Browsing Category

ostoksilla

Lottovoitto pienissä erissä, vai kerralla koko potti?

tunnetila: tyytyväisyys

Terveiset Dubrovnikista ja Montenegrosta! Meillä oli oikein mukava ja virkistävä parin viikon irtiotto, ja tuntuu että olen ollut lomalla jo ikuisuuden! Mutta niinhän se on, että lomailussa edes ikuisuus ei tunnu riittävältä, joten jatkan lomailua ja reissaamista vielä hetken, ja elän muhkeasta lottovoitosta haaveillen nämä viimeiset lomapäiväni.

Minusta muuten tuntuu, että elämäni on täynnä pikkuruisia lottovoittoja. Huomaan jatkuvasti toteavani, että olipas hyvä tuuri kun sattui juuri tälle päivälle tällainen sää kun ollaan retkeilemässä, tai että kylläpä meitä lykästi taas näissä hotelli- ja huoneistovalinnoissa, mitä reissun varrelle tein.

Ja tämän tästä ilahdun, että jopas sattui kiva tyyppi tulemaan vastaan ja auttoi tämänkin asian hoitamisessa. ”Olipa taas tämäkin pieni kohtaaminen kuin lottovoitto!”

Taidan siis käyttää oman lottovoittoni tässä elämässä näin pienissä erissä, jotka ilahduttavat minua arjessa tämän tästä. Ehkä juuri siksi sitä oikein suurta, miljoonien eurojen rahallista jättipottia ei koskaan tulekaan.

En kyllä tiedä kummasta minulle oikeasti olisi enemmän iloa; valtavasta rahamäärästä, joka mahdollistaisi taloudellisen riippumattomuuden, vai pienistä onnekkaista sattumista, kivoista kohtaamisista tai niistä ilon hetkistä, joihin törmään arjessani jatkuvasti.

Niinhän sitä sanotaan, että onni syntyy pienistä asioista. Allekirjoitan tuon lauseen sataprosenttisesti!

silkkipaita Marimekko/second hand, Zadaa, silkkihousut Designers Guild Remix, laukku Marimekko/second hand/DIY, Zadaa*, sandaalit Ancient Greek/second hand, Zadaa

Tähän asuunkin liittyy lähes lottovoittoon verrattava tarina. Tai no, ei nyt oikeaan lottovoittoon, mutta niihin pieniin onnekkaisiin sattumiin, joista juuri puhuin. Eli ehkä oikeammin sanottuna hirmuisen hyvä tuuri.

Avasin muutama viikko sitten kirppisappi Zadaan, ja kurkkasin olisiko siellä tarjolla minulle mitään kivaa. Olen määritellyt hakuun lempibrändini yhden painalluksen alle, ja tuon yhden painalluksen takaa löytyi Marimekon uusi silkkipaita (kuvissa), Granan musta silkkihame (samanlainen mikä minulla jo on, ja jota olen käyttänyt tänä kesänä lähes päivittäin) ja Uniqlon täydellinen pilkullinen paitamekko (jollaisesta olen jo pari kesää haaveillut).

Kaikki löydöt olivat uusia tai uudenveroisia. Granan silkkihameessa oli hintalaput vielä kiinni, ja uskokaa tai älkää, Uniqlon paitamekko oli jopa lyhennetty jo valmiiksi juuri minulle sopivaksi! Löytöni tuntui oikeasti taas pieneltä lottovoitolta.

Kuvissa näkyvästä Marimekon pikkulaukusta on muuten tullut kesän aikana luottolaukkuni. En reissussakaan käyttänyt mitään muuta laukkua, kuin tuota maailman pehmeimmästä nahasta tehtyä pientä näppäryyttä.

Tämän laukunkin kanssa kävi muuten hyvä tuuri. Tai oikeastaan tuuri oli aluksi huono; laukun metallinen hihna katkesi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Harmistuin, kun kaunis juhlalaukku meni rikki, mutta sitten totesin, että käytän juhlalaukkuja niin harvoin, että voin ihan hyvin korvata fiinimmän hihnan työpöydän laatikosta löytyneellä kulkukorttikotelon hihnalla. Ja kas, epäonni kääntyi voitoksi, ja harvoin käyttöön päässyt juhlalaukku on nyt suosikkilaukkuni arjessa.

Näitä pieniä lottovoittoja, onnenkantamoisia, löytyy varmasti ihan jokaisen elämästä, kun pitää vain silmänsä auki. Muistetaan vaan iloita niistä pienistä jutuista, kuten vaikkapa siitä, että kävipä tuuri kun sain ihan itse syödä tämän jätskitötterön, eikä lokki tullut ja varastanut sitä kädestäni. Voitto se on pienikin voitto!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Matkalla Montenegroon

tunnetila: ilo

Se on kuulkaa perinteisen kesälomareissun vuoro nyt! Tänä kesänä halusimme paikkaan, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Halusimme kohteen, joka sijaitsee kohtuullisen lentomatkan päässä, aika lähellä Euroopassa.

Halusimme lämpöä ja biitsejä, kaunista luontoa ja mielenkiintoista historiaa. ”Tätä haluaisin lomaltani” -listalla oli niin ikää löhöilyä, mutta myös patikointia ja muuta liikuntaa. Yksi kriteereistä oli kohteen kohtuullinen hintataso.

Pitkien pähkäilyjen jälkeen päädyimme Montenegroon. Tai siis lennämme ensin Dubrovnikiin (kuulema todella kallista ja liikaa turisteja, uh), ja jatkamme siitä muutaman päivän päästä Montenegroon.

mekko Uniqlo, second hand/Zadaa, laukku Marc Jacobs, tennarit Pomar*, korvikset Pernille Corydon, matkalaukku Rimowa

Olemme olleet aikaisemmin Kroatiassa, ja siellä sijaitsee yksi ihanimmista matkakohteista, jossa olen koskaan ollut, Rovinj. Kroatiasta muutenkin tykänneenä päätimme ottaa Finnairin lennot Dubrovnikiin, vaikka Suomesta pääsisi myös suoraan Montenegroon, Tivatiin.

Kroatiassa käymme siis vain Dubrovnikissa, Montenegrossa ajattelimme tapamme mukaan vähän reissata. Olen varannut majoitukset jo etukäteen Kotorista, Budvasta ja Herceg Novista, mutta Kotorista käsin ajattelimme tehdä päivävaelluksia läheiseen vuoristoon ja myös ”ihmisten ilmoille” Tivatiin.

Tosi kiva päästä näkemään kokonaan uusi maa! Jos Teillä on Dubrovnikiin tai Montenegroon joitain kivoja matkavinkkejä, niin otan niitä mielelläni vastaan.

Heippa sitten, palataan asiaan reissusta! Blogia en päivitä (paitsi pari postausta olen ajastanut ensi viikolle että saatte edes vähän jotain kesälukemista), mutta Instassa julkaisen matkakuvia, jos netti toimii reissun päällä.

Ps. Postauksen kuvat on surullisen kuuluisalta juhannusreissultamme Ouluun. Norwegian ei siis lennä Dubrovnikiin Helsingistä, jos joku kuvasta sattui sellaista miettimään.

Päivä, jolloin ei olekaan pakko tehdä mitään

tunnetila: pohdiskelu

Olen kirjoittanut blogipostauksia Tunnetilaan viimeiset 11 vuotta keskimäärin 4-6kpl/vko. Minulta on kaikki nämä vuodet kyselty, miten ehdin työn ja kaikkien muiden harrastusten lisäksi postata niin usein.

Olen aina vain todennut, että kun jostain oikein kovasti tykkää, niin sitä ehtii kyllä. En ole juurikaan kyseenalaistanut ajankäyttöäni enkä miettinyt, mistä tuo blogin kanssa vietetty aika on poissa.

Tämän kevään aikana, kun olen selkäongelmien vuoksi pyrkinyt minimoimaan koneella istumisen määrän vapaa-ajallani lähes minimiin, ymmärrän, että tuo blogin parissa vietetty aika on ollut poissa omasta hyvinvoinnistani.

Tykkään kirjoittamisesta, uusiin juttuihin tutustumisesta ja uutuuksien testailusta, ja näiden teemojen kautta olen saanut blogista elämääni paljon hyvinvointia, energiaa ja inspiraatiota. Siksi olen jaksanutkin tuottaa tekstiä niin paljon ja usein.

