Browsing Category

kulttuuri

Matkavinkit Montenegroon – Kotor ja Perast

tunnetila: muistelu

Kuten todettua, ihastuin Montenegroon matkamme aikana kovasti. Koko pari viikkoa siellä oli kaikkinensa niin ihana, että haluaisin kertoa matkastamme ihan kaiken! Olikin tosi hankala miettiä, miten jaottelisin postaukset niin, ettei niistä tulisi liian pitkiä, tai ettei niitä tulisi yhtä joka kaupungista.

Tulossa on siis kaksi postausta, joista ensimmäisessä kerron Kotorista ja Perastista, toisessa Budvasta ja Herzeg Novista, sekä vähän myös retkestämme luonnonpuistoihin.

Mutta nyt niihin vinkkeihin, mitä minulla on Kotorista ja Perastista Teille antaa! Ja huomio, mukana on myös pieni alennusylläri Kotorin asuntoomme. Jos siis olette suuntaamassa Kotoriin ja majoitus on vielä buukkaamatta, niin kannattaa lukea tämä postaus loppuun asti.

Ehdottoman reissusuositukseni Montenegrossa saa Kotor ja sen vanha kaupunki. Kotorin vanhassa kaupungissa olevat rakennukset ovat superkauniita ja todella hyvin säilyneitä, vaikka ensimmäiset niistä on rakennettu jo 1100-luvulla. Koko kaupunki on noussut kukoistukseensa 1100-1300-luvuilla. Kotorin vanha kaupunki onkin yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Kotorin vanha kaupunki on pieni, ja sen ehtii kiertää varsin hyvin päivän aikana. Upeimmat maisemat näet, jos jaksat kiivetä 1350 porrasta Sveti Ivanin linnoitukselle. Kiipeämään kannattaa lähteä ennen aamukahdeksaa, sillä kahdeksan jälkeen reitin portit suljetaan, ja reitille aletaan myydä pääsylippuja. Liput maksavat 8€/hlö, eli suurista summista ei ole kyse, mutta säästöä se on pienikin säästö.

Toinen syy aikaiseen lähtöön on aurinko. Jos lähdet matkaan ennen kahdeksaa, ehdit kavuta ylös ennen kuin aurinko nousee kunnolla ja paahtava kuumuus iskee. Kapuamiseen kannattaa varata hyvät jalkineet, sillä vanhat kiviportaat on liukkaita, ja maasto on välillä hieman vaikeakulkuista.

Kotor ei ole mikään virallinen rantakohde, mutta silti siellä saa halutessaan kaiken irti myös todella puhdasvetisestä Adrianmerestä. Kotorissa voi uida, suppailla, soudella kanooteilla tai vaikkapa vuokrata veneen, jolla pääsee ihailemaan upeaa Kotorinlahtea mereltä käsin.

Me kävimme uimassa joka päivä vanhan kaupungin ulkopuolelta löytämässämme yleisessä uimalassa, pienellä vesipallostadionilla. Uimalan altaasta oli suora yhteys mereen, joten jos kaipasi uimista aalloissa, sinne pääsi helposti. Kotorin rannat olivat aika täynnä uimareita ja auringonpalvojia, joten tykkäsimme olla uimalassa ihan omassa rauhassamme. Välillä olimme siellä kaksin. Aika luksusta!

Kotor oli satoja vuosia Venetsian vallan alla, ja italialaiset perinteet näkyivät Kotorissa edelleen niin arkkitehtuurissa kuin ruokakulttuurissakin. Söimme Kotorissa mm. hyvää pastaa (La Catedral, Stari Grad Br. 340) ja nautiskelimme mutkattomista montenegrolaisista viineistä (Plantaze, rose ja sauvignon maistuivat helteessä, mutta punaviinistään viinitalo on kuuluisin). Myös paikalliset kalaruoat olivat hyviä ja tuoreita.

Kotorissa oli reissullamme pääosin rauhallista, mutta parina päivänä lahdelle saapui suuria risteilyaluksia, ja noina päivinä vanha kaupunki oli tupaten täynnä turisteja.

Tuollaisena päivänä kannattaa hypätä paikallisbussiin, maksaa kyydistä euro, ja suunnata uimaan ja nautiskelemaan elämästä Perastiin, pieneen suloiseen kylään ihan Kotorin vieressä.

Parasta, mitä Perastista tuona helteisenä päivänä löysimme, oli rantabaari Pirate Bar. Baari sijaitsi meren rannalla, käytännössä kiinni meressä, ja terassilta pääsi suoraan uimaan.

Terassilla sijaitsevan pöydän sai ottaa itselleen vaikka koko päiväksi, eikä pöydästä tarvinnut maksaa mitään. Oleilun aikana baarista sai tilattua kaikenlaisia juomia, ja välillä pystyi pulahtamaan meressä. Menimme vain piipahtamaan baarissa, mutta lopulta viihdyimme siellä yli viisi tuntia!

Uimme paljon, maistelimme oluita ja erilaisia hedelmämehuja, ja söimme eväitä. Niin, Pirate Baarista ei siis saa ruokaa, mutta omia eväitä saa syödä ihan vapaasti. Paikalliset ihmiset olivat tulleet koko perheen voimin viettämään helteistä pävää baariin, ja osalla oli mukanaan täydellinen piknic-varustus. Tunnelma oli ihanan rento ja välitön.

Vaikka Pirate Bar ei ehkä kummoiselta kuulosta, niin tuo päivä terassilla lekotellen oli yksi reissumme parhaista ja leppoisimmista!

Perastin tunnetuin matkakohde on Our Lady of The Rocks. Minikokoinen saari ihan Perastin edustalla, jonne pääsi esimerkiksi venekujetuksella. Kuljetus maksoi 5€/hlö/meno-paluu, ja veneet liikennöivät mantereen ja saaren väliä muistaakseni vartin välein.

Pienellä saarella on viehättävä kirkko, ei juuri muuta. Kirkkoon ja sen yläkerrassa sijaitsevaan museoon on muutaman euron pääsymaksu. Jos saarella piipahdat, niin kannattaa käydä kirkossakin. Muuta nähtävää saarella kun ei ole.

Jos päädytte Perastiin illallisaikaan, suosittelen istahtamaan dinnerille ravintola Armonian terassille (kuvat yllä). Ruoka oli hyvää perustasoa, mutta maisemat saivat aika tavanomaisen ruoan maistumaan entistä paremmalta.

Illallinen auringonlaskussa kruunasi ihanan päivän, jonka vietimme Perastissa, paossa Kotoriin saapuneita risteilyaluksia.

Mutta sitten siihen postauksen alussa lupaamaani alennukseen. Asuimme Kotorissa keskellä vanhaa kaupunkia Studios Belvi -nimisessä apartementoksessa. Asuntomme oli talon ylimmässä kerroksessa, ja sinä oli kaksi kerrosta. Alakerrassa oli keittiö, olohuone ja kylppäri, yläkerrassa makuuhuone. (Postauksen alussa olevat kuvat ovat yksityiskohtia asunnostamme.)

Vuokraisäntämme piti meistä oikein hyvä huolta, ja hommasi meille jopa suomenkielisen kartan Kotorista! Kävimme vuokraisäntämme kanssa pariin otteeseen kahvilla, ja tuttavuutemme päätyi siihen, että hän lupasi ystävillemme ja blogini seuraajille mukavan alennuksen, jos päädytte matkustamaan Kotoriin ja varaatte huoneiston minun kauttani.

Jos siis olette matkalla Kotoriin ja haluatte asua vanhan kaupungin sykkeessä, niin kannattaa laittaa sähköpostia osoitteeseen sundek.radonja (at) gmail.com ja kertoa, että suomalainen Nina Tunnetila -blogista suosittelee Studios Belvi -asuntoja.

Ja hei vielä yksi vinkki tähän loppuun! Kotor sijaitsee Lovćen kansallispuiston ja Skutarijärven (Lake Skadar) läheisyydessä, ja suosittelenkin ehdottomasti päiväretkeä kohteisiin. Omaksi retkenjärjestäjäksemme valikoitui matkatoimisto Travelzoo, jonka toimisto oli lähes asuntomme vieressä.

Päiväretkemme kansallispuistoihin oli kiva ja monipuolinen (kävimme retkellä myös Cetinjessä) ja Travelzoolla oli erinomainen asiakaspalvelu. Lämmin suositus myös tälle!

Siinäpä omat kokemukseni Kotorista lyhyesti. Seuraavaksi täytyy ottaa työn alle postaus reissumme viimeisistä kohteista, Budvasta ja Herzeg Novista!

Lomalle Montenegroon – Mitä ottaa huomioon?

tunnetila: vinkkaus

Montenegro on ihana, ihana ja vielä kerran ihana! Yhden maan sisällä ehtii parin viikon loman aikana kokea 1100-luvulta säilyneiden kivitalojen lumon, vanhojen kaupunkien houkuttelevat pikkukadut, sykkivän rantaelämän ja henkeäsalpaavan upeita luonnonpuistoja. Ja tämä kaikki löytyy ihan pieneltä alueelta, noin sadan kilometrin säteeltä!

Poimin tähän postaukseen muutaman vinkin Montenegroon matkustaville. Jos mitä tahansa kysyttävää tulee niin kysykää, kerron mielelläni lisää. Mutta nyt niiden vinkkien pariin!

Jos haluat lomalle Montenegroon, niin suosittelen suoraa lentoa esimerkiksi Norwegianin siivin Helsingistä Tivatiin. Me lensimme Finskillä Dubrovnikiin ja ylitimme maiden rajan kolmen Dubrovnik-päivän jälkeen bussilla.

Bussimatka Dubrovnikista Montenegron puolelle, esim. Kotoriin, on kilometreissä lyhyt, mutta rajalla on kaksi passintarkastusta, joissa molemmissa kuluu aikaa. Meillä tuo 90km matka kesti lähes 4 tuntia, ja jälkeenpäin kuulimme päässeemme kohtalaisen helpolla. Eräillä Kotorissa tapaamillamme puolalaisturisteilla tuohon alle sadan kilometrin matkaan oli mennyt bussilla tullitarkastuksineen 6h! Oli ollut kuulema aika tuskaista hikoilla kuumassa bussissa 6h…

Tuo neljän tunnin bussimatka mielessämme aloimme pohtia, miten ylitämme rajan kun olimme tulossa takaisin Montenegron puolelta Kroatiaan. Olimme tuolloin Herzeg Novissa, ihan Kroatian rajan tuntumassa. Bussi Herzeg Novista Dubrovnikiin olisi maksanut kahdelta vähän yli 30€.

Hintoja tutkittuamme päädyimme ottamaan tuolle matkalle montenegrolaisen auton kuskeineen. Auton hinta tuolle matkalle oli 45€. Matkustimme tilavasti ja mukavasti hyvin ilmastoidussa autossa, kuski hoiti tullimuodollisuudet puolestamme (meidän ei edes tarvinnut poistua autosta), ja koko matka kesti vähän yli tunnin! Pakko todeta, että nuo olivat parhaiten käytetyt 45€ pitkään aikaan.

En osaa sanoa, miten tullimuodollisuudet omalla vuokra-autolla sujuvat, mutta ainakin paikallisen kuskin kanssa kaikki meni täydellisesti. Auton ja kuskin sain vuokrattua paluu matkaa varten Herzeg Novista näppärästi linja-autoasemalta.

Kun pääset, tavalla tai toisella, Montenegroon, kannattaa muistaa pari asiaa. Maa ei kuulu EU:hun. Moni puhelinliittymä toimii veloituksetta kotimaan datapaketteineen EU:n alueella, mutta Montenegrossa kannattaa olla netissä WiFin voimin, jos vain mahdollista. Ainakin jos haluaa välttää yllätysisot puhelinlaskut.

Vaikka maa ei EU:hun kuulukaan, on siellä silti käytössä eurot. Olipa ihanaa kun Dubrovnikin jälkeen ei tarvinnut enää miettiä mikä maksaa mitäkin. (Kroatian rahayksikkö on siis kuna, vaikka maa on EU:n jäsen).

Ihan niin edullista Montenegrossa ei ollut mitä ajattelin, mutta huomattavasti halvempaa kuitenkin kuin Dubrovnikissa. Ehkäpä euro on nostanut tuotteiden hintoja, kuten teki aikanaan Suomessakin.

Montenegron lainsäädännön mukaan kaikkien ulkomaalaisten on rekisteröidyttävä maassa olevaksi 24 tunnin kuluessa maahantulosta. Hotellit hoitavat tuon ilmoituksen samalla, kun hotelliin kirjaudutaan sisään. Me majoituimme ensimmäisessä etapissamme Kotorissa yksityismajoituksessa, joten meidän tuli tehdä tuo rekisteröityminen itse. Rekisteröinnin (käytännössä muutaman euron kaupunkiveron maksaminen ja siitä saatava kuitti oleskelusta) voi tehdä esimerkiksi poliisiasemalla, tai sitä varten olevissa toimipisteissä.

Ulkoministeriö varoittelee sivuillaan, että rekisteröinnin puuttuminen saattaa aiheuttaa sakot ja maastapoistumismääräyksen, sillä rekisteröintilomaketta näytetään rajalla maasta poistuttaessa. Tämä siis kannattaa ottaa huomioon jos olette omalla vuokra-autolla liikenteessä, ja jos ette yövy hotellissa, joka hoitaa rekisteröinnin automaattisesti.

Jos reissaatte kaupungista toiseen ilman vuokra-autoa, niin matkat voi tehdä paikallisbusseilla. Hitaita bussit ovat, koska pysähtelevät vähän missä sattuu, mutta kyydit maksavat muutamia euroja. (Esimerkiksi Kotor-Perast 1€, Budva-Herzeg Novi 8€.)

Eräälläkin bussimatkalla vieressäni istunut mummo pyysi kuskia jättämään hänet kaupan kulmalle kun siinä pitäisi käydä. Kuski pysähtyi ja jätti mummun siihen, vaikkei bussipysäkkiä ollut lähimaillakaan. (En siis oikeasti ymmärtänyt mitä mummu kuskille jutteli, mutta kassin kanssa hän paineli kauppaan ostoksille bussin jatkaessa matkaa eteenpäin.)

Reissaaminen Montenegrossa kaupungista toiseen kannattaa ehdottomasti, sillä vaikka välimatkat kaupunkien välillä ovat vain muutamia kymmeniä kilometrejä, niin tunnelmat saattavat kaupungista toiseen vaihdella ihan älyttömästi!

Esimerkiksi Kotorista Budvaan on vain noin 23km, mutta tunnelma kaupunkien välillä on kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Kotorissa ihastellaan maisemia vaikkapa kuntoilemalla, kiipeämällä 1350 porrasta Sveti Ivanin linnoitukselle, josta avautuu henkeä salpaavat maisemat Kotorin lahdelle, Budvassa meno on kuin Ibizalla.

Budvassa DJ:t soittavat rantaklubeilla musiikkia aamusta iltaan, ja kaikkea olemista rytmittää jatkuva basson jumputus, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Budvassa on Euroopan parhaita klubeja, Kotorissa taas on Kissamuseo, ja Kotorissa katukissat hoitavat poikasiaan kaduilla paikallisten asukkaiden tuodessa niille ruokaa ja vettä.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, kummassa paikassa viihdyimme tällä reissulla paremmin… Mutta molemmat paikat oli ehdottomasti kiva nähdä ja kokea!

Tässäpä muutamia yleisiä asioita, joita tuli mieleen Montenegrossa reissaamisesta. Huh, toivottavasti jaksoitte lukea maratonpostauksen tänne asti!

Seuraaviin postauksiin kokoan omat suosikkini Montenegrossa näkemästäni ja kokemastani. Jos Montenegro kiinnostaa, niin pysykää kuulolla! Ja muistakaa, kysyä saa!

Matkavinkkejä Dubrovnikiin

tunnetila: muistelu

Kävimme muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran Kroatiassa. Ihastuin iki hyviksi pieneen pohjoisessa sijaitsevaan Rovinjin kaupunkiin. Etelämmässä sijaitsevasta Dubrovnikista taas olin kuullut oikeastaan pelkkää huonoa, joten en yhtään innostunut, kun mieheni ehdotti, että lennettäisiin tämän kesän pääkohteeseemme Montenegroon Dubrovnikin kautta.

Olin kuullut Dubrovnikin olevan kallis, täynnä turisteja ja menettäneen alkuperäisen tunnelmansa. Suostuin kuitenkin lopulta reittiehdotukseen, ja nyt on sitten tullut nähtyä ja koettua Dubrovnik omin silmin.

Olimme matkan aikana siellä pariin otteeseen. Reissun aluksi kolme yötä, ja pari päivää vielä pois tullessa. Tuolla kokemuksella täytyy sanoa, että olen Dubrovnikin arvostelijoiden kanssa monista asioista täysin samaa mieltä.

Ainakin heinäkuun lopussa Dubrovnikin vanhassa kaupungissa turistien määrä oli välillä suorastaan ahdistava. Ja kun lämmintä oli viimeisinä päivänä yli +40, niin fiilis oli paikoitellen aika tukala. Kaikki oli myös hirvittävän kallista. Eräskin lounas maksoi kahdelta 70€, vaikka juomina oli vain lasillinen proseccoa ja olut, ei alkuruokia tai viinipulloa, ja vain yksi jälkkäri.

Jos kuitenkin haluat nähdä ja kokea Dubrovnikin, niin ohessa muutama vinkki, jotka olivat minulle reissumme parasta antia.

Vanhan kaupungin muurit

Kaikkialla sanotaan, että mitä Dubrovnikissa teetkin, niin vanhan kaupungin muurien päällä käveleminen täytyy kokea. Tähän toteamukseen on helppo yhtyä. Muurilla käveleminen antoi upeiden maisemien lisäksi paljon pohdittavaa historiasta, muurien tärkeydestä entisaikaan kaupungin puolustuksessa, sekä Dubrovnikin kohtaamista sodista, joista viimeisimmästä ei ole aikaa kuin alle 30 vuotta.

Reitti muurien päällä on pari kilometriä pitkä, ja sen kävelee noin tunnissa. Reitin varrella on pieniä kahviloita ja gallerioita sekä vanhoja torneja, joten jos näissä haluaa piipahtaa, niin muurilla kävelemiseen kannattaa varata aikaa vähintään pari tuntia.

Gallerioista suosikkini oli The Pulitika Studio. Suosittelen piipahtamaan siellä. Jos et tykkää näyttelystä, niin ainakin pääset hetkeksi varjoon paahtavalta auringolta.

Sisäänpääsy muurille oli pöyristyttävät 30€/hlö (Kroatian rahayksikkö on kuna, mutta euroiksi muutettuna sisäänpääsy oli tuon kolmisen kymppiä), mutta minä maksoin sen mukisematta. Toivon vain, että tuo raha käytettäisiin muurin ja vanhan kaupungin aarteiden yläpitoon, eikä olisi pelkkää turistien rahastusta. Tiedä häntä.

Apartementokset 

Asuimme mennessä kolme yötä Lapadissa, eli vanhan kaupungin vieressä sijaitsevassa kaupunginosassa. Palatessa olin varannut viimeiseksi yöksi huoneen vanhan kaupungin sydämestä. Ajattelin että maksoi mitä maksoi, halusin olla ihan ytimessä, ja ottaa viimeisistä päivistä kaiken irti.

Jos olisin tiennyt, mikä hullunmylly tuo vanha kaupunki heinäkuun lopussa on, olisin asunut ihan mieluusti myös pois lähtiessä Lapadissa. Mutta onpahan nyt tullut asuttua yksi yö rakennuksessa, jonka rakennusvuosi on 1500. Ja asunto oli kiva, rauhallinen ja hyvin ilmastoitu, eli ei sinänsä mitään valittamista, mutta yksi yö maksoi 150€, kun taas Lapadin asunnossa yön hinta oli noin 100€.

Molemmat asuntomme olivat apartementoksia, eli paikallisten omistamia pieniä perheyrityksiä. Lapadin asunnon (Apartements Kovacec) omisti hyvin sympaattinen vanhempi mies, vanhan kaupungin asunnon (Vicelic Guest House) vuokrausta pyöritti nelikymppinen mies äitinsä kanssa.

Lapadissa maksoimme omasta rauhasta ja upeasta terassista merinäköalalla (kuvissa alla), vanhassa kaupungissa sijainti hilasi hinnan korkeammaksi. Jos jompaa kumpaa majoitusta täytyy suositella, niin käännyn ehdottomasti Lapadin puoleen.

Oli ihana istua iltaisin omalla terassilla ja nauttia kauniista auringonlaskusta, ja keskustan hälinä oli muisto vain. Lapadin asunnon vieressä oli myös ”salainen uimapaikka”, joka pesi keskustan täydet uimapaikat mennen tullen.

Uimarannat

Dubrovnikilaiset uivat kaikkialla! Tämän tästä törmäsi johonkin kallionkielekkeeseen, jolta ihmiset hyppivät uimaan. Kauempana vanhasta kaupungista on ”virallisia” uimarantoja aurinkotuoleineen ja -varjoineen, mutta ihan vanhan kaupungin muurien ulkopuolella oli useita uimapaikkoja, jotka tuntuivat olevan enimmäkseen nuorison suosiossa.

Monien uimapaikkojen yhteyteen oli perustettu pieniä baareja, joista sai ostaa oluita tai muita juomia. Olut maksoi noin 7€, eli hintataso oli aika sama kuin Helsingissä.

Kuten edellä mainitsin, vanhan kaupungin liepeillä olevat uimapaikat olivat aika täynnä. Lapadissa asuntomme omistava mies vinkkasi meille vähän salaisemmasta rannasta, joka oli ihan asunnon läheisyydessä. Kävimmekin siellä aamu-uinnilla joka aamu Lapadissa asuessamme. Vesi Adrianmeressä oli ihanan kirkasta ja puhdasta, ja tuolla uimapaikassa saimme hieman omaa rauhaa.

Satama ja Bon Appetit ravintola

Mainitsin jo alussa Dubrovnikin kalliista hintatasosta. Vanhan kaupungin ravintolakaduilla oli ihan tavallista, että pääruoka-annos maksoi 30€. Alkupalat olivat noin 15€, jälkkärit vähän vähemmän tai saman verran, ja juomien hinnat olivat Suomen tasoa. Yhteen ateriaan sai helposti kulumaan yli 100€ jos otti alkupalat, pääruoat ja juomat. Ihan sama oliko kyseessä lounas vai illallinen.

Siksi ilahduinkin kun löysimme sievän pienen ravintolan vanhan kaupungin ulkopuolelta, läheltä Dubrovnikin satamaa. Liikuimme reissun ajan pääosin bussilla, joten päädyimme satamaan ja Bon Appetit ranintolaan käydessämme ostamassa bussiliput Dubrovnikista Kotoriin, Montenegroon.

Ruoka Bon Appetitissa on niin hyvää ja hinnat niin kohtuulliset, että sinne kannattaa suunnistaa, jos vanhan kaupungin ruuhkat (ja hinnat) alkavat ahdistaa. Satamaan kävelee vanhasta kaupungista noin 40min (pääsee myös bussilla), mutta Lapadista kävelimme siihen vain noin 20min. Ah mikä ihana rauha ja sataman idylli tuon pienen kävelymatkan päässä olikaan!

Ravintolan lähellä oli myös pieni karkkipuoti nimeltä Kras, josta kävin ostamassa vähän herkkuja asunnollemme. Krasin pehmeä hedelmätoffee oli hyvää, mutta heidän suklaansa ei valitettavasti ollut kovin erikoista. Olemme tottuneet täällä Suomessa ihan liian hyvään, kun suklaasta puhutaan. Onpahan nyt kuitenkin tullut maistettua zagrebilaista suklaata.

Ravintola Azur

Toisen ravintolasuosituksen minulta saa ravintola Azur, jonka keittiö on kiva yhdistelmä aasialaista ja välimerellistä keittiötä. Azur sijaitsee rauhallisella pikkukadulla vanhassa kaupungissa, poissa turistimassojen silmistä.

Hintataso on vanhan kaupungin tärkeimpiä ravintolakatuja edullisempi, mutta myös täällä rahaa saa helposti kulumaan satasen yhdellä aterialla. Jos ottaa ruoan päälle vaikka kahvit ja juo ruoan kanssa muuta kuin vettä, niin siinä menee jo 70€.

Mutta periaatteessa täällä pääsee siis halvemmalla, mitä ihan vanhan kaupungin ytimessä.

dubrovnik.with.love

Dubrovnikin vanha kaupunki on täynnä turistikrääsäkauppoja. Kivoimmat ja persoonallisimmat tuliaistuotteet ja postikorti löysin hauskasta dubrovnik.with.love -butiikista.

Koruja, t-paitoja, öljyjä, luonnonkosmetiikkaa, kangaskasseja ja postikortteja. Kaikki tehty käsin persoonallisella otteella. Ihan toista kuin ne iän ikuiset I Love Dubrovnik -laukut ja t-paidat, jotka on valmistettu jossain ihan muualla kuin Kroatiassa.

En itse asiassa ostanut Dubrovnikista mitään, en edes yhtä postikorttia. Mutta jos jostain olisin jotain ostanut, niin se olisi ollut tämä pikkuinen käsityöläisbutiikki.

Suklaata ja chiliöljyä nappasin mukaan vasta kotiin lähtiessä lentokentältä. Siinä kaikki hankkimani Dubrovnikin tuliaiset.

Siinäpä taisi olla tärkeimmät asiat, mitkä tulivat nyt mieleen Dubrovnikista.

Dubrovnik on varmasti hieno kaupunki ja ovathan sen vanha kaupunki ja maisemat ympärillä huikeita, mutta suosittelen välttelemään kohdetta heinä-elokuussa. Tuolloin ihmisiä on siellä liikaa ja vanhasta kaupungista saa sellaisen kuvan, että se on vain kulissi, joka on rakennettu turisteja varten. Totuus tuon ikivanhan kaupungin kohdalla on kuitenkin ihan toinen.

Ja hei muuten, jos olet seurannut Game of Thrones -sarjaa, niin Dubrovnikissa on kuvattu sitä vaikka kuinka monessa lokaatiossa. Kaupunki pursuaa Game of Thrones -kauppoja, ja siellä järjestetään myös GOT -kierroksia (kuten myös Star Wars -kierroksia, sillä siellä on kuvattu niin ikää Star Wars: The Last Jedi -leffaa).

Jos Teille tulee mieleen jotain kysyttävää Dubrovnikista, niin vastaan mielelläni, jos vain osaan!

Parasta Sidewaysissa (+ festarikassiarvonta)

tunnetila: ilo

Vietin viime viikolla kolme ilta Sideways -festareilla, enkä ole toipunut festaritunnelmasta (enkä valvomisesta) vieläkään. Olin etukäteen päättänyt, että vietän festareilla kaksi iltaa, mutta kun festarihumu vei mennessään, niin en malttanut pysytellä poissa kolmantenakaan päivänä. Oli ihan superkivaa!

Sain festarilipun* yhteistyökumppaniltani Vallilalta, joka on parin viime vuoden ajan ollut näyttävästi mukana festaritunnelmissa ympäri Suomen. Vallila nimittäin valmistaa vuosittain eri festareille myyntiin rajoitettuja eriä upeita festarikasseja. Sidewaysissä festivaalialueen ilmettä piristi laajemminkin Vallilan värikkäät kankaat ja kauniit trooppiset kuosit.

Tänä vuonna omat festarikassinsa Vallilan kanssa yhteistyössä saivat Sideways, Provinssi ja Q-Stock. Festarikasseja voi ostaa kyseisiltä festivaaleilta, mutta myös Vallilan verkkokaupasta ja Vallilan omista myymälöistä.

Sidewaysin pinkki-vihreän Urbaani Metsä -kangaskassin (kuvissa) kuosissa seikkailevat sulassa sovussa metsot, city-kanit ja timantit. Oulun festarihelmen Q-Stockin kassissa kuosina on maisemia mm. ihanalta Oulun torilta.

Provinssi sai tänä vuonna kangaskassin kahdessa värissä. Upeaa Yötanssi -kangaskassia saa vaaleanpunaisena ja oranssina. Matleena Issakaisen kuosissa komeilee valtava yöperhonen, jota Vallilalla kutsutaan mystiseksi festarikiitäjäksi.

Jos haluat hankkia itsellesin jonkun tietyn kuosin Vallilan festarikasseista, kannattaa niiden hankinnassa olla nopea. Osa kasseista on jo myyty verkkokaupasta loppuun, vaikkei kaikkia festareita ole edes vielä ollut! Ja hei vinkki: jos Sidewaysin kassi kiinnostaa, niin kannattaa lukea postaus loppuun.

pellavapusero InWear, silkkihame Grana, nahkaespadrillot Selected Femme, festarikassi Vallila*, pikkulaukku Marc Jacobs

Mutta mennäänpä sitten itse festareille. Tämän vuoden festarikesän avannut, Helsingin keskustassa Vanhalla jäähallilla järjestetty Sideways, oli festarina minulle täydellinen.

Pääsin alueelle helposti torstaina ja perjantaina suoraan töistä työpäivän jälkeen, ja myös yöllä ratikka vei minut mukavasti ja turvallisesti kotiin. Päivät oli toki pitkiä, mutta väsymystä ei edes tajunnut kun oli niin kivaa!

Seuraavassa oma TOP -listani tämän vuoden Sidewaysista.

Festarialue:

Olen niin mukavuudenhaluinen, että festarialue, jonne pääsee sporalla, bussilla tai vaikkapa kävellen, ja josta pääsee helposti yöllä kotiin, on paras! Jäähallin sisävessat voittavat bajamajat 100-0 ja viilennetty rosé maistuu paremmalta kuin lämmin olut.

Iso plussa oli myös se, että esiintymislavat olivat näppärän lähellä toisiaan, eikä lavalta toiselle tarvinnut juosta varttia.

Vaikka Sidewaysissa oli paljon ihmisiä, niin jonoja ei juurikaan muodostunut. Ruokaa ja juotavaa sai jonottamatta ja vessajonotkin olivat pääosin lyhyet.

Jesse Markin

Taisin kuulkaa vähän ihastua Sidewaysissa. Upea lauluääni, sielukkaita rytmejä, taidokasta riimittelyä ja vahvaa läsnäoloa. Tamperelainen Jesse Markin oli minulle festivaalin suurin ja positiivisin yllätys.

Jos kaipaatte uutta kuunneltavaa, niin testatkaa uppoaako Jesse Markin teihin yhtä hyvin kuin allekirjoittaneeseen.

Ja hei, kun jaoin IG:ssä kuvia Jesse Markinin keikalta, Jesse kiitti kuvista ja laittoi tosi kivoja yksityisviestejä. Voi kyllä, näin niitä faneja saadaan!

Paints and Friends: Paints and Wine

Sidewaysissa oli esiintyvien bändien lisäksi paljon kiinnostavaa oheisohjelmaa. Kävin kolmen päivän aikana mm. kuuntelemassa erilaisia keskusteluita ja osallistuin tunnin kestäneeseen maalausworkshopiin.

Paints and Friends on nelihenkinen työryhmä Helsingissä, joka järjestää kuvataideworkshoppeja erilaisilla vaihtuvilla konsepteilla. Kollektiivin lähtökohtana on, että jokainen voi osallistua toimintaan ilman aikaisempaa taiteen harrastamista tai erityistaitoja.

Osallistuin Paints and Wine -workshoppiin, jonka aiheena oli maalata festaritunnelmia. Toiseen käteen viinilasi, toiseen sivellin, ja mielikuvitus valloilleen!

Vapaa maalaaminen oli ihan parasta. En ole tainnut koskaan ihan oikeasti maalata, joten kokemus oli minulle hyvin erilainen ja arkirutiineita rikkova. Ja vaikka työstäni ei mikään mestariteos tullutkaan, niin silti sain tuotua siihen aika hyvin festarifiiliksiäni, mikä tarkoituksena olikin.

Maustetytöt ja Suede

Sideways yhdisteli ohjelmistossaan hienosti uutta kotimaista musiikkia ja mahtipontisempaa meininkiä parinkymmenen vuoden takaa.

Maustetytöt seista jököttivät paikoillaan ja vetelivät biisejä menemään perisuomalaisella hartaudella ja pohjois-pohjanmaalaisella vakavuudella. Sueden yli viisikymppinen keulahahmo Brett Anderson taas katosi tämän tästä yleisön sekaan ja juoksi keikan aikana paitansa läpimäräksi.

Tykkäsin molemmista, mutta myönnän nauraneeni Maustetyttöjen keikan (ja etenkin Yle X:n pisteellä tapahtuneen haastattelun) aikana välillä vedet silmissä. Sueden ysärihitit taas saivat minut laulamaan mukana ääneni käheäksi. Molempi parempi, tärkeintä että molemmilla keikoilla oli kivaa!

Kiitos Vallila, kiitos Sideways ja kiitos ystävät! Oli huikea viikonloppu!

Ja niin, sitten siihen arvontaan! Sain festareiden aikana kyselyitä kangaskassistani, joka oli siis tuo kuvissa näkyvä Vallilan vaaleanpunainen ihanuus. Sain Vallilalta arvottavaksi kaksi Sideways-kassia, joita on valmistettu rajoitettu erä, ja joita on jäljellä enää muutamia kappaleita.

Arvon toisen kasseista täällä blogissa tähän postaukseen kommentoineiden kesken. Voit kommentoida mitä vaan, mutta yksi asia mikä minua kiinnostaisi kuulla, on millaista musiikkia Te kuuntelette. Eli voit osallistua kisaan kommentoimalla esimerkiksi mikä on tämän hetken lempibiisisi, tai vaikkapa kaikkien aikojen suosikkiartistisi.

Toisen kassin voi voittaa kommentoimalla Instagramissa Tunnetilan tilillä tänään julkaisemaani Sideways -aiheiseen kuvaan. Molemmat arvonnat on käynnissä sunnuntai-iltaan 16.6. klo 18 asti. Onnea kaikille arvontaan!

Kuvat minusta: Petra

24h viihdekeskuksessa

tunnetila: hauskuus

Äitini soitti minulle viime viikolla. ”Mitä teet viikonloppuna? Kaverini on tulossa autolla Vantaalle lauantaina. Mitä jos hyppään kyytiin seuraksi, ehditkö nähdä?” Olin ajatellut viettää kotiviikonlopun, mutta hetken juteltuamme äitini varasi huoneen Sokos Hotel Flamingosta, ja päätimme viettää 24h Vantaan viihdekeskuksessa.

Suunnittelin muutaman tunnin shoppailua Jumbossa, sen jälkeen kylpylää tai jotain hoitoa Flamingo Day Spassa, illallista jossain kompleksin useista ravintoloista ja leffailtaa juuri ensi-iltansa saaneen Aladdin seurassa. Arvatkaapa miten kävi?

neule InWear, nahkahousut Malene Birger, laukku Marc Jacobs, kengät Pomar*

Shoppailimme lauantaina yli 7 tuntia (kahdeksaan asti illalla) ja sen jälkeen suunnistimme take away-ruoan kanssa hotellihuoneeseen ja kaaduimme sänkyyn kaikkemme antaneina. Yli seitsemän tunnin käveleminen ympäri kauppakeskusta ja vaatteiden sovittelu on kyllä urheilusuoritus sinänsä!

Koko reissun ajan oli ihan sellainen olo kuin olisimme olleet laivalla. Emme poistuneet hotelli-kauppakeskuskompleksista koko vuorokauden aikana, ja tuolla olisi pärjännyt hyvin vielä toisen kokonaisen päivän. Niin paljon kaikkea kivaa jäi vielä näkemättä, tekemättä ja kokematta.

Vietin toissa viikonlopun Tampereella, nyt olin lauantaista sunnuntaihin Vantaalla. Tällä viikolla saan ystäväni Helsinkiin torstaista sunnuntaihin, ja myös hänen kanssaan yövymme yhden yön hotellissa täällä Helsingissä. Jestas miten aktiivista lähimatkailua tässä tuleekaan harrastettua!

Mutta sitä seuraavat kaksi viikonloppua aion pysyä kotona, enkä reissaa minnekään ennen juhannusta!

Kuvat minusta otti äitini