Browsing Category

hyvinvointi

Negen – Lisää terveitä elinvuosia

20/12/2019

tunnetila: jännitys

*Yhteistyössä Negen, postaus sisältää affiliate-linkkejä*

Edellisestä postauksestani on kulunut viisi päivää, ja tuossa ajassa on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä! Olen mm. jutellut esimiehelleni nelipäiväisestä työviikosta, ja hän on näyttänyt toiveelleni vihreää valoa.

Esimieheni ehdotti minulle myös muutosta työnkuvaan. Muutoksella haettaisiin tahdin rauhoittamista, ja sitä kautta toivottavasti myös jatkuvan stressitilan vähenemistä. En ole vielä tehnyt päätöstä työn suhteen, mutta uusi toimenkuva voisi todellakin tuoda helpotusta tilanteeseen.

Näiden keskusteluiden lisäksi olen päättänyt pitää vähän pidemmän joululoman (esimieheni on kyllä ihan super hyväksyessään myös tämän!!). Tarkoituksenani on kolmen viikon joululoman aikana rauhoittaa elämä mahdollisimman hyvin, kuunnella selän vointia ja aloittaa uusi vuosi hieman matalammalla sykkeellä.

Tammikuun alkuun olen varannut käynnin tutulle osteopaatille. Ja tilasinpa juuri eilen Hesarista paperiversion alkuvuoden viikonloppujeni iloksi. Päätin, että ainakin tulevien kahden kuukauden ajan luen uutiset viikonloppuna paperilehdestä, ja jätän puhelimen tuijottamisen vähemmälle. Olen varma, että sekin madaltaa sykettä.

Näiden toimenpiteiden lisäksi olen blogin kautta mukana todella kiinnostavassa, terveyteen suoraan vaikuttavassa blogiyhteistyössä suomalaisen geenitestejä tekevän Negenin kanssa.

Mikä Negenin geenitesti on?

Negenin geenitestissä selvitetään DNA:n avulla henkilön riski sairastua suomalaisten kansantauteihin, sepelvaltimotautiin ja tyypin 2 diabetekseen.

Geenitestissä asiakkaan DNA eristetään sylkinäytteestä, joka annetaan kotona näytteenottopaketin (kuvissa) avulla. Sylkinäyte lähetetään analysoitavaksi, ja teknisen analysoinnin avulla selvitetään perinnöllisten tekijöiden vaikutuksia asiakkaan sairastuvuusriskiin.

Geenien analysointi perustuu geneettisiin variantteihin, eli tiettyyn kohtaan ihmisen DNA -ketjussa. Negenin testeissä käytetyt geenivariantit on valittu laadukkaista tieteellisistä tutkimuksista ja testattu suomalaisessa väestöaineistossa suomalaisen geenitutkimusryhmän toimesta.

Analysoinnissa geneettinen data yhdistetään henkilön elintapatietoihin sekä tehdään vertailu THL:n suomalaiseen väestöaineistoon. Koko prosessi viedään läpi koodattuna eli anonyymisti. Henkilötiedot ja geenianalyysin tulokset yhdistetään Negenin-palveluportaalissa, johon testin tehnyt henkilö luo oman, suojatun tilinsä. – Negen

Mitä testi kertoo?

Testitulos muodostuu tutkittavan DNA:sta löydettävästä geneettisestä riskistä yhdistettynä omiin elintapoihin. Omista elintavoista tulee kertoa rehellisesti (!) Negenin palveluportaaliin luotavalla henkilökohtaisella tilillä.

Sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen kokonaissairastumisriskit (geneettinen riski + omat elintavat) kertovat, mikä henkilön sairastumisriski on seuraavan kymmenen vuoden aikana, sekä laskennallisesti 60-vuotiaana, mikäli henkilö jatkaa elämää nykyisillä elintavoillaan.

Testissä voi myös nähdä, miten kokonaissairastumisriski muuttuu, jos henkilö vaikkapa pudottaa painoa 10kg.

Testi kertoo myös geneettisestä taipumuksesta kolesteroliin, ylipainoon ja verenpaineeseen, sekä sen, nostaako vai laskeeko geneettinen perimä näitä arvoja. Lisäksi testistä näkee geenien vaikuttavuudesta lääkehoitojen tehoon.

Testiin osallistuessa ja tuloksia jännittyneenä odottaessa on tärkeä huomioida, että matala tai korkea geneettinen riski ei automaattisesti tarkoita sitä, että henkilö ei koskaan sairastuisi tai hän sairastuu 100% varmasti.

Yleisimpiin kansantauteihin sairastumisen riski kasvaa ikääntyessä, joten omasta geeniperimästä on hyvä olla tietoinen riittävän ajoissa. Sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskiin voi nimittäin vaikuttaa merkittävästi omilla elintavoilla. Negenin mukaan jopa 80% sepelvaltimotaudin ja 90% aikuisiän diabeteksen sairastapauksista voitaisiin välttää kokonaan.

Miesten suositellaan tekevän Negenin DNA-testi ennen 40 ikävuotta, naisten 50 ikävuoteen mennessä. Geenitesti sopii kaikille yli 18 vuotiaille, jotka haluavat pitää huolta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Etenkin jos tiedät suvussasi olevan taipumusta sepelvaltimotautiin tai tyypin 2 diabetekseen, testin tekeminen on erittäin suositeltavaa jo nuorena aikuisena.

Tein testin pari viikkoa sitten ja nyt odottelen testituloksia jännittyneenä. Testitulosten saapuminen vie 2-4 viikkoa.

Kerron testitulosten saavuttua miten tulokset tulevat vaikuttamaan ensi vuoteeni, joka on, kuten sanottua, omistettu omalle terveydelle ja hyvinvoinnille. Kieltämättä vähän jännittää. Juuri nyt kun on sellainen fiilis, että krooninen selkäkipu saisi olla se ainoa vaiva, jota vastaan minun täytyy taistella joka päivä.

Toisaalta taas, mitä aikaisemmassa vaiheessa saan tietää myös muista tulevaisuudessa mahdollisesti odottavista terveydellisistä haasteista, sen paremmin voin valmistautua niihin ja parhaassa tapauksessa välttää ne.

Kiinnostuitko Negenin DNA-testistä, tai ajatteletko, että testi olisi hyödyllinen jollekin läheisellesi? Koodilla Tunnetila50 saat Negen 360 -genomianalyysista 50€ alennuksen, kun tilaat sen 29.2.2020 mennessä. Testin normaalihinta on 349€.

Negenillä on tällä hetkellä voimassa jouluhinnat, ja tuon viidenkympin alennuksen saat myös jouluhinnasta! Eli tilaus todellakin kannattaa tehdä ennen joulua, sillä silloin sen saa hintaan 249€! Tammikuusta eteenpäin hinnaksi koodia käyttämällä jää 299€.

”Hei mites sun selkä?” – Magneettikuvien tulokset

15/12/2019

tunnetila: pohdiskelu

Vuonna 2019 minulle on tapahtunut vaikka mitä kivoja asioita. Kuitenkin, kun katson taaksepäin ja muistelen kulunutta vuotta, muistan päällimmäisenä vain kivun. Olen kärsinyt selkäkivusta koko kuluneen vuoden.

Selkäni kramppasi tammikuun viides päivä, ja siitä lähtien se on kipuillut päivittäin. Välillä kipua on ollut vähemmän, mutta poissa se ei ole ollut päivääkään.

Olen tehnyt koko vuoden paljon töitä, välillä terveyteni kustannuksella. Huomaan selvästi, että pahimpina stressiaikoina selkäni on entistä kipeämpi.

Välillä oikein tunnen, miten stressin kasvaessa selkäni alkaa jäykistyä, ja lopulta en pääse sängystä ylös ilman relaksantteja ja vahvoja kipulääkkeitä. Niin, en siis silloinkaan jää lepäämään, vaikka kroppani sitä selkeästi yrittää sanoa, vaan otan lääkkeitä ja jatkan eteenpäin puskemista.

takki H&M Premium*, paitamekko Marimekko, huivi Balmuir*, kengät Pomar*, korvikset LillanHelsinki*

Keväällä työterveyslääkäri passitti minut kotiin kolmeksi päiväksi lepäämään. Hän kehotti minua unohtamaan työt ja tekemään päivittäin rauhallisia kävelylenkkejä ja nauttimaan kevätauringosta. Hän vannotti, etten saisi muutamaan päivään tehdä töitä, ja sanoi myös, että jos siltä tuntuu, hän kirjoittaa minulle lisää sairauslomaa seuraavalla viikolla. Selkäni olisi saatava kuntoon.

Olin kotona määrätyt kolme päivää. Jokainen kävelylenkki auringossa teki oloni paremmaksi ja kropan jännitys alkoi vähentyä. ”Voi, miten ihana olisi saada palautua vielä hetki lisää”, ajattelin sairauslomapäivien jälkeen, mutten silti hakenut lisää sairauslomaa. En halunnut kuormittaa työkavereitani, joten palasin takaisin töihin.

On siis osittain omaa syytäni, että kipu on ollut iso osa kulunutta vuottani. En ole levännyt tarpeeksi, enkä ole pitänyt itsestäni tarpeeksi hyvää huolta.

Marraskuussa pääsin vihdoin lannerangan magneettikuviin, ja nyt tiedän ainakin osittain, mikä selkäkipuni aiheuttaa. Selässäni on kaksi välilevynpullistumaa.

Toinen pullistumista on pienempi ja tavanomaisempi, eli välilevy on pullahtanut vähän ulos paikaltaan. Toinen, se pahempaa kipua aiheuttava, taas on sellainen, jolle ei voida tehdä mitään edes leikkauksella. Siinä välilevy on luiskahtanut sisäänpäin, eli selkäytimen suuntaan.

En tiedä miten ja milloin tuo luiskahdus on päässyt tapahtumaan, mutta noin voi kuulema käydä, jos esim. nostaa jotain painavaa, ja samalla kiertää selkää (siis vaikkapa pahvilaatikoiden siirtely muutossa tms.). Voi huonojen tuurien huono tuuri!!! Ortopedi totesi, että selkääni ei leikata, ja että hoitona on sama kuin tähänkin asti, eli jumppa, fyssarilla käynti ja kipulääkkeet.

En millään haluaisi syödä kipulääkkeitä hamaan tulevaisuuteen, joten olen alkanut haaveilla töiden, ja samalla myös stressin vähentämisestä. Stressi kun selvästi pahentaa kipua. Nelipäiväinen työviikko tai parin kuukauden virkavapaa olisi ihana!

Pahimpina kipuaikoina olen kaupungilla kävellessäni miettinyt, että jos jäisin nyt vaikka auton alle tai katkaisisin jalkani, niin silloin voisin jäädä hyvällä omatunnolla pitkälle sairauslomalle. Selkäkipu kun ei aina näy ulospäin, niin tuntuu, että siitä on ihan turha valittaa. Eiväthän ihmiset välttämättä edes usko, että minuun oikeasti sattuu koko ajan.

Ihan kamala miten olen voinut edes ajatella tuollaista! Täytyisi vain olla onnellinen, että kivusta huolimatta pystyn muuten elämään kohtalaisen normaalia elämää. Jotenkin sitä vain ajattelee, että ne ulospäin näkyvät vaivat ja vammat ovat parempia syitä jäädä sairauslomalle.

Onneksi kohta on parin viikon joululoma. Ehdin loman aikana miettiä, mitä kaikkea tulevalta vuodelta haluan. Hidastaisinko tahtia vähentämällä töitä yhden päivän viikossa, vai ottaisinko totaalisen parin kuukauden paussin? Se on kuitenkin varmaa, että ensi vuonna pistän terveyteni työn edelle, tavalla tai toisella!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Irti käteen kiinni kasvaneesta puhelimesta

25/11/2019

tunnetila: ärsytys

Kirjoitin kuukausi sitten innoissani, kuinka koko syksyn kestäneet viikonloppumenot olivat vihdoin ohi. Fiilistelin jo pelkkää ajatusta siitä, miten saisin olla lokakuun lopusta jouluun asti kaikki viikonloput rauhassa kotona.

