Browsing Category

muoti

Unelias päivä

tunnetila: väsymys

Perjantaiaamu, kello 7.30.

Ihanaa, ei tarvitse vielä nousta, sillä tänään on perjantai ja vapaapäivä! Tänään on aikaa heräillä rauhassa, käydä kaupungilla hoitamassa asioita ja syödä jossain kivassa paikassa lounasta. Lounaan jälkeen voisin käydä jossain jälkkärilläkin. Iltapäivällä paneudun hetkeksi blogin pariin, ja illalla on vielä tiedossa treffit työporukan kanssa. Niin kiva päivä tulossa! Taidan vielä nukkua vähän, kun ei ole pakko herätä näin aikaisin.

Kello 9.30

Hyvänen aika miten paljon kello on! Kuinka mä nyt näin pitkään nukuin? Nyt täytyy nousta aamupalan tekoon. Taidan syödä aamiaisen olohuoneessa, että pääsen pehmeälle sohvalle. Hmm, mitenkäs mua vielä näin väsyttää? Käynpä tähän vähän pitkäkseni, kun tuo tee tuossa vielä hautuu.

Kello 11

Ei hemmetti, nukahdinko mä taas?! Huh, aika tujuksi ehti tämä tee hautua yli tunnissa, ja ihan kylmääkin tämä jo on. Miten mua väsyttää nyt koko ajan näin paljon? Kohta täytyisi lähteä asioille, enkä ole vielä aamiasta saanut syötyä. Jos mä vaikka lukisin vähän, kun en muutakaan jaksa tehdä.

huppari Marimekko (Zadaa), mekko KappAhl*, korvikset Arena CPH (Zadaa), reppu Lilian Urquieta, sandaalit Ancient Greek Sandals (Zadaa)

Kello 14

(Herään sohvalta mieheltäni tulevaan tekstiviestiin.) Mitä hei nyt oikeesti? Mikä mua oiken vaivaa? Miksi mä vaan nukun koko ajan? Nälkäkin on, mutten jaksa lähteä ulos lounaalle. Kaikki päivän asiatkin on jääneet hoitamatta. Postissa piti käydä ja vaikka missä. Nyt mä ryhdistäydyn ja teen makaroonilaatikkoa. Se on tehokasta ruoanlaittoa, sillä samasta satsista syödään huomennakin. Pakko saada jotain järkevää aikaiseksi.

Kello 16

Jes, sainpas tehtyä ruokaa ja hyvää tuli. Nyt voisin kyllä ottaa pienen ruokalevon. Paitsi ai hemmetti, mun täytyy olla tunnin päästä tapaamassa työkavereita! Nyt kyllä väsyttää niin paljon, etten mä oikeasti voi mennä yhtään minnekään. Pakko perua treffit, vaikka olisi ollut tosi kiva nähdä uutta tiimiä myös vapaa-ajalla.

Siihen se sitten meni, vapaapäiväni pelkkään nukkumiseen. Ai että harmittaa! Mutta arvatkaa mikä harmittaa eniten? No se, että edes harmittelen tuota. Se, että ajattelen jotenkin hukanneeni nyt tämän päivän.

Päivä on mielestäni mennyt heti hukkaan, jos en ole ollut tuottelias, hoitanut asioita tai tehnyt paljon juttuja. Niin sanotusti ”ottanut kaikkea irti” vapaapäivästä.

Kuten fiksut ihmiset samaa aihetta liippaavaan IG Storyyni tänään kommentoivat, niin aina ei todellakaan tarvitse jaksaa tehdä yhtään mitään. ”Omaa kroppa pitää kuunnella ja se kertoo sulle nyt että lepää.” ”Voispa vaan kellahtaa sohvalle! Ihana mahis!” ”Sielu, keho ja mieli kaipaa lepoa.” ”Voi kun mäkin pääsisin rauhassa pötköttelemään ilman häiriötekijöitä!”

Olen luullut oppineeni ottamaan rennosti ja olemaan tekemättä mitään jos siltä tuntuu, mutta jotenkin nyt, kun mieli olisi halunnut tehdä ihan muuta kuin kroppa, tuon tekemättömyyden ja ”laiskottelun” hyväksyminen on paljon vaikeampaa.

Toivottavasti koko päivän lepo on nyt tehnyt tehtävänsä, ja olen huomenna täynnä uutta energiaa. Ihanaa viikonloppua Teille kaikille! Kuunnelkaa kehoanne, ja touhuilkaa viikonloppuna sen toiveiden mukaan!

Kuvat: Vilma

Ihana mekko, mutta missä sitä käyttäisi?

tunnetila: ihastus

Tiedättekö sen dilemman, kun ostaa itselleen jonkun oikein ihanan vaatteen ja haluaisi käyttää sitä koko ajan, mutta sitten taas toisaalta ei tiedä yhtään, missä kyseistä vaatetta oikeasti käyttäisi? Noh, minulle on käynyt niin tämän hálon upean mekon kanssa.

Reidar Kaftan Dress on superkaunis, ja päällä maailman mukavinta, keveintä ja pehmeintä viskoosia. Haluaisin käyttää sitä joka päivä, ihan vaikka vain kotona. ”Pikkasen kallis kotiasu”, totesi mieheni, kun sanoin haluavani laittaa mekon päälle ihan tavallisena koti-iltana.

Kotiasuksi mekko on toki vähän turhan ylellinen, eikä sitä sellaisenaan oikein toimistollekaan viitsisi laittaa. Mutta sitten taas toisaalta, kuinka usein minulla on niin hienoja juhlia, joihin tuo mekko olisi sopiva vaate? Onko ihan typerää ostaa jotain näin kaunista, mutta säilyttää vaatetta kaapissa odottamassa ”niitä oikeita” juhlia monta vuotta?

mekko hálo, korvikset Oikku Design*, sandaalit Ancient Greek Sandals

Pähkäilin kaftaanimekon käyttöä pitkään, ja pukeuduin siihen välillä kotona ihan vain siksi, koska se on niin upea, enkä keksinyt mitään muutakaan paikkaa käyttää sitä. Kunnes eilen sen tajusin: mekkoahan voi käyttää syksyllä lähes missä vaan!

Mekon alle voi vetäistä sukkahousut ja jalkaan laittaa maiharit. Säiden edelleen viilentyessä kaftaanin alle voi pukea kapeat nahkahousut, ja vaikka poolon. Tai sitten mekon päälle voi heittää muhkean neuleen tai paksun villatakin.

Mekko voi olla kepeä kesäinen rantavaate, juhla-asu korkkareiden kanssa, tai vaikkapa rento toimistoasu, kunhan sen vain asustaa oikein. Saas nähdä uskallanko ottaa mielessäni juhliin tarkoitetun mekon arkiseen työkäyttöön.

Laitan blogiin ehdottomasti kuvia, jos asu päätyy arkikäyttöön. Nyt fiilistelen mekkoa nässä upeissa merellisissä maisemissa, joissa kävimme mieheni kanssa kesälomareissulla.

Osaisitteko Te käyttää näin juhlavaa, tai ehkä enemmänkin näyttävää, suorastaan taideteosmaista vaatetta arjessa? Mekon kuosi on siis alunperin taiteilija Reidar Särestöniemen teoksesta Talvipäivän kajo. Tuntuu todella spesiaalilta pukeutua suomalaiseen taiteeseen!

Pienistä koruista isoksi iloksi

tunnetila: ilo

Kesän 2019 koruhitti oli suomalaisen Kalevala korun vaneriset Kuutar-korvikset. Ohuesta vanerista leikatut kevyet Kuuttaret oli maalattu kirkkailla kesäisillä väreillä, ja ne saivat kauneudellaan ihmiset hurmokseen. Rajoitettu erä vanerikorviksia myytiin loppuun muutamassa hetkessä.

Korvisten saama suosio yllätti valmistajan täysin, ja valtava määrä puisista Kuuttarista kiinnostuneita asiakkaita jäi ilman suosikkikorviksiaan. Korvisten suosiosta ilahtuneena Kalevala koru päätti tuoda myös tänä kesänä myyntiin vastaavan Kuutar -erikoismalliston uusissa väreissä.

Toissa viikon tiistaina Kalevala koru kertoi Instagramissaan, että uusi rajoitettu erä vaneri-Kuuttaria julkaistaan pian. Torstaina seurasi uusi viesti, jossa kerrottiin lanseerauksen tapahtuneen torstaiaamuna, ja että myös tällä kertaa korvikset oli myyty välittömästi loppuun Kalevala korun verkkokaupasta. Helsingissä Espan liikkeessä olisi vielä kaikkia neljää väriä saatavilla.

Loppuunmyynti-ilmoitukseen tuli hetkessä satakunta viestiä ihmisiltä, joista osa juhli onneaan ja kertoi saaneensa ostettua itselleen upeat korvikset, mutta suurin osa viestin jättäneistä kertoi pettyneenä jääneensä ilman vanerisia Kuutar-korviksia.

pellavamekko R-collection, korvikset Kalevala koru, laukku Marimekko/DIY/Zadaa, sandaalit Ancient Greek/Zadaa

Jostain syystä aloin lukea ihmisten julkaisuun jättämiä kommentteja, ja pian katseeni pysähtyi erääseen kirjoitukseen. Kommentti oli kirjoitettu englanniksi, ja kirjoittaja kertoi jääneensä ilman korviksia jo toistamiseen. Myös viime kesänä hän oli yrittänyt saada korviksia itselleen siinä onnistumatta.

Klikkasin itseni kommentoijan profiiliin, ja totesin naisen olevan perulainen, ja asuvan nykyisin Suomessa. Minulle tuli vahva tunne, että haluan auttaa kyseistä henkilöä. Jos upean värikkäästä perulaiskulttuurista lähtöisin oleva ihminen ihastuu ikihyviksi suomalaiseen muotoiluun, niin kyllähän hänelle täytyy Kuutar-korvikset saada!

Laitoin naiselle Instassa yksityisviestiä ja kerroin, että asun Helsingissä ja voin hyvin käydä ostamassa hänelle vaneri-Kuuttaret jos hänen suosikkiväriään on vielä liikkeessä saatavilla. Vähän jännitti miten hän suhtautuisi viestiini.

Ei mennyt kuin pieni hetki, kun sain vastauksen. Lindan viesti oli niin täynnä suurta iloa ja hämmennystä, että minua nauratti. Tiesin, että olin tehnyt oikean ratkaisun tarjotessani hänelle apuani.

Seuraavana päivänä marssin Kalevala korun liikkeeseen ja ilokseni totesin, että molempia Lindan suosikkivärejä oli vielä muutama pari jäljellä. Lähetin hänelle kuvan korviksista, ja lopulta Lindan valinta osui turkooseihin Kuutar-korviksiin.

Korvakoruja sai ostaa rajoitetun määrän, eli kaksi paria/hlö, joten täydellisenä heräteostoksena ostin samalla parin myös itselleni. Hupsis! Omat korvikseni valitsin tietysti mustina (kuvissa).

Ette arvaa miten suurta iloa tällainen pieni auttamisen teko on minulle tuonut! Olemme vaihtaneet Lindan kanssa aiheen tiimoilta (ja vähän muustakin) useita kymmeniä viestejä, ja minusta tuntuu, että olen saanut uuden perulaisen Instagram-ystävän!

Tulin myös ihan valtavan iloiseksi saadessani Lindalta kuvan, jossa hänellä oli uudet korvikset korvissa, ja hän näytti superonnelliselta.

Auttakaa ihmiset toisianne, ilahduttakaa ja tehkää hyviä tekoja! Tuttu tai tuntematon, ei sen väliä, kunhan joku ilahtuu. Minua nauratti Kalevala korun liikkeellä, kun myyjätär ihasteli minun olevan todellinen ystävä, kun tulin ostamaan korut ystävälleni. Hih, en kehdannut kertoa hänelle, että en itse asiassa edes tunne henkilöä, jolle korviksia tulin ostamaan!

Kurkatkaa vielä Lindan kirjoittama kuvateksti, jonka hän kirjoitti IG-tililleen kun hän esitteli siellä juuri postissa saamansa korvikset. Voitte uskoa, että minulle tuli melkein itku, kun huomasin miten kauniisti Linda oli kirjoittanut.

Ihanaa alkanutta juhannusviikkoa kaikille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Kesän hellepäivät pelastava mekko (ja ikuisuuskompleksi)

tunnetila: pohdiskelu

Olen kirjoittanut tämän postauksen nyt neljä kertaa. Aloitan aina kertomalla kauniista kesämekosta. Sen jälkeen alan kauhistelemaan käsivarsiani, ja lopulta päätän olla julkaisematta koko postausta. Yritän nyt viidettä kertaa päästä maaliin paremmalla onnella.

Aloitetaan siis ihanasta mekosta*, jonka pääsin valitsemaan itselleni KappAhlia edustavan PR-toimiston mallikappaleista.

Vaatekaapistani on puuttunut pitkä, rento ja vilpoisa mekko, jota voin käyttää hellesäillä kaikkialla. Tämä mekko päällä voin sujuvasti siirtyä vaikkapa rannalta ravintolaan, kunhan muistan ravistella rantahiekat helmoista ennen ravintolan sisäänkäyntiä. Mekko on todella monikäyttöinen ja rentoudessaan superihana!

Pitkä ja ilmava mekko on valmistettu vastuullisesti kasvatetusta puuvillasta, ja se kuuluu KappAhlin Sustainability Label -merkin alle (lue lisää KappAhlin vastuullisesta muodista täältä) .

mekko KappAhl (saatu PR-näytekappale)*, korvikset Arena CPH (second hand Zadaa), reppu Lilian Urquieta, sandaalit Ancient Greek Sandals (second hand Zadaa)

Mekon saatuani laitoin viestiä iltapäivän puistotreffikumppanilleni. ”Hei ehdittäiskö kuvata yksi ihana KappAhlilta saamani kesämekko ennen kun mennään syömään?

Mun täytyy varoittaa jo etukäteen, että kuvaukset tulee olemaan tällä kertaa tosi haastavat. Mekko on hihaton, ja mulla on niin paha käsivarsikompleksi, että sun täytyy sit katsoa kuvatessa tarkkaan, että mun käsivarret näkyy kuvissa mahdollisimman vähän.”

Poseerasin kuvauksissa mekko päällä kameralle koko ajan vähän vaivaantuneena. Ajattelin vain käsivarsiani, ja yritin peitellä niitä mekon runsaisiin helmoihin. Kysyin kesken kuvausten huolestuneena useampaan kertaan, onko kuvissa nyt tosi paha ”käsivarsihomma”. ”Näkyykö mun käsivarret niissä kuvissa?”

Lopulta kuvaaja kyllästyi kyselyihini ja alkoi selata kameran näytöltä kuvaamiaan kuvia. ”Siis anteeksi nyt vaan, mutta mä en edes tiedä mitä mun täytyy näistä kuvista etsiä. En mä näe näissä kuvissa mitään vikaa. En yhtään tajua mikä noissa käsivarsissa on muka vikana”, sanoi kuvaaja lopulta ja kuulosti turhautuneelta.

Niinpä niin. Mistä hitosta nuo kompleksit oikein kumpuavat? Muistan, että minulla oli samat reisi- ja käsivarsikompleksit jo parikymppisenä. Painoin silloin yli 10kg vähemmän kuin nyt, ja nyt kun katson tuohon aikaan otettuja kuvia, näytän niissä just hyvältä, ja käsivarretkin on tosi hoikat.

Kehun aina muita ja puhun armollisuuden ja itsen hyväksymisen puolesta. Miksi en sitten voi hyväksyä omaa vartaloani juuri sellaisena kuin se missäkin elämäntilanteessa on? Tollo mikä tollo.

Valitsin ensin tähänkin postaukseen julkaistavaksi pelkästään sellaisia kuvia, joissa käsivarteni eivät näy kunnolla, vaan olen piilottanut ne mekon muhkean helman taakse.

Pitkän pohdinnan jälkeen kaivoin esiin roskiksesta sinne saatesanoin ”hyyyyiiiii miten hirvee” heitetyt kuvat, joissa seison sivuttain kameraa kohti, ja julkaisin niistä kaksi.

Nuo roskiksesta kaivetut kuvat on oikeasti ihan hyviä ja käsivarsissani ei ole mitään vikaa. Tällä hetkellä ”hyyyyiiiii miten hirvee” -kommentin ansaitsee vain oma mieleni, joka vääntämällä vääntää ongelmia täysin olemattomista asioista!

Kuvat: Vilma

Loppuu kesken ja tippuu jalasta, mutta muuten ihan hyvät housut

tunnetila: hauskuus

Jos käyttäisin nykyään muitakin housuja kuin pehmeitä kotilökäreitä tai kahisevia ulkoiluhousuja, niin kevääseeni kuuluisivat ehdottomasti nämä hassut siniset farkut, joiden lahkeet loppuvat kesken.

Olen käyttänyt leveitä, lyhytlahkeisia culottes-housuja jo monta vuotta, enkä ikinä ajattele niiden lahkeiden loppuvan liian lyhyeen. Näiden farkkujen kanssa minulla on kuitenkin ihan hassuttelevan pellen olo.

kevytuntuvatakki ja farkut Uniqlo, raitapaita ja laukku Marimekko/Zadaa, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki, kengät Pomar*

Ostin kuvien levarifarkut viime syksynä Kööpenhaminasta, ja jo kassalta pois kävellessäni kaduin ostostani. Olihan nuo farkut eittämättä maailman mukavimmat päällä, mutta ajattelin, että ihmisten ilmoille en taida koskaan nuo housut jalassa rohjeta.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Ostin farkut tulevaa kesää ajatellen, mutten malttanut odottaa niiden käyttöönottoa sinne asti. Nämä kuvat otettiin maaliskuun alussa, ennen poikkeuskevään alkua, ja jo siihen mennessä olin käyttänyt hassuja farkkujani monta kertaa.

Ovatpa farkut olleet jalassani myös töissä, ja sain niistä silloin valtavasti kehuja. Hih!

Kaikenlaisiin muotivillityksiin sitä ihminen näkyy lähtevän mukaan vielä näin keski-ikäisenä. Olen kuitenkin haaveillut jo vuosia sinisistä farkuista, ja kun kerrankin satuin sovituskoppiin hauskannäköisten farkkujen kanssa, niin pakkohan ne oli ostaa.

Olisin tosin voinut mennä sovituskoppiin vähän tyhjemmällä vatsalla. Olin juuri ennen ostosreissua syönyt valtavan brunssin, ja vatsani oli niin täynnä, että tuli ostettua numeroa liian isot housut.

Katsotaan muistanko tämän seuraavalla kerralla housuostoksilla ollessani.

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe