Browsing Category

kotona

Eläköön, Suomi 100 vuotta!

tunnetila: onni

Itsenäinen Suomi täyttää tänään 100 vuotta! Tarkoituksena oli viettää tämä merkittävä tapahtuma jotenkin näyttävästi ja ikimuistoisesti, mutta syksyisen kiireen keskellä itsenäisyyspäivän tulo pääsi yllättämään.

Onneksi juhlatunnelmaan pääsee myös kotioloissa, itsensä arkisilla, mutta tärkeillä suomalaisilla asioilla ympäröiden.

Aamuni aloitin syömällä Kokkikartanon riisipuuroa* Arabian lautaselta* Hackmannin aterimilla. Kokkikartanon riisipuuro on paras puurovaihtoehto, jos puuromestarin titteliä kantavaa äitiäni ei aamupuuron keitossa näy, tai jos itse käyttää aamun ensimmäiset hetket mielummin sängyssä pötköttelyyn kuin puuron hauduttamiseen.

Juhlaillallinen (tietysti se perinteinen Kotipizzan pizza) syödään Iittalan astioista, ja Suomi 100 vuoden juhlaviini nautitaan niin ikää Iittalan laseista. Tunnelmallisen kattauksen kynttilät on Havilta, servetit ja tarjoiluastiat Marimekolta, keittiötekstiilit Vallilalta. Jälkkärijätski taas tulee Kolmelta Kaverilta.

Sänkyyn on pedattu juhlavuoden kunniaksi valmistetut Finlaysonin Kestit -lakanat*, ja kylppärin pyyhkeet on Balmuirilta.

Illaksi ajattelin pukeutua Katri Niskasen mekkoon, ja jalkaan sujautan vuosia vanhat, jo moderneiksi klassikoiksi muodostuneet Minna Parikan Morticiat. Korut valikoin Kalevala korulta, ja huulille sipaisen Lumenen punaa*.

Satavuotias itsenäinen Suomi merkitsee minulle valtavasti kaikilla tasoilla, ja on tietysti todellisuudessa kaikkea muuta kuin materiaa. Itsenäinen Suomi merkitsee minulle äänestysoikeutta ja vaikuttamisen mahdollisuutta, sananvapautta, mahdollisuutta hyvään elintasoon, vapautta matkustaa jne.

On kuitenkin hyvä aina välillä muistuttaa itseä siitä, miten paljon ympärillämme on kotimaista muotoilua, ja miten laadukasta ja ylellistä tuo kaikki meille suomalaisille jopa arkiseksi muodostunut design on.

Itsenäisyyspäivän ilta menee meillä pitkälti perinteisissä merkeissä Linnan juhlia seuraten. Ennen Linnan juhliin siirtymistä ajattelin leiriytyä yksin sohvalle ja virittäytyä Yle Areenan pariin. Suunnitelmissa on nautiskella vihdoin lähes kolmetuntisesta suurbaletista Kalevalanmaa.

Toivoin ehtiväni Kansallisoopperaan katsomaan tämän Suomi 100 -vuoden kunniaksi tehdyn Kenneth Greven teoksen, mutta kun aikaa ei ole ollut, on mahtavaa, että teos on katsottavissa myös Yle Areenassa. Upea kotimainen palvelu sekin!

Tänään siis juhlitaan 100 vuotiasta Suomea. Voi että miten hieno päivä tiedossa! Upeaa päivää Teille kaikille!

Onnea Suomi 100 vuotta! Eläköön! Eläköön! Eläköön!

9v

tunnetila: ilo

Kuten kerroin, meillä oli taas vieraita koko viikonlopun ajan.

Perjantaina vietimme lukioaikaisen ystäväni kanssa ”aikuisten tyttöjen iltaa”. Söimme nepalilaista ruokaa ja maistelimme miltä maistuu tämän vuoden Beaujolais nouveau.

Lauantaina keski-ikämme laski mukavasti, kun joukkoomme liittyi ystäväni jälkikasvu. Neitokainen, joka täytti sunnuntaina 9v.

Olen aika tylsä täti, sillä ostan yleensä kummilapsilleni lahjaksi vaatteita tai jotain muuta järkevää. Nyt halusin juhlistaa pikkuneidin yhdeksättä ikävuotta, ja mietin mitä kivaa keksisin.

Tiesin hänen saaneen jo paljon lahjoja, joten halusin antaa hänelle jotain muuta kuin materiaa. Niinpä järjestin sunnuntaiaamulle herkkuaamiaisen.

Kävin ostamassa suklaapuoti Chjokosta käsintehtyjä suklaakonvehteja, macaronseja, vaahtokarkkeja ja riisisuklaita, ja lainasinpa heiltä myös kaunista kolmikerroksista tarjoiluastiaa. Suolaisiksi syötäviksi tein pikkuruisia kolmioleipiä ja pieniä riisipiirakoita.

Chjokossa tarjoillaan lauantaisin ihanaa High Tea – menuta, ja ajattelin ensin viedä sankarin sinne nautiskelemaan. Kun synttärit kuitenkin sattuivat sunnuntaille, eikä Chjoko ole sunnuntaisin auki, toin High Tea -kokemuksen meille kotiin. Ai vitsit miten hyvää kaikki oli!

Voi olla, että lapselle on pieni pettymys kun hän ei saakaan synttäripäivänä jännittävää paketinavaamiskokemusta. Toisaalta ajattelen kuitenkin niin, että lapsi luultavasti muistaa pidempään herkulliset macaronsit ja kauniin herkkutarjottimen, kuin jonkin lelun, joka hukkuu pian kaikkien muiden lelujen joukkoon.

Tykkään itse enemmän elämyksistä kuin tavarasta. Toivon, että saisin luotua mieleenpainuvia elämyksiä myös muille.

Mainio lisä kattaukseen

tunnetila: ihastus

Arabia lanseerasi tällä viikolla uuden upean astiasarjan, joka kantaa nimeä Mainio. Tämä maan mainio yhdeksänosainen sarja on kaunis, kevyt, monikäyttöinen, ja tulee myyntiin alkuvuodesta 2018.

Näppärästi pieneen tilaan pinoutuvan astiasarjan tuotteet käyvät tarjoiluun, ruoan valmistamiseen ja ruoan säilyttämiseen. Kulhot voi laittaa uuniin ja pakastimeen, ja sarjan lautaset sopivat kulhoihin kansiksi.

Moderni, mutta vanhaa aikaa henkivä mustavalkoinen, viivoista ja palloista koostuva koriste Sarastus, on saanut inspiraationsa Raija Uosikkisen vuonna 1965 suunnittelemasta Ivalo-koristeesta (Ivalo -sarjan kahvikuppi ja asetti kuvassa yllä ja kolmannessa kuvassa alla).

Sekä muoto että koriste, ovat Arabian oman muotoilustudion käsialaa. Sarjan pääsuunnittelija Irina Viippola kertoi lanseeraustilaisuudessa suunnitteluprosessin olleen kiinnostava ja mielekäs, sillä Arabialla ei oltu pitkään aikaan suunniteltu kokonaan uutta muotoa tai kuosia.

Astiasarjan pieni koko, pinottavuus ja monipuolinen käytettävyys ovat Arabian vastauksia kaupungistumiseen, ja kotien muuttumiseen pienemmiksi ja kompakteiksi.

Yhden ja kahden hengen kotitalouksia on koko ajan enemmän ja enemmän, ja säilytystilasta on lähes aina pula. Astiat sopivat muodoltaan myös hyvin astianpesukoneeseen. Tämä jos mikä ilahduttaa allekirjoittanutta.

Tykkään valtavasti valkoisesta Teema-astiastostani, mutta Teema-kulhojen astianpesukoneeseen asettumisen kanssa olen taistellut jo parikymmentä vuotta. Ihana että myös tämä seikka on otettu uusien astioiden muotoilussa huomioon.

Arabian keramiikkatehdas suljettiin Suomessa viime vuonna. Osa tuotannosta oli siirretty ulkomaille jo aikaisemmin. Mainio -sarjan tuotteet valmistetaan Thaimaassa ja Romaniassa Arabian kumppanivalmistajilla.

Tuotannon vieminen ulkomaille surettaa, mutta kovan hintakilpailun alla taipuvat sinnikkäimmätkin yrittäjät. Onneksi Iittalan lasia valmistetaan edelleen Iittalan tehtaalla Iittalassa ja keitto- ja paistoastioita tuotetaan Sorsakosken tehtaalla lähellä lapsuusmaisemiani.

