Browsing Category

matkalla

Hurmaava Visby

tunnetila: ihastus

Yksikään Visbyn vanhassa kaupungissa ottamistani kuvista ei tee oikeutta kaupungin kauneudelle. Kaupunki oli kerta kaikkiaan viehättävä! Uskomaton helle teki matkastamme vielä taianomaisemman, enkä ollut uskoa että tuossa satumaisessa paikassa oikeasti asui joku.

”Nää on hei varmasti vaan jotkut lavasteet. Tehty Peppi Pitkätossua ja muita lastenelokuvia varten. Ei täällä voi asua kukaan. Ei vaan voi!” Hoin tuota mantraa koko reissumme ajan ja hihkuin kuin pieni lapsi. ”Oi, kato nyt totakin! Voi apua, tää on varmasti koko kaupungin kaunein talo. Eiku tää on vielä kauniimpi! Siis onko nää oikeita? Ei voi olla!”

Tarunhohtoisen ihastelun katkaisi silloin tällöin vastaan tuleva auto, tai räikeimmässä tapauksessa ruokatarvikkeita kaupan edessä lastaava pakettiauto. Kyllä täällä oikeasti asuttiin ja elettiin arkea. Tosin arkikin tuolla on varmasti kuin satua. Ihmiset ovat aina kilttejä ja kivoja toisilleen, eikä kukaan koskaan epäonnistu missään asiassa.

Olimme kaupungissa vain yhden päivän, eli ihan hirveästi en osaa mitään kaupungin ehdottomia must-kohteita luetella. Uskon kuitenkin, että tuo ihana kaupunki ei kelvottomia paikkoja edes tarjoa, eli etsimällä löytyy varmasti toinen toistaan suloisempia ja laadukkaampia paikkoja kahvitteluun, lounaalle ja illalliselle.

Tässä kuitenkin omia kokemuksiani ravintoloista ja liikkeistä, joissa matkamme aikana piipahdimme.

Butiikit

Idyllien

Visbyn vanhan kaupungin ihanin butiikki! Halusin liikkeestä kaiken, mutten saanut ostaa kuin teetä. Ensin meinasi vähän itkettää, mutta ostin sitten Idyllien omaa teetä useamman paketin.

Upeasti sisustetussa liikkeessä oli todella panostettu tuotteiden esillepanoon. Tummanpuhuva sisustus toi myynnissä olevat pyyhkeet, kylpytarvikkeet, huonetuoksut, teet, saippuat ja vartalovoiteet esille niin houkuttelevasti, että päätin tulla liikkeeseen vielä toiste. Siis vaikka ensi vuonna, kun en ole enää ostolakossa.

Södra Kyrkogatan 8

Karamell Boden

Ihana karkkikauppa, jossa laaja valikoima erilaisia karkkeja. Karkkikauppa on vastapäätä yllä mainittua Idyllieniä, joten liikkeissä on helppo piipahtaa samalla kertaa.

Karkkikauppa oli vierailuni aikana ihan täynnä ihastuksesta kiljahtelevia lapsia, ja tungos oli melkoinen. En sitten jaksanut jonottaa karkkilaareille, vaan nappasin mukaani vain pienen karkkilaatikon. Karkit osoittautuivat vanhanaikaisiksi ”apteekin salmiakeiksi”. Vitsit ne oli hyviä! En muista milloin olisin viimeksi syönyt tuollaista salmiakkia.

Södra Kyrkogatan 7

Kränku

Vanhan kaupungin toiselta laidalta bongaamani teepuoti Kränku osoittautui hyvin suosituksi turistikohteeksi. Pahaa aavistamatta päätin nopeasti käväistä puodissa, mutta lopulta viivyin piipahduksellani varmaankin puoli tuntia.

Ensinnäkin puodin teevalikoima oli niin suuri (yli sata teelaatua), että sen läpikäymisessä meni aikaa. Seuraava jonotus oli kassalle. Mutta onneksi jonotin. Ostin Kränkusta todella hyvää teetä!

Liikkeen oma, vihreän ja mustan teen sekoitus Arvet, tuoksui niin hyvältä, että ostin sitä pelkän tuoksun perusteella kerralla kaksi paketillista. Arvet luomutee sisältää kahden eri teelaadun lisäksi mangoa ja passiohedelmää. Tuo tee on herkullista!

St. Hansplan 4

Akantus

Akantus, paikallisten sisustusliikkeiden kermaa! Jos olisin saanut ostaa reissusta kaiken mitä himoitsin, niin täältä mukaani olisi lähtenyt ainakin tapettia, matto, kaakeleita ja pöytälamppu. Ehkä ihan hyvä, että olen ostolakossa!

Liike oli todella tyylikäs ja sen valikoima oli kuratoitu upeasti. Liikkeessä oli sekaisin uutta ja vanhaa, mutta kaikki tuotteet sopivat toisiinsa ja ympäristöönsä saumattomasti.

Jos käyt Visbyssä, käy ehdottomasti täällä. Vaikka edes ihailemassa ja inspiroitumassa liikkeen tunnelmasta!

St. Hansplan

Ravintolat ja kahvilat

 Trädgår’n

Ravintolan annokset näyttivät ihanilta, mutta me kävimme tuolla vain drinkeillä. Nautin Trädgår’n aurinkoisella kattoterassilla lasillisen ehkä parasta proseccoa, mitä olen koskaan maistanut. Olisi pitänyt kysyä mitä ihmettä se oikein oli!

Hästgatan 17

Restaurang Celine – Tacohuset

Vanhassa kaupungissa pyöriessämme aloimme yhtäkkiä haaveilla pizzalounaasta. Päiväsaikaan auki olevan pizzapaikan löytäminen oli kiven takana, joten heti kun bongasimme ensimmäisen paikan, jonka listassa mainittiin pizza, menimme sisään.

Oma pizzani (margarita, jonka lisätäytteenä gorgonzola) oli superhyvää! Mieheni pizza ei kuulema ollut mitenkään erikoinen, mutta kun oma pizzani oli erinomainen, ja paikasta sai gotlantilaisen pienpanimon olutta, päätin paikan olevan suositukseni arvoinen.

Adelsgatan 22

Ett Rum For Resande

Vanha, pienen näköinen kahvila sattui silmääni juuri silloin, kun muistin haluavani maistaa paikallista erikoisuutta: gotlantilaista sahramipannukakkua! Kurkkasimme sisälle kahvilaan, ja kun tarjolla sattui olemaan juuri tuota herkkua, päätimme istahtaa päiväkahville pieneen puutarhaan.

Pannari oli ihan tuoretta ja lämmintä, ja sen päälle laitettu kermavaahto suli lautaselle. Hillo oli ihanaa ja itse pannari niin hyvää! Pannarin pohjana on riisipuuro, johon sekoitetaan maito, munat, sahrami, manteli ja sokeri. En tiennyt pannarin pohjana olevasta puurosta, joten ensimmäinen lusikallinen oli suutuntumalta todella outo.

Kun sitten tiesin mitä odottaa, katosi pannukakkupala parempiin suihin hyvin nopeasti. Jos kiinnostuitte pannarista, löysin täältä aika alkuperäiseltä vaikuttavan ohjeen.

Ett Rum För Resande tarjoili myös ihanan näköisiä lounaita, suolaisia ja makeita piiraita, erikoiskahveja sekä paikallisia pienpanimo-oluita ja limsoja. Kiva paikka Visbyn parhaiden butiikkien vieressä, suosittelen!

St. Hansgatan 15



Muuta ihanaa Visbyn vanhassa kaupungissa oli kauniit ja vehreät puistot, pysäyttävän hienot vanhojen kirkkojen rauniot (vanhimmat 1200-luvulta), upea, edelleen käytössä oleva kirkko, kapeat kivikadut, toinen toistaan viehättävämmät pienet talot ja sykähdyttävät maisemat merelle.

Jos ette usko minua, niin menkää ja katsokaa itse. Minä ainakin menen!

Itse asiassa olen jo suunnitellut itselleni kaksi Visbyn reissua. Toisen matkan ajattelin tehdä äitini ja siskoni kanssa. Tuolla matkalla keskitymme ostoksiin ja herkutteluun. Toisesta matkasta olen jo puhunut kummityttöni äidin kanssa.

Ajatuksena olisi käydä ensin Peppi Pitkätossun maassa (sekin on Gotlannissa, Kneippyssä, ihan Visbyn lähellä, tietysti!), ja sitten viettää vielä laatuaikaa vanhassa kaupungissa.

Toivottavasti nuo reissut toteutuvat vielä joskus!

Merellinen Visby

tunnetila: ihastus

Jokainen Tunnetilaa Instagramissa seuraava huomasi varmasti, että kävimme lomalla Visbyn risteilyllä. Matkamme oli upea, ja voin suositella risteilyä täydestä sydämestäni kaikille.

Olimme toukokuun reissussa, joten päätimme, että tänä kesänä nautitaan lomasta kotimaassa. Kun lomaa Suomessa oli kulunut viikko, mieheni alkoi haaveilla äkkilähdöstä jonnekin vähän kauemmas. Minä olin valmis lähtemään reissuun, mutta lentää en halunnut. Niinpä suuntasin katseeni Tallink Siljan verkkokauppaan, ja mietin haluaisinko mielummin lomailla Tukholmassa vai Tallinnassa.

Sattumalta huomasin, että Silja Europa risteilee heinäkuussa kolmena sunnuntaina Helsingistä Visbyhyn, Gotlantiin, ja innostuin matkasta välittömästi. Kurkkasin risteilyiden varaustilannetta, ja jokainen risteilyistä oli lähes loppuunmyyty!

Ensimmäisellä risteilyllä ei ollut yhtään vapaata hyttiä, toisella yksi hytti C-luokassa autokannen alla, ja kolmannella risteilyllä vapaata löytyi B-luokasta. Risteilyt tuntuivat olevan supersuosittuja.

Aikatauluihimme sopi parhaiten keskimmäinen lähtö, joten buukkasimme pienen epäilyn kera hytin C-luokasta. Pakkasin mukaan pussillisen korvatulppia, sillä ajattelin, ettei autokannen alla saa melulta nukuttua.



Visbyn risteily oli aikataulultaan samantapainen kuin päivä Tukhomassa -risteily. Lähtö Helsingistä tapahtui illansuussa, ja perillä Visbyssä oltiin seuraavana aamuna. Aikaa Visbyssä seikkailuun oli runsaasti (olimme itse maissa 8h, mutta pidempäänkin olisi voinut olla), ja Helsinkiin palattiin seuraavana päivänä klo 16.

Risteilyn hintaan kuului hytin lisäksi aamiaisbuffet molempina aamuina, sekä illalliset laivalla molempina iltoina vapaavalintaisessa ravintolassa. Laskeskelimme, että jo ruokailuiden hinta oli niin paljon, että hytillemme ei jäänyt hintaa nimeksikään!

C-hytti oli epäilyksistäni huolimatta siisti, ja siellä oli vasta remontoidun kylpyhuoneen lisäksi myös tv. Hyttinaapureinamme risteilyllä oli rauhallisia pariskuntia, eikä perinteisistä C-hyttikäytävillä bailaavista nuorisoporukoista ollut tietoakaan.

Risteily tuntuikin olevan enimmäkseen pariskuntien ja lapsiperheiden suosiossa. Sitä paitsi jos bailata halusi, niin laivan yökerho oli menomatkalla auki aamu kuuteen!

C-hytin hinta-laatusuhde tällä matkalla oli mielestäni erinomainen! Ainoa harmitus mikä autokannen alla olemisesta oli, oli toimimaton verkkoyhteys. WiFin toimimattomuus ei olisi muuten haitannut mitään, mutta minulle sattui pieni kömmähdys tunnin aikaeron takia.

Normaalisti puhelimeni päivittää automaattisesti kellonajan oikealle aikavyöhykkeelle. Olimme varanneet paluumatkan aamuun hieronnat meille molemmille klo 9 alkaen. Heräsimme kahdeksalta ja menimme yhdeksäksi laivan hoitolaan. Perille päästyämme totesimme kellon olevan Suomen aikaa jo kymmenen, eli puhelimen kello ei ollutkaan päivittynyt verkon puuttumisen vuoksi. Vähän harmitti, mutta moka oli ihan omani. Olisi pitänyt ymmärtää tuo jo nukkumaan mennessä.

Mutta sitten itse Visbyhyn. Visby oli jotain niin kaunista ja ihanaa, etten voinut edes kuvitella! Teen hurmaavasta Visbyn vanhasta kaupungista oman postauksensa, mutta näistä merellisistä kuvista näette jo Visbyn toisen puolen.

Visbyn kivirannat olivat kuin Nizzassa, ja lähes polttavan kuumalla säällä pieni Visbyn satama oli kuin missä tahansa Välimeren kohteista. Yhdeltä rannoista löytyi Euroopan parhaaksi rantaklubiksi valittu Kallis, ja sitä ympäröivät trooppisen tunnelman luovat palmut.

Rannan tuntumassa oli myös jäätelöbaari Glassmagasinet, jonka valikoimassa oli yli 300 eri jäätelömakua! Visbyssä kaikki tuntui olevan maailman parasta tai monipuolisinta. Mieheni totesikin, ettei halua enää koskaan matkustaa Visbyhyn. Sen täydellisyys alkoi kuulema ärsyttää häntä niin paljon. Heh, tavallaan ymmärrän kyllä häntä.

Ihan meren rannalla oli myös Uppsalan yliopiston Gotlannin kampus. Yliopiston paikka oli niin hieno, että aloin jo vakavasti harkita paluuta koulun penkille. On ihan valtava harmi, etten puhu ruotsia! Muuten voisin harkitakin ryhtyväni aikuisopiskelijaksi, ja muuttaa Visbyhyn muutamaksi vuodeksi. Vai järjestetäänköhän siellä kielikursseja aikuisille…?

Vaikka merta ei vanhan kaupungin kaduilla kulkiessaan nähnyt, sen läsnäolon aisti silti. Olisin halunnut tutkia Gotlannin saarta myös vähän laajemmin, mutta tällä kertaa päätimme keskittyä kunnolla vanhaan kaupunkiin ja sen ihmeisiin.

Tallink järjestää opastettuja matkoja myös saaren muihin osiin, ja sellaiselle haluan ehdottomasti seuraavalla kerralla kun piipahdan Gotlannissa. Tämä kerta ei siis todellakaan jäänyt viimeiseksi matkakseni Visbyhyn! Oletteko Te käyneet Visbyssä?

Kimono

tunnetila: onni

Kun ostamattomuushaasteen kourissa kamppaileva bloggaaja inhoaa kesävaatekaappiaan, tulevat H&M Suomen PR-neitoset kriisissä vastaan. Eteeni tuodaan huikean kaunis kimono, ja kuulen sanat: ”Tykkäisitkö sinä tästä?” Ai että tykkäisinkö? Rakastan!

Samana päivänä kun avauduin blogissa vaatekriisistäni, käteeni ojennettiin paperikassi, jonka sisältö tuntui siinä hetkessä kultaakin kalliimmalta. Totesin heti, että nyt taisi asukriisi kadota sinne mistä tulikin. Nimittäin mihin mustaan tai valkoiseen vanhaan asuuni tämä upean punaisena hehkuva kimono ei muka sopisi, tai toisi uutta ilmettä?

Viime viikosta lähtien olenkin huidellut muina lomalaisina menemään kimonon hapsut heiluen, ja samalla olen miettinyt miten onnekas olen. (Ja miten etuoikeutettua ja helpoa on olla ostolakossa, kun lakosta huolimatta saa kaikkea ihanaa. Erittäin epäreilua, myönnän.)

Onnea on maailman ihanimmat PR-tyypit Suomen H&M:llä! Kiitos! Taisitte tietämättänne pelastaa kaikki kesävaatekriisini.

kimono (mallikappale)* ja shortsit H&M, bikinit FilippaK

Kuvat otti iltauinnin jälkeen siskoni. Kiitos!

Onnellisuuden pesässä

tunnetila: onni

Helleaalto, oma perhe, maailman söpöin koirakaveri ja kappale kauneinta Suomea. Ensimmäinen lomaviikkoni on kyllä ollut niin täydellinen, ettei paremmasta väliä. Viikonloppuna juhlitaan vielä siskoni synttäreitä kivalla porukalla. Eipä voisi lomailijan elo paljon parempaa olla!

Jatkan lomailua myös blogista vielä loppuviikon, mutta maanantaina kannattaa olla kuulolla. Tulossa on nimittäin kiva kesäarvonta!

Ihanaa loppuviikkoa, nautitaan lämmöstä ja auringosta!

Pitäisikö? No pitäisi!

tunnetila: pohdiskelu

Aloin reissun aikana seurata Instagramissa paikallista vesiurheiluyritystä nimeltä Windsurf La Herradura. Yrityksen toimipiste sijaitsi rannalla, ihan lähellä kotiamme.

Heti kun löysin tuon vesiurheilukeskuksen ajattelin, että nyt kyllä testaan ainakin suppausta, ja ehkä jotain muutakin lajia. Näin hyvää mahdollisuutta, suppaamaan lähes kotiovelta, ei usein tule, eikä sitä kannata hukata.

Katselin joka päivä parvekkeelta kun ihmiset purjelautailivat, suppailivat, meloivat ja ajelivat katamaraaneilla pitkin rannikkoa. Mietin kuukauden ajan joka päivä pitäiskö mennä suppaamaan. Pitäisikö ja pitäisikö. Pähkäilin tuota päivittäin, ja pian totesin että kotiinlähtö on huomenna. En ehtinyt suppaamaan kertaakaan koko lomani aikana.

Olimme reissussa KUUKAUDEN, eikä minulla oikeasti ollut mitään niin tärkeää tekemistä, ettenkö olisi voinut mennä suppaamaan. En ymmärrä miksi en tehnyt sitä, vaikka olisin halunnut kokeilla suppaamista noissa kauniissa maisemissa.

Seuraan edelleen Windsurf La Herraduraa Instagramissa, ja joka kerta kun näen tutun rannan ja ihmisiä siellä iloisena surffailemassa, minua harmittaa kun en mennyt mukaan. Miksi sitä jättää tekemättä asioita vaikka haluaisi? ”Pitäisikö” -pohdinta on usein ihan turhaa.

Nyt ajattelinkin, että yritän muuttaa ajattelutapani tässä ja nyt. Miksen voisi vastata omaan ”pitäisikö” pähkäilyyni aina ”pitäisi”, etenkin jos asia on pieni, eikä vaikkapa sellainen, mikä voi vaikuttaa koko elämään (esim. pitäisikö muuttaa Kiinaan)?

Ajattelin kokeilla nyt viikon ajan mitä tapahtuu, jos vastaan kaikkiin (järkeviin) mieleen juolahtaneisiin ”pitäisikö” kysymyksiin että ”pitäisi”.

Uskaltaako kukaan Teistä lähteä mukaan, ja haastaa itsensä viikoksi #pitäisi -haasteeseen?