Browsing Category

kotona

Idea aineettomaan joululahjaan – Stella Kotipalvelut

11/12/2018

tunnetila: tykkäys

*Yhteistyössä Stella Kotipalvelut*

Työpäiväni venyvät aina näin ennen joulua pitkiksi. Joinakin päivinä jatkan työntekoa vielä kotona iltaisin.

Lukemattomien postien röykkiöt pöydillä kasvavat, eteisessä kenkätelineellä olevat kengät peittyvät hentoon pölykerrokseen ja suihkutilan lattia alkaa näyttää pinttyneeltä. Pyykkiä ehdin pestä ja latoa tiskit astianpesukoneeseen ja pois, mutta muut kotityöt jäävät auttamatta arkisen kiireen jalkoihin.

En kuitenkaan viihdy sotkussa. En pysty keskittymään kaaoksessa, enkä voi hyvin kasaantuneiden pinojen keskellä. Työpöytäni on töissä siisti, ja siisteyttä kaipaan kotonakin. Onneksi kaikkea ei tarvitse ehtiä tekemään itse, vaan apua kodin siistinä pitämiseen löytyy hyvin helposti.

Kaksi vuotta sitten ostin itselleni elämäni parhaan synttärilahjan. Ostin meille vuodeksi kodinhoitajan. Olin haaveillut kodinhoitajasta monta vuotta, mutta olin aina ajatellut olevani ”huono puoliso” jos en saa pidettyä kotiamme kunnossa. Mieheni on vielä kiireisempi kuin minä, joten apuja ei siltäkään suunnalta ollut helposti saatavissa.

Taloudessamme asuu kaksi aikuista, eikä meillä ole lapsia tai lemmikkejä pistämässä paikkoja hyrskyn myrskyn. Miten voi olla mahdollista, ettemme saa pidettyä yhteistuumin kotia siistinä?

Tai siistiä meillä useinmiten on, kerroinhan juuri, etten viihdy sotkuisessa ympäristössä, mutta pölyä, voi sitä pölyn määrää, joka kertyy nurkkiin ja tasojen päälle. Hankin siis ulkopuolista apua taklaamaan villakoiria ja pinttyneitä kylppärinpintoja kodissamme.

Jos ihan rehellisesti sanotaan, niin mikään hankintani ei ole koskaan tehnyt minua yhtä tyytyväiseksi. Olin ensimmäisen vuoden siivousavusta niin onnellinen, että päätin jatkaa kodinhoitopalvelun ostamista niin pitkään kuin tunnen apua tarvitsevani. Nyt olen ollut kaksi vuotta Stellan tyytyväinen asiakas, ja asiakkuuteni jatkuu edelleen.

Kahden vuoden ajan meillä on käynyt sama kodinhoitaja, ja olemme olleet hänen työnjälkeensä hyvin tyytyväisiä. On mukava saada oma kodinhoitaja, johon voimme luottaa.

Kodinhoitajan kanssa voi sopia mitä apuja milloinkin tarvitaan. Hän voi huolehtia kodin siivoamisesta, vaihtaa petivaatteet, silittää vaatteita tai hakea vaikkapa läheisestä pesulasta pestävänä olleet silkkipaidat. Myös suuremmat urakat, kuten vaikka ikkunanpesu, onnistuvat helposti.

Stella tarjoaa kotisiivouksen ja kodinhoitajien lisäksi lastenhoito– ja terveyspalveluita kaiken ikäisille apua tarvitseville. Stellalta voi tilata kertakäyntejä, esimerkiksi muuttosiivouksen tai suursiivouksen ennen juhlia. Näppärä vaihtoehto jota itse käytän, on heidän toistaiseksi voimassa olevat sopimuksensa, esimerkiksi siivous kerran kuussa tai kahden viikon välein. Silloin voidaan taata, että joka kerta (lomia tai sairastapauksia lukuunottamatta) työn tulee tekemään sama tuttu henkilö.

Viime keskiviikkona tulin illalla kotiin pitkästä työpäivästä uupuneena. Raahasin kauppakasseja selkä vääränä kaatosateessa, ja mietin vain kunpa olisin äkkiä kotona. (Tai vaihtoehtoisesti vaikka Etelä-Espanjassa…) Olin kokonaan unohtanut, että meille tuli aamulla kaksi kodinhoitajaa, jotka jäivät tekemään kodin suursiivousta* kun itse läksin töihin.

Vitsit mikä onnentunne minut valtasi, kun astuin putipuhtaaseen, hyvältä tuoksuvaan kotiin!

Jos vielä mietit, mikä voisi olla toivottu joululahja läheisille, niin tässäpä mahtava aineeton vaihtoehto. En usko, että kovinkaan moni pistäisi pahakseen, jos saisi lahjaksi apua kodin siivoukseen tai vaikka lastenhoitoon.

Moni meistä pyörittää arjessa superkiireistä perhepalettia tai tekee niin paljon töitä, että joutilas vapaa-aika alkaa olla kullanarvoista. Itse asiassa avunsaanti kodin askareisiin tuntuu usein kultaakin kalliimmalta!

*Joulusiivous saatu Stellalta blogiyhteistyönä*

Papuja ja vuohenjuustoa

09/12/2018

tunnetila: tykkäys

Vallilan joulukattauksesta kirjoittaessani jätin mainitsematta kuvissa esiintyneen viime viikonlopun testileipomukseni, papu-vuohenjuustopiiraan. Piiras aiheutti kuitenkin sen verran kyselyitä, että ajattelin nyt jakaa tuon piirakkareseptin kanssanne.

Olen jostain syystä käyttänyt kuluneena vuonna pitkiä vihreitä papuja enemmän kuin koskaan. Olen mm. heittänyt niitä lähes jokaiseen thai-henkiseen keittoon tai wokkiin jota olen tehnyt. Olen myös keittänyt niitä ruoan lisukkeeksi normaalia useammin.

Olikin siis hauska huomata, että olen ollut papuinnostuksineni mukavasti ajan hermolla. Papu on nimittäin ollut vuoden 2018 vihannes! Hyvä huomata se vasta näin joulukuussa…

Papu-vuohenjuustopiiras
(Hästön maatilan resepti)

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
125g kylmää voita
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
noin 150 g tuoreita papuja
250 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa
1 dl kermaa
mustapippuria
muutama oksa timjamia

Lisäksi:
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

  1. Valmista ensin pohja. Sakoita jauhot ja suola kulhossa. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon. Lisää etikka ja vesi ja sekoita käsin tasaiseksi. Pyörittele taikina palloksi, kääri tuorekelmuun ja laita noin 30 minuutiksi jääkaappiin.
  2. Valmistele pavut. Leikkaa päädyt pois ja keitä miedosti suolatussa vedessä muutama minuutti. Papujen kuuluu jäädä rapeiksi, jotta ne eivät ylikypsy piirakkaa kypsentäessä.
  3. Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Voitele keskikokoinen piirakkavuoka. Painele taikina ohuelti vuoan pohjalle ja reunoille.
  4. Sekoita vuohenjuusto, kerma ja ripaus mustapippuria kulhossa tasaiseksi. Hienonna timjami ja sekoita täytteeseen. Levitä vuohenjuustotäyte piirakkapohjan päälle. Painele pavut täytteen sekaan. Valita pinnalle hunaja ja oliiviöljy. Paista uunissa noin 35 – 45 minuutin ajan.

Jos piiraassa raaka-aineena oli vuoden vihannes, niin piiraan kaverina nautimme niin ikää vuoden 2018 punaista luomuviiniä!

Valdifalco Morellino di Scansano* on kannuksensa vuoden luomuviininä ansainnut. Pehmeät tanniinit ja täyteläinen marjaisuus tekevät viinistä todella maukkaan ja aromikkaan. Viini on kuitenkin sen verran kevyt, että se sopii myös kasvisruokien kaverina nautittavaksi.

Kyseisessä viinissä sanotaan maistuvan aurinkoinen Toscana. Eipä voisi olla paljon miellyttävämpää ajatusta näin kaamoksen keskellä vaeltaessa. Jos aurinkoista Italian maaseutua saa maistaa edes viinipullon muodossa, niin kiitos, ottaisin lasillisen. Kaada vaan piripintaan.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholiaihetta ei postauksessa saa kommentoida. Jätän kuitenkin kommentoinnin auki, jos Teillä on minulle jotain muuta mukavaa sanottavaa. 

Joulufiilistä kattaukseen

06/12/2018

tunnetila: tykkäys

*yhteistyössä Vallila*

Ihailen ihmisiä, jotka panostavat juhlapyhiin. Äitini esimerkiksi tekee joulukuun alkupuolella perusteellisen joulusiivouksen, ja vaihtaa kotiin joulumaton ja jouluverhot. Samalla hän koristelee talon tontuin ja erilaisin joulukoristein.

Tunnelma vanhempieni kodissa on aina jouluna niin lämmin ja kutsuva, että joka joulu päätän laittaa seuraavana vuonna jouluista fiilistä myös omaan kotiini.

Pian huomaan, että vuosi on kulunut. Joulukuun saapuessa alan innoissani kaivella kaappeja jouluisten juttujen toivossa. Nostan esille ekstramäärän kynttilöitä ja ne kaksi joulukoristetta, jotka omistan. Ostan valkoisen amarylliksen ja levitän pöydälle kauniin valko-kultaisen joululiinan. Siinäpä se sitten onkin, vaatimaton oman kotini joulu.

Koristeita ei ole paljon, mutta ne ovat minulle sitäkin rakkaampia. Joululiinasta ehdin joka vuosi iloita muutaman tunnin, siis siihen asti kun syömme ensimmäisen kerran ruokapöydän ääressä. Joka ikinen kerta jompi kumpi meistä pudottaa juuri silitetylle liinalle ruokaa, yleensä jotain punaista. Tänä vuonna liinalle päätyi oranssia tikka masalaa.

Olen jo vuosia haaveillut valkoisesta joululiinasta, joka puhdistuisi helposti pyyhkäisemällä, eikä jäisi tahraiseksi heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Nyt minulla on sellainen, kiitos yhteistyön Vallilan kanssa!

Sain valita Vallilalta muutaman tuotteen joulukattaukseen, enkä miettinyt hetkeäkään joululiinan materiaalia valitessani. Halusin ehdottomasti pöydälle helppohoitoisen vahakankaan. Suosikkini Vallilan joulukankaista on valkoinen Fjonga*, jonka kuosin on suunnitellut Tanja Orsjoki.

Huomaan usein Vallilalla tarttuvani Tanja Orsjoen suunnittelemiin kuoseihin. Hänen suunnittelunsa on tavallaan yksinkertaisen kepeää, mutta toisaalta kuoseissa on valtavasti herkkiä yksityiskohtia.

Joululiinaksi halusin liinan, jossa on selkeästi jouluinen kuosi, mutta jota voi pitää pöydällä muulloinkin. Siksi valitsin kokovalkoisen kankaan, jossa joulukuosiin ei kiinnitä liikaa huomiota. Tärkeintä on, että tiedän itse joulufiiliksen olevan läsnä.

Lisää jouluista tunnelmaa kattaukseen sain Vallilan puisilla Kerttu-sarjan tuotteilla. Myös näitä tuotteita voi käyttää ympäri vuoden, mutta minusta niissä on kuitenkin jouluinen tunnelma.

Eveliina Netin Vallilalle suunnittelema Kerttu-kuosi on ollut valtavan suosittu! Iso osa laajasta Kerttu-tuoteperheestä on jo myyty Vallilan verkkokaupasta loppuun, mutta kattaukseen valitsemiani mangopuisia tuotteita on onneksi vielä saatavilla.

Olin suunnitellut tarjoilevani kauniista Kerttu-kulhosta* jouluisen riisipuuron, mutta mangopuutuotteet eivät kestä kuumentamista. Kulhoon päätyi siis talvinen, paahdetusta punajuuresta ja vuodenjuustosta koottu salaatti. Herkkua oli sekin.

Kulhon lisäksi valitsin kattaukseen Kerttu-sarjan kauniit salaattiottimet* ja näppärän puutarjottimen*. Kahvallisesta puutarjottimesta on jo lyhyessä ajassa tullut suosikkini. Käytän sitä juustotarjottimena ja joulutorttujen tarjoiluastiana. Katan siihen myös aamiaiseni, leivät ja jogurttikulhon, ja tallustan kattauksen kanssa sohvalle syömään.

Mitä tykkäätte Vallilalta valitsemistani joulutuotteista? Voiko musta-valkoiset tuotteet olla jouluisia, vai kaipaatteko aina tuttuja joulun värejä, punaista ja vihreää, saadaksenne aikaan joulufiiliksen?

Loppuun vielä vinkkaus Vallilan kivasta joulunalusalesta. Juuri nyt saat keittiötekstiilit ja astiat etuhintaan: osta 3, maksa 2. Alennus on voimassa 16.12. asti Vallilan myymälöissä ja verkkokaupassa.

Ihanaa itsenäisyyspäivää Teille kaikille!

Tulitikkuja ja pressopannuja

25/11/2018

tunnetila: ilo

Hurraa, ensi viikolla on joulukuu! Kaiken muun kivan (mm. perinteinen itsenäisyyspäivä kotona, ystävän kyläily, perhejoulu, koiratreffit, riisipuuro ja joulutortut) lisäksi joulukuussa saa avata ensimmäisen joulukalenterin luukun. Niin kivaa!

Ja tiedättekö, kun on joulukuun ensimmäinen päivä, on ostamattomuushaastettani jäljellä enää kuukausi.

Ostamattomuusvuoteni on mennyt tosi hyvin. Toki siitä on isolta osaa kiittäminen blogiani, tai siis ihania yhteistyökumppaneitani, joiden avulla olen saanut vaikka mitä tarpeellisia (ja välillä vähän tarpeettomampiakin) juttuja.

Viimeisimmän ostamattomuudesta johtuneen haasteen onnistuin taklaamaan kuluneella viikolla hauskasti.

Viimeisin ostokseni 31.12.2017 oli sylillinen kynttilöitä. Ajattelin, että on katastrofi jos kynttilät pääsevät vuoden aikana loppumaan. Jemmasin kotiin ison kasan kynttilöitä, mutta tulitikkujen määrää en muistanut tarkistaa. Viime viikonloppuna totesin, että meiltä loppuu kohta stidit.

Mieheni lupasi ostaa tulitikkuja koska minä en saa ostaa mitään, mutta ennen kun hän ehti kauppaan, tuli pelastus eteen toisaalta. Kävin nimittäin tiistaina viestintätoimisto Manifeston pressipäivässä, ja kuinka ollakaan, tilaisuudessa oli esillä Suomen tunnetuimman tulitikkubrändin uusi look.

Sampo-tulitikut täyttävät tänä vuonna 70-vuotta, ja tulitikkurasiat ovat saaneet juhlan kunniaksi kivan uuden ilmeen (selaa kuvasarja loppuun).

Ilokseni tilaisuudesta saamassani tuotekassissa oli Sampon tulitikkupuntti*, jolla pärjään helposti vuoden loppuun, ja paljon pidemmällekin. En olisi ikinä uskonut, että PR-toimisto voi auttaa minua myös tällaisessa asiassa!

Manifeston pressipäivässä oli edustettuna myös toinen brändi, joka on pelastanut minut tämän vuoden aikana kahteen otteeseen.

Upeaa skandinaavista designia edustava, kodintarvikkeita valmistava Eva Solo pelasti minut ensin keväällä, kun minun piti päästä keittämään vierailleni kahvia, ja maistelemaan Pauligin uusia kahviherkkuja, mutta meillä ei ollut kahvinkeitintä.

Sain tuolloin Eva Sololta testiin kauniin ja hyvin aromikasta kahvia tekevän Slow Coffee -kahvinkeittimen*. Ehdin valmistaa keittimellä muutamat kahvit, ja sitten iskin lasisen pannun napakalla käsiliikkeellä lavuaarin reunaan sitä huuhdellessani. Terävä isku sai lasin halkeamaan, ja ilo pannusta loppui lyhyeen.

Nyt Eva Solo on tuonut markkinoille täydellisen kahvinkeittimen kaltaiselleni tohelolle. Teräksistä, myös termarina toimivaa pressopannua ei tällainen tumpelokaan saa varmasti rikki!

Nordic Kitchen termospressopannu* muutti meille muutama viikko sitten ja on heti lunastanut paikkansa yhtenä keittiömme käytetyimmistä laitteista.

Pressopannulla tehty kahvi on aromikasta, pannu on todella tyylikäs eikä kuumu ulospäin ollenkaan. Kahvi pysyy termarissa höyryävän kuumana pitkään, eikä pannua saa rikki vaikka se jonnekin vähän kolahtelisikin. Täydellistä!

Toivottavasti en ehdi hajottaa enää muuta loppuvuoden aikana. Aina ei voi nimittäin olla niin hyvä tuuri, että korvaavia tuotteita tulee tarjolle.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Itse piipahdan tänään ystävien kanssa kaupungilla ainakin Aleksin joulukadun avajaisissa. Hurraa, joulu on ihan pian!

Päärynä-sinihomejuustopasta

16/09/2018

tunnetila: herkuttelu

Tässäpä sunnuntain ratoksi toissa viikonloppuna testaamani nopea pastan ohje. Pastan alkuperäinen ohje löytyi K-Ruoka -sovelluksesta, mutta muokkasin sitä itse vähän kermaisemmaksi, ja yksinkertaisemmaksi tehdä.

Päärynä tekee pastasta aika makean, mutta makuparina päärynä ja sinihomejuusto on aina taivaallinen. Mieheni olisi kaivannut pastaan lisäksi vähän jotain vahvempaa makua, vaikkapa savustettua lihaa. Minä kuitenkin halusin tehdä kasvispastaa, joten lihat jäi tällä kertaa lisäämättä.

Päärynä-sinihomejuustopasta (4:lle)

300g penne-pastaa
1 pieni kesäkurpitsa (n. 300g)
2 päärynää (n. 300g)
2rkl voita
150g sinihomejuustoa
2dl ruokakermaa
mustapippuria
suolaa
basilikaa
(kourallinen saksanpähkinöitä)

1. Kiehauta vesi pastaa varten. Kun vesi kiehuu, lisää keitinveteen kunnolla suolaa ja lisää pasta.

2. Huuhdo kesäkurpitsa ja päärynät. Leikkaa kesäkurpitsa kuorineen ohuiksi siivuiksi ja suikaloi siivut. Halkaise päärynät, poista siemenkota ja kanta. Leikkaa kuorineen viipaleiksi. Kuullota kesäkurpitsaa ja päärynää paistokasarissa voissa parin minuutin ajan.

3. Keitä pastaa noin 10 minuuttia.

4. Kaada kasariin kesäkurpitsan ja päärynän päälle purkki ruokakermaa. Murustele sinihomejuusto mukaan kastikkeeseen. Mausta suolalla ja runsaalla mustapippurilla.

5. Sekoita valutettu pasta kastikkeeseen. Ripottele pinnalle basilikaa ja halutessasi myös saksanpähkinöitä. Nauti heti!

Käytättekö Te muuten paljon mausteita kokkaillessanne? Minä en muita mausteita tarvitsisi, kuin laadukkaan suolan ja hyvää mustapippuria. Noilla kahdella kaveruksella pärjään hyvin ja saan tehtyä kaikki suosikkiruokani.

Toki maustelaatikostani löytyy valtavasti kaikkia muitakin mausteita, mutta nämä kaksi ovat minulle ne helpoimmat ja tärkeimmät. Ehkä täytyisi ottaa aktiivikäyttöön vielä pari muuta maustetta. Mitkähän ne kaksi muuta voisivat olla?

Herkullista ja rennon lempeää sunnuntaita Teille kaikille!