Mustiin pukeutuja ja sinapinkeltaiset sammarit

tunnetila: vinkkaus

Pakkanen paukkuu ulkona ja lumiset muratinoksat ovat jäätyneet kiinni keittiön ikkunaan. Ulkona on pitkästä aikaa kunnollinen talvi!

Rakastan aurinkoisia pakkassäitä, mutta silti jostain syystä (ehkä se oli tuo eilen kirkkaasti matalalta paistanut aurinko), aloin eilen selailla verkkokaupoista keväisiä vaatteita.

Weecosin sivulla eksyin kurkkimaan People Treen kevätuutuuksia, ja ai vitsi miten ihana asu siellä heti ensimmäisenä tuli vastaan! Haluan tuon hameen ja neuletakin, plus asun tennaritkin kelpaisivat (ne tosin eivät taida olla People Treen mallistosta). Miten yksi asu voikin saada näin kesäfiiliksille, vaikka ulkona sää on jotain ihan muuta?

People Treen valikoimaa selaillessani huomasin, että näissä kuvissa minulla kuvauslainassa olleet, luomupuuvillasta valmistetut vakosamettiset Luna-housut, on verkkokaupassa juuri nyt alennuksessa. Löydät housut alehintaan täältä. Myös samaa kangasta oleva Aina -paitamekko on edelleen myynnissä ja löytyy täältä.

vakosamettiasu ja musta alustoppi kuvauslainassa People Tree / Weecos, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Coccinelle, kengät Terhi Pölkki

Asu oli niin ihana ja istui päälleni kuin olisi minulle tehty, että aloin ennen sen palauttamista miettiä, josko sittenkin opettelisin pitämään värillisiä vaatteita ja lunastaisin asun itselleni. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, etten tällä(kään) kertaa kuunnellut tuota ääntä päässäni.

Arvostan aivan valtavasti ihmisiä, jotka pukeutuvat värikkäisiin vaatteisiin. Ihailen heidän värikkäitä olemuksiaan ja sitä pirteyttä, mitä he mustassa talvivaatteiden massassa ohikulkijoille tuovat. Itse olen kuitenkin enemmän massaan sulautuja kuin väripilkku, ja se minun täytyy vain hyväksyä.

Moni aina sanoo ”kannattaa yrittää, voit oppia”, mutta jos sitä ei ole tähän ikään mennessä oppinut, niin ei sitä opi. Ja jos tietää jo etukäteen, että tulee roudanneeksi kaikki värikkäät vaatteet vuoden päästä kirppikselle, niin se ei todellakaan sovi ideologiaani järkevästä kuluttamisesta.

Eli kiitos vaan tsemppauksesta kaikille, mutta en yritä, sillä en opi. Valitettavasti.

Onneksi minulla on kuitenkin nämä hauskat kuvat muistona kivasta asusta. Tuntuu vähän kuin omistaisi tuon vaatteen, kun siitä on muistona kuvia joihin voi palata.

Minulla on tänään vapaapäivä (nelipäiväinen työviikko on täällä taas ja kuten sanottua, se on parasta ikinä, suosittelen jokaiselle!), joten ajattelin uhmata pakkasta ja pyörähtää vähän kaupungilla. Eilisestä kevätvaatteiden selailusta inspiroituneena haluaisin käydä kaupoissa kurkkaamassa millaisia vaatteita tulevalle keväälle on tarjolla.

Sen jälkeen voisin viikonloppuna käydä omaa vaatekaappia läpi ja miettiä, löytyykö tulevan kevään fiilistä myös omasta kaapista. Jos ei löydy, niin puuttuuko sieltä jotain sellaista, mitä ehdottomasti täytyisi hankkia.

Olen nimittäin taipuvainen uskomaan, että viimeistään tulevana kesänä sitä saa taas poistua kotoa ja pukeutua kivoihin vaatteisiin. Talven voin olla vielä mukisematta kotona polvipussisissa villahousuissani ja ulkona kääriytyä paksuihin peittäviin takkeihin, mutta kesällä, ah kesällä, haluan ylleni vihdoin jotain kaunista, kevyttä ja tyylikästä. Ja siis tietysti mustana.

Kuvat: Vilma

Ylimääräisestä tavarasta eroon – Neljän kirppiksen vertailu

tunnetila: vinkkaus Muutimme heinä-elokuun vaihteessa ja päätin silloin hankkiutua kerralla eroon paljosta tavarasta. Annoin tavaroita ystävilleni ja tein lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Ison osan tavaroista möin erilaisilla kirpputoreilla. Tavara liikkui kirppiksillä mukavasti,…

Vanhempi ja viisaampi

tunnetila: pohdiskelu Minulla oli eilen syntymäpäivä. Olen siis taas vuoden vanhempi ja viisaampi. Välillä kyseenalaistan tuon sanonnan aika vahvasti, mutta tänä vuonna (jota on siis kulunut vasta kolme päivää) olen…

Kirkkain ajatuksin kohti tulevaa vuotta

tunnetila: onni Olen yleensä vuodenvaihteessa onnellinen, mutta samalla aika väsynyt ja vähän huolissani. Normaalisti tässä vaiheessa vuotta takana on noin viikon kestänyt joululoma, jonka aikana olen levännyt ja ladannut akkuja…

Kotimaista kiireestä kantapäähän

tunnetila: ilo Mistä tulee sanonta ”kiireestä kantapäähän”? Kiire-sana merkitsee vanhassa suomen kielessä myös päälakea. Sanonnan kiire-sana ei siis merkitse hoppua. Sanonta tarkoittaa siis kutakuinkin samaa kuin ”päästä jalkoihin”. (lähde) Niin, eli nykysuomeksi sanottuna olen…