All Posts By

Nina

Perustuotteet ekologisemmiksi – Biodellyn ystävämyynneissä kaikki vähintään -20% alessa!

*Kaupallinen yhteistyö Biodelly,
postaus sisältää affiliatelinkkejä*

tunnetila: tykkäys

Kun oli maaliskuun alusta etätöissä kotona neljä kuukautta, ja siirtyi siitä sujuvasti heinäkuussa lomamoodiin, olivat meikkaaminen ja itsensä ehostaminen viimeisiä asioita, joita silloin mietti. En meikannut koko keväänä, ja ihon- sekä vartalonhoidossa käytin oikeastaan vain kahta öljyä.

Ulkona oli usein aurinkoista, ja päivittäisillä lenkeillä kasvoille tuli kiva päivetys. Nukuin viime keväänä paremmin kuin aikoihin, ja silmäpussit pienenivät ajan saatossa. Rentous ja levännyt olo näkyi ulos, ja tuntui, etten edes tarvitse meikkiä näyttääkseni siltä, että olen hereillä.

Syksyn tullen olen palannut osittain toimistoarkeen, ja huomaan, etten halua mennä töihin ilman meikkiä. Meikin kanssa tunnen oloni varmemmaksi, ja näytänkin mielestäni asiallisemmalta.

Kaivelin elokuussa toimistoarjen alkaessa esille vanhat meikkini. Totesin niiden olevan jo niin loppuun käytettyjä, että halusin aloittaa meikkisyksyn puhtaalta pöydältä. Päätin vaihtaa kerralla useamman selektiivisen tuotteen luonnollisemmaksi, ja korvasin ison osan käytössä olleesta peruskosmetiikasta luonnonkosmetiikalla.

Ajattelin nyt vinkata Teille muutaman luonnonkosmetiikan tuotteen, johon olen vaihtanut omia perustuotteitani. Vinkeissä mm. hyvä ripsiväri, näppärä meikkivoide, sekä shampoo ja hoitoaine. Ja lisävinkki: nämä kaikki tuotteet ovat juuri nyt vähintään -20% alessa kotimaisen Biodellyn verkkokaupassa!

Vuonna 2005 perustettu englantilainen mineraalimeikkisarja Lily Lolo on tunnettu jauhemaisista mineraalimeikeistään. En ole koskaan oppinut käyttämään jauhemaisia meikkituotteita, joten Lily Lolo on jäänyt siksi minulle hieman tuntemattomaksi brändiksi.

Tuotteiden mustavalkoiset pakkaukset ja simppeli muotokieli ovat kuitenkin aina miellyttäneet minua, joten ostin viime vuonna heiltä ensimmäisen tuotteen, puristemuotoisen poskipunan, testiin. Olen tykännyt poskipunasta tosi paljon, joten nyt päätin tutustua myös muihin Lily Lolon meikkeihin.

Valitsin Lily Lololta testiin Big Lash Mascaran*, eli heidän pidentävän ja tuuheuttavan ripsivärinsä. Luonnonkosmetiikan ripsivärit ovat aina pieni jännitysmomentti, mutta tämä ripsari on ihan super! Ainakin omissa ripsissäni väri pysyy hyvin. Tuotetta voi kerrostaa, ja kerrostamalla ripsistä tulee kivan näyttävät.

Ripsivärin lisäksi käytössäni on tällä hetkellä Lily Lolon Cream Foundation, eli voidemainen meikkipohja*, sekä peiteväri*. Olen jo pidempään käyttänyt hyvin kevyitä ja ohuita meikkipohjia, välillä pelkkiä CC-voiteita, mutta jos haluan kunnolla peittävän pohjan, Lily Lolon Cream Foundation on siihen hyvä tuote.

Levitän yleensä meikkivoiteen kasvoilleni sormin. Olen tottunut siihen ohuempien meikkipohjien kanssa. Tämän tuotteen levittämiseen sopisi ehkä jopa sormia paremmin meikkisieni.

Tykkään tuotteessa myös siitä, että sitä on helppo pitää mukana. Puristemuodossa oleva meikkivoide ei valu reissussa meikkipussin pohjalle, ja kun mukana on peili, meikkiä voi fiksailla helposti vaikka bussissa.

Lily Lolon peiteväri taas on hyvin hienojakoinen, jauhemainen mineraalimeikki, joten sen kanssa opettelen tällä hetkellä vasta toimimaan. Harjoitukset ovat toistaiseksi sujuneet hyvin, ja olen huomannut, miten erinomaisesti se peittää iholla olevat virheet. Harjoitukset jatkuvat!

Ja niin, Lily Lololta löytyy myös siveltimiä. Tilasin Lily Lolon lemppariposkipunaani varten Biodellyltä uuden poskipunasiveltimen.* Sivellin on pehmeä ja tekee tosi kaunista jälkeä!

Virolaisen JOIKin tuotteet ovat myös kiinnostaneet minua vuosikausia, mutten jostain kumman syystä ole tainnut niitä koskaan aikaisemmin käyttää.

Kun olin tekemässä yhteistyötilaustani Biodellylle, totesin silmänympärysvoiteen olevan ihan lopussa. Nappasin siis ostoskoriin JOIKin  Organic Rejuvenating Eye Contour Creamin, eli kiinteyttävän silmänympärysvoiteen*.

Olen käyttänyt voidetta vasta muutaman päivän, joten en osaa vielä kertoa sen toimivuudesta. Ensimmäiset kokemukset ovat kuitenkin positiiviset. Tuote on ohutta, eikä herkkää silmänympärysihoa tarvitse hangata saadakseen voiteen imeytymään. Tuote tuo iholle mukavasti kosteutta.

Tiesittekö muuten, miksi ohut silmänympärysiho kuivuu helposti? Ohuella ja hennolla silmänympärysiholla ei ole talirauhasia. Kuivuus kutistaa ohutta ihoa, ja siitä syntyy ennenaikaisia juonteita. Kosteus pitää ihon kimmoisana ja joustavana, joten siksi hyvin ihoa kosteuttavat ja siihen nopeasti imeytyvt sy-voiteet ovat tärkeitä.

Meikkituotteiden lisäksi tilasin Biodellyltä testiin paljon kehutun ruotsalaisen BRUNS Productsin shampoon, hoitoaineen ja deodorantin. En edes tiennyt, että BRUNSilla on valikoimissaan dödöjä, joten nappasin sellaisen itselleni heti sen huomattuani.

Olen koronakevään aikana yrittänyt siirtyä luonnonkosmetiikan deodorantteihin. Yleensä kaikki luonnonkosmetiikan dödöt pettävät minut jossain vaiheessa, joten nyt on ollut hyvää aikaa totutella niihin, kun on pysynyt suurimmaksi osaksi vain kotona.

Olen löytänyt yhden aika kelvollisen luonnonkosmetiikan deodorantin, mutta sen pahvinen pakkaus menee käytössä ihan nuhjuiseksi, joten varauksetonta suositusta en ole voinut sille antaa.

BRUNSilta valitsin testiin hajusteettoman deon*. Dödö on vegaaninen, ja sen luvataan olevan mieto mutta tehokas. Katsotaan miten tämän deon kanssa käy. Ainakin ulkoisesti pullo näyttää hyvältä, ja ensimmäiset kokemukset (sisältäen joogatunnin ja muutaman reippaan kävelylenkin) ovat osoittaneet, että tässä tuotteessa on potentiaalia parhaaksi testaamakseni luonnonkosmetiikan dödöksi!

Deodorantin lisäksi testaan nyt BRUNSin käsintehtyä shampoota ja hoitoainetta. En oikein tiennyt minkä eri shampoovaihtoehdoista valitsisin, joten pyysin apua Biodellyn henkilökunnalta. Hennoille hiuksilleni suositeltiin sitruuna shampoota ja -hoitoa, joten niitä nyt täällä testailen.

Sitruuna shampoo* syväpuhdistaa, tuuheuttaa, tasapainottaa hiuspohjaa ja tekee hiuksista ilmavat. Sitruuna hoitoaine* sisältää luomu avokadoöljyä, joka kosteuttaa ja hoitaa hiuksia. Luomu aloe vera ja E-vitamiini taas suojaavat hiusta ja antavat hiuksille kiiltoa.

