Browsing Category

matkalla

Vuoden ensimmäiset ostosyritykset

tunnetila: turhautuminen

Vuoden kestänyt ostamattomuushaasteeni on ohi. Viime viikolla, heti vuoden kolmantena päivänä, suuntasin kaupungille. Iloitsin jo etukäteen mahdollisuudesta tehdä kauan kaipaamani ostos.

Kadotin viime vuoden aikana kaikki hiusrenksuni, ja viimeiset kuukaudet olen pitänyt ponnarini kasassa mieheni laatikon pohjalta löytyneellä, lähes poikki olevalla hiuslenkillä. Lenkki tarttuu jatkuvasti hiuksiini katkoen niitä. Olin superiloinen marssiessani H&M:n hiustuotteiden osastolle. Saisin vihdoin tämän pienen, mutta kovasti arkeani ärsyttäneen asian hoidetuksi.

Valitsin hiuslenkkejä ainakin vartin, mutta lopulta poistuin liikkeestä tyhjin käsin. Eihän ensimmäinen ostokseni voinut olla mikään niin tylsä ja arkinen tuote kuin hiusrenksut!

Tiesin, että menen viikonloppuna äitini ja siskoni kanssa Tallinnaan. Ajattelin tekeväni siellä ensin jonkun kunnollisen ostoksen, ja sen jälkeen myös hisurenksujen ostaminen onnistuisi varmasti.

Nooooo, Tallinnassa tuli käytyä ja kauppoja kierreltyä niin maan perusteellisesti! Kaikkialla oli hyvät alet ja liikkeet olivat täynnä kaikkea kivaa. En ole oikeastaan käynyt vaatekaupoissa vuoteen, joten moni tarjolla ollut juttu oli kiinnostava ja innostava.

Viime vuoden aikana minulta kului puhki (eli repesi) kahdet eniten käyttämäni farkut, joten farkkujen tarve oli akuutein. Sovittelin useammatkin farkut, mutta mitkään eivät olleet ostamisen arvoiset.

Etsin Tallinnasta myös kahdenlaisia kenkiä. Toiveissa oli löytää kivat herrainkengät kevääksi ja lämminvuoriset Chelsea-bootsit talveen. Löysin todella monet kivannäköiset kengät, mutta hemmetti sentään kun ostamisen kynnys on noussut kovaksi!

Onko nämä nyt juuri ne täydelliset? Löytyisiköhän joltain kotimaiselta brändiltä vastaavia? Ehkä tsekkaan kotimaisen tarjonnan ensin läpi ja teen ostopäätöksen vasta sen jälkeen… Tarvitsenko näitä todella, vai haluanko vain?

Noita asioita pähkäilin koko pitkän shoppailupäivän, enkä lopulta ostanut Tallinnasta mitään. En MITÄÄN! Ainut paikka, jossa minulla meni Tallinnassa rahaa, oli hotelli, jossa korotin huoneluokkaamme. Siinä kaikki. En siis ostanut edes niitä hiusrenksuja.

Tässä sitä nyt ollaan ja opetellaan ostamista. Älkääkä käsittäkö väärin, olen tosi iloinen ettei mopo lähtenyt heti käsistä ja elo lipsunut seesteisestä ostamattomuudesta ostoshurmokseen.

On kuitenkin paljon juttuja joita tarvitsen noiden hiusrenksujen lisäksi (esim. sukkia ja alusvaatteita), ja nyt vähän jännityksellä odotan, koska olen valmis tekemään noita lähes pakollisia hankintoja.

Taidanpa ensi viikolla suunnata askeleeni Kämp Gardeniin ja kurkata millaisia alennuksia ja mitä tuotteita siellä on tarjolla. Jospa sitä hankkisikin tänä vuonna vain kaikkea kotimaista… Tosin kotimaisia hiuslenkkejä ei taida olla olemassakaan. Vai onko?

Tunnelmallinen Tivoli

tunnetila: onni

Ajattelin viime perjantaina, että hämmästyttävän upean Legolandin jälkeen mikään kokemus ei voi tuntua vähään aikaan miltään. Olin väärässä.

Menimme siskoni kanssa lauantai-iltana Köpiksessä kierrellyn päivän jälkeen hotelliin päikkäreille, ja pienen levon jälkeen suunnistimme samana päivänä avattuun Tivoliin. Kööpenhaminan Tivoli on ehkä tunnelmallisin huvipuisto maailmassa, ja se onkin yksi Köpiksen tunnetuimmista matkailukohteista.

Tivoli on pääasiallisesti auki kesäisin, mutta näin Halloweenin aikaan se avautuu muutamaksi viikoksi entistäkin upeampana. Sisäänpääsy alueelle maksaa 120DKK (n. 16€), mutta jos haluaa käydä Tivolin laitteissa (hurjia vuoristoratoja ja muita pelottavia vekottimia), täytyy laiteranneke tai -liput ostaa erikseen.

Tyydyimme siskoni kanssa alueella kiertelyyn ja herkutteluun, ja jätimme laitteet sikseen. Ilman laitteitakin alueella oli valtavasti nähtävää. Koko alue oli valaistu tuhansin viehättävin valoin, ja tunnelma oli mieletön. Tivolin alueella oli mahdollista shopailla mielin määrin vaikka mitä, matkamuistoista vaatteisiin ja asusteisiin. Ravintoloita alueella on 60 (!), joten syötävää löytyy varmasti jokaiseen makuun.




Laservaloshow, hattarat, tivolin syke, iloiset ihmiset ja lämmin syyssää saivat jo itsessään sydämeni pamppailemaan tavallista nopeammin, mutta siinä hetkessä kun astuin erään ravintolan puutarhaan, tuntui että pakahdun.

Sadoin valoin koristellusta rönsyilevästä puutarhasta löytyi yhtäkkiä salaisia pieniä nuotiopaikkoja. Pienten nuotioiden ympärille oli kerääntynyt ihmisiä juomaan viiniä ja paistamaan avotulella vaahtokarkkeja. Nuotiot olivat ravintolan ylläpitämiä, ja vaahtokarkit sai ostaa ravintolasta. Mikä huikea idea! Olisikohan tuollainen avotulen tekeminen ravintolan puutarhaan mahdollista Suomessa? Vähän epäilen…

Kööpenhaminan Tivoli juhlii tänä syksynä merkittävää juhlavuotta. Tivoli on avattu 175 vuotta sitten, 15.8.1843, ja se on maailman toiseksi vanhin toiminnassa oleva huvipuisto. Ihan käsittämätöntä, että tuollaisia paikkoja on olemassa! Täytynee ottaa tavoitteeksi mennä Tivoliin uudestaan viimeistään silloin, kun siellä juhlitaan 200-vuotissynttäreitä. Onnistuisikohan tuo?

Kun suunnittelimme kesällä siskolleni synttäriyllätystä, ja totesimme, että pääsemme matkaan vasta syysloman aikaan, minua vähän harmitti. Ajattelin, että Legolandissa täytyy käydä kesällä, ja että Tivoli ei ole syksyllä auki. Mutta mitä vielä!

Jos suoraan sanon, niin tämän parempaa ajankohtaa kummankaan kohteen kokemiseen ei voi olla. Kaikki oli niin täydellistä, tunnelmallista ja kaunista! Suosittelen lämpimästi syksyistä Tanskan matkaa!

Hyvän mielen suklaa

tunnetila: tykkäys

Jos seuraatte Tunnetilaa Instagramissa, olette saattaneet huomata siellä vilahtelevan tämän tästä oransseja suklaapatukoita ja -levyjä. Nuo oranssit patukat ja levyt ovat olleet hyvän mielen herkkujani aina silloin, kun olen päässyt niihin käsiksi.

Hollantilaisen Tony’s Chocolonelyn tarina alkoi vuonna 2003, kun toimittaja Teun van de Keuken luki kaakaofarmeilla Länsi-Afrikassa työskentelevistä lapsista. 60% maailman suklaasta tulee juuri tuolta alueelta, ja iso osa kaakaoplantaasien työvoimasta on lapsia. Lapsille ei makseta työstä palkkaa, he tekevät pitkiä päiviä, eivätkä he saa tavata perheitään.

Teun järkyttyi tajutessaan, että vielä 2000-luvulla on olemassa lapsiorjia, ja ongelmasta vaietaan. Koko maailma popsii hyvillä mielin herkullisia suklaita, joiden valmistamiseen on käytetty orjatyövoimaa.

Vuonna 2003 Teun van de Keuken päätti aloittaa taistelun suklaaplantaasien lapsiorjuutta vastaan, ja vuonna 2005 Hollannissa syntyi ensimmäinen eettistä alkuperää oleva Tony’s Chocolonely -patukka. Ensimmäisessä erässä patukoita tehtiin 5000 kpl ja ne myytiin hetkessä loppuun. Lisää oli saatava.

Vuosi vuodelta bisnes on laajentunut, suklaantuottajien palkat Afrikassa ovat nousseet ja nykyään, vaikka suklaata valmistetaan suuria määriä, jokaisen Tony’s Chocolonelyn suklaaseen käytetyn suklaapavun alkuperä tiedetään tarkasti.

Tony’s Chocolonelyn tavoite ei ole vaatimaton. Heidän tavoitteenaan on tehdä suklaantuotannosta kokonaan orjatyöstä vapaata. Täydellisessä maailmassa tuo onnistuisi. Tämän päivän voittoa tavoittelevassa maailmassa tuo kuulostaa utopialta. Toivoa kuitenkin sopii, että tavoitteeseen vielä joskus päästään. Tärkeää on myös muistaa, että jokainen meistä voi tehdä tuon onnistumisessa oman osansa.

En muista milloin tai missä maistoin Tony’s Chocolonelyn caramel-sea salt -suklaata ensimmäisen kerran (luulen, että se oli New Yorkissa), mutta sen muistan, milloin aloitin patukoiden hamstraamisen. Se tapahtui tasan vuosi sitten, kun olin työmatkalla Amsterdamissa.

Piipahdin heti reissun ensimmäisenä päivänä hotellini vieressä olevassa ruokakaupassa, ja nappasin tutulta näyttävän oranssin patukan mukaani. Seuraavana päivänä hain toisen patukan, kolmentena päivänä ostin suklaata kerralla ison levyn. Jatkoin tätä koko reissun ajan, ja vielä viimeisenä päivänä kävin ostamassa muutaman levyn ja pari patukkaa kotiin tuliaisiksi.

Amsterdamin reissun jälkeen olen bongaillut suklaalemppariani vaikka mistä. Olen ostanut sitä mm. Tukholmasta Fotografiskasta ja tänä syksynä bongasin Tony’s Chocolonelyä myös Helsingistä, Kruununhaan Anton&Antonista. Mikä onnen päivä! Ostin kaikki oranssit levyt mitä kaupassa oli. (Muitakin makuja siis on olemassa, mutta tuo oranssiin paperiin kääritty caramel-sea salt on lempparini.)

Viimeisimmän Tony’s bongauksen tein viikonloppuna Kööpenhaminassa. Ostin patukan ja levyn caramel-sea salt-suklaata HAY upeasta designbutiikista. On hienoa että eettinen suklaa profiloituu laadukkaaksi tuotteeksi, jota saa myös vähän spesiaalimmista paikoista.

Tämän lisäksi Tony’sin alkulähteillä Amsterdamissa oli mahtava nähdä, että Tony’s Chocolonelyn suklaata oli saatavilla lähes jokaisessa kioskissa, josta nappasin jotain mukaan ohikulkiessani. Ihan parasta, että eettisyys alkaa olla jossain jo arkipäivää.

Loppuun vielä hyvä uutinen kaikille Teille, jotka pidätte suklaasta ja haluatte herkutella vähän eettisemmin. Tony’s Chocolonely on tänä syksynä rantautunut Suomeen vähän isommin. Tony’sin suklaata on nyt (1.10. alkaen) saatavilla suurimmista K-ryhmän kaupoista ympäri Suomen sekä Ruohonjuuren myymälöistä.

Eettisiin herkuttelemisiin!

Legolandissa

tunnetila: ilo

Legoland. Voi vitsit mikä paikka! Vaikka näin tuon ihmeellisen maailman omin silmin, ja vaikka minulla on kaikesta sen upeudesta yli 200 kuvaa muistona, en kuvia selatessani voi vieläkään ymmärtää, miten hienoa Legolandissa oli.

Lasten mielestä Legoland on varmasti maailman paras paikka huvipuistolaitteineen, hauskoine Lego-rakennelmineen ja hattaroineen. Aikuisen on helppo yhtyä samoihin aatoksiin, mutta aikuisena kokonaisuutta tulee katsoneeksi ehkä hieman eri kulmasta kuin lapsena.

Aikuisena ihmettelee Lego-maailman rakentaneiden mielikuvitusta, tarkkuutta, yksityiskohtien ymmärrystä ja rakentamisen taidokkuutta. Esimerkiksi postauksen kuvissa esiintyvä Minimaailma (Miniland), on uskomaton kädentaitojen ja kekseliäisyyden tyyssija.

Kööpenhaminan Nyhavn, satama-alue vedessä liikkuvine aluksineen ja lastauslaitureineen, Kaastrupin lentokenttä, Amsterdam ja sen kanaalit, maanviljelyksestä elävät pikkukaupungit, maailman tärkeimmät ja korkeimmat nähtävyydet jne. Kaikki tuo oli esitetty Minimaailmassa pilkuntarkasti, yhtään palikkaa ei puuttunut.

Pelkästään Minimaailman rakentamiseen oli käytetty yli 20 miljoonaa Lego-palikkaa. En edes uskalla arvata, kuinka paljon palikoita on mennyt koko Legolandin kasaamiseen. Minimaailman lisäksi Legolandissa oli mm. eläinsafari, jonka varrella näkyi lähes aidon kokoisia ja todella aidon näköisiä eläimiä apinoista elefantteihin ja flamingoista puhveleihin. Omat maailmansa oli myös mm. NinjaGo -legoille, Duploille ja merirosvoille.

Vietimme alueella siskoni kanssa 7 tuntia, emmekä silti ehtineet katsoa ihan kaikkea mitä alueelta löytyi. Kävimme vain muutamassa huvipuistolaitteessa ja katsomassa yhden lyhyen 4D-leffan, joten niihinkään ei mennyt kovin paljon aikaa, mutta silti paljon jäi vielä näkemättä. Huh huh mikä paikka!

Ohessa muutaman asian lista, jotka Legolandissa vierailevan kannattaa tietää.

  • Lennä Billundiin. Legoland sijaitsee Billundissa ja Köpiksen ja Billundin välinen junamatka kestää reippaasti yli 3h. Suosittelen siis lentämään Helsingistä suoraan Billundiin. Tuo lento kestää alle 2h ja reittiä liikennöi ainakin Finnair.
  • Lentokenttä on ihan Legolandin vieressä. Matka taittuu bussilla muutamassa minuutissa ja maksoi (lokakuussa 2018) 24DK, eli noin 3,20€/hlö/suunta.
  • Osta lippu Legolandiin etukäteen Legolandin verkkokaupasta. Säästät siinä 10% ja vältyt lipputiskille jonottamiselta.
  • Sisäänpääsymaksu alueelle kattaa kaikki huvipuistolaitteet ja ajelut eri alueiden läpi. Kannattaa siis ottaa alueesta kaikki irti!
  • Vieraile Legolandissa alkusyksystä, mieluiten Halloweenin aikaan. Jonoja ei ole nimeksikään, mutta nähtävää senkin edestä. Puistoon on rakennettu Halloween-henkeen vaikka mitä extraa, ja oranssina leiskuvat syksyiset puunlehdet tekevät puistoon todella viehättävän tunnelman.
  • Ota juotavaa ja pientä purtavaa mukaan. Alueella on paljon piknik-alueita, joissa voi syödä omia eväitä. Suurin osa ravintoloista ja kioskeista avasi ovensa vasta klo 14 (syksyn aikataulu), joten ilman eväitä nälkäkiukku tai nestehukka saattaa yllättää.

  • Ravintolat alueella on tanskalaiseen tapaan hintavia. Jos et halua käyttää aikaa lounaaseen pitkän kaavan mukaan, etkä halua maksaa lounaasta sievoisia summia, löytyy alueelta snägäreitä ja hampurilaisravintola. (Burger Kitchenin kasvisburger testattu ja hyväksi, sekä todella suureksi havaittu.)
  • Alueella on useita Lego-butiikkeja, joiden valikoimat vaihtelevat hieman. Jos siis ihastut johonkin juttuun jonka haluaisit hankkia itsellesi, nappaa se heti mukaan. Myöhemmin et välttämättä enää muista, missä liikkeessä tuo tuote oli myynnissä.
  • Legolandissa voi halutessaan myös yöpyä. Alueella on jo hotelli, mutta uutta, valtavaa linnamaista hotellia ollaan parhaillaan rakentamassa ja se avautuu ensi vuonna.
  • Jos et halua yöpyä Billundissa tee kuten me, ja yhdistä Legolandiin piipahdus Köpiksessä. Otin meille menolennot Hki-Billund, paluu taas oli Kööpenhamina-Hki. Lensimme siis Helsingistä suoraan Billundiin. Vietimme Legolandissa päivän (7h) ja läksimme illalla paikallisbussilla Vejleen, jossa vaihdoimme bussin junaan ja matkasimme illaksi Köpikseen. Junamatka kesti vähän yli 3h ja maksoi noin 50€/hlö. Junamatka oli hintava, mutta vaikka hotellit Kööpenhaminassa on aika kalliita, niin halvemmaksi tuo tuli silti. Ja bonuksena sai viettää pari päivää iki-ihanassa Kööpenhaminassa!

Jos olette menossa Legolandiin, tai suunnittelette matkaa sinne, kyselkää lisää jos jotain tulee mieleen. Vastailen kysymyksiinne parhaani mukaan! Sen voin kuitenkin jo sanoa, että vierailu Legojen maailmassa kannattaa ehdottomasti, olit sitten aikuinen lapsilla tai ilman!

Synttärimatkalle!

tunnetila: hauskuus

Ajattelin vuoden vaihteessa, että tänä vuonna tasaan vähän välejäni maailman kanssa. En osta mitään, enkä myöskään saastuta maailmaa turhia lentelemällä. Olen onnistunut molemmissa tavoitteissani mielestäni varsin hyvin.

Tulevana viikonloppuna minulla on kuitenkin edessä pieni reissu, johon kuuluu pari lyhyttä lentoa. Joudun siis antamaan hieman periksi ajatuksilleni lentämättömyydestä, mutta teen sen parhaasta mahdollisesta syystä. Vien nimittäin siskoni syntymäpäiväreissulle Legolandiin!

Siskoni rakastaa Legoja ja hän on haaveillut matkasta Legolandiin jo pikkutytöstä asti. Tänä kesänä siskoni täytti pyöreitä vuosia, ja päätimme kaveriporukalla yllättää hänet parhaalla mahdollisella lahjalla. Keräsimme pienellä porukalla rahaa, ja nyt niillä rahoilla on ostettu lennot Tanskaan, muutama yö hotellissa ja päivälippu Legolandiin.

Yhdistämme reissuumme myös pari yötä Köpiksessä, joten tiedossa on mahtava tyttöjen viikonloppu!

Olen käynyt Köpiksessä muutaman kerran, mutta jos tiedätte sieltä joitain oikein ihania uusia ravintoloita, tai vaikkapa juuri meneillään olevia kiinnostavaa näyttelyitä, niin vinkatkaa niistä ihmeessä minulle.

Entäs sitten tuo Legoland… Oletteko käyneet? Mitä siellä kannattaisi tehdä, nähdä ja kokea? Riittääkö päivä kaikkeen? Onko joku alueen ravintoloista parempi kuin muut? Legolandin merimaailmaa minulle jo kehuttiinkin, onko muita suosituksia?

Mietimme siskoni kanssa hetki sitten olemmeko vähän outoja, kun menemme ns. lapsille suunnattuun kohteeseen kahdestaan, aikuisina. Satuin kuitenkin viime viikolla näkemään lopun uuden Ensitreffit alttarilla -sarjan jaksosta, ja siinä pariskunnan herra yllätti nuorikkonsa Legolandin matkalla. Tuore rouva oli matkasta aivan innoissaan.

Heh, on meitä nähtävästi muitakin vähän outoja tyyppejä, jotka matkustavat Legolandiin vain aikuisten kesken!