Browsing Category

ruoka

Kansallinen kalakeittopäivä 12.2.

10/02/2019

tunnetila: herkuttelu

*yhteistyössä Food Market Herkku*

Ensi tiistaina, 12.2., vietetään kansallista kalakeittopäivää. Vuosittain helmikuun toiseen tiistaihin ajoittuvan kalakeittopäivän ideana on, nimensä mukaisesti, syödä kalakeittoa. Kalakeittoa syödään samana päivänä työpaikoilla, kouluissa, kotona ja ravintoloissa ympäri maan.

Kalakeitto on yksi lempiruoistani. Tykkään tomaattipohjaisesta seljankasta, runsaasti äyriäisiä sisältävästä bouillabaissesta, maitoon tehdyistä, voilla terästetyistä kalasopista ja thaimaalaisia makuja sisältävistä, kookosmaitoon tehdyistä sitruksisista kalakeitoista.

Kalakeitto on suosikkiani, enkä ole innostukseni kanssa yksin. Esimerkiksi hetki sitten uudistetun Food Market Herkun Bistrossa ehdottomasti suosituin annos on Herkun kalakeitto á la Vottonen.

Bistron henkilökunnan mukaan jopa kolme neljästä ruokailijasta tilaa ruokailemaan tullessaan kalakeiton, eikä ihme. Kävin yhteistyön merkeissä Herkun Bistrossa kalakeitolla, ja vitsit että se oli hyvää!

Keitossa käytettävät kalat valitaan Bistron vieressä olevalta monipuoliselta kalatiskiltä, joten kalojen tuoreus on aina taattu.

Kalatiskin seinällä olevassa taulussa kerrotaan jokaisen kalalajin kohdalla sen kalastuspaikka ja päivämäärä, milloin kalastaja on nostanut saaliin vedestä. Seurasin keittolounasta nautiskellessani näytöllä vaihtuvia tietoja, ja ilahduin huomatessani, miten paljon tiskissä on kotimaista, ihan lähialueilta kalastettua kalaa.

Muistan nimittäin hetki sitten lukeneeni artikkelin, jossa kerrottiin suomalaisten syövän kotimaista kalaa todella vähän siihen nähden, miten paljon maassamme on järviä ja miten suuret kalakannat meillä on. Onneksi kotimaista kalaa on tarjolla ainakin Food Market Herkussa!

Herkun oma kalakeitto á la Vottonen on tomaattipohjainen kalakeitto, jossa on lohta, kuhaa ja jokirapuja. Täyteläisyyttä jo muutenkin herkulliseen liemeen tuo smetana-tillikreemi, ja raikkautta pinnalle ripotellut tuoreet yrtit. Kalakeittolounaani kruunasi lasillinen kuivaa valkoviiniä ja maukas tuore leipä.

Helsinkiläiset ovat selvästi ottaneet Keski-Euroopasta vaikutteita saaneen uudistuneen Food Market Herkun omakseen. Myös Bistrossa näkyy eurooppalaisen kulttuurin rantautuminen. Etenkin loppuviikosta Bistrossa lounaalla piipahtavat tilaavat kuulema nykyään entistä useammin lasillisen viiniä lounaan kanssa.

Muistakaa siis, että kansallinen kalakeittopäivä ensi tiistaina, 12.2.! Jos ette jaksa ryhtyä itse keiton tekoon, niin suosittelen piipahdusta Food Market Herkun Bistroon. Lämmin ja herkullinen kalakeitto kruunaa varmasti talvipäivän!

Kuvat: Vilma

Pakkaspäivän paras kaveri

22/01/2019

tunnetila: tykkäys

Lämmin kasvissosekeitto (iso kattilallinen)

sipuli, valkosipulia, tuoretta inkivääriä ja tuoretta chiliä maun mukaan

tomaattia, kesäkurpitsa, Pirkka juuressose-paketti 500g

purkki tomaattimurskaa

paketillinen linssejä

purkki kookosmaitoa

mausteita ja vettä maun mukaan

päälle tuoretta korianteria

Kuullota sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chili kattilassa.

Lisää tomaattimurska, pilkotut tuoreet tomaatit ja kuutioiksi paloiteltu kesäkurpitsa. Lisää vettä maun mukaan, mutta ainakin sen verran, että kesäkurpitsat pääsevät kiehumaan ja pehmenevät.

Lisää joukkoon paketillinen valutettuja ja huuhdottuja linssejä, ja soseuta koko muhennos tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Kaada seos takaisin kattilaan, lisää juuressosetuubi ja kiehauta. Lopuksi kaada mukaan purkillinen kookosmaitoa.

Sekoita tasaiseksi ja mausta haluamallasi tavalla (itse lisäsin suolaa, rouhittua mustapippuria ja rouhittuja chililastuja). Päälle ripottelin tuoretta korianteria, mutta jos et pidä korianterista, niin oma lemppariyrttisi on tässä varmasti hyvää!

**********

On ihmisiä, jotka syövät ympäri vuoden lounaaksi erilaisia salaatteja. Minä en ole yksi heistä. Oli salaatti miten ruokaisa tai tuhti tahansa, minun on saatava talvella lounaaksi jotain lämmintä. Ehdoton lounaslempparini talviaikaan onkin erilaiset höyryävän kuumat keitot.

Olen usein miettinyt, miksi valitsen (etenkin talviaikaan, mutta usein myös kesäisin) lounaaksi mielummin keiton kuin salaatin. Vastaus taisi löytyä intialaisesta ayurvedasta.

Ayurvedassa tunnetaan kolme kehotyyppiä (pitta/tuli, vata/ilma ja kapha/vesi), joista jokaiselle sopii erilainen ruokavalio. Olen tehnyt ayurvedisen kehotyyppitestin muutamaan otteeseen, ja joka kerta saan saman tuloksen: minua eniten hallitseva kehotyyppi on vata.

Esimerkiksi pittan ei kannata syödä chiliä tai muita tulisia ruokia, sillä se vahvistaa pittan tulielementtiä ja saattaa aiheuttaa närästystä. Herkästi palelevalle vesityyppi vatalle chili taas sopii erinomaisesti tuomaan lisää lämpöä kehoon.

Testien mukaan olen vata, joten ei ihme, että suuntaan hyvin usein ravintolassa mielummin keittokattilan tai muuten tulisten ruokien äärelle, kuin valitsen viileämmän salaatin.


Tekisin mielelläni keittoja myös kotona, mutta myönnän olevani liian laiska vaikkapa kasvissosekeittohommiin. Laiskuuteni on välillä siinä hävettävässä pisteessä, että vaikka haaveilen sosekeitosta, niin minua ei silti huvita kuoria lanttua, palsternakkaa ja viittä porkkanaa, pilkkoa niitä ja odottaa pieneltä tuntuvaa ikuisuutta kun juurekset kypsyvät.

Onneksi meitä laiskoja, tai kiireisiä, ihmisiä varten on olemassa hyviä tuotteita, jotka helpottavat ja nopeuttavat kokkailujamme huomattavasti. Yksi tällaisista tuotelemppareistani on Pirkka juuressose.

Tuotteeseen on soseutettu porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja sipulia. Kaikki edellä mainitut ovat kotimaisia. Juuresten yhteismäärä on 86% pakkauksen koosta. Ai että miten sosekeittojen teko on tämän tuotteen löytämisen myötä nopeutunut!

Käytättekö Te puolivalmisteita helpottamassa ruoanlaittoa, vai onko Teistä silkkaa rahan tuhlausta ostaa vaikkapa juuressose valmiina? Jos käytätte puolivalmisteita, niin olisi kiva saada vinkkejä lempituottiestanne.

Papuja ja vuohenjuustoa

09/12/2018

tunnetila: tykkäys

Vallilan joulukattauksesta kirjoittaessani jätin mainitsematta kuvissa esiintyneen viime viikonlopun testileipomukseni, papu-vuohenjuustopiiraan. Piiras aiheutti kuitenkin sen verran kyselyitä, että ajattelin nyt jakaa tuon piirakkareseptin kanssanne.

Olen jostain syystä käyttänyt kuluneena vuonna pitkiä vihreitä papuja enemmän kuin koskaan. Olen mm. heittänyt niitä lähes jokaiseen thai-henkiseen keittoon tai wokkiin jota olen tehnyt. Olen myös keittänyt niitä ruoan lisukkeeksi normaalia useammin.

Olikin siis hauska huomata, että olen ollut papuinnostuksineni mukavasti ajan hermolla. Papu on nimittäin ollut vuoden 2018 vihannes! Hyvä huomata se vasta näin joulukuussa…

Papu-vuohenjuustopiiras
(Hästön maatilan resepti)

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
125g kylmää voita
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
noin 150 g tuoreita papuja
250 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa
1 dl kermaa
mustapippuria
muutama oksa timjamia

Lisäksi:
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

  1. Valmista ensin pohja. Sakoita jauhot ja suola kulhossa. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon. Lisää etikka ja vesi ja sekoita käsin tasaiseksi. Pyörittele taikina palloksi, kääri tuorekelmuun ja laita noin 30 minuutiksi jääkaappiin.
  2. Valmistele pavut. Leikkaa päädyt pois ja keitä miedosti suolatussa vedessä muutama minuutti. Papujen kuuluu jäädä rapeiksi, jotta ne eivät ylikypsy piirakkaa kypsentäessä.
  3. Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Voitele keskikokoinen piirakkavuoka. Painele taikina ohuelti vuoan pohjalle ja reunoille.
  4. Sekoita vuohenjuusto, kerma ja ripaus mustapippuria kulhossa tasaiseksi. Hienonna timjami ja sekoita täytteeseen. Levitä vuohenjuustotäyte piirakkapohjan päälle. Painele pavut täytteen sekaan. Valita pinnalle hunaja ja oliiviöljy. Paista uunissa noin 35 – 45 minuutin ajan.

Jos piiraassa raaka-aineena oli vuoden vihannes, niin piiraan kaverina nautimme niin ikää vuoden 2018 punaista luomuviiniä!

Valdifalco Morellino di Scansano* on kannuksensa vuoden luomuviininä ansainnut. Pehmeät tanniinit ja täyteläinen marjaisuus tekevät viinistä todella maukkaan ja aromikkaan. Viini on kuitenkin sen verran kevyt, että se sopii myös kasvisruokien kaverina nautittavaksi.

Kyseisessä viinissä sanotaan maistuvan aurinkoinen Toscana. Eipä voisi olla paljon miellyttävämpää ajatusta näin kaamoksen keskellä vaeltaessa. Jos aurinkoista Italian maaseutua saa maistaa edes viinipullon muodossa, niin kiitos, ottaisin lasillisen. Kaada vaan piripintaan.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholiaihetta ei postauksessa saa kommentoida. Jätän kuitenkin kommentoinnin auki, jos Teillä on minulle jotain muuta mukavaa sanottavaa. 

Hyvän mielen suklaa

18/10/2018

tunnetila: tykkäys

Jos seuraatte Tunnetilaa Instagramissa, olette saattaneet huomata siellä vilahtelevan tämän tästä oransseja suklaapatukoita ja -levyjä. Nuo oranssit patukat ja levyt ovat olleet hyvän mielen herkkujani aina silloin, kun olen päässyt niihin käsiksi.

Hollantilaisen Tony’s Chocolonelyn tarina alkoi vuonna 2003, kun toimittaja Teun van de Keuken luki kaakaofarmeilla Länsi-Afrikassa työskentelevistä lapsista. 60% maailman suklaasta tulee juuri tuolta alueelta, ja iso osa kaakaoplantaasien työvoimasta on lapsia. Lapsille ei makseta työstä palkkaa, he tekevät pitkiä päiviä, eivätkä he saa tavata perheitään.

Teun järkyttyi tajutessaan, että vielä 2000-luvulla on olemassa lapsiorjia, ja ongelmasta vaietaan. Koko maailma popsii hyvillä mielin herkullisia suklaita, joiden valmistamiseen on käytetty orjatyövoimaa.

Vuonna 2003 Teun van de Keuken päätti aloittaa taistelun suklaaplantaasien lapsiorjuutta vastaan, ja vuonna 2005 Hollannissa syntyi ensimmäinen eettistä alkuperää oleva Tony’s Chocolonely -patukka. Ensimmäisessä erässä patukoita tehtiin 5000 kpl ja ne myytiin hetkessä loppuun. Lisää oli saatava.

Vuosi vuodelta bisnes on laajentunut, suklaantuottajien palkat Afrikassa ovat nousseet ja nykyään, vaikka suklaata valmistetaan suuria määriä, jokaisen Tony’s Chocolonelyn suklaaseen käytetyn suklaapavun alkuperä tiedetään tarkasti.

Tony’s Chocolonelyn tavoite ei ole vaatimaton. Heidän tavoitteenaan on tehdä suklaantuotannosta kokonaan orjatyöstä vapaata. Täydellisessä maailmassa tuo onnistuisi. Tämän päivän voittoa tavoittelevassa maailmassa tuo kuulostaa utopialta. Toivoa kuitenkin sopii, että tavoitteeseen vielä joskus päästään. Tärkeää on myös muistaa, että jokainen meistä voi tehdä tuon onnistumisessa oman osansa.

En muista milloin tai missä maistoin Tony’s Chocolonelyn caramel-sea salt -suklaata ensimmäisen kerran (luulen, että se oli New Yorkissa), mutta sen muistan, milloin aloitin patukoiden hamstraamisen. Se tapahtui tasan vuosi sitten, kun olin työmatkalla Amsterdamissa.

Piipahdin heti reissun ensimmäisenä päivänä hotellini vieressä olevassa ruokakaupassa, ja nappasin tutulta näyttävän oranssin patukan mukaani. Seuraavana päivänä hain toisen patukan, kolmentena päivänä ostin suklaata kerralla ison levyn. Jatkoin tätä koko reissun ajan, ja vielä viimeisenä päivänä kävin ostamassa muutaman levyn ja pari patukkaa kotiin tuliaisiksi.

Amsterdamin reissun jälkeen olen bongaillut suklaalemppariani vaikka mistä. Olen ostanut sitä mm. Tukholmasta Fotografiskasta ja tänä syksynä bongasin Tony’s Chocolonelyä myös Helsingistä, Kruununhaan Anton&Antonista. Mikä onnen päivä! Ostin kaikki oranssit levyt mitä kaupassa oli. (Muitakin makuja siis on olemassa, mutta tuo oranssiin paperiin kääritty caramel-sea salt on lempparini.)

Viimeisimmän Tony’s bongauksen tein viikonloppuna Kööpenhaminassa. Ostin patukan ja levyn caramel-sea salt-suklaata HAY upeasta designbutiikista. On hienoa että eettinen suklaa profiloituu laadukkaaksi tuotteeksi, jota saa myös vähän spesiaalimmista paikoista.

Tämän lisäksi Tony’sin alkulähteillä Amsterdamissa oli mahtava nähdä, että Tony’s Chocolonelyn suklaata oli saatavilla lähes jokaisessa kioskissa, josta nappasin jotain mukaan ohikulkiessani. Ihan parasta, että eettisyys alkaa olla jossain jo arkipäivää.

Loppuun vielä hyvä uutinen kaikille Teille, jotka pidätte suklaasta ja haluatte herkutella vähän eettisemmin. Tony’s Chocolonely on tänä syksynä rantautunut Suomeen vähän isommin. Tony’sin suklaata on nyt (1.10. alkaen) saatavilla suurimmista K-ryhmän kaupoista ympäri Suomen sekä Ruohonjuuren myymälöistä.

Eettisiin herkuttelemisiin!

Päärynä-sinihomejuustopasta

16/09/2018

tunnetila: herkuttelu

Tässäpä sunnuntain ratoksi toissa viikonloppuna testaamani nopea pastan ohje. Pastan alkuperäinen ohje löytyi K-Ruoka -sovelluksesta, mutta muokkasin sitä itse vähän kermaisemmaksi, ja yksinkertaisemmaksi tehdä.

Päärynä tekee pastasta aika makean, mutta makuparina päärynä ja sinihomejuusto on aina taivaallinen. Mieheni olisi kaivannut pastaan lisäksi vähän jotain vahvempaa makua, vaikkapa savustettua lihaa. Minä kuitenkin halusin tehdä kasvispastaa, joten lihat jäi tällä kertaa lisäämättä.

Päärynä-sinihomejuustopasta (4:lle)

300g penne-pastaa
1 pieni kesäkurpitsa (n. 300g)
2 päärynää (n. 300g)
2rkl voita
150g sinihomejuustoa
2dl ruokakermaa
mustapippuria
suolaa
basilikaa
(kourallinen saksanpähkinöitä)

1. Kiehauta vesi pastaa varten. Kun vesi kiehuu, lisää keitinveteen kunnolla suolaa ja lisää pasta.

2. Huuhdo kesäkurpitsa ja päärynät. Leikkaa kesäkurpitsa kuorineen ohuiksi siivuiksi ja suikaloi siivut. Halkaise päärynät, poista siemenkota ja kanta. Leikkaa kuorineen viipaleiksi. Kuullota kesäkurpitsaa ja päärynää paistokasarissa voissa parin minuutin ajan.

3. Keitä pastaa noin 10 minuuttia.

4. Kaada kasariin kesäkurpitsan ja päärynän päälle purkki ruokakermaa. Murustele sinihomejuusto mukaan kastikkeeseen. Mausta suolalla ja runsaalla mustapippurilla.

5. Sekoita valutettu pasta kastikkeeseen. Ripottele pinnalle basilikaa ja halutessasi myös saksanpähkinöitä. Nauti heti!

Käytättekö Te muuten paljon mausteita kokkaillessanne? Minä en muita mausteita tarvitsisi, kuin laadukkaan suolan ja hyvää mustapippuria. Noilla kahdella kaveruksella pärjään hyvin ja saan tehtyä kaikki suosikkiruokani.

Toki maustelaatikostani löytyy valtavasti kaikkia muitakin mausteita, mutta nämä kaksi ovat minulle ne helpoimmat ja tärkeimmät. Ehkä täytyisi ottaa aktiivikäyttöön vielä pari muuta maustetta. Mitkähän ne kaksi muuta voisivat olla?

Herkullista ja rennon lempeää sunnuntaita Teille kaikille!