tunnetila: pohdiskelu
Torstaina se iski. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihan yhtäkkiä, kesken tavallisen työpäivän päähäni tuli ajatus blogini lopettamisesta.
Olen kirjoittanut blogiani kohta 11 vuotta. Bloggaamisesta on tullut minulle elämäntapa, enkä näiden vuosien aikana ole kertaakaan miettinyt blogini lopettamista näin konkreettisesti. Torstaina tuo ajatus tuli päähäni kuitenkin niin voimakkaana, että jouduin istumaan hetken tekemättä mitään ja rauhoittamaan mieleni, ennen kuin pystyin jatkamaan työntekoa.
Mietin pitkään mistä ajatus blogin lopettamisesta tuli, ja sitten keksin syyn, mikä saattoi sysätä minut alitajuisesti noihin aatoksiin. Sain torstaiaamuna tiedotteen Somevaikuttaja 2018 -barometrin tuloksista. Barometrissä selvitetään vuosittain, mitkä somekanavat ovat suosituimpia (Insta, Youtube, blogi…), sekä alalla liikkuvaa rahaa.
Tämän vuoden barometristä selvisi, että 39% somevaikuttajista saa työstään sosiaalisessa mediassa säännöllistä tuloa, ja 39%:n tulot sometyöstä ovat epäsäännölliset, mutta tuloja kuitenkin tulee. 78% somevaikuttajista saa siis palkkaa sometyöstään. Huikein uutinen barometrissä oli se, että 8% somevaikuttajista tienaa työllään yli 6500€/kk!
On todella hienoa, että ihmiset ovat onnistuneet luomaan itselleen työpaikkoja, ja kehittämään harrastuksesta itselle ammatin. Tuo tie on kuitenkin sellainen, mihin en ole koskaan halunnut lähteä. Olen ollut hyvin tarkka siitä, että blogi on minulle harrastus, ja sellaisena se myös pysyy.
Toki teen kaupallisia yhteistöitä kivojen brändien kanssa, mutta silloinkin pidän huolen siitä, että postauksessa on mukana jotain henkilökohtaista. Haluan, että myös yhteistyöpostaukset kertovat jotain minusta, eivätkä ole pelkkiä mainoksia. Myönnän, etten itse lue blogeja tai katso vlogeja, joiden postauksista suurin osa on maksullisia kampanjoita. Tykkäsin alun alkaen blogeista niiden kotikutoisuuden ja henkilökohtaisuuden vuoksi, ja noista asioista tykkään blogeissa edelleen.
Minulla on vähän sellainen olo, että aloitin kymmenen vuotta sitten pelaamaan salibandyä joukkueessa, jossa kaikki halusivat pitää hauskaa yhdessä. Vuosien saatossa suurin osa joukkueen pelaajista on kuitenkin alkanut ottaa pelaamisen tosissaan, ja he haluavat osallistua säbän SM-kisoihin. Minä haluaisin vain pitää kuntoani yllä höntsyilemällä treeneissä muutamana iltana viikossa, mutta muut haluavat kehittyä ja ottaa osaa kisoihin. Edessä on valinta jatkaako pelaamista vanhan joukkueen kanssa, etsiikö itselleen uuden höntsyjoukkueen, vai lopettaako pelaamisen kokonaan.
Olen jo hetken miettinyt, onko blogimaailmassa enää tilaa blogeille, jotka eivät tavoittele kaupallisuutta tai kasvua ammattimaiseen suuntaan.
Suurin syy miksi itse teen kaupallisia kampanjoita on se, että saan katettua blogistani koituvat kulut. Sen jälkeen kun blogini pari vuotta sitten kaapattiin, olen maksanut blogini ylläpidosta koodarikaverilleni kuukausittaisen ylläpitokorvauksen. Kamppiksista saamani tulot menevät siis suurin osa blogin ylläpitoon.
Nyt haluaisin kuulla mitä mieltä Te olette muuttuneesta blogimaailmasta! Onko kaupallisuus muuttanut blogeja suuntaan, josta ette tykkää? Toivoisitteko blogien olevan enemmän kotikutoisia kirjoittajansa hengentuotteita, vai onko ok, että välissä on myös kaupallisia yhteistöitä? Jaksatteko enää ylipäätään lukea blogeja, vai toivoisitteko että Tunnetila olisikin tulevaisuudessa Tube-kanava tai Podcast?
Vaikka blogin kirjoittaminen on minulle vain harrastus, se vie silti lähes kaiken vapaa-aikani. Mitä ihmettä tekisin kaikella sillä ajalla, jonka yhtäkkiä saisin elämääni, jos lopettaisin blogin kirjoittamisen? Olisikohan minulla ensimmäistä kertaa elämässäni aikaa harkita vaikkapa koiran hankkimista? Blogin vaihtaminen koiran kanssa touhuamiseen ei kuulosta minusta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta!
16
Täytyy tunnustaa että olen miettinyt blogin lopettamista useampaan kertaan. Olen blogannut melkein yhtä pitkään kuin sinä. Tänä vuonna tuli 10 vuotta täyteen. Viimeisen 5 vuoden aikana todella monta seuraamaani blogia on lopettanut. Osa on kadonnut netistä kokonaan. Osaan ei vain enää ole tullut uusia postauksia.
Uskon että nykymuotoinen bloggaus on vähitellen häviämässä ja muut, nopeatempoisemmat väylät ottavat vallan: instagram, twitter, vlogit jne. Nuorempi sukupolvi ei ehkä nykyisessä informaatiotulvassa enää jaksa keskittyä pitkien juttujen lukemiseen.
Itse en seuraa lainkaan blogeja joissa on enimmäkseen kaupallista sisältöä. Samoin kuin sinä, pidän henkilökohtaisemmista blogeista joissa on aitoja asioita. Toisaalta nykyisen työn ansiosta en enää ehdi lukea blogeja yhtä paljon. Teen enemmänkin vain täsmäiskuja tiettyjen aihealueiden blogeihin kun etsin inspiraatiota jne.
En tiedä, oma postaustahtini on vuoden aikana vähän hidastunut, mutta en vielä aio lopettaa. Kommentointikin on hiipunut ja sitä kaipaan ehkä eniten, mutta uskolliset lukijat kyllä toivovat että jatkan. On sääli että ennen niin yhtenäinen tyyli/lifestylebloggaajayhteisö on nykyään niin pirstaloitunut. Toisaalta toki ymmärrettävääkin sillä ollaanhan me kaikki kasvettu ja kehitytty bloggareina ja ihmisinä.
”Uskon että nykymuotoinen bloggaus on vähitellen häviämässä ja muut, nopeatempoisemmat väylät ottavat vallan” Luulenpa Rhia, että olet tässä aivan oikeassa. Itse taas olen sen sukupolven edustaja, että saan hyvin pian tarpeekseni nopeatempoisesta sometarjonnasta. On kiva hetkeksi rauhoittua ja lukea vähän pidempi kiva teksti. En oikein ymmärrä äänikirjojakaan. Miksi täytyy koko ajan tehdä monta asiaa yhtä aikaa? Miksi ei voi keskittyä kerralla yhteen asiaan, vaan on pakko käyttää esim. työmatkakin kirjojen kuuntelemiseen. Uh, ehkä olen vain liian vanha tähän teknologian kehitykseen. 😀
Torstaissa oli ilmeisesti jotain sähköä ilmassa, sillä minä laitoin blogini telakalle torstaina. Siltoja en kokonaan räjäyttänyt pois, sillä koskaanhan sitä ei tiedä tulevaisuudesta, mutta mitään come back suunnittelmia ei ole. Blogista oli lyhyessä ajassa tullut aika paljon arjessa näkyvä osa meidän perheen elämää, joten sen telakalle laittaminen hämmästytti perhettä yllättävän paljon. Instassa jatkaminen tuntuu blogiin verrattuna kevyeltä ja leppoisalta, ja erityisesti videopätkät stooriin sellaisina hieman harkittuina, mutta silti spontaaneina väläyksinä, jotka häipyvät eetteristä pian, tuntuvat hyvältä vaihtoehdolta. Näin ehkä siksi, että blogi oli lipsahtanut ihan liian raskaaksi sekä aihealueiltaan, että kirjoittamisprosesseiltaan. Blogi oli tauolla myös kesällä reilun kuukauden osittain samasta syystä, ja tauko oli oikein hyvä asia. Että jos siitä ei ole varsinaisesti selkeää haittaa, niin blogin, kuin minkä tahansa muunkin harrastuksen voi mielestäni laittaa tauolle tekeytymään. Pienet erätauot, irtiotot ja etäisyydet tekevät monesti hyvää.
Leppoisaa sunnuntaita 🙂
Oho! Onpa hurjaa kuulla, että sinä laitoit blogisi telakalle juuri torstaina. Missähän asennossa tähdet silloin olivat? Ja hui, koskahan ovat seuraavan kerran samassa asennossa, ja mitähän silloin tapahtuu??? :O
Instagram on kyllä kanavana kiva ja helppo käyttää. Seuraajien saaminen siellä on kuitenkin tosi vaikeaa. En tiedä mitä pitäisi tehdä, että saisin sinne yhtä paljon seuraajia kuin blogillani on. Jos tuo onnistuisi, niin silloin blogista luopuminen olisi helpompaa. Ei tarvitsisi menettää kontaktia kaikkiin lukijoihin, koska yhteys lukijoihin on blogin paras asia. Tsemppiä sinulle valitsemallasi tiellä! Ja on kiva tietää, että siellä se blogi odottaa jos päätät joskus palata sen pariin. <3
Olen seurannut blogeja, myös sinun blogiasi, reilun 9 vuotta. Muistan tämän, koska ”löysin” blogit odottaessani kuopustani.
Moni blogeista on pudonnut pois suosikkieni listalta, koska niistä on tullut niin vahvasti kaupallisia kanavia. Skippaan nykyään melko välittömästi sellaiset postaukset, jotka mainostavat jotakin tuotetta ja kun näitä yhteistyöpostauksia alkaa olla blogissa useampia per viikko, en oikein enää näe mieltä blogin lukemisessa. Mainoksia tulee muutenkin joka tuutista ja haen blogeilta jotain muuta eli aitoutta, elämää, tunteita, rehellisyyttä, samaistumista ja jos niitä yhteistöitä on mukana, niin siten, että nekin kuvastavat kirjoittaa. Kuvailen mielestäni juuri sinun blogiasi. Näiden asioiden takia ilahdun joka kerta, kun näen, että olet kirjoittanut jotakin uutta. Blogistasi kuuluu sinun oma äänesi. Sinä ja blogisi olette uskottavia.
On hienoa, jos jotkut ovat kyenneet luomaan blogista itselleen tulonlähteen ja ammatin, mutta vahvasti uskon, että toisenlaisiakin blogeja tarvitaan. Sellaisia kuin Tunnetila on! Kauhistuttaa ajatuskin, että lopettaisit, vaikka tokihan ymmärrän myös kaiken sen, mitä aiheesta kirjoitit. Joskus asioita on hyvä pohtia ja laittaa tärkeysjärjestykseen. Elämä on kuitenkin niin paljon enemmän kuin blogi tai mikä tahansa muu harrastus tai työ tai… Kukaan ei ole vain yksi osa elämäänsä ja on hyväkin, miettiä mitä mistä muusta nauttii tai voisi nauttia. Näitä pohdintoja olen joutunut tekemään elämässäni monta kertaa ja pääsääntöisesti yhden aikakauden loppu on ollut alku jollekin vielä paremmalle, vaikka prosessi onkin usein ollut vaikea ja haikea, joskus toisaalta myös helpottunut. Eipä tähän muuta voi sanoa kuin että ota aikaa itsellesi ja pohdinnalle – me kyllä jaksamme odottaa ja ymmärrämme, päätitpä mitä tahansa! 🙂
Rentoa sunnuntaita ja lämpimiä ajatuksia sinulle Nina! <3
Ihana Tarja! Vitsit kun nämä sinun kommenttisi saavat minulle tämän tästä kyyneleet silmiin. Ja mikä mielettömintä, ovat saaneet kaikki nämä yhdeksän vuotta. <3 Olen niin kiitollinen näistä vuosista ja siitä, että olet saanut mahdutettua blogini lukemisen hektiseen arkeesi. Virtuaaliystävyys on todella arvokas asia! Ihanaa sunnuntai-iltaa Tarja! Olet kultaa! <3
<3 Kultaa olet sinäkin! Kiitos ystävyydestäsi!
<3 <3 <3
Olen päivittänyt blogiani viimeisen vuoden aikana kerran vai kaksi. Jossain vaiheessa kun elämässä oli täysiaikainen työ ja liikunta alkoi tuntua että haluanko todella istua koneella muokkaamassa kuvia postauksia varten kun sitä vapaa-aikaa olisi. Kun perheeseen syntyi lapsi ja palasin töihin, läppäriä en käynnistä enää juuri koskaan. Kännykällä sometan niinä hetkinä kun välissä ehdin. Monesti on ajatus että tämän asian haluaisin jakaa blogissa mutta en halua uhrata sille sitä kaikkea aikaa muulta. Maksan domainmaksua vuosittain joten kyllä lopettaminen ajatuksena tuntuu tosi lopulliselta. Nyt meille syntyy toinen lapsi joten aikaa ei ole enää sitäkään vähää. Tuo vastakkainasettelu että blogi vai koira, sen olen itsekin huomannut ja tietenkin se oikea elämä on fiksumpi valinta kuin virtuaalinen maailma. Kumpaa muistelet kaiholla vanhuksena, blogikommentteja vai raikkaan aamun lenkkiä koiran kanssa.
”Kumpaa muistelet kaiholla vanhuksena, blogikommentteja vai raikkaan aamun lenkkiä koiran kanssa.” Voi Kaisuli, niin hienosti sanottu! Tuli heti ikävä sitä koiraa, jota minulla ei vielä ole. 😀 Puhut kommentissasi juuri siitä maailmasta, jonka yhtälöä en voi ymmärtää: päivätyö, lapset ja blogi. En käsitä miten joku onnistuu hoitamaan tuon kaiken, ja siinä sivussa harrastamaan vielä vaikkapa liikuntaa!! Itse en meinaa välillä selvitä ”työ, blogi, muu elämä” -paletista, saati sitten jos minulla olisi vielä lapsia. Huh huh! Ei toivoakaan että pakka pysyisi kasassa! Eli ymmärrettävää kyllä, jos prioriteetit muuttuvat ja blogi jää vähemmälle huomiolle tai kokonaan pois.
Mukavaa loppuodotusta, ja kaunista syksyä Kaisuli!
Toisaalta, eläviä ihmisiä ovat myös ne tyypit siellä toisessa päässä nettiä. Itse olen saanut blogin kautta todella paljon mahtavia kokemuksia, myös muita kuin virtuaalisia, jotka olisivat jääneet kokematta ilman blogia. Olen tavannut huippuja tyyppejä ja saanut uusia ystäviä ja aaiakkaita. Mielestäni netti voi luoda oikein käytettynä varsin oivallisen kanavan live-elämän värittämiseen. Ei sitäkään kannata väheksyä, siinä se isoin jippo vain on se miten ajankäyttönsä jakaa.
Ps. Äänikirjoista: minä kuuntelen niitä sängyssä nukkumaan mennessä. Eli silloin kun voisin potentiaalisesti myös lukea kirjaa itse. Rauhoittuminen ennen nukahtamista on oivallinen hetki äänikirjan kuunteluun.
Hyvä kommentti Rhia! Ilman blogia olisi jäänyt tutustumatta tämän hetken parhaisiin ystäviini, eli blogien ihmiset yhdistävää vaikutusta ei voi ohittaa.
Nyt olen kyllä Tarjan kanssa ihan samoilla linjoilla. Kaupallisuus ei kiinosta, mutta hyvällä maulla tehdyt yhteistyöpostaukset ovat ihan ok. Ja olen sitä mieltä, että laatu korvaa kyllä määrän, eli vaikkei joka viikko tule x-määrä postauksia, se ei todellakaan haittaa! Päinvastoin, luen mieluummin harvoin ja hyviä juttuja kun selkeästi pakolla ja kiireellä huitaistuja tekstejä. Tämä ei tosin sinun kohdalla ole mikään ongelma, sinulla on aina taustalla selkeästi joku henkilökohtainen juttu. Niin että jos tulevaisuutta mietit, niin meitä lukijoita jää kyllä useampikin kaipaamaan, mutta tottakai teet päätökset sen suhteen mikä on juuri sinulle parasta.
Ja muuten: muutama muukin minun seuraama blogi on pohtinut samoja asioita viime aikoina, joten ihan selvä muutos taitaa olla koko blogimaailmassa meneillään. Ihanaa syksyn jatkoa sinulle 🙂
Kiitos ihanasta kommentistasi Leena! <3 Onpa jännä kuulla, että blogimaailmassa muillakin on samanlaisia mietteitä kuin minulla. Käyköhän tässä niin, että he, jotka bloggaavat ammattimaisesti valtaavat alan, ja muut hiipuvat pois? Toivottavasti niin ei käy! Hih, tuo ajatus saa minut ajattelemaan, että hemmetti, minä jatkan omalla linjallani hamaan tulevaisuuteen, vaikka sitten ihan kiusallani: 😀
En oikein jaksa lukea kaupallisia blogeja. Tykkään sun blogista kun se on aidosti henk.koht. ja sun oloinen 🙂
11 vuotta! Jään kaipaamaan, jos lopetat, mutta päätös on sun <3 koira olisi varmaan ihana!
Kyllä, 11 vuotta! Se on ihan valtavan pitkä aika! Sinä Heidi olet tainnut kulkea mukana aikalailla alusta asti, ja jaksat vuodesta toiseen jättää kommenttisi. Se jos mikä on arvokasta ja saa minut jatkamaan vaikka välillä vähän väsyttäisi. Kiitos että olet! <3
Mullakin on kaksi koiraa, mutta silti ylläpidän blogia ❤️
Totta tuokin Anna-Maria K! 🙂 Itsellä tämä arki on niin hektistä, että kun aamulla lähden töihin, niin tulen monena päivänä kotiin vasta kahdeksan maissa. Miehellä on aikalailla sama aikataulu. Olemme siis poissa noin 12 tuntia lähes joka päivä. Olemme niin vähän kotona, että emme ehtisi olemaan koiramme kanssa juuri lainkaan. Koira ansaitsee rakkautta, seuraa ja huolenpitoa niin paljon, että tähän arkeen sitä ei voi mahduttaa. Ihana että sinä olet löytänyt arjen, jolla blogata ja nauttia myös koirien seurasta.
sinulla on ihana, oman näköisesi blogi, mitä on saanut lukea ilokseen jo monen monta vuotta. tosi surullista jos tämä blogi lakkaa olemasta mutta päätös on yksin sinun ja sitä ymmärrän ja kunnioitan. <3
koira on muuten aika hyvä peruste!
Kiitos pauliina! <3 Ihanaa että sinäkin olet pysynyt mukanani kaikki nämä vuodet. Teidän vakkarilukijoiden ja ihanien kommenttien vuoksi tätä jaksaa. Nytkin näitä kommentteja lukiessa tulee ihan sellainen olo, ettei voi ikinä lopettaa bloggaamista. Miten minä sitten kerron teille mitä kaikkea hassua tai liikuttavan suloista se ihana koirani tekee, jos en voi kertoa sitä teille blogissani. Koska siis tietenkinhän minä haluan jakaa kaikki ne hetket Teidän kanssanne. 😀
instassa olisi varmasti vaivattomampaa jakaa ihania koirakuvia (sanomattahan on selvää että seurataan sua sielläkin 🙂 )
mutta ei se korvaa kyllä näitä lukujuttuja. ei sitten mitenkään. niitä ihania elämänmakuisia tarinoita, joista saamme nauttia. mieleeni on jäänyt lähtemättömästi esim. se kohtaamisesi vuorikauriin kanssa <3 jäätyäsi pois pilatestunnilta. ja ikävämpänä muistona se sekopäinen mies ratikassa. mutta siihenkin liittyi ihana kohtaaminen vieraan ihmisen kanssa, joka tuli avuksi. lohdullista, että vielä on ihmisiä jotka välittävät!
mutta jospa kirjoittelisit jatkossa blogiin harvemmin? niin ettei se tuntuisi taakalta. mutta mieti rauhassa, varmaan keksit hyvän ratkaisun.
Pauliina, voi miten ihana kuulla, että muistat noita otteita elämästäni! <3 Hui että se pelottava mies oli kamala! Mutta juu, valtava kiiots sanoistasi ja ymmärryksestä pohdintojeni kanssa. Enköhän minä johonkin ratkaisuun päädy. Toivotaan, että se ilahduttaa meitä kaikkia!
Just näin. Vaikka ei olisi blogiakaan, ei taitaisi koira mahtua yhtälöön ❤️
Sepä se Anna-Maria K! Tosin aikaa vapautuisi koiran kanssa touhuamiseen, jos en kävisi työpäivän jälkeen olevissa blogitapahtumissa. Vaikka olen vähentänyt niissä juoksemista todella paljon, niin silti ne jäisivät varmasti kaikki väliin koska haluaisin olla ajoissa kotona viemässä koiraa pissalle. 🙂
Luen säännöllisesti vain kolmea blogia, joista sinun blogisi on yksi. Minua ei kiinnosta blogit, jotka ovat toistensa kopioita luksuslaukkuineen ja -vaatteineen. Kaupallisuus ei sinänsä haittaa, jos bloggaaja on aidosti tuotteen takana, koska niistä voi olla hyötyä itselle. Nyt tuli mieleen, että en edes muista milloin sinulla on viimeksi ollut kaupallinen yhteistyö. Se on ilmeisesti istunut niin hyvin tyyliisi, etten ole kiinnittänyt edes huomiota kaupallisuuteen. Tykkään sinun blogissasi juuri siitä, että se on omanlaisensa, persoonallinen ja kotikutoinen. Myös postaustesi pituus ja määrä on minusta sopiva. Ehtii kiireisinäkin päivinä lukemaan. Tube-kanavia ja Podcasteja en seuraa ollenkaan. Täytyy myöntää, että sydän vähän muljahti kun luin tämän otsikon. Olisi harmi, jos lopettaisit. Mutta ymmärrän, että elämässä voi kaivata muutakin harrastusta. Entä jos pitäisit pienen loman bloggaamisesta? Ihminenhän tarvii lomaa välillä. Töistäkin kun on vaikkapa kesälomaa niin jaksaa ihan eri tavalla taas töissä sen jälkeen. Sen loman aikana voisit saada ajatuksia järjestykseen ja saisit kokeilla, millaista elämä on kun ei kirjoita blogiin. Ehkäpä sen jälkeen jatkatkin taas uudella innolla 😉
Kiitos Ellu, ihana kommentti sinulta! <3 Olen miettinyt tuota blogitauon pitämistä. Luulen, etten osaisi olla tauolla. Enkä kyllä tiedä osaisinko myöskään lopettaa. 🙂 Arjessa kun tulee joka päivä eteen asioita, mistä heti ensimmäisenä ajattelen "Oi, tästä mä haluan kirjoittaa blogissani!" Missä sitten jakaisin noita ajatuksia, tai joitain hyviä löytöjä, joita silloin tällöin teen?
Täytyy miettiä mitä lopulta oikeasti haluan. Tiedän, että haluan kirjoittaa. Tiedän, etten halua "erota" teistä vakkarilukijani. Katsotaan josko mieleeni tulisi muitakin ajatuksia kuin ajatus blogin lopettamisesta. Se tuli nimittäin ihan yllättäen ja pyytämättä.
Ainakin näistä Teidän kommenteistanne olen saanut ihan valtavasti voimaa, ja olen innolla valmistellut postauksia koko ensi viikoksi. Te lukijat teette kyllä tästä kaikesta tekemisen arvoista! <3
Blogimaailma niiiiin tarvitsee sun kaltaisia bloggaajia: tässä näkyy persoonaa, sydäntä, aitoutta. Sun kaupalliset yhteistyötkin on aina uskottavia ja hyvin toteutettuja; niistäkin oon saanut täältä monta hyvää vinkkiä!
Tottakai senkin ymmärtää, jos ja kun oot miettinyt miten paljon aikaa pyhität tälle harrastukselle..toivotaan, että löydät jonkinlaisen keskitien asian kanssa 🙂
Kiitos kauniista kommentistasi koshka! <3 Nyt kun nöitä teidän vaiklukijoiden ihania kommentteja lukee, tulee sellainen olo, etten ikinä halua lopettaa bloggaamista! 😀
Huhhuhh, olispa kyllä järkyttävää, jos lopettaisit bloggaamisen! Vaikea edes kuvitella, että tekisit niin… et sä osaa olla bloggaamatta, väitän!
Mutta blogiskenen muuttumisesta. Olen lukenut blogeja päivittäin yli kymmenen vuotta ja likipitäen yhtä kauan sinunkin blogiasi. Muutoksia, joita sinäkin olet taatusti havainnut, on vuosien varrella tullut useita: seuraajien kommentointi on vähentynyt huimasti (en itsekään jätä niin paljon kommentteja kuin aiemmin, ja syytän tästä sitä, että luen blogeja nykyän enemmän käpälällä kuin läppärillä), harrastelijamaisuus eli tietty kotikutoisuus (jota muuten nykyään välillä kaipallaan blogien kommenttikentissä) ja omasta elämästä, itsestä ja ajatuksista kertominen on vähentynyt merkittävästi. Suurin osa blogeista, joita seuratasin ja joista pidin todella paljon, on lopettanut vuosien varrella. Ne, jotka ovat jatkaneet, ovat ammattimaistuneet ja saavat blogeistaan enemmän tai vähemmän elantoaan. Se ei sinänsä ole huono juttu, päinvastoin on hienoa, jos onnistuu kehittämään harrastuksestaan leipätyön tai sivuduunin. Valitettavasti se on johtanut suuressa osassa blogeista niin lukuisiin- ja sisällöltään köykäisiin ja keskenään samankaltaisiin – yhteistyöpostauksiin, että blogin seuraamisen into lopahtaa ainakin itselläni aika nopeasti.
