tunnetila: ilo
Olen ollut taas viime aikoina menossa ehkä enemmän kuin järkevää olisi. Tällä kertaa en kuitenkaan ole juossut pää kolmantena jalkana hoitamassa töitä tai blogiin liittyviä asioita, vaan olen ollut antamassa joululahjoja! Enkä nyt tarkoita että olisin kuskaillut ostamiani paketteja ystävilleni, vaan olen tänä jouluna antanut ystävilleni lahjaksi yhdessäoloa.
Viime viikolla ideoin kollegoilleni virkistyspäivän. Kävimme ensin tutustumassa porukalla Helsingin uuteen ja upeaan keskustakirjasto Oodiin. Oodista jatkoimme Amos Rexiin ja kävimme siellä katsomassa supersuositun teamLab -näyttelyn. Näyttelyn jälkeen joimme kahvit Cafe Lasipalatsissa.
Yhteinen kulttuurihetki oli tosi kiva, ei maksanut maltaita, ja onnistui järjestää työviikon lomassa. Kenenkään ei tarvinnut matkustella kiireisten jouluviikkojen aikana minnekään kauemmas, vaan kulttuurihetki järjestettiin omassa kaupungissa. Loistoidea, vaikka itse sanonkin.
Ystävälleni annoin joululahjaksi yöpymisen GLO Hotel Kluuvissa. Oma seurani tuli kaupanpäällisenä, eikä ystäväni tuntunut seurastani tai yhteisestä tyttöjenviikonlopusta pahastuvan.
Emme tehneet viikonlopun aikana mitään sen kummempaa, sillä meistä kumpikaan ei halunnut viikonlopulle aikatauluja. Kiertelimme kaupungilla, kävimme glögillä tunnelmallisilla Tuomaan markkinoilla, söimme hyvin, siemailimme shampanjaa ja teimme jouluostoksia.
Oli tosi kivaa nähdä miten kiireistä lapsiperhearkea elävä ystäväni nautti, kun sai viettää viikonlopun pitkästä aikaa aikuisessa seurassa.
Teatteri- ja konserttiliput on ihan mieletön lahja jokaiselle kulttuurin ystävälle. Teatterissa vietetään yhteistä aikaa ja kerätää yhteisiä kokemuksia, joita muistella vielä vuosienkin päästä.
Vein muutama viikko sitten mieheni katsomaan Kaasua, komisario Palmu! -näytelmän ensi-iltaa* Helsingin Kaupunginteatteriin.
Näytelmä oli hauska, jännittävä ja viihdyttävä, ja näytöksen kruunasi esityksessä katsomossa ollut Matti Kassila. Oli hyvin liikuttava hetki, kun Kassila kukitettiin ja koko yleisö nousi näytöksen jälkeen seisomaan ja kunnioittamaan Kassilan upeaa elämäntyötä.
Entistä tärkeämmäksi kunnianosoitus muuttui viime viikolla, kun Matti Kassila menehtyi yli 90-vuoden iässä. Miten hienoa, että Kassila ehti nähdä lavalla upeiden näyttelijöiden ja hienon orkesterin tekemän, Kassilan elokuvaohjausta mukailevan näytelmän valmiina.
Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin, lahjaidea yhteiseen tekemiseen on Allas Sea Pool. Minulla oli viime kesänä Altaalle kolme kuukausikorttia putkeen, eli polskin Altaalla kesän aikana ainakin 50 tai 60 kertaa. Siinä ajassa Allas ehti tulla tutuksi niin hyvässä kuin pahassa.
Ainut negatiivinen juttu, mikä noiden kuukausien aikana eteen tuli, oli valtavan ruuhkaiset ja ahtaat pukkarit. Kaikkialla oli hikistä, nihkeää ja kosteaa, ja ruuhkat kiristivät hermot välillä aika tiukille. Kivassa ympäristössä uiminen ja saunasta nauttiminen painoivat kuitenkin vaakakupissa niin paljon enemmän, että kuukaudesta toiseen ostin kuukausikortin itselleni.
Elokuun jälkeen en ole kuukausikorttia hankkinut, mutta käyn silloin tällöin edelleen Altaalla uimassa. Viimeksi kävin polskimassa Altaalla itsenäisyyspäivänä. Ruuhkaa oli taas, mutta miettikää nyt: rauhallista uimista +27 asteisessa, höyryävän lämpimässä vedessä pienessä pakkasessa. Vieressä presidentinlinna, jonka ovella punainen matto illan juhlia varten ja salossa liehuvat Suomen liput.
Oli niin kiva fiilis, että välillä ihan itketti. Ja niin, merivesi oli +2 asteista, mutta kävin silti myös siinä uimassa, tietty!
Joko Teillä on joululahjat hankittu? Onko lahjat aineettomia, vai saitteko kivoja tavaralahjatoiveita? Minulla taitaa lahjat olla aika tasan 50/50 tavaraa ja aineetonta yhdessäoloa. Ei kai nyt kummilapsia voi jättää ilman perinteistä pehmeää pakettia?
