All Posts By

Nina

Paras versio itsestä – just nyt

tunnetila: oivallus

Sanontaa ”ole paras versio itsestäsi” viljellään nykyään paljon. Tuon sanoman takana on ajatus, että itseä ei kannata verrata muihin. SINÄ olet hyvä, sinä riität. Ota rohkeasti askeleita elämässäsi haluamaasi suuntaan, pärjäät kyllä. Tee ratkaisuja sen mukaan, mitä itse haluat, älä elä muiden toiveiden tai olettamusten vuoksi.

En ole oikeastaan koskaan verrannut itseäni muihin. Olen tehnyt päätökset elämässäni rohkeasti ja itsenäisesti, ja olen elämässäni siinä kohtaa, mihin olen halunnut suunnata. Kaikki pitäisi siis olla hyvin, ja tuon ajatuksen mukaan olen juuri nyt paras versio itsestäni.

Hyvää tarkoittava ajatus on kuitenkin kääntynyt päässäni negatiiviseksi. Kun alan miettimään millainen olisi paras versio itsestäni, niin alan heti miettiä vain ulkoisia seikkoja ja pian löydän itseni synkkyyden kuopasta. Paras versio itsestäni on nimittäin Nina 23v.

Paino 47kg, vaatekoko 32-34. Paras versio minusta juoksee Pyynikillä portaita ylös alas ja hikoilee monta kertaa viikossa treeneissä ilman kipuilevaa polvea. Paras versio minusta syö mitä huvittaa, eikä silti liho. Parhaalla versiolla minusta on pitkät hiukset, eikä selluliitista ole tietoakaan. Paras versio minusta tanssii yökerhossa korkkareissa aamuun asti, eivätkä jalat turpoa pökkelöiksi.

Ole tässä sitten tyytyväinen. En tule enää koskaan olemaan paras versio itsestäni. Kiva.

Nuoruusvuosien Ninan kaipuu on yltynyt aika voimakkaaksi koko kevään sairasteluputken myötä. En ole päässyt moneen kuukauteen kunnolla liikkumaan, sillä kipeällä selällä kuntoilu on mahdotonta, ja flunssassa taas kuntoilu ei kannata. Myös ruokailuni on ollut pitkittyneen flunssan ajan hyvin epämääräistä. Jos sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän syö, niin meikäläinen on siinä tapauksessa pitkälti suklaata, jätskiä ja sushia. Olo on ollut todella kaukana parhaasta versiosta itsestäni.

Pari viikkoa sitten uskaltauduin monen viikon tauon jälkeen salille. Tein tutun, selkääni kuntouttamaan suunnitellun lempeän treenin nopeammalla temmolla kuin normaalisti, sykettä vähän nostaen. Voimallisempi treeni tuntui niin hyvältä, että melkein itketti. Toinen asia mikä itketti, oli salin valtavista peileistä näkyvä omakuva. Minne olen kadottanut sen timmin 47kg painavan Ninan, ja mistä tuo trikoistaan tursuileva tyyppi on tänne ilmestynyt?

”Nyt on aloitettava laihis! Mä en syö enää ikinä herkkuja. En IKINÄ! En voi olla enää koskaan onnellinen, tai paras versio itsestäni, jos näytän tältä. Tästä lähtien kiellän itseltäni kaiken!”

Hoin tuota mantraa puolitoista viikkoa. Kävin salilla lähes päivittäin, enkä treenatessani ajatellut mitään muuta, kuin pursuilevia jenkkakahvoja tai turvoksissa olevaa vatsaa. Jokainen katse peiliin ällötti. En edes tajunnut iloita terveemmästä olosta, kun lietsoin niin kovalla vimmalla itseinhoa mieleeni. Keskiviikkona tapahtui kuitenkin jotain, mikä muutti kaiken.

Olin salilla venyttelemässä lonkankoukistajia. Treenaamassa ollut nainen tuli luokseni ja kysyi suomea hieman murtaen: ”Miten tuollaisen muodon saa?” En ensin ymmärtänyt kysymystä. Aloin kertoa, että näin venytetään lonkankoukistajaa, että laita toinen jalka näin, ja toinen näin… ”Ei, en tarkoittanut sitä. Tarkoitin, että miten sinä treenaat. Kuinka paljon, millaisilla painoilla? Miten olet saavuttanut noin upean vartalon?”

Menin sanattomaksi. Olin juuri venytellessäni katsonut itseäni peilistä ja miettinyt, että jumankauta mikä läskiperse mulla on. Aloin soperrella että en mä oikein mistään treenistä mitään tiedä, selkäkin on kipeä enkä mä voi oikein tehdä mitään ja hitsit kun on ollut tuota flunssaakin… Olin kuin puulla päähän lyöty!

Miksi hemmetissä sitä on itselleen niin ankara? Miksi näin itseni täysin erilaisena, mitä tuo rouva minut samassa hetkessä ulkopuolisena näki?

Vein treenini loppuun ajatusten risteillessä päässäni. Miten olin joutunut tähän tilaan? Olenhan yleensä ihan järkevä ja pidän itsestäni sellaisena kuin olen. Miten olin antanut itseni puhua itselleni noin? En ikinä puhuisi kenellekään ystävälleni yhtä rumasti, mitä olin puhunut itselleni viimeiset viikot.

Päätin treenien jälkeen, että nyt loppui tämä itsen kiusaaminen. Marssin suoraan salilta kauppaan, ja ostin itselleni uudet treenitrikoot. Miellyttävää materiaalia, korkea vyötärönauha ja yhtä kokoa nykyistä suuremmat. Eipähän enää jenkkakahvat pursuile. Ehkä osaan nyt uusien pöksyjen avulla keskittyä olennaiseen, eli hyvään treenaamiseen, enkä keskity vihaamaan peilistä näkyvää kuvaani.

Armollisesti itseen suhtautuminen ja itselle kauniisti puhuminen, ne ovat tärkeät avaimet siihen, että voi olla paras versio itsestä. Paras versio ei moiti, vaan kannustaa lempeästi. Eikä etenkään muistele menneitä, vaan on se paras versio itsestä juuri nyt, juuri sellaisena kuin on!

Päiväkummusta Lohja Spa & Resortiksi

tunnetila: tykkäys

*Yhteistyössä Lohja Spa & Resort*

Tunnetilan Instagram-seuraajat sen jo muutama viikko sitten huomasivatkin. Käyntini Karjalohjalla nimittäin. Paikkana Karjalohja ja sen elämyskylpylä vaikuttivat Instan perusteella seuraajilleni tutulta, mutta joku juttu ei silti ihan täsmännyt. Elämyskylpylän nimi oli nimitäin muuttunut sitten viime käynnin Päiväkummusta Lohja Spa & Resortiksi!

Karjalohjan Päiväkumpu Oy on tarjonnut loma- ja virkistystoimintaa jo vuodesta 1957. Keskus on tunnettu parhaiten kuntoutuskeskuksena, ja useita kertoja elämyskylpylässä vierailleena olen saanut joka käyntikerran jälkeen vastata kysymykseen: ”Siis käykö siellä muitakin kuin mummoja ja pappoja?”

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin vietimme Iinan kanssa ensimmäiset viikonloppumme Karjalohjalla pääosin mummuseurassa. Ikääntyneempi seura ei kuitenkaan haitannut meitä, olimmehan siellä rentoutumassa ja ottamassa iisisti, emmekä bailaamassa aamuun asti. (Sitä paitsi lauantaisin on tarjolla aina tanssit, eli jos haluaa, niin tanssia voi livemusiikin tahtiin pitkälle iltaan.) Suurin osa Lohja Spa & Resortissa yöpyjistä on kuitenkin vuosikaudet ollut vanhuksia.

Vuonna 2016 Päiväkumpua uudistettiin isolla kädellä, ja sinne luotiin upea elämyskylpylä. Erilaiset altaat ja elämykselliset saunat alkoivat kiinnostaa ihmisiä, ja niin myös mm. lapsiperheet löysivät tiensä Päiväkumpuun.

Vuoden 2016 jälkeen paikkaa on uudistettu hiljalleen vähän ylellisempään suuntaan, ja erillisten rinnetalojen superiorhuoneet sekä viime kesäksi valmistuneet rantatalot tuovat superkivan lisän yöpymismahdollisuuksiin tavallisten hotellihuoneiden lisäksi.

Nyt kun uudistuksia oli tehty jo neljän vuoden ajan, oli hyvä aika muuttaa virkistyskeskuksen nimi hieman kansainvälisempään suuntaan, eli Lohja Spa & Resortiksi.

Olemme viettäneet Iinan kanssa Karjalohjalla useita viikonloppuja, ja pari asia on siellä aina ylitse muiden. Ykkösenä isolla yyllä meillä molemmilla taitaa olla Lohja Spa & Resortissa tarjoiltava ruoka. Voi jestas miten hyvää ruokaa siellä saakaan!

Tarjolla on ihan tavallista kotiruokaa, mutta sen maut ja tuoreus ovat vertaansa vailla. Kerran ruokaa kehuessani sain kuulla, että resortissa tarjottava ruoka on kuuluisaa koko Helsingin seudulla. Resortin catering-palvelu järjestää paljon juhlia Helsingissä asti, ja ruoat juhliin tuodaan Karjalohjalta. En yhtään ihmettele miksi.

Toinen resortin lempiasioistani on luonnollisesti elämyskylpylä ja sen saunat. Parasta on ehkä kahlata matalassa kylmä-lämmin -altaassa. Kylmässä altaassa (+7 astetta) jalat tuntuu jäätyvän, kuumassa (+38 astetta) taas jalkoja pistelee hullunlailla. Altaissa kävellään siis ympyrää kylmästä kuumaan ja takaisin kylmään. Ooh, tuossa todella tuntee elävänsä ja veri kiertää ihanasti! Sen jälkeen on taivaallista päästä kunnon löylyihin Tähti-saunaan lämmittelemään.

Kuten aiemmin mainitsin, myös lapsiperheet ovat löytäneet Lohja Spa & Resortin. Jos resortissa kuitenkin haluaa nauttia kylpylän rauhasta ilman ilakoivia lapsia, kylpylässä on otettu käyttöön K18-illat. Perjantaisin ja lauantaisin kylpylä suljetaan lapsilta klo 19.30-22, ja silloin kylpylän lounge alueella on myös tarjolla aikuisille pientä naposteltavaa ja mm. erilaisia makuvesiä. Loungessa on myös anniskeluoikeudet.

Lohja Spa & Resortin top kolmoseen kuuluu kohdallani myös rantasauna, josta kerroin blogissani vuosi sitten. Rantasauna, uinti ja makkaranpaisto kruunaavat lähes joka kerta rentoutusviikonloppumme.

Pari viikkoa sitten Lohja Spa & Resortissa vieraillessamme pääsimme Iinan kanssa testaamaan muutamia hoitoja. Tarjolla olisi ollut intialaista päähierontaa, mutta olin vielä tuolloin sen verran flunssainen, etten uskaltanut käydä hieronnassa. Spasta löytyi kuitenkin myös hengityselinsairauden jälkivaiheista kärsivälle täydellinen hoitopaikka, eli Suolahuone.

En ole koskaan aikaisemmin ollut Suolahuoneessa, mutta voisin ehdottomasti mennä uudelleen. Suolahuoneessa hengitetään hyvin hienojakoista suolapölyä, ja tuo pöly vähentää hengitysteiden oireilua pienentämällä limakalvojen turvotusta ja helpottamalla hengenahdistusta.

Suolapöly pystyy myös tuhoamaan tulehduksia aiheuttavia bakteereja hengitysteistä. Suolaa ei haista eikä maista, paitsi huoneesta poislähtiessä huulilla on suolainen maku, mutta tehokkaalta tuo hoitomuoto kyllä tuntui.

Viikonloppu uudistuneessa Lohja Spa & Resortissa oli kyllä taas aivan upea! Alamme Iinan kanssa aina suunnitella seuraavaa Karjalohjan reissua saman tien, kun istahdamme Helsinkiin tulevaan bussiin. Vielä kun Helsingistä pääsisi Karjalohjalle bussilla useamman kerran päivässä, niin silloin reissuja tulisi tehtyä vaikka ihan päiväseltään.

Kuvat minusta Iina / MouMou

Kotikulta – Kodintuotteet joka kukkarolle

tunnetila: tyytyväisyys

*yhteistyössä Kotikulta/Tokmanni*

Rakastan valkoisia kodintekstiileitä. Puhtaat valkeat lakanat ja hohtavan valkoiset pyyhkeet ovat myös yksi niistä syistä, miksi rakastan yöpyä hotelleissa. Valkoisissa tekstiileissä on aina jotakin ihanan ylellistä!

Vaikka rakastan laatua ja satsaan usein hintavampien brändien tuotteisiin, niin valkoisten kodintekstiileiden kanssa kalliiden tuotteiden ostaminen on mielestäni vähän rahan haaskausta. Vai mitä sanotte niistä hetkistä, kun et muista että sävytit hiuksesi muutama päivä sitten, ja kuivaat tummat hiuksesi valkoiseen pyyhkeeseen. Tai niistä hetkistä, kun laitat sänkyyn ensimmäistä kertaa uuden valkoisen lakanan, ja polvessa ollut rupi irtoaa yön aikana ja lakanassa on aamulla veritahroja.

Noina hetkinä päätän aina, etten enää koskaan osta 50€ maksavia valkoisia pyyhkeitä, oli niiden brändi mikä tahansa!

Kävin viime viikolla yhteistyön merkeissä Tokmannilla. Tarkoituksenani oli tutustua Tokmannin omaan Kotikulta brändiin, ja poimia ostoskoriin suosikkituotteeni brändin valikoimasta.

Kotikulta oli minulle tuotemerkkinä aika tuntematon, ja vietinkin liikkeessä lähes kaksi tuntia todella laajaan tuoteperheeseen tutustuen. Kotikullan valikoimiin kuuluivat keittiötarvikkeet kattiloista kauhoihin ja astioihin, kodintekstiilit verhoista torkkupeittoihin, ja sisustustuotteet tyynyistä muovimattoihin ja kynttilöistä maljakoihin.

Kotikullan tuotteilla saisi helposti sisustettua kokonaisen kodin lattiasta kattoon!

Myönnän kuitenkin olevani joissain asioissa snobi, varsinainen hienostelija. Ensimmäinen ajatukseni Kotikullan tuotteista olikin se, että ne kaikki on varmaankin valmistettu Kiinassa. ”Jos on noin edullista, ei voi olla kovin laadukasta.”

Noiden kahden tunnin aikana kun kiertelin lähi-Tokmannillamme, yllätyin iloisesti tämän tästä. Poimin ostoskoriini kasan valkoisia pyyhkeitä (hinnat alk. 1,99€), valkoisen kylpyhuoneen maton (4,99€) ja valkoisia lakanoita (hinnat alk. 6,95€). Kaikki Kotikultaa, kaikki valmistettu Turkissa (kuten iso osa kaikista Suomessa myytävistä pyyhkeistä) ja jokaisella tuotteella oli Öko-Tex-standardi.

Tuotteen Ökö-Tex-merkintä tarkoittaa sitä, että tuote on turvallinen ja haitta-aineeton. Kansainvälinen Öko-Tex-standardi on luotu kuluttajalle apuvälineeksi ostopäätöksen tekemiseen, ja ainakin itse teen usein ostopäätöksen näiden luotettavien sertifikaattien mukaan.

Toinen iloinen sertifikaatin saanut yllätys oli Kotikulta-sarjan lämpökynttilät. Lämpökynttilöillä oli Joutsenmerkki, eli toiselta nimeltään pohjoismainen ympäristömerkki. Olen kynttilöiden suurkuluttaja, joten ostin testiin ison kasan Kotikulta-kynttilöitä (hinnat alk. 1,89€). Nämäkin kaikki tietysti valkoisena.

Keittiöön kaipailin uusia kauhoja ja puisia sekoittimia, ja ilokseni löysin Kotikullan valikoimista nekin (1,99€/kpl). Ja mikä tärkeintä, kaikki ostamani tuotteet oli valmistettu Euroopassa. Puulastat on valmistettu Tsekissä ja muovikauhat Ruotsissa.

Innostuin laadukkaantuntuisista pyyhkeistä niin paljon, että ajattelin siistiä, jäsennellä ja raikastaa kylppärimme sisustuksen uuteen uskoon Kotikulta-tuotteilla.

Uusien pyyhkeiden ja maton lisäksi löysin kauniiden punottujen korien sarjan (hinnat alk. 2,99€, valmistusmaa Vietnam), joista yhteen laitoin niin ikää Tokmannilta ostamani pienen köynöksen (ei Kotikulta). Muihin koreihin laitoin kylppärissä esillä olleita kosmetiikkatuotteita.

Muutamalla pienellä muutoksella kylppäri sai kivasti uutta ilmettä, ja kovasti siisteyttä ja ryhdikkyyttä. Eikä maksanut paljon!

Onko Kotikulta Teille tuttu brändi? Entä käytättekö valkoisia kodintekstiilejä, vai tykkäättekö käyttää värejä pyyhkeissä ja lakanoissa?

Hermoja rassaava uudistus

tunnetila: ärsytys

Tiedättekö sen tunteen, kun joku (pienikin) asia alkaa ärsyttää aivan älyttömästi, ja lopulta sen aiheuttama ärsytys paisuu ja paisuu lähes kohtuuttomaksi? Jos tuohon soppaan lisätään vielä yhdeksi elementiksi epäoikeudenmukaisuus, on ärsytyskynnykseni jo todella korkealla.

Tällä kertaa ärsytyskynnykseni on äärimmilleen virittänyt HSL:n tuleva lippu-uudistus. Helsingin Seudun Liikenteen matkalippujen hinnat uudistuvat parin viikon päästä, ja voi jestas miten epäoikeudenmukaiselta tuo uudistus tuntuu Helsingin keskusta-alueella asuvan näkökulmasta!

Uudistuksessa Helsingin seutu on jaettu eri vyöhykkeisiin. Vyöhykkeitä on A:sta D:hen, ja matkalippuja voi ostaa kattamaan eri vyöhykkeet. Itse asun A-vyöhykkeellä. Myös työpaikkani on A-vyöhykkeen sisällä, kuten kaikki harrastuksenikin. Pelkkää A-vyöhykkeen lippua ei kuitenkaan voi ostaa, vaan mukaan on pakko ottaa myös B-vyöhyke, vaikkei ikinä sinne matkustaisikaan.

B-vyöhyke sisältää osan Espoota ja Vantaata, mutta ei kuitenkaan ylety lentokentälle asti. Ja lentokenttähän luonnollisesti olisi ainut paikka Vantaalla, minne matkustan edes muutaman kerran vuodessa.

pusero Majestic Filatures, huivi Balmuir*, aurinkolasit Tommy Hilfiger/Specsavers*, housut Voglia*, laukku Céline, kengät Repetto

Espoossa asuvat työkaverini iloitsevat alle puoleen putoavista työmatkakustannuksista, ja se on toki heille superkiva juttu, mutta minun matkani muuttuvat uudistuksen myötä kalliimmiksi. Käytän matkustaessani useinmiten raitiovaunua, ja tähän asti siihen on ollut ostettavissa edullinen ratikkalippu. Eipä ole uudistuksen jälkeen. Pelkkä ratikkalippu poistuu kokonaan lippuvalikoimasta uudistuksen myötä.

Maailmalla matkustellessa eteen tulee erilaisia matkalippujärjestelmiä. Miksei Helsinkiin voida tuoda vaikkapa Hongkongissa olevaa mallia, jossa matkat maksetaan sen pituuden mukaan? Hongkongissa matkakorttia vilautetaan kortinlukijalle kulkuneuvoon mennessä ja poistuttaessa.

Kortti laskee automaattisesti pysäkin välit, ja veloittaa kortilta matkan pituuden verran arvoa. Jos tuo oikeudenmukainen veloitustapa toimii yli seitsemän miljoonan asukkaan Hongkongissa, niin luulisi sen toimivan pikkuisessa Helsingissäkin.

Noh, ehkä yritän nyt ajatella asiaa niin, että kylläpä minulla on asiat elämässä hyvin, kun tällainen asia saa minut ärsyyntymään näin kohtuuttoman paljon. Että hienosti menee, jos eniten tällä hetkellä vituttava asia on HSL:n lippu-uudistus.

Ja ehkä täytyy myöskin ottaa asia niin, että on aika laajentaa elämänpiiriä pois Helsingin keskusta-alueelta, ja alkaa matkustelemaan ympäri Espoota iltakaudet ja viikonloput ihan muuten vaan. Ennen ajattelin, että maksan mielelläni asumisesta Helsingin keskustassa vähän enemmän, sillä säästän rahaa matkakustannuksissa. Nyt kun en voi enää ajatella noin, niin alkaa vähän mietityttää, että mitä jos etsisi reilusti edullisemman kodin jostain vähän syrjemmältä…

Miten on, Helsingin seudulla asuvat lukijani, oletteko Te voittajia vai häviäjiä tässä uudistuksessa?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Yllätysmekko Saksasta

tunnetila: ilo

*yhteistyössä Zadaa*

Jos lattiasta kattoon pinkki hotellihuone ei överiyydessään riitä, vaaleanpunaista värimaailmaa voi jatkaa pukeutumalla sävy sävyyn huoneen kanssa. Uskokaa tai älkää, vaatekaapistani löytyy tätä nykyä kuvissa näkyvä vaaleanpunainen ja hörhelöinen silkkimekko*!

Tein hetki sitten kirppisappi Zadaan kanssa yhteistyötä, jossa testasin tuotteiden tilaamista Saksasta. Olen tehnyt Saksan Zadaasta löytöjä jo aikaisemminkin, mutta tällä kertaa testasin miten nopeasti tuotteet saapuvat Suomeen, ja miten turvallista tuotteiden tilaaminen on.

Näiden herkullisen sävyisten kuvien myötä ajattelin esitellä yhden Saksasta tekemäni löydön, ja samalla ajatteli vastata kahteen useinmiten kuulemaani kysymykseen Zadaan käytöstä.

”Miten tilata tuotteita ulkomailta Zadaan kautta?”

Puhelimessasi on yksi appi, jonka kautta pääset selaamaan kaikkien tällä hetkellä Zadaassa mukana olevien maiden tuotetarjontaa. Näet samassa fiidissä Suomen, Tanskan ja Saksan tuotteet, tai vaihtoehtoisesti voit rajata haun haluamaasi maahan. Tässä tapauksessa rajasin tuotehaun pelkästään Saksaan.

silkkimekko Max&Co* (Zadaa), avokkaat Christian Louboutin

Halusin löytää kesäksi uuden leningin, joten seuraavaksi rajasin haun mekkoihin koossa S-M. Selasin saksalaisten myyjien leninkitarjontaa ja nappasin seurantaan omat suosikkini. Lopullisen hankintapäätöksen tein kahdeksan lempimekon joukosta.

Valitsin kuvissa näkyvän Max & Co:n lähes käyttämättömän silkkimekon sen materiaalin, värin, mallin ja hinnan (80€) vuoksi. Harvoin noin laadukkaan vaatteen löytää alle satasella.

Tein ostoksen ja laitoin myyjälle viestiä. Myyjä vastasi heti, ja lupasi lähettää mekon minulle samana iltana. Kului vähän yli viikko, ja silkkimekko oli Suomessa.

Tuotteiden lähetys Zadaa-pakettina Saksasta Suomeen maksaa aina 8€. Hinta on uskomattoman edullinen siihen nähden, mitä postituspalvelut yleensä maksavat. Suomen sisäisen Zadaa-paketin hinta on 4€. Todella edullinen sekin.

”Miten voin olla varma, että myyjä ei katoa rahojeni kanssa teille tietämättömille?”

Kun ostaja maksaa tuotteen, raha jää Zadaan järjestelmiin odottamaan paketin saapumista perille. Kun tuote on saapunut, vastaanottaja merkitsee tuotteen vastaanotetuksi. Tämän jälkeen ostaja tarkistaa tuotteen, ja vasta sen jälkeen kun hän on nähnyt tuotteen olevan siinä kunnossa kuin myynti-ilmoituksessa on luvattu, hän merkitsee kaupan suoritetuksi.

Tämän jälkeen menee muutama päivä, ja vasta sitten myyjä saa rahansa. Zadaassa ei siis koskaan pääse käymään niin, että ostaja maksaa tuotteen, muttei saakaan sitä koskaan itselleen.

Ostin kerran Zadaasta kengät, joita myyjä ei yllättäen lähettänytkään minulle. Ehdin jo hieman huolestua mitä rahoilleni käy, mutta eipä hätää, minun ei tarvinnut tehdä asian hoitamiseksi mitään. Zadaa lähettää myyjälle automaattisia muistutuksia tuotteen lähettämisestä kahden viikon ajan. Jos myyjä ei lähetä pakettia tuon ajan sisällä, kauppa raukeaa ja ostaja saa rahansa takaisin automaattisesti.

Jos taas ostat Zadaan kautta vaikkapa kalliin merkkilaukun, on sen tilaaminen täysin turvallista. Zadaa vakuuttaa kaikki pakettinsa 10 000 euroon asti. Vakuutus takaa sen, että kauppojen tekeminen on turvallista niin myyjälle kuin ostajallekin.

Zadaasta ostetaan vaatteita niistä otettujen kuvien ja kuvailujen perusteella. Kuvista ja tuotetiedoista huolimatta paketista saattaa joskus löytyä jotain hieman yllättävää. Niin kävi minulle tämän mekon kanssa.

Mekon myyjä ei ollut laittanut mekosta kuvaa päällään, joten en nähnyt kuvista mekon istuvuutta. ”Mekko henkarilla”- kuvien perusteella luulin ostavani rennon ja löysästi laskeutuvan silkkimekon, jota voisin käyttää tunikamaisesti leveiden culottes-housujen kaverina. Luulin tilaavani täydellisen kesähuitulan.

Kun mekko sitten tuli perille ja vetäisin sen päälleni, kauhistuin. Mekko oli täysin eri mallinen mitä kuvittelin sen olevan! Mekko oli vyötäröltä lähes tyköistuva, ja aivan hurjan avonainen. Olin ajatellut laittavani mekon alle ohuen topin peittämään sen avonaisuutta, mutta näin tyköistuvaan malliin alustopit ei oikein sovi. Mekon materiaali ja väri oli toivomani, mutta sen malli ei ollut lainkaan löysä ja rento, päin vastoin.

Mekko kuitenkin istuu päälleni todella hyvin ja on kieltämättä aika sievä. Saapa nähdä mikä mekon kohtalo lopulta on. Esimerkiksi näihin kuviin pinkissä ympäristössä mekko oli aivan täydellinen. Myös tällä ostoksella oli siis selkeästi tarkoituksensa, vaikka se myöhemmin päätyisikin etsimään uutta kotia oman Zadaa-tilini kautta!

Kuvat: Vilma