All Posts By

Nina

Ostin, kun halvalla sain!

tunnetila: huvitus

Sitä luulisi, kun on ollut vuoden ostamatta mitään, että kaikkeen ostamiseen tulee tuollaisen ”harkintapaussin” jälkeen mukaan järki. Että kaikki tulevat hankinnat tulisi tehtyä vasta tarkan harkinnan päätteeksi.

Mutta ehei, tämän kesän alennusmyynneissä minulta on päässyt vähän mopo karkaamaan käsistä, ja olen ostanut vaikka mitä. Parikin vaatetta ihan vain siksi, kun sain halvalla!

t-paita ja pellavahame Lindex, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, korvikset Lillan Helsinki*, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kävin sukusynttäreiden jälkeisenä päivänä Kuopiossa kauppakeskus Matkuksessa, ja Lindexissä päädyin sovituskoppiin kahden aletuotteen kanssa.

Musta laadukkaanoloinen puuvilla t-paita Lindexin premium-mallistosta maksoi 5€ ja musta, edestä napitettava pellavahame, oli saanut hinnakseen 7€. Vaatteiden alkuperäiset hinnat olivat kolmen kympin molemmin puolin.

T-paidat tulevat aina tarpeeseen, mutta pellavahame oli niin ysäriä, että melkein puistatti. Minulla oli 90-luvulla lähes vastaavanlainen hame, enkä sovituskopissa hametta päälle mallaillessani ollut varma, olinko valmis palaamaan pukeutumisessa takaisin nuoruuteeni. Hame oli sitä paitsi minulle liian iso.

Alehinnat tuntuivat kuitenkin niin kutkuttavilta, että päädyin lopulta ostamaan molemmat. Ostin vaatteet kaamea ajatus mielessäni. ”Otan nämä mukaan kesälomareissulle, ja jos ne sattuvat menemään reissussa pilalle, niin eipä haittaa, koska ne olivat niin halpoja.”

Oikein säikähdin, kun sain itseni kiinni tuollaisesta ajattelutavasta. Julistanhan olevani kovasti kertakäyttökulttuuria vastaan, enkä missään nimessä halua ostaa kertakäyttöisiä vaatteita. Vaatteiden laatu vaikutti kuitenkin niin hyvältä, etten voinut jättää niitä kauppaan tuolla hinnalla. Koko asu maksoi yhteensä 12€.

Suunnitelmani mukaisesti otin molemmat vaatteet (ostokseni siis kuvissa) mukaan Montenegron reissulle, ja ilokseni totesin vaatteiden olevan täydellisiä helteisiin säihin. En ajatellut kertaakaan, että vaatteet olisivat olleet jotenkin kertakäyttöisiä tai epämieluisia, päin vastoin.

Käytin napillista pellavahametta reissussa todella paljon. Etenkin matkustuspäivinä, joita meillä oli useita kun reissasimme kaupungista toiseen, hame oli täydellisen vilpoinen ja hengittävä, mutta tarvittaessa myös peittävä. Hameen reilu koko käänty myös eduksi. Se ei kiristänyt mistään, vaikka kuumuus vähän turvotti tätä reissulaista.

Matkalla hame oli siis oikein hyvä ja huoleton vaate, mutta nyt kotona olen katsellut sitä hieman epäilevästi. Luulen, etten tule enää koskaan pukeutumaan siihen. Ysärifibat taitavat sittenkin olla vähän liian vahvat. Mutta t-paita, se on päässyt käyttöön myös täällä kotona, ja tulee varmasti olemaan lemppari vielä pitkän ajan päästä!


Ahkerassa käytössä tulevat olemaan myös Stella McCartneyn eläinkuosiset espadrillot, jotka ostin keväällä Zadaasta. Näiden kenkien kanssa oli muuten käydä hassusti.

Kengät olivat minulle muuten oikeaa kokoa, mutta ne painoivat rintavaa jalkaani jalkapöydän päältä lähes veriselle uurteelle. Kävelin kengillä kerran lähikauppaan, ja melkein itkin kun pääsin kotiin. Jalkoihini sattui vietävästi.

Olin jo laittaa kengät myyntiin, mutta sitten päätin käydä suutarin juttusilla. Päätimme suutarin kanssa tehdä kengän päälle pienen ”läpän”, eli tuoda tilaa jalkapöydälle leikkaamalla kengän päälle pienet halkiot molemmin puolin.

Halkioita ei juuri erota (kts. kuva yllä), mutta jalalle ne tuovat juuri kaivatun lisätilan. Hurraa!

Tämä kikka kannattaa laittaa muistiin, jos myös joku Teistä kärsii rintavasta jalasta, ja joutuu jättämään usein kivat kengät kauppaan sen vuoksi.

Mites Teillä meni aleostoksilla? Kävittekö, vai jätittekö alennusmyynnit väliin? Entä teittekö löytöjä, tai saitteko nyt edullisemmin jotain, mistä olette jo pidempään haaveilleet?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Lomalle Montenegroon – Mitä ottaa huomioon?

tunnetila: vinkkaus

Montenegro on ihana, ihana ja vielä kerran ihana! Yhden maan sisällä ehtii parin viikon loman aikana kokea 1100-luvulta säilyneiden kivitalojen lumon, vanhojen kaupunkien houkuttelevat pikkukadut, sykkivän rantaelämän ja henkeäsalpaavan upeita luonnonpuistoja. Ja tämä kaikki löytyy ihan pieneltä alueelta, noin sadan kilometrin säteeltä!

Poimin tähän postaukseen muutaman vinkin Montenegroon matkustaville. Jos mitä tahansa kysyttävää tulee niin kysykää, kerron mielelläni lisää. Mutta nyt niiden vinkkien pariin!

Jos haluat lomalle Montenegroon, niin suosittelen suoraa lentoa esimerkiksi Norwegianin siivin Helsingistä Tivatiin. Me lensimme Finskillä Dubrovnikiin ja ylitimme maiden rajan kolmen Dubrovnik-päivän jälkeen bussilla.

Bussimatka Dubrovnikista Montenegron puolelle, esim. Kotoriin, on kilometreissä lyhyt, mutta rajalla on kaksi passintarkastusta, joissa molemmissa kuluu aikaa. Meillä tuo 90km matka kesti lähes 4 tuntia, ja jälkeenpäin kuulimme päässeemme kohtalaisen helpolla. Eräillä Kotorissa tapaamillamme puolalaisturisteilla tuohon alle sadan kilometrin matkaan oli mennyt bussilla tullitarkastuksineen 6h! Oli ollut kuulema aika tuskaista hikoilla kuumassa bussissa 6h…

Tuo neljän tunnin bussimatka mielessämme aloimme pohtia, miten ylitämme rajan kun olimme tulossa takaisin Montenegron puolelta Kroatiaan. Olimme tuolloin Herzeg Novissa, ihan Kroatian rajan tuntumassa. Bussi Herzeg Novista Dubrovnikiin olisi maksanut kahdelta vähän yli 30€.

Hintoja tutkittuamme päädyimme ottamaan tuolle matkalle montenegrolaisen auton kuskeineen. Auton hinta tuolle matkalle oli 45€. Matkustimme tilavasti ja mukavasti hyvin ilmastoidussa autossa, kuski hoiti tullimuodollisuudet puolestamme (meidän ei edes tarvinnut poistua autosta), ja koko matka kesti vähän yli tunnin! Pakko todeta, että nuo olivat parhaiten käytetyt 45€ pitkään aikaan.

En osaa sanoa, miten tullimuodollisuudet omalla vuokra-autolla sujuvat, mutta ainakin paikallisen kuskin kanssa kaikki meni täydellisesti. Auton ja kuskin sain vuokrattua paluu matkaa varten Herzeg Novista näppärästi linja-autoasemalta.

Kun pääset, tavalla tai toisella, Montenegroon, kannattaa muistaa pari asiaa. Maa ei kuulu EU:hun. Moni puhelinliittymä toimii veloituksetta kotimaan datapaketteineen EU:n alueella, mutta Montenegrossa kannattaa olla netissä WiFin voimin, jos vain mahdollista. Ainakin jos haluaa välttää yllätysisot puhelinlaskut.

Vaikka maa ei EU:hun kuulukaan, on siellä silti käytössä eurot. Olipa ihanaa kun Dubrovnikin jälkeen ei tarvinnut enää miettiä mikä maksaa mitäkin. (Kroatian rahayksikkö on siis kuna, vaikka maa on EU:n jäsen).

Ihan niin edullista Montenegrossa ei ollut mitä ajattelin, mutta huomattavasti halvempaa kuitenkin kuin Dubrovnikissa. Ehkäpä euro on nostanut tuotteiden hintoja, kuten teki aikanaan Suomessakin.