Kiinnostavaa nähdä, miten aika ronkelit hiukseni tuotteisiin pidemmän päälle reagoivat. Toistaiseksi testailen näitä innolla, ja kokemukset on hyvät. On aina ihanaa löytää brändi, joka on kampaamoalan ammattilaisten kehittämä, käsintehty, ja joka on hellävarainen niin ihmisille kuin ympäristöllekin.

Kaikki postauksessa vinkkaamani tuotteet löytyvät kosmetiikan verkkokauppa Biodellyn valikoimasta, ja mikä parasta, Biodellyssä käynnistyy tänään ystävämyynti!

Biodellyn ystikset on voimassa 22.-27.9., ja tänä aikana koko verkkokaupan ällistyttävän laaja vaikoima on -20% alennuksessa. Lisäksi osa tuotteista on erikoisalessa tasahinnoin!

Nyt kannattaa siis käydä kosmetiikkaostoksilla. Ja hei, myös joululahjojen oston voi jo aloittaa. Itsehän ostin äidilleni joululahjan jemmaan jo helmikuussa, mutta se on taas ihan toinen juttu!

Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska

tunnetila: pohdiskelu

Ystäväni lähetti minulle muutama vuosi sitten meemin, jossa luki: ”Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska.” Nauroin katketakseni tuolle lausahdukselle, ja siitä lähtien olemme ystäväni kanssa muistutelleet toisiamme kyseisestä lauseesta ja elämän realiteeteista.

Lauseen ajatushan on oikeasti ihan kamala. Itseluottamus, ja luotto omaan osaamiseen, kun on pärjäämisen A ja O. Kun luottaa itseen ja tietää mitä tekee, hommat hoituu kyllä. Mokia saattaa sattua, niitä sattuu kaikille, mutta osaamiseesi mokat eivät vaikuta.

Olen itse juuri se tyyppi, joka yrittää aina valaa uskoa kanssaihmisiin. ”Sä pystyt kyllä! Tuo onnistuu varmasti. Tsemppiä, sä pärjäät takuulla!” On ollut helppo huudella ja olla muille tukena, kun on luottanut omaan osaamiseen, eivätkä pienet vastoinkäymiset ole juuri itsetuntoa horjutelleet.

Mutta mitäs sitten, kun omaan osaamiseen ei yhtäkkiä olekaan minkäänlaista luottoa?

Vaihdoin elokuun alussa työtä. Siirryin syksyksi töihin uuteen projektiin. Projekti on haastava, kaikille uusi, ja hyvin työläs. Pyörää niin sanotusti keksitään uudestaan, eikä vanhoihin lainalaisuuksiin juuri tartuta. Koko työryhmä on innoissaan, mutta silti vähän kauhuissaan. Mitähän tästä oikein tulee?

Vaikka uusi työ on innostava ja mielenkiintoinen, niin on ihan järjettömän raskasta, ja henkisiä voimavaroja kuluttavaa, olla jatkuvasti uuden äärellä. Kyseenalaistan päivittäin omaa osaamistani, ja huomaan, etten tiedä tästäkään asiasta yhtään mitään.

Palavereissa odotan jännittyneenä, milloin joku kysymys osoitetaan suoraan minulle, ja minun pitäisi vastata jotan fiksua tai rakentavaa. Mitä mä muka sanon? Kaikki muut ihmiset tässä tiimissä tietävät mitä tekevät, ja heillä on hyviä ideoita. Minulla ei päässä liiku mitään. Hävettää ja turhauttaa. Kaikki varmasti miettivät, mitä tuo tollo tässä projektissa edes tekee.

Olen syksyn aikana todennut useita kertoja, että kärsin huijarisyndroomasta. Huijarisyndroomassa ihminen ei luota omaan osaamiseensa, vaan pelkää koko ajan, milloin muut huomaavat, että hän ei osaa mitään. Kaikki menee todellisuudessa ihan hyvin, mutta itsen epäily on koko ajan läsnä, ja tekee syndroomasta kärsivän elämästä hankalan. Tuo tunne on ollut minulla läsnä koko syksyn, ja ai että se on raskasta!

Tällä viikolla muistin kuitenkin tuon ystäväni minulle lähettämän meemin. Totesin, että kaikessa karuudessaan se antaa minulle juuri nyt voimia pärjätä eteenpäin. Voihan nimittäin olla, etten podekaan huijarisyndroomaa, vaan olenkin oikeasti uudessa työssäni ihan paska!

Tuo ajatus on tuntunut jotenkin vapauttavalta. Kaikkea uutta ei voi eikä tarvitse osata, ja ehkä juuri tämä on se juttu, mitä en oikeastikaan osaa. Mutta osaamattomuus mahdollistaa oppimisen, eli toivoa ei vielä ehkä olekaan menetetty. Työtä se vaatii, mutta kehittymisen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Aika helpottava ajatus!

Onko huijarisyndrooma Teille tuttu tunne?

Syksytsemppausta

tunnetila: pohdiskelu

Istahdin äsken koneelle ja kirjoitin postauksen kesän kaipuusta. Kirjoitin kaipaavani jo nyt mukavia lounaita aurinkoisilla terasseilla ja leppoisia lukuhetkiä puistoissa. Kaipasin valoisia iltoja, jotka jatkoivat päiviä vielä työpäivien jälkeen, ja kesän mukanaan tuomaa huoletonta elämää. Harmittelin syksyn vääjäämätöntä saapumista.

Huomasin, että minua alkoi kirjoittaessa vähän itkettää. Postaus oli synkkä, ja oikein hätkähdin itsekin niitä tummanpuhuvia sanoja, jotka sormeni olivat määrätietoisesti postaukseen naputelleet.

Tiedän olevani kesäihminen, ja eläväni lämmössä ja auringossa kaksin verroin, mutta eihän tästä mitään tule, jos alan synkistellä ja itkeskellä heti ensimmäisten kuulaiden syyspäivien saapuessa. Tätä, ja paljon pahempaa, kun on edessä taas yli puoli vuotta.

Deletoin siis kaiken aiemmin kirjoittamani. Nyt olen saman postauksen äärellä, ja yritän (vaikka väkisin) kaivella esiin syksyn hyviä puolia. Auttakaa minua kommenttiboksissa, jos näyttää siltä, että tästä ei tule mitään.

pusero ja housut Pierre Robert*, laukku Iittala X Issey Miyake, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki, kengät Pomar*

Syksyssä kivaa on:

  • raikas sää, jolloin ulkona on helppo hengittää
  • kynttilät, takka ja kauniit valot
  • kotimaiset omenat
  • neuleet, takit ja syyskengät
  • teehetket
  • saunaillat
  • punaviini
  • teatterien avautuminen

Jep, siinäpä ne mukavat asiat nyt sitten olivat. Mietin noita ainakin 20 minuuttia, enkä keksinyt syksystä mitään muuta kivaa. Auttakaa! Mistä asioista Te nautitte syksyssä?

Kerätään tänne yhdessä lista syksyn kivoista asioista, joihin voimme aina palata jos (=kun) alkaa ahdistaa!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Kivaa mutta kallista – 24h omaa aikaa Helsingin keskustassa

tunnetila: pohdiskelu

Vietin perjantaista lauantaihin 24h unelmavuorokautta. Maleksin ilman kiirettä kaupungilla. Kävin Kämp Gallerian alakertaan avatun Valokuvataiteen museo K1:n avajaisnäyttelyssä. Söin maittavan salaattilounaan uudessa GASM-kahvilassa ja tein hyvän mallikappalelöydön Kämp Gardenin valloittaneesta Design Marketista.

Istahdin myös uuteen The Glass -kahvilaan pienelle herkkupalalle, ja siitä suunnistin vielä Galerie Forsblomiin katsomaan Ola Kolehmaisen näyttelyn.

Galleriakierroksen jälkeen saavuin kimpsuineni ja kampsuineni St. George hotelliin, josta olin varannut itselleni yhdeksi yöksi pienen, mutta oikein sievän ja yllättävän tilavan huoneen.

