Browsing Category

kotona

Life hacks – pieniä vinkkejä sujuvampaan arkeen, osa 1

tunnetila: hauskuus

Olen taas muistanut, miksi aloitin blogini kirjoittamisen. Halusin kirjoittaa kotimaisista brändeistä ja ylistää suomalaista osaamista, mutta intohimonani oli myös jakaa kaikenlaisia vinkkejä vaatehuollosta hyvään ripsiväriin.

Tämä vuosi käynnistyy nyt samalla teemalla kuin blogini ensimmäinen vuosi, vuosi 2008. Pistän siis jakoon pieniä arjen vinkkejä, jotka olen vuosien saatossa hyviksi havainnut. Tässä pari niistä, olkaa hyvät!

Kastelen kukat vedenkeittimeen jääneellä vedellä

Lapsuudenkodissani (omakotitalo) kukat kasteltiin pääosin sadevedellä. Sateella vettä kerättiin rännien alla oleviin suuriin saaveihin, ja näistä saaveista haettiin kasteluvesi kukille. Ensimmäisessä omassa asunnossani (kerrostalo) havahduin asiaan: mistä saan kerrostalossa kukille kasteluvettä? Täytyykö kukat kastella kraanavedellä? Afrikan köyhissä osissa juomavettä haetaan likaisista lätäköistä, ja meillä Suomessa käytetään maailman puhtainta vettä kukkien kasteluun. Olin järkyttynyt!

Kehittelin sitten oman tavan kukkien kasteluveden saamiseen. Juon teetä useita kertoja päivässä, enkä koskaan onnistu keittämään tismalleen oikeaa määrää vettä. Niinpä otan teekuppiin/-pannuun tarvittavan määrän keitettyä vettä, ja lopun veden jätän jäähtymään vedenkeittimeen. Kun vesi on jäähtynyt, kaadan teeveden keitosta yli jääneen veden kastelukannuun.

Näin kastelukannussa on jatkuvasti vettä, eikä kraanasta tarvitse laskea vettä pelkästään kukkien kasteluun litroittain. Tiedän, että moni keittää samaa vettä teetä varten useaan kertaan, mutta esim. täällä teeasiantuntija kertoo, miksi niin ei kannattaisi tehdä.

Eli kertaalleen keitetty vesi hyötykäyttöön kukkien kasteluun, ei uudelleen keittämiseen tai lavuaarista alas!

Ostan vain isompia lämpökynttilöitä

Oletteko huomanneet, että perinteisiä lämpökynttilöitä eli arkikielisemmin tuikkuja myydään kahta kokoa? Tuikkujen halkaisija on sama, mutta niiden korkeus on eri. Matalammat, ne yleisemmin kaupoista löytyvät tuikut, palavat 4h. Hieman korkeammat tuikut taas palavat tuplasti pidempään. Jätettä niistä tulee kuitenkin lähes saman verran, eli molemmista jää jäljelle pieni metallinen tai muovinen kippo.

Omat lempparini, 8h palavat lämpökynttilät olen löytänyt Tokmannin valikoimasta. Kynttilöillä on Joutsenmerkki (Pohjoismainen ympäristömerkki) ja ne on valmistettu 100% rypsiöljystä.

Olemassa on myös irtotuikkuja uudelleen käytettävissä lasikipoissa, ja niistä kirjoitinkin jokunen vuosi sitten blogissani. Käytin irtotuikkuja useamman vuoden ajan, mutta kun moneen kertaan lisää kynttilöitä hakiessani tuotteet oli myyty loppuun, kyllästyin niiden metsästämiseen.

Helppous ja nopeus on monissa asioissa itselleni valttia. En jaksa (enkä ehdi) hakea tuotteita ympäri kaupunkia ja palata kotiin tyhjin käsin. Huippua kuitenkin, että irtotuikut ovat tavoittaneet niin suuren suosion, että ne myydään usein loppuun!

Siinäpä kaksi ensimmäistä pientä vinkkiä, joita käytän arjessani joka päivä. Oliko vinkit Teillä jo käytössä, vai oliko näistä Teille jotain hyötyä?

Pyysin miestäni ottamaan näitä kuvia blogipostausta varten. ”Näissä kuvissa pääasiassa on tuo tuikku ja tuo vesi täällä kastelukannun sisällä.” ”Öööö, okei…. On sulla tuoreita aiheita!” Erittäin aiheellinen ja hyvä kommentti. Olin tikahtua nauruun! Kuka oikeasti kirjoittaa postauksen kukkienkasteluvedestä?! Apua!

Siispä kiitos ja anteeksi jokaiselle blogini lukijalle. Tätä tämä nyt taas on, kun intoa piisaa enemmän kuin älyä, ja jotenkin kaipaan sitä bloggaamisen alkuaikojen kotikutoista fiilistä!

Shakshuka – lämmittävä ja ruokaisa brunssivinkki

tunnetila: tykkäys

Mitä kylmempi syksyinen viikonloppuaamu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä aamiais- tai brunssipöydästämme löytyy herkullista shakshukaa.

Shakshuka on helppo ja todella maukas tomaattipohjainen herkku, joka on parhaimmillaan tuoreen rapeakuorisen vaalean leivän kaverina. Toki pakkaspäivänä shakshuka maistuu myös vaikkapa lounaaksi, niin tuhtia se on.

Shakshuka valmistuu alle puolessa tunnissa, joten vähän nälkäisempänäkin sen jaksaa valmistaa. Sovellan alla olevaa ohjetta aina sitä mukaa, mitä aineksia kaapista löytyy. Erilaisia tomaatteja, sipulia, juustokuminaa, chiliä ja korianteria laitan kuitenkin ruokaan aina.

Alla oleva resepti on neljälle, mutta esim. kuvissa olen puolittanut annoksen kahteen (tosin kananmunia laitoin kolme, sillä ne on ihan parhaita, ja niistä taistellaan aina).

Nappaa resepti talteen, ja nauti mieltä ja kroppaa lämmittävästä shakshukasta kylmenevinä syysaamuina!

SHAKSHUKA (4 annosta)

1 sipuli
1 paprika
1 punainen chili
1 rkl öljyä
1 1/2 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tölkki kikherneitä
2 rkl tomaattisosetta
1 tölkki kuorittuja kokonaisia tomaatteja
1 dl vettä

4 kananmunaa
mustapippuria
tuoretta korianteria

– Kuutioi sipuli ja paprika. Poista chilistä siemenet ja hienonna chilipalko. Kuullota sipulia ja paprikaa öljyssä paistokasarissa, kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää juustokumina, paprikajauhe, suola ja hienonnettu chili.

– Kaada kasariin huuhdotut ja valutetut kikherneet. Lisää tomaattipyree, säilyketomaatit sekä 1 dl vettä. Riko säilyketomaattien rakenne lastalla. Anna seoksen kiehahtaa.

– Lisää kananmunat paistokseen yksi kerrallaan. Riko kananmuna lasiin, tee tomaattiseoksen pinnalle pieni kuoppa ja kaada kananmuna koloon. Tee samoin kaikille kananmunille. Älä enää sekoita, vaan hyydytä kananmunat erillään toisistaan.

– Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä vielä noin 10 minuuttia, tai kunnes kananmunat ovat hyytyneet kypsiksi. Ripottele pinnalle pippuria ja tuoretta korianteria.

Ohje: K-Ruoka

Saunavuoro, tuo pieni arkinen ilontuoja

tunnetila: ilo

Jihuu, meillä on uudessa kodissamme saunavuoro!

Olemme asuneet viimeiset 13 vuotta taloyhtiöissä, joissa ei ole ollut yleistä saunaa. Emme ole niin kovia saunojia, että olisimme saunaa sen kummemmin kaivanneet, mutta nyt kun sellainen on, olemme aivan innoissamme!

Saunaan mennään ulkokautta, ja romantisoin tuota tapahtumaa mielessäni tulevia talvia varten. Haaveissani pujahdamme saunaan sisäpihalta, jossa lunta on valtavasti ja pakkasta vielä enemmän. Kylmyys nipistelee kylpytakin alta vilahtelevia paljaita sääriä ja lumi narskuu kenkien alla. Miten ihana sitten onkaan päästä sisälle saunan lämpöön!

Todellisuudessa kävelemme saunalle luultavasti sisätossuissa lumettomalla asfaltilla, tai pahimmassa tapauksessa lontostelemme sinne kumpparit jalassa hirveässä sohjossa. Pakkasta ei kummassakaan vaihtoehdossa ole nimeksikään. No mutta, aina saa haaveilla kunnollisesta talvesta!

Olemme saunavuorosta niin innoissamme, että kun äitini kysyi mitä haluaisimme tupaantulijaislahjaksi, keksimme heti yhden toiveen: pärekori, jossa voisimme kuskata saunalle laudeliinan, pesuaineet ja saunajuomat.

Äitini kävi viime viikonloppuna Helsingissä, ja sisustuskauppoja kierrellessämme bongasimme täydellisen pärekorin Verso Designilta. Malleja ja kokoja oli useita, mutta nahkaisin kahvoin somistettu Lastu Kauppakori oli tarpeeseemme sopivin. Kiitos äiti ihanimmasta tuparilahjasta!

Meillä on saunavuoro perinteisesti lauantai-iltana, joten pakkasin eilen ensimmäistä kertaa uuden pärekorimme saunareissua varten. Superkivaa! Mukaan koriin pääsi pyyhkeiden, saunajuomien ja pesuaineiden lisäksi Finlaysonilta saamani Tamminiemi-laudeliina*.

Tamminiemi-sarja lanseerattiin kokonaisuudessaan viime talvena, ja tuo lanseeraustilaisuus oli ehkä yksi mieleenpainuvimmista lanseerauksista ikinä (kuvat yllä). Tilaisuus järjestettiin nimittäin inspiraation alkulähteillä, eli Tamminiemen saunassa!

Suunnittelija Liisa Suurla on ottanut puuvillapellavaisen (50-50) malliston kuoseihin elementtejä mm. Tamminiemen saunan ovenkahvoista, ja tuotteet henkivät tyylikkyyttä ja ajattomuutta. Materiaali on kestävää ja ihanan pehmeää. Lisäksi sillä on STANDARD 100 by OEKO-TEX® -merkki, joka takaa, että tuote ei sisällä haitallisia kemikaaleja ja on turvallinen käyttäjälleen.

Pääsimme lanseerausillan aikana saunomaan Tamminiemessä, siis samassa saunassa, jossa Kekkosen seurassa nähtiin usein esimerkiksi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa tai Prinssi Philip, ja pulahtamaan (jääkylmään) uima-altaaseen Kekkosen jalanjäljissä. Ilta oli ikimuistoinen!

Kuuluuko Teillä saunominen arkirutiineihin? Minusta on tuntunut kaikki nämä vuodet, että olemme jotenkin kehnoja suomalaisia, kun emme sauno joka viikko. Mutta eipä hätää, nyt siihen tuli muutos!

Asunto, joka tuntuu heti kodilta

tunnetila: helpotus

Hihii, terveiset uudesta kodista! Totuus uuden kodin tämänhetkisestä tilasta on totaalisen toinen mitä nämä kuvat antavat ymmärtää, mutta sallinette minun iloita edes tästä kotimme yhdestä siististä nurkasta.

Iloa tällä hetkellä tuovat uuden kodin muutamat siistit neliöt, hyvää vauhtia tyhjentyneet muuttolaatikot (jotka muuten tullaan noutamaan tänä iltana, eli ne on pakko saada tyhjiksi pian!), sekä ihanat ystävät ja virtuaalikaverit, joilta olen saanut muuton ajan valtavasti tsemppiä. KIITOS TE IHANAT IHMISET!

Iloa aiheuttaa myös upea mieheni, joka on tehnyt tämän muuton eteen enemmän kuin tarpeeksi! Kun bongasimme yhden muuttofirman miehistä kesken muuton mm. istumassa rappukäytävästä YouTubea katsellen, puhuvan moneen kertaan puhelimessa henkilökohtaisia puheluitaan, istumassa pitkän tovin vessassa jne., mieheni ryhtyi hommansa hoitavien muuttomiesten kantoavuksi niin rivakasti, että lusmuileva muuttomies jäi lähes tarpeettomaksi.

Tuo tehokolmikko sai muuton hoidettua alle kolmessa tunnissa siihen varatun neljän tunnin sijaan, enkä voisi olla tuosta ponnistuksesta kiitollisempi kyseiselle porukalle! Itse muuttopäivä siis meni tosi hyvin, mutta kun muuttaa suuremmasta pienempään, on kodin tavaramäärän karsinta se suurin päänvaivaa aiheuttava juttu.

Onneksi kodin laittamiseen on loputtomasti aikaa, siis sen jälkeen, kun muuttofirman laatikot on tyhjennetty. Olohuoneen nurkassa oleva ”nämä tavarat ei mahdu minnekään” -kasa saattaa siis olla paikoillaan vielä monta viikkoa, mutta kun tavaroita saa karsia kasasta ilman kiirettä, niin toivon sen tuntuvan vain puhdistavalta rituaalilta.

Toki minua ilahduttaa myös uusi kaunis kotimme. Kotimme on vanhaa pienempi, mutta huonekalumme sopivat hengeltään tänne paremmin kuin vanhaan asuntoomme. Vanhan kodin kaikki huoneet olivat niin suuria, että huonekalumme tuntuivat sinne mittasuhteiltaan liian pieniltä. Tänne kaikki on juuri sopivia, joten tunnelma on kodikkaampi ja intiimimpi. On todella kiva tuntea heti olevansa kotona!

Iloa minulle tällä hetkellä tuottaa myös se, että nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon kunnolliset yöunet! Ai että miten hyvä olo aamulla on, kun tuntee levänneensä kunnolla.

Iso kiitos vielä kaikille minua tsempanneille ja hengessä mukana olleille! Muuttorumba ei ole vielä ohi, mutta voiton puolella ollaan jo vahvasti!

Ja kun viimeksi muuton jälkeen blogissani totesin, että toivottavasti asumme tässä kodissa ainakin viisi vuotta, niin nyt haluan kyllä tuplata tuon ennusteen. Kun siis sanon ääneen, että toivottavasti asumme tässä ainakin 10 vuotta, toivon sen toteutuvan yhtä tarkasti, kuin tuo viiden vuoden ennustekin toteutui!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Muutama päivä muuttoon

tunnetila: ahdistus

Terkkuja lomalta, jota työleiriksikin voitaisiin kutsua! On tämä koko omaisuuden läpikäyminen kyllä aikamoista puuhaa.

Kuten kerroin, muutamme isommasta asunnosta pienempään (85m2 -> 60m2), ja kolme huonetta muuttuu kahdeksi. Ajatus tilan vähenemisestä saa minut hyperventiloimaan ja hokemaan tauotta: ”Minne nää kamat mahtuu? Me ei mahduta sinne!”

Uuden kodin pohja on kuitenkin niin järkevä, että mieheni rauhoittelee minua koko ajan. ”Ei sun tartte esimerkiksi vaatteista karsia. Kaikki sun vaatteesi mahtuvat sinne kyllä.”

Ja tottahan tuo on. Vaatteet ja muu pienirtain mahtuu uuteen kotiin kyllä, mutta haluaisin silti viedä sinne vain kaiken tarpeellisen ja jatkuvasti käytössä olevan. Vintilläkin meillä on jonkin verran tavaraa, ja tuleva vuokraemäntämme varoitti meitä jo etukäteen asuntoon kuuluvan vain hyvin pienen varastotilan.

Olen itse halunnut muuttaa pienempään asuntoon, ja myös ihan itse päätin käydä kaikki tavarat läpi, vaikka mikään pakko ei olisi. Näin ollen en periaatteessa voi syyttää tästä ahdistuksestani itse muuttoa, vaan ihan vain itseäni.

mekko OVS, pyöräilyshortsit Gina Tricot, korvikset Oikku Design*, laukku Marimekko/DIY, sandaalit Ancient Greek Sandals

Eilen sain valtavan karsintapuuskan ja ladoin kierrätykseen menossa olevaan pahvilaatikkoon raivoissani kokonaan yhden keittiökaapin sisällön. Mieheni tuli paikalle ja katsoi laatikkoon. ”Et kai sä nyt noista kaikista luovu?” ”No tuo on kyllä paras lasikannu mitä meillä on, mutta en käytä sitä joka viikko, joten se vie kaapissa turhaan tilaa…”

Hetken asioita uudestaan mietittyäni otin laatikosta pois kyseisen lasikannun, karahvin ja kannellisen lasipurkin. Muut tavarat saivat lähteä, mutta hyvistä käyttötavaroista EI TARVITSE luopua. Yritän taas muistaa mieheni sanat: ”uuteen kotiin mahtuu kyllä”.

Onneksi mieheni toimii järjen äänenä kun oma, yleensä hyvä, harkintakykyni alkaa pettää. En ymmärrä miksi romahdan muutoissa aina totaalisesti.

Pienen lisäromahduksen aiheutti myös pari päivää sitten saamani puhelu. Ajattelin lahjoittaa itselleni tarpeettomia juttuja Fidalle, ja olen pakannut heille jo neljä pahvilaatikollista tavaraa. Sain perjantaina Fidalta kuitenkin puhelun, jossa ilmitettiin, että heidän noutopalvelunsa on buukattu jo täyteen, eivätkä he pääse noutamaan lahjoitustani ennen muuttoa. Voi itku!

Mutta onneksi jotain positiivistakin. Saimme eilen vietyä ystävien avustuksella jo kaksi pientä muuttokuormaa uuteen kotiin. Kukkia, peilejä, laseja ja muuta särkyvää on nyt viety asunnolle odottelemaan virallisen muuttokuorman saapumista.

Olemme suunnitelleet jokaiselle huonekalullemme uudessa kodissa paikan, ja uskon, että ne sopivat asuntoon ja sen henkeen tosi hyvin. Kaikki se pieni irtosälä saa kuitenkin hermoni kiristymään. Onneksi tavaroita voi karsia vielä uuden kodin päässä. Yritän hokea itselleni, että kaikkea ei ole pakko ehtiä tehdä nyt ennen muuttoa.

Minulla on käsissäni dilemma. Asumme vuokralla pääasiassa siksi, koska en halua omistaa mitään, enkä olla kenellekään velkaa. Omistan kuitenkin miljoona pientä tavaraa, joita sitten itku silmassä ja pala kurkussa pakkailen laatikoihin ja roudailen uusiin vuokrakoteihin.

Mitä jos sitä vaan ostaisi kerralla koko loppuelämän kodin, josta ei tarvitsisi muuttaa enää koskaan? Kumpi olisi henkisesti vähemmän raskasta: muuttoahdistus muutaman vuoden välein, vai vuosikymmeniä jatkuva pankille velkaa oleminen?

Vaikka nyt miten ahdistaa, niin taidan silti valita mielummin nuo muutot. Olen sitä paitsi nyt ehkä vähän edistynyt tässä muuttoasiassa. En ole nimittäin vielä kertaakaan koko muuttorumban aikana itkenyt! Yleensä romahdan pakkaustilanteessa vähintään kerran, ja huudan suoraa huutoa muuttolaatikoiden keskellä. Nyt tuota romahdusta ei ole vielä nähty. Tosin onhan tässä vielä muutama päivä aikaa…

Kuvat: Iina / Moumou