Browsing Category

yks juttu

Liian vähän kapasiteettia

tunnetila: nolo

Ai että! Ei mennyt tämäkään kotiinpaluu ilman kommelluksia.

Muistatteko kun Berliinistä kotiin tullessani en löytänyt kotona kylppärin valokatkaisijaa, enkä osannut laittaa televisiota päälle? Jouduin tuolloin soittamaan miehelleni ja kysymään neuvoa telkkarin kanssa. (Valokatkaisimen löysin sentään itse kylppäristä, en oven ulkopuolelta, mistä sitä ensin etsin.)

Tällä kertaa meni hetki ennen kun löysin keittiön kaapeista juomalasit. Vielä pidempään meni, että sain maksettua ostokset ruokakaupassa pankkikortilla.

Yritin ostokset tehtyäni tökkiä korttiani kassalla laitteeseen joka suunnasta. En löytänyt mitään koloa mihin kortin lykkäisin, joten menin ihan lukkoon ja jäin seisomaan kassalle tumput suorina. Loputa jouduin kysymään myyjältä, että mihin tämä kortti oikein laitetaan.

Mieheni pakkasi ostoksiamme kassan toisessa päässä ja pudisteli päätään naureskellen. Sopersin myyjälle jotain pitkästä reissusta ja että onpa nämä laitteet täällä erilaisia. Myyjä neuvoi minulle minne kortti laitetaan, ja loppuun vielä tokaisi ”Noin! Hienostihan se meni!”

Ai saakeli että tuli tyhmä olo! En oikeasti tajua miten aivoni toimivat. Ehkä siellä on niin vähän kapasiteettia, että kaikki yli kuukauden vanhat jutut pyyhkiytyvät pois, jotta uudet mahtuvat tilalle.

Näillä puheilla onkin sitten kiva palata töihin… Huh huh! Saattaa tulla rankkaa, ainakin työkavereilleni.

Kaikella on tarkoituksensa

tunnetila: onni

Läksin tiistai-iltana inasen ärsyyntyneenä kotiin pilateksesta. Olin tietämättäni mennyt tunnille, joka ei kuulunut kuukausikorttini piiriin. Pienessä huutoepisodissa minulle painotettiin, että minun kuukausimaksuuni kuuluvat vain tavalliset pilatestunnit, ei erikoistunnit, kuten ilmapilates. Okei, asia tuli harvinaisen selväksi.

Torstaiaamun lukujärjestyksessä luki klo 10.30 PILATES. Sinne siis.

Pääsin eilen aamuna, torstaina siis, pilateskoulun respaan, jossa minua oltiin taas vastassa kädet puuskassa. ”No mitä sinä nyt haluat?” ”No siihen tavalliseen pilatekseen olisin nyt tulossa…” ”Ei ei ei! Ei tämä pilates kuulu sinulle! Tämä on tarkoitettu vanhemmille rouville.” ”Mutta tässä lukee tavallinen pilates…” ”Ei. Perjantaiaamun tunti on sinulle. Mene tänään vaikka kävelylle ja tule perjantaiaamuna uudestaan.” Jumalauta sentään!

En tuossa hetkessä arvannut, että kielto osallistua pilatestunnille oli ehkä parasta, mitä minulle on tämän reissun aikana tapahtunut.



Päätin purkaa ärsytystä ja ylimääräistä energiaani pieneen kävelylenkkiin, ja kävelin rantaa pidemmälle kuin olen aikaisemmin kävellyt. Aivan rannan toisessa päässä näin hiljaisen poukaman, jota ympäröivät kauniit kalliot. Suunnistin poukamaan ja ajattelin pulahtaa siellä mereen.

Kallioiden lomassa näin kuitenkin pienen polun, joka katosi kutsuvasti puiden oksien alle. Läksin kävelemään polkua ja nousin kivikkoista seinämää ylös. Yhtäkkiä kuulin jostain vaimean äänen. ”Bää!”

Nostin katseeni ylös vaikeakulkuisesta maastosta ja huomasin, että minua tuijotetaan. Kahden kallionlohkareen välissä seisoi maailman suloisin otus, joka tuijotti minua suoraan silmiin!

Pää kallellaan se seurasi askeleitani, eikä hievahtanutkaan paikaltaan, vaikka lähestyin sitä hiljaa. Antiloopin näköinen siro sarvipää seurasi liikkeitäni todella tarkasti. Aina kun sanoin sille jotain, sen pää kallistui entisestään ja se katsoi minua uteliaana. Otus tuntui kuulevan jokaisen kuiskaamani sanan.

Lopulta olin jo niin lähellä kaunokaista, etten rohjennut mennä enää lähemmäksi. Tuijotimme toisiamme muutaman minuutin ja minulta valui kyyneleet pitkin poskia. Tuo hetki ja eläimen läheisyys tuntui niin uskomattomalta!

”Bää”, se avasi keskustelun. ”Juu, kaunis tyttö olet!” ”Bää!” ”Kyllä, oikein viehättävä ja sievä.” ”Bää!” Tätä keskustelua jatkoimme hetken ja juttelimme toisillemme vuorotellen.


En halunnut eläimen tuntevan oloaan uhatuksi, joten istuin kivelle ja katselin välillä merelle. Silloin kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se vaihtoi paikkaa. Nousi aina vain korkeammalle, jotta näkisi minut paremmin. Minä nappasin aina välillä siitä muutaman kuvan, ja katselin taas poispäin.

Tätä toistemme tutkailua ja pientä jutustelua kesti yli puoli tuntia. Sen jälkeen upea otus katosi kallioiden taa.

Halusin nähdä millainen paikka vuoren huipulla on, joten eläimelle hetken etumatkaa annettuani läksin kapuamaan rinnettä ylös.

Kun pääsin seuraavalle tasanteelle, kuului ihan vasemman korvani juuresta matala ”Bää!” Katsoin sivulle ja huomasin antiloopin seisovan aivan vieressäni! Säikähdimme molemmat. Eläin käänsi korvansa takaviistoon ja hörähti hevosmaisesti. Minä ymmärsin yskän ja läksin sydän kurkussa pamppaillen peruuttamaan sinne mistä tulinkin.

Onneksi maasto oli niin vaikeakulkuista, etten pystynyt juoksemaan karkuun. Refleksit nimittäin sanoivat, että nyt kannattaa ottaa jalat alle. Järki kuitenkin sanoi, että paikalta poistuminen mahdollisimman hiljaa on ehkä sittenkin järkevintä.

Kapusin rinteen alas, enkä uskaltanut kertaakaan katsoa taakseni. Vasta rannalta käännyin katsomaan vuorelle, ja sieltä tuo tyyppi taas tuijotti minua. Oli oikein noussut taas kiven päälle, jotta näkisi kunnolla.

Huh huh mikä reissu! Sydämeni alkaa vieläkin hakata hurjaa tahtia kun edes muistelen tuota jännittävää kohtaamista. Enpä olisi uskonut, että tavallinen torstaiaamun pilatestunti vaihtuisi puolen tunnin jutusteluhetkeen sievän sarvipään kanssa. Tulin tuosta kohtaamisesta ihan hurjan onnelliseksi!

Ennen matkaa

tunnetila: kiire

Espanjan reissumme on pian käsillä, ja sitä ennen on valtavasti tehtävää. Tässä osa tehtävälistastani.

  • Tee töissä toukokuun hommia jo etukäteen valmiiksi niin paljon kuin mahdollista. (Haluan, että tuuraajalleni ei tulisi paljon ylimääräisiä töitä, eikä epämieluisia yllätyksiä, jotka kuormittavat häntä liikaa.)
  • Kuvaa yhden yhteistyöpostauksen kuvat. Valmistele muutamaa muuta blogijuttua, jotka ovat ajankohtaisia kesäkuussa heti kun tulemme kotiin.
  • Mieti matkapuvusto. Ota esille kesävaatteet ja -kengät. Sovittele mitkä vaatteista mahtuvat vielä päälle. Testaa mahtuuko edes kengät jalkaan.
  • Mieti matkakosmetiikka. Tuotteiden pienet matkakoot kestävät käytössä yleensä noin viikon. Arkikäytössä olevat 400ml tuotteet taas ovat liian isoja reissussa raahattavaksi. Jos pakkauskoko 200ml olisi suihkutuotteissa tai shampoissa sopiva, niin löytyykö minulta tuotteita juuri tuossa koossa? (Uusia puteleita ja purkukoita kun en saa ostaa…)
  • Suunnittele ihonhoitorutiini. Tällä hetkellä käytössäni olevat tuotteet lähestyvät loppuaan ennen reissua. Mitä jos otan kuukauden matkalle testiin minulle täysin uuden tuoteperheen, ja käy ilmi, että tuotteet eivät sovikaan minulle? Mitä jos ihoni kukkii, kuivuu ja kärsii koko kuukauden?
  • Pakkaa. Mitä kaikkea tarvitsen kuukaudeksi? On yllättävän hankala miettiä mitä kaikkea täytyy muistaa pakata mukaan. Etenkin kun tiedän, etten saa ostaa mitään uutta. Mitä jos minulta hajoaa reissussa joku vaate tai laite, mitä silloin teen? Mitä jos unohdan aurinkolasit eteiseen lentokentälle lähtiessäni? Tai entä jos sateenvarjo jää kotiin, ja koko kuukauden sataa vettä?

Matkaa miettiessäni huomaan ajatusteni pyörivän hämmästyttävän paljon rahan ja ostamisen ympärillä. Ennen olen reissuun lähtiessäni ajatellut, että sen mitä en muista ottaa mukaan, voin ostaa kohteesta. Tällä kertaa ei rahakaan auta, ellen sitten saa vuokrattua kyseistä juttua itselleni hetkeksi lainaan.

Mitä jos unohdan kotiin lenkkarit? Entä jos kameran muistikortti hajoaa reissussa? Mitä sanoo ostamattomuushaastettani seuraava kriittinen raati, onko mikään ostos reissussa sallittu?

Ulkomailla tekee aina muutenkin mieli shoppailla, joten kuukaudesta tulee siinäkin mielessä aika mielenkiintoinen… Matkalla jos missä on varmasti repsahtaminen lähellä!

Yllätyskurkistus

tunnetila: hauskuus

takki Marimekko, t-paita ja housut Marks&Spencer*,
neuletakki Grana, kengät Terhi Pölkki

Mikäs se sieltä kurkistaa? No viikonloppu vailla minkäänlaista ohjelmaa! Viikonloppuni oli vielä eilen täyteen buukattu, mutta yhtäkkiä kalenterini muuttui tyhjäksi. Mitähän ihmettä sitä tekisi kaikella tuolla äkisti ilmaantuneella vapaa-ajalla?

Jos Teille putkahtaisi yhtäkkiä täysin vapaa viikonloppu vailla suunnitelmia, ja saisitte tehdä mitä ikinä huvittaa, niin mitä tekisitte? Kävisittekö leffassa, museoissa, shoppailemassa tai tanssimassa? Lähtisittekö extemporee-reissuun? Söisittekö aamusta iltaa ihanissa ravintoloissa tai kokkailisitteko kotona? Siivoaisitteko, urheilisitteko, vai olisitteko vain kotona ja tassuttelisitte ympäri asuntoa?

Millainen olisi Teille täydellinen viikonloppu juuri nyt? Ihanaa viikonloppua Teistä jokaiselle, on se millainen tahansa!

Kuvat Nadja / Are You Feeling Fashionable

Suuri haaste alkaneelle vuodelle

tunnetila: jännitys

Pohdiskelin blogissani taannoin, mitä jos en ostaisi vuonna 2018 uusia vaatteita.  Te tunnuitte innostuvan asiasta, ja niin innostuin minäkin. Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä kuinka monta päivää, viikkoa tai kuukautta kestäisin ostolakossani.

Kun sitten siivoilin sateisina välipäivinä kotona kaikkialle kertyneitä lehtipinoja, kosmetiikkaröykkiöitä ja kirppikselle menossa olevia tavarakasoja, totesin hukkuvani pian tavaran alle. Silloin päätin, että EN OSTA ENSI VUONNA MITÄÄN.

En vaatteita, en asusteita, en lehtiä, en kosmetiikkaa, en astioita, en kynttilöitä, en koruja, en servettejä, en yksinkertaisesti mitään. Minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen, ja enemmänkin.

Käytän paljon palveluja, ja niihin saan jatkossakin panostaa. Käytän säännöllisesti pesulaa, suutaria, hierojaa, kosmetologia, kodinhoitajaa, kampaajaa, ompelijaa, liikuntapalveluita, osteopaattia ja julkista liikennettä. Näitä palveluita saan ostaa edelleen normaalisti. Fyysisiä (turhia) tavaroita en saa kotiini ostaa.

Paitsi leikkokukkia! Leikkokukat on turhia, niitä en välttämättä tarvitse, mutta niistä en halua kuitenkaan luopua. Ostan kukkia lähes joka kerta kun käyn ruokakaupassa, joten ne laskettakoon ruokaostoksiksi.

Saan ostaa vuoden 2018 aikana ruokaa, juomaa, hygieniatarvikkeita, lääkkeitä, luontaistuotteita, pesuaineita ja siivoustarvikkeita. Myös elämyksiä (leffa-, konsertti- ja teatteriliput, matkat ja majoitukset) voin hankkia.

Ainoat tavarat mitä minulla on lupa ostaa vuoden 2018 aikana, on lahjat muille (perheelle ja kummilapsille).

Kas näin! Nyt se on sanottu, julkisesti kirjoihin ja kansiin kirjoitettu, joten tätä tavoitetta kohti mennään!

Mietin hädissäni sunnuntaina, viime vuoden viimeisenä päivänä, mitä minun täytyisi hamstrata, jotta pärjäisin hyvin edes alkuvuoden. Kävin sitten ostamassa hirvittävän kasan kynttilöitä, ja kaksi sisätyynyä koristetyynynpäällisiin. Mitään muuta en keksinyt tarvita.

Olen aika varma että tulen repsahtamaan, enkä tule pärjäämään koko vuotta ostamatta mitään. Mutta eipä se nyt ole niin vakavaa. Tärkeintä on edes yrittää. Mutta tiedän myös sen, että silloin kun päätän jotain ostaa ja antaa haasteelle periksi, niin silloin tuo ostamani juttu on jotain todella spesiaalia ja tarpeellista.

Tällä suunnitelmalla aloitetaan vuosi 2018. Lupaan raportoida Teille heti kun sorrun ja teen ensimmäisen ostokseni.