Browsing Category

kotimaista

Näillä lakereilla ei lepäillä

tunnetila: ihastus

Ostoslistallani on lukenut jo useamman vuoden mustat herrainkengät. Olen sovittanut varmaan 20 paria potentiaalisia kenkiä, mutta aina niissä on ollut jotain vikaa.

Monet kengistä ovat olleet liian kovia ja ne ovat painaneet jostain kohtaa jo sovitettaessa. Useissa on ollut liian kapea lesti ja pitkä, tyhjäksi jäävä kärki, toisissa taas liian ohut nahkapohja Suomen säihin. Nyt etsintä on kuitenkin loppunut, sillä löysin kaipaamani kotimaisen Pomarin valikoimasta.

Sain valita lempparikenkäni Pomarin kevät/kesä 2019 valikoimasta, ja tiesin välittömästi Pomarin verkokauppaa selaillessani, mitkä kengät tulisivat eniten tarpeeseen. Mustat, kiiltonahkaiset NUMMI kävelykengät* vastasivat jokaiseen toiveeseeni tyylikkäistä, mutta kuitenkin käytännöllisistä kengistä.

pusero Marimekko, silkkihame Grana, laukku Coccinelle, korvikset Lillan Helsinki*, kengät Pomar*

Tiedän, että Pomarin kengät istuvat jalkaani kuin valettu, joten uskalsin tilata herrainkengät testiin sovittamatta. Ja kyllä, myös nämä kengät istuvat jalkaani täydellisesti!

Sovitin kenkiä heti ne saadessani paljaaseen jalkaan, ja päätin saman tien lähteä ne jalassa kaupungille. Kengät on jalassa niin pehmeät ja istuvat muotoiltujen mukavuuspohjallisten vuoksi niin hyvin, että ne eivät hierää, hankaa tai purista, vaikka olen käyttänyt niitä nyt viikon joka päivä paljaassa jalassa. Parasta!

Viime kesän lempikenkäni olivat myös Pomarin. Muistatte varmaan valkoiset nahkatennarit, jotka ovat päässeet taas tänä keväänä käyttöön. Myös valkoisissa nahkatennareissa on irrotettava muotoiltu pohjallinen, jonka voi kuivata erillään, jolloin kengät kuivuvat nopeammin käytön jälkeen. Kuivattamisesta huolimatta paljaassa jalassa käytetyt kengät alkoivat haiskahtaa jo aika lailla, kun otin ne talven jälkeen käyttöön.

Ilokseni sain Pomarilta valkoisiin tennareihini uudet pohjalliset*. Uudet pohjalliset jatkavat kenkien käyttöikää valtavasti. Uusi puhdas pohja tuntuu todella freesiltä jalkaan, eikä aiheuta hajuhaittoja kanssaihmisille.

Kysyin Pomarin suunnittelija Minna Peltomäeltä, olisiko Pomarin mahdollista saada muotoiltuja mukavuuspohjallisia erikseen myyntiin. Kenkien käyttöikä pitenisi, ja tuo olisi upea ekoteko tänä päivänä, kun moni haluaa kuluttaa järkevämmin.

Ilokseni sain kuulla, että pohjallisten myyntiä on Pomarilla jo suunniteltu, ja toiveeni vaihtopohjallisista vie hanketta eteenpäin. Olisipa mahtava juttu, jos ei tarvitsisikaan ostaa aina uusia kenkiä kun pohjalliset on käytetty loppuun!

Herrainkenkieni päällinen on laadukasta kiiltonahkaa, ja myös kenkien vuori on hengittävää ja käytössä erittäin mukavaa nahkaa. Jos kuitenkin välttelet eläinperäisiä materiaaleja, niin tiedoksi, että Pomarilla on saatavilla myös vegaanisia kenkiä.

Ja hei vielä yksi kehu on pakko kengille antaa. Kengät on ihan valtavan kevyet. Kengissä on Pomar kevytpohja EVA-solukumia. Tuntuu vähän siltä kuin jalassa olisi lenkkarit!

Mitäs tykkäätte uusista kengistäni? Itse pidän niistä ihan valtavasti! Kengät sopivat mielestäni ihan kaiken, niin hameiden kuin kaikenlaisten housujenkin kanssa. Edellisessä postauksessa olin yhdistänyt kengät nahkahousuihin.

Kuvat: äitini

Parasta Tampereella just nyt

tunnetila: tykkäys

Kerroinkin jo, että minulla oli suorastaan fantastinen viikonloppu Tampereella. Ihan parasta on tietenkin aina ystävät joiden kanssa hengailla, mutta poimin reissultani muutaman asian, jotka ovat parasta Tampereella just nyt.

Grand Hotel Tammer

Parasta Tampereen hotellimaailmassa aina ja ikuisesti! Tai ainakin vuodesta 1929 asti. Olen yöpynyt Grand Hotel Tammerissa yli kymmenen kertaa (en edes tiedä kuinka monesti), ja aina se vain pitää pintansa suosikkinani. Arvokas art deco -hotelli on vaan niin kaunis, etten voi olla pitämättä siitä. Ja joka kerta se myös yllättää minut positiivisesti.

Tällä kertaa koin positiivisen yllätyksen heti hotellille saapuessani. Olin paikalla lauantaina vähän klo 12 jälkeen, ja pääsin huoneeseeni heti. Olin varautunut jättämään tavarat säilöön ja palaamaan hotellille iltapäivällä uudestaan, mutta pääsinkin asettumaan heti kodiksi. Toinen iloinen yllätys oli aamiaisen kesto. Sunnuntaiaamuna aamiainen oli tarjolla klo 12 asti. Täydellistä! Noin pitäisi olla kaikkialla.

Eikä siinä vielä kaikki. Minulle myös tarjottiin veloituksetta myöhäistä uloskirjautumista sunnuntaina. ”Voit olla täällä ihan rauhassa. Kuinka pitkään haluat olla? Ole vaikka klo 18 asti!” Ihan mieletöntä palvelua! Toki jos hotelli on tupaten täynnä tätä ei voida tarjota, mutta myöhäistä uloskirjautumista tarjotaan aina kun se on mahdollista. Ra-kas-tan!

Viehättävä uusi vaateliike Store of Hope ja Nouki

Pari viikkoa sitten Tampereelle avattiin uusi vaateliike osoitteessa Kyttälänkatu 1. Tamperetta jonkin verran tuntevana mietin etukäteen, että tuossa kohtaa ei ole mitään paikkaa, missä olisi tilaa vaateliikkeelle.

Kun pääsin paikalle, olin edelleen samaa mieltä. Näin kuitenkin rakennuksen edessä kyltin butiikista ja ohjeen soittaa ovikelloa. Hitsit miten jännittävää! Soitin ovikelloa, pääsin sisälle ja nousin kauniissa jugendtalossa portaat kolmanteen kerrokseen.

Ai vitsit miten kaunis liike minua oli siellä vastassa! Ja miten ihana valikoima kotimaista ja ekologista muotia. Kotimaista osaamista liikkeessä edustaa Nouki, upeasti kuratoitua kestävän kehityksen muotia maailmalta taas samaan tilaan tuo Store of Hope.

Sovittelin butiikissa vaikka mitä, ja kaikki päälle laittamani vaatteet olivat ihania! Lopulta päädyin ABLEn farkkuihin ja JUNGLE FOLKin neuleeseen, vaikka piti ostaa niitä kesävaatteita

Huomioithan, että liike on auki ainoastaan perjantaisin klo 11-18. Kannattaa siis aikatauluttaa käynti kalenteriin jo ajoissa, että muistaa varmasti piipahtaa paikalla.

Vapriikinraitti

Puinen kävelysilta Tampellan kupeessa avattiin vapuna, eli pääsin kulkemaan uutta reittiä aika tuoreeltaan. Väylä alkaa Työnpuistosta ja jatkuu koko teollisuusalueen pohjoispäähän Aleksandra Siltasen puistoon saakka.

Vapriikinraitti sisältyy Tampereen keskustan kehittämisohjelman järveltä järvelle -teemaan eli Näsijärveä, Pyhäjärveä ja Tammerkoskea myötäilevään katkeamattomaan rantareittiin. Koko hanketta kutsutaan myös hulppealla nimellä Viiden tähden keskusta, jonka pitäisi olla valmis vuoteen 2030 mennessä.

Ihana että vanhaa teollisuuskaupunkia kehitetään ja modernosoidaan muutenkin kuin tuomalla sinne raitiovaunuliikennettä!

Tallipihan Suklaapuoti

Suklaata, lakuja, tryffeleitä, toffeeta, nekkuja, salmiakkia, vaahtokarkkeja. Ai jestas sentään mikä herkkusuun taivas Tallipihalle onkaan ilmestynyt!

Viimeksi kun kävin Tallipihalla, siellä oli pieni Dammenbergin suklaapuoti, sekin toki täynnä herkkuja. Uusi suklaapuoti oli kuitenkin ehkä triplasti suurempi kuin Dammenbergin puoti, ja nyt tarjolla on herkkuja yli neljältäkymmeneltä valmistajalta.

Ostin kotimaista lakua ja kahta erilaista, Tampereella ja Ylöjärvellä valmistettua, suklaata. En malta odottaa ensi viikonlopun karkkipäivää, jolloin pääsen maistamaan ostoksiani.

Ennakkoluuloton taide

Tampereella on ihan keskustan tuntumassa monta kivaa pientä museota. Piipahdin sunnuntaikävelyllä museoista kolmessa, ja niissä kaikissa oli tällä hetkellä hyvin kiinnostavaa nähtävää.

Taidekeskus Mältinrannassa on tällä hetkellä SAMK kuvataide Kankaanpään valmistuvien kuvataiteilijoiden näyttely. Todella kiinnostavia teoksia hyvin erilaisilta taiteilijoilta. Omia suosikkejani olivat mm. Kaisa Huotarin The Place To Be -installaatio, Emma Thomasin Heaven Is A Place On Earth, sekä Elisa Hämärän upea ja erittäin taidokas Tutkielma Český Krumlovista.

SAMK Kankaanpään lopputyönäyttely on nähtävillä Taidekeskus Mältinrannassa 4.6. asti.

Museo Milavidassa, eli viehättävässä Näsinlinnassa pääsee nyt näkemään Timo Sarpanevan vähemmän tunnettuja upeita painokankaita. Ambiente-näyttelyn kankaat on painettu Tampereella Lapinniemen puuvillatehtaalla 60-luvulla.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon detalij näyttelystä: kun Andy Warhol oli nähnyt Sarpanevan Ambienteja vuonna 1969, hän oli todennut, että Sarpanevan tulisi kehystää kankaat ja myydä ne taideteoksina. Warhol oli ennustanut, että silloin Sarpanevasta tulisi miljönääri.

Kolmas hyvin inspiroiva näyttely oli Kulttuuritalo Laikussa ihan keskustorin kupeessa. Laikussa oli esillä Tulevaisuuden toivot – Sara Hildén Akatemian näyttely. Kyseessä on siis kuviskoulun näyttely, ja teosten tekijät ovat 7-16 vuotiaita lapsia.

Näyttely oli ensi katsomalta rönsyilevä, pirskahteleva, lapsenomainen ja hurjan värikäs. Tarkempi tutustuminen teoksiin sai kuitenkin mietteliääksi. Hyvin monessa teoksessa kantavana teemana oli ilmastonmuutos, ja lasten huoli maailmasta oli musertava. Näin todella taidokkaita tapoja käydä läpi mieltä askarruttavia asioita ja huolta maailmasta!

Tulevaisuuden toivot – Sara Hildén Akatemian näyttely on auki vielä pari päivää, eli 26.5. asti.

Toivottavasti näiden vinkkien avulla saat seuraavasta Tampereen matkastasi  jotain uutta irti. Oma reissuni oli niin sanotusti ’kuus kautta viis’, eli täydellisen onnistunut ja vähän ylikin. Kaiken kruunasi viime viikonlopun helteinen sää. Tampereella tosin pärjää ehdottomasti myös ilman hellettä. Suurin osa näistäkin vinkeistä on mukavaa tekemistä sadesäällä.

Huono kesävaateostelija ja arvonnan voittaja

tunnetila: tykkäys

Terveiset Tampereelta! Kaikki Instagramiani seuraavat tietävät, että vietin viime viikonlopun Tampereella. Reissu oli huumaavan ihana! Sää oli lähes helteinen ja Tampere antoi parastaan.

Tapasin ison liudan ystäviä, shoppailin (vihdoin!!), istuin picknikillä, juhlin ystäväni syntymäpäivää, yövyin lempparihotellissani, herkuttelin ja imin Tampereen museotarjonnasta kaiken sen, mitä muutamissa hetkissä ehdin.

Ajattelin kirjoittaa kunnollisen Tampere-postauksen vielä tällä viikolla, mutta sitä ennen on pakko sanoa muutama sananen tekemistäni vaateostoksista. Päätin nimittäin junassa istuessani, että heti kun pääsen Tampereelle, suuntaan kesävaateostoksille. Päätin, etten osta mitään muuta kuin kesäisiä juttuja, sillä käsillä oli kevään ensimmäinen ihan oikeasti lämmin päivä.

Arvatkaapa mitä ostin? Mustat farkut, mustat nahkahousut, mohairneuleen ja oikein paksun babyalpakka-neuleen. Että miten meni niinku omasta mielestä nuo kesävaateostokset..? Jep, olen edelleen täysin toivoton kesävaateostelija!

pusero Marimekko, housut J.A.P., huivi Balmuir*, tennarit Pomar*, sormus ja korvikset Lillan Helsinki*

Mutta sitten itse asiaan. Arvoin nimittäin eilen illalla Balmuirin ihanan lahjan kaikkien edelliseen postaukseen kommentoineiden kesken. Kiitos jokaiselle kommentin jättäneelle, ilahdutitte minua valtavasti!

Mieheni toimi tällä kertaa onnettarena, ja tällä kertaa Balmuirin huivin ja Chjokon suklaalevyn voitti nimimerkki Heinik. Onnea Heinik! Heinille on laitettu sähköpostia.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Olette tärkeitä!

Kuvat: Vilma

Balmuirin syksy/talvi 19 (+arvonta)

tunnetila: tykkäys

Kävin viime viikolla tutustumassa Balmuirin tulevaan syksyyn ja vähän myös kevään 2020 uutuuksiin. Upeista kodintekstiileistään monille tutuksi tulleen Balmuirin kodintuotevalikoimaa on tulevaksi syksyksi selkeästi kavennettu, ja uusin aluevaltaus on klassisen kauniit vaatteet.

Valikoimissa on toki edelleen runsaasti kodintuotteita, mutta esimerkiksi pussilakana- ja pyyhemalleja on vähennetty, ja mallistojen uudistaminen on tehty uusien upeiden värien avulla.

Muutos on mielestäni fiksu. Ainakin itse tarvitsen useammin uusia vaatteita kuin vaikkapa pyyhkeitä tai pussilakanoita. Minulla on käytössä Balmuirilta tummanharmaat ja beiget pyyhkeet, jotka olen ostanut molemmat vähintään viisi, ehkä jopa seitsemän vuotta sitten. Pyyhkeet on edelleen jatkuvassa käytössä, eivätkä ne ole menneet miksikään. Miksi siis hankkisin uutta, jos vanhat on vielä hyvässä kunnossa?

On totta, että vaatealalla kilpailu on erittäin kovaa. Uskon kuitenkin, että ylellisistä materiaaleista valmistetut vaatteet, kauniit asusteet, upeat nahkalaukut sekä laadukkaat kodintuotteet ovat yhdessä niin hyvä kombo, että se kyllä löytää asiakaskuntansa laatutietoisten ja suomalaista suunnittelua arvostavien kuluttajien joukosta.


Osaksi Balmuirin brändiä on perustettu BMuir-mallisto, josta löytyy tällä hetkellä ihania kashmir- ja pellavavaatteita. Tulevana syksynä vaatemallisto laajenee, ja kashmirin ja pellavan lisäksi mallistoon saadaan kaunista silkkiä ja mohairia. Vaatteet olivat aivan ihania! Mallit olivat klassisia ja monikäyttöisiä, ja vaatteissa käytetyt värit tyylikkäitä ja helposti yhdisteltäviä.

BMuirin uudet silkkivaatteet on valmistettu paksusta kiinalaisesta silkistä, ja ne myös ommellaan Kiinassa, missä silkkikulttuurilla on satoja vuosia vanhat perinteet ja osaaminen. Ja hei muuten, ensi keväänä neuloksiin saadaan vielä yksi iki-ihana materiaali, silkki-kashmir. Ai että!

Myös Balmuirin ehkä tunnetuimmat tuotteet, erilaiset huivit, olivat saaneet tulevaan syksyyn trendivärityksen. Upea metsänvihreä, hehkuva sinapinkeltainen ja erilaiset violetit toivat tuttuihin tuotteisiin uutta ilmettä. Etenkin tuo syvä tumma vihreä oli uusista väreistä suosikkini.

Luitteko muuten, että oululainen Balmuir on juuri myyty Luhdalle? Balmuirin omistaja Heidi Jaara on kertonut etsineensä Balmuirille uutta omistajaa jo yli kolme vuotta. Vaikka tarjouksia tuli myös ulkomaisilta yrityksiltä, niin Heidi halusi Balmuirille suomalaisen jatkajan.

Nyt Balmuir on lopulta myyty Polap-Teamille, joka on Luhta-brändistä tunnetun L-Fashion Groupin emoyritys. Eli kotimainen omistus jatkuu edelleen, hurraa!





Kirjoitin edellisessä postauksessani, että olen tietoisesti ottanut blogini kanssa viime aikoina aika rennosti. Myönsin, että postauksia on tullut harvakseltaan. Hitaasta postaustahdista huolimatta kukaan, siis EI KUKAAN Teistä ole kertaakaan kysynyt minulta missä postaukset viipyvät, tai miksi en kirjoita mitään.

Olette joskus kommentoineet, että jos minusta joskus tuntuu että jaksamiseni on kortilla, niin Te kyllä odotatte ja hyvinvointini on Teille tärkeintä. ”Ota aikaa itsellesi, me kyllä ollaan täällä!” Olen viime viikkojen aikana huomannut tämän pitävän paikkansa, ja ollut siitä todella onnellinen. KIITOS TEILLE, olette upeita!

Haluankin nyt kiittää yhtä Teistä ylellisellä lahjalla. Sain Balmuirin pr-tapahtumasta mukaani ihanan yllätyksen: Balmuirin musta-valkoisen Forli- silkkihuivin* ja Balmuiria varten tehdyn Chjokon suklaalevyn*. Päätin, että Te ansaitsette nyt jotain kivaa, joten arvon huivin ja suklaan yhdelle Teistä.

Osallistut arvontaan jättämällä kommenttisi tähän postaukseen sunnuntai-iltaan 19.5. klo 18 mennessä. Onnea kaikille arvontaan, ja kiitos vielä. Olette huippuja!

Päiväkummusta Lohja Spa & Resortiksi

tunnetila: tykkäys

*Yhteistyössä Lohja Spa & Resort*

Tunnetilan Instagram-seuraajat sen jo muutama viikko sitten huomasivatkin. Käyntini Karjalohjalla nimittäin. Paikkana Karjalohja ja sen elämyskylpylä vaikuttivat Instan perusteella seuraajilleni tutulta, mutta joku juttu ei silti ihan täsmännyt. Elämyskylpylän nimi oli nimitäin muuttunut sitten viime käynnin Päiväkummusta Lohja Spa & Resortiksi!

Karjalohjan Päiväkumpu Oy on tarjonnut loma- ja virkistystoimintaa jo vuodesta 1957. Keskus on tunnettu parhaiten kuntoutuskeskuksena, ja useita kertoja elämyskylpylässä vierailleena olen saanut joka käyntikerran jälkeen vastata kysymykseen: ”Siis käykö siellä muitakin kuin mummoja ja pappoja?”

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin vietimme Iinan kanssa ensimmäiset viikonloppumme Karjalohjalla pääosin mummuseurassa. Ikääntyneempi seura ei kuitenkaan haitannut meitä, olimmehan siellä rentoutumassa ja ottamassa iisisti, emmekä bailaamassa aamuun asti. (Sitä paitsi lauantaisin on tarjolla aina tanssit, eli jos haluaa, niin tanssia voi livemusiikin tahtiin pitkälle iltaan.) Suurin osa Lohja Spa & Resortissa yöpyjistä on kuitenkin vuosikaudet ollut vanhuksia.

Vuonna 2016 Päiväkumpua uudistettiin isolla kädellä, ja sinne luotiin upea elämyskylpylä. Erilaiset altaat ja elämykselliset saunat alkoivat kiinnostaa ihmisiä, ja niin myös mm. lapsiperheet löysivät tiensä Päiväkumpuun.

Vuoden 2016 jälkeen paikkaa on uudistettu hiljalleen vähän ylellisempään suuntaan, ja erillisten rinnetalojen superiorhuoneet sekä viime kesäksi valmistuneet rantatalot tuovat superkivan lisän yöpymismahdollisuuksiin tavallisten hotellihuoneiden lisäksi.

Nyt kun uudistuksia oli tehty jo neljän vuoden ajan, oli hyvä aika muuttaa virkistyskeskuksen nimi hieman kansainvälisempään suuntaan, eli Lohja Spa & Resortiksi.

Olemme viettäneet Iinan kanssa Karjalohjalla useita viikonloppuja, ja pari asia on siellä aina ylitse muiden. Ykkösenä isolla yyllä meillä molemmilla taitaa olla Lohja Spa & Resortissa tarjoiltava ruoka. Voi jestas miten hyvää ruokaa siellä saakaan!

Tarjolla on ihan tavallista kotiruokaa, mutta sen maut ja tuoreus ovat vertaansa vailla. Kerran ruokaa kehuessani sain kuulla, että resortissa tarjottava ruoka on kuuluisaa koko Helsingin seudulla. Resortin catering-palvelu järjestää paljon juhlia Helsingissä asti, ja ruoat juhliin tuodaan Karjalohjalta. En yhtään ihmettele miksi.

Toinen resortin lempiasioistani on luonnollisesti elämyskylpylä ja sen saunat. Parasta on ehkä kahlata matalassa kylmä-lämmin -altaassa. Kylmässä altaassa (+7 astetta) jalat tuntuu jäätyvän, kuumassa (+38 astetta) taas jalkoja pistelee hullunlailla. Altaissa kävellään siis ympyrää kylmästä kuumaan ja takaisin kylmään. Ooh, tuossa todella tuntee elävänsä ja veri kiertää ihanasti! Sen jälkeen on taivaallista päästä kunnon löylyihin Tähti-saunaan lämmittelemään.

Kuten aiemmin mainitsin, myös lapsiperheet ovat löytäneet Lohja Spa & Resortin. Jos resortissa kuitenkin haluaa nauttia kylpylän rauhasta ilman ilakoivia lapsia, kylpylässä on otettu käyttöön K18-illat. Perjantaisin ja lauantaisin kylpylä suljetaan lapsilta klo 19.30-22, ja silloin kylpylän lounge alueella on myös tarjolla aikuisille pientä naposteltavaa ja mm. erilaisia makuvesiä. Loungessa on myös anniskeluoikeudet.

Lohja Spa & Resortin top kolmoseen kuuluu kohdallani myös rantasauna, josta kerroin blogissani vuosi sitten. Rantasauna, uinti ja makkaranpaisto kruunaavat lähes joka kerta rentoutusviikonloppumme.

Pari viikkoa sitten Lohja Spa & Resortissa vieraillessamme pääsimme Iinan kanssa testaamaan muutamia hoitoja. Tarjolla olisi ollut intialaista päähierontaa, mutta olin vielä tuolloin sen verran flunssainen, etten uskaltanut käydä hieronnassa. Spasta löytyi kuitenkin myös hengityselinsairauden jälkivaiheista kärsivälle täydellinen hoitopaikka, eli Suolahuone.

En ole koskaan aikaisemmin ollut Suolahuoneessa, mutta voisin ehdottomasti mennä uudelleen. Suolahuoneessa hengitetään hyvin hienojakoista suolapölyä, ja tuo pöly vähentää hengitysteiden oireilua pienentämällä limakalvojen turvotusta ja helpottamalla hengenahdistusta.

Suolapöly pystyy myös tuhoamaan tulehduksia aiheuttavia bakteereja hengitysteistä. Suolaa ei haista eikä maista, paitsi huoneesta poislähtiessä huulilla on suolainen maku, mutta tehokkaalta tuo hoitomuoto kyllä tuntui.

Viikonloppu uudistuneessa Lohja Spa & Resortissa oli kyllä taas aivan upea! Alamme Iinan kanssa aina suunnitella seuraavaa Karjalohjan reissua saman tien, kun istahdamme Helsinkiin tulevaan bussiin. Vielä kun Helsingistä pääsisi Karjalohjalle bussilla useamman kerran päivässä, niin silloin reissuja tulisi tehtyä vaikka ihan päiväseltään.

Kuvat minusta Iina / MouMou