Browsing Category

matkalla

Lomalle Montenegroon – Mitä ottaa huomioon?

tunnetila: vinkkaus

Montenegro on ihana, ihana ja vielä kerran ihana! Yhden maan sisällä ehtii parin viikon loman aikana kokea 1100-luvulta säilyneiden kivitalojen lumon, vanhojen kaupunkien houkuttelevat pikkukadut, sykkivän rantaelämän ja henkeäsalpaavan upeita luonnonpuistoja. Ja tämä kaikki löytyy ihan pieneltä alueelta, noin sadan kilometrin säteeltä!

Poimin tähän postaukseen muutaman vinkin Montenegroon matkustaville. Jos mitä tahansa kysyttävää tulee niin kysykää, kerron mielelläni lisää. Mutta nyt niiden vinkkien pariin!

Jos haluat lomalle Montenegroon, niin suosittelen suoraa lentoa esimerkiksi Norwegianin siivin Helsingistä Tivatiin. Me lensimme Finskillä Dubrovnikiin ja ylitimme maiden rajan kolmen Dubrovnik-päivän jälkeen bussilla.

Bussimatka Dubrovnikista Montenegron puolelle, esim. Kotoriin, on kilometreissä lyhyt, mutta rajalla on kaksi passintarkastusta, joissa molemmissa kuluu aikaa. Meillä tuo 90km matka kesti lähes 4 tuntia, ja jälkeenpäin kuulimme päässeemme kohtalaisen helpolla. Eräillä Kotorissa tapaamillamme puolalaisturisteilla tuohon alle sadan kilometrin matkaan oli mennyt bussilla tullitarkastuksineen 6h! Oli ollut kuulema aika tuskaista hikoilla kuumassa bussissa 6h…

Tuo neljän tunnin bussimatka mielessämme aloimme pohtia, miten ylitämme rajan kun olimme tulossa takaisin Montenegron puolelta Kroatiaan. Olimme tuolloin Herzeg Novissa, ihan Kroatian rajan tuntumassa. Bussi Herzeg Novista Dubrovnikiin olisi maksanut kahdelta vähän yli 30€.

Hintoja tutkittuamme päädyimme ottamaan tuolle matkalle montenegrolaisen auton kuskeineen. Auton hinta tuolle matkalle oli 45€. Matkustimme tilavasti ja mukavasti hyvin ilmastoidussa autossa, kuski hoiti tullimuodollisuudet puolestamme (meidän ei edes tarvinnut poistua autosta), ja koko matka kesti vähän yli tunnin! Pakko todeta, että nuo olivat parhaiten käytetyt 45€ pitkään aikaan.

En osaa sanoa, miten tullimuodollisuudet omalla vuokra-autolla sujuvat, mutta ainakin paikallisen kuskin kanssa kaikki meni täydellisesti. Auton ja kuskin sain vuokrattua paluu matkaa varten Herzeg Novista näppärästi linja-autoasemalta.

Kun pääset, tavalla tai toisella, Montenegroon, kannattaa muistaa pari asiaa. Maa ei kuulu EU:hun. Moni puhelinliittymä toimii veloituksetta kotimaan datapaketteineen EU:n alueella, mutta Montenegrossa kannattaa olla netissä WiFin voimin, jos vain mahdollista. Ainakin jos haluaa välttää yllätysisot puhelinlaskut.

Vaikka maa ei EU:hun kuulukaan, on siellä silti käytössä eurot. Olipa ihanaa kun Dubrovnikin jälkeen ei tarvinnut enää miettiä mikä maksaa mitäkin. (Kroatian rahayksikkö on siis kuna, vaikka maa on EU:n jäsen).

Ihan niin edullista Montenegrossa ei ollut mitä ajattelin, mutta huomattavasti halvempaa kuitenkin kuin Dubrovnikissa. Ehkäpä euro on nostanut tuotteiden hintoja, kuten teki aikanaan Suomessakin.

