Browsing Category

muoti

Kenkätesti rannalla

tunnetila: ihastus

”Tässä olisi teistä jokaiselle testiin Pomarin Varpu GORE-TEX® nilkkurit*. Sopiiko jos laitatte ne nyt jalkaan ja mennään tuonne merenrantaan testaamaan niitä?”

Teimme työtä käskettyä. Kiskaisimme innokkaina tehdasvierailun jälkeen Pomarilta saamamme nilkkurit jalkaan ja kirmaisimme rannalle.

”Tulkaa nyt tänne mereen seisomaan.” Ilmoille heitetty lause aiheutti porukassamme hämmentynyttä mutinaa. ”Anteeksi mitä?! Mereen? Uusissa kengissä, jotka on kaiken lisäksi villahuopaa? No ei varmasti tulla!”

trenssi Burberry, neule Sopiva, farkut Primark, huivi Balmuir*,
laukku Marc by Marc Jacobs, hanskat Moschino, kengät Pomar*

Aika pitkään sai houkutella, ennen kun allekirjoittanut suostui kävelemään mereen. Menin lopulta kuitenkin, ja hihkumiseksihan se meni. ”Mitä ihmettä?! Näähän toimii!!!!” Vesi valui pois kengän pinnalta kuin vesilinnun selästä, ja jalat pysyivät kengissä kuivina ja lämpiminä.

Nilkkureiden päällismateriaali on graniitinharmaata villahuopaa, joka hylkii vettä ja likaa. Vuori on GORE-TEX® huopaa, joka pitää jalat lämpiminä sässä kuin säässä.

Innostuin kenkien vedenhylkivyydestä vähän liikaa ja menin inasen liian syvälle mereen. Tuli aalto, ja kenkä hörppäsi vettä housunlahkeen ja varren välistä. Hupsis!

Mutta kuinka ollakaan, kastunut kenkä kuivui hetkessä myös sisältä. Ihanaa! Eipä tarvitse enää jatkossa kärsiä loskasäällä märistä jaloista.

Kuvat: Linda / Linda Ekroth

Uusi asenne (työ)elämään

tunnetila: tyytyväisyys

Arvatkaa mitä? Minulla on pitkästä aikaa sellainen olo, että elämä tässä ja nyt on juuri sellaista kuin sen kuuluukin olla.

Olen ollut samassa työpaikassa vuodesta 2000. Tuolloin tosin opiskelin samalla, mutta työskentelin jo silloin nykyisen työnantajani palveluksessa maanantait ja perjantait (luennoilla kävin ti, ke, to), sekä kaikki lomani.

Valmistuin vuonna 2003, ja sen jälkeen jatkoin uraani samassa yrityksessä. Opiskelukaverini vaihtoivat työpaikkaa tämän tästä. Minä viihdyin työssäni niin hyvin, etten kaivannut muutosta. Iloitsin mukavasta työstä ja kivoista työkavereista.

Vuonna 2010 alkoi tympiä. Kymmenen vuotta lähes samoissa hommissa tuntui olevan riittävästi, ja aloin miettiä mitä muuta haluaisin tehdä. Mietin pari vuotta, ja vuonna 2012 päätin jäädä vuorotteluvapaalle. Päätin, että pitkän vapaan aikana keksin itselleni uuden työn.

8kk vapaa kului, mutten keksinyt uutta työtä, uutta työnantajaa tai ylipäätään mitään uutta suuntaa elämälleni. Palasin töihin yhtä kyllästyneenä kuin aikaisemminkin.

takki Nuna Lie, pellavainen t-paita H&M,
pellavahousut OVS, lenkkarit Nike, korvikset Nouki

Työni on kivaa ja palkitsevaa, lähin tiimini sekä muut kollegat on huippuja. Silti menin vuodesta toiseen töihin hammasta purren, pidempien kesälomien jälkeen itku kurkussa.

Sama tuskailu, työhön kyllästyminen, jatkui kuusi vuotta. Aika hemmetin pitkä aika miettiä joka päivä mitä muuta sitä keksisi, mitä muuta haluaisin tehdä.

Aloin jossain vaiheessa ajatella, että elän iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Töissä käyn siksi kun on pakko.

Tein työni tunnollisesti, mutten kuitenkaan piitannut siitä lainkaan. Minulla oli hällä väliä -asenne, joka ei todellakaan ole minulle millään tavalla tyypillistä. Unohdin kaiken kunnianhimoni, ja menin töihin kuin robotti. Aloin buukata kaiken vapaa-aikani täyteen ohjelmaa. Elinhän vain silloin, ja noista elonhetkistä piti ottaa kaikki irti.

Vielä viime keväänä töihin meno tuntui välillä todella tuskaiselta ja minulla oli koko ajan ihan hemmetinmoinen kiire, niin töissä kuin vapaallakin. Vaikka töissä oli meneillään kiva ajanjakso uuden jutun parissa, niin mietin silti päivittäin irtisanoutumista ja tyhjän päälle jäämistä.

Olen kuitenkin jo nelikymppinen, joten todellisuus alkoi hiljalleen ottaa valtaa. Jos sanon nyt itseni irti, saanko enää töitä? Haluaako kukaan palkata ihmistä, joka on ollut koko aikuisikänsä töissä vain yhdessä työpaikassa? Mitä jos vaihdan alaa ja huomaan puolen vuoden jälkeen kaipaavani takaisin vanhaan? Olenko valmis hyppäämään tyhjn päälle ja luopumaan kuukausipalkasta, jonka saan ihan mukavasta siististä sisätyöstäni?

Kesälomalla päätin, että kun elokuun puolivälissä palaan lomalta töihin, homman on muututtava. Otan itseäni niskasta kiinni ja lakkaan suorittamasta työtäni robottimaisesti. Luon itselleni uusia tavotteita, joita kohti alan pyrkiä. Unohdan hällä väliä -asenteen ja haen muutosta työhöni vaikka sitten hartiavoimin puskien.

Päätin myös, että buukkaan itselleni kalenteriin kunnolla vapaa-aikaa. Siis sellaista aikaa, jolloin en tee mitään. Ja jos joku ehdottaa vaikkapa tapaamista tuohon kohtaan sanon ettei käy, sillä minulla on silloin jo jotain muuta kalenterissa.

Olen ollut nyt töissä loman jälkeen 8 viikkoa ja olen onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani täydellisesti! Olen saanut töissä aikaan kaipaamiani muutoksia. Ihmiset ovat innostuneet ajatuksistani ja olen saanut tukea uusille toimintatavoille.

Olen raivannut kalenterista pois kaiken ylimääräisen ja viettänyt jo monta viikonloppua kotona vailla aikataulutettua tekemistä. Aina välillä iskee huono omatunto siitä, että minulla ei ole koko ajan kiire, enkä juokse paikasta toiseen takinhelmat hulmuten. Sitten taas muistan mikä minulle on oikeasti hyväksi, ja kaadun sohvalle katsomaan ihan rauhassa uutta Vain elämää -jaksoa.

En tietenkään voi luvata että tämä seesteisyys ja työelämän palauttaminen osaksi normaalia elämää kestää pitkään, mutta ainakin toistaiseksi elämä tuntuu ihan hemmetin hyvältä.

Ei ole mitään järkeä ajatella, että töissä käydään vain rahan takia. Töissä vietetään kuitenkin niin iso osa elämästä, että siitä kannattaa tehdä niin mielekästä kuin mahdollista.

Toivottavasti jokainen Teistä saa tehdä työtä, jolla on merkitystä. Jos ei suuressa mittakaavassa, niin ainakin sinulle itsellesi. Jokainen meistä ansaitsee tuntea itsensä tärkeäksi, sillä sitä me olemme, vaikka välillä tulisi ajatelleeksi jotain muuta.

Kuvat: Ida / Ida365

Balmuirin ihastuttavat laukut nyt ennakkotilattavissa

tunnetila: ihastus

Balmuirin tulevasta laukkumallistosta on huhuttu jo jonkin aikaa, ja eilen tuosta huhusta tuli totta!

Balmuirin laaja ja kerrassaan upea laukkumallisto ennakkolanseerattiin eilen Balmuirin liikkeissä Oulussa ja Helsingissä, ja kävin tutustumassa siihen heti tuoreeltaan.

Tyylikkäät ja ajattomat värit, klassiset mallit, erittäin laadukas nahka (mm. samaa norjalaista nahkaa, jota käyttää myös Chanel!) ja huolellinen viimeistely. Siinä ensivaikutelmani Balmuirin laajasta laukkumallistosta.

Upea mallisto edustaa sitä samaa ylellistä, mutta silti hyvin käyttökelpoista tyyliä, mikä Balmuirin henki on aina ollut. Balmuirin tuotteet ovat klassikoita jo syntyessään, oli kyse sitten asusteista, kodintekstiileistä, kristalleista tai nyt lanseeratuista laukuista.

Mallistosta löytyy laukkuja lähes joka tarpeeseen. On tilava mutta ihanan kevyt Estelle -shopper, näppäränkokoinen ja simppeli olkalaukku Eloise Camera Bag, erilaisia clutcheja joiden hihnan saa irti, lompakoita, korttikotelo jne.

Eloise Camera Bag esimerkiksi on muodoltaan täydellinen! Laukku on pieni, siro ja tyylikäs, mutta imaisee sisäänsä vaikkapa kameran ihan huomaamatta. Laukku ei kuitenkaan, nimestään huolimatta, ole varsinainen kameralaukku pehmustuksineen, mutta jokaiselle kameraa mukanaan kuljettavalle laukku on aika must -hankinta.

Upean Estelle -shopperin materiaali on paksua, hyvin pehmeää, todella laadukkaan tuntuista ja hämmentävän kevyttä nahkaa. Usein shopperit ovat jo tyhjillään niin painavia, ettei niihin tee mieli laittaa enää mitään lisäpainoa. Estellen kanssa tätä ongelmaa ei ole.

Laukkujen ennakkolanseeraus tapahtui siis eilen, ja tuotteet on nyt nähtävillä Helsingin ja Oulun Brand Storeissa. Laukkuja ei kuitenkaan vielä ole saatavilla, mutta niistä voi jo tehdä ennakkovarauksia. Laukut myydään numerojärjestyksessä ja niihin saa monogrammin (vaikkapa omat nimikirjaimet) kaupan päälle.

Uskon, että tietyt mallit viedään aika nopeasti käsistä, joten näiden kanssa kannattaa olla nopea liikkeissään.

Mallisto lanseerataan virallisesti 12.10., jolloin juhlitaan myös Balmuirin 10v synttäreitä. Mikä upea tapa juhlistaa kymmenen vuotta kestänyttä maailmanvalloitusta!

Hennatatuointi

tunnetila: ihastus

Onko Teillä tatuointeja? Minä en oikein ole tatuointien ystävä. Tai siis pidän kyllä tatuoinneista niin kauan kun ne eivät ole omalla ihollani. Taidokkaasti tehdyt tatuoinnit ovat usein upeita ja ihailen niitä ystävilläni, mutta itselleni en tatuointia haluaisi.

Olen nimittäin luonteeltani niin päättämätön, etten edes manikyyrissä osaa valita kynsilakan väriä ilman järkyttävää ajatustyötä. Oikeasti, olen joskus kosmetologilla pähkäillyt varmaan 15 min haluanko kynsiini vaaleanpunaista vai burgundia kynsilakkaa, päätynyt burgundiin, ja koko seuraavan yön valvonut ja harmitellut väärää värivalintaa.

Kynsilakka lähtee kynsistä pois noin viikon kuluttua, ja silti olen menettänyt yöuneni väärän sävyn vuoksi. Ihan naurettavaa! Miten sitten osaisin valita iholleni tatuoinnin, johon en kyllästy viikossa, tai joka ei tunnu väärältä valinnalta heti tatuointiliikkeestä ulos kävellessäni?

Pääsin kesällä kuitenkin testaamaan hennatatuointia, ja voi että miten ihastuinkaan!

t-paita H&M Premium, laukku Massimo Dutti,
pellavahousut OVS, sandaalit Unisa

Elokuun puolivälissä Katajanokalle Kanavarantaan avattiin kotimaisen suklaistaan tunnetun Goodion ihana kahvila. Kahvilan avajaiset olivat täynnä Goodion herkkuja (suklaata, jäätelöuutuuksia, smoothiebowleja, raakaherkkuja jne.) ja notkuvien herkkupöytien lisäksi tarjolla oli hennatatuointeja.

Olen aina halunnut kokeilla hennoja, mutta olen vähän pelännyt miten ihoni hennaamiseen reagoi. Tällä kertaa hennatatuoinnin tekemisessä käytettiin kuitenkin väriainetta, joka ei sisältänyt helposti allergisoivaa PPD:tä. Uskaltauduin siis testaamaan, ja ai että miten tykkäsin saamastani tatuoinnista!

Sain itse valita kuvion, ja supertaitava hennatatuointeja tekevä Amena (kurkkaa Instasta @shinehenna) toteutti tatuointini hetkessä ihan vapaalla kädellä. Käsittämätöntä miten joku voi olla noin taitava!

Hennamassa kovettuu iholle noin puolessa tunnissa. Kuivuneen hennan on hyvä antaa vaikuttaa iholla 2-12h. Sen jälkeen massa rapsutetaan kuvion päältä pois sormin. Vesipesu ei kannata, sillä se haalistaa värin.

Hennatatuointien kesto on ihosta riippuen viikosta kahteen. Oma hennaukseni ei kestänyt kuin noin viikon, ja pakko myöntää, että hennauksen haalistuminen harmitti.

Aloin tuon kokeilun aikana ymmärtää, miksi ihmiset ottavat iholleen tatuointeja, jotka eivät lähde koskaan pois.

Goodio Café
Kanavaranta 7
ma-pe 7.30-20.00
la-su 10.00-18.00

Kuvat: Sara / Sara S.

Anatude Pop Up Shop ja uusi levy ulkona

tunnetila: sekoaminen

LOL! OMG! Ette arvaa mitä eilen tapahtui!??! No TAPASIN ANTTI TUISKUN!

Sain kutsun Antti Tuiskun Pop Up Shopin ja näyttelyn avajaisiin Kauppakeskus Forumiin. Samalla juhlistettiin Antti Tuiskun uuden Anatude -levyn julkaisua, joka on siis TÄNÄÄN, 15.9.!

Olin varautunut punkemaan ihmismassojen läpi nähdäkseni tilaisuudessa edes vilauksen Antista, mutta mitä vielä! Paikalle oli kutsuttu ihmisiä ehkä viitisenkymmentä, ja Antti otti jokaisen vieraan vastaan henkilökohtaisesti. Ihan mieletön juttu!

Pop upin seinille oli ripustettu valokuvanäyttely, joka perustui stylisti Vesa Silverin stailauksiin, Antin uudelta Anatude -albumilta poimituihin teksteihin, sekä Silverin kommentteihin stailauksissa käytetyistä vaatteista. Näyttelyssä pääsi näkemään myös esiintymisasuja Antin Peto on irti! -kiertueelta.

Arvostan suuresti, miten Silver tuo stailattaviensa kautta esille kotimaista suunnittelua. Mukana stailauksissa oli mm. Mirkka Metsolan ja 2OR+byYATn luomuksia. Antti Tuisku ja Silver ovat yhdessä huikea tiimi!

Näyttelyn lisäksi tilaan oli tuotu Antin fanituotteista koostuva pop up myymälä. Tarjolla oli vaatteita pipoista collegepuseroihin ja lastenvaatteista miesten sukkiin. Myös Antin uuden Anatude-levyn tai Antti Tuiskusta kertovan kirjan löydät tästä butiikista.

Jokaisen Antti Tuisku fanin must hankinta on uunituore Anatude -lehti, jonka kannessa Tuisku keekoilee presidentin elkein. (Kuka muuten näki ylimääräisen uutislähetyksen maanantaina?) Lehdessä Antti kertoo taustoja uutuusalbuminsa biisien takaa. Kuvituksena nähdään samoja kuvia, mitä voi ihastella myös näyttelyssä.

Illan aikana oli mahdollista ottaa kuvia ja jutella Antin kanssa rennosti niitä näitä. Tarkoituksenani oli onnitella Anttia huikeasta kiidosta Suomen poptaivaan kiistattomaksi tähdeksi, mutta kun tilaisuus puhua ihailemansa henkilön kanssa tulee, sitä vaan puhelee mitä sylki suuhun tuo ja yrittää olla sekoilematta turhia. Lungisti vaan, vaikka sukat pyörii jaloissa.

Oli suorastaan ihmeellistä, miten läsnä Antti tilaisuudessa oli. Samaan aikaan tapahtuvat uuden levyn julkaisu, näyttelyn ja pop up -liikkeen avaaminen, fanien henkilökohtainen tapaaminen, Idols-kauden startti ja tänään alkava Mun on pakko twerkkaa! -areenakiertueen lipunmyynti, saisivat kenet tahansa pienoisen stressin partaalle, mutta ei Anttia.

Luottamus itseen, huikeaan tiimin sekä fanien tukeen oikein huokui Antti Tuiskusta. Antti tietää mitä tekee, seisoo tekemistensä takana ja on tekemästään ylpeä. Miksi ei olisi?

Antti Tuisku oli maanläheisyydessään ja kaikessa rehellisyydessään todella valloittava. Jalat maassa, mutta asiat tehdään silti överisti. Välillä ollaan röyhkeitä ja kaadetaan raja-aitoja, mutta homma pysyy kuitenkin hanskassa. Tuota tekemistä ei voi kuin arvostaa!

Onnea Antti uudesta levystä ja Antti Tuisku -fanituotteita myyvästä pop up-liikkeestä! Kiertueella nähdään!

Ps. Antti, sie oot ihana!

Anatude Pop Up Shop
Kauppakeskus Forum 0.krs
15.-16.9. klo 10-18
20.9.-7.10. ke-la klo 10-18

Yhteiskuvat ja kuvat minusta Noora /Curiouser&Curiouser