All Posts By

Nina

Loma pilalla, stressi tilalla

tunnetila: ahdistus, innostus ja jännitys

Arvatkaa mitä tein? Pilasin rennoksi ja palauttavaksi tarkoitetun kesälomani heti loman ensimmäisenä päivänä.

Juuri nyt minun pitäisi olla lomalla ja nautiskella elämästä. Mitä vielä. Olen koko ensimmäisen lomaviikon herännyt aamuyöllä paniikissa ja valvonut aamuun asti valtavan stressin kourissa. Päivisin olen ahdistunut ja rintaa puristaa. Tunne rennosta lomasta on tipotiessään. Voi hiton hiton hitto!

Ai mitä tapahtui? Noh, törmäsin viikko sitten perjantaina työkaverini FB feedissä kuviin kivannäköisestä vuokra-asunnosta. Asunto oli ihan nykyisen kotimme naapurissa, mutta pienempi ja edullisempi.

Näytin kuvat miehelleni ja hän innostui asunnosta heti. Otin omistajaan yhteyttä ja sovimme treffit asunnolle maanantaille, lomani ensimmäisen päivän aamuun.

Maanantaiaamuna kymmeneltä kävimme katsomassa asuntoa, ja samana iltana ennen kello yhdeksää vuokrasopimus oli jo allekirjoitettu. Uusi koti odottaa meitä heinä-elokuun vaihteessa.

MITÄ HITTOA??? MINÄHÄN VIHAAN MUUTTAMISTA!

”Muuttomme on vihdoin ohi. Kaikki meni muutossa onneksi hyvin. Tai siis niin hyvin, kuin tuo kammottava tapahtuma voi mennä. Olemme viime vuosina muuttaneet kahden vuoden välein. Voi kunpa tällä kertaa saisimme asua samassa osoitteessa vaikka edes viisi vuotta.” Blogipostaus Tunnetilassa, kirjoitettu 2.4.2015

Taisin tuossa postauksessa tietämättäni ennustaa tulevaa. Niinhän siinä nimittäin kävi, että vähän yli viisi vuotta tässä ihanassa kodissa oltiin, mutta nyt on aika siirtyä kohti uutta.

Uusi kotimme on pienempi ja edullisempi, mutta monilta osin myös järkevämpi, kodikkaampi ja sympaattisempi kuin tämä nykyinen. Olen koko ajan tässä asuessa sanonut, että emme tee mitään kolmannella huoneella tai kolmella kauniilla, mutta toimimattomalla kakluunilla.

Uudessa kodissa on tehokkaat neliöt ja kakluuni, joka toimii. Uskon, että tulemme viihtymään asunnossa tosi hyvin, vaikka nykyisen kodin ihanaa erkkeriä tulee varmasti ikävä.

Muutan siis vajaan kuukauden päästä mielelläni uuteen kotiin, mutta muuton ajoitus ei voisi olla akkujen lataamisen suhteen huonompi. Miksen IKINÄ voi pitää lomaa lomana, vaan otan lomalle aina jotain saakelin projekteja???

Nyt minua odottavat loman ratoksi 85 m2 asunto ja vinttikomero, jotka molemmat täytyy käydä tavaroista läpi, ja pakata muuttoa varten. Hyi olkoon! Pelkkä ajatus itkettää ja saa aikaan vatsan väänteitä.

Seuraavat pari viikkoa yritän kuitenkin nollata päätäni ja pidän lomaa ainakin blogista, ehkä jonkin verran myös Instagramista. Haluan kerätä tulevien viikkojen ajan kunnolla voimia muuttoon, ja syksyllä alkavaan uuteen työprojektiin.

Niin, minulla siis vaihtuu koti ja työ 1.8. Voi jestas sentään. Olisi tehnyt joutilaisuus ihan hyvää juuri nyt.

Löytöjä Karjalohjalta

tunnetila: ilo

Vietin viime viikonlopun Karjalohjalla Lohja Spa & Resortissa. Vaikka reissu oli taas täynnä työhommia, niin ehdin silti todeta reisun aikana moneen kertaan, miten mahtava tapa kylpyläviikonloppu onkaan aloittaa kesäloma!