Montenegron lainsäädännön mukaan kaikkien ulkomaalaisten on rekisteröidyttävä maassa olevaksi 24 tunnin kuluessa maahantulosta. Hotellit hoitavat tuon ilmoituksen samalla, kun hotelliin kirjaudutaan sisään. Me majoituimme ensimmäisessä etapissamme Kotorissa yksityismajoituksessa, joten meidän tuli tehdä tuo rekisteröityminen itse. Rekisteröinnin (käytännössä muutaman euron kaupunkiveron maksaminen ja siitä saatava kuitti oleskelusta) voi tehdä esimerkiksi poliisiasemalla, tai sitä varten olevissa toimipisteissä.

Ulkoministeriö varoittelee sivuillaan, että rekisteröinnin puuttuminen saattaa aiheuttaa sakot ja maastapoistumismääräyksen, sillä rekisteröintilomaketta näytetään rajalla maasta poistuttaessa. Tämä siis kannattaa ottaa huomioon jos olette omalla vuokra-autolla liikenteessä, ja jos ette yövy hotellissa, joka hoitaa rekisteröinnin automaattisesti.

Jos reissaatte kaupungista toiseen ilman vuokra-autoa, niin matkat voi tehdä paikallisbusseilla. Hitaita bussit ovat, koska pysähtelevät vähän missä sattuu, mutta kyydit maksavat muutamia euroja. (Esimerkiksi Kotor-Perast 1€, Budva-Herzeg Novi 8€.)

Eräälläkin bussimatkalla vieressäni istunut mummo pyysi kuskia jättämään hänet kaupan kulmalle kun siinä pitäisi käydä. Kuski pysähtyi ja jätti mummun siihen, vaikkei bussipysäkkiä ollut lähimaillakaan. (En siis oikeasti ymmärtänyt mitä mummu kuskille jutteli, mutta kassin kanssa hän paineli kauppaan ostoksille bussin jatkaessa matkaa eteenpäin.)

Reissaaminen Montenegrossa kaupungista toiseen kannattaa ehdottomasti, sillä vaikka välimatkat kaupunkien välillä ovat vain muutamia kymmeniä kilometrejä, niin tunnelmat saattavat kaupungista toiseen vaihdella ihan älyttömästi!

Esimerkiksi Kotorista Budvaan on vain noin 23km, mutta tunnelma kaupunkien välillä on kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Kotorissa ihastellaan maisemia vaikkapa kuntoilemalla, kiipeämällä 1350 porrasta Sveti Ivanin linnoitukselle, josta avautuu henkeä salpaavat maisemat Kotorin lahdelle, Budvassa meno on kuin Ibizalla.

Budvassa DJ:t soittavat rantaklubeilla musiikkia aamusta iltaan, ja kaikkea olemista rytmittää jatkuva basson jumputus, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Budvassa on Euroopan parhaita klubeja, Kotorissa taas on Kissamuseo, ja Kotorissa katukissat hoitavat poikasiaan kaduilla paikallisten asukkaiden tuodessa niille ruokaa ja vettä.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, kummassa paikassa viihdyimme tällä reissulla paremmin… Mutta molemmat paikat oli ehdottomasti kiva nähdä ja kokea!

Tässäpä muutamia yleisiä asioita, joita tuli mieleen Montenegrossa reissaamisesta. Huh, toivottavasti jaksoitte lukea maratonpostauksen tänne asti!

Seuraaviin postauksiin kokoan omat suosikkini Montenegrossa näkemästäni ja kokemastani. Jos Montenegro kiinnostaa, niin pysykää kuulolla! Ja muistakaa, kysyä saa!

