Browsing Category

hyvinvointi

Pakollinen pysähdys

tunnetila: säikähdys

Tiistaiaamuna ajattelin flunssani olevan menossa jo parempaan päin. Kävin hyvillä mielin työpäivän jälkeen fysiatrilla, joka manipuloi hieman selkääni. ”Paremmalta näyttää, olet vihdoin matkalla terveeseen selkään.”

Voi mikä ihana uutinen! Selkäni on vihdoin paranemassa ja flunssakin näyttäytyy vain satunnaisina yskänpuuskina. Olen ollut enemmän tai vähemmän sairaana koko alkuvuoden, joten iloitsin terveestä tulevaisuudesta.

Kuntoni romahti kuitenkin äkillisesti keskiviikkoiltana. Makasin työpäivän jälkeen kotona sohvalla täysin uupuneena ja hikoilin valtavasti. Tuntui etten saa henkeä. Menin ajoissa sänkyyn, otin Buranan ja nukahdin.

Heräsin puoli kahdelta siihen, että tärisin totaalijäässä. Nousin sängystä ja yritin löytää vaatekaapista ylleni lämpökerraston. Tyhjensin hädissäni pari hyllyllistä vaatteita lattialle, kunnes vihdoin löysin kaipaamani. Pukeuduin lämpökerrastoon ja kaksiin villasukkiin, otin toisen särkylääkkeen ja menin takaisin sänkyyn.

Oloni oli niin kamala, että sanoin rymistelyyni heränneelle miehelleni, että jos en aamulla herää, niin kiitos kaikesta, mulla oli ihana elämä. Näin jälkeenpäin tuo kuulostaa todella dramaattiselta liioittelulta, mutta oloni oli tuona yönä niin hirveä, etten tiennyt selviääkö sellaisesta horkasta hengissä. Minua itketti, vitutti ja pelotti, kaikkia yhtä aikaa.

Aamulla soitin työterveyteen. ”Mulla on ollut nyt vähän yli kaksi viikkoa aika kova flunssa ja lämpöä lähes koko ajan 37.4. Viime yönä oli niin kamala olo, että luulin kuolevani. Pitäisköhän ottaa jotain verikokeita?” ”Oletko ollut jo pitkään sairauslomalla?” ”Ei kun tämä on vaan tavallinen flunssa. Olen mä ollut kotona etänä muutaman päivän ettei muihin tartu, mutta oon tehnyt kyllä töitä joka päivä.” ”NO JUSTIINSA! Nyt tulet heti labraan ja sitten määrään sinulle loppuviikon sairauslomaa.”

Tiedän, että fyssarilla tai hierojalla ei kannata käydä puolikuntoisena. Jos elimistössä jyllää pienikin tulehdus, se voi hieronnan vaikutuksesta levitä koko kroppaan. Hieronta nimittäin lisää aineenvaihduntaa etenkin ihossa, ja iho on ihmisen suurin elin. Kun verenkierto ihossa lisääntyy voimakkaasti, voi tulehdus levitä. (Lähde Yle) Ja näinhän minulle sitten kävi.

Luulin tiistaina olevani jo terveiden kirjoissa ja uskaltauduin siksi fysiatrin hoidettavaksi. Eipä olisi kannattanut. Hemmetin hemmetti! Viimeisillä voimillaan elimistössäni sinnittelevä virus sai selän käsittelystä pontta, ja valtasi koko kropan ryminällä.

Nyt olen kuitenkin ollut OIKEASTI sairauslomalla eilisen ja tämän päivän, enkä ole tehnyt ollenkaan töitä. Eilisen mietin ja huolehdin miten töissä pärjäävät, mutta tämä päivä meni täydellisesti! En käynyt kertaakaan työsähköpostissa, enkä edes ajatellut töitä. Myös blogini olen jättänyt päivittämättä, sillä päätin olla hetken kokonaan erossa läppäristä.

Nyt, perjantai-illan kunniaksi, ajattelin kuitenkin kirjoittaa Teille vähän kuulumisia. Kertoa edes että hengissä ollaan, vaikka blogini on ollut tällä viikolla normaalia hiljaisempi. Olonikin alkaa olla jo parempi.

Muistakaa ystävät rakkaat levätä ennen kuin kroppanne pakottaa Teidät siihen! Ihanaa viikonloppua kaikille, pysykää terveinä ja nauttikaa kevätsäistä!

Kuvat: Vilma

Ihana/kamala etätyö

tunnetila: pohdiskelu

Etätyö konseptina on minusta ihana! Nautin suunnattomasti aamuista, jolloin tiedän jääväni kotiin etätöihin. Noina aamuina ei tarvitse meikata eikä miettiä mitä laittaisi päälle. Kotona voi hengailla koko päivän vaikka pyjamassa.

Työt voi aloittaa aikaisemmin, heti herättyään. Siirtymää työpaikalle ei tarvita, joten päivän voi myös lopettaa toisesta päästä vähän aikaisemmin. Etätyöaamuina on aikaa hauduttaa aamupuuro kunnolla, ja syödä puuro hitaasti aamun ensimmäisiin sähköposteihin vastaillessa.

Lataan yleensä myös edellisenä iltana pyykkikoneen täyteen, ja käynnistän sen aamulla. Lounastauon aikaan kone on pysähtynyt ja voin ripustaa pyykit kuivumaan. Yksi asia vähemmän tehtäväksi viikonloppuna.

Olen jo useamman vuoden pitänyt etätyöpäivänä perjantaita. Parhaina viikkoina (ja silloin, kun keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä on tehtävänä paljon), pidän etäpäivinä myös maanantait. Nuo viikot, kun olen toimistolla vain kolmena päivänä, ovat todella voimauttavia. Saan aikaan valtavasti asioita niin toimistolla kuin kotona, ja olen tyytyväinen työni tuloksiin.

Työskentelen nykyään monitoimitilassa (hieman kauniimpi nimi kirosananakin tunnetulle avokonttorille), ja sinne siirtymisen jälkeen keskittymiseni on heikentynyt valtavasti.

Yritän käyttää vastamelukuulokkeita niin paljon kuin pystyn, mutta jatkuva kuulokkeiden käyttö aiheuttaa minulla omituisia särkyjä leuoissa. Viime kesänä luulin, että minulle oli tulossa kasvohalvaus, sillä en pystynyt kunnolla liikuttamaan leukojani. Etäpäivä ja viikonloppu ilman kuulokkeita tekivät kuitenkin ihmeitä, ja silloin ymmärsin kiputilojen johtuvan minulle liian suurista kuulokkeista, jotka painavat leukaperiäni korvien alapuolelta.

Yllä mainittujen asioiden vuoksi tykkään etätyöskentelyn mahdollisuudesta valtavasti, ja hyödynnänkin sitä viikottain. Etätyöllä on minuun kuitenkin myös vähän ikävämpi vaikutus. Teen nimittäin töitä myös silloin, kun ei pitäisi.

En muista milloin olisin viimeksi ollut oikeasti sairauslomalla. Jos flunssa tai kuume kaataa sängyn pohjalle tai selkäkipu estää istumasta, niin voivottelen kipua hetken, ja sitten tartunkin jo koneeseen ja alan tehdä töitä. Ihmiset sähköpostin toisessa päässä ihmettelevät enkö olekaan sairauslomalla vaikka olen kipeänä. ”No en mä hirveen kipee ole, mä olen tänään etänä.”

Tammikuussa kun selkäni kramppasi, kenotin viikon sängyssä tyynyillä tuetussa asennossa läppäri sylissä, ja naputtelin joka päivä töitä aamusta iltaan. Tämä loppui, kun lääkäri kuuli että teen töitä ihan normaalisti, vaikka kuntoni oli huono.

”Nyt loppuu tuo pelleily! Kirjoitan sinulle viikon sairauslomaa ja sinun on pakko pitää se. Selkäsi ei parane koskaan, vaan menee kohta kramppiin hartioita myöten, jos teet töitä tuossa asennossa.” Tuolloin tottelin lääkäriä, ja olin ensimmäistä kertaa vuosiin oikeasti sairauslomalla viikon.

Etätyöstä kirjoittaminen tuli taas ajankohtaiseksi, sillä olen ollut nyt vieraiden lähdön jälkeen useita päiviä kotona sängyn pohjalla. Minulla on edelleen kamala yskä joka valvottaa yöt. Nenäni vuotaa, kurkku on kipeä ja lämpöäkin on joka päivä vähän. Nappasin silti eilen aamulla läppärinin sänkyyn ja aloin töihin.

Tällä kertaa minulla ei ole kotona työkonetta, vaan operoin omalla kotikoneellani. Sähköpostien lähettely ja kaikki somessa tehtävä työ onnistuu kotikoneella, mutta kaikkiin työpaikkani järjestelmiin en omalla koneellani pääse.

Eilen harmitti vietävästi, kun en saanut kaikkia työasioita hoidettua. Lopulta laitoin viestiä töihin ja kysyin, voisiko joku kollegoistani tuoda työkoneeni minulle vaikka taksilla. Saisin sitten tehtyä kaikki työt normaalisti omasta sängystä käsin.

Kukaan ei suostunut tuomaan konetta minulle. ”Mitä jos nyt hoitaisit itsesi kuntoon ihan ilman mitään työhommia, että paranisit oikeesti”, pyyntööni vastattiin. Hermostuin ensin. Miksi minua ei haluta auttaa?

Lopulta tulin siihen tulokseen, että hemmetti, kyllä ne työt vielä yhden päivän odottavat. Kun nyt lepään tämän päivän kunnolla, niin olen luultavasti torstaina jo terve, tai ainakin parempivointinen.

Teetteko Te etätöitä kotona? Entä saatteko pidettyä etätyöntekemisen hallinnassa, vai annatteko työn viedä mukanaan? Minusta etätyökonsepti on muuten mahtava, mutta nämä sairauspäivät kannattaisi kyllä opetella sairastamaan ihan rauhassa. Luultavasti silloin pääsisi takaisin töihinkin nopeammin.

Vierailuviikko pulkassa

tunnetila: väsymys

Amerikkalaiset vieraat on saateltu lentokentälle ja koti tuntuu tyhjältä. Olo on kaikkensa antanut, ja nukuinkin viimeisen vuorokauden aikana yli 15 tuntia.

Ohjelman suunnittelu ja aikatauluttaminen, kaikkien toiveiden huomioiminen ja mahdollisuuksien mukaan niiden täyttäminen, ruokailujen miettiminen, kaupassa käynti, kokkailu ja  buukattujen ravintoloasuunnitelmien peruminen (”tykkään vain pastasta, en muista ruoista”), kaikkia kiinnostavien kohteiden valinta ja myös lepotaukojen aikatauluun mahduttaminen, olivat jo itsessään valtava duuni.

Tämän kaiken kruunasi ihan järjetön flunssa, johon sairastuin keskiviikkona. Juuri sinä iltana, kun ystävämme saapuivat takaisin meille Rovaniemeltä, ja tiedossa oli Nina’s Helsinki Experience Day ja seuraavana päivänä aamusta iltaan kestävä Tallinnan reissu. En muista koska olisin syönyt niin paljon lääkkeitä muutaman päivän sisään, kun nyt vedin keskiviikosta lauantaihin!

Voinnistani kertoo hyvin se, että Tallinnasta paluumatkalla kun muu porukka kävi laivalla illallisella, minä tärisin hytissä peittojen alla ja yritin pysyä tajuissani. Ei jumaliste mikä kokemus! Mutta reissu oli vieraillemme täydellinen ja se oli minulle siinä hetkessä tärkeintä. Mistään ei olisi tullut mitään, jos olisin jäänyt kotiin sairastamaan.

Sain näytettyä ystävilleni lähes kaiken minkä halusin. Näimme Löylyn ja bonuksena Jasper Pääkkösen. Näimme Kiasman, Kämp Gardenin ja TRE -konseptikaupan, sen aidon ja alkuperäisen Fazerin kahvilan (löysimme sieltä myös Fazerin Ruby-suklaata, jota hamstrasimme useita levyjä), uuden kaupunkikirjasto Oodin, Kampin Kappelin ja Amos Rexin.

Seurueen 11-vuotias sai toivomansa, (lapselle soveltuvan) manikyyrin käsihierontoineen kaikkineen, ja me muut nautimme sillä aikaa kahvit ja herkkuja Kämpin upean ylellisissä tiloissa.

Ensimmäinen risteilykokemus Tallinnaan isolla upealla laivalla oli vieraillemme myös ikimuistoinen, ja samalla reissulla kertyi yksi uusi maa lisää käytyjen maiden listalle.

Tallinnassa piipahdimme Euroopan vanhimmassa apteekissa, Raeapteek, joka on toiminut samalla paikallaan Raatihuoneen torilla 1400-luvulta lähtien. Apteekki on toiminnassa edelleen, ja ostinkin sieltä paikan erikoisuutta, maustettua punaviiniä (Klarett), jota käytetään flunssalääkkeenä.

Apteekin takahuoneessa on pieni museo, jossa kerrataan apteekin historiaa ja esillä on vanhoja lääkkeitä sekä muita kiinnostavia vanhoja tavaroita apteekkarin tarvikkeista purkkeihin säilöttyihin käärmeisiin.

Toinen vanha kohde, jossa Tallinnassa piipahdimme, oli Püha Vaimu kiriku (Pyhän Hengen kirkko). Kirkon ensimmiset osat on rakennettu jo 1200-luvulla. Tässä muodossaan kirkko on ollut 1500-luvulta lähtien.

Näiden lisäksi herkuttelimme Tallinnassa mm. maukkaalla kirsikkatortulla ja vieraamme ostivat perinteisiä virolaisia neuleita tuliaisiksi Amerikkaan.

Viikko tärkeiden vieraiden kanssa oli upea, mutta nyt tarvitsen kyllä lepoa. Onneksi otin töistä vapaaksi myös tulevan maanantain. En olisi mitenkään pystynyt menemään vielä huomenna töihin. Flunssani alkaa olla jo paremmalla tolalla, mutta ihan kunnossa en ole vieläkään.

Nyt taidan tilata ruokaa kotiin ja sen jälkeen heittäytyä sohvalle pitkäkseni päikkäreiden toivossa. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Helsinkiä turistin silmin

tunnetila: hauskuus

Nyt on kuulkaa niin kiva viikonloppu meneillään, että oksat pois! Saimme eilen kylään tärkeitä ihmisiä Amerikasta asti, ja tämä viikonloppu ja tuleva viikko mennään eikä meinata!

Jouduin valitettavasti itse olemaan töissä ensi viikolla maanantaista keskiviikkoon, mutta loppuviikko on taas varattu kaikelle kivalle. Luvassa on mm. päiväretki Tallinnaan, ja yhtenä päivänä lupasin järjestää vieraille Nina’s Helsinki Experience -päivän. Mitähän ihmettä sitä keksisi?

Ehkä vien heidät vain omiin lempipaikkoihini Helsingin keskustassa. Ohjelmassa olisi siis ensin joku museo, luultavasti Ateneum. Sen jälkeen hyvää ruokaa ja shoppailukierros Kämp Gardenissa ja TRE:ssa. Shoppailun jälkeen voisi herkutella Kluuvikadun Fazerilla, ja siitä olisi mukava suunnistaa pulikoimaan ja saunomaan Allas Sea Poolille.

Tänään ollaan menossa avantoon, ja haaveissa on myös kierros Kiasmassa. Uusi AmosRex olisi myös kiva näyttää vieraille, mutta kun toinen vieraista on vasta 11v, niin ihan pelkkää museohumppaa ei viitsisi ohjelmaksi tarjoilla.

Minne Te veisitte amerikkalaiset vieraanne? Meillä on aikaa useita päiviä, joten kaikki kivat vinkit punnitaan tarkasti.

On kyllä tosi kiva saada kylään vieraita, joille voi esitellä Helsinkiä. Siinä saa myös itse samalla paljon. Turistina kotikaupungissa pyöriminen ihan ajan kanssa on kyllä mahtavaa!

Piipahdus kuvien ihanassa St. Geroge Spassa olisi myös kiva, mutta span ikäraja taitaa olla 16v. Ja jos totta puhutaan, niin kiva että ikäraja on olemassa. Saavat aikuiset nauttia hiljaisuudesta ja seesteisyydestä edes yhdessä paikassa hektisen arjen lomassa.

Jaoin muuten tämän postauksen kuvat kuluneella viikolla myös Tunnetilan Instagramissa. Totesin postaukseen tulleeseen kommenttiin, että minusta tuntuu, että hemmottelen itseäni koko ajan ihan liikaa. Samaan syssyyn kuitenkin jatkoin, että nääh, olen minä kuitenkin kaiken hemmottelun arvoinen. Ja tiedättekö, niin muuten olen!

Ihanaa sunnuntaita Teille, ja kivaa alkavaa viikkoa! En tiedä miten ehdin tulevina päivinä blogin pariin, mutta jos en ehdi, niin kurkkailkaa menoa Instasta!

Seppo – hyvän mielen konsultti

tunnetila: ilo

Keskiviikkona minua jännitti. Olin matkalla tapaamiseen, josta olin salaa haaveillut jo useamman vuoden. Olin vihdoin menossa tapaamaan tyyppiä, joka oli tuonut hymyn kasvoilleni päivittäin jo monen vuoden ajan.

”Mitä jos minusta ei tykätä? Onkohan aamulla suihkimani hajuvesi liian voimakasta? Pitikin laittaa äsken käsirasvaa, mitä jos Seppo ei pidä käsirasvani tuoksusta?”

Harva tapaaminen voi kaatua liian voimakkaalta tuoksuvaan käsirasvaan, mutta tällä kertaa huoleni oli todellinen. Olin nimittäin menossa tapaamaan kovasti fanittamaani, Suomen iloisinta ja suloisinta somejulkkista, Seppo-koiraa, hänen uutuuskirjansa lanseeraustilaisuuteen.

Jos käsirasvani tuoksu ei miellytä tarkkaa kuonoa, voi rapsutukset jäädä saamatta.

Jos Seppo-koira ei ole Teille vielä tuttu, niin kerrottakoon Seposta muutama sananen. Turkulainen Seppo-koira on mainostoimiston osakas (nimikkeenä Community Cheese Manager), hän tekee vapaaehtoistyötä vanhusten parissa ja jouluaattoisin Seppo toimii pukin reippaana apulaisena, koiratonttuna, lapsiperheissä kierrellen.

Seppo rakastaa juustoa, matkalaukkujen nylkyttämistä (etenkin kun ne ovat liikkeellä) ja elämää yleensäkin. Seppo on päivästä toiseen loistotuulella. Seppo rakastaa olla ulkona ja tulla sisälle. Alati hyväntuulinen Seppo saa hymyllään myös kaikki läsnäolijat iloiseksi.

Sepon hyväntuulisuuden vaikutusalue on vuosien saatossa levinnyt perhepiiristä sosiaaliseen mediaan, ja nykyään kahdeksanvuotiaalla somejulkkiksella on kymmeniä tuhansia seuraajia, jotka odottavat malttamattomina päivittäistä hyväntuulen annostaan.

Itse löysin Sepon jokunen vuosi sitten Twitteristä, ja siitä lähtien Sepon valloittavat somepäivitykset ja päämäärättömät sekoilut ovat tuoneet arkeeni rutkasti iloa.

Tällä viikolla Seppo julkaisi esikoisteoksensa, Seppo – hyvän mielen konsultti. Kirjassa seurataan Sepon elämää pennusta nykyhetkeen tekstien ja kuvien avulla, ja päästään mm. kurkistamaan, miltä Sepon CV näyttää.

Pääsin kirjan julkkareissa poseeraamaan Sepon kanssa, ja samalla sain vähän rapsuttaa tätä iloista tyyppiä. Tapaaminen jännitti minua melkein yhtä paljon, kuin taannoiset treffini Antti Tuiskun kanssa.

Kyllä sitä aina vähän jännittää, kun pääsee lähelle sellaista tyyppiä, josta tykkää oikein kovasti!

Piti mennä äsken uimaan, mutta automatkan aikana alkoi kaatosade, ukkonen ja salamointi. Joten ei sitten mentykään. Tultiinkin heti takaisin kotiin, ja täytyy sanoa, että aina kun tuun kotiin, niin oon loistotuulella! Seppo-koira

Kolme ensimmäistä kuvaa Seppo-koiran (ja Sepon iskän) omaisuutta, neljäs kuva Iiro Junnila

Seppo – hyvän mielen konsultti (Petteri Poukka)
Tilaa kirja täältä / Docendo.fi