Browsing Category

yks juttu

Levon ihmeellinen voima

tunnetila: onni

Vietin ensimmäisen joululomaviikkoni joulutaivaassa, eli vanhempieni luona lumisessa Savossa oman perheen parissa.

Joulua rakastava äitini oli tapansa mukaan koristellut talomme hyvin jouluiseksi ja pöydät notkuivat jouluherkuista.

Nukuin koko viikon paremmin kuin kertaakaan koko syksynä (monena yönä nukuin keskeytyksettä 9h), ja selkäni oli paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan.

Vaikka suurin osa viikosta kului syöden ja sohvalla pötkötellen, niin päivittäisille lenkeille lumiseen satumaahan meidät sai siskoni karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Tatu.

Sain ennen joulua lääkäriltä reseptin vahvoihin tulehduskipulääkkeisiin, jotta voisin viettää lomani mahdollisimman vähällä kivulla. Ja arvatkaa mitä?! En tarvinnut yhtään kipulääkettä koko viikon aikana! Lepoa ja liikettä taisi tulla juuri sopivassa suhteessa.

Olen selvästi tarvinnut unta ja stressittömyyttä enemmän kuin olen ajatellutkaan. Ja koiraterapia, se tekee kyllä ihmeitä mielelle!

Tunnen itseni jo ensimmäisen lomaviikon jälkeen uudeksi ihmiseksi, enkä ole pysyä housuissani kun tiedän, että lomaa on edessä vielä kaksi viikkoa. Voi jestas miten ihanaa!!

Lepoa, lämpöä ja lähimmäisenrakkautta Teille kaikille tähän viikkoon! Otetaan uusi vuosi ja uusi vuosikymmen vastaan ilolla, ja toivotaan, että kaikki se hyvä mitä elämässämme on nyt, pysyy mukanamme myös jatkossa.

Toivotaan myös, että huolet, murheet, surut ja sairastaminen väistyvät, ja elämämme täyttyy uusilla ihanilla asioilla!

Oikein mukavaa vuodenvaihdetta Teille kaikille! Palataan asiaan seuraavalla vuosikymmenellä!

Läsnäolevaa joulua!

tunnetila: onni

Oikein ihanaa, onnellista, iloista, rauhallista ja herkullista joulua kaikille blogini seuraajille!

Tarkoituksenani oli vielä ennen joulua julkaista lahjavinkkipostaus, mutta lomailu vei mukanaan ja postaus jäi kirjoittamatta.

Samapa tuo, ei ne lahjat joulua tee. Olkaa siis jouluna läsnä, jättäkää puhelimet ja läppärit parkkiin hyllyn päälle, ja nauttikaa ympärillänne olevasta kaikin aistein.

Joulu on täynnä tuoksuja, makuja ja tunteita, niitä ei puhelimen kautta tavoita!

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Kuva: Vilma

Kun elämä on yhtä päätöksentekoa

tunnetila: pohdiskelu

Ihminen tekee päivittäin tuhansia valintoja ja päätöksiä. Suurimman osan valinnoista tekee alitajuntamme, emmekä edes tiedosta tehneemme noita valintoja itse. Pelkästään ruokaan liittyviä valintoja teemme päivässä yli 200. Aika hurjaa!

Ajattelu, vertailu ja valinta vievät energiaa, ja vaikka suurin osa päätöksistä tehdään tiedostamattomasti, aivomme ovat silti jatkuvassa kuormitustilassa miljoonan asian muistamisen ja tuhansien asioiden päättämisen vuoksi.

Kun tähän päälle lisätään vielä aktiivista pohdintaa ja päätöksentekoa vaativia suuria, omaan arkeen ja elämään vaikuttavia valintoja ja päätöksiä, kaiken seurauksena on helposti stressi. Asioita pähkäillään stressaantuneena yökaudet, ja päätöksenteolle ja selkeille ajatuksille ensiarvoisen tärkeä uni jää vähemmälle.

huppari Samuji, farkut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Minä olen joutunut kuluneena syksynä tekemän monia, elämääni useilla tasoilla vaikuttavia päätöksiä. Useimmat yöunet olen menettänyt miettiessäni vaihdanko työtä.

Turvallisuus, mukavuudenhalu ja helppous ovat saaneet minut kuitenkin pysymään vanhassa ja tutussa, mutta ihan kaikkia portteja en ole sulkenut vieläkään. Vaihtelu virkistäisi, kunhan vain tulisi vastaan se oikea paikka, jossa mikään ei mietityttäisi.

Yhden suuren päätöksen jouduin tekemään tällä viikolla. Lääkäri antoi minulle neljä hoitovaihtoehtoa, joista mikään ei kuulostanut hyvältä. Lopulta karsimme hoitovaihtoehdoista pois kolme, ja jäljelle jäi se viimeinen, joka ei ollut hyvä sekään.

”Sinun täytyy nyt valita, terveys vai ulkonäkö”, lääkäri sanoi. Oli pysäyttävää huomata, miten vaikeaa tuon päätöksen tekeminen oli.

”Terveys, tottakai”, olen aina ajatellut. Mutta sitten kun valintatilanteeseen joutuu, se onkin yllättävän tiukka paikka.

Oletteko Te joutuneet tekemään isoja päätöksiä tänä syksynä?

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Kun mikään ei muutu

tunnetila: pohdiskelu

Arvatkaa mitä mietin nykyään usein? Sitä, että olen blogannut jo yli 11 vuotta, eikä sinä aikana elämässäni mikään ole muuttunut.

Moni kanssani samaan aikaan aloittanut bloggaaja on tuossa ajassa saanut opintonsa valmiiksi ja aloittanut työelämän. Parisuhteita on tullut ja mennyt, perheitä on perustettu. Nuoresta, opiskelijaelämää elävästä sinkusta on tullut perheenäiti, ja elämänpiiri, kiinnostuksen kohteet ja blogin sisältö ovat saattaneet muuttua täysin.

On myös vaihdettu maisemaa ja muutettu toiselle puolelle Suomea tai jopa ulkomaille. Te, noiden blogien seuraajat, olette päässeet elämään noiden bloggaajien kiinnostavia elämänvaiheita yli vuosikymmenen, ja olette saaneet jännittää mukana päästäänkö opiskelemaan, tai kestääkö parisuhde välillä raskaankin vauva-arjen.

Minä olin 11 vuotta sitten elämässäni aika pitkälti samassa pisteessä missä olen nyt. Minulla on sama mies ja sama työpaikka. Asun edelleen Helsingissä, eikä lapsia ole tullut.

huppari Samuji, housut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, kengät Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kirjoitin blogini ensimmäisen postauksen maaliskuussa 2008 järkevästä kuluttamisesta. Toin jo tuolloin postauksissani esille kotimaista muotia, nuoria suunnittelijoita ja suomalaista designia. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa YHTÄÄN mihinkään.

Silloin tällöin minulle iskee selkäjumi, ja se kirvoittaa blogiin sadattelupostauksia, mutta muuten kaikki on pääosin sitä samaa tasaista menoa, mitä elämäni on oikeastikin ollut kaikki nämä vuodet.

Helposti voisi todeta, että tylsää on, ja draamaa ei tästä blogista kannata tulla hakemaan. Täällä ei puida suuria massoja kiinnostavia parisuhdeongelmia, eikä havitella julkisuuteen pääsystä. Täällä ei myöskään haaveilla bloggaamisen muuttumisesta harrastuksesta työksi, tai politikoida mihinkään suuntaan, eikä provosoida vahvoilla väittämillä.

Täällä ollaan vaan. Arkinen elämä soljuu eteenpäin, ja kun bongaan uusia kivoja juttuja, kerron niistä Teille.

Kysymys kuuluukin: miten ihmeessä Te olette jaksaneet kulkea mukanani kaikki nämä vuodet? Jotkut Teistä ovat lukeneet Tunnetilasta jorinoitani jo yli vuosikymmenen. Jestas sentään!

Olisi ihan hirmuisen kiva kuulla, miksi jaksatte olla mukanani edelleen, päivästä ja vuodesta toiseen. Jos ette halua kommentoida julkisesti, niin laittakaa minulle vaikka sähköpostia. Luen kaikki saamani viestit varmasti!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Hyvästit lettukesteille

tunnetila: suru

Huomenna on hautajaiset.

Hautajaiset tarkoittavat aina luopumista. Luopumista ihmisestä. Hymystä ja kosketuksesta. Yhteisistä hetkistä ja läheisyydestä.

Huomisissa hautajaisissa jätämme hyvästit kaiken muun lisäksi myös lettukesteille. Lettukesteille, ja maailman parhaille, ternimaitoon tehdyille letuille, joita paistui aina rakkaudella niin valtava pino, että mietimme kuka nämä muka jaksaa syödä. Ja vartin päästä koko iso tarjoilulautanen oli tyhjä, ja jokaisen herkuttelijan silmissä kimmelsi onni.

93 vuotta. Lapsia, lapsen lapsia ja vielä liuta lapsen lapsen lapsia. Sanotaan, että vaikka poistumme maan päältä, niin olemme olemassa niin kauan, kun meidät muistetaan.

Tiedän, että mummu tullaan muistamaan vielä pitkään, ja se tuntuu hyvältä. Vähän kuin ei tarvitsisikaan luopua.

Kiitos kaikesta.