Browsing Category

kotona

Loma-aamiainen, ja kiva kesäarvonta!

tunnetila: tykkäys

*yhteistyössä Fanni K/Tammer-Tukku*

Aloitin kesälomani mukavasti. Sain heti loman aluksi ystävän yökylään, ja vierailusta innostuneena päätin kattaa aamiaisen rennosti sohvapöydälle.

Idea oli muuten hyvä, mutta tässä iässä lattialta nouseminen aiheuttaa jo epämääräistä voivottelua ja huokailua jumissa olevasta alaselästä. Mutta niin kauan kun kynnelle kykenen, en suostu kangistumaan kaavoihin, vaan syön aamiaiseni missä huvittaa. Vaikka sitten olohuoneen lattialla istuskellen!

Aamiaisemme sisälsi hyvin perinteisiä tuotteita kauraleivästä kahviin ja maustamattomasta jogurtista mustikoihin. Katoin pöytää kuitenkin innoissani, sillä otin kattaukseen mukaan uudet Fanni K:n keraamiset kupit* ja kannun*, jotka sain itselleni yhteistyön merkeissä.

Fanni K on uusi kotimainen sisustukseen ja kauniisiin kodintuotteisiin panostava brändi, jonka tarkoituksena on tuoda arkeen ripaus luksusta. Fanni K:lle luksus ei tarkoita överiä pröystäilyä tai tuotteiden kalliita hintoja. Fanni K haluaa olla helposti lähestyttävä ja maanläheinen, mutta silti laadukas.

Fanni K:n verkkokauppa on pullollaan ajattomia ja aikaa kestäviä tuotteita, mutta silti ne ovat tätä päivää. Fanni K:lta löytyy esimerkiksi tällä hetkellä suuressa suosiossa olevia olki-tuotteita, joista tykkään itsekin tosi paljon.

Näissäkin kuvissa taustalla näkyvä valtavan kaunis korkea olkipöytä* mustin metallijaloin, on Fanni K:n mallistoa. Olkipöytä toimii meillä monessa roolissa. Välillä se on laskualustana sohvan vieressä, toisinaan käytän pöydän irrotettavaa olkiosaa tarjottimena. Siro pöytä seilaa myös huoneiden välillä apupöytänä, ja onpa se toiminut kerran kukkapöytänäkin.

Kevytrakenteinen pöytä näyttää heppoisalta, mutta on hämmästyttävän tukeva. Tykkään pöydästä todella paljon!

Myös kattaukseen mukaan päässeet keraamiset mukit ja kannu on ihanat! Korvattomia mukeja voi käyttää oikeastaan mihin tarkoitukseen vaan. Meillä niistä juodaan kahvia tai siemaillaan kiinalaistyylisesti pieniä annoksia teetä. Kupeista myös syödään jogurttia ja jätskiä, ja lisäksi niitä käytetään tarjoiluastioina.

Suloisia pikkumukeja on kolmea väriä: vaalea (hieman beigeen ja vaaleanpunaiseen taittava kaunis sävy, jossa elävinen pintastruktuuri), tummanharmaa sekä vaaleanvihreä. Kaikki värit näkyvät postauksen alimmassa kuvassa.

Keraaminen kannukin on ollut jo käytössä kahdessa eri tarkoituksessa. Vesikannuna lämpimällä säällä, ja nyttemmin maljakkona. Tykkään kannun käsintehdynnäköisestä pinnasta ja sen rouheasta muodosta kovin.

Ehditkö jo ihastua mukeihin? Hyvä jos ehdit, sillä nyt kahdella Teistä on mahdollisuus voittaa kyseisiä mukeja itselleen Tunnetilan kesäarvonnassa! Arvon mukeja kaksi (2) kuuden (6) kappaleen settiä. Molemmissa seteissä on kaksi vaaleaa, kaksi harmaata ja kaksi vaaleanvihreää mukia.

Toinen arvonnoista on täällä blogissa, toinen setti arvotaan Tunnetilan Instagram-seuraajien kesken.

Blogissa osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiboksiin. Jos seuraat Tunnetilaa myös FB:ssä, niin kerro siitä kommentissasi. Saat siitä toisen arpalipun.

Instagramissa osallistut arvontaan seuraamalla Tunnetilan IG-tiliä, ja tägäämällä Fanni K -kuvan alle yhden ystäväsi, jonka kannattaa ehdottomasti aloittaa Tunnetilan seuraaminen Instassa. (Kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä hän ei jo ole seuraajana..?)

Arvontaan voit osallistua tämän viikon loppuun, eli sunnuntaihin 22.7. klo 20.00 asti.

Onnea kaikille arvontaan!

Fanni K on Tammer-Tukku Oy:n omistama tuotemerkki. Vuonna 1954 perustettu Tammer-Tukku Oy on jo kolmannessa polvessa toimiva, tamperelainen perheyritys ja yksi Pohjois-Euroopan johtavista kuluttajatuoteyhtiöistä.

Fanni K:n tuotteita löydät heidän verkkokaupastaan.

Kuin leffassa olisi

tunnetila: tyytyväisyys

*yhteistyössä Sony Nordic*

Sisustusintoilija, pesän rakentaja, ja kotia mahdollisimman houkuttelevaksi paikaksi tekevä Nina tässä terve!

Kaipuu Espanjaan ei tunnu hellittävän, vaikka kotiinpaluusta on kulunut aikaa jo useampi viikko. En haluaisi kärvistellä kaukokaipuun kourissa enää yhtään enempää, joten olen nyt ottanut vähän järeämmät aseet käyttöön. Olen alkanut sisustaa kotiamme aikamoisella vimmalla, ja tarkoituksena on oppia viihtymään kotona niin hyvin, että en kaipaa enää minnekään muualle.

Yksi paikka, missä olen aina onnellisimmillani, on leffateatteri. Elokuvien ihmeelliseen maailmaan uppoutuessani kadotan todellisuudentajun, sekä unohdan huolet ja murheet. Leffassa viikottain ravaaminen vaatii kuitenkin aikaa ja rahaa. Niinpä vastasin ilolla kyllä, kun Sonyltä tarjottiin testiin heidän uutta kaiutintaan, eli supertyylikästä Soundbaria.

HT-SF201 Soundbar* on linjakas, tyylikäs, ja suorastaan huomaamaton sisustukseen sopiva kaiutin. Soundbareja on saatavilla mustana ja vaaleana, joten niistä voi valita kumpi väri sopisi omaan sisustukseen paremmin.

Kaiutin on helppo yhdistää lähes mihin tahansa televisioon HDMI ARC -liitännällä, optisella yhteydellä tai Bluetooth®-yhteydellä (rajatut mallit). Huomioi kuitenkin, että  paketissa ei tule mukana HDMI ARC -piuhaa. Meilläkin asennuspuuhat keskeytyivät, kun eteen tuli ylimääräinen reissu äänen erikoisliikkeeseen piuhaostoksille.

Sitten kun piuhat on kunnossa (jos niitä tarvitaan yhdistämiseen), yhteyden muodostaminen käy todella helposti.

Matalat taajuudet jytisevät sisäisen bassokaiuttimen myötä mukavasti, vaikka television äänentaso olisi aika pienelläkin (mahtava ominaisuus kerrostaloasujalle). Kaiuttimessa on myös leffateattereista tutun Dolby Digital -koodekin tuki. Vanhan telkkarimme äänenlaatu pompsahti kauniin kaiuttimen avulla välittömästi niin sanotusti ”nextille levelille”, ja ero vanhaan äänentoistoon on ihan huikea.

Solakasta mallistaan ja pienestä koostaan huolimatta Soundbarin S-Force PRO Front Surround -ominaisuus luo vaikutelman, että katsoja olisi ympäröity kaiuttimilla – ilman lattialla risteileviä johtoja. Leffateatterimaisen fiiliksen saaminen kotioloihin yhdellä pienellä kaiuttimella on aika mahtava juttu!

Jos jotain huonoa kaiutinkokeilusta täytyy sanoa, niin se, että kaiuttimen kautta ohjelmia katsoessa ja kuunnellessa huomaa todella selvästi, jos ohjelma on äänitetty huonosti. Normaalisti äänenlaatuun ei ole tullut kiinnitettyä näin paljon huomiota. Vika ei siis todellakaan ole laitteessa, vaan laite on niin tarkka, että se tuo äänityksen epäkohtia esille. Etenkin konsertteja kuunnellessa puuroutuneen äänen kuulee todella selvästi.

En ole itse mikään ääniekspertti, joten kysyin mieheltäni otetaanko kaiutin testiin, kun sitä minulle tarjottiin. Kerroin, että kaiuttimen hinta on 250€. ”Ei voi olla kovin hyvä jos on noin halpa”, hän totesi.

Kun sitten laitoimme kaiuttimen ensimmäisen kerran päälle, ja elokuvan tunnusmusiikin basso jysähti ilmoille, oli mieheni ilme näkemisen arvoinen. ”Apua, laita telkkari hiljemmalle!”, huusimme molemmat yhtä aikaa.

Eli hintaansa nähden Soundbar on aika mahtava peli! Kotona vietetyt leffaillat ovat alkaneet kiinnostaa meitä molempia nyt kummasti aiempaa enemmän.

Tunnistaako muuten joku Teistä, mikä leffa pyörii televisiossa näiden kuvien ottamisen aikana?

Puutarhan puuttuessa

tunnetila: onni

*yhteistyössä JYSK*

Vietin Espanjassa paljon aikaa kattoterassillamme. Terassille paistoi aurinko aamusta iltaan ja siellä kasvoi runsaasti kauniita kukkia toinen toistaan kauniimmissa ruukuissa. Vaikka meillä on kotona paljon viherkasveja, niin silti parvekkeen ja kattoterassin kaipuu iski saman tien kun pääsin kotiin.

Olin ennen matkalle lähtöäni sopinut kesäisestä yhteistyöstä JYSKin kanssa. Kun sitten aloin heti kotiin päästyäni kaipaamaan parveketta tai terassia, niin päätin katsoa löytäisinkö JYSKistä tuotteita, joilla onnistuisin rakentamaan kesäisen viherkeitaan sisälle kerrostaloasuntoomme.

JYSKin terassituotteiden valikoima on todella laaja. Menin Ruoholahden liikkeeseen etsimään kukkaruukkuja, mutta pian huomasin koeistuvani terassille sopivaa sohvaa, paria nojatuolia, ja ihailevani pientä sivupöytää. Onneksi mieheni oli mukana ostoksilla, ja hän ohjasi minut lempeästi takaisin alkuperäisen suunnitelmani pariin, eli kukkaruukkuosastolle.

Ilokseni löysin JYSKin valikoimasta myös upeita kukkaruukkuja, joten sain hankittua kotiin juuri sen mitä kaipasin. Valitsemani kaksi kukkaruukkua ovat tyyliltään hyvin erilaisia, mutta sopivat molemmat meille täydellisesti! Ensimmäinen ruukuista on upea KVINAND, jonka valjastin keittiöön yrttitarhaksi.

Harmaa KVINAND on todella tyylikäs ruukku ulkokäyttöön, mutta se sopii selkeän muotokielensä vuoksi myös sisälle upeasti. Ruukku on niin linjakas, että heti kun sain sen paikalleen keittiöön, tuntui kuin se olisi ollut siinä aina.

KVINAND-ruukku on valmistettu sinkki-metalliseoksesta, ja se painaa 4kg. Ruukku on todella jämäkkä ja tukevan tuntuinen, vaikka siinä on tuotteeseen keveyttä tuovat kauniin sirot jalat. Ruukku kestää myös pakkasta, joten se on loistava tuote esimerkiksi parvekeelle.

Pakko tunnustaa, että itse asiassa meille tuli kaksi KVINAND -ruukkua*. Tykästyin ruukkuun niin paljon, että halusin samanlaisen myös sohvan viereen. Ensimmäinen ruukuista on nyt siis keittiössä yrttejä varten, toinen täydentää olohuoneessa vihertilaamme.

Metallisten, moderneiden KVINAND -ruukkujen lisäksi ihastuin JYSKissä toisiin, hyvin erilaisiin ruukkuihin. Pajusta punotut SPURV -ruukut* on oikeasti tarkoitettu pelkästään ulkokäyttöön, mutta ihastuin niihin niin paljon, että roudasin ne onnellisena olohuoneeseemme.

SPURV-settiin kuuluu kaksi kaunista punottua ruukkua, joissa molemmissa on nahkaiset kahvat. Toinen ruukuista on 25cm korkea, ja sen halkaisija on 22cm. Suurempi ruukuista taas on korkeudeltaan 30cm ja halkaisijaltaan 28cm.

Virallisesti ulkokäyttöön tarkoitetut ruukut on muovitettu sisältä, joten jos niihin haluaa istuttaa kukkaset suoraan, pohjan muoviin kannattaa tehdä reikiä, jotta ilma kulkee. Sisäkäyttössä totesin näppärimmäksi sujauttaa punottuun pajuruukkuun kukan altakasteluruukkuineen. Näin kori kaunistaa muutoin tylsän perusruukun, ja kastelu tapahtuu normaalisti ruukun kautta.

Mitäs sanotte valinnoistani? Sopisiko jompi kumpi ruukkumalleista myös Teidän sisustukseenne? Entä oletteko Te innostuneet tekemään kodeistanne viherkeitaita, vai saatteko nautiskella omista parvekkeista tai pihoista aurinkoisina kesäpäivinä?

Ihanaa sunnuntaita Teille kaikille! Nautitaan kesästä ja puutarhojemme antimista, olivat ne sitten ulkona, parvekkeella, tai vaikka sisätiloissa!

Kevätmessuilla

tunnetila: hauskuus

Äitini piipahti viikonloppuna Helsingissä. Hänen reissunsa pääasiallinen syy oli Messukeskuskessa järjestetyt Kevätmessut. Itse en edes tiennyt kyseisten messujen olemassaolosta, mutta omakotitalossa asuva ja sisustamisesta kiinnostunut äitini bongasi tiedon messuista jo aikoja sitten.

Läksin messuille äitini seuraksi vailla sen suurempia odotuksia. Ilokseni yllätyin messumeiningeistä positiivisesti. Vaikken kaupungin keskustassa asuvana, parvekkeettomana ihmisenä ollut ehkä ihan messujen täydellisintä kohderyhmää, niin kun messuilta löytyi värikkään silmänruoan lisäksi myös muita herkkuja lähiruokaosaston merkeissä, niin viihdyin messuilla oikein mukavasti.

Mitä värikkäämpää ja rönsyilevämpää osastoa eteeni ilmestyi, sen enemmän ilahduin ja inspiroiduin. Vaikka olen pukeutumisessani aika väritön ja selkeiden linjojen ystävä, niin puutarhassa rönsyt, värit ja yltäkylläisyys on ihan parasta. En ole aikuisiällä haaveillut omakotitalo- tai edes rivitaloasumisesta, mutta jos minulla joskus olisi oma piha, se olisi kyllä varsinainen viidakko!

Olen asunut nuoruuteni pääosin omakotitalossa. Äitini kysyikin minulta messuilla, miksen ole halunnut takaisin omakotitaloon. Vastaukseni oli yksi sana: laiskuus. Tai oikeammin: mukavuudenhalu.

En halua lumitöitä, en haravointia, en ruohon leikkaamista. Jos viemäri menee tukkoon tai vesiputki pamahtaa, on niin paljon helpompaa ottaa yhteyttä taloyhtiön huoltomieheen, kuin alkaa hoitamaan (ja maksamaan!) asiaa itse. Matkustelemme myös aika paljon, joten kuka huolehtisi pihasta tai talon ylläpidosta poissaollessamme?

Kerrostaloasuminen on minusta ihanan turvallista, etenkin jos asuu vähän korkeammalla. Kukaan ei yhtäkkiä ole kurkkimassa sisään ikkunoista, tai kolkuttelemassa oveen keskellä yötä. Olen niin pelkuri, etten varmaan edes uskaltaisi nukkua jos asuisin maan tasalla.

Heh, olenkohan yksin näiden ajatusteni kanssa, vai valitseeko joku muukin mielummin kerrostaloasumisen mukavuudenhalun ja/tai koputtelijoiden pelon vuoksi?

Inspiroivasti sisustettujen parvekkeiden, tuhansien kukkien ja monipuolisten puutarhajuttujen lisäksi minua kiinnosti messujen lähiruokaosasto. Tein osastolta myös yhden ostoksen, josta olen superinnoissani. Löysin messuilta täydellisen makuista raparperimehua!

Vavesaaren tilan luomuraparperimehu oli hetki sitten voittanut Ranskassa arvostetun gourmet-kilpailun, ja mehu oli tuon voiton jälkeen viety valmistajalta käsistä. Mehua oli jäljellä enää neljä pulloa kun pääsin sitä maistamaan, joten oli pakko hankkia pullollinen itselle jemmaan.

Ranskalaiset ovat kuulema ottaneet mehun omakseen, ja ykkösdrinkki tällä hetkellä onkin laittaa lasin pohjalle tilkka laimentamatonta raparperimehua, ja sen jälkeen kaataa lasi täyteen shampanjaa. Jo pelkkä mehu oli ihan hurjan hyvää ja todella täyteläistä, joten voin vaan kuvitella miten ihanaa se on shampanjan kanssa. Ai että, tiedän mitä juon vappuna!

Kävittekö Te Kevätmessuilla? Tai olisitteko edes kiinnostuneet messuista, joiden antia on puutarha, ulkotilojen sisustaminen, lähiruoka ja mökin rakentaminen?

Brunssikirja – Brunssi joka päivä

tunnetila: tykkäys

Sunnuntaihuomenta! Toivottavasti viikonloppunne on sujunut mukavasti ja olette saaneet nukuttua kunnon yöunet.

Jos tänään on tiedossa on hidas aamu ja rento päivä, niin mitäpä jos hemmottelisit vähän itseäsi! Herkullisen aamiaisen tai brunssin valmistaminen kotona vähän pidemmän kaavan mukaan, on täydellinen startti sunnuntaille.

Sain muutama viikko sitten tutustuttavakseni uunitureen Brunssikirjan* (Saara Atula, Jenni Häyrinen/Tammi), jonka ihanat reseptit saivat minut laatimaan välittömästi kauppalistan seuraavalle viikonlopulle.

Kirjan motto on, että brunssiherkkuja voi syödä vaikka joka päivä. Kirjan reseptit ovatkin ruokaisia, raikkaita ja herkullisia, ja niistä tuhdeimmat sopivat erinomaisesti myös lounaaksi. Itse en kuitenkaan ehdi arkena kokkailemaan, joten minun herkutteluni sijoittuu viikonlopuihin. Toisaalta se vähän harmittaa, mutta ovatpahan nuo viikonlopun herkkuhetket sitten entistä spesiaalimpia.

Ensimmäinen resepti jonka kirjasta testasin, osoittautui heti täydeksi kympiksi! Tässä siis myös Teille vähän esimakua upean Brunssikirjan reseptiikasta.

Croque madame lohella ja pinaatilla (4:lle)

Béchamelkastike

200g pinaatinlehtiä tai pakastepinaattia

50g voita

1/2dl vehnäjauhoja

2dl maitoa

2tl dijonsinappia

50g juustoraastetta

suolaa

pippuria

8 viipaletta leipää

4 paistettua kananmunaa

200g graavi- tai kylmäsavulohta

Ryöppää pinaatinlehdet nopeasti kiehuvassa vedessä kattilassa.

Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot. Lisää maitoa erissä samalla koko ajan sekoittaen. Mausta sinapilla. Lisää lopuksi pinaatti ja juustoraaste. Kun juusto on sulanut, ota kattila pois liedeltä.

Riko kananmunat varovasti kevyesti öljytylle pannulle. Paista keskilämmöllä, kunnes valkuainen on hyytynyt. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita leipäsiivujen väliin graavi- tai kylmäsavulohta sekä béchamel-kastiketta. Lisää päällä olevan leipäsiivun päälle paistettu kananmuna.

Kirjassa on paljon täysin uudenlaisia reseptejä, mutta tykkään kovasti myös kirjassa olevista klassikoiden päivityksistä. Yllä olevassa reseptissä raskalainen leipäklassikko Crocqe Madame on päivitetty uuteen uskoon, ja päivitys on onnistunut erinomaisesti!

Eilen innostuin taas kokkailemaan Brunssikirjan reseptin mukaan ja tein nektariini-vuohenjuustopizzaa. Ihan tai-vaal-lis-ta! Mieheni tosin hieman protestoi lounasvalintaani, sillä hänestä se oli enemmän makea piirakka kuin pizza. Totta kyllä, pizza on niin makean herkullinen, että se käy lähes leivonnaisesta.

Seuraavaksi aion testata kirjan kirjoittajien yhtä suosikkiresepteistä, vietnamilaista katkarapupannukakkua. Ja aasialaista nuudelisalaattia. Ja tietysti inkiväärillä piristettyjä lohihampurilaisia… Kirja on täynnä ihan huikeita reseptejä!

Kirjassa on yli sata reseptiä, ja ruokakirjailijat kertoivat reseptejä jääneen vielä takataskuunkin. En voi käsittää ihmisten innovatiivisuutta! Mutta ehkä juuri siksi minä en noita kirjoja kirjoitakaan, vaan keskityn kokkailuun ja ennen kaikkea herkuttelemiseen.

Kivaa sunnuntaita Teille kaikille!

Brunssikirja (Saara Atula, Jenni Häyrinen)