Matkavinkkejä Dubrovnikiin

tunnetila: muistelu

Kävimme muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran Kroatiassa. Ihastuin iki hyviksi pieneen pohjoisessa sijaitsevaan Rovinjin kaupunkiin. Etelämmässä sijaitsevasta Dubrovnikista taas olin kuullut oikeastaan pelkkää huonoa, joten en yhtään innostunut, kun mieheni ehdotti, että lennettäisiin tämän kesän pääkohteeseemme Montenegroon Dubrovnikin kautta.

Olin kuullut Dubrovnikin olevan kallis, täynnä turisteja ja menettäneen alkuperäisen tunnelmansa. Suostuin kuitenkin lopulta reittiehdotukseen, ja nyt on sitten tullut nähtyä ja koettua Dubrovnik omin silmin.

Olimme matkan aikana siellä pariin otteeseen. Reissun aluksi kolme yötä, ja pari päivää vielä pois tullessa. Tuolla kokemuksella täytyy sanoa, että olen Dubrovnikin arvostelijoiden kanssa monista asioista täysin samaa mieltä.

Ainakin heinäkuun lopussa Dubrovnikin vanhassa kaupungissa turistien määrä oli välillä suorastaan ahdistava. Ja kun lämmintä oli viimeisinä päivänä yli +40, niin fiilis oli paikoitellen aika tukala. Kaikki oli myös hirvittävän kallista. Eräskin lounas maksoi kahdelta 70€, vaikka juomina oli vain lasillinen proseccoa ja olut, ei alkuruokia tai viinipulloa, ja vain yksi jälkkäri.

Jos kuitenkin haluat nähdä ja kokea Dubrovnikin, niin ohessa muutama vinkki, jotka olivat minulle reissumme parasta antia.

Vanhan kaupungin muurit

Kaikkialla sanotaan, että mitä Dubrovnikissa teetkin, niin vanhan kaupungin muurien päällä käveleminen täytyy kokea. Tähän toteamukseen on helppo yhtyä. Muurilla käveleminen antoi upeiden maisemien lisäksi paljon pohdittavaa historiasta, muurien tärkeydestä entisaikaan kaupungin puolustuksessa, sekä Dubrovnikin kohtaamista sodista, joista viimeisimmästä ei ole aikaa kuin alle 30 vuotta.

Reitti muurien päällä on pari kilometriä pitkä, ja sen kävelee noin tunnissa. Reitin varrella on pieniä kahviloita ja gallerioita sekä vanhoja torneja, joten jos näissä haluaa piipahtaa, niin muurilla kävelemiseen kannattaa varata aikaa vähintään pari tuntia.

Gallerioista suosikkini oli The Pulitika Studio. Suosittelen piipahtamaan siellä. Jos et tykkää näyttelystä, niin ainakin pääset hetkeksi varjoon paahtavalta auringolta.

Sisäänpääsy muurille oli pöyristyttävät 30€/hlö (Kroatian rahayksikkö on kuna, mutta euroiksi muutettuna sisäänpääsy oli tuon kolmisen kymppiä), mutta minä maksoin sen mukisematta. Toivon vain, että tuo raha käytettäisiin muurin ja vanhan kaupungin aarteiden yläpitoon, eikä olisi pelkkää turistien rahastusta. Tiedä häntä.

Apartementokset 

Asuimme mennessä kolme yötä Lapadissa, eli vanhan kaupungin vieressä sijaitsevassa kaupunginosassa. Palatessa olin varannut viimeiseksi yöksi huoneen vanhan kaupungin sydämestä. Ajattelin että maksoi mitä maksoi, halusin olla ihan ytimessä, ja ottaa viimeisistä päivistä kaiken irti.

Jos olisin tiennyt, mikä hullunmylly tuo vanha kaupunki heinäkuun lopussa on, olisin asunut ihan mieluusti myös pois lähtiessä Lapadissa. Mutta onpahan nyt tullut asuttua yksi yö rakennuksessa, jonka rakennusvuosi on 1500. Ja asunto oli kiva, rauhallinen ja hyvin ilmastoitu, eli ei sinänsä mitään valittamista, mutta yksi yö maksoi 150€, kun taas Lapadin asunnossa yön hinta oli noin 100€.

