Browsing Category

hyvinvointi

Sweet Suite – maailman ensimmäinen jäätelösviitti

tunnetila: ilo

*Yhteistyössä Valio*

Valio lanseerasi viime vuonna uuden jäätelökonseptin, Jäätelöfabriikin, ja palasi samalla jäätelömarkkinoille 14 vuoden tauon jälkeen. Jäätelöfabriikin jäätelöiden makuyhdistelmät ovat innovatiivisia ja hauskoja, ja makuja yhdistellään rohkeastikin. Vai mitä sanotte Aura Laku -makuyhdistelmästä?

Valio Jäätelöfabriikki on oma pieni osastonsa Oulun meijerissä, ja siellä valmistetut jäätelöt ovat ainesosiltaan pääosin kotimaisia ja kokonaan laktoosittomia.

Omaksi lempijäätelökseni on kuluneen vuoden aikana muodostunut Jäätelöfabriikin kreisi kinuski. Aina kun minun tekee mieli jäätelöä, huomaan marssivani kaupan pakasteosastolle ja nappaavani ostoskoriin sitä purkin. Kreisi kinuskissa kermajäätelön koostumus on täydellisen samettinen, ja kinuskikastike sekä toffeenpalat tekevät tuotteesta taivaallisen.

Myös jäätelöpurkin koko (480ml) on juuri sopiva. Puolen litran purkin kanssa ei tule vedettyä kerralla jätskiövereitä, vaan ainakin itse nautiskelen purnukan sisältöä säästeliäästi.

Jos Jäätelöfabriikin jäätelöiden makumaailmoissa on mukana leikkisyyttä ja rohkeutta, niin tuo sama ajatusmaailma on vahvana koko brändin takana. Valio Jäätelöfabriikki ja Klaus K -hotelli avasivat nimittäin maaliskuun alussa Helsinkiin tiettävästi maailman ensimmäisen jäätelöteemaisen hotellihuoneen.

Lattiasta kattoon vaaleanpunainen jäätelösviitti on nimeltään Sweet Suite, ja sen sisustuksesta ovat vastanneet sisustussuunnittelijat Anna Pirkola ja Kirsikka Simberg. Överipinkin huoneen kruunaa nurkassa seisova vaaleanpunainen jääkaappipakastin, jonka pakastelokero on täynnä Jäätelöfabriikin jätskejä.

Tarjolla on kaikki Jäätelöfabriikin maut, 12 kpl, tuplana. Eli huoneessa sinua odottaa 24 purkkia superhyvää jäätelöä. Huh huh! Taivaallista, eikö totta? Jos et ehdi yöpymisen aikana maistaa kaikkia makuja, voit ottaa jäätelöt mukaasi kotiin lähtiessäsi. Aika hyvä diili.

Valio Jäätelöfabriikki toi maaliskuussa kauppoihin neljä uutta jätskimakua. Uusia makuja ovat unelma suklaa, lemon curd, passion-kookos ja omena-kaurapiirakka. Maistoin yöpyessäni uutuuksista kolmea ensin mainitsemaani, ja voi jestas sentään mikä taivaallinen makujen sinfonia päässäni soikaan.

Oikeasti, ou mai gaad! RAKASTIN lemon curdia! Ja unelmasuklaata. Ja passion-kookosta. Ja kreisi kinuski oli edelleen taivaallista. Sain siis yöpymisen yhteydessä syötyä vain noita neljää makua. Aika surkea suoritus. Niinpä läksin kotiin kylmälaukku jätskiä pullollaan, eikä hamstraaminen hävettänyt yhtään!

Alun perin Sweet Suiten piti olla avoinna maaliskuun alusta syyskuun loppuun. Huoneen suosio kuitenkin yllätti, ja se myytiin loppuun samana päivänä kun huone julkistettiin yleisölle. Valiolla ja Klaus K:ssa päätettiin heti reagoida kysyntään, ja nyt vaaleanpunainen unelma on varattavissa 30.12.2019 asti.

Jos haluatte makean ja ainutlaatuisen elämyksen, joka on saatavilla vain rajoitetun ajan, suosittelen varaamaan yön Sweet Suitesta nopeasti. Huoneen hinta vaihtelee päivän mukaan ja saatavuus alkaa olla jo aika rajoitettua. En ihmettele miksi juuri tässä huoneessa halutaan yöpyä!

Sweet Suite
Varaa huoneesi täältä

Kuvat minusta: Vilma

Elämä alkaa voittaa

tunnetila: ilo

Arvatkaas mitä? Olen ollut koko tämän viikon töissä ja olo alkaa hiljalleen normalisoitua. IHANAA! Olen ihan valtavan onnellinen jokaisesta terveemmästä päivästä.

Huomasin eilen töistä kotiin kävellessäni listaavani mielessäni kaikkia tämän viikon aikana minua ilahduttaneita asioita. Nauratti, sillä muistin heti hetki sitten näkemäni teatteriesityksen, jossa listattiin hienoja juttuja. Ehkä täytyisi tehdä ihan oma lista, johon voi palata vähän huonompina päivinä.

Seuraavassa muutama minua ilahduttanut asia tämän viikon varrelta.

Se, että jaksaa kävellä. Kun on nukkunut viikon, eikä ole juuri muuhun pystynyt, käveleminen on parasta! Olen kävellyt tällä viikolla parina päivänä töistä kotiin, ja olen iloinnut jokaisesta askeleesta. Aurinko paistaa, ulkona on keväistä, puistoissa on paljon ihmisiä ja minnekään ei ole kiire. Mikäs siinä kävellessä!

Yksityisviesti Instagramissa. Tein viime viikolla Ylen vaalikoneen. Eniten kanssani samaa mieltä olleen ehdokkaan henkilökohtaisessa profiilissa oli asia, joka jäi mietityttämään minua. Tällä viikolla rohkaistuin, etsin eduskuntavaaliehdokkaan Instagramista ja lähetin hänelle yksityisviestin. Ja kuinka ollakaan, sain häneltä pian vastauksen! Aika mahtava juttu. Saattaa olla, että löysin nyt henkilön, jota äänestää.

Yllätyspaketti. Hain maanantaina postista PR-toimistolta tulleen yllätyspaketin täynnä uutuuskosmetiikkaa. Ihanien tuotteiden päällä oli kortti, jossa luki ”Nina, pikaista paranemista! Toivottavasti onnistun piristämään sinua.” Voi kyllä, paketti, ja sen viesti, piristivät ihan valtavasti. Kiitos!

Temptation Island Suomi. Sarjalempparini on täällä taas! Siskoni ei halua myöntää ihmisten kuullen että olemme sukua, jos satun mainitsemaan jotain Temppareista. Tai Love Island Suomesta. Joku noissa ”rakkausrealityissä” kuitenkin viehättää ja viihdyttää minua, ajattelee muut ihmiset niistä mitä tahansa. Hauskaa ”aivot narikkaan” viihdettä, joissa on myös kutkuttavia jännitysmomentteja.

Ruokahalun palautuminen. Huippua tällä viikolla on ollut myös se, että minulle on alkanut maistua ruoka. Kun olin kipeänä, en saanut juuri muuta alas kuin suklaata ja jäätelöä. Nyt alkaa olla flunssa ohi ja kunnollinen ruoka maistuu taas. Ihanaa! Viikon suklaaruokavalio tosin näkyy nyt naamasta. Voihan jättifinnien jättifinni!

Treffit ystävän kanssa. Kävin tiistai-iltana syömässä Helsingissä piipahtaneen ystäväni kanssa. Oli kiva päästä vaihtamaan kuulumisia, ja kun samalla nautin herkullista risottoa hyvällä ruokahalulla, oli aika hyvä fiilis. Kyllä elämä alkaa taas voittaa!

Kuvat: Iina / MouMou

Miljardi pöpöä

tunnetila: väsymys

Täällä sitä ollaan, toipilaana edelleen.

Pötköttelin viime viikolla sängyssä torstaista sunnuntai-iltaan. Sunnuntaina viiden maissa päätin käydä lähikaupassa, oli pakko saada happea. Matka kauppaan on noin 300m/suunta. Kun pääsin kaupasta kotiin, olin hikoillut vaatteeni märiksi. Totesin, etten taida olla ihan kunnossa vieläkään.

Kävin eilen lääkärissä. Minulta otettiin kaikki kokeet mitä keksiä saattaa. Lääkärikäynti maksoi 222€. Kaikki arvot olivat erinomaiset hemoglobiinista EKG:hen. CRPkin oli alle 5. Täydellistä.

Hyvä uutinen tässä on se, että minulla ei ole mitään vakavaa sairautta. Huono uutinen taas on se, että elimistössäni jyllää virus, johon ei ole lääkettä. Paitsi lepo. Lepo, lepo, lepo.

On se kyllä kummallista, miten nykyään lähes sairauteen kuin sairauteen alkaa upean teknologian avulla olla jo hoitokeinoja, mutta tavallista kausiflunssaa aiheittavaa virusta ei saada kuriin. Lääkäri totesikin minulle, että jos keksin sellaisen lääkkeen, mikä toimii flunssavirukseen, saan varmasti Nobelin. Houkutteleva ajatus…

Lääkäriaseman odotushuone oli eilen täynnä huonovointisia ihmisiä. Kaikki yskivät, niistivät ja aivastelivat, ja olivat kalman kalpeita. Istuin ihmisten keskellä ja mietin, miten paljon bakteereita tuolien käsinojissa, ovenkahvoissa tai hissin nappuloissa oli. Pelkkä ajatus puistatti.

Lääkäriasemalta lähtiessäni yritin desinfioida käteni, mutta desinfiointiaine oli pumpusta loppunut. Olen nyt aivan varma, että maksoin eilen 222€ miljardista uudesta pöpöstä, jotka tarttuivat lääkärikäynnillä käsiini, ja ovat nyt siirtyneet kehooni.

En ollut yöllä saada unta kun mietin vain kauhuissani, miten uudet pöpöt ja virukset valtaavat yön aikana jo ennestään vastustuskyvyttömässä tilassa olevaa kroppaani. Sanokaa minun sanoneen, ensi viikolla olen taas entistä kovemmassa flunssassa uuden upean viruksen ansiosta.

Lääkäri kertoi, että tällä hetkellä on liikkeellä yli sata erilaista virusta. Yhdestä kun paranee, iskee toinen. Minullakin on kuulema jo luultavasti toinen virus menossa. Mitäpä jos keräisi kerralla koko sarjan!

Pakollinen pysähdys

tunnetila: säikähdys

Tiistaiaamuna ajattelin flunssani olevan menossa jo parempaan päin. Kävin hyvillä mielin työpäivän jälkeen fysiatrilla, joka manipuloi hieman selkääni. ”Paremmalta näyttää, olet vihdoin matkalla terveeseen selkään.”

Voi mikä ihana uutinen! Selkäni on vihdoin paranemassa ja flunssakin näyttäytyy vain satunnaisina yskänpuuskina. Olen ollut enemmän tai vähemmän sairaana koko alkuvuoden, joten iloitsin terveestä tulevaisuudesta.

Kuntoni romahti kuitenkin äkillisesti keskiviikkoiltana. Makasin työpäivän jälkeen kotona sohvalla täysin uupuneena ja hikoilin valtavasti. Tuntui etten saa henkeä. Menin ajoissa sänkyyn, otin Buranan ja nukahdin.

Heräsin puoli kahdelta siihen, että tärisin totaalijäässä. Nousin sängystä ja yritin löytää vaatekaapista ylleni lämpökerraston. Tyhjensin hädissäni pari hyllyllistä vaatteita lattialle, kunnes vihdoin löysin kaipaamani. Pukeuduin lämpökerrastoon ja kaksiin villasukkiin, otin toisen särkylääkkeen ja menin takaisin sänkyyn.

Oloni oli niin kamala, että sanoin rymistelyyni heränneelle miehelleni, että jos en aamulla herää, niin kiitos kaikesta, mulla oli ihana elämä. Näin jälkeenpäin tuo kuulostaa todella dramaattiselta liioittelulta, mutta oloni oli tuona yönä niin hirveä, etten tiennyt selviääkö sellaisesta horkasta hengissä. Minua itketti, vitutti ja pelotti, kaikkia yhtä aikaa.

Aamulla soitin työterveyteen. ”Mulla on ollut nyt vähän yli kaksi viikkoa aika kova flunssa ja lämpöä lähes koko ajan 37.4. Viime yönä oli niin kamala olo, että luulin kuolevani. Pitäisköhän ottaa jotain verikokeita?” ”Oletko ollut jo pitkään sairauslomalla?” ”Ei kun tämä on vaan tavallinen flunssa. Olen mä ollut kotona etänä muutaman päivän ettei muihin tartu, mutta oon tehnyt kyllä töitä joka päivä.” ”NO JUSTIINSA! Nyt tulet heti labraan ja sitten määrään sinulle loppuviikon sairauslomaa.”

Tiedän, että fyssarilla tai hierojalla ei kannata käydä puolikuntoisena. Jos elimistössä jyllää pienikin tulehdus, se voi hieronnan vaikutuksesta levitä koko kroppaan. Hieronta nimittäin lisää aineenvaihduntaa etenkin ihossa, ja iho on ihmisen suurin elin. Kun verenkierto ihossa lisääntyy voimakkaasti, voi tulehdus levitä. (Lähde Yle) Ja näinhän minulle sitten kävi.

Luulin tiistaina olevani jo terveiden kirjoissa ja uskaltauduin siksi fysiatrin hoidettavaksi. Eipä olisi kannattanut. Hemmetin hemmetti! Viimeisillä voimillaan elimistössäni sinnittelevä virus sai selän käsittelystä pontta, ja valtasi koko kropan ryminällä.

Nyt olen kuitenkin ollut OIKEASTI sairauslomalla eilisen ja tämän päivän, enkä ole tehnyt ollenkaan töitä. Eilisen mietin ja huolehdin miten töissä pärjäävät, mutta tämä päivä meni täydellisesti! En käynyt kertaakaan työsähköpostissa, enkä edes ajatellut töitä. Myös blogini olen jättänyt päivittämättä, sillä päätin olla hetken kokonaan erossa läppäristä.

Nyt, perjantai-illan kunniaksi, ajattelin kuitenkin kirjoittaa Teille vähän kuulumisia. Kertoa edes että hengissä ollaan, vaikka blogini on ollut tällä viikolla normaalia hiljaisempi. Olonikin alkaa olla jo parempi.

Muistakaa ystävät rakkaat levätä ennen kuin kroppanne pakottaa Teidät siihen! Ihanaa viikonloppua kaikille, pysykää terveinä ja nauttikaa kevätsäistä!

Kuvat: Vilma

Ihana/kamala etätyö

tunnetila: pohdiskelu

Etätyö konseptina on minusta ihana! Nautin suunnattomasti aamuista, jolloin tiedän jääväni kotiin etätöihin. Noina aamuina ei tarvitse meikata eikä miettiä mitä laittaisi päälle. Kotona voi hengailla koko päivän vaikka pyjamassa.

Työt voi aloittaa aikaisemmin, heti herättyään. Siirtymää työpaikalle ei tarvita, joten päivän voi myös lopettaa toisesta päästä vähän aikaisemmin. Etätyöaamuina on aikaa hauduttaa aamupuuro kunnolla, ja syödä puuro hitaasti aamun ensimmäisiin sähköposteihin vastaillessa.

Lataan yleensä myös edellisenä iltana pyykkikoneen täyteen, ja käynnistän sen aamulla. Lounastauon aikaan kone on pysähtynyt ja voin ripustaa pyykit kuivumaan. Yksi asia vähemmän tehtäväksi viikonloppuna.

Olen jo useamman vuoden pitänyt etätyöpäivänä perjantaita. Parhaina viikkoina (ja silloin, kun keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä on tehtävänä paljon), pidän etäpäivinä myös maanantait. Nuo viikot, kun olen toimistolla vain kolmena päivänä, ovat todella voimauttavia. Saan aikaan valtavasti asioita niin toimistolla kuin kotona, ja olen tyytyväinen työni tuloksiin.

Työskentelen nykyään monitoimitilassa (hieman kauniimpi nimi kirosananakin tunnetulle avokonttorille), ja sinne siirtymisen jälkeen keskittymiseni on heikentynyt valtavasti.

Yritän käyttää vastamelukuulokkeita niin paljon kuin pystyn, mutta jatkuva kuulokkeiden käyttö aiheuttaa minulla omituisia särkyjä leuoissa. Viime kesänä luulin, että minulle oli tulossa kasvohalvaus, sillä en pystynyt kunnolla liikuttamaan leukojani. Etäpäivä ja viikonloppu ilman kuulokkeita tekivät kuitenkin ihmeitä, ja silloin ymmärsin kiputilojen johtuvan minulle liian suurista kuulokkeista, jotka painavat leukaperiäni korvien alapuolelta.

Yllä mainittujen asioiden vuoksi tykkään etätyöskentelyn mahdollisuudesta valtavasti, ja hyödynnänkin sitä viikottain. Etätyöllä on minuun kuitenkin myös vähän ikävämpi vaikutus. Teen nimittäin töitä myös silloin, kun ei pitäisi.

En muista milloin olisin viimeksi ollut oikeasti sairauslomalla. Jos flunssa tai kuume kaataa sängyn pohjalle tai selkäkipu estää istumasta, niin voivottelen kipua hetken, ja sitten tartunkin jo koneeseen ja alan tehdä töitä. Ihmiset sähköpostin toisessa päässä ihmettelevät enkö olekaan sairauslomalla vaikka olen kipeänä. ”No en mä hirveen kipee ole, mä olen tänään etänä.”

Tammikuussa kun selkäni kramppasi, kenotin viikon sängyssä tyynyillä tuetussa asennossa läppäri sylissä, ja naputtelin joka päivä töitä aamusta iltaan. Tämä loppui, kun lääkäri kuuli että teen töitä ihan normaalisti, vaikka kuntoni oli huono.

”Nyt loppuu tuo pelleily! Kirjoitan sinulle viikon sairauslomaa ja sinun on pakko pitää se. Selkäsi ei parane koskaan, vaan menee kohta kramppiin hartioita myöten, jos teet töitä tuossa asennossa.” Tuolloin tottelin lääkäriä, ja olin ensimmäistä kertaa vuosiin oikeasti sairauslomalla viikon.

Etätyöstä kirjoittaminen tuli taas ajankohtaiseksi, sillä olen ollut nyt vieraiden lähdön jälkeen useita päiviä kotona sängyn pohjalla. Minulla on edelleen kamala yskä joka valvottaa yöt. Nenäni vuotaa, kurkku on kipeä ja lämpöäkin on joka päivä vähän. Nappasin silti eilen aamulla läppärinin sänkyyn ja aloin töihin.

Tällä kertaa minulla ei ole kotona työkonetta, vaan operoin omalla kotikoneellani. Sähköpostien lähettely ja kaikki somessa tehtävä työ onnistuu kotikoneella, mutta kaikkiin työpaikkani järjestelmiin en omalla koneellani pääse.

Eilen harmitti vietävästi, kun en saanut kaikkia työasioita hoidettua. Lopulta laitoin viestiä töihin ja kysyin, voisiko joku kollegoistani tuoda työkoneeni minulle vaikka taksilla. Saisin sitten tehtyä kaikki työt normaalisti omasta sängystä käsin.

Kukaan ei suostunut tuomaan konetta minulle. ”Mitä jos nyt hoitaisit itsesi kuntoon ihan ilman mitään työhommia, että paranisit oikeesti”, pyyntööni vastattiin. Hermostuin ensin. Miksi minua ei haluta auttaa?

Lopulta tulin siihen tulokseen, että hemmetti, kyllä ne työt vielä yhden päivän odottavat. Kun nyt lepään tämän päivän kunnolla, niin olen luultavasti torstaina jo terve, tai ainakin parempivointinen.

Teetteko Te etätöitä kotona? Entä saatteko pidettyä etätyöntekemisen hallinnassa, vai annatteko työn viedä mukanaan? Minusta etätyökonsepti on muuten mahtava, mutta nämä sairauspäivät kannattaisi kyllä opetella sairastamaan ihan rauhassa. Luultavasti silloin pääsisi takaisin töihinkin nopeammin.