Browsing Category

muoti

Flamencoa ja glitteriä

tunnetila: tykkäys

Flamencon sanotaan olevan kotoisin Andaluciasta, ja täällä sen kyllä huomaa. Etenkin Granada oli täynnä flamencoon liittyvää turistikamaa kastanjeteista upeisiin asuihin. Granadassa on myös useita flamencostaan kuuluisia ravintoloita, ja olimmekin suunnitelleet käyvämme Granadan reissullamme katsomassa flamencoa.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat lennosta, ja herkuttelu vei meidät mennessään. Saimme flamencolle varaamallemme illalle peruutuspöydän erinomaiseen ravintolaan, joten flamenco jäi sillä kertaa väliin.

Kuulimme kuitenkin viime viikolla iloksemme, että myös La Herradurassa voi nähdä laadukasta flamencoa aina perjantaisin, kunhan vain tekee pöytävarauksen ajoissa. Perinteinen espanjalaisravintola Asador El Tinao tarjoilee perjantai-iltaisin flamencoa herkullisten grilliruokien kaverina. Aloitimme siis tämän viikonlopun flamencon merkeissä.

pusero Nelly.com*, housut OVS,
korvikset Mine Güngör*, sandaalit Unisa

Flamenco on minusta ihanaa! Siinä yhdistyy upealla tavalla etelän tulinen tempperamentti ja slaavilainen melankolisuus. Tanssi on voimakasta, kitaran rytmit sykkivät kiivaammin kuin sydän ja laulu menee sieluun asti.

Harmittelin perjantain flamenco-esityksen jälkeen miksi en ollut ymmärtänyt mennä tämän kuukauden aikana opiskelemaan täällä flamencoa. Mikäpä olisi parempi paikka opetella sitä, kuin sen alkuperäiset syntysijat! Miksi mietin vain espanjan opiskelua enkä mitään kivempaa? Höh!

Vaihtaisin mielelläni kiukuttelevan pilatesohjaajan flamenco-opettajaan, olisi hän sitten miten tempperamenttinen tahansa. Flamencoon temperamentti kuuluu, pilatekseen ei ehkä niinkään. No, saanpahan ainakin hyvän syyn tulla tänne uudestaan jos flamenco tuntuu vielä Suomessa hyvältä idealta. (Googlasin jo eilen Helsingissä järjestettävät flamencokurssit, ja yksi alkaisi heti maanantaina 4.6. kun tulemme takaisin Suomeen…)

Perjantain illalliselle pukeuduin perinteisesti mustaan, ja puseroksi valikoitui Nelly.comin kevätkarkeloista saamani läpikuultava röyhelöpusero*. Pusero on minusta ihana! Suomessa käytettäväksi se on kaikessa läpinäkyvyydessään ja rimpsuissaan ehkä omaan makuuni vähän liikaa, mutta tänne se sopii täydellisesti.

Korviksiksi valitsin Mine Grüngöriltä saamani glitterkorvikset*, jotka nekin menevät samaan sarjaan ”liian näyttävät simppeliin pukeutumiseeni Suomessa, mutta täydelliset Espanjan yöhön”.

Lisäsin glitterilookia vielä essenceltä saamillani glittereillä*. Uskotteko jos sanon, että minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut glitteriä kasvoissa?! Glitteriä on nykyään ihan kaikkialla, ja se on todella trendikästä.

Glitterillä tehdyt lookit on usein näyttäviä ja hauskojakin, mutta minun makuuni ne ovat yleensä vähän liian runsaita. Nyt kun pääsin itse valitsemaan yksitellen purkista juuri ne minun haluamani muutamat glitterit, jotka viimeistelivät meikkini, niin nyt tykkäsin niistä tosi paljon.

Sanotaan, että glitteriä ei voi koskaan olla liikaa. Minulla taitaa päteä tähän(kin) se sama motto, mikä toimii elämässäni ohjenuorana aikalailla jokaisella osa-alueella. Eli kohtuus kaikessa, sitten on hyvä!

Mitäs tykkäätte asusta? Entä oletteko koskaan tanssineet/soittaneet tai käyneet katsomassa flamencoa?

Upouusi nahkareppu

tunnetila: tyytyväisyys

Hah, tässä sitä ihan kasuaalisti heiluttelen uutta nahkareppuani talomme kattoterassila! Olympuksen kaukolaukaisin alkaa olla jo hyvä ystäväni, ja kuvaaminen onnistuu vailla sen kummempia kommervenkkejä. Silmät minulla tosin on aina kiinni lähes joka kuvassa (jotain tarttis tehdä vielä tälle asialle), mutta muuten menee kuvaaminen jo ihan kelvollisesti.

Teimme viikonloppuna parin päivän reissun alueemme pääkaupunkiin Granadaan, ja reppu pääsi heti mukaan meininkeihin. Ai että miten hartiani tykkäsivät tästä kevyestä ja näppärästä ostoksestani!

Tosin aina ihmispaljoudessa (esim. yhdessä maailman suosituimmista turistikohteista Alhambrassa) ollessamme olin varma siitä, että joku pitkäkyntinen nyysii kaiken repussa olevan omaisuuteni, mutta muuten elo uuden, kultakirjaimin nimikoidun (rakastan!) reppuni kanssa oli kuin ruusuilla tanssimista.

pellavatoppi H&M Premium, pellavahousut OVS,
nahkareppu Lilian Urquieta, nahkatennarit Pomar*

Granada itsessään oli aivan upea paikka! Vaikka monet olivat sitä minulle kehuneet, ja sanoneet sen olevan lempikaupunkinsa Espanjassa, en silti osannut odottaa sen olevan noin upea!

Ehdimme viikonlopun aikana nähdä aika paljon tärkeimpiä nähtävyyksiä, mutta muuten kaupunkiin olisi ihana päästä sukeltamaan vielä toistamiseen. Valitettavasti tällä reissulla aika ei siihen riitä. Onneksi sinne pääsee kuitenkin aina takaisin.

Granadasta tulee ehdottomasti oma postauksensa kunhan ehdin purkamaan kuvia kamerasta. Tässä kuitenkin pieni repun esittely näin alkuun. Olen ostoksestani (alkujärkytyksen jälkeen) aika iloinen. Etenkin hartiani rakastavat hankintaani.

La Herraduran helmi – Lilian Urquieta

tunnetila: ihastus

Kun sain viime syksynä kuulla, että tulemme keväällä espanjalaiseen pikkukylään, tein heti haun Instagramissa. Haku #laherradura ei tuonut ihan hirveästi osumia, mutta yksi osuma oli sitäkin kiinnostavampi. Tunnisteen takaa löytyi suloiselta ja kiinnostavalta vaikuttava butiikki nimeltä Lilian Urquieta.

Pieni googlailu paljasti, että kyseessä on kahden käsityöläisen haave yhteisestä butiikista, jossa kumpainenkin saa toteuttaa omaa unelmaansa. Vuonna 2006 tuo unelma toteutui, ja pienessä La Herraduran kylässä syntyi Lilian Urquieta.

Vuodesta 2012 butiikki on ollut samalla paikallaan idyllisen pienellä kujalla La Herraduran keskustassa. Tila on upea! Samasta rakennuksesta löytyvät butiikki, molempien suunnittelijoiden ateljeet, pieni ja viihtyisä sisäpuutarha sekä saman talon yläkerrassa on vielä perheen koti.

Ilahduin suuresti kun pääsin kurkistamaan myymälän lisäksi ateljeihin, eli sinne, missä kaikki taika tapahtuu. Näiden kuvien myötä myös Te saatte pienen maistiaisen tuohon inspiroivaan kahden taiteilijan maailmaan.




Pariskunnan taiteilijasielu Lilian valmistaa omassa ateljeessaan käsityönä mm. uskomattoman upeita koruja. Hänen käsissään myös hatut ja laukut saavat uuden, uniikin ilmeen.

Lilian käyttää koruissaan paljon kukkia ja muita luonnonmateriaaleja, ja jokainen hänen käsistään lähtenyt teos on uniikki. Tällä hetkellä Lilian työstää upeaa pääkoristetta tilaustyönä tämän kesän morsiammelle. Kaikki liikkeessä esillä olevat korut ja koristeet ovat häkellyttävän kauniita!

Lilianin mies Iñaki valmistaa omassa ateljeessaan tuotteita nahasta. Espanjalaisesta nahasta valmistuu mm. kymmeniä erilaisia laukkumalleja ja upeasti kirjailtuja kameranhihnoja.

Koska jokainen tuotteista on tehty paikan päällä käsin, ja on siten uniikki, niin jos vaikkapa laukkuihin haluaa muutoksia (lisätaskuja, kirjailuja, tietyn laukkumallin eri värisenä tms), niin kaikki tämä onnistuu.

Ihastuin yrittäjäpariskunnan intohimoon käsityöläisyyttä kohtaan niin paljon, että päätin luistaa ostamattomuushaasteestani yhden tuotteen verran.

Tuo ostos on samalla matkamuisto kuukaudesta Espanjassa, osoitus pienen yrityksen kannattamisesta ja käsityöläisyyden arvostamisesta. Lisäksi tuote on sellainen, jota olen ihan rehellisesti sanottuna tarvinnut jo muutaman vuoden, mutten ole löytänyt juuri sitä oikeaa.

Kävin ostoksilla keskiviikkona, ja minulla oli koko illan ihan kamala olo. Voin fyysisesti pahoin, sillä koin tehneeni todella väärin kun lipesin ostamattomuushaasteestani.

Makasin sohvalla pahoinvoivana ja mieheni yritti piristää minua. ”Jos sinä ostat vuoden aikana vain yhden asian, niin et voisi parempaa ja käytännöllisempää tavaraa ostaa. Ja se, että ostit sen täältä, tekee siitä entistä arvokkaamman. Nyt lopetat murjottamisen, ostoksesi on tosi hieno!”

Torstaiaamuna kävin hakemassa ostoksen itselleni. Ostos oli jäänyt butiikkiin yöksi, sillä Lilian halusi nimikoida ostokseni minulle. Nyt mustassa nahassa lukee kultaisin kirjaimin Nina. Melkein itketti kun sain sen itselleni. Enkä katunut hankintaani enää yhtään!

Ostokseni näkyy kuvissa alla. Kuka arvaa mikä espanjalaisesta nahasta tehty juttu sai ostamattomuuslakkoni väistymään hetkeksi?



Lilianin ja Iñakin käsin valmistamien tuotteiden lisäksi butiikista löytyy siellä niin ikää työskentelevän korusuunnittelijan uniikkikoruja (kauniin herkät ja ylelliset kullanväriset korut yllä), ja kenkiä sekä vaatteita valikoiduilta espanjalaisilta brändeiltä.

Harvoin törmään reissuillani butiikkiin, josta löydän itselleni näin paljon inspiraatiota, kokonaisvaltaista iloa ja näin monia hankintahimotuksia!

Lilian Urquieta
Calle Príncipe nº7
La Herradura, Granada

(Vielä) valkoiset tennarit

tunnetila: tykkäys

Vappu ja valkoiset nahkatennarit! Eipä voisi fiilis paljon parempi olla!

Hankin itselleni joskus vuosia sitten, silloin kun kotimainen Saint Vacant vielä valmisti naisten kenkiä, valkoiset nahkatennarit. Ehdin käyttää kenkiä muutaman kerran, ennen kun sotkin niihin jotain mustaa väriä. Tuoretta asfalttia ehkäpä? Väri ei koskaan lähtenyt kengistä pois, ja kenkien käyttö jäi valitettavan vähälle. Siitä lähtien olen haikaillut valkoisten nahkatennareiden perään.

Tänä keväänä sain valita niin ikää kotimaisen Pomarin valikoimista itselleni kengät. Heti kun näin Pomarin verkkokaupassa nämä valkoiset nappanahkaiset tennarit*, tiesin valitsevani ne. Samaa kenkää on saatavilla myös mustana, vaaleanpunaisena ja vaaleansinisenä, mutta valkoisten tennareiden kaipuu meni jopa mustien kenkien ohi.

pusero Marimekko, housut M&S*, huivi Shopbop,
laukku Yoop!, tennarit Pomar*

Tykkään näistä kengistä ihan superpaljon! Kaikki asut näyttävät raikkaammilta ja keväisemmiltä, kun jalkaan sujauttaa valkoiset tennarit. Tennareiden puhtaanapito-ongelma on kuitenkin jo heti läsnä.

Näissä kuvissa tennarit vielä loistavat kohtalaisen puhtaina, mutta odottakaapa vaan, kun näette asukuvan nämä kengät jalassa joskus elokuussa. Ihan hirvittää ajatella, miten saan muutamassa kuukaudessa tuhottua nämä freeshit kaunokaiset tunkkaisen harmaiksi.

Kengät on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi, ja on ihan pöljää jos jokaista askeltaan joutuu varomaan. Niinpä päätin, että nämä kengät lähtevät mukaani Espanjaan, ja että elämän jäljet saavat niissä näkyä. Huollan kenkiä parhaani mukaan, katsotaan mihin se riittää.

Jos sitten syksyllä tuntuu, että kenkiä ei voi enää niiden tuhruisuuden vuoksi käyttää, niin nämähän voi vaikka kesän jälkeen maalata! Kengät on kokovalkoiset, ja suutarit tekevät maaleineen ihmeitä. Uutta valkoista pintaa vaan päälle, ja kenkien elämä jatkuu vielä useamman kesän!

Ihanaa Vappua ja kuivia kevätkatuja kaikille!!!

Kuvat: Iina / MouMou

Ostolakkolaisen tunnustus

tunnetila: kauhistus

Postauksen aiheena on tällä kertaa ostolakkolaisen tunnustus. Ei, en ole sortunut (vielä) tämän vuoden aikana ostamaan tavaroita, joten siinä mielessä ostamattomuushaasteeni voi edelleen hyvin. Jotain muuta on kuitenkin tapahtunut. Olen nimittäin korvannut ostamattomuuden herkuttelulla!

Tammikuussa ostin sarjakortit joogaan, pilatekseen ja kuntosalille. Kävin jossain liikunnallisessa harrastuksessa yleensä kolme tai neljä kertaa viikossa. Ostamani sarjakortit olivat kaikki voimassa 3kk, joten alkuvuosi meni mukavasti treenailun merkeissä. Samaan aikaan aloin kutenkin korvata ostamattomuuden herkuilla. ”Jos mitään muuta en saa ostaa, niin herkkuja ostan ainakin!”

Ensimmäiset kolme kuukautta liikuin niin paljon, etten huomannut mitä tepposia herkuttelu minulle oikein tekee. Nyt huhtikuussa kun liikunta on vähentynyt huomattavasti, ja kun viikonloput pääsiäisestä lähtien ovat olleet täynnä kivoja menoja ja herkuttelua, alkaa muutoksen kropassa huomata.

Selkein herätys tuli viime perjantaina. Minulta nimittäin repesi farkut, kun yritin väkisin tunkea niitä jalkaan aamulla! Näissäkin kuvissa jalassani olevat J.A.P:n farkut ovat olleet lempparini ehkä vuoden verran. Käytän niitä koko ajan. Tai siis käytin.

Nyt nuo farkut on kirjaimellisesti ”perseestä revenneet”, eikä niitä voi enää käyttää. Hirvittävän kiva näin alkuvuodesta todeta, että lempifarkut on rikki, eikä uusia saa tämän vuoden aikana ostaa…

Onneksi minulla on jemmassa näitä samoja farkkuja vielä toinen, vähemmän käytetty pari. Yritin jo ottaa ne käyttöön hajonneiden tilalle, mutta ne ovat nyt neljän kuukauden herkuttelun jälkeen niin tiukat, että ne eivät meinaa mahtua päälle. En uskalla pukeutua niihin väkisin, repeävät vielä nekin.

Ei kai tässä auta muu kun viedä elämästä kaikki ilot, eli lopettaa myös herkuttelu, jotta vanhat vaatteet mahtuisivat päälle vielä tulevan vuoden. Voi minua, nautinnoille persoa ihmispoloa!

Ylin kuva: Reetta / Life Is Beautiful