Minä kuitenkin tykkään lukea. Tykkään lukea ja seurata blogeja. Ja vaikka olen esteetikko, en jaksa seurata blogeja, joissa ei ole juurikaan luettavaa, vaikka kuvat olisivat kuinka kauniita ja taitavasti otettuja. En myöskään pysty lukemaan huonosti kirjoitettuja blogeja eli tekstejä, jotka vilisevät kielioppivirheitä tai joissa ei ole sisältöä tai rakennetta. Viihdyn esteetikkona Instagramissa, mutta ei se anna itselleni juuri mitään, ei sellaista, mitä blogeja seuraamalla olen saanut. Vlogeja tai instastooreja en jaksa katsoa lainkaan, enkä kuuntele podcastejakaan. Lukeminen, blogien ja kirjojen ja aikakauslehtien, on minun juttuni, niistä nautin.
Oman, pienen tyyliblogini pitämisestä tuli reilu viikko sitten yhdeksän (!) vuotta, mutta kuten tiedät, blogini on päivittynyt harvakseltaan ja taukoja on ollut useita. Toisaalta tykkään kirjoittamisesta ja ajatusteni ja kuvieni jakamisesta. Se kuuluisa elämä ja muut harrastukset vievät kuitenkin vapaa-ajasta sellaisen leijonanosan, ettei blogille jää niin paljon aikaa kuin sille haluaisin jäävän. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että kirjoitan blogiin silloin kun ennätän ja kerrottavaa on. Tulkaa tsekkaamaan, jos uteliaisuus heräsi!
Blogimaailman muutoksissa eniten harmittaa, miten moni todella hyvä blogi on lopettanut. Toivottavsti sinä et lopeta!
Mira, mäkin luulen, etten osaa olla bloggaamatta. Bloggaaminen on niin valtavan iso osa arkeani ja samalla myös minua. Blogi on juuri se kanava itseilmaisuun, mitä olen toivonut löytäväni. Myös blogin kautta saatu vuorovaikutus on todella arvokasta.
Minullakaan ei ole mitään kaupallisuutta vastaan, etenkään jos kaupallisia yhteistöitä on kohtuullisessa määrin. Yhden blogin lukemisen lopetin kokonaan siinä vaiheessa, kun loman jälkeen menin hänen blogistaan lukemaan mitä tyypille kuuluu. Kuusi postausta oli peräkkäin kaikki kaupallisia yhteistöitä, enkä saanut noista postauksista mitään irti ihmisestä itsestään. En ole sen jälkeen käynyt ko. blogissa, ja tuosta on aikaa puolitoista vuotta. 🙂
Vastasin tuohon barometrikyselyyn, mutta en jostain syystä ole saanut nyt julkistettuja tuloksia sähöpostiin lainkaan!
Bloggaaminen on todella muuttunut vuosien varrella, olenhan itsekin ollut yhdeksän vuotta mukana. Vaikka koenkin kehittyneeni niin kuvaajana kuin kirjoittajana, en ole koskaan kaivannut kaupallisuuden kärkeen omine pikku kanavineni. Olen kuitenkin tehnyt kaupallisia yhteistöitä kun sopivia on tullut vastaan ja olen kokenut, että saan niistä seuraajia kiinnostavaa sisältöä. Samoin olen kieltäytynyt joistain yhteistöistä koska ne eivät vain ole istuneet blogin sisältöön- ja muutamista sellaisistakin, jotka olisivat muuhun sisältöön soljahtaneetkin, mutta joiden kiinnostavuus ei silti ole ollut ihan aitoa minulle. Kaupalliset yhteistyöt ovat monessa blogissa mielekkäästi totetutettuja ja luen hyvin tehtyjä kaupallisia sisältöjäkin mielelläni -kunhan ne siis laadukkaasti toteutettuja. Mielenkiintoista muuten on, että jotkut lukijani ovat valittaneet kommenteissa yleisesti bloggaajien kaupallisista yhteistöistä ja etenkin siitä, kuinka bloggaajat nykyisin ”niin korostavat yhteistöitä”, tällä tarkoitetaan kai mainonnan eettisen neuvoston edellyttämiä yhteistyömerkintöjä.
Muistan kuinka joskus ensimmäisen vuoden aikana ajattelin kuinka olisi mukava tavata muitakin bloggaajia livenä. Vuosien varrella olenkin tutustunut monen kivaan kanssabloggaajaan. Bloggaaminen on tuonut elämään paitsi sen alunperin kaipaamani kanavan luovuudelle myös uusia ihmisiä, upeita kokemuksia ja vertaistukea. Bloggaaminen ei ole vain sitä ruudun ääressä istumista.
Ajattelen ihan samoin kuin sinä; nopeatempoisuus ei ole oikein minua varten, en jaksa innostua tubesta edes seuraajana, saati, että itse vloggaisin. Äänikirjatkaan eivät innosta, haluan olla kaikki aistit avoinna. Instastoria päivittelen, mutta siihenkin lähinnä kuvia, en niinkään videota.
Vaikken ole vakavissani ajatellut lopettamista, tahdin hiljentäminen on minulla auttanut jos blogi on joskus vähän väsyttänyt. Aikoinaan postasin jopa päivittäin, nyt kolmisen kertaa viikossa, joka on minulle ollut sopiva tahti -ja sisältökin parempaa. Luonnoksissakin on paljon ideoita ja puolivalmiita postauksia, niitä viimeistelen sitten julkaisukuntoon, jos joskus inspiksen puute iskee.
Vaikka somemaailma ammattimaistuu, kyllä meille harrastajillekin löytyy paikkansa.
Hyvää pohdintaa Tuuli! Minäkin teen yhteistöitä vain ja ainoastaan sellaisten aiheiden tiimoilta, jotka kiinnostavat minua oikeasti. Haluan, että voin seisoa kaiken blogissani olevan sisällön takana.
Bloggaamisessa parasta on ehdottomasti kaikki tapaamani ihmiset, niin virtuaalisesti kuin livenäkin. On ollut mahtava tavata samanhenkistä porukkaa, ja kokea olevansa yksi tästä joukosta. Nykyään monissa tilaisuuksissa käydessäni en kuitenkaan enää tunne porukasta kuin pari tyyppiä, joskus en ketään. Nuoria tyyppejä pongahtelee suosioon, ja meidät vanhat sivuutetaan kylmästi. Brändit, joiden kanssa on tullut tehtyä yhteistyötä sen kymmenen vuotta, eivät enää kutsu tilaisuuksiinsa jne. Siinä tulee väkisinkin sellainen olo, että uudet tuulet puhaltaa, ja että me ei niin mediaseksikkäät bloggarit jäädään jalkoihin. 🙁
Mutta toisaalta, uusien tuulien puhaltaessa on kiva huomata, että myös meitä ”bloggaamisen uranuurtajia” seurataan edelleen. En tiedä tullaanko ”uuden polven” bloggaajia koskaan seuraamaan kymmentä vuotta. Kun ei voi edes tietää, onko bölogeja kymmenen vuoden päästä olemassa. 🙂
Ikävä kyllä en pysty ottamaan kantaa blogin tulevaisuudesta, mutta koirakaverin hankinta kuulostaa oikein hyvältä! 🙂 Rotuakin voin suositella (Eddien hyväksynnällä, tottakai!)… 😉
Voi Eddie!!! <3 Hitsi, pitäisi tulla taas käymään Tukholmassa. Olisi kiva käydä kahvilla tai jossain ihanassa paikassa syömässä yhdessä.
Tervetuloa, täällä me sua odotellaan! 🙂
Voi ihanaa, kiitos Kati! <3
Kauhean ymmärrettävää pohdintaa. Blogimaailma on muuttunut kamalasti. Kaksi lausetta joissa sanat kauhea ja kamala :D, mistä sitten kertonee… Itse seurasin todella montaa blogia aikanaan, mutta määrä on vähentynyt kolmeen ja kommentointi ihan minimiin. Itse asiassa taidat olla ainut bloggaaja, jolle enää kommentteja kirjoittelen. Olisi tosi surullista jos lopettaisit :(. Koirat kyllä on ihania! ?
Kiitos Saara, ihana että kommentoit vielä juuri minulle. <3 Ehdin aina huolestua onko teille ihanille ihmisille sattunut jotain, jos hetkeen ei näy kommentteja. Eli mielenterveyteni vuoksikin on hyvä, että kommentoit. 🙂 Ennen blogimaailmaa kuvasivat sanat inspiroiva, iloinen, hyväntuulinen ja rento. Nykyään nuo sanat ovat kauhea ja kamala. 😀 Voi itku mihin tämä maailma muuttuu...