Olen kasvanut Iittalan tuotteiden ympäröimänä ja kaapeistani löytyvät jo kaikki astiat, joita koskaan tulen tarvitsemaan. Tämä sarja on kuitenkin niin kaunis, näppärä, käytännöllinen ja upea, että haluaisin ihan valtavasti hankkia tätä valkoisen Teeman ja niin ikää valkoisen Egon kaveriksi.

Onneksi mustavalkoinen, hillitty kuosi, sopii saumattomasti valkoisiin astioihini. Näitä taitaa olla pakko saada!

Mitäs tykkäätte Arabian uudesta Mainiosta?

Omenainen broilerikastike

tunnetila: tyytyväisyys

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa Teille vähän kokkailujeni tuloksia.

Hyödynsin työkaverilta saamiani omenoita viikonloppuna valmistamalla illalliseksi omenaisen broilerikastikkeen. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta muokkasin sitä itse vähän tulisempaan suuntaan.

Olkaa hyvät, syksyistä omppukastikereseptiä pukkaa!

Broileri-omenakastike (3 annosta)

2 broilerin leikettä
1 iso sipuli
2 rkl öljyä
1tl currya
1tl tulista itämaista mausteseosta
(oma mausteseokseni on tuotu Sri Lankasta, mutta mikä tahansa tulinen mausteseos käy)
2dl omenamehua
2dl kermaa
2 pientä kuorittua omenaa
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
rouhittuja chiliflakeseja
tuoretta korianteria koristeluun

Kuori ja pilko omenat. Leikkaa broileri omenoiden kanssa samankokoisiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli.

Kuullota sipuli öljyssä curryn ja tulisen mausteseoksen kanssa miedolla lämmöllä. Nosta sipuliseos syrjään ja paista broileripalat kypsäksi.

Lisää pannulle sipuliseos, omenamehu ja omenakuutiot. Mausta suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja chilirouheella. Lisää pannulle kerma ja keitä noin 5 minuuttia.

Kastikkeen kaveriksi sopii hyvin (basmati)riisi. Revi annoksen päälle tuoretta korianteria (jos tykkäät korianterista).

Ilman chiliä ja tulista mausteseosta omenainen kastike on makuuni liian makea, mutta kun kastikkeeseen lisää tulisuutta, siitä tulee oikein mainio.

Kivaa syksyisen viikon jatkoa, vesisateesta huolimatta!

Omenasavotta

tunnetila: ilo

Sain työkaveriltani kuusi kiloa omenoita. Yritin tarjota hänelle niistä rahaa. ”Älä naurata! Kunhan pääsen niistä eroon niin olen tyytyväinen.” Näin kantakaupungissa asuvana tällaiset työkaverit ovat varsinaisia onnenpotkuja.

Tein eilen omenoista sosetta, josta pakastin suurimman osan. Pari purkkia jätin heti syötäväksi. Omenasose on ihanaa kunnolla haudutetun kaurapuuron ja kanelin kera. Tai maustamattoman jogurtin ja hunajan kanssa.

Olen aina pitänyt monta tuntia kestävät sosesulkeiset kun olen saanut jostain omenoita, mutta nyt sain pari uutta vinkkiä, miten omenoita kannattaa pakastaa. Pakastin siis nyt soseen lisäksi muutaman rasiallisen omenoita lohkoina ja muutaman rasiallisen siivuina.

Miten lohkoina pakastaminen ei ole tullut minulle koskaan aikaisemmin mieleen? Sain lohkovinkin Sofialta, jonka kanssa juttelin perjantaina viikonloppuna edessä olevasta omenasavotastani.

Valmiit omanalohkot on helppo heittää vaikka smoothieen, tai sitten niistä saa tehtyä nopean jälkkärin yllätysvieraille. Yksi parhaista jälkkäreistä ikinä on kaura-omenapaistos vaniljakastikkeella. Ai että! Nyt on lohkot paistokseen valmiina pakastimessa.

Nyt kun vähän välttelen noita sokereita, niin jätin herkkupaistoksen tekemisen toiseen kertaan. Paistoksessa ei tosin käytetä valkoista sokeria, mutta fariinisokeri on sokeria sekin. Täytyy miettiä seuraavaa kertaa varten, miten paistoksesta voisi tehdä vähän terveellisemmän.

Onko Teillä ollut jo joka syksyinen omppusavotta? Mitä kaikkea Te teette omenoista? Entä olisiko mitään sokerittomia vinkkejä?

Kivaa alkanutta viikkoa Teille kaikille!