Browsing Category

hyvinvointi

Synttärimatkalle!

tunnetila: hauskuus

Ajattelin vuoden vaihteessa, että tänä vuonna tasaan vähän välejäni maailman kanssa. En osta mitään, enkä myöskään saastuta maailmaa turhia lentelemällä. Olen onnistunut molemmissa tavoitteissani mielestäni varsin hyvin.

Tulevana viikonloppuna minulla on kuitenkin edessä pieni reissu, johon kuuluu pari lyhyttä lentoa. Joudun siis antamaan hieman periksi ajatuksilleni lentämättömyydestä, mutta teen sen parhaasta mahdollisesta syystä. Vien nimittäin siskoni syntymäpäiväreissulle Legolandiin!

Siskoni rakastaa Legoja ja hän on haaveillut matkasta Legolandiin jo pikkutytöstä asti. Tänä kesänä siskoni täytti pyöreitä vuosia, ja päätimme kaveriporukalla yllättää hänet parhaalla mahdollisella lahjalla. Keräsimme pienellä porukalla rahaa, ja nyt niillä rahoilla on ostettu lennot Tanskaan, muutama yö hotellissa ja päivälippu Legolandiin.

Yhdistämme reissuumme myös pari yötä Köpiksessä, joten tiedossa on mahtava tyttöjen viikonloppu!

Olen käynyt Köpiksessä muutaman kerran, mutta jos tiedätte sieltä joitain oikein ihania uusia ravintoloita, tai vaikkapa juuri meneillään olevia kiinnostavaa näyttelyitä, niin vinkatkaa niistä ihmeessä minulle.

Entäs sitten tuo Legoland… Oletteko käyneet? Mitä siellä kannattaisi tehdä, nähdä ja kokea? Riittääkö päivä kaikkeen? Onko joku alueen ravintoloista parempi kuin muut? Legolandin merimaailmaa minulle jo kehuttiinkin, onko muita suosituksia?

Mietimme siskoni kanssa hetki sitten olemmeko vähän outoja, kun menemme ns. lapsille suunnattuun kohteeseen kahdestaan, aikuisina. Satuin kuitenkin viime viikolla näkemään lopun uuden Ensitreffit alttarilla -sarjan jaksosta, ja siinä pariskunnan herra yllätti nuorikkonsa Legolandin matkalla. Tuore rouva oli matkasta aivan innoissaan.

Heh, on meitä nähtävästi muitakin vähän outoja tyyppejä, jotka matkustavat Legolandiin vain aikuisten kesken!

Näöntarkastuksessa

tunnetila: tyytyväisyys

*Yhteistyössä Silmäasema*

Kävin pari viikkoa sitten Bulevardin Silmäasemalla näöntarkastuksessa. Näköni tarkastettiin edellisen kerran keväällä 2014, eli yli neljä vuotta sitten. Oli siis jo korkea aika käydä kartoittamassa muuttunut tilanne, ja tutkimassa optikon avustuksella missä tällä hetkellä mennään.

Sain neljä vuotta sitten silmälasit, joilla korjattiin pientä hajataittoa. Hajataiton korjaaminen vähentää silmien väsymistä, ja aluksi käytinkin lasejani lähinnä iltaisin sängyssä lukiessani. Sittemmin olen todennut keski-iän lähestymisen näkyvän ensimmäisenä silmissä, ja huomaan hapuilevani silmälasejani jatkuvasti, mm. tekstiviestejä lukiessani.

Lähinäön huonontuminen ja sen tarkastaminen jännittikin minua näöntarkastuksessa eniten. Ja näin se sujui.

Optikko: ”Seuraavaksi tarkistetaan lähinäkö. Kerro mitä rivejä näet tästä paperista lukea.”

Minä: ”Katsotaanpa… Juu, näen kyllä lukea nämä kaikki ihan hyvin.”

Optikko: ”Hetkinen hetkinen.. Laita se paperi lähelle, älä vie sitä noin kauas.”

Minä: ”Ai tähän vai, siis oikeasti näin lähelle? Apua, nyt näen selvästi vain tämän jättikokoisin kirjaimin kirjoitetun ylimmän tekstin! Kaikki muu on mössöä!”

Ja niinhän siinä sitten kävi, että uusissa laseissani on plussaa vaikka kuinka. Eikä siinä vielä kaikki. Pistettiin nimittäin kerralla kaikki uusiksi ja tilattiin minulle moniteholasit!

Olimme ensin tilaamassa akuuteimman tarpeeni mukaiset lähilasit, mutta sitten optikko kysyi mitä mieltä olisin moniteholaseista. Moniteholaseista! Jestas sentään, ei tässä sentään niiiiiiin vanhoja olla! ”Niitähän on niin vaikea käyttääkin. Ja tulee huono olo kun joutuu vilkuilemaan ylös ja alas.”

Juuri tätä ikäkysymystä ja vaikeakäyttöisyyden myyttiä kumotakseen optikkoni moniteholaseja minulle ehdottikin. Moniteholasit saadaan usein vähän varttuneemmalla iällä, ja silloin niiden käyttöön ottaminen on vähän haasteellisempaa.

Jos moniteholasit ottaa jo nuorempana, silloin, kun voimakkuusero kauko- ja lähinäön välillä ei ole vielä niin suuri kuin mahdollisesti jossain vaiheessa myöhemmin, niiden käyttämiseen on huomattavasti helpompi tottua.

Voin käyttää moniteholasejani pelkästään lähilaseina, mutta halutessani voin käyttää laseja myös jatkuvasti. Esimerkiksi työskentelyyn avokonttorissa nuo ovat kuulema oivalliset. Samoilla laseilla näkee omalle näytölle, mutta niillä voi katsoa myös huoneen toisessa päässä istuvaa työkaveria.

Lukulasit täytyy ottaa aina pois päästä kun piipahtaa jossain työpistelltään. Moniteholaseilla pärjää koko ajan. Kuulostaa kätevältä!

Monitehojen lisäksi linsseihini laitettiin Blue Control -pinnoite. Pinnoite suojaa silmiä digitaalisilta näytöiltä heijastuvalta valolta ja sen haitoilta.

Olen 100% varma, että iän lisäksi yksi syy huonontuneeseen lähinäkööni on puhelimen tuijotus. Puhelinta ei esimerkiksi kannattaisi missään nimessä selailla viimeisenä ennen nukkumaanmenoa, sillä näytön sininen valo haittaa yöunta. Puhelin on kuitenkin viimeinen asia, mitä katson joka ilta ennen nukahtamistani. Vähintään sen verran, että laitan puhelimesta herätyksen päälle.

Ehkäpä yöuneni eivät häiriinny jatkossa niin paljon kuin ennen, kun tulevaisuudessa katson puhelimen näyttöä Blue Control -pinnoitteen läpi.

Linssien valmistukseen meni pari viikkoa, ja viime viikonloppuna kävin hakemassa uudet silmälasini Silmäasemalta. Voi että nuo valitsemani ekologiset MonkeyGlasses -kehykset on hienot!

Optikkoni kehoitti käyttämään uusia laseja päivittäin, mutta ei hirvittävän pitkiä aikoja kerrallaan. Etenkin moniteholasien kanssa harjoittelussa voi mennä kuulema aikaa parisen viikkoa.

Testailin viikonlopun aikana lasejani innokkaana, mutta ihan vielä en ole sinut niiden kanssa. Etenkin läppärillä työskentely on uudet lasit päässä vielä hyvin hankalaa. Näyttö ja näppäimistö ikään kuin vääntyvät ja vääristyvät reunoilta heti kun en katso suoraan eteen. Tekstin kirjoittaminen läppärillä onnistuu kyllä, mutta kuvien käsittely on toistaiseksi mahdotonta tehdä lasit päässä.

Tekstareiden lukeminen ja kauas katsominen taas on ollut helppoa heti ensi hetkestä. Ehkä läppärini näyttö on juuri sellaisella etäisyydellä, etten tarvitse sen kanssa työskentelyyn laseja. Tai ehkä se on vain tottumiskysymys, ja tuo vääristymä poistuu laseihin totuttaessa…

Mutta voi vitsit että nämä uudet pokat on hienot! Jännittyneenä odotan kuinka nopeasti totun laseihin uusilla voimakkuuksilla, haluaisin nimittäin käyttää näitä koko ajan!

Onko Teille jo ehdoteltu moniteholasien hankintaa? Jos Teillä on jo monitehot, niin totuitteko niihin nopeasti?

Entistä rohkeampi

tunnetila: rohkeus

Arvatkaa mitä? Minusta tuli viime kesän aikana rohkeampi kuin ennen. Olen aina tiennyt, että aurinkoinen ja lämmin sää tekee minusta onnellisemman, mutta että myös rohkeamman, se oli minulle uutta.

Muistan olleeni lapsena varsinainen vesipeto. Vaikka hampaani löivät jo loukkoa ja huuleni olivat muuttuneet kylmyydestä siniseksi, olin silti järvessä polskimassa, enkä olisi tullut sieltä millään pois. Jossain vaiheessa tuo muuttui. Aloin kammoksua kylmää vettä.

Meni vuosia etten uinut Suomessa lainkaan. En edes kesällä. Vesi ei ollut minulle koskaan tarpeeksi lämmintä.

Kylmän veden välttely alkoi hiljalleen muuttua veden pelkäämiseksi, ja ajatus vaikkapa melonnasta tai SUP-lautailusta tuntui kamalalta. Kaatuminen, jääkylmän veden varassa oleminen, veteen kohmettuminen ja hukkuminen. Näin tuon koko tapahtumasarjan silmissäni heti, kun edes kuulin puhuttavan melomisesta tai kanooteista. Hyi olkoon!

Tänä kesänä hellettä kuitenkin piisasi, ja vesikin alkoi lämmetä siinä samalla. Otin poikkeuksellisen lämpimän kesän aikana pieniä ja harkittuja askeleita vesipelkoani kohti, ja tällä viikolla totesin, että alan olla veden kanssa taas ihan hyvä kaveri. Olen tuosta muutoksesta ihan hurjan iloinen!

Aloitin veden kanssa kaveeraamisen hankkimalla kuukausikortin Allas Sea Poolille. Kävin Altaalla uimassa kolmen kuukauden ajan noin kolme kertaa viikossa. Kun uiminen alkoi sujua, otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin suppailemaan. Suppailun sujuessa siirryin melontaan, tukena ja turvana rakas, niin ikää melontanoviisi ystäväni Iina.

Vietimme Iinan kanssa elokuussa huikean viikonlopun lempparipaikassamme Kypylä-hotelli Päiväkummussa*, ja tuolla virkistyslomalla halusimme testailla meille uusia aktiviteetteja.

Yksi viikonlopulle valitsemistamme aktiviteeteista oli melonta. Katselimme ensin kauhistuneina rannassa olevia kajakkeja. ”Noillako muka pitäisi lähteä järvelle? En suostu!” Onneksi rannasta löytyi myös suurempia ja tukevamman oloisia kanootteja, joihin pääsi istumaan kahdestaan. Yksimielisellä päätöksellä jätimme kauhukuvia mieleen aiheuttaneet kajakit rantaan ja työnsimme kanootin vesille.

Tuo pieni melontaretkemme oli yksi kesän kivoimmista hetkistä! Ilmassa vaaninut sade väistyi kun pääsimme järven selälle, ja ilta-aurinko paistoi hyvin lämpimästi. Tuuli laantui ja pääsimme nauttimaan ihanan tyynestä kesäillasta. Tunnelma oli koko reissun ajan jotenkin maaginen.

Sain tuosta onnistuneesta melontahetkestä lisää pontta kaikkeen vesillä tapahtuvaan urheiluun, ja aloin haaveilla vähän pidemmästä, vaikka päivän kestävästä rennosta ja rauhallisesta kanoottiretkestä johonkin pieneen saareen eväiden kera. Luonnosta nauttiminen ja samalla saatu hyvä treeni on aika lyömätön yhdistelmä.

Suppailun sujuessa siirryin melontaan, ja tällä viikolla tartuin härkää kunnolla sarvista ja istahdin viimein kajakin kyytiin.

Kajakki on kuulostanut minusta aina ihan järkyttävältä kapistukselta. Kapea ja kiikkerä ”vene”, johon tungetaan istumaan pienen reiän kautta. Siellä sitä sitten ollaan jumissa jos ja kun kajakki kaatuu keskelle järven selkää.

Kaava on selkeä: kajakki pyörähtää ympäri, jalat eivät irtoa kajakin sisältä, hörppäät keuhkot täyteen vettä ja hukut muutamassa minuutissa. Hyi hyi hyi, kajakki on kuulostanut minusta pahimmalta kidutuslaitteelta ja varmimmalta hukkumiskuolemalta ikinä.

Mutta niin sitä vaan tiistaina tungin itseni kajakkiin (vaikka olin ihan hirvittävässä paniikissa), kävin melomassa noin tunnin verran saaren ympäri ja palasin takaisin rantaan kuivin jaloin. Ette usko mikä onnistumisen tunne ja adrenaliiniryöppy tuosta onnistumisesta tuli!

Adrenaliinia oli kehossa niin paljon, että rantaan saavuttuani kävin vaihtamassa bikinit päälle ja menin järveen uimaan ilman saunaa. Eikä vesi edes tuntunut kylmältä.

En voi uskoa mikä muutos minussa on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana. Voi kunpa myös ensi kesä olisi lämmin ja pääsisin taas uimaan, suppaamaan ja melomaan! On niin kivaa kun voin vihdoin kutsua vettä ystäväkseni, kaikkien näiden pelokkaiden vuosien jälkeen.

Teittekö Te viime kesänä jotain poikkeuksellista? Antoiko lämmin ja pitkä kesä Teille pontta johonkin uuteen?

Kuvat minusta ja kanootin kokasta Iina / MouMou

Nurme – luonnollista ja käsintehtyä kosmetiikkaa

tunnetila: ihastus

Terkut Virosta! Vietin viikko sitten lauantaina superkivan päivän Tallinnan kupeessa tutustuen virolaiseen luonnonkosmetiikkaan ja sen valmistukseen.

Luontaistuotteita ja luomukosmetiikkaa maahantuova NHS (Nordic Health Systems) kutsui pienen porukan bloggaajia tutustumaan kanssaan luonnonkosmetiikkabrändiin nimeltä Nurme, ja pääsimme viettämään antoisaa pressipäivää* Nurmen tehtaalla.

Viron puhtaasta luonnosta, kukista ja kasveista kosmetiikkatuotteita valmistava Nurme on pieni perheyritys, jonka tuotteet valmistetaan käsityönä vanhaan navettaan remontoidussa tehtaassa.

Kaikki sai alkunsa kymmenisen vuotta sitten, kun äitiyslomalla ollut Marit Tiits päätti tehdä ystävilleen ja sukulaisilleen joululahjaksi palasaippuoita. Palasaippuat saivat ihastuneen vastaanoton ja niitä toivottiin lisää. Pian Marit huomasi tehneensä kotonaan 800 palasaippuaa, ja siitä Nurme sai alkunsa.

Nykyään Nurmen valikoimassa on yli sata tuotetta edelleen supersuosituista palasaippuoista kuorintoihin ja huulirasvoista puhtaisiin öljyihin.

Nurmen kaksi suosituinta tuotetta ovat kuorintasaippua jaloille ja ruusuinen kasvovesi. Sain muutaman Nurme -tuotteen kotiin testiin, ja yksi niistä oli tuo valtavasti ylistystä saanut kuorintasaippua*.

Testasin saippuaa heti reissusta kotiin päästyäni, ja huh huh, liityin tuotteen ylistyskuoroon heti yhden käyttökerran jälkeen. Hieroin suihkussa saippuaa kosteisiin jalkapohjiini ehkä 15 sekuntia per jalka, ja jo tuossa ajassa niin jaloistani, kuin myös käsistäni, tuli ihan valtavan pehmeät!

Säännöllisellä kuorinnalla jalat saa kesän jälkeen varmasti kuntoon nopeasti. Mikä parasta, tuotteen raaka-aineet on 100% luonnosta, eikä muovirakeita tarvitse pelätä. Tuotteen maahohkakivi ja mantelinkuorijauhe poistavat kuulema jopa ruohotahrat jalkapohjista, eli tuote kuulostaa täydelliseltä kesätuotteelta!

Testiin saamieni tuotteiden joukossa oli myös tuo toinen tuotesuosikki, eli ruusuvesi. Ruusu ei kuitenkaan ole tuoksuista oma suosikkini kosmetiikassa, joten vaihdoin ruusuveden kamomillaveteen*.

Siinä missä ruusuinen kasvovesi sopii kaikille ihotyypeille, kamomillavesi on parhaimmillaan herkän ihon hoidossa. Nurmen monikäyttöisiä suihkutettavia kasvovesiä voi käyttää kasvojen puhdistuksen ja voiteiden imeyttämisen lisäksi hiustenhoidossa, vartalosuihkeena sekä virkistävänä kasvosuihkeena keskellä päivää. Tykkään!



Päivän aikana kuulimme Nurmen historiasta ja arvoista, tutustuimme heidän laajaan tuotevalikoimaansa, pääsimme näkemään miten palasaippua valmistetaan, ja mikä parasta, saimme tehdä itsellemme oman öljytuotteen!

Tein itselleni pienen pullollisen öljypohjaista silmämeikinpuhdistusainetta. Putsarini koostuu risiini- ja manteliöljystä, sekä tipasta patsulia. Puhdistusaineen olisi voinut tehdä pelkistä öljyistä, mutta halusin tuoda tuotteeseen pienen tuoksuvivahteen, joten lisäsin siihen tipan eteeristä öljyä.

Silmänympärysiholle ei kannata laittaa kovin vahvoja tuoksuja. Valitsin tuotteeseeni tipan patsulia, sillä muistelin patsulin olevan tuoksuna rauhoittava. Silmämeikki poistetaan yleensä iltaisin, joten mikä sen oivallisempi eteerinen öljy siihen tilanteeseen.

Patsulia käytetään myös painonpudotuksessa sen nesteitä poistavan vaikutuksen vuoksi. Toivotaan, että tekemäni putsari siis rauhoittaa mieltä ja poistaa samalla turvotuksen silmänympärysiholta. Nähtäväksi jää, tulinko keksineeksi uuden bestseller-tuotteen!



Kiitos NHS että sain tulla mukaan ihanalle matkalle. Kiitos Nurme että otit meidät vastaan, ja kiitos että loitte päivästä niin informatiivisen ja mukavan. Kiitos myös kivoille bloggaajakollegoille matkaseurasta.

Erityiskiitos taas kerran ystävälleni Iinalle, jonka kanssa naurettiin reissussa taas niin paljon, että illalla oli poskilihakset kipeinä. Voi että oli kiva päivä!

Suppaus, elämä pienoiskoossa

tunnetila: pohdiskelu

Se olisi sitten siinä. Säiden puolesta ehkä paras kesälomani ikinä. Olo oli muutenkin mahtava koko loman. Pääsin nimittäin lomafiilikseen erittäin helposti heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Yleensä olo on pitkän kevään jälkeen todella nuutunut, ja vie aina oman aikansa, että kesälomalle osaa rentoutua. Nyt takana oli kuukauden vapaa toukokuussa, sen jälkeen viisi viikkoa töitä, ja sitten alkoi taas uusi loma. Tällainen tahti (kuukausi töitä, kuukausi lomalla) sopisi minulle täydellisesti!

Ehdin lomalla viettää aikaa perheeni kanssa ja mökkeillä mieheni perheen kera. Tapasin ystäviä siellä, täällä ja tuolla. Lähes asuin Allas Sea Poolilla, jonne ostin kuukausikortin toisensa jälkeen. Kävimme Visbyn risteilyllä, ja tuo reissu oli niin huikea etten osannut kuvitellakaan. Piipahdimme myös pienpanomofestareilla Fiskarsissa.

Nautin lomalla extempore hieronnoista ja kasvohoidoista, kävin Linnanmäellä ja juhlin siskoni syntymäpäivää. Treffasin maailman suloisinta ja rakkainta Tatu-koiraa, ja piipahtelin museoissa ihastelemassa erilaisia taiteenmuotoja.

Yksi loman parhaista asioista, joka mahdollisti useat hieronnat, uimisen, museokäynnit sun muut, oli aikatauluttamaton lomailu Helsingissä. Ai että miten kesä-Hesa onkaan ihana!

Pääsin tänä kesänä myös vihdoin toteuttamaan suunnitelmani suppailusta Fiskiksellä. Vihdoin Suomessa oli tarpeeksi lämmintä suppailulle, jossa on siis mahdollista pudota laudalta mereen. Kylmien vesien vuoksi tuo harrastus on tuntunut minusta lähes mahdottomalta täällä kotimaassa.

Kalastajatorpalla, kavereiden kesken Fiskiksellä, sijaitsee suppailua ja purjelautailua tarjoava 20Knots. Ehdin lomani aikana käydä suppaamassa heillä pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla teimme kunnon lenkin, ja kiersimme Kuusisaaren reipasta tahtia suppaillen. Toisen kerran kävin suppaamassa Iinan kanssa. Tuo reissu mentiin kahdestaan vähän leppoisammalla vauhdilla.

Vaikka osaan jo SUP-lautailun perusteet ja voisin lähteä näine hyvineni pidemmällekin suppausreissulle, en vieläkään ole ihan varma mitä tuosta trendilajista ajatella. Laji tuo upean mahdollisuuden maisemien ihailuun mereltä tai järveltä käsin. Se myös antaa mahdollisuuden nauttia auringosta ja toimii samalla tehokkaana koko kropan treeninä.

Toisaalta taas rennon suppailun takana on jatkuva huoli mahdollisesta laudalta putoamisesta. Katselen supatessa koko ajan vähän varuillani ympärilleni, ja odotan jännittyneenä, milloin seuraava moottorivene ajaa ohi ja saa aikaan aallokon, josta täytyy selvitä. Entä mitä jos alkaa tuulla ja joudun kovaan ristiaallokkoon?

Mitä väliä sillä oikeeasti on, jos putoan SUP-laudalta? Miksi otan siitä niin suuret paineet? Virkistävä pulahdus, nousu takaisin laudalle ja matka jatkuu. Ei siinä sen kummempaa.

Suppaus on oikeastaan kuin elämä pienoiskoossa. Täytyisi osata ottaa rennosti ja mennä vaan eteenpäin, tuli vastaan ristiaallokkoa tai ei. Jos osaa ottaa tarpeeksi rennosti niin ei haittaa, jos välillä vähän keinuttaa, tai jos sattuu putoamaan kyydistä.

SUP-lauta on kuitenkin kiinni jalassasi, eikä se pääse karkaamaan kauas. Lauta ja elämä kantavat kyllä. Kun vain osaisi antaa mennä ihan rennosti!