Browsing Category

ostoksilla

Kun mikään ei muutu

19/09/2019

tunnetila: pohdiskelu

Arvatkaa mitä mietin nykyään usein? Sitä, että olen blogannut jo yli 11 vuotta, eikä sinä aikana elämässäni mikään ole muuttunut.

Moni kanssani samaan aikaan aloittanut bloggaaja on tuossa ajassa saanut opintonsa valmiiksi ja aloittanut työelämän. Parisuhteita on tullut ja mennyt, perheitä on perustettu. Nuoresta, opiskelijaelämää elävästä sinkusta on tullut perheenäiti, ja elämänpiiri, kiinnostuksen kohteet ja blogin sisältö ovat saattaneet muuttua täysin.

On myös vaihdettu maisemaa ja muutettu toiselle puolelle Suomea tai jopa ulkomaille. Te, noiden blogien seuraajat, olette päässeet elämään noiden bloggaajien kiinnostavia elämänvaiheita yli vuosikymmenen, ja olette saaneet jännittää mukana päästäänkö opiskelemaan, tai kestääkö parisuhde välillä raskaankin vauva-arjen.

Minä olin 11 vuotta sitten elämässäni aika pitkälti samassa pisteessä missä olen nyt. Minulla on sama mies ja sama työpaikka. Asun edelleen Helsingissä, eikä lapsia ole tullut.

huppari Samuji, housut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, kengät Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kirjoitin blogini ensimmäisen postauksen maaliskuussa 2008 järkevästä kuluttamisesta. Toin jo tuolloin postauksissani esille kotimaista muotia, nuoria suunnittelijoita ja suomalaista designia. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa YHTÄÄN mihinkään.

Silloin tällöin minulle iskee selkäjumi, ja se kirvoittaa blogiin sadattelupostauksia, mutta muuten kaikki on pääosin sitä samaa tasaista menoa, mitä elämäni on oikeastikin ollut kaikki nämä vuodet.

Helposti voisi todeta, että tylsää on, ja draamaa ei tästä blogista kannata tulla hakemaan. Täällä ei puida suuria massoja kiinnostavia parisuhdeongelmia, eikä havitella julkisuuteen pääsystä. Täällä ei myöskään haaveilla bloggaamisen muuttumisesta harrastuksesta työksi, tai politikoida mihinkään suuntaan, eikä provosoida vahvoilla väittämillä.

Täällä ollaan vaan. Arkinen elämä soljuu eteenpäin, ja kun bongaan uusia kivoja juttuja, kerron niistä Teille.

Kysymys kuuluukin: miten ihmeessä Te olette jaksaneet kulkea mukanani kaikki nämä vuodet? Jotkut Teistä ovat lukeneet Tunnetilasta jorinoitani jo yli vuosikymmenen. Jestas sentään!

Olisi ihan hirmuisen kiva kuulla, miksi jaksatte olla mukanani edelleen, päivästä ja vuodesta toiseen. Jos ette halua kommentoida julkisesti, niin laittakaa minulle vaikka sähköpostia. Luen kaikki saamani viestit varmasti!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Kassin pullukka

12/09/2019

tunnetila: huvitus

Minä:
”Hei kato!!!”

Mies:
”Ööö, siis mikä toi on?”

Minä:
”Mun uusi laukku.”

Mies:
”Laukku?! Ihan HIRVEE!”

Minä:
”Onko hirvee?
Mä ostin tän just.”

Mies:
”Siis OSTIT?? Oletko sä MAKSANUT tosta jotain?
Ettet vaan saanut jostain ilmaiseksi?”

Minä:
”Ostin ostin! Tää on Marimekon.
Nahkaa ja tosi pehmeä ja laadukas.”

Mies:
”Mut hirvee.”

Minä:
”Tän normaalihinta on 200€, mutta nyt sain sen Zadaasta hintaan 65€.
Tää on ihan käyttämätön.”

Mies:
”No en ihmettele miksi.
Tuohan on ihan kamala.”

t-paita Nanso, silkkihousut Grana, laukku Marimekko/Zadaa, korvikset Butoni Design/Weecos*, kengät Pomar*

Mitäs Te sanotte uudesta nahkalaukustani? Yhdyttekö mieheni mielipiteeseen?

En ole itsekään ihan varma mitä laukusta ajattelen. Toisaalta se on omituinen ja vähän hassu möhkäle, mutta sitten taas näen, miten kivasti se sopii talvipakkasilla muhkean untuvatakkini kanssa.

Iso bonus on myös laukun vetoisuus. Vaikka laukku on ulkomitoiltaan aika pieni, niin sinne mahtuu ihan älyttömästi tavaraa. Lisäksi laukku on väriltään tämän syksyn ja talven trendikkäin tummanvihreä. Ja vielä, laukku on ihan superpehmeä.

Jotenkin uskon, että kaikista epäilyksistä huolimatta, tulen tykkäämään tästä kovasti!

Kuvat: Anna-Maria /Secret Wardrobe

Ostin, kun halvalla sain!

19/08/2019

tunnetila: huvitus

Sitä luulisi, kun on ollut vuoden ostamatta mitään, että kaikkeen ostamiseen tulee tuollaisen ”harkintapaussin” jälkeen mukaan järki. Että kaikki tulevat hankinnat tulisi tehtyä vasta tarkan harkinnan päätteeksi.

Mutta ehei, tämän kesän alennusmyynneissä minulta on päässyt vähän mopo karkaamaan käsistä, ja olen ostanut vaikka mitä. Parikin vaatetta ihan vain siksi, kun sain halvalla!

t-paita ja pellavahame Lindex, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, korvikset Lillan Helsinki*, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kävin sukusynttäreiden jälkeisenä päivänä Kuopiossa kauppakeskus Matkuksessa, ja Lindexissä päädyin sovituskoppiin kahden aletuotteen kanssa.

Musta laadukkaanoloinen puuvilla t-paita Lindexin premium-mallistosta maksoi 5€ ja musta, edestä napitettava pellavahame, oli saanut hinnakseen 7€. Vaatteiden alkuperäiset hinnat olivat kolmen kympin molemmin puolin.

T-paidat tulevat aina tarpeeseen, mutta pellavahame oli niin ysäriä, että melkein puistatti. Minulla oli 90-luvulla lähes vastaavanlainen hame, enkä sovituskopissa hametta päälle mallaillessani ollut varma, olinko valmis palaamaan pukeutumisessa takaisin nuoruuteeni. Hame oli sitä paitsi minulle liian iso.

Alehinnat tuntuivat kuitenkin niin kutkuttavilta, että päädyin lopulta ostamaan molemmat. Ostin vaatteet kaamea ajatus mielessäni. ”Otan nämä mukaan kesälomareissulle, ja jos ne sattuvat menemään reissussa pilalle, niin eipä haittaa, koska ne olivat niin halpoja.”

Oikein säikähdin, kun sain itseni kiinni tuollaisesta ajattelutavasta. Julistanhan olevani kovasti kertakäyttökulttuuria vastaan, enkä missään nimessä halua ostaa kertakäyttöisiä vaatteita. Vaatteiden laatu vaikutti kuitenkin niin hyvältä, etten voinut jättää niitä kauppaan tuolla hinnalla. Koko asu maksoi yhteensä 12€.

Suunnitelmani mukaisesti otin molemmat vaatteet (ostokseni siis kuvissa) mukaan Montenegron reissulle, ja ilokseni totesin vaatteiden olevan täydellisiä helteisiin säihin. En ajatellut kertaakaan, että vaatteet olisivat olleet jotenkin kertakäyttöisiä tai epämieluisia, päin vastoin.

Käytin napillista pellavahametta reissussa todella paljon. Etenkin matkustuspäivinä, joita meillä oli useita kun reissasimme kaupungista toiseen, hame oli täydellisen vilpoinen ja hengittävä, mutta tarvittaessa myös peittävä. Hameen reilu koko käänty myös eduksi. Se ei kiristänyt mistään, vaikka kuumuus vähän turvotti tätä reissulaista.

Matkalla hame oli siis oikein hyvä ja huoleton vaate, mutta nyt kotona olen katsellut sitä hieman epäilevästi. Luulen, etten tule enää koskaan pukeutumaan siihen. Ysärifibat taitavat sittenkin olla vähän liian vahvat. Mutta t-paita, se on päässyt käyttöön myös täällä kotona, ja tulee varmasti olemaan lemppari vielä pitkän ajan päästä!


Ahkerassa käytössä tulevat olemaan myös Stella McCartneyn eläinkuosiset espadrillot, jotka ostin keväällä Zadaasta. Näiden kenkien kanssa oli muuten käydä hassusti.

Kengät olivat minulle muuten oikeaa kokoa, mutta ne painoivat rintavaa jalkaani jalkapöydän päältä lähes veriselle uurteelle. Kävelin kengillä kerran lähikauppaan, ja melkein itkin kun pääsin kotiin. Jalkoihini sattui vietävästi.

Olin jo laittaa kengät myyntiin, mutta sitten päätin käydä suutarin juttusilla. Päätimme suutarin kanssa tehdä kengän päälle pienen ”läpän”, eli tuoda tilaa jalkapöydälle leikkaamalla kengän päälle pienet halkiot molemmin puolin.

Halkioita ei juuri erota (kts. kuva yllä), mutta jalalle ne tuovat juuri kaivatun lisätilan. Hurraa!

Tämä kikka kannattaa laittaa muistiin, jos myös joku Teistä kärsii rintavasta jalasta, ja joutuu jättämään usein kivat kengät kauppaan sen vuoksi.

Mites Teillä meni aleostoksilla? Kävittekö, vai jätittekö alennusmyynnit väliin? Entä teittekö löytöjä, tai saitteko nyt edullisemmin jotain, mistä olette jo pidempään haaveilleet?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Housut, joita etsin 14 vuotta

12/08/2019

tunnetila: ilo

Minulla oli valkoiset leveälahkeiset pellavahousut kesällä 2004. Ra-kas-tin noita housuja! Housujen vähän liian pitkät lahkeet laahasivat maata aina kun viiletin niillä paikasta toiseen. Lahkeensuut hankautuivat ensin puhki, ja sittemmin muuttuivat täysin riekaleiksi. Rakastin housuja silti, ja käytin niitä repaleisista lahkeista huolimatta päivittäin koko kesän.

Tuli kesä 2005. Kaivoin innoissani repalelahkeiset housuni esiin kaapin pohjalta ja kiskaisin ne jalkaani. Vuoden aikana oli tapahtunut jotain kummallista, enkä enää mahtunut housuihini.

Tuon kesän 2005 alusta lähtien olen etsinyt itselleni juuri niitä oikeita valkoisia leveitä pellavahousuja korvaamaan vanhat rakkaat pöksyni.

Neljätoista vuotta siihen meni. Mutta nyt, nyt minulla on taas juuri sellaiset pellavahousut kuin olen halunnut! Korkea vyötärö, vähän liian pitkät, todella leveät lahkeet, vetoketju ja taskut. Ai että, olen niin iloinen!

toppi Nanso, housut Max & Co, korvikset Butoni Design*, kangaskassi LoveBeauty*, espadrillot NOME*

Minulla kävi viime viikolla varsinainen onnenpotku. (Jep, taas yksi niitä pieniä lottovoitolta tuntuvia asioita arjessa.) Satuin piipahtamaan Stockalla juuri sinä päivänä, kun siellä myytiin kaikki loput aletuotteet -80% alennuksella. Kyllä, luit oikein, alennusprosentti oli 80%!!

Osuin paikalle iltapäivällä, ja myyjät jo siirtelivät tyhjentyneitä rekkejä takahuoneisiin. ”Voi kunpa olisi tiennyt tulla tänne heti aamusta”, mietin tyhjiä rekkejä katsellessani. Sitten huomasin yhdellä rekillä roikkuvan vielä muutaman vaatteen. Mukana mm. valkoiset pellavahousut ja valkoinen silkkitoppi.

En edes katsonut vaatteiden kokoa vaan marssin niiden kanssa suoraan sovituskoppiin. Toppi oli ihana ja näytti päälläni kivalta, vaikka olikin vähän reilu. Housut taas olivat ainakin 15cm liian pitkät, mutta istuivat lantiolta kauniisti. Eli ei kun kassan kautta kotiin!

Housujen ovh. oli 155€, mutta alennuksen jälkeen maksoin niistä 31€. Ihan superhyvä löytö! Menin suoraan Stockalta luotto-ompelimooni ja jätin housut sinne lyhennettäväksi. Housujen lyhentäminen maksoi 25€, joten housujen kokonaishinnaksi tuli 56€. Säästin siis 100€, ja sain itselleni vihdoin täydelliset ja laadukkaat pellavahousut!

Kuinkahan kauan ehdin käyttää näitä housuja ennen kuin lahkeista tulee taas repaleiset?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Lottovoitto pienissä erissä, vai kerralla koko potti?

29/07/2019

tunnetila: tyytyväisyys

Terveiset Dubrovnikista ja Montenegrosta! Meillä oli oikein mukava ja virkistävä parin viikon irtiotto, ja tuntuu että olen ollut lomalla jo ikuisuuden! Mutta niinhän se on, että lomailussa edes ikuisuus ei tunnu riittävältä, joten jatkan lomailua ja reissaamista vielä hetken, ja elän muhkeasta lottovoitosta haaveillen nämä viimeiset lomapäiväni.

Minusta muuten tuntuu, että elämäni on täynnä pikkuruisia lottovoittoja. Huomaan jatkuvasti toteavani, että olipas hyvä tuuri kun sattui juuri tälle päivälle tällainen sää kun ollaan retkeilemässä, tai että kylläpä meitä lykästi taas näissä hotelli- ja huoneistovalinnoissa, mitä reissun varrelle tein.

Ja tämän tästä ilahdun, että jopas sattui kiva tyyppi tulemaan vastaan ja auttoi tämänkin asian hoitamisessa. ”Olipa taas tämäkin pieni kohtaaminen kuin lottovoitto!”

Taidan siis käyttää oman lottovoittoni tässä elämässä näin pienissä erissä, jotka ilahduttavat minua arjessa tämän tästä. Ehkä juuri siksi sitä oikein suurta, miljoonien eurojen rahallista jättipottia ei koskaan tulekaan.

En kyllä tiedä kummasta minulle oikeasti olisi enemmän iloa; valtavasta rahamäärästä, joka mahdollistaisi taloudellisen riippumattomuuden, vai pienistä onnekkaista sattumista, kivoista kohtaamisista tai niistä ilon hetkistä, joihin törmään arjessani jatkuvasti.

Niinhän sitä sanotaan, että onni syntyy pienistä asioista. Allekirjoitan tuon lauseen sataprosenttisesti!

silkkipaita Marimekko/second hand, Zadaa, silkkihousut Designers Guild Remix, laukku Marimekko/second hand/DIY, Zadaa*, sandaalit Ancient Greek/second hand, Zadaa

Tähän asuunkin liittyy lähes lottovoittoon verrattava tarina. Tai no, ei nyt oikeaan lottovoittoon, mutta niihin pieniin onnekkaisiin sattumiin, joista juuri puhuin. Eli ehkä oikeammin sanottuna hirmuisen hyvä tuuri.

Avasin muutama viikko sitten kirppisappi Zadaan, ja kurkkasin olisiko siellä tarjolla minulle mitään kivaa. Olen määritellyt hakuun lempibrändini yhden painalluksen alle, ja tuon yhden painalluksen takaa löytyi Marimekon uusi silkkipaita (kuvissa), Granan musta silkkihame (samanlainen mikä minulla jo on, ja jota olen käyttänyt tänä kesänä lähes päivittäin) ja Uniqlon täydellinen pilkullinen paitamekko (jollaisesta olen jo pari kesää haaveillut).

Kaikki löydöt olivat uusia tai uudenveroisia. Granan silkkihameessa oli hintalaput vielä kiinni, ja uskokaa tai älkää, Uniqlon paitamekko oli jopa lyhennetty jo valmiiksi juuri minulle sopivaksi! Löytöni tuntui oikeasti taas pieneltä lottovoitolta.

Kuvissa näkyvästä Marimekon pikkulaukusta on muuten tullut kesän aikana luottolaukkuni. En reissussakaan käyttänyt mitään muuta laukkua, kuin tuota maailman pehmeimmästä nahasta tehtyä pientä näppäryyttä.

Tämän laukunkin kanssa kävi muuten hyvä tuuri. Tai oikeastaan tuuri oli aluksi huono; laukun metallinen hihna katkesi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Harmistuin, kun kaunis juhlalaukku meni rikki, mutta sitten totesin, että käytän juhlalaukkuja niin harvoin, että voin ihan hyvin korvata fiinimmän hihnan työpöydän laatikosta löytyneellä kulkukorttikotelon hihnalla. Ja kas, epäonni kääntyi voitoksi, ja harvoin käyttöön päässyt juhlalaukku on nyt suosikkilaukkuni arjessa.

Näitä pieniä lottovoittoja, onnenkantamoisia, löytyy varmasti ihan jokaisen elämästä, kun pitää vain silmänsä auki. Muistetaan vaan iloita niistä pienistä jutuista, kuten vaikkapa siitä, että kävipä tuuri kun sain ihan itse syödä tämän jätskitötterön, eikä lokki tullut ja varastanut sitä kädestäni. Voitto se on pienikin voitto!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe