Browsing Category

muoti

Vastaus omaan kysymykseeni

tunnetila: ihastus

Kyselin viime postauksessani Teiltä vinkkejä pakkasella tarkenemiseen. Sainkin yhden hyvän vinkin, eli pitkät säärystimet kapeiden housujen päällä.

Käytän itse aina treeneihin mennessäni pitkiä säärystimiä trikoiden päällä, enkä ymmärrä, miten en ole tajunnut ottaa tuota samaa kikkaa mukaan muuhun pukeutumiseen. Kiitos siis vinkistä! Pitkillä säärystimillä pärjää jo aika kovat pakkaset, jos vain takki on niin pitkä, että peittää pepun ja reidet.

Keksin myös itse yhden ratkaisun omaan ongelmaani: hanki niin leveät housut, että niiden alle mahtuu lämpimistä lämpimimmät sukkikset!

pusero Majestic Filatures, kassi MAP Helsinki/MIA Design,
rannekoru Monica Vinader, housut Marks&Spencer*, kello Huawei*, kengät Terhi Pölkki

Kävin viime viikolla tutustumassa Marks&Spencerin kevätuutuuksiin, ja sain valita M&S:n mallistosta itselleni muutaman suosikkivaatteen. Tuleva kevät on taas Marks&Spencerillä supervärikäs ja herkullinen! Kirkasta vihreää, sinistä, punaista ja sinapinkeltaista. Värikkäitä kukkia ja sini-puna-valkoisia seiloriraitoja. Ihania materiaaleja, kuten pellavaa, silkkiä ja kashmiria, sekä myös unelmanpehmeää kierrätyspolyesteria.

Marks&Spencer on Suomessa tunnettu upeasta housumallistostaan (lahkeen mittoja löytyy kolme, joista jokainen löytää itselleen sen sopivimman), mutta myös värikkäistä vaatteistaan. Ja uskokaa tai älkää, nuo kirkkaat värit myydään MS:llä yleensä heti loppuun. Samojen vaatteiden mustat versiot myyvät usein vähän heikommin.

Yksi M&S:n huipputuotteista on erilaiset trenssit. Myös trensseissä esimerkiksi punaiset viedään aina ensimmäisenä käsistä. Ihan mahtavaa! Itse kun pukeudun niin hurjan kirjavasti mustaan, harmaaseen ja valkoiseen, niin en edes tule ajatelleeksi, miten rohkeita värien käyttäjiä suomalaiset naiset ovat. Hyvä Te!

Mutta siis, siihen ongelmanratkaisuun. Sain valita M&S:ltä itselleni muutaman lempivaatteen, ja kuinka ollakaan, valitsin kaikesta värikylläisyydestä mustat housut. Yllätys! Löysin kuitenkin niin täydelliset korkeavyötäröiset, leväelahkeiset nilkkamittaiset housut, etten voinut jättää niitä valitsematta.




Olen nyt pari kesää käyttänyt leveälahkeisia, vajaamittaisia culotteseja, ja viihdyn niissä tosi hyvin. Olenkin harmitellut jo pidempään, kun en ole löytänyt talveen sopivia vajaamittaisia housuja. Tai no, itse asiassa löysin sellaiset kerran juurikin Marks&Spencerin mallistosta, ja olen nyt kaksi vuotta harmitellut, kun en silloin ostanut niitä. Noissa housuissa oli silkkiä ja villaa! Ne oli ihanat! Mutta jee, nyt loppui surkuttelu. Löysin vihdoin omat talviculottesini!

Marks&Spencerin nilkkamittaiset housut on paksua, vähän talvisempaa kangasta, ja niissä on mukana ripaus elastaania. Alle mahtuu siis tarvittaessa paksummatkin sukkikset. Housuissa on silitetyt prässit, joten housut on todella siistit ja tarvittaessa myös juhlakelpoiset.

Erityisen iloinen olen housujen korkeasta vyötäröstä. Mikään ei ole talvella hyytävämpää, kuin puseron helman ja housun vyötärön välistä selkään puhaltava viima. Yäk! Näiden housujen kanssa siitä ei tarvitse enää murehtia.

Löysin siis ratkaisun talviseen pukeutumisongelmaani Marks&Spenceriltä. Ai että olen tyytyväinen! Mutta sitten se tällä hetkellä eniten mieltäni askarruttava kysymys. Myöntääkö joku Teistä olevansa juuri se ihana tyyppi, joka ostaa punaisen trenssin?

Kuvat: Ida / Ida365

Talvitamineissa

tunnetila: ilo

pipo Balmuir, untuvatakki Marimekko, nahkahousut Jimmy Choo for H&M,
laukku Joop!, rukkaset saatu joululahjaksi, kengät Pomar*

Hei nyt tulee tärkeä kysymys Teille kaikille. Millaisia housuja Te käytätte talvisin?

Olen joka vuosi saman pulman äärellä kun sää vähän kylmenee. Mitkä housut laittaa jalkaan? Arjessa normaalisti käyttämäni mustat farkut on kaikki niin kapeita, ettei niiden alle mahdu mitenkään sukkikset tai välihousut/leggingsit. Jo pelkkä ajatus sukkahousujen tunkemisesta farkkujen alle ahdistaa.

Vetelen pakkassäillä useinmiten rennosti toppahousuissa, mutta mitä laittaa jalkaan silloin, kun menee esim. töistä suoraan johonkin tilaisuuteen? Toppahousut on sisällä ihan liian kuumat, ja niiden riisuminen on aina jotenkin työlästä jos menee vaikka pikaisesti piipahtamaan jossain töiden jälkeen.

Hame/mekko on siitä hyvä talvivaate, että sukkahousujen päälle on helppo vetäistä toppikset, mutta siinä tulee taas se riisumisen vaiva. Myös nahkahousut on siitä hyvä ratkaisu, että niistä ei mene tuuli läpi ja ne ovat siksi vähän lämpimämmät, mutta pakkasella ei nekään kyllä lämmitä ainakaan allekirjoittanutta tarpeeksi.

Onko Teillä erikseen talvipukeutumista varten vähän reiluja housuja, joiden alle mahtuu lämmittävä kerros, vai tungetteko vaan kapeiden housujen alle sukkahousut? Miten olette ratkaisseet talvihousuhaasteen?

Pakko vielä kertoa pieni loppukevennys aiheeseen liittyen. Istuin muutama viikko sitten töissä eräässä palaverissa työkaverini vieressä. Minulla oli jalassa farkut, joiden polvet oli revitty rikki. Työkaverini katseli hetken polveani ja kysyi ”Hei onko sulla tuolla farkkujen alla valkoiset sukkahousut?” Hahahhha, juu, ei ole. Olen vain niin kalman kalpea aina näin talvisin! Ai että nauratti!

Kuvat: Ida / Ida365

Lumipesut ja luomuherkut

tunnetila: hauskuus

Vitsit että oli kiva viikonloppu! Saimme ainakin täällä Helsingissä nauttia kahden päivän ajan maailman kauneimmasta talvisesta säästä ja kirkkaasta auringonpaisteesta, joka lämmitti jo ihanasti. Ai että! Tämä on ihan parasta talvea!

Kävin naapurini Idan kanssa eilen kävelemässä jäällä ja nauttimassa upeasta säästä. Samalla napsimme toisistamme kuvia. Sain jäällä temmeltäessäni ”hyvän” idean lumen heittämisestä ilmaan.

Ensimmäinen heitto, suoraan omalle naamalle ja takin kauluksesta sisään. Boom! Annoin sitten itselleni lumipesut. Onneksi aurinko kuivasi kasvoni aika nopeasti.




Ulkoilun lisäksi keräsin viikonloppuna energiaa joogaamalla, höpöttelemällä Idan kanssa viinilasillisen äärellä ja herkuttelemalla uudessa kivassa ravintolassa.

Kruununhakaan avattiin viime torstaina Ravintola Nolla, Suomen ensimmäinen hävikitön ravintola.

Ravintola Nolla hankkii raaka-aineensa suoraan tuottajilta isoissa erissä, ilman turhia tuotepakkauksia. Esimerkiksi ravintolassa käytettävä luomumaito tulee maitotilalta ravintolaan vanhanaikaisissa maitotonkissa. Käytön jälkeen tonkat pestään ja palautetaan takaisin maitotilalle.

Ravintola Nolla tekee yhteistyötä myös muiden ravintoloiden ja ruoka-alan toimijoiden kanssa. Esimerkiksi lauantaina jälkiruoassamme oli erään pienpanimon oluen panemisesta jätteeksi jääneet olutmäskit. Tuo yhteistyö vähensi osaltaan ruokahävikkiä toisaalla, ja Nollassa nuo ylijäämät käytettiin herkullisesti hyväksi.

Ravintola Nollalla on haaveena vähentää jätteen määrää oman ravintolansa lisäksi myös muissa alan toimijoissa, ja lopulta päästä jätteestä kokonaan eroon.

Söimme lauantaina 3 ruokalajin illallisen viineineen, ja tuo kokonaisuus maksoi kahdelta vähän yli 160€. Aika arvokasta lystiä. Täytyy kuitenkin toivoa, että ihmiset arvostavat laadukasta, hävikitöntä ja lähellä tuotettua luomuruokaa, ja ottavat Nollan omakseen.

Ravintola Nolla
Liisankatu 2, 00170 Helsinki

Kuvat: Ida / Ida365

Villaa Virosta

tunnetila: tykkäys

Kuinka olenkaan unohtanut julkaista blogissani nämä siskoni minusta joululomalla nappaamat kuvat?! Kuvien julkaisu on ensiarvoisen tärkeää, sillä haluan niiden myötä vinkata Teille ihanasta neulebrändistä, johon tänä talvena olen tutustunut.

Piipahdin joulukuussa Tallinnassa pari kertaa pikkujoulumatkalla. Reissuista ensimmäisellä haahuilin pitkään Viru Keskuksessa päämäärättömästi. Mitään en ollut sieltä ostamassa, mutta kun ulkona satoi kaatamalla, niin valitsin hengailupaikakseni mielummin kuivan kauppakeskuksen kuin kaatosateisen joulutorin.

Päivän päätteeksi kiitin kuitenkin onneani Viru Keskuksessa käynnistäni. Törmäsin nimittäin keskuksen käytävällä virolaisten suunnittelijoiden tuotteita myyvään MUST pop up -liikkeeseen, ja tein sieltä pari kivaa löytöä.

neule Woolish, farkut J.A.P.,
korvikset Illuminate, kengät Pomar*

Toinen löydöistä on iki-ihana ja superlämmin Woolishin Kyoto -neule. 100% villaa oleva jämäkkä pooloneule ei materiaalistaan huolimatta kutita minua lainkaan. Neule istuu päälle hyvin (harvasta neuleesta voi sanoa sen istuvan hyvin), sen mittasuhteet ovat minulle juuri oikeat, ja harmaa villa on juuri täydellisen sävyinen.

Neuleen korkea kaulus on kaksinkertainen ja jämäkkä, ja se pysyy pystyssä kauniisti. Neule on takaa hieman pidempi, joten pakkasella se pitää myös pepun lämpimänä. Tykkään neuleesta valtavasti!

En ollut aikaisemmin kuullutkaan Woolishista, mutta Googlailtuani totesin brändin täyttävän tänä vuonna 90 vuotta! Woolish on siis perustettu vuonna 1928, joten sillä on todella pitkät perinteet sisustustuotteiden ja neulevaatteiden parissa.

Woolishin tuotteet valmistetaan edelleen Virossa, Viljandissa, ja kyseessä on edelleen perheyritys. Brändin omistus kulkee jo neljännessä sukupolvessa.

Ai että miten tykkäänkään yrityksistä, jota eivät muuttuvan maailman myötä ole antaneet periksi, vaan tekevät juttuaan vuosikymmenestä toiseen omalla tavallaan. Tuotteiden valmistaminen lähituotantona on varmasti ponnistelujen takana, ja siksi se on aina hatunnoston arvoinen juttu!

Samalla tavalla kun arvostan virolaista neuleosaamista, arvostan myös Pärnussa tuotteitaan valmistavaa suomalaista Pomaria, josta kirjoitinkin jo mm. täällä. Tämän talven käytetyimpiä juttuja ovatkin olleet juuri nuo näissä kuvissakin näkyvät Kyoto-neule, ja Pomarin vedenkestävät huopakengät. Lähituotantoa parhaimmillaan!

Toinen virolaisten suunnittelijoiden pop up -liikkeestä tekemäni löytö oli kauniit hopeiset korvakorut. Korvisten paketissa lukee Illuminate, mutta harmikseni en löydä ko. brändiä verkosta. Olisin halunnut löytää brändin kotisivut, sillä heillä oli paljon kauniita koruja, joista olisin halunnut vinkata myös Teille.

Päädyin itse ostamaan Illuminaten hopeiset ”palkkikorvikset”, joissa on hopean lisäksi mustaa kiveä. Käytän aika harvoin roikkuvia korviksia arjessa, mutta jostain syystä huomaan pujottavani nämä korvikset korviini jatkuvasti. Korvikset näkyvät hyvin esim. näissä kuvissa.

Sellaisia tuliaisia löysin itselleni joulukuiselta Tallinnan reissulta. Olen kyllä tosi tyytyväinen löytöihini! Kivaa perjantaita ja IHANAA viikonloppua Teille kaikille!

Kolme viikkoa koetusta takana

tunnetila: tyytyväisyys

Tarkoituksenani oli kirjoittaa ostamattomuushaasteestani aina jokaisen kuukauden lopussa. Vetää yhteen kuukauden aikana koetut fiilikset, ostohimotukset ja repsahdukset. Ostamattomuushaaste pyörii kuitenkin mielessäni koko ajan, joten päätin kirjoitella fiiliksiäni myös matkan varrelta.

Haastetta on takana nyt kolme viikkoa. Äkkiseltään ajateltuna kolme viikkoa ei ole vielä aika eikä mikään. Olenhan normaalistikin helposti kuukauden ostamatta yhtään mitään. Huomionarvoista tässä on kuitenkin se, että juuri tammikuun alennusmyynnit on yleensä se aika vuodesta, kun ostan uusia vaatteita koko tulevalle vuodelle.

untuvatakki Marimekko, farkut Y.A.P.,
laukku YOOP!, nilkkurit Agile, hanskat Moschino

Viime vuonna ostin tammialesta Katri Niskasen mustan merinovillamekon, Sofinahista mustan silkkipaidan ja pellava t-paidan, Samujilta villamekon ja neuletakin, Marimekosta poolon ja trikoopaidan, H&M:ltä kashmirneuleen ja mokkaiset ylipolvensaappaat, Massimo Duttilta silkkitopin ja Stockalta Marc Jacobsin pikkulaukun.

Vaikka ostin paljon kerralla, säästin tuossa sievoisen summan rahaa. Kaikkien ostosteni aleprosentti oli 50%-70%, ja alennuksesta huolimatta jokainen ostos oli harkittu, enkä ostanut niitä vain siksi, kun halvalla sai. Vaatteet ovat myös olleet ahkerassa käytössä koko vuoden.

Nämä kuluneet kolme viikkoa ovat menneet muuten oikein hyvin, minun ei ole tehnyt mieli ostaa yhtään mitään, mutta kolme kertaa sähköpostiini on kilahtanut viesti, joka on kirpaissut aikalailla.

Marimekon, Sofinahin ja Arelan ”alen loppurysäys” viestit saivat minut ensin klikkaamaan sähköpostit vanhasta tottumuksesta auki innostuneena, mutta saman tien muistin, etten saa ostaa mitään. Klik ja delete! Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun ei tiedä mitä on tarjolla, silloin ei edes halua mitään.

Näiden viikkojen aikana olen alkanut arvostaa jo olemassa olevia vaatteitani ihan eri tavalla. Olen mm. ottanut käyttöön vanhoja vaatteitani, kerännyt ompelijalle vietäväksi kassillisen vaatteita fiksattavaksi ja ollut superonnellinen syksyllä hankkimastani Marimekon muhkeasta untuvatakista.

Vastaava takki on ollut ostoslistallani jo monta vuotta, ja nyt, aina kun pukeudun siihen, olen tosi iloinen että olen vihdoin löytänyt sen oikean. Enää ei tarvitse etsiä. Jotenkin tieto siitä, ettei edes saisi osta mitään uutta vaikka jotain löytäisikin, tuntuu kummallisen rauhoittavalta.

Tulevana viikonloppuna vanhempani saapuvat viikonlopun viettoon Helsinkiin. Ohjelmassa on teatteri-illan ja muun yhteisen tekemisen lisäksi shoppailua äitini kanssa. En ole käynyt kaupungilla koko tammikuun aikana, joten on ollut helppo olla sortumatta ostosten tekoon. Saapa nähdä miltä tuntuu tehdä shoppailureissu tietäen, ettei saa ostaa mitään.

Oletteko Te tehneet löytöjä tammialesta? Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!