tunnetila: synkistely
Marraskuu iski viikonloppuna ihan kunnolla vasten kasvoja. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta se siinä juuri taisikin olla.
Lokakuun viikonloput sisälsivät päivän Legolandissa ja viikonlopun Köpiksessä. Kummipojan 1v synttärit ja vanhempieni viikonloppuvierailun Helsingissä. Hotelliyön ystäväni Iinan kanssa ylellisessä Kämpissä ja pizzatreffit ystäväpariskunnan kanssa.
Myös marraskuun ensimmäistä viikonloppua odotin innolla, sillä rakas ystäväni oli tulossa luokseni kylään koko viikonlopuksi. Torstaiaamuna ystäväni kuitenkin ilmoitti, että hän joutuu perumaan tulonsa. Harmitti valtavasti, sillä emme ole ystäväni kanssa nähneet aikoihin kunnolla.
Harmittelin asiaa tovin, mutta vasta kun aloin poistaa kalenterimerkintää puhelimestani tajusin, miten poikki olen kuluneesta syksystä. Olin taas buukannut itselleni ihan liikaa ohjelmaa. Jos edes viikonloppuja ei saa viettää vailla jatkuvaa puuhastelua, niin pää ei kestä ja kroppa alkaa prakata.
silkkitoppi Marks&Spencer*, silkkihousut Grana, avokkaat Christian Louboutin
Päätin, etten tee viikonloppuna yhtään mitään. Makasin koko viikonlopun joko sängyssä tai sohvalla. Välillä täytin pesukoneen, ripustin pyykit narulle, ja palasin taas pötköttelemään. Välillä kokkasin, söin, sitten otin taas nokoset.
Joutilaisuus tuli tarpeeseen, mutta meni kuitenkin ihan liian pitkälle. En nimittäin näyttänyt nenääni ulkona koko viikonloppuna ja se oli virhe. Miten apaattiseksi ihminen tuleekaan, kun ei saa kunnolla happea tai raitista ilmaa!
Muistin sunnuntai-iltana lähes zombiena sohvalla maatessani, ”tätäkö tämä taas on seuraavat kuukaudet, kylmää, synkkää ja pimeää” -mantraa hokevana surkimuksena, että luin juuri jostain ohjeet, kuinka tullaan loivasti onnelliseksi. Ohjeiden lähdettä en muista, mutta ne on niin hyvät ja osuvat, että jaan ne nyt myös Teille.
Tällä mantralla kohti talvea ja onnea. Uskon, että nämä ohjeet toimivat!
”Kuinka tullaan loivasti onnelliseksi.
Ulkoilma.
Reipas kävely.
Kunnollinen ruoka.
Tarpeeksi vettä.
Paljon unta.
Eläimiä, joita voi katsoa. Ihmisiä, jotka näkevät ja kuulevat.
Värejä. Levyjä. Kirjoja. Leffoja. Kuvia.
Hiljaisuutta.”
Kuvat: Iina / MouMou
12
Hyvät ohjeet, kiitos kun jaoit ? Itsekin olen buukannut ohjelmaa liki joka viikonlopulle… jouluna viimeistään kyllä lepään ja rentoudun!
Ps. Ihanat korkkarit! ?
Kiitos Heidi sinulle kun luit ja kommentoit! <3 Bloggaajana voisin lisätä tuohon pari sanaa: "Ihmisiä, jotka näkevät, kuulevat ja kommentoivat". 🙂
Kiitos, kun jaoit! 🙂 Huomaan kyllä tähän ikään oppineeni jotain itsestäni, sillä olen yrittänyt toteuttaa noita kaikkia ohjeita. Ne eivät tee elämästäni täydellistä, mutta jos joku osa-alueista (esim. tuo ulkoilu) jää pois tai liian vähäiseksi, niin olen huomattavasti onnettomampi. Olo on ahdistunut, hermostunut ja levoton. Alan kiukutella ja pimahdan tyhjästä. Tuo loivasti onnellinen on kyllä hyvä termi!
Itse olen tullut kovin tarkaksi omasta ajastani. Siis siitä, mitä jää yli töiden ja muiden velvollisuuksien jälkeen. Kieltäydyn usein jopa kivoista tapahtumista, jos se tarkoittaa, ettei aikaa oman mielen ja kehon huoltamiseen jää tarpeeksi.
Pyritään loivaan onnellisuuteen siis! Se on hyvä olotila 🙂
Kiitoa Tarja kun luit! <3 Oman ajan kanssa kannattaakin olla todella tarkka. Puhelimeeni tuli viimeisimmän päivityksen myötä laskuri, joka kertoo viikottain kuinka paljon räplään puhelinta päivässä. En muista mikä tuo luku minulla ensimmäisellä kerralla oli, mutta vähän säikähdin sitä. Viime viikon lukema oli 30% pienempi kuin edellisviikon. Olin tosi tyytyväinen. Onhan se nimittäin aika surullista, jos vietän arvokkaan vapaa-aikani kännykkää tuijottaen. Hyi yäk!
Ihanaa ja rentoa viikkoa sinulle Tarja!
Rauhoittuminen tuntuu olevan puheenaiheena joka puolella näinä päivinä. Itsekin kirjoitin siitä pari päivää sitten. Marraskuun häämärä taitaa saada ajattelemaan rauhoittumista.
Hei en huomannutkaan kirjoitustasi! Täytyy käydä lukemassa. Tämä pimeys on kyllä ottanut minusta aikalailla vallan, eikä oikein mikään huvita. Täytynee pyrkiä noudattamaan tämän postauksen vinkkejä jotta olo helpottuisi.
Hyvä kirjoitus! Vaikka ihanat riennot kivoja ovatkin, sopivasti rennosti ottamista ja toimettomuutta tarvitaan. Ja ulkoilua. Oma vinkkini on saunominen (tai kuuma/kylmä suihku vuorotellen), rentouttaa. Voimia syksyn kampittamiseen!
Oi, sauna on kyllä ihana tapa rentoutua! Joskus menen jumppaan, uimaan tai salille ihan vaan siksi, että pääsen saunaan. Urheilusuoritus tulee siinä sitten vähän niin kuin vahingossa. 😀 Voimia sinullekin syksyyn Viola! Ja hei, niin kiva kun kommentoit! <3