tunnetila: huvitus

Sitä luulisi, kun on ollut vuoden ostamatta mitään, että kaikkeen ostamiseen tulee tuollaisen ”harkintapaussin” jälkeen mukaan järki. Että kaikki tulevat hankinnat tulisi tehtyä vasta tarkan harkinnan päätteeksi.

Mutta ehei, tämän kesän alennusmyynneissä minulta on päässyt vähän mopo karkaamaan käsistä, ja olen ostanut vaikka mitä. Parikin vaatetta ihan vain siksi, kun sain halvalla!

t-paita ja pellavahame Lindex, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, korvikset Lillan Helsinki*, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kävin sukusynttäreiden jälkeisenä päivänä Kuopiossa kauppakeskus Matkuksessa, ja Lindexissä päädyin sovituskoppiin kahden aletuotteen kanssa.

Musta laadukkaanoloinen puuvilla t-paita Lindexin premium-mallistosta maksoi 5€ ja musta, edestä napitettava pellavahame, oli saanut hinnakseen 7€. Vaatteiden alkuperäiset hinnat olivat kolmen kympin molemmin puolin.

T-paidat tulevat aina tarpeeseen, mutta pellavahame oli niin ysäriä, että melkein puistatti. Minulla oli 90-luvulla lähes vastaavanlainen hame, enkä sovituskopissa hametta päälle mallaillessani ollut varma, olinko valmis palaamaan pukeutumisessa takaisin nuoruuteeni. Hame oli sitä paitsi minulle liian iso.

Alehinnat tuntuivat kuitenkin niin kutkuttavilta, että päädyin lopulta ostamaan molemmat. Ostin vaatteet kaamea ajatus mielessäni. ”Otan nämä mukaan kesälomareissulle, ja jos ne sattuvat menemään reissussa pilalle, niin eipä haittaa, koska ne olivat niin halpoja.”

Oikein säikähdin, kun sain itseni kiinni tuollaisesta ajattelutavasta. Julistanhan olevani kovasti kertakäyttökulttuuria vastaan, enkä missään nimessä halua ostaa kertakäyttöisiä vaatteita. Vaatteiden laatu vaikutti kuitenkin niin hyvältä, etten voinut jättää niitä kauppaan tuolla hinnalla. Koko asu maksoi yhteensä 12€.

Suunnitelmani mukaisesti otin molemmat vaatteet (ostokseni siis kuvissa) mukaan Montenegron reissulle, ja ilokseni totesin vaatteiden olevan täydellisiä helteisiin säihin. En ajatellut kertaakaan, että vaatteet olisivat olleet jotenkin kertakäyttöisiä tai epämieluisia, päin vastoin.

Käytin napillista pellavahametta reissussa todella paljon. Etenkin matkustuspäivinä, joita meillä oli useita kun reissasimme kaupungista toiseen, hame oli täydellisen vilpoinen ja hengittävä, mutta tarvittaessa myös peittävä. Hameen reilu koko käänty myös eduksi. Se ei kiristänyt mistään, vaikka kuumuus vähän turvotti tätä reissulaista.

Matkalla hame oli siis oikein hyvä ja huoleton vaate, mutta nyt kotona olen katsellut sitä hieman epäilevästi. Luulen, etten tule enää koskaan pukeutumaan siihen. Ysärifibat taitavat sittenkin olla vähän liian vahvat. Mutta t-paita, se on päässyt käyttöön myös täällä kotona, ja tulee varmasti olemaan lemppari vielä pitkän ajan päästä!

Ahkerassa käytössä tulevat olemaan myös Stella McCartneyn eläinkuosiset espadrillot, jotka ostin keväällä Zadaasta. Näiden kenkien kanssa oli muuten käydä hassusti.

Kengät olivat minulle muuten oikeaa kokoa, mutta ne painoivat rintavaa jalkaani jalkapöydän päältä lähes veriselle uurteelle. Kävelin kengillä kerran lähikauppaan, ja melkein itkin kun pääsin kotiin. Jalkoihini sattui vietävästi.

Olin jo laittaa kengät myyntiin, mutta sitten päätin käydä suutarin juttusilla. Päätimme suutarin kanssa tehdä kengän päälle pienen ”läpän”, eli tuoda tilaa jalkapöydälle leikkaamalla kengän päälle pienet halkiot molemmin puolin.

Halkioita ei juuri erota (kts. kuva yllä), mutta jalalle ne tuovat juuri kaivatun lisätilan. Hurraa!

Tämä kikka kannattaa laittaa muistiin, jos myös joku Teistä kärsii rintavasta jalasta, ja joutuu jättämään usein kivat kengät kauppaan sen vuoksi.

Mites Teillä meni aleostoksilla? Kävittekö, vai jätittekö alennusmyynnit väliin? Entä teittekö löytöjä, tai saitteko nyt edullisemmin jotain, mistä olette jo pidempään haaveilleet?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe