All Posts By

Nina

Tikkitakki

tunnetila: tykkäys

Hei kun seuraavan kymmenen vuoden aikana mainitsen blogissani, että tarvitsisin jonkunlaisen takin, niin älkää uskoko. Minä valehtelen.

Haluaminen ja tarvitseminen ovat tietysti eri asioita, mutta jos mainitsen jotain takkitarpeesta, niin sanokaa ”Et tarvitse!” ja muistuttakaa minua tästä postauksesta.

Nyt on nimittäin päässyt käymään niin, että minulla on takki jokaiseen eteen tulevaan tarpeeseen. On paksua ja ohutta untuvatakkia, on trenssi, takki paukkupakkasille, pari sadetakkia, ohuempi ja paksumpi villakangastakki, säänkestäviä ulkoilutakkeja, hyvin ohuita kesätakkeja jne.

Jos ihan totta puhutaan, niin minulla taitaa olla jopa liikaa takkeja. Mutta kuten fiksu ystäväni Ida näitä kuvia napsiessaan totesi ”Suomessa takit on niin tärkeitä, että on hyvä että takkeja löytyy jokaiselle säälle”. Tismalleen näin! Takkeja tarvitaan aina, kunhan niitä vaan mahtuu säilyttämään jossain…

tikkitakki H&M Trend*, huivi Balmuir*,
hanskat Moschino, farkut J.A.P., nilkkurit Agile

Sain valta H&M:n syksy-talvi-mallistosta muutaman suosikkini, ja tämä takki oli ylivoimainen suosikkini koko mallistosta!

Takista tulee toisaalta mieleen 70-luvun tikatut makuupussit. Kun takki on vielä päällä ihanan reilu, se päällä tuntuu kuin olisin pieni lapsi makuupussissa, turvassa kylmältä maailmalta.

Toisaalta taas takissa on myös hieman ylellistä kartanonrouvafiilistä. Ihan kasuaalisti olen tässä matkalla talleille. Olenhan kartanonrouvana Skotlannin nummilla, ja ajattelin lähteä hevosellani Tuulispäällä tarkistelemaan tiluksia…

Talvipukeutuminen on Suomessa oikeasti välillä hyvin hankalaa. Paksu untuvatakki on näille säille vielä liian kuuma. Villakangastakki taas kastuu hetkessä märäksi kun sade yllättää. Ohuen, sadetta kestävän takin alle taas tarvitsee monta vaatekerrosta, jottei vilu iskisi.

Juuri näihin tilanteisiin olen havainnut tämän tikkitakin täydelliseksi! Takki on sopivan ohut, mutta lämmittää kuitenkin mukavasti. Alle mahtuu vaatekerroksia jos tarve vaatii, ja takin pinta hylkii vähän vettä.

Nyt voi siis sanoa, että oli sää mikä hyvänsä, niin minä pärjään kyllä!

Kuvat: Ida / Ida365

Meikkipussissani tänään

tunnetila: vinkkaus

Jee, pitkästä aikaa meikkipostaus! Näitä aina moni toivoo, mutta jostain syystä viime aikoina nämä ovat jääneet kaiken muun jalkoihin.

Testailen arjessa uusia meikkejä, mutta tuotteista raportointi jää nykyään valitettavan vähälle. Ja nyt kun vihdoin saan meikkipostauksen aikaan, niin mukana ei ole juurikaan uutuuksia, vaan vanhat, jo pidempään käytössäni olleet tuotteet.

Mutta tällainen minä olen. Jumitun aina johonkin lemppariin, oli kyseessä kosmetiikka tai vaatteet, ja käytän samoja juttuja kuukausi kaupalla putkeen.

Chanelin luomivärinelikko (38 Premier Regard) on edelleen lempparini, eikä tunnu loppuvan käytöstä huolimatta koskaan. Myös Chanelin poskipuna (72 Rose Initiale) on ollut meikkipussissani jo useamman vuoden, muttei sekään näytä kulumisen merkkejä.

Parasta ennen päivykset näissä on aina suositellusti 18kk avaamisesta, mutta puuterimaiset tuotteet säilyvät kyllä. Käytän niitä huoletta vuosikausia, vaikkei ehkä saisi…

Myös vanha ripsivärisuosikkini, Benefitin They’re Real! on edelleen meikkipussissani. Välillä testailen muita ripsareita, mutta lähes joka kerta kun käyn jossain reissussa ja törmään ulkomailla Benefitin tuotteita myyvään liikkeeseen, ostan mukaani yhden tai kaksi They’re Realia.

Tykkään kyseisestä ripsarista muuten paljon, mutta sitä on älyttömän hankala saada irti ripsistä millään muulla kuin Benefitin omalla puhdistusaineella. Löysin putsaria taas onneksi Amsterdamista, joten nyt voin hyvillä mielin käyttää Benefitin ripsiväriä.

Vanhoja tuttuja suosikkejani ovat niin ikään YSL:n valokynä, Isadoran Eye Lifetr Duo Highlighter*, Anastasia Beverly Hillsin Dipbrow* ja Lumenen nestemmäinen liner*.

Vaikka kuvan meikit on pääosin vanhoja tuttuja, niin muutama vinkki minulla kuitenkin olisi. Ensimmäinen vinkki tulee (ainakin) kaikille Bette Boxin tilaajille.

Olin mukana lokakuun bloggariboksissa omalla lempituotteellani, eli Lumenen Instant Glow Sävyseerumilla*. Seerumista lähetettiin kaikille sama sävy, ja tuo aiheutti vähän harmistusta. Isolle osalle suomalaisista kun tuo alkuperäinen seerumin sävy on vähän liian tumma.

Myös minulle seerumi on sellaisenaan tumma, mutta sekoitan sitä aina toiseen tuotteeseen. Marraskuun Bette Boksissa tuli kiva yllätys, nimittäin IsaDoran Natural Matt -meikkivoide sävyssä 10 Matt Porcelain*.

Vaikka olen vaalea, niin IsaDoran meikkivoide on niin paksu ja mattainen, että se tuntuu minulle jopa liian vaalealta. Saan siihen kuitenkin täydellisen sävyn ja ihanan kevyen koostumuksen, kun sekoitan siihen Lumenen sävyseerumia.

Eli kaikki Te, joille Lumenen sävyseerumi oli liian tumma ja IsaDoran -meikkivoide on liian paksu tai mattainen, niin tässä oiva vinkki! Mikä parasta, tässä kahden Bette Boksin sisällöt yhdistyvät saumattomasti!

Toinen uusi ihana tuote, johon olen kuluneen kesän ja syksyn aikana tykästynyt, on YSL:n CC-voide Top Secrets*. Tuote tasoittaa ihon sävyä ja siinä on suojakerroin SPF 35. Minulla on käytössä sävy Apricot, joka on aika kiva päivettyneellä kesäihollani.

Käytin voidetta sellaisenaan kasvoilla kesälomareissulla, mutta nykyään voide on minulle vähän liian tumma. Käytän sitä kuitenkin tasoittamassa ihoani, eli primerin tavoin. Toimiva ja kivan ylellinen tuote, joka alkaa valitettavasti olla jo ihan lopussa.

Ihanan ylellisiä ovat myös EcoToolsin meikkisiveltimet*. Siveltimet ovat todella kauniita, ja niiden ekologisuudesta tulee aina hyvä mieli kun niitä käyttää. Sain muuten juuri ennen Amsterdamin reissuani testiin EcoToolsin matkakokoiset siveltimet, ja ne olivat vastaus vuosien unelmiini! Taidan tehdä niistä ihan oman postauksensa.

Minulle käy usein niin, että löydän kaikkea uutta kivaa meikkipussiini keväällä, ja käytän sitten kyseisiä tuotteita koko vuoden. Vuodenvaihteessa tuotteet sopivasti loppuvat, ja sitten on taas aika uusille keväisille löydöille. Kevättä odotellessa!

