Browsing Category

matkalla

Wieniin kadonnut ystävyys

tunnetila: muistelu

Sain momondolta kiinnostavan haasteen. Minut haastettiin kertomaan maailmalla sattuneesta kohtaamisesta, joka on vaikuttanut elämääni merkittävällä tavalla.

Tiesin heti mistä haluan kirjoittaa. Tiesin, että haluan kertoa Teille pari vuotta sitten muodostuneesta lyhyestä ystävyydestä, jota mietin silloin tällöin vielä tänäkin päivänä.

Olin pari vuotta sitten kuukauden Berliinissä opiskelemassa saksaa. Tällä kurssilla vierustoverinani istui nuori syyrialainen mies.

Aluksi nuorukainen ei puhunut juuri mitään, hymyili vain kun juttelin hänelle. Vastaukset kysymyksiini olivat lyhyitä, mutta ystävällisiä.

Jatkoin pientä jutusteluani useamman päivän ajan, ja lopulta eräällä lounastauolla nuorukainen kysyi söisinkö lounasta koulussa hänen kanssaan. Lounastimme sinä päivänä yhdessä, ja siitä hetkestä lähtien opin minulle vieraasta kulttuurista enemmän, kuin mikään kurssi olisi minulle voinut opettaa.

Nuorukainen oli tullut Berliiniin Alepposta, jossa hän oli vielä pari vuotta sitten viettänyt iloista yliopisto-opiskelijan elämää. Hän kertoi rakastavansa Aleppoa, ja kaipaavansa sinne joka päivä.

Hän näytti minulle puhelimestaan kuvia kauniista ja vehreästä kotikaupungistaan. Kuvissa näkyi mm. upea valkoinen yliopistorakennus, jonka sisäpihalla oli kymmenin kukkaistutuksin somistettu pieni ja idyllinen puutarha. Toisessa kuvassa kampuksen nurmikentällä istui ryhmä opiskelijoita, jotka hymyilivät kameralle.

Erään kuvan hän ohitti nopeasti. Kuvassa oli iloisesti hymyilevä nuori mies. Kysyin varovasti kuka kuvassa oli. ”Paras ystäväni. Hän on edelleen Aleppossa ja olen hänestä hyvin huolissani.”

”Haluatko tietää miltä Aleppossa näyttää nyt”, hän kysyi hiljaa. Pian näin kuvia pommituksissa tuhoutuneesta kaupungista. ”Tämä oli lempikahvilani, jossa istuimme usein luentojen jälkeen.” Nyt kuvissa näkyivät rauniot. Näin myös kuvan katkenneesta tiestä, sortuneesta kerrostalosta ja täysin tuhoutuneesta asuinalueesta. Tuo alue oli korttelin päässä paikasta, missä nuorukainen oli Aleppossa asunut.

Jo kuvien näkeminen tuntui minusta pahalta, mutta järkyttävintä oli kuitenkin kuulla uuden ystäväni puhelimen kätköistä löytynyt lyhyt audiopätkä. Ystäväni oli ollut kotonaan illallisella, kun hänen asuntonsa ikkunat olivat alkaneet helistä. Puhelimeen oli tallentunut ikkunalasin helinä, voimakas, pahaenteinen vinkuva ääni, ja lopulta voimakas räjähdys. Pommi oli pudonnut ihan hänen asuntonsa lähelle.

Kuuntelimme nauhoitetta muutaman kerran, ja minusta tuntui että sydämeni tulee rinnasta ulos. Nauhoite kuulosti todella lohduttomalta. Entistä kamalammalta minusta tuntui, kun ystäväni kertoi noiden äänten olleen ennen hänen lähtöään hyvin arkipäiväisiä.  ”Minun oli pakko päästä pois. Ystävälläni ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta lähteä.”

Berliinissä viettämäni kuukauden aikana kuulin Syyriasta paljon erilaisia tarinoita. Suurin osa tarinoista alkoi iloisesti, mutta lopulta ne päättyivät aina suruun tai lohduttomuuteen. Tuntui valtavan pahalta kun en voinut auttaa luokkakaveriani, tai hänen Aleppossa asuvia ystäviään millään tavalla. Saatoin olla vain iloinen siitä, että edes yksi heistä oli päässyt pois sodan runtelemasta kaupungista.

Kurssin viimeisenä iltana kävimme luokkakavereiden kanssa yhteisellä illallisella. Tunnelma oli iloinen, mutta samalla hieman haikea. Emme tienneet tapaammeko tuolla porukalla enää koskaan.

Illallisen päätyttyä kaikki läksivät koteihinsa, ja minä kävelin ystäväni kanssa omalle raitiovaunupysäkilleni. Heti kun jäimme kaksin, ystäväni kertoi minulle iloisen uutisen. Hänen paras ystävänsä oli päässyt sinä iltana matkaan, ja hän oli tulossa pian Eurooppaan. Ystäväni kertoi lähtevänsä heti seuraavana päivänä Wieniin, jonne hänen ystävänsä olisi määrä pian saapua.

Toivotin hänelle onnea, ja kättelimme hyvästeiksi yön pimetessä. Olisin halunnut halata uutta ystävääni hyvästiksi, mutta olin oppinut, että hänen kulttuurissaan naiset ja miehet eivät halaa toisiaan.

Palasin kurssin jälkeen Suomeen. Huomaasin miettiväni päivittäin, olivatko ystävykset löytäneet Wienissä toisensa.

Kaksi viikkoa kului, ja eräänä päivänä sain viestin tuntemattomasta numerosta. Viesti oli kurssikaveriltani, joka oli aavistanut minun olevan huolissani. Viesti kuului ”Ehdin olla Wienissä kaksi viikkoa ja tänään löysin ystäväni. Kaikki on nyt hyvin, olemme turvassa. Olen niin onnellinen! Kaikkea hyvää sinulle!”

Vastasin tuohon viestiin, mutta viestini ei koskaan mennyt perille. Tuon viestin jälkeen en ole kuullut opiskelukaveristani mitään. En voi kuin toivoa, että hänellä on kaikki hyvin.

Maailmalla reissatessa tapaa paljon ihmisiä. Jotkut kohtaamiset ovat pikaisia ja unohtuvat nopeasti. Toiset kohtaamiset jäävät muistoihin iäksi. Uskon, että muisto tästä lyhyestä ystävyydestä kulkee mukanani aina.

Muutama vinkki Tukholmaan

tunnetila: ilo

Minulta pyydettiin viime viikolla reissuvinkkejä Tukholmaan. Ykkösvinkkini on ehdottomasti tuo aiemmassa postauksessa esittelemäni Fotografiska.

Jos et ole pitkään aikaan käynyt Tukholmassa, niin käy myös SoFossa, eli Södermalmin alueella. Sieltä löydät tämän hetken it-brändit ja -tuotteet, sekä monipuoliset ravintolat ja ihanat kahvilat.

Jos taas haluat shoppailla ihan kunnolla ja pidät ketjuliikkeistä, niin Östermalmilta löydät kaiken mitä voit toivoa! Biblioteksgatan ja Birger Jarlsgatan ovat täynnä butiikkeja Zara Homesta Sephoraan ja ruotsalaisista brändeistä Gantiin ja Gucciin.

Tällä matkalla emme käyneet Österillä, mutta muutaman (shoppailu)vinkin viime viikonlopun reissusta voin silti antaa. Kas tässä!

Ringen

Emme sukeltaneet reissullamme Södermalmin hipstereimmälle alueelle, mutta kävimme kuitenkin tsekkaamassa Skanstulln metroaseman viereen avatun kauppakeskus Ringen (ja sen viereisen Åhlensin tavaratalon).

Ringen on viihtyisä ja moderni kauppakeskus, jossa hengailimme hetken piilossa pakkasta. Liikevalikoima on perus H&M:ää ja Indiskaa, mutta kauppakeskuksen ravintolapuoli oli ihana! Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme varmasti jääneet sinne syömään lounasta.

Designfirman Gamla Stan

Viime vuosina olen jättänyt Tukholmassa käydessäni Gamla Stanin väliin. Vanhakaupunki on aina ollut täynnä pääosin turistikauppoja I Love Stockholm -paitoineen, neulepipoineen ja puuhevosineen.

Tällä kertaa kävelimme Vanhan kaupungin läpi, ja ilokseni bongasin sieltä monta uutta liikettä. Iloisin yllätys oli Vanhan kaupungin pääkadulle kahdella liikkeellä rantautunut Designfirman Gamla Stan.

Designia, tyylikkyyttä ja trendikkyyttä. Tunnettuja ja vähän tuntemattomampia muotoilubrändejä, sisustusta, vaatteita ja asusteita Ruotsista ja maailmalta.

Ihastelin molemmissa liikkeissä suunnilleen jokaista tavaraa, ja päädyin ostamaan butiikin omaa Grand Mother’s Special -teetä. Kyseinen tee on kuulema firman toisen osakkaan suomalaisen (!) isoäidin käsin tekemää.

Jos et ehdi Tukholman reissullasi trendikkäälle Södermalmin alueelle, niin ei hätää. Designfirman Gamla Stanista (Västerlånggatan 40 ja 68) löydät saman tunnelman.

Lagerhaus

Toinen tällä reissulla minut iloisesti yllättänyt liike oli Lagerhaus. Olen aina ajatellut Lagerhausin edullisena ”krääsäliikkeenä”, mutta jokunen vuosi sitten huomasin ensimmäistä kertaa liikkeen freesanneen ilmettään ja uudistaneensa tuotevalikoimaansa.

Tällä reissulla piipahdimme taas kurkkaamassa liikkeen valikoimaa ja hämmästyin todella. Liike oli täynnä trendikästä kivaa pientä sisustustavaraa, ja mikä parasta, hintataso oli yhtä edullinen kuin aikaisemminkin.

En tiedä johtuiko se vain ostolakostani, mutta minun teki mieleni ostaa valikoimasta vaikka mitä! Etenkin kivoja keittiöjuttuja oli tarjolla tosi paljon. Käykää kurkkaamassa ja yllättykää iloisesti!

Siinäpä Teille muutama paikka ja shoppailuvinkki, jos olette menossa käymään Tukholmassa. Itse ostin irtoteepussin lisäksi reissusta mm. shampanjaa ja vanulappuja, mutta niistä, etenkin niistä vanulapuista, lisää joskus toiste!

Valokuvien lumoissa

tunnetila: ihastus

Tukholmassa tuli piipahdettua, ja kaikki kielletyt ostokset jäi tekemättä. Jee jee, kohta on haastetta suoritettu kaksi kuukautta hyvin menestyksekkäästi.

Tukholma itsessään oli kiva, kuten aina ennenkin. Tosin Slussenissa oli käynnissä joku massiivinen remontti, ja sen vuoksi kävelymatka Viking Linen terminaalista vanhaan kaupunkiin piti tehdä monen mutkan ja jäässä olevien, pitkien, Söderin puolelle nousevien, portaiden kautta.

Muistakaa siis tuo, jos olette lähiaikoina menossa piipahtamaan Tukholmassa Viikkarin paateilla. Siirtymiin laivalta keskustaan (jos teette ne kävellen), kannattaa tällä hetkellä varata normaalia enemmän aikaa.

Minulta pyydettiin laivalta kirjoittamassani postauksessa Tukholma-vinkkejä, joten tässä tulee ensimmäinen. Aina yhtä huikea Fotografiska.

Ihan Viking Linen sataman tuntumassa on Fotografiska, yksi parhaista valokuvataiteen museoista, joissa olen koskaan käynyt.

Olen ollut useita kertoja myöhästyä laivasta, koska olen ollut niin uppoutuneena valokuvanäyttelyiden upeisiin maailmoihin. Olenkin viime aikoina aloittanut päiväni Tukholmassa käymällä ensin Fotografiskassa, ja vasta sen jälkeen olen suunnannut kaupungille.

Tällä kertaa valokuvataiteen museo oli täynnä vahvoja naisia, naisenergiaa, muotia ja pysähdyttäviä muotokuvia. Kiinalaisen Chen Manin Fearles and Fabulous (4.3. asti, menkää äkkiä katsomaan!) näyttely on täynnä sykähdyttävän hienoja värejä ja kiinalaista nykymuotia.

Kiinan suosituimpiin muotikuvaajiin kuuluva Chen Man (s. 1980) käyttää osassa kuvistaan niin huikeaa tapaa muokata kuvia, että kuvia ei voinut kuin tuijottaa ja miettiä, missä kohtaa kuva on vielä valokuva, ja mikä on muokattu jälkikäteen. Myös perinteisemmät henkilö- ja muotikuvat olivat todella upeita!

Jos ette ehdi seuraavan viikon aikana Tukholmaan, niin kannattaa kurkata Chen Manin kuvia vaikka täältä. Niin hienoja!

Toinen, sykähdyttävällä tavalla naiseutta ylistävä, juuri viime viikolla avattu näyttely, on Ellen von Unwerthin Devotion! 30 Years of Photographing Women (20.5. asti).

Näyttelyn valokuvat on täynnä häikäiseviä ja rohkeita, maailmaa omalla tavallaan muuttaneita naisia. Saksalaisen von Unwerthin (s. 1954) naiset tekevät mitä haluavat, ja ovat oman elämänsä pomoja.

Valokuvissa on runsaasti mallimaailman huippuja ja muita julkisuudesta tunnettuja henkilöitä. (Mm. Rihanna ja Beckhamit olivat päässeet molempien, niin von Unwerthin kuin Chen Maninkin, kuvattaviksi.)

von Unwerthin kuvat ovat voimallisia ja vaikuttavia, ja niiden maailmat ovat moniulotteisia, hauskuutta ja herkkyyttä unohtamatta.

Kolmas tällä hetkellä saman katon alta löytyvä näyttely on etelä-afrikkalaisen Zanele Muholin Somnyama Ngonyama – Hail the Dark Lioness (1.4. asti).

Suuret mustavalkoiset lähikuvat olivat intensiivisiä ja vangitsivat katsojan lumoihinsa. Näitä teoksia ei voinut ohittaa nopealla silmäyksellä, vaan jokaisen valokuvan eteen oli pysähdyttävä.

Visuaaliseksi aktivistiksi kutsutun valokuvaajan kuvista jokainen edusti jotain epäkohtaa (mm. väkivalta, riistokapitalismi, ympäristöongelmat…) tämänhetkisessä maailmassa. Hengästyttävän hieno näyttelykokemus tämäkin.

Näistä kolmesta näyttelystä muodostui huikea kokonaisuus, jonka olisi suonut jatkuvan edelleen. Siskoni tokaisikin museon kierrettyämme ”Höh, joko ne loppui?” Aika harvoin taidenäyttelyn jälkeen on tuollainen fiilis. Vai olenko se vain minä, joka alkaa ryytyä näyttelyssä kuin näyttelyssä viimeistään puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen?

Fotografiska
Stadsgårdshamnen 22, 116 45 Stockholm
su-ke 9–23, to-la 9–01

Terveiset Viikkarilta!

tunnetila: ilo

Ihanaa sunnuntaihuomenta, ja terkut laivalta! Nousimme eilen siskoni kanssa Viking Gabriellalle* ja läksimme vähän humputtelemaan.

Päätin alkuvuodesta rauhoittaa jatkuvaa reissaamista ja olinkin kotona koko alkuvuoden. Siitä on oikeasti vuosia, en edes tiedä kuinka monta, kun olen ollut kotona kahdeksan viikonloppua peräjälkeen.

Oli ihan mahtavaa kun pystyi viettämään loppuviikon illat rauhassa kotona, eikä torstai-illat menneet pakkaamiseen, ja perjantai-illat matkustamiseen.

Aika stressaavaa ja aikaavievää hommaa tuo lyhyidenkin viikonloppureissujen tekeminen on, kun näin tarkemmin ajattelee.

Kahdeksan viikonloppua kotoilua kuitenkin riitti, enkä eilen ollut pysyä housuissani, kun suunnistimme siskoni kanssa laivaa kohti.

Kyseessä on tällä kertaa vähän erilainen Tukholman reissu ja risteily muutenkin, koska en saa shoppailla oikeastaan mitään.

Joku kiva herkku- ja teebutiikki täytyy Tukholmasta etsiä (vinkkejä ihanista paikoista otetaan vastaan) ja ostaa sieltä kotiin ihania syötäviä ja herkullisia teejuttuja.

Olisi muuten kamalinta olla ostolakon lisäksi nyös herkkulakossa! Siitä yhdistelmästä en kunnialla selviäisi.

Eilen illalla tuli täällä laivalla heti vähän herkuteltua. Kävin nimittäin maistelemassa shampanjoita!

Bongasin heti laivalle tullessani eräästä ravintolasta Taittingerin neljän shampanja tastingin, ja kun hintaa tuolla setillä oli vain 15€ (jokaista shampanjaa sai 4cl), istahdin heti maistelemaan.

Löysin shampanjoista oman suosikkini, ja tänään ajattelin kurkata olisiko sitä saatavilla laivan tax freestä.

Mutta nyt täytyy lähteä aamiaiselle, ollaan Tukholmassa parin tunnin päästä. Itselleni tärkein reissukohde tällä matkalla on Fotografiska, jossa pitäisi olla pari huikeaa muotiaiheista valokuvanäyttelyä.

Tarkoituksena on myös kierrellä Tukholman ihania butiikkeja. Katsotaan miten siitä reissusta selviän! Kivaa sunnuntaita kaikille!

Siveltimet uuteen uskoon

tunnetila: tykkäys

Minulla on ollut huono meikkisivellintilanne niin kauan kun muistan meikanneeni. Olen aina käyttänyt meikkaamiseen luomiväripalettien tai poskipunien mukana tulleita siveltimiä, ja aika usein nuo siveltimet ovat muovisia, hentoja ja menevät nopeasti rikki.

Vasta ihan viime vuosina olen alkanut haaveilla kunnollisesta sivellinsetistä jolla pärjäisin omassa, aika vähäisessä, meikkimaailmassani. Kuinka ollakaan, juuri kun viime keväänä olin päättänyt marssia kauppaan ja uusia kaikki siveltimeni kerralla, sain kutsun EcoToolsin tilaisuuteen.

Vuonna 2007 perustettu EcoTools täytti viime keväänä 10 vuotta, ja pyöreitä vuosia juhlistaakseen he uudistivat siveltimiensä ulkoasun. Pääsin siis mukaan uuden lookin lanseeraukseen, ja sain lanseerauksesta mukaani setin uusia kauniita siveltimiä.

EcoToolsin siveltimet ovat nimensä mukaan ekologisia monella eri tavalla. Ensinnäkin siveltimien varret on bambua. Bambu on yksi maailman nopeimmin uusiutuvista kasveista, joten sen käyttö on huomattavasti ekologisempaa kuin puun käyttö.

Siveltimien harjakset taas ovat synteettistä materiaalia, eli PETA-sertifioitu EcoTools on myös 100 % eläinystävällinen ja vegaaninen. Harjasten synteettinen materiaali on todella pehmeää ja iholla ihanan tuntuista.

Siveltimissä käytetyt alumiini ja muovi ovat kierrätettyjä, ja alumiini tekee siveltimistä hyvin kestäviä. Myös sivellinten myyntipakkaukset koostuvat puuvilla- ja bambukuiduista, joten edes pakkauksissa ei ole käytetty puuta.

Olen käyttänyt kevään tilaisuudesta testiin saamaani 10 Year Anniversary Set -juhlasettiä* paljon etenkin matkoilla, sillä alumiinihylsyyn pakatut siveltimet ovat sujahtaneet näppärästi matkalaukkuun vaatteiden sekaan.

Juhlasetti on ollut muuten matkoilla erinomainen, mutta siitä on puuttunut poskipunan ja aurinkopuuterin levitykseen sopiva iso ja pyöreämpi sivellin. Olen sitten kuskannut aina isompaa sivellintä mukana, ja samalla tuskaillut kun sen varsi ei meinaa mahtua minnekään. Nyt tähänkin ongelmaan on löytynyt EcoToolsilta ratkaisu!

Sain nimittäin juuri ennen marraskuista Amsterdamin matkaani testiin EcoToolsin 5 Piece Travel Setin*. Tässä setissä on juuri ne siveltimet, jotka toisesta setistä reissuissa puuttuivat.

Pieneen pussukkaan pakatut matkasetin siveltimet on tarkoitettu puuterimaisten meikkien kanssa käytettäväksi, joten löysin tästä juuri ne kaipaamani siveltimet poskipunalle ja aurinkopuuterille.

Otin siveltimet mukaani heti Amsterdamiin ja ihastuin niihin todella. Vaikka siveltimet on kooltaan pieniä, ne tuntuvat tukevilta ja laadukkailta. Niitä on myös näppärä käyttää.

Siveltimet löysivät heti pysyvän paikkansa matkameikkilaukustani, ja nämä kuvat nappasin niistä Kämpissä yöpyessäni. Siveltimet mahtuvat varmasti mukaan jokaisen matkalaisen matkalaukkuun, tai jopa käsimatkatavaroihin.

Näin pieniä, söpöjä ja toimivia siveltimiä olen aina halunnut!