Olimme Karjalohjalla siis pääosin töissä, eli päivitimme Iinan kanssa Lohja Span IG-tiliä koko viikonlopun (käykää kurkkaamassa joko Lohja Span tai Tunnetilan IG:n highlighteista mitä viikonloppuna puuhailimme), mutta ehdimme silti tehdä kylpylän aktiviteettien lisäksi vähän muutakin. Kävimme nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä Karjalohjan keskustassa!

Googlailin ennen kylpylään lähtöä Karjalohjan tapahtumia, ja ilokseni löysin tiedon Kylätalo kehrän pihapiirissä järjestettävästä pihakirppiksestä ja pop up-kahvilasta. Päätimme siis lauantain ratoksi kävellä Spasta kylätalolle, ja käydä vähän kurkkaamassa löytyisikö kirpputorilta jotain kivaa myös meille.

uimapuku Uniqlo, housut Pull&Bear (second hand), sandaalit Havaianas

Päiväkävely kirppikselle kannatti. Iina löysi kirppikseltä pojalleen takin syksyksi, ja minä bongasin rekiltä Pull&Bearin pellavaiset kesähousut. Korkeavyötäröisten, todella leveälahkeisten ja lähes käyttämättömien housujen hinta oli kolme euroa, joten en kauaa miettinyt lähtevätkö housut mukaani.

Halusin heti laittaa uudet lomahousut jalkaani, ja näissä kuvissa housut onkin helteisen päivän kunniaksi yhdistetty uimapukuun. Hotellihuoneemme minibaarista ostettua valkoviiniä oli aika kiva nautiskella hotellin pihapiirissä, paahteelta suojaavien puiden katveessa, uudet pöksyt jalassa!

Pihakirppiksen lisäksi piipahdimme parissa kävelymatkalle sattuneessa kiinnostavan näköisessä liikkeessä. Liikkeistä toinen oli iso antiikkiliike, jonka valikoimissa oli todella paljon astioita, kodintarvikkeita, taidetta ja vaatteita.

Löysimme Iinan kanssa molemmat antiikkiliikkeestä vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta vielä siinä vaiheessa maltoin pitää kukkaroni nyörit kiinni.

Mobile Pay alkoi kuitenkin niin sanotusti laulaa seuraavassa butiikissa, johon törmättiin niin ikää Keskustien varrella. (Kävelimme koko ajan kylpylältä samaa tietä (Keskustie) Karjalohjan kylätalolle asti.) Huomasimme tien vieressä Maalaispuoti -kyltin, ja toki puotiin oli päästävä.

Maalaispuodissa myytiin mm. paikallisia käsitöitä, erilaisia herkkuja mausteista karkkeihin, käsintehtyä kosmetiikkaa, ja sitten se rahahanani avannut juttu; hyvin kohtuuhintaisia ja superkauniita kashmirvilttejä!

Silittelin unelmanpehmeää vilttiä niin pitkään, etten voinut enää päästää sitä käsistäni. Niinpä edulliseksi kaavaillulla kirppisreissulla meni hieman ennakoitua enemmän rahaa, mutta kokoonsa nähden viltti oli kyllä hintansa puolesta todellinen löytö.

Ostamani viltti on mukana näissä kuvissa, ja se on kyllä kaikin puolin ihana!

Tällaiset löydöt tuli tehtyä viime viikonloppuna. Kiva kylpyläviikonloppu, ja bonuksena antoisa piipahdus kesäkirppiksille. Ei lainkaan huono alku kesälomalle, vai mitä?!

Kuvat: Iina / Moumou

Suunto 3 – aktiivisen arjen kaveri

tunnetila: tykkäys

*Suunto 3 urheilukello saatu testiin*

Jos seuraat Tunnetilaa Instassa, olet saattanut törmätä siellä jo muutamaan innostuneeseen urheilukellopostaukseeni. Yhteistyö kotimaisen Suunnon kanssa käsitti vain Instagramin julkaisut, mutta haluan silti kertoa vielä muutaman jutun kellosta myös täällä blogin puolella.

Sain siis Suunto 3 kellon* alunperin kuukauden testikäyttöön, mutta testikauden jälkeen lunastin kellon itselleni. Olin kuukaudessa saanut kellosta jo niin paljon hyvää irti, etten enää halunnut luopua siitä.

Seuraavassa hyvä esimerkki siitä, mihin vuosia vaivanneeseen pohdintaani olen saanut kellon avulla vastauksen. Eli miksi mieheni on yhteisen lenkkimme jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja minä puuskutan naama punaisena vartin?

Käymme silloin tällöin mieheni kanssa yhdessä juoksemassa. Mieheni on minua lähes 30cm pidempi. Hänellä on pitkät raajat ja hän on kuin luotu juoksemaan. Mieheni on mm. juossut nuorempana marathonin. Minä taas olen persjalkainen lyhyt nappula, ja siinä missä mieheni ottaa pari hölkkäaskelta, minusta tuntuu, että joudun juoksemaan ihan hirvittävän lujaa pysyäkseni hänen rinnallaan.

Olemme viime aikoina lenkkeilleet yhdessä niin, että miehelläni on käytössä sykevyö ja minulla Suunto 3. Tulokset ovat lenkkien jälkeen armottomat. Mieheni syke ei hänelle hitaasta hölkkäämisestä juurikaan nouse, minulla keskisyke on yli 170.

Miehelleni tuottaa vaikeuksia juosta niin hitaasti mitä minun kanssani täytyy hölkätä, ja minusta taas tuntuu, että annan lenkillä kaikkeni. Viimeisimmän lenkin jälkeen tarkistin kellosta PTE-arvon, joka kertoo, kuinka suuri vaikutus tekemälläni harjoituksella on ollut yleiseen aerobiseen kuntotasooni.

PTE-arvoissa 1-2 parantaa peruskestävyyttä ja luo hyvän perustan kehitykselle. 3-4 on tehokkaampaa treeniä, ja 1-2 kertaa viikossa tehtynä se parantaa aerobista kuntoa tehokkaasti. Taso 5 taas kertoo sen, että harjoittelee äärirajoilla, eikä näin lujaa kannata treenata usein.

Minulla oli tuon lenkin jälkeen PTE-arvo 4,5, eli olin todellakin lähellä äärirajaani, ja annoin siis käytännössä kaikkeni. Mieheni ei tuolla lenkillä edes hikoillut juoksun aikana, ja välillä näytti kuin hän olisi lähes kävellyt vierelläni.

Pitkä ja pätkä (jolla ei ole juoksukestävyyttä nimeksikään), eivät vain ole hyvä juoksupari. Ehkä se on nyt uskottava, että meidän ei kannata juosta yhdessä. Mies ei lenkistä juurikaan hyödy, ja minulle koettelemus on lähellä äärirajoja.

Yksi tärkeimmistä opeista, minkä urheilukelloa käyttämällä olen saanut, on ollut alkoholin vaikutus yöuniini. Olen tiennyt aina, että yksikin lasillinen viiniä saattaa viedä minulta koko yön unet, mutta se, miten paljon tuo lasillinen vaikuttaa uneni laatuun, on ollut pysäyttävää nähdä.

Esimerkkinä tästä kaksi peräkkäistä yötä, joissa mikään muu kuin illalla juotujen viinilasillisten määrä, ei ole muuttunut.

Yö 1, torstai, ei viiniä: unen määrä 7:53h, unen laatu 90% (hyvä), syvää unta 2:09h.

Yö 2, perjantai, kolme lasillista kuohuviiniä: unen määrä 5:18h, unen laatu 29% (huono), syvää unta 1:40h.

Eli vaikka nukuin kyseisten öiden aikana syvää unta lähes saman verran (2:09h vs. 1:40h), niin uneni laatun oli silti toisena yönä hälyyttävän paljon huonompi, mitä ensimmäisenä yönä.

Toki olen tämän suuntaista arvellut aina, mutta tekee hyvää saada kunnollisia lukuja ja faktoja tiskiin.

Ainoita ongelmia mitä minulla kellon kanssa on ollut, on ollut juuri unen mittaamisessa. Kello ei nimittäin aina ymmärrä, että yöllisen wc-käyntini jälkeen jatkan edelleen nukkumista. Muutamana aamuna kello on näyttänyt unen määräksi noin 3h, eli ajan nukahtamisesta veskikäyntiin.

Soitin Suunto infoon ja kysyin löytyisikö ongelmaan ratkaisua. Infossa kerrottiin, että kello mittaa unta liikkeen mukaan. Eli taidan heilutella vessareissulla ja sen jälkeen unta uudelleen etsiessäni käsiäni niin paljon, että kello luulee minun heränneen kokonaan.

