Browsing Category

hyvinvointi

Loivasti onnelliseksi

tunnetila: synkistely

Marraskuu iski viikonloppuna ihan kunnolla vasten kasvoja. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta se siinä juuri taisikin olla.

Lokakuun viikonloput sisälsivät päivän Legolandissa ja viikonlopun Köpiksessä. Kummipojan 1v synttärit ja vanhempieni viikonloppuvierailun Helsingissä. Hotelliyön ystäväni Iinan kanssa ylellisessä Kämpissä ja pizzatreffit ystäväpariskunnan kanssa.

Myös marraskuun ensimmäistä viikonloppua odotin innolla, sillä rakas ystäväni oli tulossa luokseni kylään koko viikonlopuksi. Torstaiaamuna ystäväni kuitenkin ilmoitti, että hän joutuu perumaan tulonsa. Harmitti valtavasti, sillä emme ole ystäväni kanssa nähneet aikoihin kunnolla.

Harmittelin asiaa tovin, mutta vasta kun aloin poistaa kalenterimerkintää puhelimestani tajusin, miten poikki olen kuluneesta syksystä. Olin taas buukannut itselleni ihan liikaa ohjelmaa. Jos edes viikonloppuja ei saa viettää vailla jatkuvaa puuhastelua, niin pää ei kestä ja kroppa alkaa prakata.

silkkitoppi Marks&Spencer*, silkkihousut Grana, avokkaat Christian Louboutin

Päätin, etten tee viikonloppuna yhtään mitään. Makasin koko viikonlopun joko sängyssä tai sohvalla. Välillä täytin pesukoneen, ripustin pyykit narulle, ja palasin taas pötköttelemään. Välillä kokkasin, söin, sitten otin taas nokoset.

Joutilaisuus tuli tarpeeseen, mutta meni kuitenkin ihan liian pitkälle. En nimittäin näyttänyt nenääni ulkona koko viikonloppuna ja se oli virhe. Miten apaattiseksi ihminen tuleekaan, kun ei saa kunnolla happea tai raitista ilmaa!

Muistin sunnuntai-iltana lähes zombiena sohvalla maatessani, ”tätäkö tämä taas on seuraavat kuukaudet, kylmää, synkkää ja pimeää” -mantraa hokevana surkimuksena, että luin juuri jostain ohjeet, kuinka tullaan loivasti onnelliseksi. Ohjeiden lähdettä en muista, mutta ne on niin hyvät ja osuvat, että jaan ne nyt myös Teille.

Tällä mantralla kohti talvea ja onnea. Uskon, että nämä ohjeet toimivat!

”Kuinka tullaan loivasti onnelliseksi.

Ulkoilma.
Reipas kävely.
Kunnollinen ruoka.
Tarpeeksi vettä.
Paljon unta.

Eläimiä, joita voi katsoa. Ihmisiä, jotka näkevät ja kuulevat.

Värejä. Levyjä. Kirjoja. Leffoja. Kuvia.

Hiljaisuutta.”

Kuvat: Iina / MouMou

Ylikuluttaja tässä hei!

tunnetila: huoli

Kukaan meistä ei ole voinut viime päivien aikana välttyä murskaavilta ilmastonmuutosuutisilta. Rakas maapallomme kärsii jatkuvan kulutuksemme vuoksi, eikä ilmaston lämpeneminen ole vitsi.

Me länsimaiset ihmiset kulutamme maapallon luonnonvaroja sellaisella tahdilla että hirvittää. Tänäkin vuonna me suomalaiset kulutimme tälle vuodelle ”varatut” luonnonvaramme loppuun jo huhtikuussa. Tarkka ylikulutuspäivämme oli 11.4.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki ihmiset maailmassa kuluttaisivat yhtä paljon kuin me suomalaiset, maapalloja tarvittaisiin 3,6 kpl jotta luonnonvarojen tarve saataisiin katettua kestävästi koko vuoden osalta. Maapalloja meillä on kuitenkin käytössämme vain yksi, joten kulutuksen suunta täytyisi saada muuttumaan pian.

Suurimmat syyt luonnonvarojen kovaan kulutukseen ovat energian- ja ruoan tuotannossa, sekä liikenteessä.

Minä kierrätän kaiken minkä pystyn, en omista autoa saati ajokorttia. Syön kalaa, munia ja maitotuotteita, mutta muita eläinkunnan tuotteita (liha) ruokavaliooni ei kuulu. Ruokavalioni koostuu suurelta osin lähellä tuotetusta ruoasta. En esimerkiksi osta kotiin maailman toiselta laidalta tuotavia mangoja, avocadoja tai goji-marjoja, vaan pyrin löytämään vaihtoehtoisia tuotteita Suomesta.

Sammutan valot aina huoneesta, jossa ei oleskella. Olen vähentänyt hoitoaineen käyttöä, jotta käyttäisin vähämmän vettä suihkussa käydessäni. Olen vähentänyt muovin määrää kaikissa tekemissäni hankinnoissa. Kaikki edellä lueteltu huomioon ottaen olen ajatellut, että minulla on asiat ihan kohtuullisesti hanskassa. Olin kuitenkin totaalisen väärässä.

Törmäsin joku aika sitten netissä Sitran elämäntapatestiin. Lyhyessä ja yksinkertaisessa testissä selviää, millaisen hiilijalanjäljen juuri Sinä jätät.

Aloin vastailla testin kysymyksiin hyvillä mielin. Sain kuitenkin jo testin ensimmäisestä osiosta ihan kamalat tulokset! Ensimmäisessä osiossa testataan kuinka paljon kulutat luonnonvaroja asumisellasi.

Asun vanhassa talossa, kerrostalokolmiossa, jossa neliöitä on 85. Asun asunnossa kahdestaan mieheni kanssa. Asuntomme lämmittämiseen käytetyt kustannukset ovat siis aivan kohtuuttoman suuret henkeä kohti. En ole koskaan oikeastaan ajatellut, miten paljon (turhaa) energiaa kulutamme, kun asumme väljästi. Käytämme ekosähköä, mutta sekään ei juuri auta.

Seuraavassa osiossa tutkittiin liikenteestä ja matkailusta koostuvaa hiilijalanjälkeä. Tuo osio meni osaltani muuten ihan hyvin, mutta sain isot rapsut viimeisen vuoden sisään lennetyistä lennoista. Olen kuluneen vuoden aikana vähentänyt lentämistä, mutta sekään ei riitä.

Seuraavaksi syynättiin ruokailutottumukset. Ajattelin, että tämä osuus ei enää voi mennä niin huonosti kuin kaksi ensimmäistä. Väärässä olin. Lihattomuus ei nimittäin auttanut testissä ollenkaan. Kysymyksenä oli mm. ”Kuinka usein yhteensä nautit aterioillasi punaista lihaa (nauta, possu, leikkeleet) tai juustoa?” Voihan nyt hemmetti! Punaista lihaa en ole syönyt kohta kahteenkymmeneen vuoteen, mutta juustoa laitan ihan joka päivä leivän päälle. Juon myös päivittäin paljon teetä, ja siitä rapsahti seuraavat ”sakot”.

Keskimääräinen testin tehneiden hiilijalanjälki oli 7 300 kg CO₂e, oma tulokseni oli reilusti keskivertoa enemmän, 9 900 kg CO₂e. Aloin melkein itkeä kun tulos lävähti ruutuun. Oikeasti, mitä paskaa nyt taas!!

Olen ajatellut tekeväni aika paljon asioita luonnon eteen, mutta testi osoittaa, että tässä maailman tilanteessa teot tulee olla huomattavasti järeämpiä. Lentomatkustamiselle tulisi tehdä stoppi, täytyisi muuttaa pienempään asuntoon ja juustolla nautiskelu olisi myös lopetettava. Noiden tekojen jälkeen voisin taas hengittää helpommin, vailla hartioita lyttyyn painavaa ”olen hyväosainen paskiainen, joka tuhoaa maapallon tulevilta sukupolvilta” -ajatusta.

Kysyin ystävältäni onko hän tehnyt kyseisen testin. ”Ai sen Pahanmielen testin? En ole enkä tee. Tiesitkö, että me kaksi olemme tehneet suurimman ekoteon tätä maailmaa kohtaan mitä tehdä voi? Emme ole kumpikaan tehneet lapsia”, ystäväni vastasi. Jostain syystä tuo tieto ei kuitenkaan vähentänyt maailmantuskaani.

Työkaverini kommentti taas toi surkeaan olooni vähän helpotusta. ”Jos ihminen on niin tiedostava, että hän tekee hiilijalanjälkitestin, häntä on ihan turha syyllistää juotujen kahvikupillisten perusteella. Ihmiset, joita ilmastoasiat eivät kiinnosta hittoakaan, eivät näitä testejä tee.” Amen.

Oletteko Te tehneet tuon ”pahanmielen” testin? Jos olette, niin uskallatteko kertoa millaisia lukuja saitte?

Hyvän mielen suklaa

tunnetila: tykkäys

Jos seuraatte Tunnetilaa Instagramissa, olette saattaneet huomata siellä vilahtelevan tämän tästä oransseja suklaapatukoita ja -levyjä. Nuo oranssit patukat ja levyt ovat olleet hyvän mielen herkkujani aina silloin, kun olen päässyt niihin käsiksi.

Hollantilaisen Tony’s Chocolonelyn tarina alkoi vuonna 2003, kun toimittaja Teun van de Keuken luki kaakaofarmeilla Länsi-Afrikassa työskentelevistä lapsista. 60% maailman suklaasta tulee juuri tuolta alueelta, ja iso osa kaakaoplantaasien työvoimasta on lapsia. Lapsille ei makseta työstä palkkaa, he tekevät pitkiä päiviä, eivätkä he saa tavata perheitään.

Teun järkyttyi tajutessaan, että vielä 2000-luvulla on olemassa lapsiorjia, ja ongelmasta vaietaan. Koko maailma popsii hyvillä mielin herkullisia suklaita, joiden valmistamiseen on käytetty orjatyövoimaa.

Vuonna 2003 Teun van de Keuken päätti aloittaa taistelun suklaaplantaasien lapsiorjuutta vastaan, ja vuonna 2005 Hollannissa syntyi ensimmäinen eettistä alkuperää oleva Tony’s Chocolonely -patukka. Ensimmäisessä erässä patukoita tehtiin 5000 kpl ja ne myytiin hetkessä loppuun. Lisää oli saatava.

Vuosi vuodelta bisnes on laajentunut, suklaantuottajien palkat Afrikassa ovat nousseet ja nykyään, vaikka suklaata valmistetaan suuria määriä, jokaisen Tony’s Chocolonelyn suklaaseen käytetyn suklaapavun alkuperä tiedetään tarkasti.

Tony’s Chocolonelyn tavoite ei ole vaatimaton. Heidän tavoitteenaan on tehdä suklaantuotannosta kokonaan orjatyöstä vapaata. Täydellisessä maailmassa tuo onnistuisi. Tämän päivän voittoa tavoittelevassa maailmassa tuo kuulostaa utopialta. Toivoa kuitenkin sopii, että tavoitteeseen vielä joskus päästään. Tärkeää on myös muistaa, että jokainen meistä voi tehdä tuon onnistumisessa oman osansa.

En muista milloin tai missä maistoin Tony’s Chocolonelyn caramel-sea salt -suklaata ensimmäisen kerran (luulen, että se oli New Yorkissa), mutta sen muistan, milloin aloitin patukoiden hamstraamisen. Se tapahtui tasan vuosi sitten, kun olin työmatkalla Amsterdamissa.

Piipahdin heti reissun ensimmäisenä päivänä hotellini vieressä olevassa ruokakaupassa, ja nappasin tutulta näyttävän oranssin patukan mukaani. Seuraavana päivänä hain toisen patukan, kolmentena päivänä ostin suklaata kerralla ison levyn. Jatkoin tätä koko reissun ajan, ja vielä viimeisenä päivänä kävin ostamassa muutaman levyn ja pari patukkaa kotiin tuliaisiksi.

Amsterdamin reissun jälkeen olen bongaillut suklaalemppariani vaikka mistä. Olen ostanut sitä mm. Tukholmasta Fotografiskasta ja tänä syksynä bongasin Tony’s Chocolonelyä myös Helsingistä, Kruununhaan Anton&Antonista. Mikä onnen päivä! Ostin kaikki oranssit levyt mitä kaupassa oli. (Muitakin makuja siis on olemassa, mutta tuo oranssiin paperiin kääritty caramel-sea salt on lempparini.)

Viimeisimmän Tony’s bongauksen tein viikonloppuna Kööpenhaminassa. Ostin patukan ja levyn caramel-sea salt-suklaata HAY upeasta designbutiikista. On hienoa että eettinen suklaa profiloituu laadukkaaksi tuotteeksi, jota saa myös vähän spesiaalimmista paikoista.

Tämän lisäksi Tony’sin alkulähteillä Amsterdamissa oli mahtava nähdä, että Tony’s Chocolonelyn suklaata oli saatavilla lähes jokaisessa kioskissa, josta nappasin jotain mukaan ohikulkiessani. Ihan parasta, että eettisyys alkaa olla jossain jo arkipäivää.

Loppuun vielä hyvä uutinen kaikille Teille, jotka pidätte suklaasta ja haluatte herkutella vähän eettisemmin. Tony’s Chocolonely on tänä syksynä rantautunut Suomeen vähän isommin. Tony’sin suklaata on nyt (1.10. alkaen) saatavilla suurimmista K-ryhmän kaupoista ympäri Suomen sekä Ruohonjuuren myymälöistä.

Eettisiin herkuttelemisiin!

Synttärimatkalle!

tunnetila: hauskuus

Ajattelin vuoden vaihteessa, että tänä vuonna tasaan vähän välejäni maailman kanssa. En osta mitään, enkä myöskään saastuta maailmaa turhia lentelemällä. Olen onnistunut molemmissa tavoitteissani mielestäni varsin hyvin.

Tulevana viikonloppuna minulla on kuitenkin edessä pieni reissu, johon kuuluu pari lyhyttä lentoa. Joudun siis antamaan hieman periksi ajatuksilleni lentämättömyydestä, mutta teen sen parhaasta mahdollisesta syystä. Vien nimittäin siskoni syntymäpäiväreissulle Legolandiin!

Siskoni rakastaa Legoja ja hän on haaveillut matkasta Legolandiin jo pikkutytöstä asti. Tänä kesänä siskoni täytti pyöreitä vuosia, ja päätimme kaveriporukalla yllättää hänet parhaalla mahdollisella lahjalla. Keräsimme pienellä porukalla rahaa, ja nyt niillä rahoilla on ostettu lennot Tanskaan, muutama yö hotellissa ja päivälippu Legolandiin.

Yhdistämme reissuumme myös pari yötä Köpiksessä, joten tiedossa on mahtava tyttöjen viikonloppu!

Olen käynyt Köpiksessä muutaman kerran, mutta jos tiedätte sieltä joitain oikein ihania uusia ravintoloita, tai vaikkapa juuri meneillään olevia kiinnostavaa näyttelyitä, niin vinkatkaa niistä ihmeessä minulle.

Entäs sitten tuo Legoland… Oletteko käyneet? Mitä siellä kannattaisi tehdä, nähdä ja kokea? Riittääkö päivä kaikkeen? Onko joku alueen ravintoloista parempi kuin muut? Legolandin merimaailmaa minulle jo kehuttiinkin, onko muita suosituksia?

Mietimme siskoni kanssa hetki sitten olemmeko vähän outoja, kun menemme ns. lapsille suunnattuun kohteeseen kahdestaan, aikuisina. Satuin kuitenkin viime viikolla näkemään lopun uuden Ensitreffit alttarilla -sarjan jaksosta, ja siinä pariskunnan herra yllätti nuorikkonsa Legolandin matkalla. Tuore rouva oli matkasta aivan innoissaan.

Heh, on meitä nähtävästi muitakin vähän outoja tyyppejä, jotka matkustavat Legolandiin vain aikuisten kesken!

Näöntarkastuksessa

tunnetila: tyytyväisyys

*Yhteistyössä Silmäasema*

Kävin pari viikkoa sitten Bulevardin Silmäasemalla näöntarkastuksessa. Näköni tarkastettiin edellisen kerran keväällä 2014, eli yli neljä vuotta sitten. Oli siis jo korkea aika käydä kartoittamassa muuttunut tilanne, ja tutkimassa optikon avustuksella missä tällä hetkellä mennään.

Sain neljä vuotta sitten silmälasit, joilla korjattiin pientä hajataittoa. Hajataiton korjaaminen vähentää silmien väsymistä, ja aluksi käytinkin lasejani lähinnä iltaisin sängyssä lukiessani. Sittemmin olen todennut keski-iän lähestymisen näkyvän ensimmäisenä silmissä, ja huomaan hapuilevani silmälasejani jatkuvasti, mm. tekstiviestejä lukiessani.

Lähinäön huonontuminen ja sen tarkastaminen jännittikin minua näöntarkastuksessa eniten. Ja näin se sujui.

Optikko: ”Seuraavaksi tarkistetaan lähinäkö. Kerro mitä rivejä näet tästä paperista lukea.”

Minä: ”Katsotaanpa… Juu, näen kyllä lukea nämä kaikki ihan hyvin.”

Optikko: ”Hetkinen hetkinen.. Laita se paperi lähelle, älä vie sitä noin kauas.”

Minä: ”Ai tähän vai, siis oikeasti näin lähelle? Apua, nyt näen selvästi vain tämän jättikokoisin kirjaimin kirjoitetun ylimmän tekstin! Kaikki muu on mössöä!”

Ja niinhän siinä sitten kävi, että uusissa laseissani on plussaa vaikka kuinka. Eikä siinä vielä kaikki. Pistettiin nimittäin kerralla kaikki uusiksi ja tilattiin minulle moniteholasit!

Olimme ensin tilaamassa akuuteimman tarpeeni mukaiset lähilasit, mutta sitten optikko kysyi mitä mieltä olisin moniteholaseista. Moniteholaseista! Jestas sentään, ei tässä sentään niiiiiiin vanhoja olla! ”Niitähän on niin vaikea käyttääkin. Ja tulee huono olo kun joutuu vilkuilemaan ylös ja alas.”

Juuri tätä ikäkysymystä ja vaikeakäyttöisyyden myyttiä kumotakseen optikkoni moniteholaseja minulle ehdottikin. Moniteholasit saadaan usein vähän varttuneemmalla iällä, ja silloin niiden käyttöön ottaminen on vähän haasteellisempaa.

Jos moniteholasit ottaa jo nuorempana, silloin, kun voimakkuusero kauko- ja lähinäön välillä ei ole vielä niin suuri kuin mahdollisesti jossain vaiheessa myöhemmin, niiden käyttämiseen on huomattavasti helpompi tottua.

Voin käyttää moniteholasejani pelkästään lähilaseina, mutta halutessani voin käyttää laseja myös jatkuvasti. Esimerkiksi työskentelyyn avokonttorissa nuo ovat kuulema oivalliset. Samoilla laseilla näkee omalle näytölle, mutta niillä voi katsoa myös huoneen toisessa päässä istuvaa työkaveria.

Lukulasit täytyy ottaa aina pois päästä kun piipahtaa jossain työpistelltään. Moniteholaseilla pärjää koko ajan. Kuulostaa kätevältä!

Monitehojen lisäksi linsseihini laitettiin Blue Control -pinnoite. Pinnoite suojaa silmiä digitaalisilta näytöiltä heijastuvalta valolta ja sen haitoilta.

Olen 100% varma, että iän lisäksi yksi syy huonontuneeseen lähinäkööni on puhelimen tuijotus. Puhelinta ei esimerkiksi kannattaisi missään nimessä selailla viimeisenä ennen nukkumaanmenoa, sillä näytön sininen valo haittaa yöunta. Puhelin on kuitenkin viimeinen asia, mitä katson joka ilta ennen nukahtamistani. Vähintään sen verran, että laitan puhelimesta herätyksen päälle.

Ehkäpä yöuneni eivät häiriinny jatkossa niin paljon kuin ennen, kun tulevaisuudessa katson puhelimen näyttöä Blue Control -pinnoitteen läpi.

Linssien valmistukseen meni pari viikkoa, ja viime viikonloppuna kävin hakemassa uudet silmälasini Silmäasemalta. Voi että nuo valitsemani ekologiset MonkeyGlasses -kehykset on hienot!

Optikkoni kehoitti käyttämään uusia laseja päivittäin, mutta ei hirvittävän pitkiä aikoja kerrallaan. Etenkin moniteholasien kanssa harjoittelussa voi mennä kuulema aikaa parisen viikkoa.

Testailin viikonlopun aikana lasejani innokkaana, mutta ihan vielä en ole sinut niiden kanssa. Etenkin läppärillä työskentely on uudet lasit päässä vielä hyvin hankalaa. Näyttö ja näppäimistö ikään kuin vääntyvät ja vääristyvät reunoilta heti kun en katso suoraan eteen. Tekstin kirjoittaminen läppärillä onnistuu kyllä, mutta kuvien käsittely on toistaiseksi mahdotonta tehdä lasit päässä.

Tekstareiden lukeminen ja kauas katsominen taas on ollut helppoa heti ensi hetkestä. Ehkä läppärini näyttö on juuri sellaisella etäisyydellä, etten tarvitse sen kanssa työskentelyyn laseja. Tai ehkä se on vain tottumiskysymys, ja tuo vääristymä poistuu laseihin totuttaessa…

Mutta voi vitsit että nämä uudet pokat on hienot! Jännittyneenä odotan kuinka nopeasti totun laseihin uusilla voimakkuuksilla, haluaisin nimittäin käyttää näitä koko ajan!

Onko Teille jo ehdoteltu moniteholasien hankintaa? Jos Teillä on jo monitehot, niin totuitteko niihin nopeasti?