Kävin hotellin kylpylässä virkistäytymässä, ja myöhemmin illalla sain hotellille ystäväni kylään. Nautimme ihanan kolmen ruokalajin illallisen St. George hotellin yhteydessä olevassa leipomo-kahvilassa, ja nappasimme myös kuvia Zadaan kanssa tekemääni yhteistyötä varten.

mekko Fracomina, kengät Massimo Dutti, laukku Mario Valentino / kaikki ostettu käytettynä Zadaasta, tuotteista saatu alennusta yhteistyön merkeissä

Täydellinen 24h jatkui vielä seuraavana päivänä, jolloin heräsin ajoissa aamiaiselle, ja ehdin vielä kylpylään aamu-uinnille ja saunaan ennen huoneen luovutusta.

Hotellilta jatkoin matkaani yhteen Helsinki Design Weekin tapahtumista, eli kotimaisen huulipunabrändi HAVU Cosmeticsin huulipunapajaan. Loin pajassa itselleni (ehkä vähän vahingossa) aika täydellisen nudepunan, josta riittää iloa piiiiiitkäksi aikaa!

Huulipunatehtailun jälkeen käväisin vielä Liike-shopissa sovittelemassa sieltä löytyneitä ihania ale-juttuja (Helsinki Design Weekin kunniaksi esim. Miia Halmesmaan loput kesämalliston vaatteet olivat -50%!!!), mutta valitettavasti oma kokoni oli lähes kaikista vaatteista loppu, joten poistuin Liikkeestä tyhjin käsin.

Lopulta palasin aika tarkalleen 24h:n jälkeen takaisin kotiin, ja kruunasin täydellisen vuorokauteni pizzalla.

Oli ihan superihanaa viettää omassa rauhassa ns. unelmavuorokausi, mutta vasta kotona aloin miettimään, miten valtavan etuoikeutettu olen, että voin silloin tällöin viettää tällaisia päiviä.

Unelmavuorokauteen Helsingin keskustassa saa näppärästi kulumaan rahaa vaikka tonnin, mutta maltillisella menollakin rahaa menee helposti yli 500€. Minulla meni vuorokauden aikana ruokiin yli 100€ (tarjosin kyllä ystävälleni illallisen), hotellihuone maksoi 216€ (huone oli tarjouksessa), museon sisäänpääsymaksu ilman Museo- tai alennuskortteja oli 10€, huulipunatyöpaja maksoi 45€ ja shoppailuun saa tietysti menemään rahaa niin paljon kuin kukkaron nyörit antavat myöden.

Tässä maailman tilanteessa suuntaan enemmän kuin mielelläni kaikki liikenevät euroni kotimaassa matkailuun, suomalaiseen muotoiluun,  kotimaisille brändeille ja ravintoloille, mutta aika hemmetin monta stay cation viikonloppua täytyisi pystyä viettämään, että tilanne pelastuisi edes vähän. Näillä hinnoilla se ei ole ainakaan itselleni kovin usein mahdollista.

Onneksi upeita, nautinnollisia ja kokemuksellisia viikonloppuja voi viettää myös ilmaiseksi luonnon helmassa retkeillen tai vaikkapa mökkeillen. Autottomana Helsingin keskustassa asuvana on kuitenkin niin paljon helpompaa mennä turvamääräyksiä noudettavaan hotelliin (St. Georgessa mm. kylpylän kävijämäärät oli rajoitettu ja aamiaiselle pääsi sisään porrastetusti), kuin hypätä bussiin, ja ajella tunti jos toinenkin maski kasvoilla metsän siimekseen nauttimaan luonnosta.

Millainen olisi juuri nyt Teidän unelmavuorokautenne, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa? Varaisitteko hulppean mökin lapista, sviitin ihanasta kaupunkihotellista, lähtisittekö mökille tai metsään yöpymään laavussa, vai olisitteko kenties kotona ja pötköttelisitte rauhassa sohvalla vailla pakkoa tehdä yhtään mitään?

Kuvat: Vilma

Unelias päivä

tunnetila: väsymys

Perjantaiaamu, kello 7.30.

Ihanaa, ei tarvitse vielä nousta, sillä tänään on perjantai ja vapaapäivä! Tänään on aikaa heräillä rauhassa, käydä kaupungilla hoitamassa asioita ja syödä jossain kivassa paikassa lounasta. Lounaan jälkeen voisin käydä jossain jälkkärilläkin. Iltapäivällä paneudun hetkeksi blogin pariin, ja illalla on vielä tiedossa treffit työporukan kanssa. Niin kiva päivä tulossa! Taidan vielä nukkua vähän, kun ei ole pakko herätä näin aikaisin.

Kello 9.30

Hyvänen aika miten paljon kello on! Kuinka mä nyt näin pitkään nukuin? Nyt täytyy nousta aamupalan tekoon. Taidan syödä aamiaisen olohuoneessa, että pääsen pehmeälle sohvalle. Hmm, mitenkäs mua vielä näin väsyttää? Käynpä tähän vähän pitkäkseni, kun tuo tee tuossa vielä hautuu.

Kello 11

Ei hemmetti, nukahdinko mä taas?! Huh, aika tujuksi ehti tämä tee hautua yli tunnissa, ja ihan kylmääkin tämä jo on. Miten mua väsyttää nyt koko ajan näin paljon? Kohta täytyisi lähteä asioille, enkä ole vielä aamiasta saanut syötyä. Jos mä vaikka lukisin vähän, kun en muutakaan jaksa tehdä.

huppari Marimekko (Zadaa), mekko KappAhl*, korvikset Arena CPH (Zadaa), reppu Lilian Urquieta, sandaalit Ancient Greek Sandals (Zadaa)

Kello 14

(Herään sohvalta mieheltäni tulevaan tekstiviestiin.) Mitä hei nyt oikeesti? Mikä mua oiken vaivaa? Miksi mä vaan nukun koko ajan? Nälkäkin on, mutten jaksa lähteä ulos lounaalle. Kaikki päivän asiatkin on jääneet hoitamatta. Postissa piti käydä ja vaikka missä. Nyt mä ryhdistäydyn ja teen makaroonilaatikkoa. Se on tehokasta ruoanlaittoa, sillä samasta satsista syödään huomennakin. Pakko saada jotain järkevää aikaiseksi.

Kello 16

Jes, sainpas tehtyä ruokaa ja hyvää tuli. Nyt voisin kyllä ottaa pienen ruokalevon. Paitsi ai hemmetti, mun täytyy olla tunnin päästä tapaamassa työkavereita! Nyt kyllä väsyttää niin paljon, etten mä oikeasti voi mennä yhtään minnekään. Pakko perua treffit, vaikka olisi ollut tosi kiva nähdä uutta tiimiä myös vapaa-ajalla.

Siihen se sitten meni, vapaapäiväni pelkkään nukkumiseen. Ai että harmittaa! Mutta arvatkaa mikä harmittaa eniten? No se, että edes harmittelen tuota. Se, että ajattelen jotenkin hukanneeni nyt tämän päivän.

Päivä on mielestäni mennyt heti hukkaan, jos en ole ollut tuottelias, hoitanut asioita tai tehnyt paljon juttuja. Niin sanotusti ”ottanut kaikkea irti” vapaapäivästä.

Kuten fiksut ihmiset samaa aihetta liippaavaan IG Storyyni tänään kommentoivat, niin aina ei todellakaan tarvitse jaksaa tehdä yhtään mitään. ”Omaa kroppa pitää kuunnella ja se kertoo sulle nyt että lepää.” ”Voispa vaan kellahtaa sohvalle! Ihana mahis!” ”Sielu, keho ja mieli kaipaa lepoa.” ”Voi kun mäkin pääsisin rauhassa pötköttelemään ilman häiriötekijöitä!”

Olen luullut oppineeni ottamaan rennosti ja olemaan tekemättä mitään jos siltä tuntuu, mutta jotenkin nyt, kun mieli olisi halunnut tehdä ihan muuta kuin kroppa, tuon tekemättömyyden ja ”laiskottelun” hyväksyminen on paljon vaikeampaa.

Toivottavasti koko päivän lepo on nyt tehnyt tehtävänsä, ja olen huomenna täynnä uutta energiaa. Ihanaa viikonloppua Teille kaikille! Kuunnelkaa kehoanne, ja touhuilkaa viikonloppuna sen toiveiden mukaan!

Kuvat: Vilma