tunnetila: jännitys
Tänään se sitten on, helmikuun ensimmäinen arkipäivä. Ja koko (nelipäiväinen, HURRAA!) työviikko on buukattu täyteen palavereja uuden työn tiimoilta. Jännittävää, ja ihan hirmuisen inspiroivaa!
Uusi työ vaatii myös vähän uutta ilmettä (siis ei oikeasti vaadi, mutta henkisesti tekee hyvää vähän tuulettaa myös ulkoista olemusta muutosten tuulten puhaltaessa), joten kävin aleostoksilla.
Huomaatte kuvista varmaankin ensimmäisenä uudet housuni, jotka ovat minulta niin suurta revittelyä, etten muista milloin olisin hypännyt näin reilusti oman turvallisuusalueeni ulkopuolelle. Tässä ne kuitenkin ovat, kotimaisen Voglian -50% alerekistä löytyneet harmaat ruutulevarit!
Tykkään housuista tosi paljon, mutta sitten taas välillä katson itseäni peilistä ja mietin, katseleeko minua takaisin klovni, vai olenko se todellakin minä.
neule ja laukku Filippa K, huivi Balmuir*, housut Voglia, kengät Pomar*, sormukset LillanHelsinki
Voglian alennusmyynnistä tekemieni löytöjen lisäksi ostin Filippa K:n alesta hyvin simppelin ja klassisen mustan ohuen merinovillaneuleen, sekä niin ikää kuvissa näkyvän norsunluunvärisen pikkulaukun.
Pakko muuten todeta, etten ymmärrä monien brändien nykyisiä kokoluokituksia ollenkaan. Kiertelin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kaupungilla, ja sovittelin vaikka mitä alejuttuja. Ostin mm. kaksi neuletta ja t-paidan, ja niissä kaikissa minulle paras koko oli XL!
Tämäkin kuvien FilippaK:n neule on kooltaan XL. Myös S-koko mahtui neuleesta minulle, mutta kaikista parhaalta päälläni näytti koko XL.
Ennen oli niin helppoa, kun pystyi marssimaan sovituskoppiin jokaisesta vaatteesta mukana vain yksi koko. Nyt sovitin tätäkin neuletta neljässä koossa, ja vasta viimeinen tuntui päällä parhaalta. Ihan valtavan työlästä löytää itselle juuri se oikea vaate!
Mainitsin postauksessa aikaisemmin, että minun tekee mieleni vähän tuulettaa ulkoista olemustani. Minulla on ensi viikolla kampaaja, ja arvatkaapa mitä harkitsen? Otsista!
Minulla on ollut viimeksi kunnollinen otsatukka joskus ala-asteella, olisikohan ollut viidennellä luokalla… Parikymmentä vuotta sitten kokeilin kevyttä sivuotsista, ja tykkäsin kyllä siitä kovasti. Olin vaan niin laiska käymään kampaajalla, että eipä aikaakaan, kun otsis oli kasvanut pois.
Nyt kun hiukseni ovat lyhyet, eikä niistä enää pitkiä näytä saavan, käyn kampaajalla useammin kuin ennen. Nyt voisi siis olla otsiksen aika.
Mitä sanotte? Onko Teillä otsatukka? Tykkäättekö, vai meneekö siihen hermot? Luulen, että muuttuisin otsiksella hyvin eri näköiseksi. Ja sitten kun laittaisin jalkaani nämä ruutuhousut, niin saisin kuljeskella kaikkialla ihan incognitona. Hih, olisipa jännittävää, jos yhtäkkiä kukaan ei tunnistaisi minua!
Kuvat: Vilma