Browsing Category

hyvinvointi

Larppi tavalliseen elämään

tunnetila: ilo

Olen alkanut harrastaa larppaamista. Kuten muutkin larppaajat, valitsen itselleni hahmon, laittaudun huolellisesti päästäkseni kunnolla hahmon sisälle ja lähden pelaamaan roolipeliä ennalta suunniteltuun maastoon.

Hahmo joksi pukeudun, on minä itse ennen korona-aikaa. Laitan siis meikkiä ja puen päälle ihan oikeat vaatteet. Roolipelin suoritan Helsingin keskustassa.

Larpissa kuvittelen olevani ajassa, missä pandemia ei ole vielä saapunut, ja voin tehdä niitä asioita, joita tein ennen poikkeustilaa. Olen viimeisten viikkojen aikana mm. käynyt elokuvissa.

Helsingissä on auki muutama pieni elokuvateatteri, ja minun valintani on ollut turvalliseksi havaittu Kino Engel. Kerran viikossa kolmen viikon ajan olen ostanut lipun elokuviin ja päässyt 11€:lla pois vallitsevasta todellisuudesta. Karkkia tai muuta syötävään ei mukaan ole voinut ottaa, sillä teatterissa ollaan maski kasvoilla, mutta muuten teatterissa on tuntunut siltä, että kaikki on kuin ennenkin.

Elokuvateatteriin myydään yhteen näytökseen kuusi lippua (aiemmin määrä oli 10), ja ihmiset sijoitellaan istumaan eri puolille salia. Turvavälit pitävät ja elokuvanautinto on taattu. Tosin perjantaina kävin katsomassa Roy Anderssonin uusimman ”Kohti ääretöntä” ja meinasin lähteä leffasta pois kesken kaiken.

Normaalisti rakastan Anderssonin estetiikkaa. Eleettömyyttä ja niitä tarkoin harkittuja lauseita, jotka kertovat muutamalla sanalla maailmasta olennaisen. Näin pandemian ahdistamana olin kuitenkin tukahtua elokuvan kurjuuteen. Kun lähes koko maailmalla menee huonosti, kaipaan elämääni iloa, naurua ja komediaa, en lisää masennusta tai kuolemanpelkoa. Tähän hetkeen en siis valitettavasti voi suositella Anderssonin uusinta elokuvaa oikeastaan kenellekään. En ainakaan meille herkkiksille.

Elokuvien lisäksi normaalielämän larppiin on kuulunut mm. kalakeittolounas (muuten tyhjässä) ravintolassa, käynti taidegalleriassa (jossa ei ollut samaan aikaan ketään muuta), ja jossa Veikko Hirvimäen puuhahmot ilahduttivat todella, sekä jättimäinen laskiaispulla kera cava-lasillisen (kahvilassa oli lisäkseni yksi perhe ja nuori pari).

Larpin tärkein osuus onkin kohteen ninjamainen lähestyminen. Ensin valitaan paikka minne halutaan mennä. Sen jälkeen hiiviskellään hetki ikkunan takana ja tarkistetaan, että sisällä ei ole muita ihmisiä. Jos ihmisiä on liikaa, siirrytään uuteen kohteeseen.

Ensi viikosta lähtien järeämmät rajoitukset astuvat taas voimaan, ja entisen elämän larppailu jää hetkeksi tauolle. Pakko kuitenkin myöntää, että jään nyt kotoilemaan hieman paremmalla mielellä, kun olen päässyt vähän elämään myös kodin ulkopuolella.

Toki turvavälein, käsidesin kanssa ja maski kasvoilla, mutta elämää se on sekin!

Ulkoilutreffejä ja vastuullisia valintoja

tunnetila: pohdiskelu

Mukavaa sunnuntaiaamupäivää kaikille!

Oloni on juuri nyt vähän pöllämystynyt. Ensinnäkin, olin eilen illalla töissä puolille öin, enkä työrupeaman jälkeen saanut oikein nukuttua vaikka kuinka väsytti. Toinen pääni pyörälle saava asia on ulkona vallitseva sää. Ulkona on yhtäkkiä lämmintä +4 ja vesi tippuu räystäistä niin, että ropina kuuluu. Ovatko aurinkoiset pakkaspäivät nyt ohi, ja kevät alkaa tulla?

Vaikken ole päässyt nauttimaan upeista talvisäistä hiihdon tai luistelun merkeissä, niin olen silti ollut ihan valtavasti ulkona. Kävelylenkit yksin tai ystävien seurassa ovat tänä talvena tulleet tosi tutuiksi, ja voi vitsit miten olenkaan nauttinut aurinkoisista päivistä!

Haaveilen kuitenkin joka vuosi suksien ostosta ja luistimetkin suunnittelen vieväni teroitettavaksi, mutta jotenkin nuo asiat jäävät aina tekemättä. Ja itsehän siitä sitten kärsin, kun en pääse ulos liikkumaan niin paljon kun haluaisin. Saamattomuudesta kärsivät molemmat, niin keho kuin mielikin.

Vaikka tykkään ulkoilla yksin, niin onpa kuitenkin ihan parasta, kun saa sovittua ystävän kanssa lenkkitreffit! Etenkin tällaisena poikkeusaikana, kun kyyhötät kaiken aikaa pääosin kotona, on juttuseura vertaansa vailla. Tämän postauksen kuvista suurimman osan nappasi ystäväni Iina, kun vietimme yhdessä aikaa viime lauantaina. Oli niin kiva lenkkeillä ja vaihtaa kuulumisia.

Viime viikko oli muutenkin poikkeuksellisen vilkas sosiaalisesti. Normaalisti en tapaa viikolla ketään muuta kuin mieheni. Viime viikolla treffasin Anna-Mariaa, Reettaa, Iinaa ja sunnuntaina hyppäsin vielä junaan ja matkustin päiväksi Tampereelle tapaamaan siellä asuvaa ystävääni.

Junassa matkustaminen jännitti etukäteen aika paljon, mutta menomatkalla samassa isossa vaunussa oli lisäkseni vain yksi nuori pari pienen vauvansa kanssa, ja he istuivat vaunun toisessa päässä. Myös paluumatkalla vaunussa oli tosi väljää. Jokaisella matkustajlla oli maskit kasvoillaan, ja turvavälit toteutuivat hienosti. Oli valtavan helpottunut olo, kun matkat sujuivat niin hyvin. Mutta silti on myönnettävä, että noinkin pienestä matkustamisesta tuli tosi huono omatunto.

Näin jälkeenpäin olen iloinen, että uskalsin hypätä junaan ja vaihtaa maisemaa edes muutamaksi tunniksi. Päivän reissu virkisti mieltä uskomattoman paljon!

Sitä paitsi nyt kun kuuntelee tämän hetkisiä uutisia niin alkaa pelottaa, että rajoituksia lisätään eikä kohta pääse taas yhtään minnekään. Voi että miten haluaisin päästä pääsiäisenä tapaamaan vanhempiani, ja yksi aika pakollinen Oulun reissukin tässä olisi ohjelmassa vielä tämän kevään aikana. Mutta jos matkustamista ei edes Suomen sisällä suositella, niin sitten sitä pysytään kotona.

Voi kunpa kaikki hiihtolomalla Lapin laskettelukeskuksiin matkustavat muistaisivat olla varovaisia. Mitä itsekkäämmin ajatellaan, että ”kyllä mulla on oikeus pitää hauskaa ja tehdä mitä haluan”, niin sillä itsekkyydellä viedään pian muilta oikeus esimerkiksi oman perheen tapaamiseen.

Jos minun pitäisi valita vietänkö pääsiäisviikonlopun tavaten vanhempiani oman perheen kesken vai lähdenkö talvilomaviikoksi laskettelukeskukseen satojen muiden kanssa, on valintani tässä ajassa hyvin selvä.

Kuvat Iinasta ja minusta: Iina / MouMou

Onko pullanhimo geeneissäsi? – Evogenomin geenitesti kertoo totuuden

*Kaupallinen yhteistyö Evogenom*

tunnetila: innostus

Muistatteko kun kesällä kirjoitin turhautuneena mieheni ja minun yhteisistä juoksulenkeistä? Lenkeistä ei tullut oikein mitään, sillä siinä missä pitkäraajainen mieheni otti yhden juoksuaskeleen, minä kipitin vieressä täysillä, ja annoin kaiken mitä pikkujaloistani lähti.

Lenkin lopuksi miehelle ei tullut edes hiki, ja minun sykkeeni huiteli pilvissä. Sykemittari kertoi treenin olleen minulle jaksamiseni äärirajoilla.

Mietin lenkin jälkeen, että vaikka olemme ruumiinrakenteeltamme hyvin erilaisia (pitkä ja pätkä), niin pelkästään tuo ei voi olla ainoa syy siihen, miksi toiselle meistä sopii paremmin pitkät juoksulenkit ja toiselle lyhytkestoiset kovan sykkeen harjoitteet. Aloin miettiä, olisiko olemassa tapaa selvittää geneettiset taipumuksemme eri urheilulajeihin.

Ja kyllä, sellainen testi on olemassa! Suomalaisen bioteknologiayritys Evogenomin laaja Sport -geenitesti kertoo, millainen harjoittelu on tehokkainta juuri sinulle. Testin avulla saa vastauksen vaikkapa siihen, kannattaako sinun hankkia itsellesi juoksuohjelma jota lähdet toteuttamaan, vai sopiiko sinulle paremmin kuntosalitreeni.


Testi antaa vinkkejä siihen, millainen liikunta juuri sinulle sopii. Se kertoo, miten geenisi vaikuttavat unirytmiisi, stressinsietokykyysi ja palautumiseesi. Tai miten nautintoaineet ja lääkkeet toimivat kehossasi.

Olen testistä ihan superinnoissani! Etenkin kun ostimme testin myös miehelleni (oma testini on saatu yhteistyön merkeissä). On aivan älyttömän mielenkiintoista päästä vertailemaan mitä testit meille kertovat, ja olemmeko oikeastikin niin erilaisia, mitä itse olemme ajatelleet.

Esimerkki: Mieheni ei juurikaan syö herkkuja, mutta hän tykkää sipseistä. Minä taas söisin pullaa ja suklaata vaikka joka päivä, mutta sipsit ei minulle uppoa. Olemme aina nauraneet, että tässäkin suhteessa geenimme ovat todella erilaiset. Ja tiedättekö mitä?! Tämän testin avulla sekin selviää! Geenitesti kertoo nimittäin myös, onko makeanhimosi perinnöllistä.

(Tulen ikuisesti vetoamaan geenitestiin pullia syödessäni. ”En mä tälle herkuttelulle mitään voi. Tää on mulla geeneissä!” Tämä siis, jos siis perinnöllinen makeanhimo sattuu napsahtamaan kohdalle. Jos makeanhimo taas ei ole geeneissä, niin sitten täytyy keksiä joku muu selitys.)


Testattavaksemme valikoitunut Sport -testi on Evogenomin laajin geenitesti, ja se on suunniteltu erityisesti urheilijoille ja aktiiviliikkujille. Testi sisältää muiden, hieman suppeampien geenitestien kaikki osa-alueet, ja sen lisäksi myös urheilijaprofiilin ja analyysin raakadatan.

Vaikkei mikään huippu-urheilija olisikaan, niin kallistuisin silti itse kattavimman testin ottamiseen. Siinä kun saa yhdellä kertaa kaiken mahdollisen datan itselleen.

Tilatessasi Evogenomilta geenitestin (Sport tai Premium) voit tilata samalla lisätutkimuksia tiettyjen perinnöllisten sairauksien riskeistä. Lisätutkimuksissa selvitetään esimerkiksi alzheimerin taudille, diabetekselle, nivelrikolle tai rintasyövälle altistavia perinnöllisiä tekijöitä.

Testi tehdään hyvin helposti, eli antamalla sylkinäyte. Näyte lähetetään Evogenomille analysoitavaksi, ja sitten vaan odotellaan jännittyneenä tuloksia.

Jos siis haluat tietää oletko geeniperimältäsi aamuvirkku vai yökukkuja, kuinka paljon tarvitset unta, kuinka helppo sinun olisi pudottaa painoa, tarvitsetko rasvoja, kuituja vai hiilareita voidaksesi hyvin, millaiset urheilulajit sinulle sopivat tai miten hyvin elimistösi kestää kahvia tai alkoholia, niin tässä on testi, joka antaa sinulle vastauksia ja osviittaa näihin asioihin. Ja niin, ne pullan himon perimmäiset syyt saattavat myös selvitä tämän testin avulla!

Loppuun vielä paras uutinen. Evogenom halusi tarjota Tunnetilan lukijoille alennuksen heidän laajimmasta Sport-geenitesteistään! Koodilla NINASPORT saat testin hintaan 190 eur (norm. 295€)! Alennus on voimassa 21.2. asti.

Detoxin jälkeinen elämä – Mitä opin?

tunnetila: tyytyväisyys

Lopetin toissa viikolla päivittäisen sokerin mussuttamisen. Oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni, sillä olin syönyt suklaata joka päivä viime lokakuusta lähtien. En välttämättä syönyt suklaata päivässä kovin paljon, iltapäiväteen kanssa saattoi mennä kaksi riviä suklaalevystä, mutta kun söin sitä joka päivä, ja jo lounaalla aloin odottaa päivän parasta hetkeä, eli iltapäiväteetä jolloin saisin suklaata, niin ei tuo kovin järkevältä tuntunut.

Olin juuri miettimässä mikä olisi paras tapa päästä eroon suklaakierteestä, kun sain tuttavaltani Rosilta viestin. Ekokosmetologina ja ayurvedisen ihonhoidon asiantuntijana toimiva Rosi oli kehittänyt perinteiseen Ayurvedaan pohjautuvan kolme päivää kestävän Beauty Detoxin, ja oli järjestämässä kurssiaan ensimmäisen kerran helmikuun alussa. Rosi kysyi kiinnostaisiko minua lähteä kurssille mukaan. Ehdottomasti! Kurssi tuli minulle täydelliseen saumaan.

Kevensin ruokavaliotani neljän päivän ajan ennen detoxia, eli jätin pois kofeiinin ja sokerin. Myös liha ja alkoholi täytyi jättää pois, mutta käytän lihaa ja alkoholia niin harvoin, että niiden poisjättäminen ei vaikuttanut ruokavaliooni.

Varsinainen detox kesti kolme päivää. Detox meni minulla kuitenkin niin hyvin, että noudatin detoxiin liittyvää päivärytmiä ja ruokavaliota vielä neljännenkin päivän. En kerro nyt enempää Rosin kehittelemästä detoxista, sillä parasta on kokea tuo kaikki itse. Suosittelen ottamaan osaa seuraaville kursseille sitten kun niitä on tulossa.

Detoxin lopettamisesta on kulunut huomenna viikko, enkä ole vieläkään käyttänyt lainkaan kofeiinia. Ihastuin detoxin aikana supersimppeliin komboon: keitettyä vettä sitruunan ja raastetun inkiväärin kera. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta juomassa on niin raikkaita, selkeitä ja luonnollisia makuja, että juon sitä päivän aikana teen sijaan useita kupillisia.

Opin detoxilla myös sen, että minulle sopii parhaiten kaiken veden juominen lämpimänä. Detoxin aikana ei juotu lainkaan kylmää vettä, vaan kaikki vesi juotiin niin kuumana kuin mahdollista. Keitin aamulla vettä, jonka kaadoin jemmaan termariin. Aina kun janotti, otin termarista kuumaa vettä, ja join sen sellaisenaan. Vatsani ei ollut detoxin aikana kertaakaan turvoksissa!

Normaalisti minusta tuntuu, että vesi jää vain lillumaan vatsaani, ja saa aikaan valtavan turvotuksen. Muistan kun kerran Thaimaan lomalla olin menossa hierojalle, ja hän ei suostunut hieromaan minua. Hieroja kertoi, että he eivät hiero raskaana olevia. Jouduin selittämään hänelle, että vatsani on pyöreä kuin jalkapallo ainoastaan juomani veden vuoksi joka ei imeydy kunnolla. Lämpimän veden kanssa ei ollut lainkaan tätä ongelmaa. Miten ihana oivallus!

Sokerin olen saanut nyt parin viikon ajan pääosin hedelmistä. Ainoastaan Runebergin päivänä söin yhden Runebergin tortun. Olen niiiiiin iloinen tästä muutoksesta. Toki myönnän, että ihan jatkuvasti tekisi mieli ostaa laskiaispullia, tai aloittaa Tony’s Chocolonelyltä juuri ennen detoxia saamani neljä suklaalevyä, mutta aina kun tekee mieli herkkuja, pilkon kulhoon omenan ja appelsiinin sekä tummia rypeleitä, ja rouskuttelen niitä. Toistaiseksi olen pärjännyt hyvin näin.

Tavoitteena on pitää viikossa vain yksi herkkupäivä. Tällä viikolla se oli perjantai, jolloin söin Runebergin tortun. En tiedä pystynkö olemaan näin jämpti kovinkaan monta viikkoa, mutta parempi edes hetki, kuin jatkuva herkkujen mussutus. Olen nimittäin ilman sokeria paljon energisempi. Sokeripöhnässä nukkuisin vain koko ajan.

Detoxista jäi ihan superhyvä olo, ja aion jatkaa kofeiinitonta ja herkutonta elämää niin kauan kuin siltä tuntuu. En kuitenkaan halua olla missään asioissa ehdoton, enkä halua kieltää itseltäni mitään, joten herkuttelu kuuluu elämääni jatkossakin. Toivottavasti ei kuitenkaan enää ihan joka päivä!

Ps. Jos Ayurveda kiinnostaa, niin kannattaa seurata Rosia Instassa (@rosilindas), tai tilata hänen nettisivuiltaan uutiskirje. Molemmista kanavista pääsee kuulemaan, mitä kaikkea kivaa jatkossa on tulossa!

Aallon pohjia

tunnetila: ärsytys

Miten Teillä menee? Mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?

Minulla on päällisin puolin kaikki hyvin. Olen pysynyt terveenä, tykkään tehdä etätöitä kotona, tekemäni työ on mielekästä ja nelipäiväinen työviikko on luksusta parhaimmillaan. Elämäni on muutenkin mallillaan. Välillä kuitenkin tuntuu, että pää räjähtää tähän koronatilanteeseen.

Haluaisin piipahtaa ruokakaupassa ilman kasvomaskia ja käsidesin kanssa lotraamista. Haluaisin matkustaa ratikalla ilman maskia. Tai no, oikeastaan haluaisin edes matkustaa ratikalla, sillä en ole käyttänyt julkisia kulkuvälineitä sitten alkusyksyn. Haluaisin uimaan. Haluaisin tavata kummilapsiani. Haluaisin käydä taidenäyttelyissä ihastelemassa rohkeasti käytettyjä värejä. Haluaisin mennä pilatekseen ja kuntosalille. Haluaisin ystäväni kanssa viikonloppulomalle.

Haluaisin myös elokuviin. Uppoutumaan elokuvateatterin pehmeään penkkiin, uusiin maailmoihin ja syömään vähän irtokarkkeja. Sitä haluaisin ehkä ihan kaikista eniten tällä hetkellä. Mutta ei, tämä sonta se vain jatkuu ja jatkuu.

pusero Marimekko, housut People Tree*, laukku Marimekko/DIY, kengät Pomar*, korut Lillan Helsinki*, kello Suunto*

Välillä kaikki omat tekemiset, tai enemmänkin tekemättä jättämiset ja sääntöjen noudattamiset, tuntuvat turhilta.

Esimerkiksi viime sunnuntaina olin päiväkävelyllä puolen päivän maissa. Kävelin erään karaokebaarin ohi. Baariin hoippui isompi porukka ihmisiä, kaikilla siideritölkit kädessä. Tuhannen päissään, sunnuntaina klo 12. En usko, että tuo porukka piti ravintolassa sisälläkään sen suurempia turvavälejä, mitä ulkona toisiaan kaulaillessaan.

Porukan ilonpitoa katsoessani mietin, että olen viimeksi nähnyt ystävistäni Idaa, ja häntäkin ulkona kävelylenkin merkeissä. En myöskään mennyt ystäväni syntymäpäiville, jonne olisi tullut lisäkseni kaksi muuta ihmistä. Synttäreille olisi täytynyt matkustaa junalla. Liian suuri riski.

Välillä jaksan rajoituksia paremmin, mutta välillä tulee aallonpohjia, jolloin tuntuu ettei tämä poikkeustila lopu koskaan.

Toivottavasti Te jaksatte yhä tsempata, eikä kotona seinät ala kaatua päälle. Kyllä tätä varmaan jaksaa, kun vaan alkaa miettiä mitä tapahtuisi, jos kaikki käyttäytyisivät kuin koronaa ei olisikaan.

Sillä hyvällä omatunnolla, mikä tulee ajatuksesta, että minua ei ainakaan voida syyttää vastuuttomasta käytöksestä ja viruksen levittämisestä, ehkä saa tsempattua itsensä ylös aallon pohjalta.

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe