Browsing Category

matkalla

Sukujuhlia

tunnetila: pohdiskelu

Vietimme viikonloppua Oulun suunnalla. Parin päivän visiitin pääasiallisena syynä oli jättää hyvästit ihmiselle, jonka lämpö, ystävällisyys ja toisten huomioiminen jää elämään muistoissamme hänen poismenonsa jälkeenkin.

Vielä parikymmentä vuotta sitten sukulaisia tuli tavattua rippi- ja yo-juhlissa, ristiäisissä ja häissä. Juhlat olivat iloisia, ja niitä oikein odotti. Nyt, Albinonin Adagion soidessa uruista, kyynelten valuessa pitkin poskia totesin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä surullisemmiksi sukutapaamiset muuttuvat.

Niin kurjaa! Miksi ihmiset eivät järjestä enemmän juhlia? Miksi esimerkiksi pyöreitä vuosia juhlitaan nykyään niin harvoin?

Äitini on järkännyt synttärijuhlat aina, kun hän on saavuttanut seuraavan vuosikymmenen. Noissa juhlissa on aina ollut hauskaa. Juhlissa toteamme porukalla, että tätä me tarvitsemme, enemmän iloisia juhlia ja sukutapaamisia.

Ja sitten kuluu taas vuosia, eikä kenestäkään kuulu mitään.

Johtuuko tämä kiireestä? Ollaanko nykyään niin kiireisiä, että juhlia ei ehditä järjestää? Vai ajattelevatko kaikki, ettei kukaan kuitenkaan ehdi tulla paikalle? Vai onko nykypäivän vaatimukset juhlien suhteen kohtuuttomia? Vaativatko juhlien järjestäjät itseltään liikoja? Täytyisi olla sitä ja tätä ja tuota, vasta silloin juhlat on onnistuneet.

Olen jo vuosia haaveillut serkkutapaamisesta. Minulla on ihania serkkuja, joita tulee tavattua ihan liian harvoin. Onnistuisikohan sitä vaikka tänä kesänä löytämään yhteisen ajan, jolloin kaikki pääsisivät tulemaan samaan paikkaan samaan aikaan? Tarjoilut voisi hoitaa nyyttärimeinignillä, jolloin järjestäjällä ei olisi kaikkia paineita niskassaan.

Rennot yhteiset tapaamiset ovat kaikista kivoimpia. Ei kaiken tarvitse olla ”paperilla täydellistä”. Täydelliset juhlista tekee sinne saapuneet ihmiset ja se, että saa viettää rauhassa aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Onneksi parin viikon päästä on juhannus. Sitä vietämme mökillä kivalla, perinteisellä porukalla. Toivotaan, että juhannuksesta alkaa mukavien (suku)juhlien täyteinen kesä.

Hurmaava ruusupuutarha

tunnetila: onni

Ruusuntuoksuiset pikaterveiset Madridin kävijältä!

Viisi päivää uusissa maisemissa teki mielelle ja vireystilalle ihmeitä, mutta keskiviikkona kun palasin töihin, arki tempaisi mukaansa yhdessä hujauksessa. Lomapäivien aikana tekemättä jääneet työt vyöryivät päälle ja täyttivät myös vapaa-ajan.

Näin aurinkoisen perjantain kunniaksi on kuitenkin pakko ehtiä jakamaan teille kuvia yhdestä matkani suosikkikohteesta, Rosaleda -ruusupuutarhan rönsyilevästä ruusumerestä.

Huumaavaa tuoksua en valitettavasti saa tähän mukaan, mutta uskon, että osaatte kuvitella sen itse.





Ihanaa viikonloppua Teille kaikille! Toivottavasti luvattu lämpöaalto pyyhkäisee koko Suomen yli, ja saamme kaikki nauttia auringosta ja keväisestä säästä.

Aurinkoista ja rentoa viikonloppua!

 

Rosaleda
Parquel del Oeste
La Rosaleda Street, S/N
28008 Madrid

Avoinna vuoden jokaisena päivänä.
Kesällä klo 7-24, talvella klo 10-20

Vuorokausi Tampereella

tunnetila: ilo

Vietin viikonloppuna vähän yli vuorokauden Tampereella. Ai että! Oli kyllä ihan paras reissu!

Vaikka olin kaupungissa vain 27 tuntia, ehdin silti tehdä kaiken mitä suunnittelin tekeväni. Kävin lauantaina keittolounaalla Bistro Naapurissa ja sunnuntailounaasta kävi Vohvelikahvilan kasvistäytteinen vohveli.

Kiertelin Finlaysonin alueella ja kävin Galleria Himmelblaussa katsomassa Katja Tukiaisen Dangerous Landscapes -näyttelyn. Piipahdin Finlaysonin tehtaanmyymälässä, ja siitä jatkoin Tallipihalle suloiseen Suklaapuotiin.

Päiväteen nautin viihtyisässä Kahvila Runossa. Herkuttelun jälkeen kiersin Tampereen vaateliikesuosikkejani ja lopulta maltoin mennä päikkäreille yhteen ihanimmista hotelleista mitä tiedän, Grand Hotel Tammeriin.

Päikkäreiden jälkeen valmistauduin illanviettoon vanhojen opiskelukavereideni kanssa. Emme olleet tavanneet tuolla porukalla viiteentoista vuoteen.

Ilta oli hulvattoman hauska! Olen niin iloinen, että olen saanut opiskella tuollaisen porukan kanssa. Tuntui että viime tapaamisestamme olisi kulunut aikaa vain hetki. Jutut oli ihan yhtä huonoja kuin 15 vuotta sitten ja me kaikki olimme edelleen samalla aaltopituudella. Ihan parasta!

Sunnuntaina nautiskelin rauhassa Tammerin runsaasta aamiaisesta ja tein aamupäiväkävelyn Tammerkosken aurinkoisella rannalla. Piipahdin myös Laukontorilla olleilla markkinoilla.

Kävelyni aikaan Helsingissä satoi kuulema rakeita. Huh, onneksi olin Tampereella!

Vaikka tällä kertaa ehdin tehdä kaiken suunnittelemani vähän yli vuorokaudessa, niin aina Tampereella käydessäni alan haaveilla vähän pidemmästä reissusta sinne.

Teatteri-ilta ja Ravintola Tillikan pyttipannu. Särkänniemi ja Sara Hildenin taidemuseo. Lenkkeily Pyynikin huikeassa maastossa ja Pyynikin näkötornin munkit. Pizzeria Napolin pizzat ja drinkit Cafe Europassa… Voi vitsit! Tulee ihan opiskeluajat mieleen! Ja jotenkin kummallisesti kaikkiin parhaisiin muistoihin liittyy aina ruoka…

Yhden yön reissu Tampereelle oli kyllä ihana piristys arkeen. Suosittelen lämpimästi!

Loma teki tehtävänsä

tunnetila: onni

Terveiset pääsiäislomalta!

Ai että, kylläpä teki hyvää olla tekemättä kertakaikkisen mitään neljän päivän ajan. Ja tuolla tekemättömyydellä tarkoitan oikeasti todellista joutilaisuutta.

Matkustin kotiin vanhempieni luo ja heittäydyin nelivuotiaan tasolle koko viikonlopuksi. Istuin aina valmiiksi katettuun ruokapöytään, torkahtelin keskellä päivää, kävin välillä ulkona leikkimässä, söin muurinpohjalettuja mansikoilla ja kermavaahdolla, ihastelin heppoja, rapsuttelin naapurin koiraa, kasasin innokkaana suklaamunista löytyneitä pieniä aarteita ja menin aikaisin nukkumaan.

Poikkeuksia nelivuotiaan käyttäytymiseen oli varmaankin vain kuralätäköiden väistely. Muuten kävin nelivuotiaasta huolettomasta pikku-Ninasta koko pitkän viikonlopun ajan.

Miten sitä nyt saa kasattua itsensä ja palattua yhtäkkiä ruotuun? Miten löydän työminäni ja osaan olla asiallisesti tiistaiaamun ensimmisessä palaverissa?

Entä jos en olisikaan? Mitä jos menisin aamukymmeneltä alkavaan palaveriin vähän myöhässä, kädet likaisena ja housunpolvet hiekassa. ”Anteeksi kun olen myöhässä. Oli niin kaunis auringonpaiste, että oli pakko istua vähän ulkona ja tehdä yksi hiekkakakku.”

Mitähän ihmiset sanoisivat?

Rentoa seilailua

tunnetila: ilo

Arvatkaa missä olin viikonloppuna? No laivalla. Taas! Tajusin juuri, että olen ollut laivalla viimeisen viiden kuukauden ajan kerran kuussa. Aikamoista!

Olen löytänyt Silja Europan 22h -huviristeilyiden helppouden ja rentouden, ja ravaan laivalla jatkuvasti. Parasta laivalla ravaamisessa on se, että mukanani on tähän asti ollut aina eri ystäväni.

Elän niin kiireistä arkea, etten ehdi nähdä ystäviäni niin paljon kuin haluaisin. Laivalla olemme yhdessä 22h ja ehdimme päivittää kaikki kuulumiset kerrankin kunnolla.

Kun eräs ystäväni huomasi Instagramista että olen taas laivalla, hän kysyi enkö koskaan kyllästy laivan ruokiin. No en! Illallistan yleensä ravintola Tavolatassa, jonka listan olen kohta syönyt läpi. Kun kaikkea on maistettu, on aika vaihtaa illallispaikkaa.

Laivalla on niin monta ravintolaa, että siellä saa kyllä syödä aika kauan ennen kuin samat ruoat alkavat tulla vastaan. Joka kerta ei siis kannata syödä laivan buffassa, vaikka se klassikko onkin.

Yllä olevat herkut napsin suuhuni välipalaksi Corner Barissa illallista odotellessa. Lasi laivan skumppaa maksoi 2€, ja kolme pientä herkkuannosta sai viidellä eurolla. Vaivaisella seitsemällä eurolla pääsi loistavasti risteilyn tunnelmaan ja sai suun makeaksi.

Yleensä laivalle mennessäni minulla on mukana ostoslista. Nyt kun käyn laivalla jatkuvasti, en tarvitse sieltä oikein mitään. Siksi onkin ihana vain vaellella taxfreessä ja tutkia mitä kaikkea siellä on tarjolla.

Tällä kertaa ihastuin täysin Narciso Rodriquezin tuoksuihin, tai oikeammin niiden pulloihin. Nämä ovat eittämättä kauneimmat tuoksupullot, jotka olen koskaan nähnyt! En tarvitse yhtään uutta tuoksua, mutta haluaisin nämä kaunokaiset silti. Etenkin uusi puuterimainen tuoksu Poudrée oli kiva.

Muuta uutta ja kiinnostavaa mitä tällä reissulla bongasin, oli magnesiumöljyhieronta. Otin kylpylässä käynnin jälkeen kokovartalohieronnan, ja tuo hieronta tehtiin magnesiumöljyllä.

Minulla vetää usein suonta jalkapohjasta ja niska kramppailee. Yritän silloin tällöin syödä magnesiumia, mutta saan siitä aina kipeitä jättifinnejä.

Onneksi magnesiumia ei ole aina pakko nauttia sisäisesti. Etenkin jos kärsii stressistä, niin keho ei pysty saamaan tarpeeksi magnesiumia suun kautta otettuna. Hieronnan avulla imeytettynä magnesiumin saa kehoon erinomaisesti.

Magnesiumöljy kirveli iholla ikävästi, mutta kun se saatiin hieronnalla imeytettyä, kirvely lakkasi. Pahinta kirvely oli eniten jumissa olevien lihasten kohdalla. Minulla tuskaisimmat paikat olivat pohkeet sekä lapojen väli. Jestas mikä kirvely, mutta kyllä kannatti. Kokovartalohieronta on aina joka euron arvoinen!

Vaikka olen käynyt risteilyllä viime aikoina vähän liikaakin, niin joka kerta löydän sieltä jotain uutta kivaa. Tällä kertaa laivalla oli myös erinomainen trubaduuri ja loistava bilebändi.

Ajatelimme vain piipahtaa kurkkaamassa millainen meno yökerhossa on, mutta bilebändin meininki tempaisi mukaansa ja tanssimme aamukolmeen! Ai että oli hauskaa!

Mitä kivaa Te teitte viikonloppuna?