Browsing Category

hyvinvointi

Jogurttisotku – mietteitä blogimaailmasta

tunnetila: pohdiskelu

Kun löysin suomalaisen (muoti)blogimaailman noin kymmenen vuotta sitten, ihastuin blogeissa siihen, että ne olivat täysin kirjoittajiensa näköisiä.

En tuntenut blogien takana olevia ihmisiä, mutta pääsin silti kurkistamaan ihmisten arkeen, valintoihin ja päässä liikkuviin ajatuksiin. Mikä parasta, pääsin vaihtamaan mietteitä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa blogien kommenttibokseissa. Tuo oli minusta ihanaa!

Kymmenen vuotta on kulunut, ja blogimaailma on muuttunut siinä ajassa täysin erilaiseksi. Ystäväni Hertta kirjoitti omassa blogissaan minuakin jo pitkään mietityttäneestä aiheesta aika tyhjentävästi, mutta ajattelin silti sanoa aiheesta vielä sanasen.

Minulle blogien parasta antia ovat aina olleet tekstit. Tekstit, joista saa ajateltavaa tai löytää vertaiskokemuksia. On ihana lukea blogeja, joiden teksti soljuu, ja joissa ei tarvitse häiriintyä huonosta kielestä. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta minä henkilökohtaisesti luen mielummin ne sanat, kuin katselen kuvia.

Nykyään tuntuu, että olen blogimaailmassa ajatusteni kanssa aika yksin. Suurimmassa osassa blogeista on tänä päivänä pääosassa kuvat. Kuvat on viimeisen päälle stailattuja eikä niissä ole jäljellä aitouden hiventä. Hienojahan ne ovat, nuo lähes ammattimaisesti otetut otokset, mutta olen huomannut, etten enää palaa ns. ”smoothiebowl” -blogeihin kuin ehkä satunnaisesti.

Aloin seuraamaan blogeja niiden henkilökohtaisuuden vuoksi, mutta nykyään en joskus erota kenen blogissa olen. Välillä tuntuu, että kaikki se minulle tärkeä persoonallisuus on blogeista poissa. Blogien muutos tuohon suuntaan harmittaa minua valtavasti.

Kuten tiedätte, olen ollut koko vuoden enemmän tai vähemmän flunssainen. Jatkuva sairastelu on vaikuttanut jaksamiseeni ja mieleeni, ja välillä olen miettinyt, onko soveliasta kirjoittaa blogiin alavireisiä juttuja.

Sitten mietin, mistä haluaisin itse seuraamistani blogeista lukea. Haluaisinko tietää mitä blogien takana olevat ihmiset todella ajattelevat, vai haluaisinko nähdä vain siloteltua todellisuutta ja täydellisiä kuvia? Niinpä niin. Valintani oli helppo.

Haluan pitää blogini maanläheisenä, omasta elämästäni kertovana, ja tavalliseen elämään kuuluvat ylä- ja alamäet. Tunnevaihteluiden lisäksi elämääni kuuluvat myös rennosti kasatut jogurttikipot, joihin olen kaatanut raaka-aineet ihan summittain. Oman elämäni sotkuinen smoothiebowl.

Tätihommia

tunnetila: onni

Voi kuulkaa, nyt oli meillä hieman erilainen viikonloppu mitä normaalisti.

Saimme kylään kummityttömme, tuon pienen ihanan palleroisen, ja vielä ihan kahdeksi yöksi.

En ole nähnyt pikkuneitiä sitten ristiäisten, joten meni hetki ennen kuin sain neitokaisen hyväksynnän. Kipeän kurkkuni käheäksi laulettuani (pääsin mm. yhdessä viihdytyslaulussa viiteentoista pieneen marssivaan elefantiin asti) aloimme olla samalla aaltopituudella.

Kiertelimme tyttöjen kesken kaupungilla pariin otteeseen. Ehdin ihastua lastenvaateliikkeissä moneen kertaan. Miten ihania vaatteita ja kaikkia muita juttuja vauvoille onkaan!!! Kullanvärisiä (!) metallinhohtoisia tutteja, supertyylikkäitä reppuja vauvatavaroille, trendikkäitä vaatteita kaikenikäisille tytöille ja pojille jne. Mitä tahansa keksit tarvita, kaikkea löytyy!

Ihastuksen lisäksi järkytyin myös syvästi muutamien vaatteiden hintalappuja katsoessani. Kivannäköinen, mutta täysin tavanomainen takki maksoi yli sata euroa. Satasen!!!

Eikä tuo ollut vielä pahin. Monclerin untuvatakki taaperolle maksoi 629€. Kuusisataakaksikymmentäyhdeksän euroa!!! Takista, joka mahtuu hyvällä tuurilla yhden talven, huonolla pari kuukautta. Anteeksi nyt vaan, mutta ostaako joku oikeasti tuon hintaisia vaatteita lapsille?!

Halusin hemmotella vähän myös kummityttöni äitiä, joten kävimme ystäväporukalla sunnuntaibrunssilla lempikahvilassani Frangipanissa. Ai että kaikki oli taas hyvää. Frangipani ei petä koskaan!

Kummitytölläni oli brunssilla mukana omat eväät. Sain viime syksynä testiin kassillisen uudistuneita Muksu-tuotteita* kummityttöni vierailua varten. Kummityttöni maisteli viikonloppuna ainakin viittä eri makua, ja kaikki tekivät hyvin kauppansa.

Muksu päärynäherkku katosi parempiin suihin kaikista vauhdikkaimmin, joten se taisi olla kummityttöni lemppari. Eipä silti, vauvojen hedelmäsoseet ovat minustakin älyttömän hyviä. Ja mikä parasta, ne ovat yleensä sokerittomia ja niissä on hyvin vähän lisäaineita.

Saatan silloin tällöin ostaa jotain vauvan sosetta ihan itselleni, ja syödä sitä luonnonjogurtin kanssa. Tällä kertaa jätin terveelliset soseet pikkuneidille, ja vetäisin brunssilla jälkkäriksi vohvelin, jonka päälle pursotin kermavaahtoa, valutin toffeekastiketta ja ripottelin muutaman mini-vaahtokarkin. Uuuuuh!

Viikonloppumme oli täynnä tohinaa ja toimintaa, mutta yllättävän hyvin pieni ystäväni jaksoi pysyä menossa mukana. On tosi harmi, että kummityttöni asuu kaukana Helsingistä. Juuri kun ehdimme tutustua kunnolla, eikä läsnäoloni enää ujostuttanut häntä niin kovasti, joudumme taas eroamaan.

Näemme seuraavan kerran vasta kesällä, joten luulen, että tutustumme sitten taas uudestaan. Kuinkahan monta elefanttia joudun seuraavan kerran marssittamaan aurinkoista tietä eteen päin?

Perkaalen pauloissa

tunnetila: ihastus

Kun makaa vuoteen omana useamman päivän, alkaa ainakin allekirjoittaneella olla vitsit ja positiiviset ajatukset vähissä. Alkuvuodesta potemani pitkittynyt flunssa sai mieleni matalaksi, ja vähän säikähdin itsekin poikkeuksellista alakuloani.

Flunssan taas iskiessä päätin, että perkale, vaikka terveys reistailee, niin mieleni yritän pitää pinnalla murheen alhosta vaikka väkisin. Hain jokaisesta sängynpohjalla viettämästäni päivästä hyviä asioita, ja kun oikein hakemalla haki, niin löytyihän niitä.

Eniten koko pakkolevon aikana minua ilahdutti Familonilta hetki sitten testiin saamani percale pussilakanat*.

Vaikka tykkään hurjasti pehmeistä ja painavista pellavavuodevaatteista, niin laadukas, tiheäkudoksinen puuvillaperkaali on silti materiaalina minulle vuodevaatteiden aateliaa.

Puuvillaperkaali on periaatteessa aivan tavallista puuvillaa, mutta kangas on kudottu normaalia tiheämmin. Käytettävä lanka on ohutta, ja perkaalissa on oltava vähintään 200 lankaa/neliötuuma. Mitä tiheämmin kudottua kangas on, sen pehmeämpi, kestävämpi ja laadukkaampi se on.

Esimerkiksi hotellit käyttävät vuodevaatteissaan paljon tuota kestävää ja helppohoitoista, iholla viileää, kahisevan ylellistä puuvillalaatua.

Kun makaa sängyssä viikon ajan joka päivä, on ensiarvoisen tärkeää, että lakanat eivät hiosta tai hierrä, ja että ne pysyvät paikallaan.

Voin todella sanoa koenukkuneeni (sekä pyörineeni, hikoilleeni, syöneeni ja tehneeni töitä) näissä lakanoissa lähes viikon putkeen, enkä voisi olla tyytyväisempi!

Pussilakana pysyi koko intensiivisen testiviikon hotellimaisen raikkaana ja kahisevana. Sen pinta muuttui ihanan viileäksi jo siinä pienessä hetkessä, kun kipaisin keittiössä hakemassa itselleni kuumaa juotavaa.

Oli huomattavasti mukavampi pujahtaa takaisin sänkyyn kun vastassa oli rapsakan viileät lakanat, eikä kuumeinen pätsi.

Tiiviistä palttinasidoksestaan huolimatta puuvillapercaali rypistyy pesussa aikalailla. Vuosia pellavalakanoita käyttäneenä ryppyisyys ei onneksi ole minulle ongelma.

Olisihan se toki ihanan ylellistä, jos lakanoista saisi tismalleen samanlaiset kuin hotellissa. Rypyttömäksi mankeloidut ja valtavan pehmeät. Olette kuitenkin hotelleissa yöpyneenä varmasti huomanneet, että hotellinkin lakanat ovat vain ensimmäisen yön sileät. Seuraavana aamuna ne näyttävät ihan yhtä ryppyisiltä kuin kotonakin.

Turha rypistymisstressi siis pois! Suosittelen ottamaan (tässäkin asiassa) rennosti, ja vain ravistelemaan pahimmat muhkurat pois pestyistä vuodevaatteista. Sen jälkeen voi pujahtaa puhtaisiin lakanoihin nauttimaan niiden ylellisestä kahinasta!

Olispa angiina

tunnetila: ärsytys

Tiedossa ihana viikonloppu Tampereella. Perjantaille buukattu monta kiinnostavaa lyhytelokuvanäytöstä Tampereen Elokuvajuhlilta. Leffojen jälkeen pöytävaraus kehuttussa Ravintola Masussa, jossa tiedossa neljän ruokalajin illallinen ystävän kanssa. Yö ihastuttavassa Hotelli Tammerissa.

Lauantaina rennon laiska aamu herkkuaamiaisen kera. Aamiaisen jälkeen kivalle työkeikalle muutamaksi tunniksi, ja töiden jälkeen vielä vähän lyhytelokuvia Filkkareilla. Viikonlopun kruunaa tyttöjen ilta ja yökyläily ihanien ystävien luona. 

Sellaiset oli tämän viikonlopun suunnitelmat, mutta ehei, minä vietin viikonloppuni samaan tapaan kuin koko kuluneen viikon. Maaten kuumeisena sängyn pohjalla yskien keuhkojani pihalle.

Johan sitä oli aikakin saada kunnon flunssa, olinhan ollut terveenä tämän vuoden puolella jo vajaat kolme viikkoa. Noita kolmea ”tervettä” viikkoakin tosin varjosti satunnainen kurkku- ja korvakipu, mutta sitä pidettiin aisoissa nenään suihkutettavalla kortisonilla.

Perinteisten kuumeen, jäsensäryn, yskän ja nuhan lisäksi niveleni ovat olleet tällä viikolla niin kipeät, että käveleminen on ollut hankalaa. Ihmettelin lääkärille voisiko kivut polvissa ja ranteissa johtua viime sunnuntaina ottamastani magnesiumhieronnasta. Olisinko voinut saada magnesiumyliannostuksen, sillä ihoni oli tosi kuiva, ja hieroja joutui lisäämään hierontaöljyä jatkuvasti?

Magnesiumia ei voi kuulema saada liikaa, mutta syy poikkeuksellisen kokonaisvaltaiselle ja kivuliaalle flunssalle selvisi samasta kysymyksestäni. Syyllinen oli kokovartalohieronta.

Kehossani vaani tulehdusta aiheuttava virus, joka räjähti aktiiviseksi hieronnan aikana. Kun kyseessä oli vielä kokovartalohieronta, niin tulehdus levisi kaikkiin hierottuihin lihaksiin, jalkapohjista päänahkaan. Ai miten ihanaa! Ei ihme että olo on kuin hakatulla, ja jo pelkkä sängyssä makaaminen tekee kipeää.

Edellisessä postauksessani totesin, että kokovartalohieronta on aina hyvä idea. Noh, viime sunnuntaina se ei sitä ollut.

Kuinkahan kauan elimistöni jaksaa jatkuvia virushyökkäyksiä ja pientä tulehdustilaa? Tuntuu, että tuo sama virus jyllää myös blogissani, jota ei ole saatu kokonaan puhtaaksi sitäkään.

Samoin kuin blogin viruksesta, kehossani jylläävän viruksen alkuperästä ei ole tietoa, eikä siihen löydy lääkettä. Voi kunpa minulla olisi angiina tai poskiontelotulehdus! Ihan sama mikä flunssatauti, kunhan tauti saisi jonkun nimen ja siihen löytyisi sopivat lääkkeet.

Rasittaa ihan hirvittävästi, kun viruksen aiheuttamiin sairauksiin hoidoksi ei ole mitään konkreettista. ”Ota tätä lääkettä niin paranet.” Tuollainen täsmätieto tuntuisi valtavan hyvältä!

Rentoa seilailua

tunnetila: ilo

Arvatkaa missä olin viikonloppuna? No laivalla. Taas! Tajusin juuri, että olen ollut laivalla viimeisen viiden kuukauden ajan kerran kuussa. Aikamoista!

Olen löytänyt Silja Europan 22h -huviristeilyiden helppouden ja rentouden, ja ravaan laivalla jatkuvasti. Parasta laivalla ravaamisessa on se, että mukanani on tähän asti ollut aina eri ystäväni.

Elän niin kiireistä arkea, etten ehdi nähdä ystäviäni niin paljon kuin haluaisin. Laivalla olemme yhdessä 22h ja ehdimme päivittää kaikki kuulumiset kerrankin kunnolla.

Kun eräs ystäväni huomasi Instagramista että olen taas laivalla, hän kysyi enkö koskaan kyllästy laivan ruokiin. No en! Illallistan yleensä ravintola Tavolatassa, jonka listan olen kohta syönyt läpi. Kun kaikkea on maistettu, on aika vaihtaa illallispaikkaa.

Laivalla on niin monta ravintolaa, että siellä saa kyllä syödä aika kauan ennen kuin samat ruoat alkavat tulla vastaan. Joka kerta ei siis kannata syödä laivan buffassa, vaikka se klassikko onkin.

Yllä olevat herkut napsin suuhuni välipalaksi Corner Barissa illallista odotellessa. Lasi laivan skumppaa maksoi 2€, ja kolme pientä herkkuannosta sai viidellä eurolla. Vaivaisella seitsemällä eurolla pääsi loistavasti risteilyn tunnelmaan ja sai suun makeaksi.

Yleensä laivalle mennessäni minulla on mukana ostoslista. Nyt kun käyn laivalla jatkuvasti, en tarvitse sieltä oikein mitään. Siksi onkin ihana vain vaellella taxfreessä ja tutkia mitä kaikkea siellä on tarjolla.

Tällä kertaa ihastuin täysin Narciso Rodriquezin tuoksuihin, tai oikeammin niiden pulloihin. Nämä ovat eittämättä kauneimmat tuoksupullot, jotka olen koskaan nähnyt! En tarvitse yhtään uutta tuoksua, mutta haluaisin nämä kaunokaiset silti. Etenkin uusi puuterimainen tuoksu Poudrée oli kiva.

Muuta uutta ja kiinnostavaa mitä tällä reissulla bongasin, oli magnesiumöljyhieronta. Otin kylpylässä käynnin jälkeen kokovartalohieronnan, ja tuo hieronta tehtiin magnesiumöljyllä.

Minulla vetää usein suonta jalkapohjasta ja niska kramppailee. Yritän silloin tällöin syödä magnesiumia, mutta saan siitä aina kipeitä jättifinnejä.

Onneksi magnesiumia ei ole aina pakko nauttia sisäisesti. Etenkin jos kärsii stressistä, niin keho ei pysty saamaan tarpeeksi magnesiumia suun kautta otettuna. Hieronnan avulla imeytettynä magnesiumin saa kehoon erinomaisesti.

Magnesiumöljy kirveli iholla ikävästi, mutta kun se saatiin hieronnalla imeytettyä, kirvely lakkasi. Pahinta kirvely oli eniten jumissa olevien lihasten kohdalla. Minulla tuskaisimmat paikat olivat pohkeet sekä lapojen väli. Jestas mikä kirvely, mutta kyllä kannatti. Kokovartalohieronta on aina joka euron arvoinen!

Vaikka olen käynyt risteilyllä viime aikoina vähän liikaakin, niin joka kerta löydän sieltä jotain uutta kivaa. Tällä kertaa laivalla oli myös erinomainen trubaduuri ja loistava bilebändi.

Ajatelimme vain piipahtaa kurkkaamassa millainen meno yökerhossa on, mutta bilebändin meininki tempaisi mukaansa ja tanssimme aamukolmeen! Ai että oli hauskaa!

Mitä kivaa Te teitte viikonloppuna?