Browsing Category

muoti

Erilaista kirppistelyä

tunnetila: hehkutus

Ostamattomuusvuoteni päättyi lähes kolme kuukautta sitten. Tämän vuoden ostossaldoni näyttää kuitenkin varsin vaatimattomalta.

Tammikuun puolivälissä tilasin Granan superalesta muutaman vaatteen, jotka korvasivat mm. viime vuoden aikana puhkikuluneet kotihousut. En siis tavallaa hankkinut mitään uutta, vaan ainoastaan korvaavia juttuja vanhojen tilalle.

Seuraavan kerran kävin kaupungilla äitini kanssa helmikuussa. Silloin ostin Nougatista uudet lempikorvikset (korvissani myös näissä kuvissa), mutta uusia vaatteita ei tuolta ostosreissulta mukaani tarttunut. Tajusinkin juuri, etten ole Granan tilauksen jälkeen ostanut tänä vuonna yhtään vaatetta uutena.

neule Marimekko (second hand/Zadaa), paitapusero Andiata,
nahkahousut H&M (second hand), laukku MCM (second hand/Zadaa)*,
nilkkurit Tod’s (second hand/Zadaa)*, korvikset Pernille Corydon

Rakastin nuorempana kierrellä kirppiksillä. Tein paljon kivoja löytöjä, mutta jossain vaiheessa huomasin kirppisosteluissani tietyn kaavan. Kaava toimi seuraavasti: tein kirppikseltä kivan ja edullisen löydön. Käytin löytöäni muutaman kerran. Seuraavan kerran kun menin itse myymään kertyneitä vaatteita kirppikselle, mukana oli aina kaikki ne vaatteet, mitä olin aiemmin ostanut kirpputorilta.

Kun tuon kaavan ymmärsin, lakkasin ostamasta vaatteita käytettynä. Samaan aikaan lakkasin myös ostamasta alennusmyynneistä vaatteita ”koska halvalla saa”. En koskaan myynyt kirppiksillä vaatteita, joihin olin säästänyt rahaa. Niistä vaatteista tykkäsin valtavasti ja ne vaatteet käytin puhki. Kirppis- ja alelöydöt taas viihtyivät vaatekaapissani vain hetken, ja joutivat pian uusiin osoitteisiin.

Tuon kaavan ymmärtäminen muutti kulutustottumukseni kerralla todella paljon terveempään suuntaan. En käynyt vuosikausiin kirpputoreilla. Aleostoksilla kävin vain liikkeissä, joissa tiesin myytävän vaatteita, joista todella tykkään, ja joita voisin ostaa myös normaalihinnoilla. Toki hutiostoksia tulee tehtyä edelleen, mutta ei sellaisessa määrin mitä ennen.

Vuosien kirppisten karttelun jälkeen olen viime aikoina löytänyt uudestaan kirpputorien houkuttelevan maailman. Nyt tosin hieman eri tavalla mitä ennen. Ennen kirppislöytö tarkoitti minulle vitosen maksavaa hametta. Halpaa siis piti olla, jotta koin ostokseni löydöksi.

Nykyään selaan kirppisappi Zadaata, ja haen sieltä sellaisia luksuslöytöjä joita kovasti haluaisin omistaa, mutta joita en raaski normaalihintaisena ostaa. Ja voi kuulkaa, Zadaa on pa-ras!




Olen hehkuttanut Teille Zadaata jo varmaan sen kymmenen kertaa, mutta en taaskaan pysty pitämään suutani kiinni sen upeudesta. Katsokaa vaikka tätäkin asua.

Kuvien neule on Marimekon viime talven mallistosta. Sovitin kyseistä neuletta Marimekolla pariin otteeseen, mutta kun siinä oli villan ja mohairin lisäksi 29% akryylia, en periaatteesta suostunut maksamaan neuleesta yli kahtasataa euroa. Hetki sitten löysin neuleen Zadaasta alle kahdella kympillä! Rakastan tuota neuletta, enkä juuri muita neuleita ole viime aikoina käyttänyt.

Myös kuvien laukun ostin jokin aika sitten Zadaasta* (osa laukusta saatu yhteistyönä, osa maksettu itse). Tarkemmin sanottuna laukun entinen omistaja oli eräs saksalainen neitokainen. Suomessa perustettu Zadaa on tätä nykyä levinnyt jo Saksaan ja Tanskaan, ja tilaaminen Suomen rajojen ulkopuolelta tapahtuu yhtä mutkattomasti kuin tilaaminen koto-Suomesta.

Tuotteita selaillessaan voi haun rajata johonkin tiettyyn maahan tai sitten valikoimaa voi selata ilman maavalintaa. Ilman valintaa näet kaikkien Zadaassa tällä hetkellä olevien maiden tuotteet omassa koossasi. Kotimaan Zadaa-paketti maksaa 4€, tilaus ulkomailta taas on aina 8€.

Viimeisin hankintani Zadaasta on Insta-yhteistyön merkeissä tekemäni tilaus, johon kuului useampi suorastaan käsittämättömän upea löytö. Yksi näistä löydöistä on kuvissa jalassani olevat italialaisen Tod’sin nilkkurit*.

Tod’sin kengät maksavat liikkeessä noin 500€-1000€, enkä ole ajatellut koskaan omistavani kenkiä kyseiseltä brändiltä. Noh, kiitos Zadaan, nyt minulla on Tod’sin kengät, ja kaiken lisäksi juuri sellaiset nilkkurit, joita olen etsinyt jo pidemmän aikaa.

Tiedän, että ylenpalttinen hehkuttaminen saattaa olla ärsyttävää, mutta hemmetti sentään kun olen vaan niin iloinen siitä, että vihdoin on olemassa upea tapa kierrättää vaatteita. Yhden appin kautta pääsen käsiksi sellaisiin vaatteisiin tai muihin tuotteisiin, joita en pihiyksissäni raaskisi koskaan  uutena hankkia!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Ylpeä suomalainen

tunnetila: tyytyväisyys

Terkkuja lopen uupuneelta! On se vaan niin, että jos en saa olla viikonloppuna edes yhtä kokonaista päivää rauhassa kotona, niin herranen aika miten olen väsyksissä!

Saimme lauantaiaamuna vieraita Jenkeistä. Lisäksi saimme yhden bonusvieraan, eli heidän ranskalaisen ystävänsä, jota emme olleet aikaisemmin tavanneet. Viikonloppu oli ihan älyttömän kiva, ja vieraamme rakastivat kaikkea mitä heille esittelimme.

Ruoista etenkin karjalanpiirakat, pistaasipulla ja Social Burgerjointin hampurilaiset olivat hittituotteita. Löylyä ja avannossa dippaamista rakastettiin niin paljon, että lukuisien sauna-uinti-sauna-uinti -kierrosten jälkeen mukaan lähti matkamuistoksi kasa Löyly-t-paitoja ja kangaskassi.

college Arela, hame Grana, korvikset Nouki,
laukku Marimekko* (saatu Zadaa-kamppiksesta ja tuunattu itse),
kengät Terhi Pölkki

Löyly-keikkamme kruunasi kanssamme saunomassa ollut oma Hollywood-tähtemme, toinen paikan omistajista, Jasper Pääkkönen. Kerroimme ystävillemme kuka Jasper on, ja rohkein heistä innostui jututtamaan Pääkköstä.

Pääkkönen hoiti tilanteen täydellisesti. Hän otti vieraamme huomioon, keskusteli kohteliaasti ja tuli vielä myöhemmin kysymään mitä vieraamme pitivät saunomiskokemuksesta.

Vieraamme eivät olleet uskoa silmiään, että Suomessa julkisuuden henkilöt istuvat kanssamme saunassa samalla lauteella, ja he saavat olla rauhassa fanilaumoilta.

Tapaamisesta jäi todella hyvä fiilis, ja olin superiloinen että ystävämme saivat kokea saunan ja uimisen lisäksi Jasper Pääkkösen ystävällisyyden. Ihan mieletön juttu!

Vieraamme matkustivat eilen Rovaniemelle, jossa heitä odottaa laskettelua (ensimmäistä kertaa ikinä), parin yön yöpyminen lasikattoisessa ”iglussa”, husky-ajelu, joulupukin ja porojen tapaaminen, Muumi-aiheinen lumilinna jne. Toivon että he pääsevät näkemään myös revontulet, mieluiten omasta sängystä omassa iglussa.

Toivottavasti matkasta tulee heille niin ikimuistoinen, mitä he ovat unelmiensa reissulta toivoneet. Ainakin ensimmäinen viikonloppu Helsingissä oli aika täydellinen.

Amerikkalaiset ystävämme ovat saaneet tältä reissulta jo paljon, mutta niin olen saanut minäkin. Yhteisten kokemusten lisäksi olen nimittäin saanut elämääni uuden upean ihmisen.

Ystävieni ranskalaisella ystävällä ja minulla on hyvin paljon yhteistä. Hän opiskelee nimittäin muotialalla, ja on tehnyt työharjoittelunsa Ranskassa Diorilla ja Jenkeissä Vera Wangilla. Voi että meillä oli niin paljon juteltavaa muodista!

Esittelin hänelle suomalaisia muotibrändejä, ja harmitti valtavasti kun en ehtinyt viedä häntä kaupungille kiertelemään. Sovimme kuitenkin, että kun hän seuraavan kerran tulee Helsinkiin, esittelen hänelle kaikki suomalaiset brändit joista pidän.

Vaikka arvostan suomalaista muotoilua ja kotimaisia brändejä valtavasti jo ihan jokapäiväisessä arjessani, niin vasta silloin, kun niitä pääsee ylpeydellä esittelemään ulkomaalaisille, oikeasti ymmärtää, miten älyttömän upeita juttuja täällä tehdään.

Ystävämme tulevat huomenna takaisin Rovaniemeltä. Toivottavasti heillä on mennyt Rovaniemellä kaikki hyvin, ja he ovat valmiita jatkamaan Helsingin tutkimista. Minä otan tässä välissä joka päivä ansaitut päikkärit, ja kerään voimia viikon loppurutistukseen!

Kuvat: Vilma

Kevätuutta kirppikseltä

tunnetila: ilo

”Mitä kaikkea ostit Gdanskista?” ”En mitään. Tai no, lentokentällä huomattiin että meille oli jäämässä zlotyja, joten ostin niillä rahoilla puolalaista luonnoskosmetiikkaa; puhdistusvaahdon ja seerumin.” ”Häh, kyllähän sä saat nykyään jo ostaa kaikkea?! Eikös se ostolakko ollut vaan viime vuoden?”

Olen käynyt yllä olevan keskustelun kuluneen viikon aikana aika monta kertaa. Seuraava kysymys onkin sitten ollut Gdanskin shoppailumahdollisuudet. ”Eikö siellä ollut mitään ostettavaa?”

Gdanskin vanha kaupunki ei tosiaan ollut mikään shoppailijan mekka. Entiseltä pääkadulta suurin osa liikkeistä oli lähtenyt pois, ja tilalla oli ravintoloita ja hotelleja. Suurin kauppojen keskittymä oli hieman vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitseva kauppakeskus Forum Gdansk, joka oli ehkä hienoin kaupakeskus missä olen koskaan käynyt!

pusero H&M (second hand), housut Marks&Spencer*,
korvikset Pernile Corydon, laukku MCM (second hand, Zadaa,
laukusta saatu alennusta kamppanjan myötä, osa maksettu itse), kengät Agile

Uuden kauppakeskuksen sisällä mm. kasvoi puita ja sen halki kulki joki. Kauppakeskus oli suuri, moderni ja upean valoisa. Tykkäsin rakennuksen arkkitehtuurista tosi paljon.

Tarjolla oli liikkeitä Zarasta & Other Storiesiin ja MACista Massimo Duttiin. Mukana oli myös kiinnostavia puolalaisia liikkeitä, esimerkiksi laadukkaita nahkakenkiä myyvä APIA.

Kiertelin muutamissa liikkeessä kauppakeskuksessa ja sen ulkopuolella (löysin sattumalta mm. puolalaisten suunnittelijoiden pienen butiikin jonka nimeä en nyt valitettavasti muista), mutta eteeni ei tullut mitään mitä olisin tarvinnut.

Huomatkaa muuten jos Gdanskiin suuntaatte, että Gdanskissa kaupat on kiinni sunnuntaisin. Vuoden 2019 alusta astui voimaan uusi laki, joka pitää liikkeet kiinni kaikkina muina, paitsi kuukauden viimeisinä sunnuntaina tai tiettyinä pyhäpäiviä.



En siis ostanut Gdanskista mitään, mutta kuten kuvista näkyy, vaatekaappiini on löytänyt tiensä pari uutta kivaa juttua.

Kävin pari viikkoa sitten Iinan luona brunssilla, ja brunssin lopuksi pääsin penkomaan Iinan kirppikselle menossa olevia vaatteita. Löysin kirppiskassista superhyvät nahkahousut ja kuvien puseron.

Valkoinen puuvillapusero on leikkaukseltaan hyvin kesäinen ja kevyt, ja lyhyen kietaisumallinsa vuoksi se sopii kauniisti korkeavyötäröisten housujen kaveriksi. Luulen, että tämä paita tullaan näkemään ensi kesänä ylläni useita kertoja!

Toinen uusi juttu, joka varmasti tulee olemaan ensi kesän pukeutumiseni peruspilareita, on Zadaasta löytämäni MCM:n pussimainen laukku. Klassikkolaukun hinta kaupassa on tällä hetkellä 875€, mutta Zadaasta löysin sen uuden veroisena reilusti alle puoleen hintaan. Minulla oli myös käyttämättömiä Zadaa-kredittejä, joten sain laukun vielä edullisemmin.

En ole vuosikausiin hankkinut mitään käytettynä tai kirppiksiltä, mutta nyt Zadaan myötä olen löytänyt kirppistelyn uudestaan. Merkkilaukkuja (MCM ja Celiné), Guccin korvikset, See by Chloén nahkalompakko, Kenzon uudet nahkaiset espadrillot, Custommaden silkkimekko, Marimekon nahkalaukku..

Olen tehnyt niin hyviä löytöjä niin Suomen, Tanskan kuin Saksankin Zadaasta, että en voi kuin suositella sen käyttämistä kaikille!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Matkan ikävä alku

tunnetila: suru

Olen yrittänyt parina iltana kirjoittaa reissuvinkkejä kauniiseen ja mielenkiintoiseen Gdanskiin, mutta kirjoittaminen ei onnistu.

Haluaisin kirjoittaa upeasta hotellistamme, simppelistä, mutta silti supermaukkaasta pastasta jota matkallani söin, ja vaikuttavasta Toisen maailmansodan museosta jossa kävimme, mutta mielessäni pyörii vain matkamme ensimmäiset hetket.

Ajattelin pitkään etten kirjoita tästä mitään, sillä en halua muistella tuota tapahtumaa enää ollenkaan. Halusin tai en, nuo hetket pyörivät kuitenkin edelleen mielessäni niin voimakkaina, että haluistani huolimatta ajattelen niitä koko ajan. Päätin siis nyt kertoa miten matkamme alkoi. Jospa kirjoitetun tekstin avulla pääsisin eroon mieltäni vainoavista muistoista.

Läksimme reissuun tasan viikko sitten. Aamulentomme Gdanskiin lähti Helsinki-Vantaalta viime perjantaina klo 7.45. Matkustimme Puolaan pienellä koneella, joten meillä oli bussikuljetus terminaalista koneelle.

Pääsimme bussilla koneen luo ja bussin ovet avattiin. Ensimmäinen matkustaja astui ulos bussin ovesta ja liukastui jääkentäksi muuttuneella lentokentällä. Mies kaatui selälleen ja iski päänsä linja-auton ovensuun metalliseen laitaan. Seisoin ihan miehen vieressä ja kuulin sen kamalan pamauksen, mikä kuului kun hänen takaraivonsa iskeytyi bussin lattiaan.

Seuraavaksi ulos menossa ollut nainen kaatui saman kohtaan, ja kolmentena ulos lähdössä ollut mieheni ehti jo horjahtaa, mutta sain napattua hänestä kiinni jotta hän ei kaatunut edellisten päälle.

Lähtömme viivästyi jonkin verran, sillä paikalle kutsuttiin ambulanssi ja miestä hoidettiin jo kentällä. Myös matkustajien joukossa oli onnekkaana sattumana mukana hoitoalan ammattilainen ja hän antoi miehelle ensiapua heti onnettomuuden satuttua. Lopulta lentomme kohti Gdanskia lähti ilman kaatuneita miestä ja naista, sekä heidän seuralaisiaan.

En tiedä olenko jotenkin erityisen herkkä, vai vaikuttiko kokemukseeni se, että olin ihan vieressä tapahtumahetkellä ja mm. kerroin päätään pitelevälle kaatuneelle miehelle, että hänen takaraivostaan tulee verta, mutta tuo tapaus oli pilata koko reissumme.

Olin koko parin tunnin lennon ihan poissa tolaltani, eivätkä nuo ajatukset lakanneet piinaamasta minua edes perillä.

Meillä oli tosi kiva reissu, mutta aina kun meillä oli oikein kivaa aloin miettiä liukastunutta miestä. Myös hän oli odottanut matkaa, ja nyt makaa pahimmassa tapauksessa sairaalassa aivotärähdyksen kourissa ja kovissa kivuissa.

Heräilin hotellissa öisin ja aloin välittömästi miettiä tapahtunutta. Kuulin taas miehen päästä kuuluneen pamauksen ja näin verta vuotavan takaraivon, enkä saanut enää unta.

Tapahtuneesta on nyt viikko, eivätkä nuo ajatukset jätä minua edelleenkään rauhaan. Voi olla että oloni paranisi, jos saisin tietää aiotaanko lentokentällä parantaa tilannetta. Voidaanko siellä vaikkapa suolata kenttää jos hiekoitus ei ole mahdollista?

Muistan myös jossain lentokentällä kävelleeni talvella bussilta koneelle pitkää käytävämattoa pitkin. Myös tuo olisi erinomainen ratkaisu. Punaista mattoa pitkin koneeseen kävely toisi juhlavaa tunnelmaa ja ehkäisisi ambulanssireissuja. Levitetään niitä punaisia mattoja paljon turhempienkin tilaisuuksien vuoksi…

Laitoin palautetta lentokentälle kahteen eri paikkaan. Kysyin, eikö olisi kaikkien etu, että kentältä poistutaan suunnitellusti lentokoneella, eikä ambulanssilla, mutten ole vieläkään saanut yhtään vastausta.

Kun lentomme oli lähdössä, kuului kaiuttimista kuulutus ”Turvallisuutenne koneessa on meille tärkeää.” Edessäni istuva nuorukainen totesi osuvasti ”Jep, mutta koneen ulkopuolella kenelläkään ei ole mitään väliä.” Itselleni jäi kyllä reissun alusta aika sama fiilis.

Ja taas sataa lunta

tunnetila: tylsyys

Joko Teille alkaa tämä lumen tulo riittää? Minun on pakko todeta, että minulle ei riitä. Tai siis lisää lunta ei enää tarvitsisi sataa, mutta toivon, ettei nämä lumet tästä ihan heti sulaisi pois. En ole nimittäin ehtinyt vielä yhtään nauttimaan talvesta.

Selkäni kramppasi tammikuun kymmenes päivä, eikä ole vieläkään kunnossa. Olen joutunut jo kuukauden liikkumaan selkääni varoen, ja viimeksi eilen lääkäri ehdotti vielä sairausloman kirjoittamista, lisää lääkkeitä ja käyntiä selkäspesialistilla. Selkäspesialistille menen mielelläni, mutta sairauslomaa tai lääkkeitä en enää halua.

Onneksi fyssarini on sitä mieltä, että olen selän kuntouttamisessa jo niin hyvässä vaiheessa, että saan selkään kuntoon oikeanlaisella liikunnalla ja lihasten vahvistamisella, eikä lisää lääkkeitä välttämättä tarvita. Aikaa ja sinnikkyyttä se vaatii, mutta kyllä selkä kuulema vielä kuntoon tulee. Sitä odotellessa…


takki Marimekko, housut Marks&Spencer*, laukku Marc Jacobs,
reppu Haglöfs*, hanskat Sauso, kengät Pomar*

Haluaisin, heti kun selkäni sen mahdollistaa, tehdä pitkiä kävelylenkkejä kauniissa lumisessa luonnossa. Olisi ihana hiihtää ja luistella. Parasta olisi kesken pitkän lenkin istahtaa laavulle syömään eväitä ja juomaan jotain lämmintä. Toivottavasti selkäni mahdollistaa nuo haaveet pian, eikä lumi ehdi siihen mennessä muuttua loskaksi tai sulaa kokonaan pois.

Olisiko Teillä antaa vinkkejä laavuista, jotka sijaitsevat lähellä Helsinkiä mukavien kävelyreittien varrella? Mieluiten niin, että kävelylenkin voi aloittaa saapumalla paikan päälle julkisilla. Autoa minulla ei ole, joten paikalle täytyisi päästä jollain muulla tavoin.

Jos ette tiedä laavuista, niin tuleeko mieleen jotain muita paikkoja, missä voisi nauttia talvesta ja tehdä hauskoja talviaktiviteetteja, esimerkiksi lumikenkäilyä tai retkiluistelua jäällä? Kiitos jos keksitte jotain vinkattavaa!

Kivaa perjantaita kaikille! Muistakaa ulkoilla ja nauttia lumisesta luonnosta jos olette terveenä. Ulkoilu ja liikunta on paras lahja, mitä voitte itsellenne antaa!

Kuvat: Iina / MouMou