Browsing Category

matkalla

Kirkkain ajatuksin kohti tulevaa vuotta

tunnetila: onni

Olen yleensä vuodenvaihteessa onnellinen, mutta samalla aika väsynyt ja vähän huolissani.

Normaalisti tässä vaiheessa vuotta takana on noin viikon kestänyt joululoma, jonka aikana olen levännyt ja ladannut akkuja perheeni kanssa. Perheen kanssa vietetystä ajasta kumpuaa sisälläni onni ja kiitollisuus.

Vaikka takana on hetken lepo, niin tulevan vuoden työt tuntuvat kuitenkin alkavan ihan liian nopeasti joulun jälkeen. Yleensä vuoden vaihtuessa pelkään, etten ole ehtinyt palautua tarpeeksi syksyn töistä, ja odotan vähän kauhulla iäisyydeltä tuntuvaa kevättä. Tuota ikävintä vuodenaikaa, josta pidän kaikista vähiten. Kesälomaankin tuntuu aina olevan ikuisuus.

Heinäkuuhun on edelleen tuo karmaiseva 6kk, mutta tänä vuonna moni asia on kuitenkin toisin. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ehtinyt kerrankin lomailla tarpeeksi.

Olen ollut nyt lomalla jo kolme ja puoli viikkoa. Lomailin intensiivisen ja ylitöiden täyteisen työsyksyn jälkeen kaksi viikkoa kotona Helsingissä ja yhdeksän päivää vanhempieni luona Savossa. Nuo viikot ovat hurahtaneet hetkessä, mutta olen kerrankin levännyt kunnolla. Mikä käsittämättömän upea tunne!

Olo on pitkästä aikaa energinen ja vireä, ja huomenna alkava uusi vuosi tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia. Ajatukset on kirkkaita, tulevaisuus kiinnostaa.

En toivo elämääni suuria muutoksia, enkä aio tehdä uuden vuoden lupauksia. Toivon vain, että saisin myös ensi vuonna pitää kaikki minulle rakkaat ihmiset lähellä, ja tavata heitä enemmän kuin kuluneena vuonna. Toivon hyvää, tasaista ja mukavaa arkea. Paljon naurua ja lämpimiä halauksia. Ystävällisiä sanoja, lempeitä katseita. Onnistumisia ja hyviä tekoja. Iloa, lempeyttä ja hyvää oloa.

Viime vuonna minulla oli vuoden vaihtuessa omituinen olo. Uuden vuosikymmenen alku tuntui kummalliselta, ja sitä se lopulta olikin. Juuri nyt oloni on huomattavasti luottavaisempi kuin vuosi sitten tähän aikaan. Toivotaan siis, että vaistoni pitää tälläkin kertaa paikkansa, ja pääsemme viettämään vuotta 2021 onnellisempien tähtien alla.

Hyvää vointia, läsnäoloa, selkeyttä, ymmärrystä, hervottomia kikatuskohtauksia ja lempeyttä Teille kaikille ensi vuoteen! Kiitos tästä vuodesta ja siitä, että jaksatte olla mukanani vuodesta toiseen.

Hei muuten, jos Teille on tullut mieleen postaustoiveita, niin kertokaa! Olisi kiva kuulla, mistä aiheista haluaisitte ensi vuonna blogistani (vielä näin kolmentoista vuoden jälkeen) lukea.

Onnellista uutta vuotta Teille kaikille!

Häivähdys tavallista elämää

tunnetila: ilo

Tällä viikolla tuntui moneen otteeseen siltä, että elän ihan tavallista elämää. Tai siis sitä elämää, jota aikana ennen koronaa elin.

Minulla oli torstaina työkeikka Tampereella. Paikalla piti olla kymmeneltä, joten aikaista aamuheräämistä vältelläkseni hyppäsin junaan jo keskiviikkona. Varasin taas itselleni kokonaisen hytin, joten pystyin hoitamaan yhden palaverin junasta käsin.

Seuraavaan palaveriin osallistuinkin jo Hotelli Tammerista. Palaverin lomassa tilasin lounassalaatin hotellin alakerran bistrosta huonepalvelun kautta. Etätyössä on kyllä ehdottomasti puolensa! Ihanassa hotellissa työskentely on paljon mukavampaa, kuin kotona keittiönpöydän ääressä kököttäminen.

Kun sain työt tehtyä ja läppärin kiinni, läksin seikkailemaan Tampereelle! Kävin hakemassa Tallipihan Suklaapuodista herkkuja (puodissa oli maskipakko), piipahdin Galleria Himmelblaussa katsomassa valokuvanäyttelyn (maski naamalla, vaikka galleriassa ei ollut silloin ketään muuta), ja kävinpä myös kävelemässä pitkospuita pitkin Finlaysonin tehtaan katolla!

Näin myös hienon Tampereen Valoviikkoihin kuuluneen Tanssivat vedet -teoksen, joka nousi Tammerkoskesta ja piristi pimeää iltaa. Yllättävän paljon asioita voi tehdä ulkona, tai sisällä hyvät turvavälit pitäen.

Illan lopuksi tapasin vielä ystävääni illallisen merkeissä. Illallistimme jo perinteiseksi treffipaikaksemme muodostuneessa Kaksiossa Aleksanterinkadulla. Kaksiossa oli mukavasti ruokailijoita, mutta turvavälit oli hoidettu erinomaisesti.

Ette usko, miten paljon maiseman vaihdos minua piristi! Ehdin olla kaupungilla työpäivän jälkeen kolme tuntia ennen illallistamme, mutta silti minusta tuntui, kuin olisin ollut reissussa pidempäänkin. Sain myös monta ”oi miten ihana nähdä ”lomakuvia”, mäkin haluan Tampereelle lomalle” -viestiä, kun jaoin kuvia puuhistani Instagramissa.

Tätäkö tämä tulee jatkossa olemaan? Dubain suihkulähteet muuttuvat Tammerkosken valoteoksiin, ja suurinta luksusta mitä keksiä saattaa, on illallistreffit ystävän kanssa ravintolassa.

Tampereen reissun lisäksi osallistuin tällä viikolla yhtenä iltana meikkikouluun, ja toisena iltana kävin teatterissa. Oli aivan valtavan ihanaa elää kuten ennen: matkustaa, nauttia teatterista ja olla työpäivän jälkeen mukana blogitilaisuudessa, mutta arvatkaapa mitä?! Huomasin heti, että nyt tuli tehtyä yhden viikon aikana vähän liikaa asioita. Tuntui, että uuvuin kaikista kivoistakin jutuista todella paljon.

Ennen tuo oli normaalia elämääni. Olin aina menossa, ja kun tekemäni asiat olivat kivoja, en aina edes huomannut niiden kuormittavuutta. Nyt kun korona on hiljentänyt tahtia ja poistanut ison osan aktiivista elämääni, huomaan, mikä on liikaa tai sopivasti.

Vaikka muuten toivoisin elämän palaavan mahdollisimman pian ennalleen, niin siinä mielessä poikkeuksellinen vuosi on tehnyt minulle hyvää, että huomaan paremmin mitä jaksan ja mitä en. Elämäni ei siis taida enää koskaan palautua ihan ennalleen, enkä taida edes haluta sitä.

Löytöjä Karjalohjalta

tunnetila: ilo

Vietin viime viikonlopun Karjalohjalla Lohja Spa & Resortissa. Vaikka reissu oli taas täynnä työhommia, niin ehdin silti todeta reisun aikana moneen kertaan, miten mahtava tapa kylpyläviikonloppu onkaan aloittaa kesäloma!

Olimme Karjalohjalla siis pääosin töissä, eli päivitimme Iinan kanssa Lohja Span IG-tiliä koko viikonlopun (käykää kurkkaamassa joko Lohja Span tai Tunnetilan IG:n highlighteista mitä viikonloppuna puuhailimme), mutta ehdimme silti tehdä kylpylän aktiviteettien lisäksi vähän muutakin. Kävimme nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä Karjalohjan keskustassa!

Googlailin ennen kylpylään lähtöä Karjalohjan tapahtumia, ja ilokseni löysin tiedon Kylätalo kehrän pihapiirissä järjestettävästä pihakirppiksestä ja pop up-kahvilasta. Päätimme siis lauantain ratoksi kävellä Spasta kylätalolle, ja käydä vähän kurkkaamassa löytyisikö kirpputorilta jotain kivaa myös meille.

uimapuku Uniqlo, housut Pull&Bear (second hand), sandaalit Havaianas

Päiväkävely kirppikselle kannatti. Iina löysi kirppikseltä pojalleen takin syksyksi, ja minä bongasin rekiltä Pull&Bearin pellavaiset kesähousut. Korkeavyötäröisten, todella leveälahkeisten ja lähes käyttämättömien housujen hinta oli kolme euroa, joten en kauaa miettinyt lähtevätkö housut mukaani.

Halusin heti laittaa uudet lomahousut jalkaani, ja näissä kuvissa housut onkin helteisen päivän kunniaksi yhdistetty uimapukuun. Hotellihuoneemme minibaarista ostettua valkoviiniä oli aika kiva nautiskella hotellin pihapiirissä, paahteelta suojaavien puiden katveessa, uudet pöksyt jalassa!

Pihakirppiksen lisäksi piipahdimme parissa kävelymatkalle sattuneessa kiinnostavan näköisessä liikkeessä. Liikkeistä toinen oli iso antiikkiliike, jonka valikoimissa oli todella paljon astioita, kodintarvikkeita, taidetta ja vaatteita.

Löysimme Iinan kanssa molemmat antiikkiliikkeestä vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta vielä siinä vaiheessa maltoin pitää kukkaroni nyörit kiinni.

Mobile Pay alkoi kuitenkin niin sanotusti laulaa seuraavassa butiikissa, johon törmättiin niin ikää Keskustien varrella. (Kävelimme koko ajan kylpylältä samaa tietä (Keskustie) Karjalohjan kylätalolle asti.) Huomasimme tien vieressä Maalaispuoti -kyltin, ja toki puotiin oli päästävä.

Maalaispuodissa myytiin mm. paikallisia käsitöitä, erilaisia herkkuja mausteista karkkeihin, käsintehtyä kosmetiikkaa, ja sitten se rahahanani avannut juttu; hyvin kohtuuhintaisia ja superkauniita kashmirvilttejä!

Silittelin unelmanpehmeää vilttiä niin pitkään, etten voinut enää päästää sitä käsistäni. Niinpä edulliseksi kaavaillulla kirppisreissulla meni hieman ennakoitua enemmän rahaa, mutta kokoonsa nähden viltti oli kyllä hintansa puolesta todellinen löytö.

Ostamani viltti on mukana näissä kuvissa, ja se on kyllä kaikin puolin ihana!

Tällaiset löydöt tuli tehtyä viime viikonloppuna. Kiva kylpyläviikonloppu, ja bonuksena antoisa piipahdus kesäkirppiksille. Ei lainkaan huono alku kesälomalle, vai mitä?!

Kuvat: Iina / Moumou

Kotikotona keskellä koronakevättä

tunnetila: huoli/onni

Saatatte miettiä, miten ihmeessä tunnetilanani voi olla yhtä aikaa huoli, mutta myös iso onni. Antakaas kun kerron.

Minulla oli alkuviikosta kolme päivää lomaa töistä. Laskeskelin, että kun yhdistän lomapäiviin edellisen viikonlopun, viikonloppua edeltäneen perjantaivapaani, sekä tällä viikolla olleen helatorstain, saan olla vapaalla seitsemän päivää! Aloin heti automaattisesti miettiä, että näin pitkän vapaan aikana olisi kiva lähteä jonnekin reissuun.

Tänä keväänä reissut ovat olleet olosuhteiden pakosta jokaisella vähissä, mutta aloin silti haaveilla matkasta Savoon. Olisi niin ihanaa päästä viettämään aikaa perheen parissa ja rentoutumaan luonnon helmassa.

Perheeni innostui heti ajatuksesta, mutta hetken ajatusta pyöriteltyämme totesimme matkan olevan riski, ja päätimme, ettei idea ole sittenkään toteuttamiskelpoinen.

Pallottelimme ideaa kolme viikkoa päivittäin. Joka toinen päivä päätimme, että matka toteutuu, joka toinen päivä peruimme suunnitelmat. Ette arvaakaan kuinka monta unetonta yötä vietin, kun punnitsin vaihtoehtoja ja mietin, olenko vastuuton jos lähden matkaan.

Olin nähnyt perhettäni viimeksi jouluna, joten ikävä oli hurja. Ikävöin kovasti vanhempiani ja siskoani, mutta pakko myöntää, että eniten haaveilin saavani kainaloon siskoni Tatu-koiran. Oli kyseessä korona tai mikä tahansa maailman murhe, niin unohdan ne kaikki sillä hetkellä, kun pääsen Tatun kanssa lenkille tai saan karvakaverin sänkyyni möyrimään peitosta tehtyihin tunneleihin.

Äitini soitti valtakunnalliseen koronainfoon ja minä juttelin asiasta lääkärin kanssa. Jokaisessa keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että matka on harkittu riski.

Uudenmaan ulkopuolelle saa kuitenkin matkustaa, ja kun me kaikki olemme olleet terveitä ja olleet kotona karanteenin omaisissa oloissa jo maaliskuun alusta, eikä kukaan meistä kuulu riskiryhmään (vanhempani ovat alle 70v eikä kenelläkään meistä ole sairauksia), päätin lopulta ostaa junaliput.

Koronainfossa mietittiin junamatkustamisen turvallisuutta, mutta kun sain molempiin suuntiin buukattua itselleni pienen työskentelyhytin, infossakin todettiin, että oma pieni hytti muuttaa matkustamisen turvallisempaan suuntaan.

Olin lopulta Savossa viisi yötä, ja nautin joka hetkestä! Perheen seura oli virkistävää, tyynen järven pinnan tuijottelu voimauttavaa, kesän ensimmäiset muurinpohjaletut, äidin leivonnaiset ja isän kalastamat kalat maailman herkullisimpia ja Tatun kanssa touhuaminen ihan parasta. Olen niin iloinen että kolmen viikon pähkäilyn jälkeen uskalsin ottaa harkitun riskin ja lähteä matkaan!

Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli VR:n ala-arvoinen toiminta. Menomatkalla junassa oli varakalusto, joten paikkanumerot eivät pitäneet paikkaansa eikä esim. varaamaani pientä hyttiä ollut junassa lainkaan. Hämmentyneet ihmiset parveilivat junassa turvavälit unohtaen, ja etsivät epätoivoisena mahdollisimman turvallisia istumapaikkoja.

Konduktööri kuulutti tämän tästä, että osassa vaunuista oli niin paljon ihmisiä, että kannattaa etsiä väljempää tilaa vaunuista 1 ja 2. Junassa oli todellakin hämmästyttävän paljon matkustajia, eivätkä turvavälit toteutuneet missään mittakaavassa.

Istuin koko menomatkan hengityssuojain kasvoillani nälässä (eväät jäi maskin vuoksi syömättä), ja rukoilin mielessäni, että paluumatka sujuisi paremmin ja pääsisin rauhassa omaan kahden hengen hyttiini.

No kuinkas sitten kävikään? Paluumatkalla juna oli liikkeellä oikealla kalustolla, ja suunnistin tyytyväisenä varaamaani hyttiä kohti. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että VR oli myynyt kahden hengen hytistä paikan myös toiselle henkilölle!

Oletin automaattisesti, että kahden metrin turvaväli otetaan junissa huomioon, ja pieneen hyttiin ei myydä vallitsevassa tilanteessa paikkoja kuin yhdelle henkilölle. Mitä vielä! Turvaväleistä viis, työskentelyhytissä istui mies, joka yski kuin viimeistä päivää. Ja niin, kuka tollo edes ostaa itselleen paikan pienestä hytistä, vaikka näkee toisen paikoista olevan jo varattu?

Käännyin kannoillani ja etsin liikkuvassa junassa epätoivoisesti paikkaa, jossa uskaltaisin istua koko vajaan neljän tunnin matkan. Myös tässä junassa oli yllättävän paljon matkustajia. Lopulta päädyin matkustamaan Helsinkiin yhdessä mukavan perheen kanssa, mutta turvaväleistä ei ollut tällä(kään) matkalla tietoakaan.

Helvetillisistä junamatkoista huolimatta näyttää siltä, että pääsin kotiin terveenä. (Viruksen itämisaika tosin on sen 14 vrk, eli ihan varma ei voi vielä olla.) Totesin kuitenkin äidilleni, että en aio tämän poikkeustilan aikana matkustaa enää kertaakaan junalla, kestää tilanne sitten kesän yli tai kaksi vuotta.

Oletteko Te uskaltaneet matkustaa näinä aikoina? Minä ajattelin, että nyt jos koskaan oli hyvä aika matkustaa. Koronan ensimmäinen aalto alkaa olla rauhoittumaan päin, ja toinen aalto ei ole vielä alkanut. Juuri nyt tuntuu, että harkittu riskimme oli sen ottamisen arvoinen.

Mualiman napa, eli 10 syytä tulla kokoustamaan tai lomalle Kuopion seudulle

tunnetila: innostus

*Kaupallinen yhteistyö Kuopio Convention Bureau*

Kuva: Kuopiotahko

Kuopion torilla sijaitsee Mualiman napa, eli universumin keskipiste. Ainakin jos kuopiolaisilta itseltään kysytään.

Se, että kuopiolaiset ajattelevat maailman keskipisteen olevan juuri Kuopion torilla, kertoo mielestäni kaiken olennaisen savolaisluonteesta. Ollaan huumorintajuisia, rentoja ja lupsakoita, mutta samalla myös jämptejä ja päämäärätietoisia, sekä ylpeitä siitä, mistä tullaan ja mitä kaikkea on saatu aikaan.

Muutin Savoon ollessani 4-vuotias, ja vaikken savon murretta koskaan oikein oppinutkaan, niin koen silti olevani pikkuisen kiero savolainen, ja himputin ylpeä siitä! Paukuttelen savolaisia henkseleitäni tämän tästä, ja uskon, että savolaisella sinnikkyydellä ja rohkeudella olen saavuttanut elämässäni paljon asioita.

Sain viime viikolla rutkasti lisää kotiseutuylpeyden aihetta, kun kävin Wanhassa Satamassa Meetings & Events -messuilla, ja siellä tutustuin tarkemmin Kuopio-Tahko -alueen palvelutarjontaan.

Kuopion seudulla on uskomattoman hienot puitteet ohjelmallisten kokousten tai suurempienkin kongressien järjestämiseen. Esimerkiksi Tahkolla on yhteensä yli 8000 vuodepaikkaa, ja Kuopion Musiikkikeskuksen tiloissa voi vaivattomasti järjestää seminaarin 1600 henkilölle.

Kuopion seutu tarjoaa kävijöilleen varmasti ikimuistoisia elämyksiä. Miksi siis järjestää tapahtumia aina Helsingissä, jonne pohjoisemmasta osasta Suomea on hirvittävän pitkä matka?

Innostuin kotiseutuni matkailutarjonnasta niin paljon, että päätin koota Teille kymmenen tärppiä, miksi Kuopiossa kannattaa järjestää kokouksia, tai miksi suosittelen lomailemaan noilla seuduilla. Tarjolla on varmasti jokaiselle jotakin!

Tahko

Kokonaisuudessaan yli 8000 vuodepaikkaa. 24 rinnettä, 3 golfkenttää, noin 20 ravintolaa. Itä-Suomen suurin yökerho (Tahko Piazza), jossa parhaina iltoina 2000 kävijää. Monipuolisesti urheilua, kulttuuria, musiikkia.

Ihan hävettää myöntää, että olin luullut Tahkon olevan ainoastaan talvella toiminnassa oleva laskettelukeskus. Tahkolla tapahtuu kuitenkin ympäri vuoden.

Itse kiinnostuin etenkin uniikista, Tahkon golfkenttien kupeessa sijaitsevasta Golden Resort kokous- ja  vapaa-ajan keskuksesta, jossa järjestetään paljon seminaareja, häitä ja muita perhejuhlia. Paikka näytti upealta!

Kuvat: Tahko

Miltähän tuntuisi viettää aktiivista joulua täyden palvelun resortissa? Yöpyä omassa hulppeassa huvilassa, käydä ulkoilemassa ja välillä pulikoida kylpylän lämmössä. Ottaa hemmotteluhoitoja ja mennä valmiiseen joulupöytään. Koko perhe saisi rentoutua, eikä kukaan katoaisi tunneiksi valmistelemaan jouluruokia keittiöön. Kuulostaa aika ihanalta!

Hiihtokausi Tahkolla alkaa muuten jo tänään, perjantaina 11.10. klo 10! Innokkaimmat hiihtelijät pääsevät siis maastoon jo lokakuussa, vaikka lumesta ei vielä muualla olisi tietoakaan.

Kylpylähotelli Rauhalahti

Kylpylähotelli Rauhalahdessa pääsee nimensä mukaisesti rentoutumaan ja rauhoittumaan kylpylässä, mutta hotellilla onnistuu myös kokousten järjestäminen. 

Kiinnostavin rentoon kokoustamiseen soveltuva paikka Rauhalahdessa on ehdottomasti Jätkänkämppä. Jätkänkämppä on aito tukkijätkien asunto 50-luvulta. Rakennus siirrettiin Kuopioon vuonna -87, ja nyt se sijaitsee Kuopion Rauhalahdessa, heti kylpylähotellin takana avautuvalla luonnonsuojelualueella.

Alempi kuva: Kuopiotahko

Jätkänkämpän yhteydessä on myös mualiman suurin savusauna, jonka tämänhetkinen ennätys yhtäaikaisesta saunomisesta on 106 henkilöä. Mukana oli tuolloin 46 eri kansalaisuutta. Normaalisti saunan kapasiteetti on 50-60 hlöä. Sauna on Kallaveden rannalla, joten saunalta pääsee pulahtamaan järveen kesät talvet.

Jätkänkämpän tukkilaistunnelmaa lisäävät 50-luvun musiikki ja ravintolan tarjoama, sesongin mukainen riistaruoka. Jätkänkämppä savusaunoineen on auki kaikelle kansalle tiistaisin klo 16-22 lähes ympäri vuoden (17.12. asti), joten kuka tahansa pääsee halutessaan saunan makoisiin lölyihin, vaikkei siellä kokoustamassa olisikaan. Kuulostaa siltä, että avantoon on tulevana talvena päästävä!

Saana

Saunomisesta puheenollen… Aktiviteettikeskus Bellanrantaan viime keväänä valmistunut Saana on must jokaiselle Kuopiossa vierailevalle! Tarjolla on mm. Suomen (tai ainakin Savon) ensimmäinen yleinen infinitypool, poreallas, putoussuihkuja, savusauna jne.

Saanan laadukkaassa ravintolassa kannattaa piipahtaa myös lounaalla, vaikkei saunomaan ehtisi jäädäkään. Saanan tiloissa voi myös kokoustaa suuressa ravintolasalissa, kabinetissa tai halutessaan vaikka VIP-saunassa.

Kuva: Kuopiotahko

En ole vielä itse ehtinyt Saanaan, mutta jokainen siellä käynyt ystäväni on kehunut paikkaa valtavasti. Eli viimeistään ensi kesänä on pakko päästä nauttimaan Saanan terassille aurinkoisesta kesäpäivästä ja savusaunan löylyistä!

Kuopion Musiikkikeskus

Pikkujoulut, yli tuhannen osallistujan konferenssit, sukukokoukset tai vihkiminen ja häät. Mitä ikinä haluatkaan järjestää, Kuopion Musiikkikeskuksessa hoituu kaikki!

Yksi huikeimmista jutuista, minkä Wanhassa Satamassa viime viikolla kuulin, oli se, että Kuopion Musiikkikeskuksen käytössä on oma sinfoniaorkesteri (Kuopion kaupunginorkesteri)! Massiivinen orkesteri, joka muuten täytti eilen (10.10.) 110 vuotta, tuo varmasti unohtumattoman lisän mihin tahansa tilaisuuteen.

Kuvat: Pekka Mäkinen / Kuopion Musiikkikeskus

Esimerkiksi yksi kiinnostavimmista koko Kuopion katukuvan pariksi päiväksi muuttavista tapahtumista on NEKOCON, eli kesällä järjestettävä suuri cosplay-tapahtuma. Kuopion Musiikkikeskuksessa järjestettävän tapahtuman suurimpia vetonauloja on animekonsertti, joka tuotetaan yhdessä Kuopion kaupunginorkesterin kanssa.

Tämän syksyn ohjelmistossa on myös Bond-tunnari-ilta (8.11.), sekä pelialan seminaari (13.11., sis. seminaarin, Mini Game Expon ja Score – Orhestral Game Music -konsertin).

Olisipa muuten hienoa järjestää Kuopion Musiikkikeskuksessa suomalaista elokuvaa käsittelevät festarit, jossa katsottaisiin kotimaisia elokuvia eri vuosikymmeniltä. Festareilla kuultaisiin myös sinfoniaorkesterin versioita kotimaisista elokuvasävelmistä, ja suomalaisten elokuva-alan vaikuttajien luentoja ja keskusteluja. Ai että! Ja hei, mukaan vielä Savon oman pojan, Spede Pasasen retrospektiivi. Ostaisin tuohon tapahtumaan lipun heti!

Kuopion kaupunginteatteri

Helsingissä ja Tampereella on tänä syksynä tuotu teatterilavoille useita musikaaleja. Suuret musikaalituotannot eivät kuitenkaan rajoitu vain näihin kaupunkeihin, vaan myös Kuopiossa tehdään säkenöiviä musikaalituotantoja.

Tiesitkö muuten, että Kuopion kaupunginteatterissa tehdään Suomessa ensimmäisenä teatterina 3D-ääntä? Soundscapen 3D-ääni on käytössä ensimmäistä kertaa juuri ensi-iltansa saaneessa suurmusikaali Cabaretissa. Koko teatterisalin jokaiselle paikalle tasaisesti kuuluva liveääni tuo varmasti musikaaleihin huikean lisän.

Alempi kuva: Sami Tirkkonen / Kuopion kaupunginteatteri

Cabaretin lisäksi Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistossa nähdään tänä syksynä mm. Stephen Kingin jännitysnäytelmä Piina. Intensiivisestä ja tiheätunnelmaisesta Piinasta järjestetään myös yönäytöksiä (esim. 1.11. klo 22.00).

Hieman perinteisestä poikkeavalla teatteritarjonnalla saadaan varmasti teatterin iloista nauttimaan myös uusia yleisöjä. Uskaltaisitteko Te mennä katsomaan Piinan yönäytökseen?

Kuopio Wine Festival

Kuopion viinijuhlat järjestetään tänä kesänä 24. kerran. Viime vuonna Viinijuhlilla oli 36 000 kävijää, ja se teki Viinijuhlista Kuopion suurimman festivaalin.

Ensi kesänä Kuopio Wine Festival starttaa Kuopion satamassa torstaina 25.6. Juhlia vietetään kahden viikon aikana, eli torstaista lauantaihin 25.–27.6. ja seuraavalla viikolla tiistaista lauantaihin 30.6.–4.7.

Yksi jo julkaistuista Viinijuhlien esiintyjistä on Tehosekoitin (26.6.).

Huippuesiintyjien lisäksi Viinijuhlilla ei unohdeta sen pääasiallista teemaa, eli viinejä. Tulevana kesänä Viinijuhlat täyttyvät ranskalaisista viineistä, shampanjasta ja ranskalaisista herkuista, sillä juhlien teemamaaksi on valikoitunut tällä kertaa Ranska. Oui oui, sopii minulle!

Kuvat: Kuopiotahko

Kylpylähotelli Vesileppis ja Muumi jääluola

Vaikka Kuopiossa on paljon näkemistä ja tekemistä, niin suosittelen vierailua myös Kuopion lähiseuduilla. Leppävirralta, vähän yli 50km:n päässä Kuopiosta, löytyy myös vaikka mitä koettavaa.

Kylpylähotelli Vesileppiksestä löytyy kylpylän lisäksi mm. kokoustiloja tuhannelle, keilahalli, hiihtoareena, jäähalli ja seikkailupuisto, sekä koko Pohjois-Savon uutena vetonaulana toimiva Muumi jääluola.

Viime talvena ensimmäistä kertaa auki ollut Muumi jääluola oli hitti jo syntyessään. Heti ensimmäisen kauden aikana Muumi-jääveistoksia ihaili yli 35 000 kävijää. 

Muumi jääluola on rakennettu samaan kompleksiin kylpylähotellin kanssa, joten jäämaailmaan pääsee näppärästi hissillä suoraan hotellin aulasta. Viime vuoden jääluola kertoi Muumien Taikatalvi -tarinan kuudentoista taidokkaan jääveistoksen avulla.

Uusi Muumien jääluola avautuu tänä vuonna 26.12., ja se on auki touko-kesäkuulle. Hotellin aulaan on avattu myös Muumikauppa, josta löytää kaikki samat tuotteet, mitä muista Suomen Moominshopeista saa.

Kävin itse viime talvena, heti joulun jälkeen avajaisviikolla, katsomassa jääluolassa Taikatalvi-veistoksia (kts. kuvat yllä), joten tottahan myös uusi Muumi-tarina on pakko nähdä. Viime kaudesta jäljellä on ainoastaan Muumitalo. Kaikki muu tulee olemaan uutta ja ennennäkemätöntä.

Kylpylähotelli Kunnonpaikka

Kuopion lähikunnista myös Siilinjärvellä pääsee viihtymään kylpylähotellissa. Kylpylähotelli Kunnonpaikassa voi kokoustamisen tai kylpylävierailun ohessa piipahtaa vaikka pakohuoneessa, tai ottaa osaa lasertaistelupeliin! (Näin sivulauseessa muuten mainittakoon, että en ole koskaan päässyt pois pakohuoneesta. Matemaattiset tehtävät menevät aina yli hilseen ja ovi on ja pysyy kiinni. Ehkä vielä jonain päivänä…)

Kylpylähotelli Kunnonpaikasta on pakko mainita ihan mahtava yksityiskohta. Hotellissa asuu nimittäin jatkuvasti 30 kiinalaista mäkihyppääjää!

Kuvat: Kuopiotahko

Jo kolmen vuoden ajan mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski on käynyt Kiinassa, ja kerännyt kasaan mäkihypystä kiinnostuneita nuorukaisia. Osa Siilinjärvelle saapuvista innokkaista mäkihyppääjänaluista ei ole koskaan edes hiihtänyt, mutta silti he tulevat innolla Suomeen opettelemaan mäkihypyn saloja.

Hyppytreenit aloitetaan Siilinjärvellä olevista pienistä hyppyreistä, ja pian siirrytään jo Kuopioon Puijolle (kuvat yllä Puijolta), jossa on edessä kunnon hyppyrimäet. En kestä miten mieletöntä!

Savonia-ammattikorkeakoulu

Varsinaisten matkakohteiden lisäksi haluan nostaa esille Kuopiossa sijaitsevan Savonia-ammattikorkeakoulun. On todella ihailtavaa, miten esimerkiksi Matkailu- ja ravitsemisalaa opiskelevat otetaan mukaan Kuopion matkailun edistämiseen.

Opiskelu Savoniassa ei ole pelkkää kirjojen parissa puurtamista, vaan opiskelijat pääsevät mukaan kehittämään alueen matkailua ja näyttämään osaamisensa jo opintojen ohessa.

Opiskelijat mm. auttavat alan yrittäjiä tavoittamaan yleisöjä kehitämällä heille sosiaalista mediaa ja tuottamalla yrityksille nettisivuja useilla kielillä. Resto-puolen opiskelijat järjestävät pop up-ravintoloita ja järjestävät viinitastingeja vaikkapa yritysten pikkujouluihin.

Musiikin ja tanssin puolelta tilataan esityksiä erilaisiin tapahtumiin, ja seminaareihin sekä muihin tilaisuuksiin tilataan tilasuunnittelua opiskelijoiden opinnäytetöinä.

Jos siis olet opiskelupaikkaa vailla, tai mietit ottaisitko pienen breikin työelämästä ja lähtisit jatko-opiskelemaan, niin Kuopiossa sijaitseva Savonia-ammattikorkeakoulu ei olisi lainkaan hullumpi vaihtoehto opintojen suorittamiseen!

Kuvat: Kuopiotahko

Kaupunkisähköpyörät

Jotta liikkuminen Kuopion keskustasta Saanaan, tai vaikkapa Kuopion satamaan olisi mutkatonta ja hieman ekologisempaa, toi Kuopion kaupunki kaupunkisähköpyörät kaupunkilaisten käyttöön ensimmäisenä Suomessa.

Kaupunkisähköpyörät otettiin Kuopiossa käyttöön viime vappuna, ja niillä voi ajella vielä lokakuun loppuun. Olen jo useamman vuoden miettinyt sähköpyörän hankkimista, mutten ole koskaan päässyt kokeilemaan sellaista. Seuraavan kerran kun käyn Kuopiossa, otan varmasti sähköpyörän alleni ja testaan millaista sillä on ajaa.

Siinäpä ne, kymmenen vinkkiäni Kuopion seudulle! Jos tässä ei tullut tarpeeksi syitä järjestää seuraavaa seminaaria Kuopiossa tai buukata syyslomamatkaa Savon sydämeen, niin ei sitten missään.

Kuopioon pääsee kaikkialta Suomesta helposti junalla tai bussilla, ja onpa Kuopiossa lentokenttäkin. Laskettelureissu Helsingistä Tahkolle hoituu huomattavasti nopeammin kuin Pohjois-Suomen lomakohteisiin, joten aikaa perillä jää reilusti enemmän.

Vaikka heti alussa kerroin paukuttelevani savolaisia henkseleitäni ylpeydellä, niin sanottakoon, että alan olla (lähes) puolueettomasti sitä mieltä, että se mualiman napa taitaa oikeastikin olla Kuopion torilla. Jos ette usko, niin menkää itse katsomaan. Torilla on oikein laattakin sitä varten.

Onko Kuopion seutu teille tuttua, vai onko joukossanne kenties joku, joka ei ole koskaan käynyt Kuopiossa?