Rauhallisemmat liikkeet wc-reissulla taas saavat aikaan sen, että kello ei ymmärrä minun heränneen lainkaan, vaan kertoo aamulla, että olen nukkunut katkoitta koko yön. Ihan tyytyväinen kellon uniominaisuuksiin en siis ole, mutta muuten kello on kyllä ihan mahtavan arjen kaveri!

Urheilukello saatu testiin kuukaudeksi, ja testiajan loputtua lunastettu itselle. Blogipostaus ei liity kaupalliseen yhteistyöhön.

Kuvat minusta valkoisessa t-paidassa: Vilma

Juhannusaatto kaupungissa

tunnetila: ilo

Olemme viettäneet viimeiset 16 juhannusta mieheni perheen mökillä pohjoisessa. Mukana on aina mieheni perhettä vaihtelevalla kokoonpanolla, mutta juhannustraditiot on samat vuodesta toiseen.

Mökille lähdetään joka kerta Cittarin kautta, ja ostoskärry ladotaan täyteen herkkuja. Automatka kaupungista venerantaan tuntuu malttamattomasta pitkältä, ja yleensä myös mieheni isä, joka on jo mökillä odottamassa meitä, soittaa meille matkan aikana vähintään kerran kysyäkseen missä kohtaa ollaan tulossa.

Saareen päästyämme pöydässä odottaa mansikkakakku, mieheni äidin tekemiä muita leivonnaisia sekä makeaa kuohuviiniä. Siitä se mökkielämän ihanuus ja kaikki muut juhannustraditiot saunoineen, uinteineen, grillailuineen ja seurapeleineen lähtevät soljumaan omalla painollaan, satoi tai paistoi.

Mökkijuhannus saaressa on yksi vuoteni kohokohdista, joten voitte arvata miten harmissani olin, kun päätimme tänä vuonna jättää juhannusreissun väliin koko kevään kestäneen poikkeustilan vuoksi.

Olin jo vaipua epätoivoon, kun yritin miettiä meille jotain kivaa tekemistä viikonlopuksi. Mikään ei tuntunut oikealta. Lopulta päätin, että ihan sama mitä tehdään, kunhan ollaan mieheni kanssa yhdessä.

Päätimme tehdä asioita, joita ei olla tänä keväänä perusarjessa ehditty tehdä, vaikka monta kertaa ollaan niitä suunniteltu.

Kävimme Teurastamolla syömässä, kävelimme Mustikkamaalle uudistuneen Kalasataman kautta ja tutustuimme sen arkkitehtuuriin. Pötköttelimme rannalla Mustikkamaalla ja pulahdimme mereen vilvoittelemaan.

Kotiin kävelimme yöttömän yön suomia ilta-aurinkoisia rantoja pitkin. On kyllä pakko sanoa, että helteinen Helsinki on ihan mielettömän upea paikka, oli vuorokaudenaika mikä tahansa!

Kaikista epäilyksistä huolimatta on näin jälkikäteen todettava, että olipa meillä kiva juhannusaatto. Ja tietysti aloitimme sen käymällä päivällä Cittarissa, ja ostimme sieltä kärryn täyteen herkkuja!

Menikö Teiltä juhannussuunnitelmat uusiksi poikkeuskevään vuoksi, vai pääsittekö juhlimaan juhannusta vanhaan malliin? Ihanaa juhannusviikonlopun jatkoa kaikille!

Pienistä koruista isoksi iloksi

tunnetila: ilo

Kesän 2019 koruhitti oli suomalaisen Kalevala korun vaneriset Kuutar-korvikset. Ohuesta vanerista leikatut kevyet Kuuttaret oli maalattu kirkkailla kesäisillä väreillä, ja ne saivat kauneudellaan ihmiset hurmokseen. Rajoitettu erä vanerikorviksia myytiin loppuun muutamassa hetkessä.

Korvisten saama suosio yllätti valmistajan täysin, ja valtava määrä puisista Kuuttarista kiinnostuneita asiakkaita jäi ilman suosikkikorviksiaan. Korvisten suosiosta ilahtuneena Kalevala koru päätti tuoda myös tänä kesänä myyntiin vastaavan Kuutar -erikoismalliston uusissa väreissä.