Montenegron lainsäädännön mukaan kaikkien ulkomaalaisten on rekisteröidyttävä maassa olevaksi 24 tunnin kuluessa maahantulosta. Hotellit hoitavat tuon ilmoituksen samalla, kun hotelliin kirjaudutaan sisään. Me majoituimme ensimmäisessä etapissamme Kotorissa yksityismajoituksessa, joten meidän tuli tehdä tuo rekisteröityminen itse. Rekisteröinnin (käytännössä muutaman euron kaupunkiveron maksaminen ja siitä saatava kuitti oleskelusta) voi tehdä esimerkiksi poliisiasemalla, tai sitä varten olevissa toimipisteissä.

Ulkoministeriö varoittelee sivuillaan, että rekisteröinnin puuttuminen saattaa aiheuttaa sakot ja maastapoistumismääräyksen, sillä rekisteröintilomaketta näytetään rajalla maasta poistuttaessa. Tämä siis kannattaa ottaa huomioon jos olette omalla vuokra-autolla liikenteessä, ja jos ette yövy hotellissa, joka hoitaa rekisteröinnin automaattisesti.

Jos reissaatte kaupungista toiseen ilman vuokra-autoa, niin matkat voi tehdä paikallisbusseilla. Hitaita bussit ovat, koska pysähtelevät vähän missä sattuu, mutta kyydit maksavat muutamia euroja. (Esimerkiksi Kotor-Perast 1€, Budva-Herzeg Novi 8€.)

Eräälläkin bussimatkalla vieressäni istunut mummo pyysi kuskia jättämään hänet kaupan kulmalle kun siinä pitäisi käydä. Kuski pysähtyi ja jätti mummun siihen, vaikkei bussipysäkkiä ollut lähimaillakaan. (En siis oikeasti ymmärtänyt mitä mummu kuskille jutteli, mutta kassin kanssa hän paineli kauppaan ostoksille bussin jatkaessa matkaa eteenpäin.)

Reissaaminen Montenegrossa kaupungista toiseen kannattaa ehdottomasti, sillä vaikka välimatkat kaupunkien välillä ovat vain muutamia kymmeniä kilometrejä, niin tunnelmat saattavat kaupungista toiseen vaihdella ihan älyttömästi!

Esimerkiksi Kotorista Budvaan on vain noin 23km, mutta tunnelma kaupunkien välillä on kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Kotorissa ihastellaan maisemia vaikkapa kuntoilemalla, kiipeämällä 1350 porrasta Sveti Ivanin linnoitukselle, josta avautuu henkeä salpaavat maisemat Kotorin lahdelle, Budvassa meno on kuin Ibizalla.

Budvassa DJ:t soittavat rantaklubeilla musiikkia aamusta iltaan, ja kaikkea olemista rytmittää jatkuva basson jumputus, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Budvassa on Euroopan parhaita klubeja, Kotorissa taas on Kissamuseo, ja Kotorissa katukissat hoitavat poikasiaan kaduilla paikallisten asukkaiden tuodessa niille ruokaa ja vettä.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, kummassa paikassa viihdyimme tällä reissulla paremmin… Mutta molemmat paikat oli ehdottomasti kiva nähdä ja kokea!

Tässäpä muutamia yleisiä asioita, joita tuli mieleen Montenegrossa reissaamisesta. Huh, toivottavasti jaksoitte lukea maratonpostauksen tänne asti!

Seuraaviin postauksiin kokoan omat suosikkini Montenegrossa näkemästäni ja kokemastani. Jos Montenegro kiinnostaa, niin pysykää kuulolla! Ja muistakaa, kysyä saa!

Housut, joita etsin 14 vuotta

tunnetila: ilo

Minulla oli valkoiset leveälahkeiset pellavahousut kesällä 2004. Ra-kas-tin noita housuja! Housujen vähän liian pitkät lahkeet laahasivat maata aina kun viiletin niillä paikasta toiseen. Lahkeensuut hankautuivat ensin puhki, ja sittemmin muuttuivat täysin riekaleiksi. Rakastin housuja silti, ja käytin niitä repaleisista lahkeista huolimatta päivittäin koko kesän.

Tuli kesä 2005. Kaivoin innoissani repalelahkeiset housuni esiin kaapin pohjalta ja kiskaisin ne jalkaani. Vuoden aikana oli tapahtunut jotain kummallista, enkä enää mahtunut housuihini.

Tuon kesän 2005 alusta lähtien olen etsinyt itselleni juuri niitä oikeita valkoisia leveitä pellavahousuja korvaamaan vanhat rakkaat pöksyni.

Neljätoista vuotta siihen meni. Mutta nyt, nyt minulla on taas juuri sellaiset pellavahousut kuin olen halunnut! Korkea vyötärö, vähän liian pitkät, todella leveät lahkeet, vetoketju ja taskut. Ai että, olen niin iloinen!

toppi Nanso, housut Max & Co, korvikset Butoni Design*, kangaskassi LoveBeauty*, espadrillot NOME*

Minulla kävi viime viikolla varsinainen onnenpotku. (Jep, taas yksi niitä pieniä lottovoitolta tuntuvia asioita arjessa.) Satuin piipahtamaan Stockalla juuri sinä päivänä, kun siellä myytiin kaikki loput aletuotteet -80% alennuksella. Kyllä, luit oikein, alennusprosentti oli 80%!!

Osuin paikalle iltapäivällä, ja myyjät jo siirtelivät tyhjentyneitä rekkejä takahuoneisiin. ”Voi kunpa olisi tiennyt tulla tänne heti aamusta”, mietin tyhjiä rekkejä katsellessani. Sitten huomasin yhdellä rekillä roikkuvan vielä muutaman vaatteen. Mukana mm. valkoiset pellavahousut ja valkoinen silkkitoppi.

En edes katsonut vaatteiden kokoa vaan marssin niiden kanssa suoraan sovituskoppiin. Toppi oli ihana ja näytti päälläni kivalta, vaikka olikin vähän reilu. Housut taas olivat ainakin 15cm liian pitkät, mutta istuivat lantiolta kauniisti. Eli ei kun kassan kautta kotiin!

Housujen ovh. oli 155€, mutta alennuksen jälkeen maksoin niistä 31€. Ihan superhyvä löytö! Menin suoraan Stockalta luotto-ompelimooni ja jätin housut sinne lyhennettäväksi. Housujen lyhentäminen maksoi 25€, joten housujen kokonaishinnaksi tuli 56€. Säästin siis 100€, ja sain itselleni vihdoin täydelliset ja laadukkaat pellavahousut!

Kuinkahan kauan ehdin käyttää näitä housuja ennen kuin lahkeista tulee taas repaleiset?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Matkavinkkejä Dubrovnikiin

tunnetila: muistelu

Kävimme muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran Kroatiassa. Ihastuin iki hyviksi pieneen pohjoisessa sijaitsevaan Rovinjin kaupunkiin. Etelämmässä sijaitsevasta Dubrovnikista taas olin kuullut oikeastaan pelkkää huonoa, joten en yhtään innostunut, kun mieheni ehdotti, että lennettäisiin tämän kesän pääkohteeseemme Montenegroon Dubrovnikin kautta.

Olin kuullut Dubrovnikin olevan kallis, täynnä turisteja ja menettäneen alkuperäisen tunnelmansa. Suostuin kuitenkin lopulta reittiehdotukseen, ja nyt on sitten tullut nähtyä ja koettua Dubrovnik omin silmin.

Olimme matkan aikana siellä pariin otteeseen. Reissun aluksi kolme yötä, ja pari päivää vielä pois tullessa. Tuolla kokemuksella täytyy sanoa, että olen Dubrovnikin arvostelijoiden kanssa monista asioista täysin samaa mieltä.

Ainakin heinäkuun lopussa Dubrovnikin vanhassa kaupungissa turistien määrä oli välillä suorastaan ahdistava. Ja kun lämmintä oli viimeisinä päivänä yli +40, niin fiilis oli paikoitellen aika tukala. Kaikki oli myös hirvittävän kallista. Eräskin lounas maksoi kahdelta 70€, vaikka juomina oli vain lasillinen proseccoa ja olut, ei alkuruokia tai viinipulloa, ja vain yksi jälkkäri.

Jos kuitenkin haluat nähdä ja kokea Dubrovnikin, niin ohessa muutama vinkki, jotka olivat minulle reissumme parasta antia.

Vanhan kaupungin muurit

Kaikkialla sanotaan, että mitä Dubrovnikissa teetkin, niin vanhan kaupungin muurien päällä käveleminen täytyy kokea. Tähän toteamukseen on helppo yhtyä. Muurilla käveleminen antoi upeiden maisemien lisäksi paljon pohdittavaa historiasta, muurien tärkeydestä entisaikaan kaupungin puolustuksessa, sekä Dubrovnikin kohtaamista sodista, joista viimeisimmästä ei ole aikaa kuin alle 30 vuotta.

Reitti muurien päällä on pari kilometriä pitkä, ja sen kävelee noin tunnissa. Reitin varrella on pieniä kahviloita ja gallerioita sekä vanhoja torneja, joten jos näissä haluaa piipahtaa, niin muurilla kävelemiseen kannattaa varata aikaa vähintään pari tuntia.

Gallerioista suosikkini oli The Pulitika Studio. Suosittelen piipahtamaan siellä. Jos et tykkää näyttelystä, niin ainakin pääset hetkeksi varjoon paahtavalta auringolta.

Sisäänpääsy muurille oli pöyristyttävät 30€/hlö (Kroatian rahayksikkö on kuna, mutta euroiksi muutettuna sisäänpääsy oli tuon kolmisen kymppiä), mutta minä maksoin sen mukisematta. Toivon vain, että tuo raha käytettäisiin muurin ja vanhan kaupungin aarteiden yläpitoon, eikä olisi pelkkää turistien rahastusta. Tiedä häntä.

Apartementokset 

Asuimme mennessä kolme yötä Lapadissa, eli vanhan kaupungin vieressä sijaitsevassa kaupunginosassa. Palatessa olin varannut viimeiseksi yöksi huoneen vanhan kaupungin sydämestä. Ajattelin että maksoi mitä maksoi, halusin olla ihan ytimessä, ja ottaa viimeisistä päivistä kaiken irti.

Jos olisin tiennyt, mikä hullunmylly tuo vanha kaupunki heinäkuun lopussa on, olisin asunut ihan mieluusti myös pois lähtiessä Lapadissa. Mutta onpahan nyt tullut asuttua yksi yö rakennuksessa, jonka rakennusvuosi on 1500. Ja asunto oli kiva, rauhallinen ja hyvin ilmastoitu, eli ei sinänsä mitään valittamista, mutta yksi yö maksoi 150€, kun taas Lapadin asunnossa yön hinta oli noin 100€.

Molemmat asuntomme olivat apartementoksia, eli paikallisten omistamia pieniä perheyrityksiä. Lapadin asunnon (Apartements Kovacec) omisti hyvin sympaattinen vanhempi mies, vanhan kaupungin asunnon (Vicelic Guest House) vuokrausta pyöritti nelikymppinen mies äitinsä kanssa.

Lapadissa maksoimme omasta rauhasta ja upeasta terassista merinäköalalla (kuvissa alla), vanhassa kaupungissa sijainti hilasi hinnan korkeammaksi. Jos jompaa kumpaa majoitusta täytyy suositella, niin käännyn ehdottomasti Lapadin puoleen.

Oli ihana istua iltaisin omalla terassilla ja nauttia kauniista auringonlaskusta, ja keskustan hälinä oli muisto vain. Lapadin asunnon vieressä oli myös ”salainen uimapaikka”, joka pesi keskustan täydet uimapaikat mennen tullen.

Uimarannat

Dubrovnikilaiset uivat kaikkialla! Tämän tästä törmäsi johonkin kallionkielekkeeseen, jolta ihmiset hyppivät uimaan. Kauempana vanhasta kaupungista on ”virallisia” uimarantoja aurinkotuoleineen ja -varjoineen, mutta ihan vanhan kaupungin muurien ulkopuolella oli useita uimapaikkoja, jotka tuntuivat olevan enimmäkseen nuorison suosiossa.

Monien uimapaikkojen yhteyteen oli perustettu pieniä baareja, joista sai ostaa oluita tai muita juomia. Olut maksoi noin 7€, eli hintataso oli aika sama kuin Helsingissä.

Kuten edellä mainitsin, vanhan kaupungin liepeillä olevat uimapaikat olivat aika täynnä. Lapadissa asuntomme omistava mies vinkkasi meille vähän salaisemmasta rannasta, joka oli ihan asunnon läheisyydessä. Kävimmekin siellä aamu-uinnilla joka aamu Lapadissa asuessamme. Vesi Adrianmeressä oli ihanan kirkasta ja puhdasta, ja tuolla uimapaikassa saimme hieman omaa rauhaa.

Satama ja Bon Appetit ravintola

Mainitsin jo alussa Dubrovnikin kalliista hintatasosta. Vanhan kaupungin ravintolakaduilla oli ihan tavallista, että pääruoka-annos maksoi 30€. Alkupalat olivat noin 15€, jälkkärit vähän vähemmän tai saman verran, ja juomien hinnat olivat Suomen tasoa. Yhteen ateriaan sai helposti kulumaan yli 100€ jos otti alkupalat, pääruoat ja juomat. Ihan sama oliko kyseessä lounas vai illallinen.

Siksi ilahduinkin kun löysimme sievän pienen ravintolan vanhan kaupungin ulkopuolelta, läheltä Dubrovnikin satamaa. Liikuimme reissun ajan pääosin bussilla, joten päädyimme satamaan ja Bon Appetit ranintolaan käydessämme ostamassa bussiliput Dubrovnikista Kotoriin, Montenegroon.

Ruoka Bon Appetitissa on niin hyvää ja hinnat niin kohtuulliset, että sinne kannattaa suunnistaa, jos vanhan kaupungin ruuhkat (ja hinnat) alkavat ahdistaa. Satamaan kävelee vanhasta kaupungista noin 40min (pääsee myös bussilla), mutta Lapadista kävelimme siihen vain noin 20min. Ah mikä ihana rauha ja sataman idylli tuon pienen kävelymatkan päässä olikaan!

Ravintolan lähellä oli myös pieni karkkipuoti nimeltä Kras, josta kävin ostamassa vähän herkkuja asunnollemme. Krasin pehmeä hedelmätoffee oli hyvää, mutta heidän suklaansa ei valitettavasti ollut kovin erikoista. Olemme tottuneet täällä Suomessa ihan liian hyvään, kun suklaasta puhutaan. Onpahan nyt kuitenkin tullut maistettua zagrebilaista suklaata.

Ravintola Azur

Toisen ravintolasuosituksen minulta saa ravintola Azur, jonka keittiö on kiva yhdistelmä aasialaista ja välimerellistä keittiötä. Azur sijaitsee rauhallisella pikkukadulla vanhassa kaupungissa, poissa turistimassojen silmistä.

Hintataso on vanhan kaupungin tärkeimpiä ravintolakatuja edullisempi, mutta myös täällä rahaa saa helposti kulumaan satasen yhdellä aterialla. Jos ottaa ruoan päälle vaikka kahvit ja juo ruoan kanssa muuta kuin vettä, niin siinä menee jo 70€.

Mutta periaatteessa täällä pääsee siis halvemmalla, mitä ihan vanhan kaupungin ytimessä.

dubrovnik.with.love

Dubrovnikin vanha kaupunki on täynnä turistikrääsäkauppoja. Kivoimmat ja persoonallisimmat tuliaistuotteet ja postikorti löysin hauskasta dubrovnik.with.love -butiikista.

Koruja, t-paitoja, öljyjä, luonnonkosmetiikkaa, kangaskasseja ja postikortteja. Kaikki tehty käsin persoonallisella otteella. Ihan toista kuin ne iän ikuiset I Love Dubrovnik -laukut ja t-paidat, jotka on valmistettu jossain ihan muualla kuin Kroatiassa.

En itse asiassa ostanut Dubrovnikista mitään, en edes yhtä postikorttia. Mutta jos jostain olisin jotain ostanut, niin se olisi ollut tämä pikkuinen käsityöläisbutiikki.

Suklaata ja chiliöljyä nappasin mukaan vasta kotiin lähtiessä lentokentältä. Siinä kaikki hankkimani Dubrovnikin tuliaiset.

Siinäpä taisi olla tärkeimmät asiat, mitkä tulivat nyt mieleen Dubrovnikista.

Dubrovnik on varmasti hieno kaupunki ja ovathan sen vanha kaupunki ja maisemat ympärillä huikeita, mutta suosittelen välttelemään kohdetta heinä-elokuussa. Tuolloin ihmisiä on siellä liikaa ja vanhasta kaupungista saa sellaisen kuvan, että se on vain kulissi, joka on rakennettu turisteja varten. Totuus tuon ikivanhan kaupungin kohdalla on kuitenkin ihan toinen.

Ja hei muuten, jos olet seurannut Game of Thrones -sarjaa, niin Dubrovnikissa on kuvattu sitä vaikka kuinka monessa lokaatiossa. Kaupunki pursuaa Game of Thrones -kauppoja, ja siellä järjestetään myös GOT -kierroksia (kuten myös Star Wars -kierroksia, sillä siellä on kuvattu niin ikää Star Wars: The Last Jedi -leffaa).

Jos Teille tulee mieleen jotain kysyttävää Dubrovnikista, niin vastaan mielelläni, jos vain osaan!

Vapaa-ajan ylistys

tunnetila: mietteliäs

Viimeisen kesälomaviikon puolikas alkaa huomenna. Palaan töihin ensi torstaina, ja fiilikset on yllättävän hyvät. Siis töihin palaamisen suhteen. Kesälomani kesti tällä kertaa lähes 6 viikkoa, ja voin kerrankin todeta sen olleen riittävästi.

Olen muutaman kerran vaihtanut lomarahoja vapaaksi, ja tein niin tänäkin vuonna. Koen tulevani huomattavan paljon onnellisemmaksi kunnollisesta lomasta kuin rahasta.

Muistan, miten tiukilla rahat oli sinä vuonna, kun olin vuorotteluvapaalla. Kuukausituloni olivat niin pienet, että sain juuri ja juuri maksettua vuokran ja muut pakolliset menot. En kuitenkaan muista olleeni koskaan onnellisempi kuin tuolloin.

Toki olemista helpotti tieto siitä, etten ole tyhjän päällä, vaan että tuloni tasaantuvat taas kun palaan töihin. Minulla oli kiva työpaikka odottamassa, enkä joutunut kokemaan siitä epävarmuutta. Pienet tulot olivat oma valinta, ja olin osannut varautua tuohon vuoteen säästämällä vähän rahaa etukäteen. Mutta tuosta vuodesta opin sen, miten paljon enemmän arvostan vapaa-aikaa kuin rahaa.

toppi ja housut KappAhl (saatu, syksyn -19 PR-näytteitä)*, kashmirneule H&M Premium, korvikset Lillan Helsinki*, tennarit Pomar*

Viimeinen lomaviikkoni ei ole mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Minun piti olla tällä viikolla muutama päivä Jyväskylässä kummipoikani perheen luona, mutta surulliset uutiset tavoittivat minut ennen reissua ja peruin lähtöni. Onneksi saimme kuitenkin sovittua uuden treffiviikonlopun tulevalle syksylle, joten nyt on jotain kivaa mitä odottaa.

Elämää ei voi ennustaa, joten jokainen kiva asia mikä tulee mieleen, kannattaa laittaa kalenteriin heti kun sen keksii. Totesimme joskus serkkujeni kanssa, että näemme toisiamme nykyään useammin hautajaisissa kuin kivoissa merkeissä. Siksipä niitä iloisia tapahtumia (kuten sukusynttärit kesäkuun lopussa) kannattaa järjestää aina kun kalenteri antaa myöden.

Ja juuri siksi minulle vapaa-aika, sekä perheen ja ystävien kanssa vietettyt hetket ovat rahaa tärkeämpiä. Kukaan meistä ei saa kerryttämäänsä omaisuutta mukaansa täältä lähtiessä, joten rahat vaan haisemaan (tai lomaksi vaihtamaan) kun täällä kerran ollaan!

Lopuillaan olevan loman alkaa huomata myös säätilan muutoksesta. Tuijotin tällä viikolla yhtenä aamuna ensin hetken lämpömittaria, ja sen jälkeen vaatekaappia. Vaikka rakastan helteisiä päiviä, niin tuntui silti aika kivalta vetäistä päälle suurin neule, mitä vaatekaapistani löytyy.

Tämä harmaa kashmirneule on kokoa S, mutta silti siihen mahtuisi ainakin kaksi Ninaa. Myös nämä KappAhlin* alkusyksyn mallistosta saamani housut ovat S-kokoiset, mutta ihan superreilua kokoa nämäkin.

Eli jos lomanjälkeinen elämä ahdistaa, niin älkää nyt ainakaan tunkeko itseänne niihin kesän aikana oudosti pienentyneisiin farkkuihin, vaan pukeutukaa vaatteisiin, jotka tuntuvat antavan tilaa olla ja ajatella.

Kyllä se työarki pian alkaa sujumaan. Sitten voi kiskaista jalkaan ne napakammat housut, oikaista ryhdin suoremmaksi ja ryhtyä tiukasti hommiin. Mutta nyt, nyt voi vielä hetken löysäillä ja pitää lomalla saatua rennompaa fiilistä yllä liehulahkeet lepattaen!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe