All Posts By

Nina

Lahjaksi yhteistä tekemistä

tunnetila: ilo

Olen ollut taas viime aikoina menossa ehkä enemmän kuin järkevää olisi. Tällä kertaa en kuitenkaan ole juossut pää kolmantena jalkana hoitamassa töitä tai blogiin liittyviä asioita, vaan olen ollut antamassa joululahjoja! Enkä nyt tarkoita että olisin kuskaillut ostamiani paketteja ystävilleni, vaan olen tänä jouluna antanut ystävilleni lahjaksi yhdessäoloa.

Viime viikolla ideoin kollegoilleni virkistyspäivän. Kävimme ensin tutustumassa porukalla Helsingin uuteen ja upeaan keskustakirjasto Oodiin. Oodista jatkoimme Amos Rexiin ja kävimme siellä katsomassa supersuositun teamLab -näyttelyn. Näyttelyn jälkeen joimme kahvit Cafe Lasipalatsissa.

Yhteinen kulttuurihetki oli tosi kiva, ei maksanut maltaita, ja onnistui järjestää työviikon lomassa. Kenenkään ei tarvinnut matkustella kiireisten jouluviikkojen aikana minnekään kauemmas, vaan kulttuurihetki järjestettiin omassa kaupungissa. Loistoidea, vaikka itse sanonkin.

Ystävälleni annoin joululahjaksi yöpymisen GLO Hotel Kluuvissa. Oma seurani tuli kaupanpäällisenä, eikä ystäväni tuntunut seurastani tai yhteisestä tyttöjenviikonlopusta pahastuvan.

Emme tehneet viikonlopun aikana mitään sen kummempaa, sillä meistä kumpikaan ei halunnut viikonlopulle aikatauluja. Kiertelimme kaupungilla, kävimme glögillä tunnelmallisilla Tuomaan markkinoilla, söimme hyvin, siemailimme shampanjaa ja teimme jouluostoksia.

Oli tosi kivaa nähdä miten kiireistä lapsiperhearkea elävä ystäväni nautti, kun sai viettää viikonlopun pitkästä aikaa aikuisessa seurassa.

Teatteri- ja konserttiliput on ihan mieletön lahja jokaiselle kulttuurin ystävälle. Teatterissa vietetään yhteistä aikaa ja kerätää yhteisiä kokemuksia, joita muistella vielä vuosienkin päästä.

Vein muutama viikko sitten mieheni katsomaan Kaasua, komisario Palmu! -näytelmän ensi-iltaa* Helsingin Kaupunginteatteriin.

Näytelmä oli hauska, jännittävä ja viihdyttävä, ja näytöksen kruunasi esityksessä katsomossa ollut Matti Kassila. Oli hyvin liikuttava hetki, kun Kassila kukitettiin ja koko yleisö nousi näytöksen jälkeen seisomaan ja kunnioittamaan Kassilan upeaa elämäntyötä.

Entistä tärkeämmäksi kunnianosoitus muuttui viime viikolla, kun Matti Kassila menehtyi yli 90-vuoden iässä. Miten hienoa, että Kassila ehti nähdä lavalla upeiden näyttelijöiden ja hienon orkesterin tekemän, Kassilan elokuvaohjausta mukailevan näytelmän valmiina.

Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin, lahjaidea yhteiseen tekemiseen on Allas Sea Pool. Minulla oli viime kesänä Altaalle kolme kuukausikorttia putkeen, eli polskin Altaalla kesän aikana ainakin 50 tai 60 kertaa. Siinä ajassa Allas ehti tulla tutuksi niin hyvässä kuin pahassa.

Ainut negatiivinen juttu, mikä noiden kuukausien aikana eteen tuli, oli valtavan ruuhkaiset ja ahtaat pukkarit. Kaikkialla oli hikistä, nihkeää ja kosteaa, ja ruuhkat kiristivät hermot välillä aika tiukille. Kivassa ympäristössä uiminen ja saunasta nauttiminen painoivat kuitenkin vaakakupissa niin paljon enemmän, että kuukaudesta toiseen ostin kuukausikortin itselleni.

Elokuun jälkeen en ole kuukausikorttia hankkinut, mutta käyn silloin tällöin edelleen Altaalla uimassa. Viimeksi kävin polskimassa Altaalla itsenäisyyspäivänä. Ruuhkaa oli taas, mutta miettikää nyt: rauhallista uimista +27 asteisessa, höyryävän lämpimässä vedessä pienessä pakkasessa. Vieressä presidentinlinna, jonka ovella punainen matto illan juhlia varten ja salossa liehuvat Suomen liput.

Oli niin kiva fiilis, että välillä ihan itketti. Ja niin, merivesi oli +2 asteista, mutta kävin silti myös siinä uimassa, tietty!