Että mitähän hittoa?

tunnetila: hämmästys

Tyhjensin muutama päivä sitten pesukonetta. Kuudessakympissä pestyjen lakanoiden välistä tipahti lattialle harmaa möykky. Sydän muljahti rinnassa. Möykky näytti nimittäin erehdyttävästi yhdeltä lempineuleistani.

Voiko olla, että olen pessyt vahingossa Granan silkki-kashmirneuleeni lakanapyykin seassa kuumassa lämpötilassa? Neuleen, jonka pesuohjeessa mainitaan käsinpesu viileässä.

Kädet vapisten avasin möykyn, ja kyllä, silkki-kashmirneuleenihan se oli!

neuletakki ja neule Grana, huivi Balmuir*,
farkut J.A.P., laukku JOOP!, nilkkurit Agile

Ennen kun ehdin aloittaa naapuriin asti kuuluvan EEEEEEEIIIIIIIIII! -huudon, totesin neuleen näyttävän ihan normaalilta. En ollut uskoa silmiäni.

Ravistelin neuleen nopeasti auki ja kyllä, ensisilmäys piti paikkansa. Neuleelle ei ollut tapahtunut pesussa mitään! Neule näytti tismalleen samalta kuin aina ennenkin. Miten tämä voi olla mahdollista?

Ohuessa neuleessa on 85% silkkiä, 15% kashmiria. Onkohan siellä ruudun toisella puolella materiaaliammattilaista, joka uskaltaisi heittää villin veikkauksen miksi neuleelle ei tapahtunut mitään 60 asteen pesussa ja kovassa linkouksessa?

Kyseinen neule on minulla päällä näissä eilen otetuissa kuvissa, ja kuten huomaatte, neule näyttää moitteettomalta. Aika huikea juttu!

Kuluneella viikolla tapahtui myös toinen juttu, joka sai aikaan muljahduksen rinnassa. Voitin nimittäin lotossa!

Muutama viikko sitten lotossa oli yli 14 miljoonan euron potti. Lottosin silloin kolme riviä, ja unohdin saman tien koko jutun. Vasta alkuviikosta tuli jotain puhetta lottoamisesta, ja silloin muistin lotonneeni pari viikkoa sitten.

Aloin tarkistaa numeroita. Löytyy, juu, juu, no tämäkin on… Minulla oli yhdessä rivissä viisi oikein! Sydän hakkasi ja olin seota onnesta. Minulla ei ole koskaan ollut viittä oikein!

Kuvitellut setelit alkoivat vilistä silmissäni samalla kun tuntui että happi loppuu. Kädet vapisten siirryin voitonjakoon. Viidellä oikein voittaa…. VAJAAT VIISIKYMPPIÄ! Mitä helvettiä?

Kun potti on yli 14 miljoonaa, niin sitä helposti luulisi, että siitä riittäisi myös pienempien summien voittajille vähän suurempia voittoja. Etenkin kun kyseisellä viikolla kenelläkään ei edes ollut 7 oikein tulosta. Mutta ei nähtävästi.

Siinä se sitten meni, elämäni lottovoitto. En nimittäin usko, että tulen enää koskaan saamaan lotossa edes viittä oikein.

Olenkohan minä nyt jotenkin kiittämätön ja kohtuuton kun voitin kuitenkin lotossa, ja silti vain marmatan? Suuremmalta lottovoitolta minusta kuitenkin tuntuu se, että silkki-kashmirneuleeni selvisi vahingoittumattomana konepesusta.

Ainakin säästin siinä rutkasti enemmän rahaa, kuin tuossa oikeassa lottovoitossa.

Kuvat: Ida / Ida365

Kunnes flunssa meidät erottaa

tunnetila: tyytyväisyys

Olin alkuvuodesta kipeänä noin neljä kuukautta. Kaaduin sänkyyn kuumeisena muistaakseni tammikuun viides päivä, ja ihan kunnolla olin terve seuraavan kerran 11.4.

Koko tuon ajan minulla oli pientä lämpöä, ja keuhkoja raastava yskä. Kolmen kuukauden sairastelun jälkeen sain lääkäriltä arvion: hinkuyskä, keuhkoklamydia tai mykoplasma. Todennäköisimmin mykoplasma.

Mikään diagnooseista ei varsinaisesti houkutellut, mutta oli ihana kun kaikelle sairastelulle löytyi vihdoin edes joku nimi. Ihan sama oliko diagnoosi sitten oikea vai ei.

Ärsyttävää mykoplasmassa oli se, että tauti tulisi hoitaa heti sen puhjettua. Ilman hoitoa mykoplasma paranee noin kolmessa kuukaudessa. Olin jo yskinyt kolmisen kuukautta, joten toivoa paremmasta oli, enkä saanut mitään lääkettä tautiini.

Huhtikuun alussa päätin alkaa lääkitä itse itseäni. Olin saanut joskus testiin paketillisen Minisunin Super Defence -tabletteja*, ja päätin napsia niitä kahden tabletin päivävauhdilla. Ei niistä kai mitään haittaa olisi.

Super Defencen lisäksi otin käyttöön jo useamman vuoden kurkukipujani helpottaneen Vogelin Echinasea kurkkusuihkeen. Aloin käyttää kurkkusuihketta päivittäin. Pari suihkausta noin kymmenen kertaa päivässä.

Vajaat kaksi viikkoa käytön aloittamisesta tunsin itseni vihdoin terveeksi. En tiedä oliko paranemisella jotain yhteyttä omatoimilääkintäni kanssa, vai oliko tauti jo tullut muutenkin tiensä päähän. Olin kuitenkin vihdoin terve, joten en uskaltanut lopettaa lisäravinteiden napsimista.

Olen nyt syönyt Super Defenceä, ja suihkinut menemään Echinaseaa, tauotta huhtikuun alusta, eli 8kk. Päivääkään, en edes lämpimiä kesäpäiviä reissussa, ole jättänyt väliin.

Kysyin kerran apteekista kuinka pitkään Minisunin tabletteja voi syödä. Onko liian pitkästä käytöstä haittaa? Ei kuulema ole, jos määrä pysyy sallitun rajoissa (1-2 tablettia päivässä). Hyvä!

Entä sitten kurkkusuihke. Voiko sitä käyttää liikaa? Juttelin asiasta erään lääkärin kanssa. Hän kertoi, että vaikka hänellä käy flunssakausina päivittäin flunssapotilaita, hän ei ole ollut kymmeneen vuoteen flunssassa. Salaisuudekseen hän mainitsi juuri kyseisen Echinasea suihkeen.

Lääkäri kertoi, että hänellä on työpöydällään aina pullollinen suihketta, ja jokaisen potilaskäynnin välillä hän pesee kätensä ja suihkauttaa suihketta kurkkuunsa. Suihke muodostaa kurkkuun antibakteerisen kalvon, joka estää pöpöjen kiinnittymisen. Eli ei, liikakäyttö ei tässäkään tapauksessa taida olla mahdollista. (Jos siis pysytään kohtuuden rajoissa).

Minulla on aina yksi kurkkusuihkepullo yöpöydällä, toinen töissä, ja kolmas käsilaukussa. Suihkin menemään aina kun siltä tuntuu. Olen töissä monitoimitilassa (= hyväksyttävämpi nimitys avokonttorille), ja aina kun joku siellä yskäisee, työkaverini huikkaa minulle ”Nina, nyt kannattaa taas suihkauttaa!”

Heh, taidan olla kurkkusuihkeineni jo vähän vitsi, mutten oikeasti uskalla lopettaa sen käyttöä ikinä!

En halua edes laskea kuinka monta kymmentä tablettipakkausta tai suihkepulloa olen lähiapteekistani ostanut, mutta sen voin sanoa, että rahaa on palanut ihan sievoinen summa. Mutta terve olo on jokaisen kulutetun sentin arvoinen!

Viime viikonloppuna minulla oli ensimmäistä kertaa vapaata sitten lokakuun alun. Taisin rentoutua vähän liikaa, sillä heti viikonloppuna minulle iski pienoinen flunssa. Silmät ja nenä vuosivat, ja olo oli kipeä. Tuo oli ensimmäinen kerta kahdeksaan kuukauteen, kun olin vähän flunssainen.

Ehdin jo säikähtää että nytkö tämä flunssaputki alkoi, mutta kappas, jatkoin edelleen Super Defencen syömistä ja kurkkusuihkeen suihkimista, ja koko alkanut flunssa meni ohi kolmessa päivässä. Hurraa!

Viime vuosina olen kärsinyt pitkistä flunssista turhautumiseen ja itkuun asti, joten jos nyt pääsin tästä flunssasta kolmen päivän niistämisellä, niin jihuu! Taidan jatkaa tätä itse keksimääni lääkitystä hamaan tulevaisuuteen.

Eläköön, Suomi 100 vuotta!

tunnetila: onni

Itsenäinen Suomi täyttää tänään 100 vuotta! Tarkoituksena oli viettää tämä merkittävä tapahtuma jotenkin näyttävästi ja ikimuistoisesti, mutta syksyisen kiireen keskellä itsenäisyyspäivän tulo pääsi yllättämään.

Onneksi juhlatunnelmaan pääsee myös kotioloissa, itsensä arkisilla, mutta tärkeillä suomalaisilla asioilla ympäröiden.

Aamuni aloitin syömällä Kokkikartanon riisipuuroa* Arabian lautaselta* Hackmannin aterimilla. Kokkikartanon riisipuuro on paras puurovaihtoehto, jos puuromestarin titteliä kantavaa äitiäni ei aamupuuron keitossa näy, tai jos itse käyttää aamun ensimmäiset hetket mielummin sängyssä pötköttelyyn kuin puuron hauduttamiseen.

Juhlaillallinen (tietysti se perinteinen Kotipizzan pizza) syödään Iittalan astioista, ja Suomi 100 vuoden juhlaviini nautitaan niin ikää Iittalan laseista. Tunnelmallisen kattauksen kynttilät on Havilta, servetit ja tarjoiluastiat Marimekolta, keittiötekstiilit Vallilalta. Jälkkärijätski taas tulee Kolmelta Kaverilta.

Sänkyyn on pedattu juhlavuoden kunniaksi valmistetut Finlaysonin Kestit -lakanat*, ja kylppärin pyyhkeet on Balmuirilta.

Illaksi ajattelin pukeutua Katri Niskasen mekkoon, ja jalkaan sujautan vuosia vanhat, jo moderneiksi klassikoiksi muodostuneet Minna Parikan Morticiat. Korut valikoin Kalevala korulta, ja huulille sipaisen Lumenen punaa*.

Satavuotias itsenäinen Suomi merkitsee minulle valtavasti kaikilla tasoilla, ja on tietysti todellisuudessa kaikkea muuta kuin materiaa. Itsenäinen Suomi merkitsee minulle äänestysoikeutta ja vaikuttamisen mahdollisuutta, sananvapautta, mahdollisuutta hyvään elintasoon, vapautta matkustaa jne.

On kuitenkin hyvä aina välillä muistuttaa itseä siitä, miten paljon ympärillämme on kotimaista muotoilua, ja miten laadukasta ja ylellistä tuo kaikki meille suomalaisille jopa arkiseksi muodostunut design on.

Itsenäisyyspäivän ilta menee meillä pitkälti perinteisissä merkeissä Linnan juhlia seuraten. Ennen Linnan juhliin siirtymistä ajattelin leiriytyä yksin sohvalle ja virittäytyä Yle Areenan pariin. Suunnitelmissa on nautiskella vihdoin lähes kolmetuntisesta suurbaletista Kalevalanmaa.

Toivoin ehtiväni Kansallisoopperaan katsomaan tämän Suomi 100 -vuoden kunniaksi tehdyn Kenneth Greven teoksen, mutta kun aikaa ei ole ollut, on mahtavaa, että teos on katsottavissa myös Yle Areenassa. Upea kotimainen palvelu sekin!

Tänään siis juhlitaan 100 vuotiasta Suomea. Voi että miten hieno päivä tiedossa! Upeaa päivää Teille kaikille!

Onnea Suomi 100 vuotta! Eläköön! Eläköön! Eläköön!