksena pidän pestävistä ja uudelleenkäytettävistä enemmän. Vintagevaate-harrastajat taitavat suosia näitä, ja joskus kouluaikana (pukuompelija minäkin) muistelen näitä vielä tehneeni juuri erikoispesua vaativiin vaatteisiin. Mutta siis mielestäni mahtava ja harmillisen unohdettu kikka neuleiden alle. 🙂
TÄMÄ!!! Kiitos Pinni! Mä olen haaveillut tollasista myös silkkipaitoihin, mutta aina unohdan! Nyt en unohda vaan alan selvittämään miten homma toimii. Suurkiitos muistutuksesta ja inspiraatiosta! 🙂