tunnetila: ärsytys
Kerroin aikaisemmin, että päiviäni täällä rytmittävät pilatestunnit, joilla käyn aamuisin. Tykkään käydä aamutunneilla, sillä ne herättävät kropan mukavasti uuteen päivään. Tiistai-illoissa pilateskoululla on kuitenkin tarjolla pilates aéreo -tunti, jota minun on tehnyt mieleni kokeilla koko täällä olomme ajan.
Olen käynyt Suomessa ilmajoogassa, ja halusin testata onko ilmapilates täällä samanlaista. Eilen sitten päätin nukkua pitkään ja jättää aamutunnin väliin, ja mennä illalla leijumaan.
Saapuessani illalla pilateskoululle vastassani oli huutava ohjaaja. ”Miksi et ollut aamutunnilla? Missä sinä olit? Mitä sinä NYT tänne tulet?” Ohjaaja on työssään hyvä ja hänen tuntinsa ovat monipuolisia ja hyvin tehokkaita. Ainut ongelma on, että hän ei puhu englantia. Kaikki kommunikointi tapahtuu hänen kanssaan espanjaksi. Ja minähän en tunnetusti juurikaan puhu espanjaa.
Yritin ymmärtää huutavaa, espanjalaisella tempperamentilla käsiään huitovaa ohjaajaa, enkä ymmärtänyt miksi hän kysyy miksi tulen nyt, enkä vasta huomenna. Voisiko joku muuten selittää tyhmälle, miksi sama sana mañana tarkoittaa aamulla ja huomenna?? Luulin koko ajan, että hän puhuu huomisesta, enkä kyseisen päivän aamusta.
Onneksi eräs tunnille osallistuvista huomasi kauhistuneen ilmeeni, ja tuli englanninkielentaitoisena apuun. Selvisi, että vaikka minulla on pilatekseen kuukausikortti, niin siihen sisältyvät vain tavalliset pilatestunnit. Ilmapilatestunneista täytyy maksaa erikseen, ja niille täytyy varata paikka etukäteen.
Olin jo ovella lähdössä pois, kun ohjaaja tuli luokseni ja lykkäsi käteeni ilmapilates-tarvikkeet. ”Vamos! Rapido, rapido!” Eli nähtävästi mahduin kaikesta huudosta huolimatta tunnille. Selitin, ettei minulla ole rahaa mukana. Ei ole ongelma, maksat kun tulet seuraavan kerran normaalille tunnillesi. ”Vale, kaikki selvää. Kiitos kiitos. Tullaan tullaan. Rapido rapido…”
Onnistuin saamaan tunnin viimeisen paikan, ja kaikki meni seuraavan tunnin ajan hyvin. Mitä nyt välillä kuulin ohjaajan kiljaisevan nimeni ja huutavan jotain vaativalla äänellä. Tiesin tehneeni jotain vastoin ohjeita, mutta en osannut korjata tekemisiäni, sillä en ymmärtänyt sanaakaan mitä minulle huudettiin. Ymmärtäminen oli vielä normaalia hankalampaa, sillä roikuimme molemmat pää alaspäin.
Ilmajoogatunneista oli selvästi apua. Kukaan muu ei opettajan lisäksi uskaltanut roikkua pää alaspäin, tai tehdä muita hankalimpia liikkeitä, paitsi minä, jolle liikkeet olivat jo ennestään tuttuja. Yksi liikkeistä osoittautui niin hankalaksi, että hetken ähräämisen jälkeen yli puolet oppilaista poistui paikalta ja he vain vilkuttelivat ovelta lähtiessään.
Hankalaa liikettä jäätiin hinkkaamaan ja hinkkaamaan, ja kun minä jo osasin tehdä sen, aloin tehdä omia, ilmajoogasta tuttuja liikkeitä, ja vein oman sarjani loppuun.
Tunti oli alkanut yhdeksältä, ja tuntien normaali kesto on täällä 75min. Kello oli jo vartin yli kymmenen, ja paikalla oli lisäkseni enää kolme oppilasta. He hinkkasivat edelleen tuota samaa liikettä opettajan kanssa. Minä ajattelin, että tunnin virallinen osuus on jo loppu, koska suurin osa ihmisistä oli jo poistunut paikalta vähin äänin.
Lopulta laitoin itsekin kengät jalkaan ja olin lähdössä pois tilasta. Opettaja alkoi huutaa minulle taas jotain. Yksi paikalla olijoista ryhtyi tulkkaamaan. ”Minne sinä olet menossa? Ei tämä tunti ole vielä loppunut! Koska sinä sitten tulet seuraavan kerran?” Totesin vain että nähdään, ja astuin ulos. ”Hasta luego! Buenas noches!” En jaksanut tuohon aikaan yöstä jäädä katselemaan tai kuuntelemaan tuota sekoilua enää hetkeksikään.
Voi hemmetti sentään! Kaikki muut saivat lähteä kesken kaiken, ovelta iloisina vilkutellen, mutta minä sain taas huudot niskaani. Onkohan ohjaajalla jotain minua vastaan, vai onko kielimuuri välillämme ainoa asia, mikä saa meidät törmäyskurssille?
6
Voi ei! 🙂 Arempi ihminen olisi jo varmaan säikähtänyt kovasti ja paennut juoksujalkaa pois paikalta!
Opettaja ei tunnu ymmärtävän, että et osaa espanjaa riittävän hyvin ja ilmeisesti koettaa huutamalla saada sinut ymmärtämään, mistä on kyse. Ja ehkä hän kokee epävarmuutta, kun ei pysty kanssasi kommunikoimaan, vaikka ehkä haluaisi. Ehkä hän myös kokee paineita siitä, saatko ulkomaalaisena riittävästi oppia ja hyötyä hänen tunneiltaan – se ehkä selittäisi myös sitä, että muut saivat lähteä rauhassa, mutta sinun poistumisesi syytä sitten kyseltiin…
Onpahan kokemus sinänsä ja ihailen kyllä sinua! Sinä et vähällä luovuta! 🙂 Mukavia pilates-tunteja!
Kiitos Tarja, hyviä pointteja sinulla opettajan käytökselle. Huutaminen sellaiselle joka ei ymmärrä, jos vaikka huutamalla ymmärtäisi paremmin, on kyllä klassikkojen klassikko! 😀
Minua alkoi se eilinen huutaminen risoa niin paljon, että kotiin tuohtuneena kävellessäni suunnittelin jo, miten seuraavan kerran huutoa saadessani laitan suomalaisen tempperamentin espanjalaista vastaan. Mietin jo miten alan huutaa hänelle suomeksi perkelettä ja muita mahtavia voimasanoja, joita vain suomessa on. Olisi hauska nähdä kumpi voittaa, suomalaiset ärräpäät jotka jyrhtävät voimalla, vai käsien huitominen ja valtava sanojen paljous joka pulppuaa ulos. 😀
Onneksi olen jo rauhoittunut ja voin mennä taas huomenna aamusta pilatekseen rauhallisin mielin. Keskiviikkoaamuissa pilatestunteja ei (onneksi) olekaan.
😀 sepäs se vasta olisikin ollut, kun olisit huudellut perkelettä espanjalaiselle ohjaajalle. Veikkaan, että kyllä suomalaisilla ärräpäillä olisi voitto tullut kotiin. Hiemanhan tuo kuulostaa erikoiselta tuo opettajan käytös kaikin puolin, mutta jospa hänkin olisi seuraavaksi kerraksi muuttanut toimintatapaansa… Toivotaan, että voit rauhallisemmissa tunnelmissa jatkaa pilates-harrastusta! 🙂
Heh, toivotaan niin! Laitan vaikka raporttia aamun tunnin jälkeen huomenna, että millainen oli vastaanotto tällä kertaa. 🙂
ARGH!!!! Menin äsken yrittämään pilatestunnille. Ohjaaja oikein painotti tiistaina, että sinulle kuuluu KAIKKI pilatekset, ei muut tunnit. Noh, lukkarissa luki pilates 10.30. Menin siihen. ”Ei, tämä tunti ei kuulu sinulle. Tämä on vanhemmille naisille.” ”Mutta kaikki pilatekset piti olla minulle.” ”Ei tämä tunti. Käy tänään vaikka kävelylenkillä.” Mit vit?! Kohta palaa käämi. 😀
😀 😀 Espanjassa harrastaminenkin näyttää vaativan pitkää pinnaa ja sinnikkyyttä! Ehkä sinä pääset vielä JOLLEKIN tunnille siellä olosi aikana.
😀 😀 Arvaa mitä?! Olin äsken pilateksessa! Vihdoin! Kaikille muille opettaja toivotti tunnin alussa iloisesti huomenet, mutta minulle vain murahti. Tunnin aikana hän kävi koko ajan neuvomassa ja tökkimässä minua, mutta tunnin lopuksi sain kehut hyvästä työstä, ja selkääntaputukset. Mitähän tästä taas pitäisi ajatella?! 😀
😀 heh, ei saakeli, tämä on sitä etelää sitten parhaimmillaan!? Minusta joskus kyllä tuntuu, ettei se kielen osaaminenkaan aina auta, näillä tyypeillä on niin oma sielunelämänsä, hyvässä ja pahassa? Mä olisin kyllä juossut jo häntä koipien välissä kotiin makaamaan, et pointsit ja tsempit sulle Nina, pysy sitkeänä. Tuli mieleeni, että Italiassa mulle on muutamia kertoja käynyt niin että kun en ole kieltä ymmärtänyt, ensin tietenkin huudetaan, kuten tuossa yllä todettiinkin ja sen jälkeen taitavat vain todeta että okei tää likka on vaan vähän vajaa, ei se ymmärrä vaikka kuinka (huuto)jankutan 😀 😀
Ihana ollut seurata sun reissua <3
Joo, tätä tämä nyt vaan taitaa olla. Pääosin täällä on ihanaa, mutta välillä sitä toivoo olevansa kotona ja voivansa selvittää asioita selkeällä suomen kielellä. 😀 Toisaalta tekisi mieli antaa periksi ja jättää loput tunnit käymättä, mutta perkele, mä olen maksanut kuukausikortista, niin minähän menen sinne vaikka vain ärsyttääkseni tuota ohjaajaa. 😀 😀 😀
Ihana Saara että seuraat ja jaksat kommentoida. On ihana saada vastakaikua vaikkei mitään maailmaa mullistavia juttuja täällä kirjoittelekaan. <3
Mokka Nina! Joo-o olipa kokemus. Olit rohkea jännittävässä tilanteessa. Sulla on ihana irtiotto! Alhambra on kyllä kaunis.
Ps. En ole mihinkään kadonnut, vaan olen blogiasi säännöllisesti lukenut, mutta ollut hiljaa taustalla.
Moi merikukka! Tosi kiva kuulla sinusta! Ja vielä kivempi kuulla, että olet pysynyt blogini mukana. <3 Usein mietin jos joku entisistä blogin kautta tutuksi tulleista ei kommentoi pitkään aikaan, että mitähän heille kuuluu, tai että ovatkohan lakanneet seuraamasta blogiani. Kiva että jätit nyt viestin. Se merkkaa minulle paljon! <3