Molemmat asuntomme olivat apartementoksia, eli paikallisten omistamia pieniä perheyrityksiä. Lapadin asunnon (Apartements Kovacec) omisti hyvin sympaattinen vanhempi mies, vanhan kaupungin asunnon (Vicelic Guest House) vuokrausta pyöritti nelikymppinen mies äitinsä kanssa.

Lapadissa maksoimme omasta rauhasta ja upeasta terassista merinäköalalla (kuvissa alla), vanhassa kaupungissa sijainti hilasi hinnan korkeammaksi. Jos jompaa kumpaa majoitusta täytyy suositella, niin käännyn ehdottomasti Lapadin puoleen.

Oli ihana istua iltaisin omalla terassilla ja nauttia kauniista auringonlaskusta, ja keskustan hälinä oli muisto vain. Lapadin asunnon vieressä oli myös ”salainen uimapaikka”, joka pesi keskustan täydet uimapaikat mennen tullen.

Uimarannat

Dubrovnikilaiset uivat kaikkialla! Tämän tästä törmäsi johonkin kallionkielekkeeseen, jolta ihmiset hyppivät uimaan. Kauempana vanhasta kaupungista on ”virallisia” uimarantoja aurinkotuoleineen ja -varjoineen, mutta ihan vanhan kaupungin muurien ulkopuolella oli useita uimapaikkoja, jotka tuntuivat olevan enimmäkseen nuorison suosiossa.

Monien uimapaikkojen yhteyteen oli perustettu pieniä baareja, joista sai ostaa oluita tai muita juomia. Olut maksoi noin 7€, eli hintataso oli aika sama kuin Helsingissä.

Kuten edellä mainitsin, vanhan kaupungin liepeillä olevat uimapaikat olivat aika täynnä. Lapadissa asuntomme omistava mies vinkkasi meille vähän salaisemmasta rannasta, joka oli ihan asunnon läheisyydessä. Kävimmekin siellä aamu-uinnilla joka aamu Lapadissa asuessamme. Vesi Adrianmeressä oli ihanan kirkasta ja puhdasta, ja tuolla uimapaikassa saimme hieman omaa rauhaa.

Satama ja Bon Appetit ravintola

Mainitsin jo alussa Dubrovnikin kalliista hintatasosta. Vanhan kaupungin ravintolakaduilla oli ihan tavallista, että pääruoka-annos maksoi 30€. Alkupalat olivat noin 15€, jälkkärit vähän vähemmän tai saman verran, ja juomien hinnat olivat Suomen tasoa. Yhteen ateriaan sai helposti kulumaan yli 100€ jos otti alkupalat, pääruoat ja juomat. Ihan sama oliko kyseessä lounas vai illallinen.

Siksi ilahduinkin kun löysimme sievän pienen ravintolan vanhan kaupungin ulkopuolelta, läheltä Dubrovnikin satamaa. Liikuimme reissun ajan pääosin bussilla, joten päädyimme satamaan ja Bon Appetit ranintolaan käydessämme ostamassa bussiliput Dubrovnikista Kotoriin, Montenegroon.

Ruoka Bon Appetitissa on niin hyvää ja hinnat niin kohtuulliset, että sinne kannattaa suunnistaa, jos vanhan kaupungin ruuhkat (ja hinnat) alkavat ahdistaa. Satamaan kävelee vanhasta kaupungista noin 40min (pääsee myös bussilla), mutta Lapadista kävelimme siihen vain noin 20min. Ah mikä ihana rauha ja sataman idylli tuon pienen kävelymatkan päässä olikaan!

Ravintolan lähellä oli myös pieni karkkipuoti nimeltä Kras, josta kävin ostamassa vähän herkkuja asunnollemme. Krasin pehmeä hedelmätoffee oli hyvää, mutta heidän suklaansa ei valitettavasti ollut kovin erikoista. Olemme tottuneet täällä Suomessa ihan liian hyvään, kun suklaasta puhutaan. Onpahan nyt kuitenkin tullut maistettua zagrebilaista suklaata.

Ravintola Azur

Toisen ravintolasuosituksen minulta saa ravintola Azur, jonka keittiö on kiva yhdistelmä aasialaista ja välimerellistä keittiötä. Azur sijaitsee rauhallisella pikkukadulla vanhassa kaupungissa, poissa turistimassojen silmistä.

Hintataso on vanhan kaupungin tärkeimpiä ravintolakatuja edullisempi, mutta myös täällä rahaa saa helposti kulumaan satasen yhdellä aterialla. Jos ottaa ruoan päälle vaikka kahvit ja juo ruoan kanssa muuta kuin vettä, niin siinä menee jo 70€.

Mutta periaatteessa täällä pääsee siis halvemmalla, mitä ihan vanhan kaupungin ytimessä.

dubrovnik.with.love

Dubrovnikin vanha kaupunki on täynnä turistikrääsäkauppoja. Kivoimmat ja persoonallisimmat tuliaistuotteet ja postikorti löysin hauskasta dubrovnik.with.love -butiikista.

Koruja, t-paitoja, öljyjä, luonnonkosmetiikkaa, kangaskasseja ja postikortteja. Kaikki tehty käsin persoonallisella otteella. Ihan toista kuin ne iän ikuiset I Love Dubrovnik -laukut ja t-paidat, jotka on valmistettu jossain ihan muualla kuin Kroatiassa.

En itse asiassa ostanut Dubrovnikista mitään, en edes yhtä postikorttia. Mutta jos jostain olisin jotain ostanut, niin se olisi ollut tämä pikkuinen käsityöläisbutiikki.

Suklaata ja chiliöljyä nappasin mukaan vasta kotiin lähtiessä lentokentältä. Siinä kaikki hankkimani Dubrovnikin tuliaiset.

Siinäpä taisi olla tärkeimmät asiat, mitkä tulivat nyt mieleen Dubrovnikista.

Dubrovnik on varmasti hieno kaupunki ja ovathan sen vanha kaupunki ja maisemat ympärillä huikeita, mutta suosittelen välttelemään kohdetta heinä-elokuussa. Tuolloin ihmisiä on siellä liikaa ja vanhasta kaupungista saa sellaisen kuvan, että se on vain kulissi, joka on rakennettu turisteja varten. Totuus tuon ikivanhan kaupungin kohdalla on kuitenkin ihan toinen.

Ja hei muuten, jos olet seurannut Game of Thrones -sarjaa, niin Dubrovnikissa on kuvattu sitä vaikka kuinka monessa lokaatiossa. Kaupunki pursuaa Game of Thrones -kauppoja, ja siellä järjestetään myös GOT -kierroksia (kuten myös Star Wars -kierroksia, sillä siellä on kuvattu niin ikää Star Wars: The Last Jedi -leffaa).

Jos Teille tulee mieleen jotain kysyttävää Dubrovnikista, niin vastaan mielelläni, jos vain osaan!

Matkalla Montenegroon

tunnetila: ilo

Se on kuulkaa perinteisen kesälomareissun vuoro nyt! Tänä kesänä halusimme paikkaan, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Halusimme kohteen, joka sijaitsee kohtuullisen lentomatkan päässä, aika lähellä Euroopassa.

Halusimme lämpöä ja biitsejä, kaunista luontoa ja mielenkiintoista historiaa. ”Tätä haluaisin lomaltani” -listalla oli niin ikää löhöilyä, mutta myös patikointia ja muuta liikuntaa. Yksi kriteereistä oli kohteen kohtuullinen hintataso.

Pitkien pähkäilyjen jälkeen päädyimme Montenegroon. Tai siis lennämme ensin Dubrovnikiin (kuulema todella kallista ja liikaa turisteja, uh), ja jatkamme siitä muutaman päivän päästä Montenegroon.

mekko Uniqlo, second hand/Zadaa, laukku Marc Jacobs, tennarit Pomar*, korvikset Pernille Corydon, matkalaukku Rimowa

Olemme olleet aikaisemmin Kroatiassa, ja siellä sijaitsee yksi ihanimmista matkakohteista, jossa olen koskaan ollut, Rovinj. Kroatiasta muutenkin tykänneenä päätimme ottaa Finnairin lennot Dubrovnikiin, vaikka Suomesta pääsisi myös suoraan Montenegroon, Tivatiin.

Kroatiassa käymme siis vain Dubrovnikissa, Montenegrossa ajattelimme tapamme mukaan vähän reissata. Olen varannut majoitukset jo etukäteen Kotorista, Budvasta ja Herceg Novista, mutta Kotorista käsin ajattelimme tehdä päivävaelluksia läheiseen vuoristoon ja myös ”ihmisten ilmoille” Tivatiin.

Tosi kiva päästä näkemään kokonaan uusi maa! Jos Teillä on Dubrovnikiin tai Montenegroon joitain kivoja matkavinkkejä, niin otan niitä mielelläni vastaan.

Heippa sitten, palataan asiaan reissusta! Blogia en päivitä (paitsi pari postausta olen ajastanut ensi viikolle että saatte edes vähän jotain kesälukemista), mutta Instassa julkaisen matkakuvia, jos netti toimii reissun päällä.

Ps. Postauksen kuvat on surullisen kuuluisalta juhannusreissultamme Ouluun. Norwegian ei siis lennä Dubrovnikiin Helsingistä, jos joku kuvasta sattui sellaista miettimään.

Onnellinen lomailija

tunnetila: onni

Terveiset lomalta! Aloitin lomani perjantai-iltana ajelemalla bussilla Savoon vanhempieni luo. Juhlimme lauantaina samalla kertaa neljää synttärisankaria sukulaisteni voimin, ja mukavaa oli.

Keksin sankarittarille niin kivat lahjat, että olisin itsekin ottanut sellaisen ilolla vastaan. Napsin lahjoista muutaman kuvan, ja palaan myös blogissa pian noiden kauniiden, tarpeellisten ja uniikkienkin lahjojen pariin. Ne ovat ehdottomasti jotain sellaista, mistä haluan vinkata myös Teille.

Nyt on tiedossa muutama päivä ihan vaan perheestä ja maalaismaisemista nauttimista, sekä Tatu-koiran rakastamista. Kyllä kelpaa!



Pellavakimono saatu Voglialta

Palaan blogini pariin taas sunnuntaina, jolloin tiedossa on makea arvonta. Muistakaa tulla kurkkaamaan. Yhtä onnekasta blogiani lukevaa herkkusuuta odottaa nimittäin iloinen yllätys!

Näiden juhannuksena mökillä napattujen kuvien myötä toivotan Teille kaikille ihanaa alkanutta heinäkuuta, ja oikein paljon aurinkoa! Palataan pian!

Ps. Kuvien valkoinen Hukaton-pellavakimono* on nyt Voglialla kesäalessa. Pellavainen kimonojakku on valmistettu varaston ylijäämäkankaista, ja sen valmistuksessa ei synny lainkaan leikkuujätettä. Arvostan!

Motissa – kun mökkireissu vähän venähti

tunnetila: huvitus

Ettepä arvaa, miten meikäläisten perinteinen mökkijuhannus meni! Kuten arvata saattaa, ei ihan niin kuin olimme suunnitelleet…

Vietämme siis juhannuksen joka vuosi mieheni perheen mökillä. Mökki on oikea rauhan tyyssija, ja siellä jos missä sielu ja mieli lepää, ja kaikki kiire unohtuu. Olemme olleet samaisella mökillä muistaakseni jo 15 juhannusta peräkkäin. Nukumme mieheni kanssa aina rantasaunan ylisillä, eikä missään muualla nukuta niin hyvin kuin siellä.

Tuolle ihanalle mökille mennään kuitenkin monen mutkan kautta. Ensin siirrymme Helsingistä Ouluun joko yöjunalla tai lentäen. Sen jälkeen ajamme autolla pari tuntia pois Oulusta, ja lopulta matkaamme vielä veneellä saareen, jossa mökki sijaitsee.

Tänä vuonna aikataulumme olivat sellaiset, että lensimme Helsingistä Ouluun vasta perjantaiaamuna, eli juhannusaattona. Paluulento oli sunnuntai-iltana kahdeksan maissa.

Menomatka meni suunnitellusti, ja elo mökillä oli auvoista. Mökki on niin pohjoisessa, että siellä ei aurinko keskikesällä juuri laske. Saimmekin nauttia lähes paahtavan lämpimästä ja aurinkoisesta juhannusyöstä.

Lauantai aamupäivä valkeni myös kauniina, mutta lauantai-iltana sää alkoi synkistyä. Taivas tummeni, tuuli yltyi ja pian alkoi sataa. Vietimme illan mökissä sisällä ja totesimme, että mökillä jopa sadesää on nautinto. Oli ihana vain olla yhdessä, nauttia joutilaisuudesta ja herkutella juustoilla. Myös saunominen ja järveen pulahtaminen oli sateella kivaa.

Sunnuntaiaamuna heräsimme mieheni isän rynnätessä rantasaunalle. ”Ulkona on ollut yön aikana niin kova myrsky, että vene on uponnut rantaan!” Mitä ihmettä?!

Totta se oli! Yön aikana venettä vasten lyöneet aallot ja rankka vesisade olivat täyttäneet veneen vedellä lähes puoliväliin asti, ja sen takaosa oli veden alla. Myrsky ei ollut vieläkään laantunut, ja lisää vettä virtasi veneeseen jatkuvasti.

Onneksi mieheni isä tietää miten moisissa asioissa toimia, ja hän laittoi vesipumput pumppaamaan vettä pois veneestä. Pumput pumppasivat tehokkaasti koko päivän, mutta samaan aikaan uutta vettä satoi sisälle.

Lopulta sade heikkeni ja illalla vene oli saatu pumpattua tyhjäksi. Kun vene oli niin kuiva kuin mahdollista ja moottori huollettu, sitä uskalsi yrittää käynnistää. Kaikkien yllätykseksi paatti starttasi jo toisella yrittämällä.

Mietimme pitkään, jäisimmekö mökille vielä yhdeksi yöksi emmekä riskeeraisi mitään lähtemällä myrskyn silmään. Päätimme kuitenkin hypätä veneeseen heti, kun myrsky vihdoin heikkeni hetkeksi. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, että myös maanantaina olisi yhtä epävakaista, emmekä pääsisi silloinkaan mökiltä pois. Olihan minun palattava vielä viikoksi töihin ennen kesäloman alkamista.

Paluulentomme Oulusta Helsinkiin oli jo lähtenyt, kun vasta pääsimme lähtemään mökiltä, edelleen pientä tuulta uhmaten.

Soittelin automatkalta lentoyhtiölle ja VR:lle yöjunien makuuhyttien perään. Seuraava lento jolla oli tilaa, olisi lähtenyt vasta tiistaina. VR:llä taas ei osattu sanoa mahtuisimmeko enää yöjunaan vuodepaikoille. Päätimme sitten nukkua yön Oulussa ja hypätä aamujunaan.

Että sellainen, aika ikimuistoinen, reissu oli taas tällä kertaa! Mitenkäs Teidän juhannuksenne meni?