tunnetila: kaipaus
Tulimme reissusta kotiin sunnuntaina. Maanantain olin silmät ristissä kotona etätöissä, enkä oikein ymmärtänyt mistään mitään. Tiistaina menin töihin, ja kerroin kysyjille samoja Espanja-kuulumisia kymmeneen kertaan. Leijuin vielä muistoissani, ja iloitsin kivojen työkavereiden näkemisestä.
Mukavan tiistain kruunasi illan kiireetön visiitti uuden St. George hotellin spassa. Kävin höyrysaunassa ja uimassa, sekä testasin Lumenen ja St. George Caren yhteistyön hedelmää, kasvohoitoa nimeltä Harmonia Ritual. Hoito tehtiin nimensä mukaisesti Lumenen ihanalla Harmonia sarjalla.
Iltahetki hoitolassa oli miellyttävän rento, ja hetken ehdin jo ajatella, että ei kai tämä kotiin tulo loppujen lopuksi niin huono asia ollutkaan. Olin todella iloinen, että ymmärsin varata kalenteriini ihanan illan spassa heti ensimmäisen työpäivän iltaan.
t-paita H&M x Kenzo, pellavahousut OVS,
laukku 2OR+*, tennarit Pomar*
(kuvat otettu lainassa olleella Olympuksella)
Eilen pääsin sitten kunnolla kiinni työn touhuun. Istuin päivän aikana kolmessa palaverissa ja yritin päästä kartalle kaikesta lomani aikana tapahtuneesta. Lounaaseen asti meni vielä hyvin, mutta iltapäivällä kurkkuun hiipi kuristava tunne. Ai saakeli, tätä jatkuvaa taisteluako tämä taas on?
Pidän työstäni, se on mukavan monipuolista ja haastavaa. Kuitenkin ne tietyt samat teemat ovat olleet tapetilla jo vuosia, ja aina niiden samojen asioiden kanssa kamppaillaan. Nuo asiat eivät koskaan näytä selviävän, mutta niiden pohtimiseen käytetään silti aina valtavasti työaikaa ja resursseja.
Totesimme kollegani kanssa päivän viimeisen palaverin jälkeen, että alamme molemmat olla todella väsyneitä näiden samojen asioiden jauhamiseen ja pyörittelyyn. ”Minun kyllä täytyisi päästä täältä vähäksi aikaa pois. Ihan muihin ympyröihin”, hän totesi. ”Sama juttu, niin minunkin”, puuskahdin, ja samalla hetkellä tajusin olleeni pari päivää sitten kuukauden poissa. Koko kuukauden loma ja lomalta saatu hyvä fiilis tuntui tuon yhden palaverin aikana kadonneen jäljettömiin.
Miten se aina onkin niin, että joku ihan mitättömän pieni juttu voi latistaa hyvän fiiliksen, ja nostaa stressitason nollasta sataan muutamassa minuutissa?
Täytynee nyt vaan hengitellä rauhassa ja katsella läppärille siirrettyjä lomakuvia. Tosin lomakuvien katsominen lisäsi ainakin eilen tuota kurkussa kuristavaa tunnetta, ja sai kaipaamaan La Herrarudaan niin maan penteleesti.
6
Voi! 🙁 Tiedän tuon tunteen niin hyvin! Lopulta alkaa todellakin kyllästyttää tuo samojen asioiden jauhaminen. Ehkä teillä kaivattaisiin workshoppia, jossa nuo jatkuvasti esillä olevat ongelmat ratkottaisiin porukalla kuntoon ihan konkreettisesti? Eihän kukaan jaksa taistella samojen asioiden kanssa loputtomiin. Toivotan sulle tsemppiä arkeen paluuseen! <3
Kiitos tsempistä Tarja, sitä kyllä tarvitaan! <3 Tuo ongelma (tai siis haaste, ongelmia ei kai nykyään saa enää olla ;)) on vähän sellainen, että se ei varmaan ratkea koskaan, oli sitten workshopeja tai ei. Moni juttu just nyt pistää miettimään aika vakavasti, mitä oikeasti haluan elämältä...
Tuttua täälläkin! Aloin viime syksynä opiskella työn ohessa ihan muuta alaa, kun tuntui että siinä omassa työpaikassa ei mikään asia tai tilanne kehity eteenpäin. Kehitän sitten itse itseäni ihan muualla 🙂 Päätin että kun valmistun, en halua olla sidottu työaikoihin (tai liikkeen aukioloaikoihin) tai -paikkaan, vaan vaadin tulevalta työpaikalta joustavuutta, ja olen valmis joustamaan myös itse, jos vaan kaikki asiat muuten tulevassa työpaikassa kolahtaa. Tiedän toki, että tuommoista työpaikkaa ei noin vain tule vastaan, mutta se on se päämäärä jossain tulevaisuudessa 🙂 Voimia sinulle <3
Kiitos Leena! Hienoa kuulla, että olet alkanut tehdä omalle työturhautumisellesi jotain ja tiedät mitä tulevaisuudessa haluat ja mitä et. Tuo on jo mahtava tilanne olla. Tsemppiä sen juuri sinulle sopivan työn löytämiseen. Uskon kyllä, että löydät sinulle juuri ”sen oikean”. 🙂