Browsing Category

kotimaista

Pakkaspäivän paras kaveri

tunnetila: tykkäys

Lämmin kasvissosekeitto (iso kattilallinen)

sipuli, valkosipulia, tuoretta inkivääriä ja tuoretta chiliä maun mukaan

tomaattia, kesäkurpitsa, Pirkka juuressose-paketti 500g

purkki tomaattimurskaa

paketillinen linssejä

purkki kookosmaitoa

mausteita ja vettä maun mukaan

päälle tuoretta korianteria

Kuullota sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chili kattilassa.

Lisää tomaattimurska, pilkotut tuoreet tomaatit ja kuutioiksi paloiteltu kesäkurpitsa. Lisää vettä maun mukaan, mutta ainakin sen verran, että kesäkurpitsat pääsevät kiehumaan ja pehmenevät.

Lisää joukkoon paketillinen valutettuja ja huuhdottuja linssejä, ja soseuta koko muhennos tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Kaada seos takaisin kattilaan, lisää juuressosetuubi ja kiehauta. Lopuksi kaada mukaan purkillinen kookosmaitoa.

Sekoita tasaiseksi ja mausta haluamallasi tavalla (itse lisäsin suolaa, rouhittua mustapippuria ja rouhittuja chililastuja). Päälle ripottelin tuoretta korianteria, mutta jos et pidä korianterista, niin oma lemppariyrttisi on tässä varmasti hyvää!

**********

On ihmisiä, jotka syövät ympäri vuoden lounaaksi erilaisia salaatteja. Minä en ole yksi heistä. Oli salaatti miten ruokaisa tai tuhti tahansa, minun on saatava talvella lounaaksi jotain lämmintä. Ehdoton lounaslempparini talviaikaan onkin erilaiset höyryävän kuumat keitot.

Olen usein miettinyt, miksi valitsen (etenkin talviaikaan, mutta usein myös kesäisin) lounaaksi mielummin keiton kuin salaatin. Vastaus taisi löytyä intialaisesta ayurvedasta.

Ayurvedassa tunnetaan kolme kehotyyppiä (pitta/tuli, vata/ilma ja kapha/vesi), joista jokaiselle sopii erilainen ruokavalio. Olen tehnyt ayurvedisen kehotyyppitestin muutamaan otteeseen, ja joka kerta saan saman tuloksen: minua eniten hallitseva kehotyyppi on vata.

Esimerkiksi pittan ei kannata syödä chiliä tai muita tulisia ruokia, sillä se vahvistaa pittan tulielementtiä ja saattaa aiheuttaa närästystä. Herkästi palelevalle vesityyppi vatalle chili taas sopii erinomaisesti tuomaan lisää lämpöä kehoon.

Testien mukaan olen vata, joten ei ihme, että suuntaan hyvin usein ravintolassa mielummin keittokattilan tai muuten tulisten ruokien äärelle, kuin valitsen viileämmän salaatin.


Tekisin mielelläni keittoja myös kotona, mutta myönnän olevani liian laiska vaikkapa kasvissosekeittohommiin. Laiskuuteni on välillä siinä hävettävässä pisteessä, että vaikka haaveilen sosekeitosta, niin minua ei silti huvita kuoria lanttua, palsternakkaa ja viittä porkkanaa, pilkkoa niitä ja odottaa pieneltä tuntuvaa ikuisuutta kun juurekset kypsyvät.

Onneksi meitä laiskoja, tai kiireisiä, ihmisiä varten on olemassa hyviä tuotteita, jotka helpottavat ja nopeuttavat kokkailujamme huomattavasti. Yksi tällaisista tuotelemppareistani on Pirkka juuressose.

Tuotteeseen on soseutettu porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja sipulia. Kaikki edellä mainitut ovat kotimaisia. Juuresten yhteismäärä on 86% pakkauksen koosta. Ai että miten sosekeittojen teko on tämän tuotteen löytämisen myötä nopeutunut!

Käytättekö Te puolivalmisteita helpottamassa ruoanlaittoa, vai onko Teistä silkkaa rahan tuhlausta ostaa vaikkapa juuressose valmiina? Jos käytätte puolivalmisteita, niin olisi kiva saada vinkkejä lempituottiestanne.

Muhkumpi parempi

tunnetila: tykkäys

Vitsit miten ihanaa, että Helsingissäkin näyttää jo vähän talviselta! Ei sitä lunta näin paljon ole mitä näissä jouluna otetuissa kuvissa, mutta parempi edes pieni lumikerros, kuin se iänikuinen musta asfaltti ja vesisade.

