Browsing Category

matkalla

Rentoa seilailua

tunnetila: ilo

Arvatkaa missä olin viikonloppuna? No laivalla. Taas! Tajusin juuri, että olen ollut laivalla viimeisen viiden kuukauden ajan kerran kuussa. Aikamoista!

Olen löytänyt Silja Europan 22h -huviristeilyiden helppouden ja rentouden, ja ravaan laivalla jatkuvasti. Parasta laivalla ravaamisessa on se, että mukanani on tähän asti ollut aina eri ystäväni.

Elän niin kiireistä arkea, etten ehdi nähdä ystäviäni niin paljon kuin haluaisin. Laivalla olemme yhdessä 22h ja ehdimme päivittää kaikki kuulumiset kerrankin kunnolla.

Kun eräs ystäväni huomasi Instagramista että olen taas laivalla, hän kysyi enkö koskaan kyllästy laivan ruokiin. No en! Illallistan yleensä ravintola Tavolatassa, jonka listan olen kohta syönyt läpi. Kun kaikkea on maistettu, on aika vaihtaa illallispaikkaa.

Laivalla on niin monta ravintolaa, että siellä saa kyllä syödä aika kauan ennen kuin samat ruoat alkavat tulla vastaan. Joka kerta ei siis kannata syödä laivan buffassa, vaikka se klassikko onkin.

Yllä olevat herkut napsin suuhuni välipalaksi Corner Barissa illallista odotellessa. Lasi laivan skumppaa maksoi 2€, ja kolme pientä herkkuannosta sai viidellä eurolla. Vaivaisella seitsemällä eurolla pääsi loistavasti risteilyn tunnelmaan ja sai suun makeaksi.

Yleensä laivalle mennessäni minulla on mukana ostoslista. Nyt kun käyn laivalla jatkuvasti, en tarvitse sieltä oikein mitään. Siksi onkin ihana vain vaellella taxfreessä ja tutkia mitä kaikkea siellä on tarjolla.

Tällä kertaa ihastuin täysin Narciso Rodriquezin tuoksuihin, tai oikeammin niiden pulloihin. Nämä ovat eittämättä kauneimmat tuoksupullot, jotka olen koskaan nähnyt! En tarvitse yhtään uutta tuoksua, mutta haluaisin nämä kaunokaiset silti. Etenkin uusi puuterimainen tuoksu Poudrée oli kiva.

Muuta uutta ja kiinnostavaa mitä tällä reissulla bongasin, oli magnesiumöljyhieronta. Otin kylpylässä käynnin jälkeen kokovartalohieronnan, ja tuo hieronta tehtiin magnesiumöljyllä.

Minulla vetää usein suonta jalkapohjasta ja niska kramppailee. Yritän silloin tällöin syödä magnesiumia, mutta saan siitä aina kipeitä jättifinnejä.

Onneksi magnesiumia ei ole aina pakko nauttia sisäisesti. Etenkin jos kärsii stressistä, niin keho ei pysty saamaan tarpeeksi magnesiumia suun kautta otettuna. Hieronnan avulla imeytettynä magnesiumin saa kehoon erinomaisesti.

Magnesiumöljy kirveli iholla ikävästi, mutta kun se saatiin hieronnalla imeytettyä, kirvely lakkasi. Pahinta kirvely oli eniten jumissa olevien lihasten kohdalla. Minulla tuskaisimmat paikat olivat pohkeet sekä lapojen väli. Jestas mikä kirvely, mutta kyllä kannatti. Kokovartalohieronta on aina joka euron arvoinen!

Vaikka olen käynyt risteilyllä viime aikoina vähän liikaakin, niin joka kerta löydän sieltä jotain uutta kivaa. Tällä kertaa laivalla oli myös erinomainen trubaduuri ja loistava bilebändi.

Ajatelimme vain piipahtaa kurkkaamassa millainen meno yökerhossa on, mutta bilebändin meininki tempaisi mukaansa ja tanssimme aamukolmeen! Ai että oli hauskaa!

Mitä kivaa Te teitte viikonloppuna?

Iltapäivä Päiväkummussa

tunnetila: tykkäys

Viime lauantainen bloggaajapäivä Lohjalla alkoi metsäretkellä, ja päättyi Kylpylähotelli Päiväkummun lämpimänä höyryävään paljuun, sekä suloisiin Tähti -saunan löylyihin.

Miten taivaalliselta tuntuikaan aamupäivän ulkoilun jälkeen päästä ensin nauttimaan Päiväkummun notkuvasta lounasbuffetista, ja sen jälkeen sukeltaa elämyskylpylän useisiin saunoihin ja elämysaltaisiin!

Päiväkummun uuden kylpylän suunnittelun lähtökohtana on ollut elämyksellisyys ja suomalaisuus, ja inspiraation lähteenä onkin ollut Sakari Topeliuksen Koivu ja Tähti -satu.

Sakari Topelius on aikoinaan asunut Karjalohjalla, joten suomalaisen suurmiehen muistoa on haluttu kunnioittaa kylpylän monissa elementeissä. Mm. Koivu-saunassa vihdotaan keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 17-21, ja Tähti-saunan katossa on huikeita kuvia maailmaamme ympäröivästä Linnunradasta.

Oma suosikkini elämyssaunoista oli suolasauna. Suolasaunassa vartalon iholle hierotaan puhdasta Himalajan mineraalisuolaa (kuva suolasta hieman alempana), ja suolan annetaan vaikuttaa iholla hetkinen. Vartalolle hierottu suola pestään pienen ajan kuluttua pois, ja karkean suolan alta paljastuu uskomattoman pehmeä iho!

Mineraalisuola tekee hyvää myös hengityselimille, joten pitkittyneestä flunssasta kärsivänä yritin hengitellä suolan parantavia höyryjä sisääni tarmokkaasti. Myös eukalyptussauna teki kipeälle kurkulleni hyvää, ja hengittäminen helpottui hetkeksi.

Päiväkummun kylpylässä on hemmottelua hakevien elämyskylpijöiden lisäksi muistettu myös kuntouimareita, ja kylpylän sydän onkin suuri uima-allas.

Muutaman kerran altaan päästä päähän uineena totesin taas, miten hyvä kuntoilulaji uiminen olisikaan. Kun vaan uskaltaisin laittaa pääni kunnolla veteen, ja ottaa Hanna-Maria Seppälältä saamani uintiohjeet käyttöön.

Oma tyylini ”niska notkolla – pää pinnalla” ei todellakaan tee uintiasennolle hyvää.

Ihanan kylpyläpäivän päätteeksi nautimme raikkaat hedelmäsmoothiet kylpylän viihtyisässä lounge-tilassa, ja sen jäkeen suunnistimme raukeina pikkubussillemme.

Muutaman tunnin ulkoilu yhdistettynä saunomiseen ja parin tunnin pulikointiin vei mehut aika kiitettävästi, ja kotimatka Helsinkiin sujui tyytyväisen hiljaisuuden vallitessa.

Reissu Lohjalle oli kyllä harvinaisen täydellinen tapa viettää lauantaipäivä!

Arvatkaa muuten mitä?! Olin tällä reissulla ensimmäistä kertaa paljussa! Oli kerrassaan fantastinen fiilis istuskella ulkona lumen ympäröimänä pienessä tihkusateessa, höyryävän lämpimässä vedessä. Mitähän taloyhtiössämme sanottaisiin, jos ehdottaisin oman paljun hankkimista sisäpihalle..?

No, jos taloyhtiössämme ei moisesta hankinnasta innostuta, niin onneksi Päiväkumpuun pääsee helposti uudestaan!

Blogimatkan* järjesti Lumo matkailu Oy

Iloinen talvipäivä Lohjalla

tunnetila: ilo

”Bloggareiden talvipäivä Lohjalla, mennäänkö?” ”Hei kivaa, en ole koskaan käynyt Lohjalla. Odotas, tsekkaan kalenterin… Joo, mennään vaan!”

Tuon nopean kirjeenvaihdon seurauksena löysimme Iinan kanssa itsemme viime lauantaina Kisakallion Urheiluopistolta Lohjalta.

Kisakallion Urheiluopisto on maineikas liikunta-alan koulutuskeskus, jossa voi opiskella vaikkapa liikuntaneuvojaksi tai urheiluvalmentajaksi. Monilla suomalaisilla lajiliitoilla on Kisakalliossa omat valtakunnalliset valmennuskeskuksensa, mutta Kisakalliossa voi piipahtaa myös viettämässä työhyvinvointipäivää, tai kokea liikunnallisia elämyksiä perheen kanssa.

Kisakallio tarjoaa hyvät puitteet monien lajien harrastamiseen. Bloggareiden talvipäivässä pääsimme tutustumaan Karnaistenkorven luontopolkuun ammattitaitoisen oppaamme Pekan, ja mukavien aktiviteettien kera.

Ulkoilupäivämme alkoi tunnelmallisella aamiaishetkellä vaellusreitin alkupäässä olevalla laavulla. Joimme avotulen loimussa aamukahvit, ja läksimme sen jälkeen nauttimaan lumisesta metsästä.

Olen kaivannut lunta Helsinkiin, joten pienen lumipeitteen saanut metsä ja jalan alla narskuva lumi olivat jo itsessään ihanaa vaihtelua. Kun sitten saimme metsässä käyskentelyn lomaan vielä vähän aivojumppaa erilaisten tehtävien muodossa (tulen tekeminen märistä puista, suojaisan majapaikan rakentaminen kymmenessä minuutissa pressun avulla ja suunnistustehtävä), oli päivä täynnä iloa ja naurua.

Karnaistenkorpi on noin 200 hehtaarin laajuinen ulkoilualue, jossa  on erimittaisia luontopolkuja, upeita kallioita, pieniä suoalueita ja kaksi metsälampea. Olisi kiva käydä kävelemässä sama luontopolku myös kesällä. Silloin näkisi paremmin pienten lampien kauneuden ja korven runsaan kasvillisuuden.

Nautin metsän hiljaisuudesta täysin siemauksin, kunnes yhtäkkiä korviini alkoi kuulua tuttua huminaa. ”Ihan kuin moottoritie”, ehdin miettiä. Ja juuri silloin oppaamme Pekka kertoi, että Karnaistenkorven luontopolku kulkee Helsinki-Turku moottoritien päällä. Todella hämmentävä ajatus!

Helsinki-Turku moottoritie on, pienestä metsään osittain kuuluvasta huminasta huolimatta, ollut todellinen piristysruiske Kisakallion Urheiluopistolle. Nykyään Kisakallioon pääsee omalla autolla Helsingistä niin nopeasti, että siellä on helppo piipahtaa virkistäytymässä ihan vaikka päiväseltään. Myös Kisakallion 600 majoituspaikkaa on jatkuvasti kovassa käytössä, ja ihmisiä tulee Kisakallioon koko Etelä-Suomen alueelta.

Oli tosi kiva kuulla, että ihmiset liikkuvat paljon, ja että Kisakallion käyttöaste on suuri. Yleisempi uutisointi kun kertoo nykyään ainoastaan lasten liikkumattomuudesta, ja siitä, miten väestö vain lihoo ja veltostuu.

Mukava retkipäivä hurahti nopeasti, ja pian olimme taas lähtökuopissa aamiaiskodan luona. Ulkoilu kasvattaa tunnetusti ruokahalua, ja juuri kun totesimme Iinan kanssa, että kohta alkaa vatsa kurnia ja joku vielä luulee metsässä lymyilevän talviuniltaan heränneen karhun, retkellä mukana ollut Länsi-Uudenmaan opas Tuula totesi lounasajan koittaneen.

Pakkauduimme kaikki iloisina ja hieman savuntuoksuisina minibussiin, jolla hurautimme päivän seuraavaan kohteeseen, vastikään uudistettuun Elämyskylpylä Päiväkumpuun. Kylpylä oli niin kiva kokemus, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Eli jatkoa seuraa!

Tiesittekö muuten, että viime lauantaina oli Suomi 100 -juhlavuoden ensimmäinen Luonnon päivä? Se jos mikä, oli hyvä syy lähteä viettämään aamupäivää metsän siimekseen!

Blogimatkan* järjesti Lumo matkailu Oy

Kuva minusta kuvaamassa jääpuikkoja Iina / MouMou

Flunssan ikävin oire

tunnetila: pohdiskelu

maisema2

Juttelin tällä viikolla työkaverini kanssa ensimmäistä kertaa loman jälkeen. Hänellä oli mennyt koko loma sairastaessa. Ensin tuli influenssa. Sen jälkeen poskintelo- ja keuhkoputkentulehdukset. Hän oli maannut sängyssä lähes neljä viikkoa, eikä pystynyt nauttimaan joulusta eikä lomasta lainkaan.

Harmittelin hänen pieleen mennyttä lomaansa. Kerroin olleeni itsekin kaksi viikkoa flunssassa, ja kärsiväni edelleen kurkku- ja korvakivusta, sekä särkevistä jäsenistä ja yleisestä voimattomuudesta.

Työkaverini totesi, että fyysisesti hän kestää kaikki flunssat ja muut sairastelut, mutta sitä hän ei meinaa kestää, kun aina sairastaessa hänen mielensä järkkyy.

maisema1snowyselfie1

PUM! Siinä se tuli! Kärsin tismalleen samasta asiasta, mutten ole koskaan ymmärtänyt sitä.

Olen ollut jonkinasteisessa flunssassa käytännössä koko tammikuun. Tänä aikana olen blogiteksteissäni (minulle poikkeuksellisesti) valittanut, miten elämä on aina samaa paskaa. Olen myös inhonnut omaa peilikuvaani julkisesti, vaikka normaalisti olen itseeni ihan tyytyväinen kaikkine vikoineni.

Töissä valitan joka asiasta ja epäonnistun kaikessa. Tällä viikolla olen myöhästynyt, yhtä aamua lukuunottamatta, jokaisesta liikennevälineestä (bussi, spora ja juna) mihin olen yrittänyt ehtiä, ja tämä pieni, oikeasti vähäpätöinen asia, on saanut minut kohtuuttoman suuren raivon valtaan joka päivä. 

Olen alkanut nähdä unia, joissa on sota. Koneet pommittavat rakennuksia joissa olen. Juoksen talojen käytävillä ja pihoilla pommeilta suojaan. Pommit tulevat unissa hyvin lähelle, mutta eivät onneksi osu ihan kohdalle. Viime yönäkin pommi putosi viereeni (olin kyykyssä matalan betoniseinän takana) ja ehdin jo ajatella lopun tulleen, mutta jostain syystä pommi ei räjähtänytkään. Toivoa paremmasta ehkä siis on. 

risutkasvitaskeleet

Olen miettinyt viime viikkoina paljon omaa oloani. Sitä, miten en juuri nyt tunnista itseäni. Olenko masentunut? Tuntuuko masentuneista ihmisistä tältä?

Olen yleensä iloinen, toimelias ja peruspositiivinen, mutta koko tammikuu on mennyt sumussa ja murheen alhossa. En saa mitään aikaiseksi ja se turhauttaa aktiivista minää. Päivän läpi taisteleminen vie valtavasti voimia, ja kun vielä yöt yritän selviytyä hengissä unissani, täytyy sanoa että olen tästä taistelusta aika poikki.

Työkaverini toteamus mielen järkkymisestä sairastaessa tuntui pelastukselta. Jospa tämä kaikki alavireisyys, vetämättömyys ja synkkyys johtuukin flunssasta. Jospa muutun takaisin omaksi iloiseksi itsekseni kun olen täysin terve. Tervettä päivää odotellessa…

Oletteko Te huomanneet flunssan ikävimmän oireen, mielen järkkymisen, itsessänne?

Yhden koon onni

tunnetila: ihastus OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen antanut nyt itselleni luvan innostua mekoista. Tarkemmin sanottuna mustista, 3/4-hihaisista, rennoista ja eri materiaaleista olevista mekoista.

Ajattelin, että hame- ja mekkoinnostukseni menee ohi yhtä nopeasti kun se alkoikin, mutta kun jossain vaiheessa käytin Marimekon Biak-mekkoa monena päivänä viikossa, ja hätäännyin aamuisin kun muistin mekon olevan pyykkikorissa, ymmärsin, että tarvitsen lisää mustia jokapaikan mekkoja.

Kun kiertelin syntymäpäivänäni lemppariliikkeitäni Helsingin keskustassa, törmäsin Katri Niskaselle juuri tulleeseen merinovillaiseen Mea-neuleeseen.

Yhden koon neule näytti henkarissa jättimäiseltä, mutta sen ihana merinovillainen materiaali sai minut sovittamaan vaatetta. Onneksi sovitin, neule/mekko/tunika on ihana!

neule Katri Niskanen, nahkahousut Jimmy Choo for H&M, kashmirhuivi H&M Premium*, ranteenlämmittimet M&S*, koru Lumoava*, laukku Olympus, kengät Dune London

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen sen verran lyhyt, että voin käyttää neuletta mekkona (kuten täällä), tai tunikamaisesti housujen kanssa kuten näissä kuvissa. Tykkään rennosta mutta siististä neuleesta todella paljon! Merinovillainen mekko on myös lämmin ja tuntuu päällä mukavalta.

Jos neuleesta täytyy jokin miinus keksiä, niin se on taskujen puute. Taskut tekevät aina ihanasta vaatteesta entistä täydellisemmän. Huomaan aina tähän neuleeseen pukeutuessani käsieni hakeutuvan mekon sivusaumoihin, turhaan.

Tämän neuleen lisäksi onnistuin löytämään vielä kolmannen, hieman erilaisen, mustan villakankaisen mekon talven alennusmyynneistä. Sekin on ihana!

Nyt ei auta kuin toivoa, että mekkoinnostukseni ei ihan hetkessä hiivu. Ja miksi hiipuisi, kun kaikki ostamani mekot ovat niin kauniita, että niihin tekee mieli pukeutua päivittäin? Helppo mekkopukeutuminen kunniaan!

Kuvat: Iina / MouMou