Browsing Category

hyvinvointi

Suppaus, elämä pienoiskoossa

tunnetila: pohdiskelu

Se olisi sitten siinä. Säiden puolesta ehkä paras kesälomani ikinä. Olo oli muutenkin mahtava koko loman. Pääsin nimittäin lomafiilikseen erittäin helposti heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Yleensä olo on pitkän kevään jälkeen todella nuutunut, ja vie aina oman aikansa, että kesälomalle osaa rentoutua. Nyt takana oli kuukauden vapaa toukokuussa, sen jälkeen viisi viikkoa töitä, ja sitten alkoi taas uusi loma. Tällainen tahti (kuukausi töitä, kuukausi lomalla) sopisi minulle täydellisesti!

Ehdin lomalla viettää aikaa perheeni kanssa ja mökkeillä mieheni perheen kera. Tapasin ystäviä siellä, täällä ja tuolla. Lähes asuin Allas Sea Poolilla, jonne ostin kuukausikortin toisensa jälkeen. Kävimme Visbyn risteilyllä, ja tuo reissu oli niin huikea etten osannut kuvitellakaan. Piipahdimme myös pienpanomofestareilla Fiskarsissa.

Nautin lomalla extempore hieronnoista ja kasvohoidoista, kävin Linnanmäellä ja juhlin siskoni syntymäpäivää. Treffasin maailman suloisinta ja rakkainta Tatu-koiraa, ja piipahtelin museoissa ihastelemassa erilaisia taiteenmuotoja.

Yksi loman parhaista asioista, joka mahdollisti useat hieronnat, uimisen, museokäynnit sun muut, oli aikatauluttamaton lomailu Helsingissä. Ai että miten kesä-Hesa onkaan ihana!

Pääsin tänä kesänä myös vihdoin toteuttamaan suunnitelmani suppailusta Fiskiksellä. Vihdoin Suomessa oli tarpeeksi lämmintä suppailulle, jossa on siis mahdollista pudota laudalta mereen. Kylmien vesien vuoksi tuo harrastus on tuntunut minusta lähes mahdottomalta täällä kotimaassa.

Kalastajatorpalla, kavereiden kesken Fiskiksellä, sijaitsee suppailua ja purjelautailua tarjoava 20Knots. Ehdin lomani aikana käydä suppaamassa heillä pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla teimme kunnon lenkin, ja kiersimme Kuusisaaren reipasta tahtia suppaillen. Toisen kerran kävin suppaamassa Iinan kanssa. Tuo reissu mentiin kahdestaan vähän leppoisammalla vauhdilla.

Vaikka osaan jo SUP-lautailun perusteet ja voisin lähteä näine hyvineni pidemmällekin suppausreissulle, en vieläkään ole ihan varma mitä tuosta trendilajista ajatella. Laji tuo upean mahdollisuuden maisemien ihailuun mereltä tai järveltä käsin. Se myös antaa mahdollisuuden nauttia auringosta ja toimii samalla tehokkaana koko kropan treeninä.

Toisaalta taas rennon suppailun takana on jatkuva huoli mahdollisesta laudalta putoamisesta. Katselen supatessa koko ajan vähän varuillani ympärilleni, ja odotan jännittyneenä, milloin seuraava moottorivene ajaa ohi ja saa aikaan aallokon, josta täytyy selvitä. Entä mitä jos alkaa tuulla ja joudun kovaan ristiaallokkoon?

Mitä väliä sillä oikeeasti on, jos putoan SUP-laudalta? Miksi otan siitä niin suuret paineet? Virkistävä pulahdus, nousu takaisin laudalle ja matka jatkuu. Ei siinä sen kummempaa.

Suppaus on oikeastaan kuin elämä pienoiskoossa. Täytyisi osata ottaa rennosti ja mennä vaan eteenpäin, tuli vastaan ristiaallokkoa tai ei. Jos osaa ottaa tarpeeksi rennosti niin ei haittaa, jos välillä vähän keinuttaa, tai jos sattuu putoamaan kyydistä.

SUP-lauta on kuitenkin kiinni jalassasi, eikä se pääse karkaamaan kauas. Lauta ja elämä kantavat kyllä. Kun vain osaisi antaa mennä ihan rennosti!

Hyvinvointiviikko

tunnetila: tyytyväisyys

Palasin sunnuntai-iltana kotiin Helsinkiin ja yritän ottaa hiljalleen kiinni arjesta. Lomailen vielä onneksi tämän viikon, joten paluu töihin ei ole ihan vielä ajankohtainen. Tämän viimeisen lomaviikkoni olen nimennyt juhlallisesti hyvinvointiviikoksi. Aion tehdä koko viikon asioita, jotka tekevät minulle hyvää.

Eilen aloitin hyvinvointiviikkoni nukkumalla pitkään ja loikoilemalla sängyssä niin kauan kun huvitti. Loikoilun (ja sunnuntaisen monen tunnin junassa istumisen) jälkeen selkäni vaati herättelyä, joten siirryin sängystä suoraan joogamatolle ja tein Yogaiasta löytyneen puolen tunnin selkäjoogasetin.

Olen normaalisti notkea ja kroppani liikkuu ja taipuu hyvin. Eilen oloni tuntui kuitenkin puupökkelöltä. Päätin, että teen tuon saman selkäjoogan tällä viikolla joka aamu. On aina palkitsevaa huomata, miten treeni avaa paikkoja. Jo muutaman päivän päästä liikkuvuus on ihan erilaista kuin ensimmäisenä päivänä. Samaa harjoitusta tehdessä edistyksen huomaa erityisen hyvin.

Kävin eilen myös uimassa, maksoin laskuja, pesin pyykkiä, hoidin yhdet Zadaa-kaupat, arvoin Fanni K mukien voittajat ja söin lounaaksi kaurapuuroa.



Joku miettii nyt varmasti, miten laskujen maksaminen tai pyykin peseminen sopivat hyvinvointiviikkoon. No siten, että oma hyvinvointini lisääntyy aina, kun saan tehtyä arkisia askareita pois tehtävälistaltani. Mitä lyhyempi tehtävälista, sen parempi fiilis!

Entä miten kaurapuuro kuuluu hyvinvointiin? No siten, että keitin itselleni lounaaksi luomukaurapuuroa, koska minun teki sitä mieli. Terveelliset mieliteot kannattaa aina toteuttaa, ne eivät ole koskaan haitaksi!

Hyvinvointia lisätäkseni ja selkäjumista päästäkseni varasin tälle päivälle hieronnan. Käytän nykyään (ostamattomuushaastetta toteuttaessani) todella paljon Timmaa. Varailen kaikkia hoitoja ja hierontoja tämän tästä ihan extempore, ja kun omat vakkarihierojani ja kosmetologini ovat yleensä todella varattuja, niin Timman kautta saan haluamani hoidon usein jo seuraavalle päivälle.

Kirjoitin Timmasta viimeksi pari vuotta sitten täällä. Jos et ole vielä Timman käyttäjä, niin suosittelen kokeilemaan. Jos innostut testaamaan, niin ota käyttöösi koodi KXQKJE, kun teet ensimmäisen varauksesi. Tuolla koodilla saat 10€ alennusta ensimmäisestä Timma-ostostasi, ja myös minä saan saman verran alennusta seuraavasta hoidostani. Kulutan nyt ostolakossa niin paljon rahaa palveluihin, että jokainen säästetty kymppi on kotiin päin!

Kävin muuten eilen aamuna myös vaa’alla ensimmäistä kertaa koko kesänä. Huh huh! Vaaka näytti sellaiset lukemat, että jo useamman kuukauden kestäneet hemmotteluviikot täytyy nyt todellakin muuttaa hyvinvointiviikoiksi.

On oikeasti vähän sääli, että kaikki ne asiat, jotka koen ihanaksi hemmotteluksi, eivät oikeasti tee minulle välttämättä hyvää. Tai ehkä tekevätkin, jos niitä malttaa käyttää kohtuudella. Esimerkiksi tänä hellekesänä olen syönyt jäätelöä lähes päivittäin. Olen oikeuttanut sen sillä ajatuksella, että Suomessa on harvoin niin hyvä sää, että jätskiä tekee mieli.

Eilenkin ajattelin lounaspuuron jälkeen syödä vähän reissusta ostamiani karkkeja, koska haluan hemmotella itseäni viimeisen lomaviikon kunniaksi. Mutta sitten totesin, että vaikka karkit maistuvat hyvältä ja niitä syödessä tulee hyvä mieli, niin ne eivät kuitenkaan tee minulle hyvää. Tällä kertaa viikon teemana on hyvinvointi, ei hemmottelu, joten jätin karkit pois ja kävin ostamassa tilalle kirsikoita. Myös tuosta valinnasta (kirsikoita karkkien sijaan) tuli ekstrahyvä olo.

Jatkan nyt näine mietteineni hyvinvointiviikkoa. Toivottavasti ensi viikolla kun arki alkaa, minulla on parempi, keveämpi ja energisempi olo, kuin nyt kaikkine selkäjumeineni.

Kivaa viikkoa kaikille! Muistakaa tehdä asioita, jotka tekevät teille hyvää!

Biohajoava sadetakki

tunnetila: ihastus

Hei nyt on mahtavia uutisia! Tretorn on lanseerannut täysin biohajoavan sadetakin!

Ruotsalainen sadevaatteistaan tuttu Tretorn on tehnyt jo pidempään näkyvää vastuullisuustyötä, ja nyt heidän kolmas vastuullisuusprojektinsa on nähnyt päivänvalon. Brändin kolmas vastuullisuusprojekti toteutettiin yhteistyössä Partioaitan kanssa, ja projektin tuloksena syntyi Bio Project. Bio Project on täysin uudenlainen biohajoava sadetakki, joka on sekä veden- että tuulenpitävä.

”Bio Project syntyi toiveesta luoda sadetakki, joka mukailee luonnon omaa kiertokulkua. Kehitysprosessissa Tretorn halusi hyödyntää armeijan ja lääketieteen oppeja, sillä kummallakin tieteen alalla kehitetään jatkuvasti yhä edistyksellisempiä kestäviä materiaaleja.

Tretornin täysin biohajoava sadetakki syntyi hyödyntämällä kahden eri materiaalin teknisiä ominaisuuksia. Jopa takin vetoketjun valmistumateriaali on maailman ainoa biohajoava polyamidilanka Amni ® Soul Eco”, kertoo Tretorn tiedotteessaan.

Armeijassa on jo pitkään käytetty biohajoavaa PLA:ta eli polylaktidia, joka on ollut helppo hävittää maahan sota- ja armeija-alueilla. Polylaktidi on valmistettu huipputeknologian avulla hiilidioksidista! Hiilidioksidia saadaan uuden teknologian avulla talteen kasveista kuten maissista, sokeriruo’osta ja juurikkaista, ja sitä voidaan jatkojalostettuna käyttää langan valmistuksessa.

Takin vettä kestävä pinnote taas on lääketieteessä usein hyödynnettävää biohajoavaa PU:ta eli polyuretaania.


sadetakki Tretorn*, silkkitoppi Mary Kate Olsen & Ashey Olsen for BikBok, silkkipöksyt Designers Remix, balleriinat Tory Burch, kangaskassi Alexander McQueen/MET

Takissa on hyvä, vedeltä suojaava hieman pidempi pituus, klassinen leikkaus, taskut, huppu, sekä säädettävät hihat ja helma. Onpa toisessa taskuista myös puhelimelle oma paikkansa. Takki on täysin tuulenpitävä ja pitää vettä 10 000 vesipisaraa millimetriä kohti. Takista löytyy siis kaikki ne ominaisuudet, mitä toimivalta sadetakilta vaaditaan.

Oman takkini valitsin sadevaatteille klassisessa vihreässä värissä, mutta takkia on saatavilla myös mustana, tummansinisenä, vaaleanpunaisena ja beigenä.

Tykkään sadetakistani älyttömän paljon! Jollei se hiostaisi, kuten hengittämättömillä sadetakeilla on tapana tehdä, käyttäisin sitä arjessa ihan muuten vaan. Takki on niin rento, mutta samalla tyylikäs, että se kävisi ihan arkipukeutumiseen jos niin haluaisi.

Syksyä, ja päiväkausia jatkuvaa sadetta odotellessa…

Tänä iltana pakkaan sadetakin mukaan, hyppään yöjunaan ja karkaan mökille jatkamaan hyvin alkanutta lomailua. Instaa saatan tämän viikon aikana reissusta päivitellä, mutta läppärin jätän suosiolla kotiin.

Kivaa tiistaita siis Teille kaikille. Lomalainen kiittää, kuittaa, ja katoaa mökille metsän siimekseen. Palataan postausten pariin taas ensi viikolla. Olkaahan ihmisiksi, mutta ottakaa silti ilo irti loppukesän päivistä!

Kuvat: Iina / MouMou

Kimono

tunnetila: onni

Kun ostamattomuushaasteen kourissa kamppaileva bloggaaja inhoaa kesävaatekaappiaan, tulevat H&M Suomen PR-neitoset kriisissä vastaan. Eteeni tuodaan huikean kaunis kimono, ja kuulen sanat: ”Tykkäisitkö sinä tästä?” Ai että tykkäisinkö? Rakastan!

Samana päivänä kun avauduin blogissa vaatekriisistäni, käteeni ojennettiin paperikassi, jonka sisältö tuntui siinä hetkessä kultaakin kalliimmalta. Totesin heti, että nyt taisi asukriisi kadota sinne mistä tulikin. Nimittäin mihin mustaan tai valkoiseen vanhaan asuuni tämä upean punaisena hehkuva kimono ei muka sopisi, tai toisi uutta ilmettä?

Viime viikosta lähtien olenkin huidellut muina lomalaisina menemään kimonon hapsut heiluen, ja samalla olen miettinyt miten onnekas olen. (Ja miten etuoikeutettua ja helpoa on olla ostolakossa, kun lakosta huolimatta saa kaikkea ihanaa. Erittäin epäreilua, myönnän.)

Onnea on maailman ihanimmat PR-tyypit Suomen H&M:llä! Kiitos! Taisitte tietämättänne pelastaa kaikki kesävaatekriisini.

kimono (mallikappale)* ja shortsit H&M, bikinit FilippaK

Kuvat otti iltauinnin jälkeen siskoni. Kiitos!

Onnellisuuden pesässä

tunnetila: onni

Helleaalto, oma perhe, maailman söpöin koirakaveri ja kappale kauneinta Suomea. Ensimmäinen lomaviikkoni on kyllä ollut niin täydellinen, ettei paremmasta väliä. Viikonloppuna juhlitaan vielä siskoni synttäreitä kivalla porukalla. Eipä voisi lomailijan elo paljon parempaa olla!

Jatkan lomailua myös blogista vielä loppuviikon, mutta maanantaina kannattaa olla kuulolla. Tulossa on nimittäin kiva kesäarvonta!

Ihanaa loppuviikkoa, nautitaan lämmöstä ja auringosta!