Ostin viime talvena Marimekolta pullean ja kuohkean untuvatakin. Käytin lämmintä takkia niin pitkälle kevääseen kuin oli mahdollista. Tykkäsin takista niin paljon, että vähän jopa harmitti kun alkoi olla liian keväistä ja lämmintä sen käytölle.

Koko syksyn ja leudon alkutalven odotin innoissani tulevia pakkasia, jotta voisin pujahtaa muhkutakin sisään ja tuntea olevani turvassa kylmältä maailmalta.

Jouluksi luvattiin kunnolla pakkasta, joten kaivoin untsikan esiin ja otin sen mukaan joulureissuun. Odotukseni palkittiin, sillä yhtenä päivänä pakkasta oli -22 astetta! Ai että oli ihanaa!

takki Marimekko, villamekko Katri Niskanen,
sukkahousut Wolford*, hanskat Sauso, talvikengät Pomar*


Iloitsin myös uusien talvikenkieni ensimmäisistä käyttökerroista kunnollisen pakkasen paukkuessa. Sain syksyllä valita kotimaiselta Pomarilta itselleni uudet talvikengät. Olisin tarvinnut jotkut vähän kevyemmät kengät Helsingin loskaan ja sateeseen, mutta ihastuin Paljakka -saappaisiin* niin paljon, että minun oli pakko valita ne.

Voi että rakastan saappaiden lämpöä ja pehmeyttä! Jo pelkästään näiden kenkien vuoksi toivon, että Helsinkiin saataisiin vielä tänä tälvena kunnolla lunta. Haluaisin käyttää näitä koko ajan!

Pullea takki ja muhkeat kengät. Ai että mikä pukeutumisnautinto. Talvimottoni on selvästi ”mitä muhkumpi, sen parempi”!

Kattauksen uudet Raamit

tunnetila: ihastus

Iittala avasi vuoden 2019 näyttävästi. Heti vuoden alkajaisiksi markkinoille tuotiin uusi laaja ja upea kattaussarja nimeltä Raami. Raamin on suunnitellut brittiläinen, maailmalla palkittu ja vuonna 2001 Royal Designer for Industry -arvonimen saanut suunnittelija Jasper Morrison.

Lontoosta kotoisin oleva suunnittelija on niittänyt aiemmin mainetta pääosin huonekkalusuunnittelijana, mutta nyt saamme nauttia hänen ajattomasta suunnittelustaan myös astioiden kautta.

Raami kattaussarja sisältää täydellisen setin kaikkea! Mukana on kuppeja, lautasia, teekannu, mukeja, kulhoja, tarjoiluvati, munakupit, viinilaseja, tuikkukippoja, puisia tarjoilualustoja, juomalasit ja lasinen karahvi.

Sarja on itsessään täydellinen kokonaisuus, mutta kaikki sen elementit sopivat yhdisteltäviksi myös muiden astioiden kanssa.

kattauksessa käytetyt tuotteet: Nappula -kynttilänjalat, Iittala X Issey Miyake -maljakko, All Steel -kattila, kupit ja lautaset EgO, puurolautaset* ja pieni voilautanen* Mainio Sarastus, karahvi* ja lasit* Raami, lusikat Citterio 98

Ihastuin Raamissa erityisesti Suomessa suupuhallettuun karahviin, sekä samaa muotokieltä henkiviin, niin ikää Suomessa valmistettuihin laseihin.

Lasituotteissa on mielestäni ihana vanha henki! Lasit on painavat ja tukevat ja ne on valmistettu puristelasista. Lasien väri on lasimassassa itsessään, joten lasit luovat kauniita värillisiä varjoja pöydän pintaan. Karahvin kuviointi on karahvissa päällä, lasien kuviointi taas on hauskasti lasin sisäpuolella. Lasin pinta on siis käteen tasainen ja hyvin miellyttävä.

Karahvia saa kirkkaana, laseja on kirkkaan lisäksi kahdessa upeassa värissä merensinisenä ja sammaleenvihreänä. Kaikki kolme väriä sopivat saumattomasti samaan kattaukseen, ja tuovat kivaa ilmettä pääosin valkoisiin astioihini.

Sarjan viinilasit sekä kuppi ja vati tuovat mieleeni pariisilaiset bistrot. Ranskalaisissa kuppiloissa meno on mutkatonta ja huoletonta, astiat ovat toimivia muttei pröystäileviä. Pienet punaviinilasit kaadetaan piripintaan ja viiniä saattaa vähän läikkyä pöytäliinalle.

Hankkisin varmasti Raami-sarjan viinilasit itselleni, jos minulla ei olisi jo käytössä kokonainen Essence-lasisarja. Vaikka materia ei oikeasti onnelliseksi teekään, niin voisin silti kuvitella, että pariisilaisen bistron tunnelma kotona ilahduttaisi minua aina lasit pöytään kattaessani.