Joko Teillä on joululahjat hankittu? Onko lahjat aineettomia, vai saitteko kivoja tavaralahjatoiveita? Minulla taitaa lahjat olla aika tasan 50/50 tavaraa ja aineetonta yhdessäoloa. Ei kai nyt kummilapsia voi jättää ilman perinteistä pehmeää pakettia?

Toivoa jokaiselle – Hope ry

tunnetila: liikutus

Kuluneen syksyn aikana olen törmännyt Hope -yhdistykseen monessa paikassa. Ensimmäisen kerran törmäsin Hope -yhdistykseen, kun kuulin uusista Venner-ruokakasseista.

Uuden Venner -palvelun kautta voit tilata terveellisen ruokakassin vähävaraiselle lapsiperheelle tai itsellesi. Ruokakassin hinta on 90€, mutta voit osallistua kassin hankintaan jo 15€:lla. Ruokakassi sisältää monipuoliset raaka-aineet ja reseptit seitsemään lämpimään kasvisateriaan, D-vitamiinia, kilon hedelmiä ja pullon ravitsevaa oliiviöljyä. Yhdestä kassista kokkaa jopa 42 ruoka-annosta!

Ruokakassin saajaperheet kartoitetaan Hope ry:n kautta, ja kassit toimitetaan suoraan avustettavan perheen kotiovelle. Tavallisen ruokakassin lisäksi Venneriltä voi tällä hetkellä ostaa joulukasseja hintaan 60€. Tästä kassista löytyy ainekset ja reseptit mm. herkulliseen riisipuuroon, jouluisiin laatikoihin, rieskoihin ja joulun makeaan herkkupöytään.

Toinen kerta tänä syksynä kun törmäsin Hope -yhdistykseen, oli Silja Linen vastuullisuusbrunssilla marraskuussa. Mukana brunssilla oli Tallink Siljan lisäksi WWF Suomi ja Hope ry.

Tallink Silja on tehnyt yhteistyötä WWF Suomen kanssa jo 17 vuotta ja tukee vahvasti heidän Itämerityötään mm. noutopöydistä löytyvillä vastuullisilla kalavalinnoilla ja ruokahävikin minimoimisella.

Hope ry:n kanssa Tallink Silja aloitti yhteistyön kaksi vuotta sitten, ja yhteistyön tuloksena on järjestety mm. upeita risteilykokemuksia vähävaraisille perheille ja tehty merkittäviä rahalahjoituksia nuorten harrastustoiminnan tukemiseksi.

Mutta mikä Hope -yhdistys oikein on? Hope -yhdistyksen tavoitteena on, että lapsilla olisi Suomessa tasa-arvoisemmat mahdollisuudet hyvään arkeen. Hope jakaa vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille vaate- ja tavaralahjoituksia, sekä lapsille ja nuorille harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä.

Kun hyvinvointiyhteiskunta ei enää pysty tarjoamaan riittävää apua jokaiselle maamme kansalaiselle, on hienoa nähdä, että yksilöt tulevat apuun ja toisista pidetään huolta, vaikka näin voittoa tavoittelemattomien yhdistysten kautta.

Hopen kautta voi auttaa monella tavalla. Yksi tärkeimmistä auttamisen tavoista on ajan antaminen. Voit vaikka kerätä kaveriporukan, ja mennä kimpassa Hopen tiloihin lajittelemaan lahjoituksena tulleita vaatteita.

Toinen tapa auttaa on edellä mainitsemani tavaralahjoitukset. Suomessa köyhyysrajan alapuolella elää lapsiperheitä, jotka taistelevat päivittäin toimeentulonsa kanssa. Jos sinulla on hyväkuntoisia, puhtaita ja omalle perheellesi tarpeettomia lastenvaatteita, tavaroita ja leluja, Hope ottaa niitä mielellään vastaan.

Voit myös auttaa tekemällä rahalahjoituksen Hopen rahankeräystilille.

Auttaminen on näin internetin aikakaudella tehty niin helpoksi, että kuka tahansa joka haluaa ja pystyy auttamaan, löytää siihen keinot hetkessä. Myös avun pyytämisen kynnys on madaltunut internetin kautta.

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun Hope ry:n joulukampanjoihin ja lahjakeräyksiin voi osallistua parissakymmenessä paikassa ympäri pääkaupunkiseudun, mm. Tuomaan markkinoilla, Stockmannilla, Itiksessä ja Mustissa ja Mirrissä.

Luodaan kimpassa joulun tunnelmaa, ja tehdään yhdessä joulun viettäminen mahdollisimman monille mahdolliseksi. Se tunne, minkä auttamisesta saa, on paras lahja itselle!

Ystävän tuntee siitä…

tunnetila: onni

Ystävän tuntee siitä, että yhdessä vietetyn ajan jälkeen posket on kipeät nauramisesta, olo on kevyt ja ilmava, ja huolet ja murheet tuntuvat kutistuneen.

Ystävän tuntee myös siitä, kun julkaiset Instagramissa laatikonpohjalta löytyneen passikuvan ehkä parinkymmenen vuoden takaa, ja ensimmäinen yksityisviesti minkä kuva kirvoittaa on ”Näytät edelleen ihan samalta! Katsoin vain että jaahas, olet käynyt kampaajalla.” (Saatoin itse kuvaa katsoessani ehkä vähän haikailla menetettyä nuoruutta, freesiä ilmettä ja silmäpussittomuutta…)

Voi rakkaus! Kyllä ystävät ovat elämän suola ja sokeri, joulutortut ja pipari, ja ihan kaikki muutkin mausteet ja kivat asiat.

Ja hei muuten, ystävistä puheenollen; järkäämäni adventtiarvonnan voitti blogini lukija Kaisa. Onnea Kaisa, ja kiitos että olet virtuaaliystäväni!

Idea aineettomaan joululahjaan – Stella Kotipalvelut

tunnetila: tykkäys

*Yhteistyössä Stella Kotipalvelut*

Työpäiväni venyvät aina näin ennen joulua pitkiksi. Joinakin päivinä jatkan työntekoa vielä kotona iltaisin.

Lukemattomien postien röykkiöt pöydillä kasvavat, eteisessä kenkätelineellä olevat kengät peittyvät hentoon pölykerrokseen ja suihkutilan lattia alkaa näyttää pinttyneeltä. Pyykkiä ehdin pestä ja latoa tiskit astianpesukoneeseen ja pois, mutta muut kotityöt jäävät auttamatta arkisen kiireen jalkoihin.

En kuitenkaan viihdy sotkussa. En pysty keskittymään kaaoksessa, enkä voi hyvin kasaantuneiden pinojen keskellä. Työpöytäni on töissä siisti, ja siisteyttä kaipaan kotonakin. Onneksi kaikkea ei tarvitse ehtiä tekemään itse, vaan apua kodin siistinä pitämiseen löytyy hyvin helposti.

Kaksi vuotta sitten ostin itselleni elämäni parhaan synttärilahjan. Ostin meille vuodeksi kodinhoitajan. Olin haaveillut kodinhoitajasta monta vuotta, mutta olin aina ajatellut olevani ”huono puoliso” jos en saa pidettyä kotiamme kunnossa. Mieheni on vielä kiireisempi kuin minä, joten apuja ei siltäkään suunnalta ollut helposti saatavissa.

Taloudessamme asuu kaksi aikuista, eikä meillä ole lapsia tai lemmikkejä pistämässä paikkoja hyrskyn myrskyn. Miten voi olla mahdollista, ettemme saa pidettyä yhteistuumin kotia siistinä?

Tai siistiä meillä useinmiten on, kerroinhan juuri, etten viihdy sotkuisessa ympäristössä, mutta pölyä, voi sitä pölyn määrää, joka kertyy nurkkiin ja tasojen päälle. Hankin siis ulkopuolista apua taklaamaan villakoiria ja pinttyneitä kylppärinpintoja kodissamme.

Jos ihan rehellisesti sanotaan, niin mikään hankintani ei ole koskaan tehnyt minua yhtä tyytyväiseksi. Olin ensimmäisen vuoden siivousavusta niin onnellinen, että päätin jatkaa kodinhoitopalvelun ostamista niin pitkään kuin tunnen apua tarvitsevani. Nyt olen ollut kaksi vuotta Stellan tyytyväinen asiakas, ja asiakkuuteni jatkuu edelleen.

Kahden vuoden ajan meillä on käynyt sama kodinhoitaja, ja olemme olleet hänen työnjälkeensä hyvin tyytyväisiä. On mukava saada oma kodinhoitaja, johon voimme luottaa.

Kodinhoitajan kanssa voi sopia mitä apuja milloinkin tarvitaan. Hän voi huolehtia kodin siivoamisesta, vaihtaa petivaatteet, silittää vaatteita tai hakea vaikkapa läheisestä pesulasta pestävänä olleet silkkipaidat. Myös suuremmat urakat, kuten vaikka ikkunanpesu, onnistuvat helposti.

Stella tarjoaa kotisiivouksen ja kodinhoitajien lisäksi lastenhoito– ja terveyspalveluita kaiken ikäisille apua tarvitseville. Stellalta voi tilata kertakäyntejä, esimerkiksi muuttosiivouksen tai suursiivouksen ennen juhlia. Näppärä vaihtoehto jota itse käytän, on heidän toistaiseksi voimassa olevat sopimuksensa, esimerkiksi siivous kerran kuussa tai kahden viikon välein. Silloin voidaan taata, että joka kerta (lomia tai sairastapauksia lukuunottamatta) työn tulee tekemään sama tuttu henkilö.

Viime keskiviikkona tulin illalla kotiin pitkästä työpäivästä uupuneena. Raahasin kauppakasseja selkä vääränä kaatosateessa, ja mietin vain kunpa olisin äkkiä kotona. (Tai vaihtoehtoisesti vaikka Etelä-Espanjassa…) Olin kokonaan unohtanut, että meille tuli aamulla kaksi kodinhoitajaa, jotka jäivät tekemään kodin suursiivousta* kun itse läksin töihin.

Vitsit mikä onnentunne minut valtasi, kun astuin putipuhtaaseen, hyvältä tuoksuvaan kotiin!

Jos vielä mietit, mikä voisi olla toivottu joululahja läheisille, niin tässäpä mahtava aineeton vaihtoehto. En usko, että kovinkaan moni pistäisi pahakseen, jos saisi lahjaksi apua kodin siivoukseen tai vaikka lastenhoitoon.

Moni meistä pyörittää arjessa superkiireistä perhepalettia tai tekee niin paljon töitä, että joutilas vapaa-aika alkaa olla kullanarvoista. Itse asiassa avunsaanti kodin askareisiin tuntuu usein kultaakin kalliimmalta!

*Joulusiivous saatu Stellalta blogiyhteistyönä*

Papuja ja vuohenjuustoa

tunnetila: tykkäys

Vallilan joulukattauksesta kirjoittaessani jätin mainitsematta kuvissa esiintyneen viime viikonlopun testileipomukseni, papu-vuohenjuustopiiraan. Piiras aiheutti kuitenkin sen verran kyselyitä, että ajattelin nyt jakaa tuon piirakkareseptin kanssanne.

Olen jostain syystä käyttänyt kuluneena vuonna pitkiä vihreitä papuja enemmän kuin koskaan. Olen mm. heittänyt niitä lähes jokaiseen thai-henkiseen keittoon tai wokkiin jota olen tehnyt. Olen myös keittänyt niitä ruoan lisukkeeksi normaalia useammin.

Olikin siis hauska huomata, että olen ollut papuinnostuksineni mukavasti ajan hermolla. Papu on nimittäin ollut vuoden 2018 vihannes! Hyvä huomata se vasta näin joulukuussa…

Papu-vuohenjuustopiiras
(Hästön maatilan resepti)

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
125g kylmää voita
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
noin 150 g tuoreita papuja
250 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa
1 dl kermaa
mustapippuria
muutama oksa timjamia

Lisäksi:
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

  1. Valmista ensin pohja. Sakoita jauhot ja suola kulhossa. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon. Lisää etikka ja vesi ja sekoita käsin tasaiseksi. Pyörittele taikina palloksi, kääri tuorekelmuun ja laita noin 30 minuutiksi jääkaappiin.
  2. Valmistele pavut. Leikkaa päädyt pois ja keitä miedosti suolatussa vedessä muutama minuutti. Papujen kuuluu jäädä rapeiksi, jotta ne eivät ylikypsy piirakkaa kypsentäessä.
  3. Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Voitele keskikokoinen piirakkavuoka. Painele taikina ohuelti vuoan pohjalle ja reunoille.
  4. Sekoita vuohenjuusto, kerma ja ripaus mustapippuria kulhossa tasaiseksi. Hienonna timjami ja sekoita täytteeseen. Levitä vuohenjuustotäyte piirakkapohjan päälle. Painele pavut täytteen sekaan. Valita pinnalle hunaja ja oliiviöljy. Paista uunissa noin 35 – 45 minuutin ajan.

Jos piiraassa raaka-aineena oli vuoden vihannes, niin piiraan kaverina nautimme niin ikää vuoden 2018 punaista luomuviiniä!

Valdifalco Morellino di Scansano* on kannuksensa vuoden luomuviininä ansainnut. Pehmeät tanniinit ja täyteläinen marjaisuus tekevät viinistä todella maukkaan ja aromikkaan. Viini on kuitenkin sen verran kevyt, että se sopii myös kasvisruokien kaverina nautittavaksi.

Kyseisessä viinissä sanotaan maistuvan aurinkoinen Toscana. Eipä voisi olla paljon miellyttävämpää ajatusta näin kaamoksen keskellä vaeltaessa. Jos aurinkoista Italian maaseutua saa maistaa edes viinipullon muodossa, niin kiitos, ottaisin lasillisen. Kaada vaan piripintaan.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholiaihetta ei postauksessa saa kommentoida. Jätän kuitenkin kommentoinnin auki, jos Teillä on minulle jotain muuta mukavaa sanottavaa.