tunnetila: tykkäys
Mekot, nuo selkäkipuisen parhaat ystävät, ovat olleet pukeutumiseni kulmakivi viime viikkoina. Siis ainakin sellaisina päivinä, kun olen laittanut päälle jotain muuta kuin toppahousut.
Kevyiden mekkojen alle voi pukea paksut sukkahousut tai vaikka lämpökerraston, ja silti näyttää hyvältä. Esimerkiksi tätä samaa mekko-villatakki-komboa olen käyttänyt viime kesästä asti.
Viileänä kesäiltana mekon alta pilkisti paljaat sääret ja flip flopit, nyt alla on paksuimmat villasukkahousut* mitä omistan, ja jalassa Pomarin säänkestävät huopakengät*. Enkä palellut yhtään!
villatakki Malene Birger, mekko H&M*, kaulaliina Balmuir*,
laukku Marc Jacobs, kengät Pomar*
Kiitos muuten Teille kaikille, jotka jaoitte (taas kerran) omia vinkkejänne selkäkivun torjuntaan. Minullakin on antaa Teille yksi vinkki, minkä kuulin maanantaina terveydenhoitajalta.
Tiesitkö, että kivun koittaessa kipulääkkeitä kannattaa syödä kuurinomaisesti? Minä en tiennyt. Ajattelin, että jos lääkitsen kivun pois, niin teen itselleni hallaa. Ajattelin mielestäni loogisesti, että kipua kannattaa tuntea, jottei ala tekemään liian rajuja kumarteluja tai muita liikkeitä, jotka saavat selän entistä huonompaan kuntoon. Olin väärässä.
Hoitajan mukaan kipua ei kannata pitää, sillä se kroonistuu helposti, ja kipupesäkkeet alkavat levitä myös varsinaista kipukohtaa laajemmalle. Eli heti kivun koittaessa kannattaa syödä kipulääkkeitä vaikka kolme päivässä, jotta kipu ei pääsisi leviämään.
Olen itse ottanut tämän selkäjumin aikana vain muutaman kipulääkkeen, yleensä öisin, jotta saisin nukutuksi. Tiistaina kävin kuitenkin vihdoin lääkärillä (vasta pakotettuna, tietysti), ja nyt sain lääkkeet, joilla olemiseni on helpottunut.
Miksi sitä aina kärvistelee kivun kanssa, eikä mene heti lääkäriin? Tänä päivänä kun töissä on etätyömahdollisuus, sitä tekee helposti töitä kotona vaikka pää kainalossa. Itsekin taoin viime viikolla hommia läppäri sylissä, sängyssä vaakatasossa maaten.
”Ei tässä mitään, eipähän tule ajateltua kipua niin paljon, kun hommia piisaa.” En sitten tullut ajatelleeksi, että epäergonominen työasento saattaa pian jumiuttaa koko selän, ja siinä sitä sitten ollaan kun pääkään ei enää käänny.
Onneksi työterveyslääkäri puuttui hölmöilyyni, ja nyt ollaan paranemisen kanssa jo paremmalla tolalla. Iisisti ottaminen taitaa kyllä olla paras apu ihan kaikkeen!
Kuvat: Vilma
9
Tuo mekko on ihana! Ihailin sitä jo kesällä, mutta näyttää yhtä hyvältä myös näin talvella villatakin kanssa. Toivottavasti selkäkipusi on pian poissa ja olet kunnossa. <3
Kiitos Johanna! Tämä mekko on kyllä ihana! 🙂 Lääkkeet alkaa jo purra aika hyvin tähän kipuun. Kunhan vielä pääsisi tuosta selän jäykkyydestä eroon ja pystyisi istumaan… Eiköhän tämä tästä… 🙂
Mulla on vähän sellainen viha-rakkaussuhde noihin lääkekuureihin ??? Vuosien mittaan on todellakin tullut syötyä kuuri jos toinenkin selkäkipuihin. Mulle ei koskaan työterveydessä annettu muuta apua ku sairaslomaa ja lääkekuuri. Auttoihan se aina hetkeksi, mikä oli ihanaa ? mut ongelmat selässä palasivat pian muistuttamaan olemassaolostaan. Vasta nyt vuosien päästä, kiitos hierojani, ymmärrän mikä mun selässä oikeasti jumittaa. Vähän itsesiassa sellainen ”huijattu olo” kun mietin miten monta kuuria olenkaan syönyt turhaan. Ja nimenomaan turhaan mun tapauksessa. Kyllähän kuurista on apua varsinkin jos on jonkinlaista tulehdusta. Eipä siihen silloin venyttelyt tms auta. Eli en missään nimessä väitä etteikö kuurista olisi apua, mut oma kokemus on että kannattaa muistaa ettei se välttämättä poista pysyvästi itse ongelmaa. Mut tän sä varmaan tiesitkin ?❤️
Kiitos Johanna kokemusten jakamisesta! <3 Mä olen saanut nyt näistä lääkkeistä tosi hyvin apua, ja löysinpä tämän episodin kautta itselleni myös luottofyssarin. Ehkä... Ainakin ensimmäinen käyntini tällä viikolla oli tosi hyvä, ja hän sai selkää vähän manipuloimalla parannusta aikaan. Ja sain myös hyvät treeniliikkeet, joita minun kannattaa tehdä tästä varmaan lopun ikäni. Ihanaa että on ammattilaisia jotka tulevat hädässä apuun! 🙂