tunnetila: ilo
Arvatkaa mitä? Minulla on uusi synkkien syyspäivien harrastus. Olen alkanut harrastaa hyvänmielen hommaa!
Hyvänmielen hommassa ajatellaan hyviä asioita kaikesta ympärillä olevasta, esimerkiksi vastaantulijoista, ja siinä sivussa saadaan hymy kasvoille ja saavutaan iloisena sinne minne ollaan menossa.
Yhtenä iltana viime viikolla töistä kotiin tullessani huomasin käveleväni pimeydessä hartiat lysyssä, katse maahan painuneena ja todella apaattisena. Ei minua harmittanut tai ärsyttänyt mikään, väsytti vain, mutta olemuksestani huokui silti synkkyys.
Päätin, että nyt tämä jurotus saa loppua ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Pitkä ja pimeä talvi on edessä. En kai aio synkistellä kaikkia edessä olevia talvikuukausia?! Aloin katsella ympärilleni ja päätin keksiä hyviä asioita kaikista vastaantulijoista.
Tuolla matkalla näin mm. miehen, jolla oli upeat harmaat hiukset ja iloisen punaiset kengät. Eräällä naisella taas oli todella kaunis käsilaukku. Vastaani käveli myös viehättävä vanha pariskunta, joiden asut olivat kuin suoraan 60-luvun elokuvasta. He olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja olivat ehkä matkalla teatteriin.
Kotimatkalla kohtasin myös supersuloisen koiran jolla oli mukana hieno luu, ja naisen, jonka tyyliä ihailin jo kaukaa. Naisen lähestyessä totesin, että meillä oli päällä lähes identtiset asut. Alkoi naurattaa kun olin juuri ehtinyt miettiä että onpa naisella kiva tyyli.
Eräs vastaantulija saattoi myös tietämättään pelastaa henkeni. Vastaan kävelleellä naisella oli nimittäin kaksi heijastinta, jotka vilkkuivat näyttävästi. Tajusin käveleväni itse kokomustassa asussa pilkkopimeässä, eikä minulla ollut heijastinta lainkaan.
Heti kotiin päästyäni kaivoin kasan heijastimia esiin, ja laitoin niitä takkeihini. Että kiitos vaan, sinä satunnainen vastaantulija muistutuksesta.
Tuosta ensimmäisestä positiivisten ajatusten siivittämästä kävelystä tuli niin hyvä mieli, että jatkoin hyvien asioiden etsimistä seuraavana päivänä ja myös sitä seuraavana. Suosittelen. Olen nimittäin joka päivä tuon jälkeen saapunut perille, minne sitten olenkaan menossa, hymyssä suin.
Kuvat: Iina / MouMou
10
Tästä tuli hyvä mieli 🙂 Otankin mallia sinusta. Ei muuten tule harmaasta marraskuusta mitään…
Ihana kuulla Heidi! <3 Miten ulkona voikin olla noin harmaata??? Poikkeuksellisen hyvä kesän ja alkusyksyn jälkeen tämä tuntuu erityisen synkältä. Onneksi on hyvää mieltä tuovia keinoja! 🙂
Voi miten ihana postaus! Tuli hyvä mieli ja aion kyllä ottaa tavaksi nyt itsekin! Liian helposti sitä ajattelee niitä negatiivisia asioita, etenkin väsyneenä, ja se varmasti näkyy olemuksessa. Pitää yrittää parantaa ja koettaa tehdä hyvä mieli itselle ja samalla muillekin!
Ihanaa viikonloppua! <3
Kiva Tarja että inspiroiduit! Minä vein tätä hommaa eilen vähän pidemmälle. Kävelin uuden sisustusliikkeen ohi. Liikkeessä näytti todella kauniilta, ja liike oikein houkutteli astumaan sisään. Kävelin ensin liikkeen ohi, mutta sitten palasin takaisin. Huikkasin myyjälle ovelta, etten ehdi nyt tulla sisälle, mutta että liike näyttää todella upeata. Kerroin, että vahvoin värein maalatut seinät tuovat tuotteet kauniisti esiin ja onnittelin uudesta hienosta tilasta. Myyjätär ilahtui todella paljon huikkauksestani. Jee, saatiin molemmat hyvä mieli tosi helpolla! 🙂
Ihanaa viikonloppua sinullekin Tarja! <3
Olipa hyvän mielen postaus. Iloiset koirat aamulenkillä ilahduttavat aina töihin mennessä, samoin mikä tahansa kaunis, jota bongaa, jos pitää silmänsä auki.
Kyllä, koirat ilahduttaa aina! Ja yleensä pysyähdynkin hetkeksi rapsuttelemaan niitä, jos tuo koiran ulkoiluttajalle sopii. Ympärillä on kyllä niin paljon kaikkea kaunista, kun vaan muistaa katsoa. <3