All Posts By

Nina

Gdanskin kauniit kasvot

19/02/2019

tunnetila: onni

Finnair täytti viime syksynä 95 vuotta. Luin Finskin synttärisähköpostista miehelleni ääneen kaikki syntymäpäivätarjouksessa olevat lennot. New York, Bangkok, Amsterdam, Pariisi, San Fransisco, Rooma… ”Ei kiinnosta. Ei. Tylsää. Kuinka monta kertaa me ollaan tuollakin oltu? Ei. Ei…” Ainut kohde, joka pitkästä listasta sai mieheni kiinnostumaan, oli Gdansk.

Poden koko länsimaisen maailman mukana tuskaa maapallon saastuttamisesta ja matkailun tuhoisasta vaikutuksesta, joten Gdansk oli kohteista ainoita, joista innostuin minäkin. Tiedossa olisi lyhyt lento ja perillä vastassa nouseva matkailukohde, joka toivottaisi turistit ilolla tervetulleeksi.

En tiennyt Gdanskista juuri mitään, enkä myöskään ottanut siitä selvää ennen reissuamme. Halusin lähteä matkaan vailla odotuksia, myös kaikkine ennakkoluuloineni. Miltä näyttäisi kaupunki, josta alkoi toinen maailmansota, ja joka kärsi samaisessa sodassa yhdet historian mittavimmista tuhoista? Olisiko sodan jäljet vielä läsnä?

Reissu on nyt heitetty, ja täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti! Toki kaupungin keskustaan mahtui alueita, jotka huokuivat edelleen neuvostohenkeä ja kertoivat menneestä kaunistelematta, mutta pakahduttavan kaunis vanha kaupunki oli nykyään siisti ja viihtyisä, ja sen kadut kätkivät sisäänsä toinen toistaan viehättävämpiä kahviloita ja ravintoloita.

Vanha kaupunki oli tuhoutunut lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, ja vasta viime vuosikymmenten aikana kaupunkia on alettu rakentaa nykyiseen loistoonsa vanhaa kunnioittaen. Rakentaminen on edelleen kesken, ja kaupungin keskusta olikin täynnä rakennustyömaita. Kaupunkiin kannattaa kuulema tulla uudestaan noin viiden vuoden päästä. Silloin pääsee todella näkemään muutoksen, joka on saatu rakentamisen osalta aikaan.

Kaunista Gdanskissa oli nytkin, ja tykkäsimme molemmat reissustamme valtavasti. Ajattelin, heti kun ehdin, koota yhteen postaukseen reissumme kohokohtia, jotka voivat samalla toimia matkavinkkeinä Gdanskin kävijöille. Tämän postauksen myötä lähetän kuitenkin Teille jo pikaiset terveiset Gdanskista ja kerron, että kotona ollaan!

Elämä ilman ystäviä

14/02/2019

tunnetila: onni

Mitä sitä tekisikään ilman ystäviä?! Vanhoja tai uusia, virtuaalisia- tai livekavereita, työkavereita tai kavereita harrastusten parista. Ainakin oma elämäni tuntuisi hyvin tyhjältä ilman ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa ja puhua halki kaikki maailman asiat.

Viihdyn hyvin yksin, ja tykkään esimerkiksi matkustella itsekseni pitkiäkin reissuja. Niin kauan kaikki on hyvin, kun yksin oleminen on oma valintani.

Muistan erään syntymäpäiväni muutaman vuoden takaa. Minulla oli vapaapäivä ja ajattelin, että haluaisin käydä jossain kivassa kahvilassa synttärikakulla. Laitoin viestiä muutamalle ystävälleni, ja kysyin ehtisikö joku heistä kakuttelemaan kanssani. Kukaan ei ehtinyt.

Päätin sitten mennä yksin herkuttelemaan, sillä oma seura paras seura. Paitsi ettei se ollutkaan sitä sillä kertaa.

Menin sisälle valitsemaani kahvilaan. Tilasin teen ja kakkupalan, ja istuin pöytään. Tarjoiluja pöytään odottaessani aloin katsella ympärilleni. Kahvilan jokainen pöytä oli varattu ja ilman täytti iloinen puheensorina. Jokainen pöytä oli täynnä ystävyksiä, jotka jakoivat hetkiä elämästään. Minä olin yksin. Kaiken lisäksi vielä syntymäpäivänäni. Päivänä, jolloin en olisi valinnut yksinäisyyttä.

Tee ja superherkullinen kakkupala saapuivat pöytääni, mutten pystynyt syömään mitään. Kakku takertui kurkkuuni enkä saanut sitä alas edes teen kanssa. Kurkussa tuntui pala, joka kasvoi kasvamistaan ja muistutti herkeämättä yksinäisyydentunteesta.

Yritin ajatella että olen onnekas, sillä puhelimessani oli useita numeroita ihmisille, joita voin kutsua ystävikseni. Ihmisille, joiden kanssa olisin sinä päivänä halunnut herkutella synttäreiden kunniaksi. Joillekin yksinäisyys on arkipäivää. Joillakin ihmisillä ei ole ketään kenelle soittaa. Tuo ajatus se palan kurkussa vasta tukahduttavaksi möhkäleeksi kasvattikin.

Tee jäi juomatta ja kakku syömättä kun ryntäsin kahvilasta ulos itkien ja itkin koko matkan kotiin. Muistan miten kahlasin kotiin loskassa ja sankassa lumipyryssä. Kyyneleet sekottuivat poskilleni satavaan lumeen.

Itkin sitä, miten lamaannuttavaa yksinäisyys voi olla, ja miten yleistä se on tänä päivänä. Itkin myös yksinäisyyttäni siinä hetkessä, mutta samalla itkin onnesta, koska elämässäni oli kuitenkin paljon ihmisiä, joille voin soittaa oli asiani mikä tahansa.

Ymmärrättehän miten arvokasta on, kun toinen ihminen haluaa jakaa arkeaan kanssanne? Jokainen puhelu, kahvihetki tai shoppailureissu lohkaisee tunteja välillä niukastakin vapaa-ajasta, mutta tuo toinen ihminen haluaa käyttää tuntinsa viettääkseen aikaa yhdessä. Miten ihana ajatus!

Ollaan kiitollisia ystävistämme ja muistetaan kertoa heille, että välitämme heistä ja arvostamme heitä.

Ihanaa ystävänpäivää Teille kaikille! Sydämeni täyttyy Teistä jokaisesta. Kiitos kun olette. <3

Ruotuun mars!

12/02/2019

tunnetila: tsemppaus

Olen tainnut viime aikoina jo useammassa postauksessani sivuta tolkuttomaksi äitynyttä herkutteluani, ja siitä tulleita ekstrakiloja. En ole laihduttajatyyppiä, vaan yleensä painon noustessa totean ehkä enemmänkin ”hups” kuin ”apua”.

Jos ihan rehellisiä ollaan, painoni on noussut viimeisten viidentoista vuoden aikana viisitoista kiloa. Kilon vuodessa. Voi mikä salakavala tapa kerryttää turhia fyllinkejä takamukseen ja vaarallista rasvaa sisäelinten ympärille!

Selkäni on viime aikoina kiukutellut ihan kunnolla, eikä selän oikuttelua helpota yhtään mukana kulkevat ylimääräiset kilot. Viime maanantaina päätin pistää ruokailutottumukseni ruotuun, ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa.

Pidin viimeksi ruokapäiväkirjaa kesällä 2014, kun päätimme laittaa silloisen PT:ni Eveliina Naulon kanssa ruokailutottumukseni kuosiin. Evellä oli ihanan lempeä ote ruokavalion tekemiseen, ja hänen loistavia vinkkejään noudattaen sain elämäntapani kuntoon.

Eveliina kirjoitti tuolloin blogiini muutamia vinkkejä, joita olen toteuttanut tähän asti aika kiitettävästi. Hän kirjoitti mm. näin:

”Repsahduksia ei elämäntapamuutoksessa tunneta, vaan erilaiset elämäntilanteet ja siihen kuuluvat valinnat esimerkiksi ravinnon parissa, ovat luonnollinen osa elämää.

Tärkeintä ovat toistuvat asiat, kuten ruokarytmi, valintojen muodostama laatu sekä kokonaisuus, eli yksinkertaistettuna peruspilarit kuntoon, huomio isoihin asioihin ja ajatukset pois hiusten halkomisesta.

Perusteissa tärkein kivijalka on tasainen ja säännöllinen ruokarytmi, joka varmistaa verensokerin tasaisena pysymisen sekä näläntunteen hallinnan. Jo tämä ennaltaehkäisee mielitekojen syntyä, edistää fiksujen valintojen tekemistä sekä pitää aineenvaihdunnan ja suoliston toiminnan terveyttä tukevana.

Ruokavalion tulisi sisältää enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Toistuvien valintojen ollessa laadukkaita ja terveellisiä ne muodostavat hyvän kokonaisuuden, johon mahtuu myös elämään kuuluvat muut valinnat. Kunhan pysytään kohtuudessa ja kultaisella keskitiellä.”

Olen toteuttanut Eveliinan ohjeita nyt neljä vuotta, ja hänen vinkkinsä ovat osa jokapäiväistä ruokailurytmiäni ja rutiiniani. En edes ajattele niitä enää, vaan niistä on tullut elämäntapa.

Muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta kaiken terveellisen oheen olen lisännyt päivittäisen herkkuannoksen. Herkuttelu on sallittua ja kivaa jos sitä tekee harvoin, mutta jokapäiväinen herkuttelu ei tee kenellekään hyvää. Päinvastoin.

Niinpä pistin viikko sitten maanantaina stopin herkuttelulle ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Jätin pois suklaan. Sanoin ei alkoholille. Pudotin päivittäisen lounasannokseni hieman pienemmäksi ja jätin jälkiruoat ottamatta.

Säännöstelen päivittäisen leipäannokseni kahteen palaan päivässä, enkä ota lisää ruokaa, oli se miten hyvää tahansa. Naposteluun ja herkkujen himoon olen syönyt viinirypäleitä, päärynöitä ja kuivattuja mulperimarjoja. (Sain kuivatut marjat joskus testiin Cocovilta*. Tähän naposteluhimoon ne ovat olleet omiaan, mutta normaalisti syön mielummin kotimaisia mustikoita kuin ulkomaisia kuivamarjoja.) Muuten olen syönyt aivan normaalisti.

Arvatkaa onko ruokailutottumusten järkevöittämisestä ollut hyötyä? Kyllä! Painoni putosi viikossa 2,2kg. Oloni on heti paljon virkeämpi ja kevyempi. Selkäkipu tosin on ja pysyy, mutta paremmat edellytykset paranemiselle on nyt olemassa, kun pari ylimääräistä kiloa on poissa selkää rasittamasta.

Tällä viikolla päätin tuoda ruokavaliooni lisää hyviä ravinteita, ja aloitin testaamaan erästä mielenkiintoiselta kuulostavaa kotimaista juotavaa ateriaa. Jos tuote tuntuu toimivalta, kerron siitä Teille myöhemmin lisää.

Kuten alussa sanoin, en ole mikään laihduttaja, enkä siis tule antamaan blogissani Teille mitään laihdutusvinkkejä. Mietin kuitenkin, että pieni keventäminen voisi kiinnostaa tai tulla muillekin tarpeeseen, joten ajattelin jakaa hyväksi havaitsemiani vinkkejä myös Teille.

Palataan siis asiaan jos/kun projektini etenee. Toki palaan asiaan myös, jos  saan jossain vaiheessa jälkiruoattomuudesta tarpeekseni ja palaan herkuttelun ihanaan maailmaan.

Kansallinen kalakeittopäivä 12.2.

10/02/2019

tunnetila: herkuttelu

*yhteistyössä Food Market Herkku*

Ensi tiistaina, 12.2., vietetään kansallista kalakeittopäivää. Vuosittain helmikuun toiseen tiistaihin ajoittuvan kalakeittopäivän ideana on, nimensä mukaisesti, syödä kalakeittoa. Kalakeittoa syödään samana päivänä työpaikoilla, kouluissa, kotona ja ravintoloissa ympäri maan.

Kalakeitto on yksi lempiruoistani. Tykkään tomaattipohjaisesta seljankasta, runsaasti äyriäisiä sisältävästä bouillabaissesta, maitoon tehdyistä, voilla terästetyistä kalasopista ja thaimaalaisia makuja sisältävistä, kookosmaitoon tehdyistä sitruksisista kalakeitoista.

Kalakeitto on suosikkiani, enkä ole innostukseni kanssa yksin. Esimerkiksi hetki sitten uudistetun Food Market Herkun Bistrossa ehdottomasti suosituin annos on Herkun kalakeitto á la Vottonen.

Bistron henkilökunnan mukaan jopa kolme neljästä ruokailijasta tilaa ruokailemaan tullessaan kalakeiton, eikä ihme. Kävin yhteistyön merkeissä Herkun Bistrossa kalakeitolla, ja vitsit että se oli hyvää!

Keitossa käytettävät kalat valitaan Bistron vieressä olevalta monipuoliselta kalatiskiltä, joten kalojen tuoreus on aina taattu.

Kalatiskin seinällä olevassa taulussa kerrotaan jokaisen kalalajin kohdalla sen kalastuspaikka ja päivämäärä, milloin kalastaja on nostanut saaliin vedestä. Seurasin keittolounasta nautiskellessani näytöllä vaihtuvia tietoja, ja ilahduin huomatessani, miten paljon tiskissä on kotimaista, ihan lähialueilta kalastettua kalaa.

Muistan nimittäin hetki sitten lukeneeni artikkelin, jossa kerrottiin suomalaisten syövän kotimaista kalaa todella vähän siihen nähden, miten paljon maassamme on järviä ja miten suuret kalakannat meillä on. Onneksi kotimaista kalaa on tarjolla ainakin Food Market Herkussa!

Herkun oma kalakeitto á la Vottonen on tomaattipohjainen kalakeitto, jossa on lohta, kuhaa ja jokirapuja. Täyteläisyyttä jo muutenkin herkulliseen liemeen tuo smetana-tillikreemi, ja raikkautta pinnalle ripotellut tuoreet yrtit. Kalakeittolounaani kruunasi lasillinen kuivaa valkoviiniä ja maukas tuore leipä.

Helsinkiläiset ovat selvästi ottaneet Keski-Euroopasta vaikutteita saaneen uudistuneen Food Market Herkun omakseen. Myös Bistrossa näkyy eurooppalaisen kulttuurin rantautuminen. Etenkin loppuviikosta Bistrossa lounaalla piipahtavat tilaavat kuulema nykyään entistä useammin lasillisen viiniä lounaan kanssa.

Muistakaa siis, että kansallinen kalakeittopäivä ensi tiistaina, 12.2.! Jos ette jaksa ryhtyä itse keiton tekoon, niin suosittelen piipahdusta Food Market Herkun Bistroon. Lämmin ja herkullinen kalakeitto kruunaa varmasti talvipäivän!

Kuvat: Vilma

Ja taas sataa lunta

08/02/2019

tunnetila: tylsyys

Joko Teille alkaa tämä lumen tulo riittää? Minun on pakko todeta, että minulle ei riitä. Tai siis lisää lunta ei enää tarvitsisi sataa, mutta toivon, ettei nämä lumet tästä ihan heti sulaisi pois. En ole nimittäin ehtinyt vielä yhtään nauttimaan talvesta.

Selkäni kramppasi tammikuun kymmenes päivä, eikä ole vieläkään kunnossa. Olen joutunut jo kuukauden liikkumaan selkääni varoen, ja viimeksi eilen lääkäri ehdotti vielä sairausloman kirjoittamista, lisää lääkkeitä ja käyntiä selkäspesialistilla. Selkäspesialistille menen mielelläni, mutta sairauslomaa tai lääkkeitä en enää halua.

Onneksi fyssarini on sitä mieltä, että olen selän kuntouttamisessa jo niin hyvässä vaiheessa, että saan selkään kuntoon oikeanlaisella liikunnalla ja lihasten vahvistamisella, eikä lisää lääkkeitä välttämättä tarvita. Aikaa ja sinnikkyyttä se vaatii, mutta kyllä selkä kuulema vielä kuntoon tulee. Sitä odotellessa…


takki Marimekko, housut Marks&Spencer*, laukku Marc Jacobs,
reppu Haglöfs*, hanskat Sauso, kengät Pomar*

Haluaisin, heti kun selkäni sen mahdollistaa, tehdä pitkiä kävelylenkkejä kauniissa lumisessa luonnossa. Olisi ihana hiihtää ja luistella. Parasta olisi kesken pitkän lenkin istahtaa laavulle syömään eväitä ja juomaan jotain lämmintä. Toivottavasti selkäni mahdollistaa nuo haaveet pian, eikä lumi ehdi siihen mennessä muuttua loskaksi tai sulaa kokonaan pois.

Olisiko Teillä antaa vinkkejä laavuista, jotka sijaitsevat lähellä Helsinkiä mukavien kävelyreittien varrella? Mieluiten niin, että kävelylenkin voi aloittaa saapumalla paikan päälle julkisilla. Autoa minulla ei ole, joten paikalle täytyisi päästä jollain muulla tavoin.

Jos ette tiedä laavuista, niin tuleeko mieleen jotain muita paikkoja, missä voisi nauttia talvesta ja tehdä hauskoja talviaktiviteetteja, esimerkiksi lumikenkäilyä tai retkiluistelua jäällä? Kiitos jos keksitte jotain vinkattavaa!

Kivaa perjantaita kaikille! Muistakaa ulkoilla ja nauttia lumisesta luonnosta jos olette terveenä. Ulkoilu ja liikunta on paras lahja, mitä voitte itsellenne antaa!

Kuvat: Iina / MouMou