Toissa viikon tiistaina Kalevala koru kertoi Instagramissaan, että uusi rajoitettu erä vaneri-Kuuttaria julkaistaan pian. Torstaina seurasi uusi viesti, jossa kerrottiin lanseerauksen tapahtuneen torstaiaamuna, ja että myös tällä kertaa korvikset oli myyty välittömästi loppuun Kalevala korun verkkokaupasta. Helsingissä Espan liikkeessä olisi vielä kaikkia neljää väriä saatavilla.

Loppuunmyynti-ilmoitukseen tuli hetkessä satakunta viestiä ihmisiltä, joista osa juhli onneaan ja kertoi saaneensa ostettua itselleen upeat korvikset, mutta suurin osa viestin jättäneistä kertoi pettyneenä jääneensä ilman vanerisia Kuutar-korviksia.

pellavamekko R-collection, korvikset Kalevala koru, laukku Marimekko/DIY/Zadaa, sandaalit Ancient Greek/Zadaa

Jostain syystä aloin lukea ihmisten julkaisuun jättämiä kommentteja, ja pian katseeni pysähtyi erääseen kirjoitukseen. Kommentti oli kirjoitettu englanniksi, ja kirjoittaja kertoi jääneensä ilman korviksia jo toistamiseen. Myös viime kesänä hän oli yrittänyt saada korviksia itselleen siinä onnistumatta.

Klikkasin itseni kommentoijan profiiliin, ja totesin naisen olevan perulainen, ja asuvan nykyisin Suomessa. Minulle tuli vahva tunne, että haluan auttaa kyseistä henkilöä. Jos upean värikkäästä perulaiskulttuurista lähtöisin oleva ihminen ihastuu ikihyviksi suomalaiseen muotoiluun, niin kyllähän hänelle täytyy Kuutar-korvikset saada!

Laitoin naiselle Instassa yksityisviestiä ja kerroin, että asun Helsingissä ja voin hyvin käydä ostamassa hänelle vaneri-Kuuttaret jos hänen suosikkiväriään on vielä liikkeessä saatavilla. Vähän jännitti miten hän suhtautuisi viestiini.

Ei mennyt kuin pieni hetki, kun sain vastauksen. Lindan viesti oli niin täynnä suurta iloa ja hämmennystä, että minua nauratti. Tiesin, että olin tehnyt oikean ratkaisun tarjotessani hänelle apuani.

Seuraavana päivänä marssin Kalevala korun liikkeeseen ja ilokseni totesin, että molempia Lindan suosikkivärejä oli vielä muutama pari jäljellä. Lähetin hänelle kuvan korviksista, ja lopulta Lindan valinta osui turkooseihin Kuutar-korviksiin.

Korvakoruja sai ostaa rajoitetun määrän, eli kaksi paria/hlö, joten täydellisenä heräteostoksena ostin samalla parin myös itselleni. Hupsis! Omat korvikseni valitsin tietysti mustina (kuvissa).

Ette arvaa miten suurta iloa tällainen pieni auttamisen teko on minulle tuonut! Olemme vaihtaneet Lindan kanssa aiheen tiimoilta (ja vähän muustakin) useita kymmeniä viestejä, ja minusta tuntuu, että olen saanut uuden perulaisen Instagram-ystävän!

Tulin myös ihan valtavan iloiseksi saadessani Lindalta kuvan, jossa hänellä oli uudet korvikset korvissa, ja hän näytti superonnelliselta.

Auttakaa ihmiset toisianne, ilahduttakaa ja tehkää hyviä tekoja! Tuttu tai tuntematon, ei sen väliä, kunhan joku ilahtuu. Minua nauratti Kalevala korun liikkeellä, kun myyjätär ihasteli minun olevan todellinen ystävä, kun tulin ostamaan korut ystävälleni. Hih, en kehdannut kertoa hänelle, että en itse asiassa edes tunne henkilöä, jolle korviksia tulin ostamaan!

Kurkatkaa vielä Lindan kirjoittama kuvateksti, jonka hän kirjoitti IG-tililleen kun hän esitteli siellä juuri postissa saamansa korvikset. Voitte uskoa, että minulle tuli melkein itku, kun huomasin miten kauniisti Linda oli kirjoittanut.

Ihanaa alkanutta juhannusviikkoa kaikille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe