Browsing Category

hyvinvointi

Kiitollinen mieli

tunnetila: kiitollisuus

Minusta on tullut viime aikoina ihan nössö. Kertakaikkisen nössö! Katselen elämää vaaleanpunaisten lasien läpi ja olen monesta asiasta niin onnellinen ja kiitollinen, että välillä itkettää.

Tammikuusta huhtikuuhun asti kestänyt flunssa ja pieni kuumeilu vei puhdin pois, ja jokainen talvipäivä tuntui selviämistaistelulta. Väsytti ja v**utti monta kuukautta putkeen.

Nyt olen tuntenut oloni terveeksi, päässyt salille ja muutenkin liikkumaan jo puolentoista kuukauden ajan. Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin.

Sain viime viikonloppuna myös vanhempani kylään Helsinkiin. Touhusimme yhdessä koko viikonlopun. Kiertelimme kaupungilla, herkuttelimme, shoppailimme, kävelimme 25 000 askelta ja nautimme kesäisestä Helsingistä.

Viikonlopun aikana tajusin, miten hurjan onnekas olen, kun molemmat vanhempani voivat hyvin. Niin kauan, kun suurin ongelma jota äidin kanssa pähkäillä on ”voiko samana päivänä herkutella leivoksella ja itse kootulla Magnumilla”, asiat on uskomattoman hienosti.

Jos se, että olen oppinut arvostamaan jokaista tervettä päivää ja hyvää asiaa elämässäni, tai se, että nappaan kanssaihmisten puheista positiivisia ajatuksia elämääni, ei riittää kertomaan yhtäkkiä mielen vallanneesta yltiöonnellisuudesta, niin mitäs sanotte siitä, että ostin itselleni röyhelöhihaisen mekon?!

Kuva: Ida / Ida365

 

Ps. Lumenen Klassikko -setin voitti itselleen nimimerkki MarjaKoo. Onnea voittajalle!

Yleistä jaarittelua

tunnetila: ilo

Arvatkaa mikä on kivaa? No se, että kun kysyin mistä haluatte blogissani lukea, kommenteissa mainittiin ”yleinen jaarittelu”.

Minulla on viime päivinä ollut blogille niin vähän aikaa (maailma täytyy taas saada valmiiksi ennen juhannusta kun kaikki (paitsi minä) jäävät silloin lomalle), että yleistä jaarittelua kummempaa kirjoitettavaa ei oikein ole.

Kiva siis kuulla, että kelpuutatte tällaiset jaarittelupostauksetkin ettekä suutu, jos kaikki tuottamani blogisisältö ei ole aina tarkkaan mietittyä ja jäsenneltyä.

Olen näiden blogivuosien aikana alkanut ajatella Teitä ystävinäni. Samanlaisina kuin ystävät, joiden kanssa vietän aikaa ihan ”livenä”.

Juttelenko minä ystäviäni tavatessani aina suunnitelmallisesti vain tiukkaa asiaa, vai meneekö jutustelu yleensä joutavan höpöttelyn puolelle? No menee! Ja usein niiden parhaiden kavereiden kanssa se ”oikea asia” saattaa unohtua nopeastikin.

Siksi ilahdun kun huomaan jaarittelevani välillä myös Teille puuta heinää. Ja vielä kivempaa on se, että Te ette pahastu siitä.

takki My Hailys*, pellava t-paita Majestic Filatures, housut Rosemunde,
kello Huawei (lainassa), koru SysterP*, aurinkolasit Triwa,
laukku Céline, espadrillot Selected

Toinen asia mikä lämmittää sydäntäni juuri nyt on se, kun pyysin teitä osallistumaan Lumenen Klassikko-tuotteiden arvontaan kommentoimalla blogiini mitä tahansa mukavaa.

Olen ilahtunut suuresti jokaisesta minulle kohdistetusta kommentista, mutta sekin vielä, että Te olette niin mahtavia ja huomaavaisia, että lähetätte kesätoivotukset kaikille blogini lukijoille? Miten Te voittekin olla noin kivoja?

Ystävät, mitä tekisinkään ilman Teitä? <3

Kuvat: Vilma

Totuuden siemen

tunnetila: oivallus

Kuulin eilen raitiovaunussa kahden vanhemman miehen juttelevan keskenään. He päivittelivät nykyistä maailman menoa.

Puheissa vilisivät aiheet, joita ei viime päivinä ole voinut välttää kuulemasta. Trump, hallituskriisi, tornitalon palo Lontoossa, terrori-iskut ympäri Eurooppaa ja Suomen huono sää.

Toinen miehistä totesi lakonisesti ”Mihin tämä maailma oikein on menossa? Yritä tässä sitten elää normaalia elämää, täällä kuoleman varjon laaksossa.”

Toinen miehistä mietti hetken, ja pian hänen ilmeensä kirkastui. ”Kuoleman varjon laakso. Tiedätkö, tuo on oikeastaan aika positiivinen ajatus. Nimittäin jos tulee varjo, se tarkoittaa sitä, että jossain täytyy paistaa aurinko.”

Niinpä niin. Kyllä vanhemmat herrasmiehet tietävät elämästä kaiken olellisen!

 

Ps. Muistathan osallistua Lumenen tuoteiden arvontaan!

Lumene Klassikko (+arvonta)

tunnetila: tykkäys

Kuten tiedämme, Suomi juhlii satavuotissynttäreitään tänä vuonna näyttävästi. Myös monet suomalaiset brändit osallistuvat vuoden juhlallisuuksiin omalla panoksellaan.

Finlayson toi juhlavuoteen markkinoille kauniin ja klassisen Kestit -kuosinLumene taas osallistuu koko vuoden kestävään juhlintaan lanseeraamalla ihanan Klassikko-sarjan.

Klassikko-sarjan muodostavat ihonhoito- ja vartalotuotteet, jotka valmistetaan Lumenen tehtaalla Espoossa. Tuotteiden valmistuksessa suositaan puhtaita ja luonnollisia raaka-aineita, kuten lähdevettä ja tupasvillaa.

Perisuomalainen tupasvilla sisältää antioksidantteja, jotka auttavat suojaamaan ihoa, sekä rauhoittavat ja kosteuttavat ihoa hellavaraisesti. Lähdeveden alhainen pH ja pehmeys taas hellivät ihoa ja tekevät ihosta silkkisen pehmeän.

Lumenen tavoitteena sarjan lanseerauksessa oli, että jokaisella suomalaisella naisella on mahdollisuus käyttää kotimaisia ihonhoitotuotteita. Niinpä sarja on edullinen (tuotteiden hintahaarukka n. 4€-12€), ja se on helposti kaikkien saavutettavissa ympäri Suomen.

Sarjan jälleenmyyjiä ovat mm. S-marketit ja Prismat, Tokmanni, Lidl, Kärkkäinen, Minimani, Carlson sekä hyvinvarustetut K-Citymarketit.

Juhlavuoden, ja vihdoin alkaneen kesän kunniaksi, ajattelin arpoa yhdelle teistä Lumenen Klassikko-setin*, johon kuuluu 7 tuotetta. Tuotteet ovat: virkistävä kasvovesi, syväpuhdistava puhdistusgeeli, kosteuttava päivävoide, uudistava yövoide, kosteuttava silmänympärysvoide, hoitava päivävoide ja kiiltoa kontrolloiva päivävoide.

Setistä löytyy varmasti jokaiselle jotakin, oli ihotyyppisi mikä tahansa kuivasta rasvoittuvaan ihoon.

Tuotteiden tuoksu on huumaava, ja pidän hyvin paljon niissä käytettävästä tupasvillasta. Itse asiassa yksi suosikkini Lumenen tuoteperheistä kautta aikojen on ollut niin ikään tupasvillaa sisältäneet Arctic Spa -tuotteet. Rakastin tuotteiden tuoksua ja niiden kosteuttavaa ominaisuutta!

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen sunnuntai-iltaan 18.6. klo 21.00 mennessä. Kyselin Teiltä viime viikolla postausideoita, joten nyt en halua rasittaa Teitä sen suuremmilla kysymyksillä. Osallistut siis tuotepaketin arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen mitä tahansa mukavaa!

Ja niin, viime viikkoisen tuoksuarvonnan voitti nimellä Leena kommentoinut lukijani. Onnea Leena!

Kivaa alkanutta viikkoa!

Sunnuntain suunnitelma

tunnetila: huvitus

Eilisen iltapäivän suunnitelma kuului seuraavasti: salille klo 12, Iinan kanssa jätskitreffit klo 14, dinnerille klo 17.

Hilpasen salille aina kotoa suoraan salivaatteissa, tukka pörrössä ja ilman meikkiä. Treenin jälkeen saunon, ja jos olen lähdössä jonnekin salilta suoraan, meikkaan ja laitan päälle jotain vähän fiksumpaa. Tämä oli suunnitelmani myös eilen.

Normivaatteet ja meikit repussa suunnistin aikataulun mukaisesti trikoissani salia kohti. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miksi keskusta on tupaten täynnä ihmisiä.

Puolustusvoimain paraati! Muistin saaneeni juuri ennen lähtöäni puhelimeen tiedotteen, että koko Aleksanterinkadun kautta kulkeva liikenne on suljettu klo 12-15 tuon paraatin vuoksi. Enpä sitten tullut ajatelleeksi, että Aleksi on osittain suljettu myös jalankulkijoilta.

takki My Hailys*, neule H&M Premium, toppi Puma,
trikoot H&M For Every Victory, reppu Haglöfs*, espadrillot Selected

Seisoin trikoissani toisella puolella Aleksanterinkatua, kadun toisella puolella oli salini, mutten päässyt tien yli. Paraati marssi ohitseni hitaasti rummut päristen. Odotin vartin. Ajattelin, että olen aikataulusta vasta vähän myöhässä.

Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen paraati pysähtyi. Kysyin paikalle saapuneelta sotilasasuiselta mieheltä meneekö vielä kauan. Kerroin, että minun olisi pitänyt olla tien toisella puolella vartti sitten. ”Juu, eiköhän tässä vielä ainakin puoli tuntia mene.” Ei voi olla totta! Seisoin 20 metrin päässä salilta, mutten päässyt lähes tuntiin tien yli, eikä kiertäminen onnistunut, sillä Aleksi ja Mannerheimintie olivat molemmat suljettu lähes kolmen tunnin ajan!

Lopulta tyydyin kohtalooni ja menin suoraan Iinan kanssa jätskille. Tarkoituksenani oli kuvata Iinan kanssa normaali päivän asuni, mutta kun kerran olin liikenteessä meikittä trikoissa, niin sipaisin huuliini vähän punaa ja päätimme ikuistaa sporttiasuni.

Jätskien jälkeen katu oli jo avattu ja pääsin salille, ja salilta suunnistin dinnerille. Olin kuitenkin jo niin tottunut rönttäiseen salilookkiini, jolla olin ollut tuntikausia ihmisten ilmoilla, etten enää saunomisen jälkeen jaksanut meikata. Vaatteet toki vaihdoin, mutta illallisella kävin rennosti saunan raikkaana.

Oli muuten ihana tunne kun tajusin, että en kokenut oloani lainkaan oudoksi, vaikka siemailin tupaten täydessä ravintolassa sunnuntai-iltana viiniä ilman meikin hiventä. En edes ajatellut asiaa. Minulla oli salikäynnin ja saunan jälkeen niin hyvä ja rento olo, etten edes muistanut ajatella ulkonäköäni.

Kyllä se hyvä olo taitaa kummuta sisältä päin ja tuoda sitä kaivattua itsevarmuutta. Enkä edes usko, että kukaan ravintolan asiakkaista mietti, että onpa tuo nainen kamalan näköinen ilman meikkiä.

Kuvat: Iina / Moumou