Kuten kuvista näkyy, omistamani astiat ovat pääosin Iittalan ja Arabian tuotantoa. Aloin keräämään valkoista Teema-sarjaa 90-luvun alussa. Jo silloin päätin, että valkoinen Teema kulkee mukanani aina, ja luo pohjan kaikille kattauksilleni.

Vuonna -98 Stefan Lindfors suunnitteli Arabialle EgO-sarjan. Tuosta sarjasta hankin heti niiden ilmestyttyä itselleni isot teemukit, asetit ja syvät lautaset, sillä vielä silloin Teema-sarjaan ei sellaisia saanut.

Teemaat ja EgOt ovat kulkeneet matkassani jo yli 20 vuotta. Viime vuonna sain Arabialta astioihini lisäystä uuden Mainio Sarastus -tuoteperheen myötä. Sarjan matalat aamiaiskulhot ovat olleet todella kovassa käytössä, ja ovat muotoilultaan erinomaiset.

Nyt Iittalalta saamani uudet Raami-lasit ja karahvi piristävät kattauksiani todella, ja yli 20 vuotta vanhat astiatkin näyttävät yhtäkkiä vähän erilaisilta. Kun panostaa laatuun ja käytettävyyteen, pärjää samoilla astioilla lähes ikuisesti.

Iittalalta tulleessa tiedotteessa todetaankin: ”Hyvin muotoiltuja esineitä ei heitetä koskaan pois.”

Ps. Vuonna 2019 Iittala tekee yhteistyötä WWF:n kanssa, ja vuoden aikana jokaisen Suomessa myydyn merensinisen esineen myyntihinnasta lahjoitetaan 2,5 % Arktisen alueen suojeluun. Merensinisiä Raami-laseja ostamalla teet siis myös hyvää.

Fazerin vastuullinen suklaa

tunnetila: tyytyväisyys

Kirjoitin viime syksynä blogissani Suomeen rantautuneesta hollantilaisesta, vastuullista suklaata valmistavasta, Tony’s Chocolonelystä. Tykkään Tony’s Chocolonelyn karamelli-merisuola -suklaasta tosi paljon, ja taidan herkutella sillä vähän liiankin usein.

Olen kuitenkin välillä miettinyt kumpi on oikeasti tärkeämpää, suosia suomalaista, vai ostaa eettisemmin tuotettuja tuotteita. Tätä kysymystä pohdin usein ihan kaikkien tuotteiden, en vain suklaan, kohdalla. Pysytään tässä postauksessa nyt kuitenkin suklaassa.

Kumpi siis on lopulta parempi vaihtehto: ostaa suomessa tehtyä suklaata joka ei sisällä tuontirahteja valmistusmaasta, joka työllistää suomalaisia ja pitää yllä Suomen taloutta, mutta jonka kaakaon alkuperästä ei minulla ole varmaa tietoa, vai ostaa hollantilaista suklaata joka tuodaan Suomeen muualta, eikä siitä jää Suomeen muuta kuin murto-osa senteistä kauppiaalle, mutta ajatus suklaan taustalla on eettisesti kestävä?

Valitsen yleensä kaikessa kuluttamisessani mieluiten kotimaisen vaihtoehdon, mutta viime aikoina olen huomannut kallistuvani suklaavalinnassa enemmän eettisyyden puoleen. Olen siis syönyt useammin oranssia karamelli-merisuola -suklaata, kuin Fazerin suussa sulavia herkkuja.

Bongasimme viime viikonloppuna upealta Tallink Megastar -laivalta Fazerin uuden Dumle-suklaalevyn. Dumleista pitävinä emme voineet ohittaa ”kolme kahden hinnalla” -tarjousta, joten äitini osti levyt meille kaikille.

Ilahduin valtavasti kun maistiaisia levystä ottaessani huomasin levyn pakkauksessa seuraavan tekstin: ”Valmistettu taidolla vastuullisesta kaakaosta”. Klikkasin itseni heti paketissa kerrottuun osoitteeseen, ja kiljahtelin ilosta lukiessani Fazerin suklaan vastuullisuusohjelmasta.

Lapsityövoiman ehkäisy, parempaa toimeentuloa naisille, viljelijäohjelmat, vähemmän torjunta-aineita ja turvallisempia tuotantovälineitä viljelijöille. Muun muassa näistä teemoista löytyy lisää tietoa Fazerin vastuullisuussivulta.

Minulle oli ihan uusi juttu, että jo vuonna 2016 kaikesta Fazerin käyttämästä kaakaosta noin 85 % täytti vastuullisuuden kriteerit. Vuoden 2017 alusta kaikki Fazerin käyttämä kaakao on ollut vastuullisesti tuotettua ja jäljitettävää.

Syksyn 2016 aikana Fazer toi Fazerin Sininen -suklaalevyihin merkinnän vastuullisesta kaakaonhankinnasta, ja vuoden 2017 aikana merkintä on laajentunut myös muihin Karl Fazer -tuotteisiin.

Miten on mahdollista, että kuulin tästä kaikesta vasta nyt? Käytän paljon Fazerin suklaata, mutta nyt on jo vuosi 2019! Noh, tärkeintä on, että kuulin tästä edes nyt. Voin siis jatkossa ostaa hyvillä mielin kumman tahansa brändin, Fazerin tai Tony’s Chocolonelyn suklaata, kumpaa milloinkin tekee mieli.

Kumpi asia Teillä painaa enemmän vaakakupissa, kotimaisuus vai eettisyys? Vai onko Teille tärkeää joku muu? Mikä Teille on se tärkein ostopäätökseen johtava tekijä? Olisi kiinnostavaa kuulla!

 

Ps. Sain juuri tiedotteen Fazerilta. Tiedotteessa kerrottiin iloisia uutisia vegaaneille. Fazerin Pure Dark -suklaa on jatkossa vegaanista! Suklaasta poistetaan ennen siinä käytetty maitorasva, joten nyt se ei sisällä enää eläinperäisiä raaka-aineita. Hieno muutos Fazerilta!

Taas vuoden vanhempi

tunnetila: pohdiskelu

Olen tänään taas vuoden vanhempi. Ryppyisempi, raihnaisempi ja hieman pulleampi kuin viime vuonna, mutta vastaavasti sitten taas ehkä myös viisaampi, tasapainoisempi ja ihmisenä täydempi. (Ehkä tuohon täydempään olemukseen muuten vaaditaan sellaista pientä pyöreyttä. Katsokaas, silloin mahtuu sitä tasapainoista ihmistä vähän enemmän.)

Olen elämässäni aika hyvässä vaiheessa. Uskon itseeni ja tiedän, että pystyn vaikka mihin, mutta ymmärrän myös, että kaikkeen ei tarvitsekaan pystyä. Olen kiitollinen kaikesta hyvästä, enkä valita turhasta. Jos jotain valitettavaa on, pyrin vaikuttamaan elämän nurjempaan puoleen niin paljon kuin vain itse pystyn.

Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta, jonka saan elää terveenä, ja jonka saan jakaa läheisteni kanssa. Mikäs tässä ollessa, ihanien ihmisten ympäröimänä.

neule Phia*, kauluspaita Andiata, nahkahousut Jimmy Choo for H&M,
laukku Marc Jacobs, nilkkurit Agile, silmälasit Monkey Glasses/Silmäasema*

Kun pukeuduin tähän asuun ajattelin, että kerron näiden kuvien myötä kotimaisesta, eettisestä ja laadukkaasta neulebrändi Phiasta, joka on avannut vihdoin verkkokaupan kauniille neuleilleen.

Sen jälkeen muistin, että minun pitikin kertoa Teille, että kuvissa neuleen alla olevan suosikkikauluspaitani hihaan on tullut ihmeellinen viiltomainen reikä! En keksi mitään muuta reijän aiheuttajaa, kuin liian kuuman silitysraudan, jolla olen huomaamattani polttanut viillon taitettuna olleeseen hihaan. Piti kysyä onko Teille käynyt koskaan niin, että vaatteisiinne tulee omituisia reikiä.

Reikäisestä puserosta ajatukset siirtyivät nahkahousuihin ja siihen, että housut ovat pysyneet kuin uusina, vaikka ne ovat pian kymmenen vuotta vanhat. Ostin housut vuonna 2009, kun H&M julkaisi yhteistyömallistonsa Jimmy Choon kanssa. Olen käyttänyt nahkahousuja paljon, mutta niille vain ei tapahdu mitään. Pysyvät pehmeinä mutta napakoina vuodesta toiseen.

Ajattelin, että housut on vanhin juttu mitä asussa on. Sitten tajusin, että ehei, minullahan on korvissa rippilahjaksi (!!) saamani kultaiset renkaat. En edes uskalla sanoa ääneen, miten vanhat nuo korvikset on.

Mutta hei, iästä viis! Korvikset näyttävät edelleen kauniilta ja ajankohtaisilta, ja ovat laadultaan erinomaiset kun ovat tänne asti säilyneet. Eli ihan kuten kantajansa.

Hyvää synttäripäivää mulle!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe