Browsing Category

loma

Kukallinen kesämekko

tunnetila: ilo

Nyt on tarjolla harvinaisia kuvia. Nimittäin Nina kukkamekossa*! Ja vieläpä niin ihanassa kukkamekossa, että oikein harmittaa, kun en ole voinut käyttää sitä näillä helteillä.

Visbyn reissullamme laivan ilmastointi, sekä raikas merituuli mahdollistivat mekkoon pukeutumisen yhden illallisen ajaksi. Otin illasta kaiken irti ja liihottelin mekossa laivan kannella auringonlaskua ihaillen.

Ai että miten ihana fiilis tuli, kun kevyen sifonkimekon helma liehui vallattomana kesätuulessa. Näitä, hieman viileämpiä alkusyksyn iltoja, on sääennusteiden mukaan tulossa ihan pian lisää.

Antaa tulla ja tuulla, minä ja kukkamekkoni olemme valmiina!

mekko H&M*, reppu Lilian Urquieta, sandaalit Unisa

Merellinen Visby

tunnetila: ihastus

Jokainen Tunnetilaa Instagramissa seuraava huomasi varmasti, että kävimme lomalla Visbyn risteilyllä. Matkamme oli upea, ja voin suositella risteilyä täydestä sydämestäni kaikille.

Olimme toukokuun reissussa, joten päätimme, että tänä kesänä nautitaan lomasta kotimaassa. Kun lomaa Suomessa oli kulunut viikko, mieheni alkoi haaveilla äkkilähdöstä jonnekin vähän kauemmas. Minä olin valmis lähtemään reissuun, mutta lentää en halunnut. Niinpä suuntasin katseeni Tallink Siljan verkkokauppaan, ja mietin haluaisinko mielummin lomailla Tukholmassa vai Tallinnassa.

Sattumalta huomasin, että Silja Europa risteilee heinäkuussa kolmena sunnuntaina Helsingistä Visbyhyn, Gotlantiin, ja innostuin matkasta välittömästi. Kurkkasin risteilyiden varaustilannetta, ja jokainen risteilyistä oli lähes loppuunmyyty!

Ensimmäisellä risteilyllä ei ollut yhtään vapaata hyttiä, toisella yksi hytti C-luokassa autokannen alla, ja kolmannella risteilyllä vapaata löytyi B-luokasta. Risteilyt tuntuivat olevan supersuosittuja.

Aikatauluihimme sopi parhaiten keskimmäinen lähtö, joten buukkasimme pienen epäilyn kera hytin C-luokasta. Pakkasin mukaan pussillisen korvatulppia, sillä ajattelin, ettei autokannen alla saa melulta nukuttua.



Visbyn risteily oli aikataulultaan samantapainen kuin päivä Tukhomassa -risteily. Lähtö Helsingistä tapahtui illansuussa, ja perillä Visbyssä oltiin seuraavana aamuna. Aikaa Visbyssä seikkailuun oli runsaasti (olimme itse maissa 8h, mutta pidempäänkin olisi voinut olla), ja Helsinkiin palattiin seuraavana päivänä klo 16.

Risteilyn hintaan kuului hytin lisäksi aamiaisbuffet molempina aamuina, sekä illalliset laivalla molempina iltoina vapaavalintaisessa ravintolassa. Laskeskelimme, että jo ruokailuiden hinta oli niin paljon, että hytillemme ei jäänyt hintaa nimeksikään!

C-hytti oli epäilyksistäni huolimatta siisti, ja siellä oli vasta remontoidun kylpyhuoneen lisäksi myös tv. Hyttinaapureinamme risteilyllä oli rauhallisia pariskuntia, eikä perinteisistä C-hyttikäytävillä bailaavista nuorisoporukoista ollut tietoakaan.

Risteily tuntuikin olevan enimmäkseen pariskuntien ja lapsiperheiden suosiossa. Sitä paitsi jos bailata halusi, niin laivan yökerho oli menomatkalla auki aamu kuuteen!

C-hytin hinta-laatusuhde tällä matkalla oli mielestäni erinomainen! Ainoa harmitus mikä autokannen alla olemisesta oli, oli toimimaton verkkoyhteys. WiFin toimimattomuus ei olisi muuten haitannut mitään, mutta minulle sattui pieni kömmähdys tunnin aikaeron takia.

Normaalisti puhelimeni päivittää automaattisesti kellonajan oikealle aikavyöhykkeelle. Olimme varanneet paluumatkan aamuun hieronnat meille molemmille klo 9 alkaen. Heräsimme kahdeksalta ja menimme yhdeksäksi laivan hoitolaan. Perille päästyämme totesimme kellon olevan Suomen aikaa jo kymmenen, eli puhelimen kello ei ollutkaan päivittynyt verkon puuttumisen vuoksi. Vähän harmitti, mutta moka oli ihan omani. Olisi pitänyt ymmärtää tuo jo nukkumaan mennessä.

Mutta sitten itse Visbyhyn. Visby oli jotain niin kaunista ja ihanaa, etten voinut edes kuvitella! Teen hurmaavasta Visbyn vanhasta kaupungista oman postauksensa, mutta näistä merellisistä kuvista näette jo Visbyn toisen puolen.

Visbyn kivirannat olivat kuin Nizzassa, ja lähes polttavan kuumalla säällä pieni Visbyn satama oli kuin missä tahansa Välimeren kohteista. Yhdeltä rannoista löytyi Euroopan parhaaksi rantaklubiksi valittu Kallis, ja sitä ympäröivät trooppisen tunnelman luovat palmut.

Rannan tuntumassa oli myös jäätelöbaari Glassmagasinet, jonka valikoimassa oli yli 300 eri jäätelömakua! Visbyssä kaikki tuntui olevan maailman parasta tai monipuolisinta. Mieheni totesikin, ettei halua enää koskaan matkustaa Visbyhyn. Sen täydellisyys alkoi kuulema ärsyttää häntä niin paljon. Heh, tavallaan ymmärrän kyllä häntä.

Ihan meren rannalla oli myös Uppsalan yliopiston Gotlannin kampus. Yliopiston paikka oli niin hieno, että aloin jo vakavasti harkita paluuta koulun penkille. On ihan valtava harmi, etten puhu ruotsia! Muuten voisin harkitakin ryhtyväni aikuisopiskelijaksi, ja muuttaa Visbyhyn muutamaksi vuodeksi. Vai järjestetäänköhän siellä kielikursseja aikuisille…?

Vaikka merta ei vanhan kaupungin kaduilla kulkiessaan nähnyt, sen läsnäolon aisti silti. Olisin halunnut tutkia Gotlannin saarta myös vähän laajemmin, mutta tällä kertaa päätimme keskittyä kunnolla vanhaan kaupunkiin ja sen ihmeisiin.

Tallink järjestää opastettuja matkoja myös saaren muihin osiin, ja sellaiselle haluan ehdottomasti seuraavalla kerralla kun piipahdan Gotlannissa. Tämä kerta ei siis todellakaan jäänyt viimeiseksi matkakseni Visbyhyn! Oletteko Te käyneet Visbyssä?

Suppaus, elämä pienoiskoossa

tunnetila: pohdiskelu

Se olisi sitten siinä. Säiden puolesta ehkä paras kesälomani ikinä. Olo oli muutenkin mahtava koko loman. Pääsin nimittäin lomafiilikseen erittäin helposti heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Yleensä olo on pitkän kevään jälkeen todella nuutunut, ja vie aina oman aikansa, että kesälomalle osaa rentoutua. Nyt takana oli kuukauden vapaa toukokuussa, sen jälkeen viisi viikkoa töitä, ja sitten alkoi taas uusi loma. Tällainen tahti (kuukausi töitä, kuukausi lomalla) sopisi minulle täydellisesti!

Ehdin lomalla viettää aikaa perheeni kanssa ja mökkeillä mieheni perheen kera. Tapasin ystäviä siellä, täällä ja tuolla. Lähes asuin Allas Sea Poolilla, jonne ostin kuukausikortin toisensa jälkeen. Kävimme Visbyn risteilyllä, ja tuo reissu oli niin huikea etten osannut kuvitellakaan. Piipahdimme myös pienpanomofestareilla Fiskarsissa.

Nautin lomalla extempore hieronnoista ja kasvohoidoista, kävin Linnanmäellä ja juhlin siskoni syntymäpäivää. Treffasin maailman suloisinta ja rakkainta Tatu-koiraa, ja piipahtelin museoissa ihastelemassa erilaisia taiteenmuotoja.

Yksi loman parhaista asioista, joka mahdollisti useat hieronnat, uimisen, museokäynnit sun muut, oli aikatauluttamaton lomailu Helsingissä. Ai että miten kesä-Hesa onkaan ihana!

Pääsin tänä kesänä myös vihdoin toteuttamaan suunnitelmani suppailusta Fiskiksellä. Vihdoin Suomessa oli tarpeeksi lämmintä suppailulle, jossa on siis mahdollista pudota laudalta mereen. Kylmien vesien vuoksi tuo harrastus on tuntunut minusta lähes mahdottomalta täällä kotimaassa.

Kalastajatorpalla, kavereiden kesken Fiskiksellä, sijaitsee suppailua ja purjelautailua tarjoava 20Knots. Ehdin lomani aikana käydä suppaamassa heillä pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla teimme kunnon lenkin, ja kiersimme Kuusisaaren reipasta tahtia suppaillen. Toisen kerran kävin suppaamassa Iinan kanssa. Tuo reissu mentiin kahdestaan vähän leppoisammalla vauhdilla.

Vaikka osaan jo SUP-lautailun perusteet ja voisin lähteä näine hyvineni pidemmällekin suppausreissulle, en vieläkään ole ihan varma mitä tuosta trendilajista ajatella. Laji tuo upean mahdollisuuden maisemien ihailuun mereltä tai järveltä käsin. Se myös antaa mahdollisuuden nauttia auringosta ja toimii samalla tehokkaana koko kropan treeninä.

Toisaalta taas rennon suppailun takana on jatkuva huoli mahdollisesta laudalta putoamisesta. Katselen supatessa koko ajan vähän varuillani ympärilleni, ja odotan jännittyneenä, milloin seuraava moottorivene ajaa ohi ja saa aikaan aallokon, josta täytyy selvitä. Entä mitä jos alkaa tuulla ja joudun kovaan ristiaallokkoon?

Mitä väliä sillä oikeeasti on, jos putoan SUP-laudalta? Miksi otan siitä niin suuret paineet? Virkistävä pulahdus, nousu takaisin laudalle ja matka jatkuu. Ei siinä sen kummempaa.

Suppaus on oikeastaan kuin elämä pienoiskoossa. Täytyisi osata ottaa rennosti ja mennä vaan eteenpäin, tuli vastaan ristiaallokkoa tai ei. Jos osaa ottaa tarpeeksi rennosti niin ei haittaa, jos välillä vähän keinuttaa, tai jos sattuu putoamaan kyydistä.

SUP-lauta on kuitenkin kiinni jalassasi, eikä se pääse karkaamaan kauas. Lauta ja elämä kantavat kyllä. Kun vain osaisi antaa mennä ihan rennosti!

Vaaterekistä juhlaan

tunnetila: tykkäys

Valitin viime viikolla blogissa asukriisistäni. Sain postaukseen muutaman niin hyvän vinkin, että otin niistä onkeeni välittömästi.

Ensimmäinen vinkki koski vaatteiden lainaamista. Minulle jo tutusta Ivana Helsingin Leninkilainaamosta voi lainata pääosin mekkoja. Mutta mitä jos kaipaa vaihtelua vaikkapa housuihin, toppeihin tai koruihin? Silloin oikea osoite on Vaaterekki Kaisaniemessä!

Vaaterekin valikoimassa on tällä hetkellä noin tuhat tuotetta yli 50 suomalaiselta tuotemerkiltä. Mukana on mm. Samuji, Hálo, Katri Niskanen, Lille, Named, Tauko, Muka Va, Neulomo, Nouki, Vimma, R/H, Uhana Design, Papu, Ivana Helsinki ja monta muuta.

Vaatteita valikoimassa on lähes jokaiselle vartalolle. Vaatteiden koot osuvat pääosin kokohaarukalle XS-XXL. Valikoimassa on sekä yksittäiskappaleita että vaatteita, joista löytyy useampaa kokoa.

mekko With Love Sanna Hopiavuori (lainassa Vaaterekistä), sandaalit Marenas*

Kaipasin vaihtelua kesävaatteisiini, joten suunnistin viime viikolla Vaaterekkiin kevyet kesämekot mielessäni. Ja mitä sitten löysinkään? Mustan, aika paksusta kankaasta valmistetun mekon ja pitkähihaisen sifonkipaidan. Tyypillistä minua!

Sallin kuitenkin itselleni mustan mekon lainaamisen, sillä juhlimme siskoni syntymäpäivää viime viikonloppuna Savossa, ja mekko pääsi käyttöön heti. Musta hihaton mekko on With Love Sanna Hopiavuorin valikoimasta, ja se on kuulema matkannut Vaaterekin kautta jo kolmen vuoden ajan ympäri maailmaa juhlassa jos toisessa.

Mekon materiaali on upea, eikä se ole mennyt kolmen vuoden jatkuvasta käytöstä miksikään. Mekko on edelleen kuin uusi! Vaaterekistä lainatut vaatteet palautetaan laina-ajan jälkeen (max. 3 vkoa/tuote) liikkeeseen pestynä ja huollettuna. Tämäkin mekko on vesipestävä, joten pääsen mekon pesun kanssa aika helpolla.

Rakastan oikeastaan kaikkea mitä Sanna Hopiavuori tekee, joten panin ilokseni merkille, että Vaaterekin valikoimista löytyi mm. useita Sannan upeista neuleista.

Toinen lainaamani vaate on Hálon korallin värinen Kajo -sifonkipusero. Pusero on ihana!!! Puseron väri on kuitenkin niin erikoinen minulle, etten ehkä uskaltaisi hankkia sitä omaan vaatekaappiini. Olen kuitenkin haaveillut jo pidempään tuosta luomuksesta, joten mikä sen parempi tapa päästä käyttämään puseroa, kuin sen lainaaminen.

Nyt jännitän vain sitä, ehtiikö kolmen viikon laina-ainkana tulla sopivat säät pitkähihaiselle vaatteelle. Itse asiassa toivon kyllä, että helleaalto jatkuu. Voinhan aina ottaa puseron lainaan myös joskus toiste.

Mitä vaatteiden lainaaminen sitten maksaa? Jos haluaa kokeilla palvelua kertaluontoisesti, kahden vaatteen laina kolmeksi viikoksi maksaa 50€. Itse otin kerralla kahden kuukauden jäsenyyden. Jäsenyys maksoi 80€ ja tuohon hintaan saan lainata niin usein kaksi vaatetta kuin haluan.

Voin siis käydä vaihtamassa kaksi vaatelainaani maksimiajan, eli kolmen viikon jälkeen toisiin kahteen vaatteeseen. Jos taas haluan vaihtelua nopeammin, voin pitää vaatteita itselläni vaikka viikon, ja käydä heti seuraavalla viikolla tekemässä vaihtarit.

Huomasin Vaaterekin verkkokatalogista, että heillä on valikoimissaan myös Hálon kimono. Ai että, toivottavasti kimono ei ole lainassa joka kerta kun näiden kahden kuukauden aikana käyn etsimässä itselleni uusia vaatteita lainaan. Haluaisin niin kovasti nähdä, miltä kimono näyttää ylläni!

Vaaterekki.com
Vuorikatu 22 (Kaisaniemi)
Auki tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 15-19

Kuvat minusta juhliemme sankari, siskoni!

Kimono

tunnetila: onni

Kun ostamattomuushaasteen kourissa kamppaileva bloggaaja inhoaa kesävaatekaappiaan, tulevat H&M Suomen PR-neitoset kriisissä vastaan. Eteeni tuodaan huikean kaunis kimono, ja kuulen sanat: ”Tykkäisitkö sinä tästä?” Ai että tykkäisinkö? Rakastan!

Samana päivänä kun avauduin blogissa vaatekriisistäni, käteeni ojennettiin paperikassi, jonka sisältö tuntui siinä hetkessä kultaakin kalliimmalta. Totesin heti, että nyt taisi asukriisi kadota sinne mistä tulikin. Nimittäin mihin mustaan tai valkoiseen vanhaan asuuni tämä upean punaisena hehkuva kimono ei muka sopisi, tai toisi uutta ilmettä?

Viime viikosta lähtien olenkin huidellut muina lomalaisina menemään kimonon hapsut heiluen, ja samalla olen miettinyt miten onnekas olen. (Ja miten etuoikeutettua ja helpoa on olla ostolakossa, kun lakosta huolimatta saa kaikkea ihanaa. Erittäin epäreilua, myönnän.)

Onnea on maailman ihanimmat PR-tyypit Suomen H&M:llä! Kiitos! Taisitte tietämättänne pelastaa kaikki kesävaatekriisini.

kimono (mallikappale)* ja shortsit H&M, bikinit FilippaK

Kuvat otti iltauinnin jälkeen siskoni. Kiitos!