tunnetila: säikähdys

Tiistaiaamuna ajattelin flunssani olevan menossa jo parempaan päin. Kävin hyvillä mielin työpäivän jälkeen fysiatrilla, joka manipuloi hieman selkääni. ”Paremmalta näyttää, olet vihdoin matkalla terveeseen selkään.”

Voi mikä ihana uutinen! Selkäni on vihdoin paranemassa ja flunssakin näyttäytyy vain satunnaisina yskänpuuskina. Olen ollut enemmän tai vähemmän sairaana koko alkuvuoden, joten iloitsin terveestä tulevaisuudesta.

Kuntoni romahti kuitenkin äkillisesti keskiviikkoiltana. Makasin työpäivän jälkeen kotona sohvalla täysin uupuneena ja hikoilin valtavasti. Tuntui etten saa henkeä. Menin ajoissa sänkyyn, otin Buranan ja nukahdin.

Heräsin puoli kahdelta siihen, että tärisin totaalijäässä. Nousin sängystä ja yritin löytää vaatekaapista ylleni lämpökerraston. Tyhjensin hädissäni pari hyllyllistä vaatteita lattialle, kunnes vihdoin löysin kaipaamani. Pukeuduin lämpökerrastoon ja kaksiin villasukkiin, otin toisen särkylääkkeen ja menin takaisin sänkyyn.

Oloni oli niin kamala, että sanoin rymistelyyni heränneelle miehelleni, että jos en aamulla herää, niin kiitos kaikesta, mulla oli ihana elämä. Näin jälkeenpäin tuo kuulostaa todella dramaattiselta liioittelulta, mutta oloni oli tuona yönä niin hirveä, etten tiennyt selviääkö sellaisesta horkasta hengissä. Minua itketti, vitutti ja pelotti, kaikkia yhtä aikaa.

Aamulla soitin työterveyteen. ”Mulla on ollut nyt vähän yli kaksi viikkoa aika kova flunssa ja lämpöä lähes koko ajan 37.4. Viime yönä oli niin kamala olo, että luulin kuolevani. Pitäisköhän ottaa jotain verikokeita?” ”Oletko ollut jo pitkään sairauslomalla?” ”Ei kun tämä on vaan tavallinen flunssa. Olen mä ollut kotona etänä muutaman päivän ettei muihin tartu, mutta oon tehnyt kyllä töitä joka päivä.” ”NO JUSTIINSA! Nyt tulet heti labraan ja sitten määrään sinulle loppuviikon sairauslomaa.”

Tiedän, että fyssarilla tai hierojalla ei kannata käydä puolikuntoisena. Jos elimistössä jyllää pienikin tulehdus, se voi hieronnan vaikutuksesta levitä koko kroppaan. Hieronta nimittäin lisää aineenvaihduntaa etenkin ihossa, ja iho on ihmisen suurin elin. Kun verenkierto ihossa lisääntyy voimakkaasti, voi tulehdus levitä. (Lähde Yle) Ja näinhän minulle sitten kävi.

Luulin tiistaina olevani jo terveiden kirjoissa ja uskaltauduin siksi fysiatrin hoidettavaksi. Eipä olisi kannattanut. Hemmetin hemmetti! Viimeisillä voimillaan elimistössäni sinnittelevä virus sai selän käsittelystä pontta, ja valtasi koko kropan ryminällä.

Nyt olen kuitenkin ollut OIKEASTI sairauslomalla eilisen ja tämän päivän, enkä ole tehnyt ollenkaan töitä. Eilisen mietin ja huolehdin miten töissä pärjäävät, mutta tämä päivä meni täydellisesti! En käynyt kertaakaan työsähköpostissa, enkä edes ajatellut töitä. Myös blogini olen jättänyt päivittämättä, sillä päätin olla hetken kokonaan erossa läppäristä.

Nyt, perjantai-illan kunniaksi, ajattelin kuitenkin kirjoittaa Teille vähän kuulumisia. Kertoa edes että hengissä ollaan, vaikka blogini on ollut tällä viikolla normaalia hiljaisempi. Olonikin alkaa olla jo parempi.

Muistakaa ystävät rakkaat levätä ennen kuin kroppanne pakottaa Teidät siihen! Ihanaa viikonloppua kaikille, pysykää terveinä ja nauttikaa kevätsäistä!

Kuvat: Vilma