Browsing Category

kotona

Omenainen broilerikastike

tunnetila: tyytyväisyys

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa Teille vähän kokkailujeni tuloksia.

Hyödynsin työkaverilta saamiani omenoita viikonloppuna valmistamalla illalliseksi omenaisen broilerikastikkeen. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta muokkasin sitä itse vähän tulisempaan suuntaan.

Olkaa hyvät, syksyistä omppukastikereseptiä pukkaa!

Broileri-omenakastike (3 annosta)

2 broilerin leikettä
1 iso sipuli
2 rkl öljyä
1tl currya
1tl tulista itämaista mausteseosta
(oma mausteseokseni on tuotu Sri Lankasta, mutta mikä tahansa tulinen mausteseos käy)
2dl omenamehua
2dl kermaa
2 pientä kuorittua omenaa
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
rouhittuja chiliflakeseja
tuoretta korianteria koristeluun

Kuori ja pilko omenat. Leikkaa broileri omenoiden kanssa samankokoisiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli.

Kuullota sipuli öljyssä curryn ja tulisen mausteseoksen kanssa miedolla lämmöllä. Nosta sipuliseos syrjään ja paista broileripalat kypsäksi.

Lisää pannulle sipuliseos, omenamehu ja omenakuutiot. Mausta suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja chilirouheella. Lisää pannulle kerma ja keitä noin 5 minuuttia.

Kastikkeen kaveriksi sopii hyvin (basmati)riisi. Revi annoksen päälle tuoretta korianteria (jos tykkäät korianterista).

Ilman chiliä ja tulista mausteseosta omenainen kastike on makuuni liian makea, mutta kun kastikkeeseen lisää tulisuutta, siitä tulee oikein mainio.

Kivaa syksyisen viikon jatkoa, vesisateesta huolimatta!

Omenasavotta

tunnetila: ilo

Sain työkaveriltani kuusi kiloa omenoita. Yritin tarjota hänelle niistä rahaa. ”Älä naurata! Kunhan pääsen niistä eroon niin olen tyytyväinen.” Näin kantakaupungissa asuvana tällaiset työkaverit ovat varsinaisia onnenpotkuja.

Tein eilen omenoista sosetta, josta pakastin suurimman osan. Pari purkkia jätin heti syötäväksi. Omenasose on ihanaa kunnolla haudutetun kaurapuuron ja kanelin kera. Tai maustamattoman jogurtin ja hunajan kanssa.

Olen aina pitänyt monta tuntia kestävät sosesulkeiset kun olen saanut jostain omenoita, mutta nyt sain pari uutta vinkkiä, miten omenoita kannattaa pakastaa. Pakastin siis nyt soseen lisäksi muutaman rasiallisen omenoita lohkoina ja muutaman rasiallisen siivuina.

Miten lohkoina pakastaminen ei ole tullut minulle koskaan aikaisemmin mieleen? Sain lohkovinkin Sofialta, jonka kanssa juttelin perjantaina viikonloppuna edessä olevasta omenasavotastani.

Valmiit omanalohkot on helppo heittää vaikka smoothieen, tai sitten niistä saa tehtyä nopean jälkkärin yllätysvieraille. Yksi parhaista jälkkäreistä ikinä on kaura-omenapaistos vaniljakastikkeella. Ai että! Nyt on lohkot paistokseen valmiina pakastimessa.

Nyt kun vähän välttelen noita sokereita, niin jätin herkkupaistoksen tekemisen toiseen kertaan. Paistoksessa ei tosin käytetä valkoista sokeria, mutta fariinisokeri on sokeria sekin. Täytyy miettiä seuraavaa kertaa varten, miten paistoksesta voisi tehdä vähän terveellisemmän.

Onko Teillä ollut jo joka syksyinen omppusavotta? Mitä kaikkea Te teette omenoista? Entä olisiko mitään sokerittomia vinkkejä?

Kivaa alkanutta viikkoa Teille kaikille!

Yövieras

tunnetila: ilo

Sain toissa viikonloppuna yövieraan. Äitini tuli Helsinkiin Habitare-reissulle, ja päätti hotellin sijaan yöpyä pitkästä aikaa meillä. Vaikka arjessa tuntuu silloin tällöin että asuntomme on vähän liian suuri kahdelle, on yksi ylimääräinen huone kiva aina silloin, kun saamme yövieraita.

On mukava pedata vieraille vuode omaan rauhalliseen huoneeseen, josta saa ovet kiinni, ja josta on helppo käydä yöllä veskissä muita häiritsemättä.

Valitettavasti vieraat joutuvat nukkumaan meillä lattialle levitetyillä patjoilla, vierassänkyä tai levitettävää sohvaa kun emme omista. Kunnollista vuodetta korvatakseni tykkään pedata vierasvuoteen kauniisti. Tällä kertaa käytin petauksessa Finlaysonin Paratiisi-pussilakanasettiä* ja Duo-torkkupeittoa*.

vuodevaatteet ja torkkupeitto Finlayson*, astiat Marimekko, lamppu Hemtex

Kuten jo Habitare -postauksessani kerroin, kuosit ja sinisen eri sävyt (joista en ole aikaisemmin pitänyt), ovat alkaneet kiinnostaa minua etenkin sisustuksessa.

Turkoosisävytteinen Paratiisi -pussilakanasetti on valtavan kaunis, ja oikein houkuttelee pujahtamaan peiton alle näin kesän vaihtuessa syksyyn. Talven ihanin pussilakanasetti taas on tummansininen, ja sen nimi on Sadussa.

Tapasin Sadussa -kuosin suunnitelleen Karoliina Erkinjuntin viime keväänä Finlaysonin mallistolanseerauksessa. Karoliina kertoi tulleensa harjoitteluun Finlaysonille ja Sadussa on hänen enimmäinen kuosinsa. Kuosi on saatavilla sinisenä ja keltaisena, ja molemmat sävyt toimivat upeasti.

On hienoa nähdä, miten taitavia nuoria suunnittelijoita Suomesta löytyy. Karoliinan kuosi on mielestäni täyden kympin arvoinen!

Pääosin lampaanvillainen (80% lampaanvillaa, 20% polyamidia) harmaa Duo-torkkupeitto on myös lähellä täydellistä. Kevyt, mutta lämmin, ja tekee vierasvuoteen petauksesta viimeistellyn.

Minulla on tällä hetkellä käytössä neljä torkkupeittoa/huopaa, ja tuntuu ettei niitä voi koskaan olla liikaa! Oletteko Te kaltaisiani huopahamstereita? Lämmin huopa, villasukat ja paljon teetä. Näitä kun löytyy tarpeeksi, niin talvi-illat kotona on pelastettu!

Kivaa perjantaita kaikille ja IHANAA viikonloppua!

Helpotusta hedelmärahkasta

tunnetila: tykkäys

Kerroin edellisessä postauksessa tehneeni viikonloppuna iltapalaksi hedelmärahkaa. Hedelmärahka on viimeiset puolitoista vuotta ollut yksi suosikkijälkkäreistäni, ja se on tehnyt elämästäni monessa kohtaa helpompaa.

Keväällä 2016 sain lääkäriltä kehoituksen vähentää sokerin käyttöä. Mieluiten kannattaisi lopettaa sokerin syöminen hetkeksi kokonaan.

Olin ollut selkäkrampin vuoksi pitkään vahvalla lääkekuurilla, ja elimistöni oli lääkkeistä sekaisin. Kärsin koko kroppaa vaivaavasta hiivatulehduksesta, ja lääkärin mukaan sokerittomuus ja pitkä hiivan estokuuri olisivat avaimet onneen.

Aloitin estokuurin (jota söin lopulta 8kk) ja olin lähes vuoden aika tarkasti sokerittomalla ruokavaliolla. Testasin sokerittomuutta jokunen vuosi sitten kuukauden verran, joten tiesin jo etukäteen, että lähes kaikessa on sokeria.

Sokerittomiksi luvatuissa leivonnaisissa vältellään usein vain valkoista sokeria, ja sen sijaan käytetään terveellisempiä, vähemmän käsiteltyjä makeuttajia, esim. siirappia tai hunajaa. Minä pyrin mahdollisuuksien mukaan välttelemään myös niitä.

Olen aina ollut makeutusaineita vastaan, mutta viimeisten parin vuoden aikana steviasta ja maltitolista on tullut ystäviäni. En nimittäin voi, enkä edes halua, olla kokonaan ilman herkkuja tai karkkia.

Ensimmäisen puolen vuoden sokerittomuuden aikana en juonut tuoremehuja, söin mielummin marjoja kuin hedelmiä, ja olin muutenkin hyvin tarkka kaikesta mitä suuhuni laitoin. Puolen vuoden jälkeen lisäsin hedelmät osaksi ruokavaliotani, ja siitä lähtien olen herkkuja halutessani tehnyt hyvin usein hedelmärahkaa.

Hedelmiä, kermavaahtoa ja rahkaa, siinä kaikki. Lisättyä sokeria rahkaan ei tarvita. Toki hedelmissä on hedelmäsokeria ja maitotuotteissa maitosokeria, mutta päätin, että jos maitotuotteessa on laktoosia alle 5%, sen syöminen on minulle ihan ok. Ja hedelmät on terveellisiä, kunhan niitä ei syö kerralla kilo tolkulla.

On ollut iso helpotus tehdä hedelmärahkaa tarjolle myös vieraille. Silloin on välttynyt selittelemästä jokaiselle, miksi en ole leiponut mitään. Yleensä kaikki myös tykkäävät vanhasta kunnon hedelmärahkasta.

 

Pidän tosi paljon Valion Luomu-tuotteista, ja maitotuotteita ostaessani valintani on yleensä Valion Luomu. Ilahduinkin kovasti, kun sain viime viikolla lähetin mukana testiin kylmälaukullisen Valion Luomu-sarjan tuotteita*, mukana myös useita kiinnostavia uutuuksia.

Kuten kaikki muutkin luomutuotteet, myös Valion Luomut ovat vähän perustuotteita kalliimpia. Maussa on kuitenkin sen verran eroa, että maksan mielelläni ruokakassistani jokusen euron enemmän.

Ainakin yksi tuote Luomu-sarjassa on muuten sellainen, että sen hinta on sama (tai joissain liikkeissä jopa edullisempi) kuin tavallinen tuote. Tiedän tuon, sillä jääkaapistani löytyy aina Valion turkkilainen jogurtti luomuna. Niin hyvää!

Kiinnostaako Teitä sokerittomuus? Jos kiinnostaa, niin jaan mielelläni kanssanne myös muita lempiherkkujani, joiden avulla olen pysynyt edes kohtalaisesti tolkuissani viimeisten puolentoista vuoden aikana. Suklaa, salmiakki, hedelmäkarkit… Mmmmm, vinkattavaa löytyy!

Koko päivä pyjamassa

tunnetila: onni

Onni on silkkinen pyjama, jota ei tarvitse koko päivänä riisua.

Vinkkasin Teille hetki sitten, että Hongkongista löytämäni vaatebränditäydellisyys nimeltä Grana, on alkanut toimittaa vaatteitaan myös Suomeen. Tein ensimmäisen Granan verkkokauppatilaukseni saman tien, kun bongasin tuon ilouutisen.

Tilauksen saapumisessa meni tasan kaksi viikkoa, ja kaikki tilaamani vaatekappaleet olivat tismalleen sopivia, ja oikeasti maailman ihanimpia.

silkkitoppi ja -housut Grana, kashmiraamutakki Balmuir*

Tilasin Granasta itselleni mm. mustan silkkipyjaman. Kauniisti leikattu toppi on valmistettu paksusta kiinalaisesta silkistä, ja siinä on silkkivuori. Kyllä, luit oikein. Toppi on vuoritettu. Huh mitä luksusta!

Toppi saa viimeistellyn ulkoasunsa helmassa kulkevasta valkoisesta tereestä.

Samaan sarjaan kuuluivat leveälahkeiset, niin ikään paksusta silkistä valkoisin terein somistetut housut. Myös ne oli pakko saada.

Topin otin S-kokoisena, housut M-koossa. Molemmat istuvat päälle täydellisesti ja uskomatonta mutta totta, housujen lahkeenpituus on kuin minulle tehty. Ensimmäiset silkkihousut ikinä, joiden lahkeenpituus ei ole 10cm liian pitkä!

Toppi ja housut ovat niin tyylikkäät, ja silkki on niin paksua ja ylellistä, että asua voisi käyttää ihan hyvin vaikka juhlissa korkkareiden kera. Minä kuitenkin ajattelin satsata arjen luksukseen, ja yhdistän silkkipyjaman universumin upeimpaan Balmuirin kashmiraamutakkiin.

Ai että! Viihdyn kotiasussani niin hyvin, että tämäkin viikonloppu on mennyt ihan vain kotona touhuillessa. En millään malta vaihtaa vaatteita lähteäkseni ulos.

Leppoisaa sunnuntaita Teille kaikille!

Ps. Kun kirjaudut uutena asiakkaana Granaan tästä linkistä, saat ensimmäisestä tilauksestasi 10% alennusta.