Mutta arvatkaapa mitä sellaista olen tämän kevään aikana saanut, kun olen istunut vähemmän blogini parissa, mitä en ole jostain syystä osannut edes kaivata? Olen saanut viikkoon vapaapaivän, sunnuntain.

silkkitoppi Mary Kate & Ashley Olsen x BikBok, silkkihame Grana, kassi MCM (second hand/Zadaa), sandaalit H&M Premium

Sunnuntain, joka voi alkaa hitaasti laiskotellen. Sunnuntain, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Sunnuntain, jolloin voin tavata ihmisiä. Sunnuntain, jolloin ehdin käydä lenkillä mieheni kanssa. Sunnuntain, jolloin on aikaa kokkailla vähän työläämpiä ruokia. Sunnuntain, jolloin ehtii käydä salilla tekemässä viikon pisimmän treenin, ja sen jälkeen vielä nautiskella höyrysaunan lämmöstä rauhassa.

Olen saanut takaisin vapaapäivän, jonka aikana ehtii kerätä voimia tulevaan viikkoon.

Noin kymmenen vuoden ajan sunnuntai on ollut minulle ”blogityöpäivä”. Kalenterissani on lukenut sunnuntain kohdalla ”bloggaamista vähintään 8h”, ja lähes viikottain ylitin reilusti tuon tavoitteeksi laittamani minimituntimäärän.

Sunnuntaisin kuvasin blogiini esim. kosmetiikkaa. Valitsin ja käsittelin viikon varrella napsimiani kuvia. Ideoin uusia postauksia, laadin postausrunkoja valmiiksi seuraavalle viikolle ja kirjoitin postauksia valmiiksi.

Istuin koneella sunnuntaisin usein 10-12h. Ei ihme, että olin aina poikki maanantaiaamuna varsinaisen työviikon vasta alkaessa.

Blogini on ollut minulle kaikki nämä vuodet harrastus. Vertasin vuosikausia julkaisutahtiani kuitenkin heihin, jotka kirjoittavat blogia työkseen. ”Miten noilta tulee uusi postaus joka päivä? Miksi en itse pysty siihen? Pakko lisätä sunnuntaihin vielä muutama tunti lisää bloggausaikaa.” Vitsit miten totaalisen typerää!




Viime aikoina olen kirjoittanut blogiini noin postauksen viikossa. Tunnen löyhästä postaustahdistani koko ajan valtavan huonoa omatuntoa. Näen jopa unia siitä, että vaikka olen ihan poikki työpäivän jälkeen, alan hädissäni kirjoittaa blogiin postausta ihan älyttömistä aiheista. ”Pakko nyt kirjoittaa jotain. PAKKO!”

Mitenkähän sitä saisi itselleen taottua päähän sen, että tämä blogi on ihan ikiomani, eikä kukaan muu kuin minä päätä, milloin minun täytyy julkaista täällä yhtään mitään?!

Paitsi että nyt taitaa olla vähän pakko julkistaa festarikassiarvonnan voittaja. Olen nimittäin pitänyt Teitä jännityksessä ihan liian kauan. Eli Vallilan upean Sideways-festarikassin saa omakseen kommentoija nimimerkillä Sanna. Onneksi olkoon Sanna! Sinulle on laitettu sähköpostia.

Kiitos kaikille kisaan osallistujille! Oli ihana huomata, että vaikka postaustahtini on harventunut, Teitä on siellä taustajoukoissa edelleen mukavasti. Kiitos, olette ihania!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

24h viihdekeskuksessa

tunnetila: hauskuus

Äitini soitti minulle viime viikolla. ”Mitä teet viikonloppuna? Kaverini on tulossa autolla Vantaalle lauantaina. Mitä jos hyppään kyytiin seuraksi, ehditkö nähdä?” Olin ajatellut viettää kotiviikonlopun, mutta hetken juteltuamme äitini varasi huoneen Sokos Hotel Flamingosta, ja päätimme viettää 24h Vantaan viihdekeskuksessa.

Suunnittelin muutaman tunnin shoppailua Jumbossa, sen jälkeen kylpylää tai jotain hoitoa Flamingo Day Spassa, illallista jossain kompleksin useista ravintoloista ja leffailtaa juuri ensi-iltansa saaneen Aladdin seurassa. Arvatkaapa miten kävi?

neule InWear, nahkahousut Malene Birger, laukku Marc Jacobs, kengät Pomar*

Shoppailimme lauantaina yli 7 tuntia (kahdeksaan asti illalla) ja sen jälkeen suunnistimme take away-ruoan kanssa hotellihuoneeseen ja kaaduimme sänkyyn kaikkemme antaneina. Yli seitsemän tunnin käveleminen ympäri kauppakeskusta ja vaatteiden sovittelu on kyllä urheilusuoritus sinänsä!

Koko reissun ajan oli ihan sellainen olo kuin olisimme olleet laivalla. Emme poistuneet hotelli-kauppakeskuskompleksista koko vuorokauden aikana, ja tuolla olisi pärjännyt hyvin vielä toisen kokonaisen päivän. Niin paljon kaikkea kivaa jäi vielä näkemättä, tekemättä ja kokematta.

Vietin toissa viikonlopun Tampereella, nyt olin lauantaista sunnuntaihin Vantaalla. Tällä viikolla saan ystäväni Helsinkiin torstaista sunnuntaihin, ja myös hänen kanssaan yövymme yhden yön hotellissa täällä Helsingissä. Jestas miten aktiivista lähimatkailua tässä tuleekaan harrastettua!

Mutta sitä seuraavat kaksi viikonloppua aion pysyä kotona, enkä reissaa minnekään ennen juhannusta!

Kuvat minusta otti äitini

Ostokokemusta vailla

tunnetila: haaveilu

Haluaisin ostoksille. Haluaisin ostaa itselleni uudet housut ja monta uutta puseroa kevääksi. Voi miten haluaisinkin!

Ihan välttämätöntä tarvetta uusille vaatteille minulla ei vieläkään ole, vaikka olin koko viime vuoden ostolakossa, mutta haluaisin silti vaatekaappiini uusia juttuja, jotka tekisivät pukeutumisestani helpompaa ja mukavampaa.

Kaapistani löytyy edelleen ne samat vanhat vaatteet, joita olen käyttänyt jo monta vuotta putkeen vailla vaihtelua. Lempparihousuni repesivät haaroista jo viime syksynä, mutta paikkasin ne ja käytän niitä edelleen viikottain. Nuo housut on minulla jalassa tänäänkin.

Olen toki tehnyt tänä vuonna muutaman vaate- tai asusteostoksen, mutta niistä 80% olen ostanut Zadaasta käytettynä, ja loput 20% verkkokauppa Granasta. On jo toukokuu, enkä ole kertaakaan ostanut mitään vaateliikkeestä.

Olen saanut ostaa ihan mitä haluan jo yli 4kk, mutten ole juurikaan koko tuona aikana kierrellyt kaupoissa. En ole sovitellut vaatteita. En ole myöskään kokenut sitä kutkuttavaa tunnetta, kun sovituskopissa päätän, että ”tämän minä haluan”, ja marssin kassalle tyytyväisenä löytööni.

Kaipaan myös sitä hetkeä, kun saan kassalla käteeni uuden vaatteen sisältävän paperikassin, ja lähden innoissani kassi kädessä kotia kohti. Kotona haluan heti sovitella ostostani ja mallailla minkä vanhan vaatteen kanssa uusi hankinta sopii kaikista parhaiten.

Voi että minulla on ikävä kivijalkaliikkeessä tai tavaratalossa tehtyä ostokokemusta! Ehtisinköhän tulevana viikonloppuna vähän kaupungille? Olisi niin ihana käydä ostoksilla!

Toki olisi ihana päästä myös La Herraduraan, jossa asustelimme viime toukokuun, ja jossa otin tasan vuosi sitten 7.5.2018 itsestäni tämän kuvan itselaukaisimella. Mutta jos nyt kuitenkin yrittäisin päästä viikonloppuna edes sinne ostoksille ihan täällä Helsingissä. Siitä olisi hyvä aloittaa!