Jogurttisotku – mietteitä blogimaailmasta

tunnetila: pohdiskelu

Kun löysin suomalaisen (muoti)blogimaailman noin kymmenen vuotta sitten, ihastuin blogeissa siihen, että ne olivat täysin kirjoittajiensa näköisiä.

En tuntenut blogien takana olevia ihmisiä, mutta pääsin silti kurkistamaan ihmisten arkeen, valintoihin ja päässä liikkuviin ajatuksiin. Mikä parasta, pääsin vaihtamaan mietteitä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa blogien kommenttibokseissa. Tuo oli minusta ihanaa!

Kymmenen vuotta on kulunut, ja blogimaailma on muuttunut siinä ajassa täysin erilaiseksi. Ystäväni Hertta kirjoitti omassa blogissaan minuakin jo pitkään mietityttäneestä aiheesta aika tyhjentävästi, mutta ajattelin silti sanoa aiheesta vielä sanasen.

Minulle blogien parasta antia ovat aina olleet tekstit. Tekstit, joista saa ajateltavaa tai löytää vertaiskokemuksia. On ihana lukea blogeja, joiden teksti soljuu, ja joissa ei tarvitse häiriintyä huonosta kielestä. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta minä henkilökohtaisesti luen mielummin ne sanat, kuin katselen kuvia.

Nykyään tuntuu, että olen blogimaailmassa ajatusteni kanssa aika yksin. Suurimmassa osassa blogeista on tänä päivänä pääosassa kuvat. Kuvat on viimeisen päälle stailattuja eikä niissä ole jäljellä aitouden hiventä. Hienojahan ne ovat, nuo lähes ammattimaisesti otetut otokset, mutta olen huomannut, etten enää palaa ns. ”smoothiebowl” -blogeihin kuin ehkä satunnaisesti.

Aloin seuraamaan blogeja niiden henkilökohtaisuuden vuoksi, mutta nykyään en joskus erota kenen blogissa olen. Välillä tuntuu, että kaikki se minulle tärkeä persoonallisuus on blogeista poissa. Blogien muutos tuohon suuntaan harmittaa minua valtavasti.

Kuten tiedätte, olen ollut koko vuoden enemmän tai vähemmän flunssainen. Jatkuva sairastelu on vaikuttanut jaksamiseeni ja mieleeni, ja välillä olen miettinyt, onko soveliasta kirjoittaa blogiin alavireisiä juttuja.

Sitten mietin, mistä haluaisin itse seuraamistani blogeista lukea. Haluaisinko tietää mitä blogien takana olevat ihmiset todella ajattelevat, vai haluaisinko nähdä vain siloteltua todellisuutta ja täydellisiä kuvia? Niinpä niin. Valintani oli helppo.

Haluan pitää blogini maanläheisenä, omasta elämästäni kertovana, ja tavalliseen elämään kuuluvat ylä- ja alamäet. Tunnevaihteluiden lisäksi elämääni kuuluvat myös rennosti kasatut jogurttikipot, joihin olen kaatanut raaka-aineet ihan summittain. Oman elämäni sotkuinen smoothiebowl.

Pitkästä aikaa ulkona

tunnetila: ilo pellava t-paita H&M, silkkihame H&M Studio SS17, laukku Celiné Fresita juhli eilen Suomeen rantautumisensa 10-vuotissynttäreitä, ja me päätimme ystäväni Hertan kanssa lähteä juhlan kunniaksi pitkästä aikaa vähän rimpsalle.…

Ensimmäiset nappaskengät

tunnetila: ihastus Pari vuotta sitten Minna Parikka lanseerasi naisten kenkäihanuuksien oheen kenkämalliston lapsille. Mini-mallistosta löytyy supersöpöjä jalkineita vauvoille ja nykyään myös vähän isommille lapsille. Olin täysin myyty heti ensimmäisen kerran pikkuruisia…

Tätihommia

tunnetila: onni Voi kuulkaa, nyt oli meillä hieman erilainen viikonloppu mitä normaalisti. Saimme kylään kummityttömme, tuon pienen ihanan palleroisen, ja vielä ihan kahdeksi yöksi. En ole nähnyt pikkuneitiä sitten ristiäisten,…

Elämä voittanee

tunnetila: ilo Arvatkaa mitä ystävät? Minulla alkaa olla jo parempi olo! Kiitos tosi tosi paljon jokaisesta kommentista, mitä sain flunssapostaukseeni. Olette ihania kun jaksatte tsempata! Vaikka yskäni kuulostaa edelleen välillä…