Olinkin kotona neljä viikonloppua putkeen (suorastaan ennenkuulumaton saavutus!), ja pääosin vain köllöttelin nuo viikonloput kotosalla. En tehnyt koko aikana juuri mitään tuotteliasta. Mutta arvatkaapa mitä tein? Arvatkaa, mihin käytin ison osan kauan kaivatusta vapaa-ajastani? No hemmetti puhelimen räpläämiseen ja somen tuijottamiseen!!!

Jo heti ensimmäisen vapaan viikonlopun jälkeen puhelimeni lähetti minulle ilmoituksen: Ruutuaikasi on noussut tällä viikolla 55% aiemmasta keskiarvosta. Saatoin selailla Instagramia tai lukea kännykästä uutisia vuorokauden aikana yhteensä 7 tai jopa 8 tuntia!! Ihan sairasta!

Olin odottanut vapaita viikonloppuja, jolloin voisin mennä salille jo aamusta, kokkailla vähän työläämpiä ruokia, haudutella aamupuuroa kunnolla, tehdä pitkiä kävelylenkkejä, tavata ystäviä, huoltaa neuleita tai vaikkapa ommella itselle jotain uutta kivaa syksyyn. Mitä vielä, en tehnyt noista haaveilemistani asioista mitään, vaan käytin kaiken aikani puhelimen tuijottamiseen.

Me aikuiset olemme kauhuissamme lasten netissä käyttämästä ajasta. Määräämme heille parin tunnin ruutuaikoja, ja ihmettelemme, kun lapset eivät tottele vaan nappaavat puhelimen käteen tämän tästä. ”On se niin kamalaa, kun nykyajan nuoret eivät ole enää ulkona niin kuin ennen. Halutaan vaan pelata ja selailla puhelinta.”

Kuinkahan monella aikuisella itsellään toteutuu tuo parin tunnin ruutuaika päivässä? Ei ainakaan minulla.

Välillä päätin, että nyt en enää istu nenä kiinni puhelimen ruudussa vaan teen jotain ihan muuta, mutta kappas, en keksinyt tilalle mitään muuta tekemistä. Kaikki muu tekeminen mitä keksin, liittyi siivoamiseen tai johonkin muuhun velvoitteeseen. En keksinyt mitään ns. kivaa tekemistä vaikka kuinka yritin, ja pian palasin takaisin kännykän ääreen ”rentoutumaan”. Ihan hemmetin surullista!

Kun olin kuukauden viettänyt kaikki viikonloppuni kännykkä kädessä, päätin hankkia parempaa seuraa, ja keksiä ihan jotain muuta tekemistä. Niinpä vietin viime viikonlopun äitini kanssa Porvoossa joulun avausta fiilistellen, ja Haikon kartanossa elämästä nautiskellen.

Seurasin puhelimeni ruutuaikaraportteja viikonlopun aikana muutamaan otteeseen, ja netissä käyttämäni aika putosi radikaalisti edellisviikoista. Viime viikonlopun aikana ruutuaikani oli noin 3 tuntia päivässä.

Käytin tuosta ajasta WhatsApp-keskusteluihin noin 1,5h. Googlailin ja käytin erilaisia appeja noin 40min/pvä (ruutuaikaraportin kategoriat hyöty ja tiedonhaku), kun hain kaikkea tarpeellista tietoa, esim. Porvoon sisustusliikkeitä ja niiden aukioloaikoja, Porvoon sisäisiä bussiaikatauluja ja taksin hintaa Haikkoon jne.

Muutaman kerran päivässä otin reissultamme kuvia, ja laitoin niitä Instagramiin, mutta en jäänyt sinne katsomaan muiden kuvia tai stooreja. Muuten pyrin olemaan puhelimella niin vähän kuin mahdollista. Ja tällöinkin äitini kysyi muutamaan otteeseen, että taasko sinä sitä puhelintasi räpläät.

Ero alituisesta puhelimen tuijottamisesta teki hyvää, enkä usko, että jäin viikonlopun aikana yhtään mistään paitsi. Mutta onhan se nyt huolestuttavaa, että minun oli pakko lähteä viikonlopuksi reissuun, jotten istuisi koko viikonloppua kotona puhelin kourassa.

Ensi viikonloppuna otan kyllä käyttöön tuon lapsille usein määritellyn kahden tunnin nettiaikaikkunan. Lähden vaikka pitkälle kävelylle ilman puhelinta, jos en keksi muuta tapaa pysyä kännykästä erossa!

Oletteko Te seuranneet puhelimistanne ruutuaikaraportteja? Suosittelen, vaikka ne saattavatkin olla kauhistuttavaa luettavaa.

Positiivista hiilinegatiivisuutta

15/11/2019

tunnetila: kiitollisuus

Blogistani on viime aikoina tullut minulle jonkinlainen terapointipaikka. Vuodatan tänne postauksia työstressistä, selkäkivuista ja unettomuudesta. Kaikki nuo asiat liittyvät jollain tavalla toisiinsa, eli käytännössä yhden tylsääkin tylsemmän teeman ympärillä on tullut pyörittyä viime aikoina.

Haluaisin kirjoittaa ihanasta uutuuskosmetiikasta, kivoista reissuista joita on tullut tehtyä, tai vaikkapa vähän hullunkurisista farkuista jotka ostin, mutta simpura sentään kun valittaminen on aina välillä niin paljon helpompaa!

Joka päivä odotan, milloin saan ensimmäisen kiukkuisen lukijapalautteen: ”Miksi tässä blogissa aina valitetaan? Alkaa jo mennä maku tämän negatiivisuuden myötä.”

Tuota palautetta ei kuitenkaan ole kuulunut, päinvastoin! Täällä te vaan viikosta (ja vuodesta) toiseen tsemppaatte minua (ja joskus myös toisianne), osallistutte, kerrotte mielipiteitänne ja jaatte omia kokemuksianne. Byääää, mitä olenkaan tehnyt elämässäni oikein, kun olen saanut Teidät kaikki ympärilleni?! KIITOS!

Tämä viikko on kuitenkin ollut jotenkin niin superkiva ja leppoisa, ja yksi tärkeä asia on nytkähtänyt eteenpäin, että nyt on ihan pakko kirjoittaa niistä oikeasti kivoista asioista, joita olen tämän viikon aikana kokenut. Yksi näistä asioista oli kelluminen.

Kävin tiistaina pitkästä aikaa kellumassa Float Kalliossa. Ai että tuo painottomassa ja aistiärsykkeettömässä tilassa kelluminen on mahtavaa!

Joskus tunnin kellunta tuntuu kestävän ikuisuuden. En malttaisi yhtään vain maata, en jaksisi olla paikoillani. Joskus taas tunti tuntuu menevän silmänräpäyksessä. Tällä kertaa kävi jälkimmäinen. Tuntui kuin olisin vasta juuri päässyt tankkiin, kun hento lopettelumusiikki alkoi soida.

Syksyn pahin työstressi ja kaaos alkaa olla ehkä takana, joten tunti totaalisessa rauhassa tuli täydelliseen saumaan. Jos menen kellumaan liian stressaantuneena, rauhoittumisesta ei tule yhtään mitään. Nyt oli juuri oikea aika.

Toinen kiva asia tällä viikolla oli Finlaysonin ihana illallistapahtuma, jossa lanseerattiin kevät/kesä 2020 mallisto. Finlayson täyttää ensi vuonna huikeat 200 vuotta, ja mahtavia uusia juttuja on tulossa!

Finlaysonille on viimeisten parin sadan vuoden aikana kertynyt tuhansien erilaisten kuosien kuosipankki. Juhlavuoden kunniaksi kuosipankista on kaivettu esiin vanhoja suosikkeja, ja nämä kuosit on tuotu tähän päivään. Juhlavuoden tarjonnassa on myös entistä enemmän kierrätettyjä materiaaleja.

Juhlavuoden tuotteiden lisäksi Finlayson esitteli tänään (perjantaina 15.11.) julkaistavan täysin uuden pienssustustuoteperheen! Mallisto kantaa nimeä CO2/NEG, ja mallistosta löytyvät tuotteet ovat kaikki hiilinegatiivisia.

Hiilinegatiivisuus tarkoittaa sitä, että Finlaysonilla on selvitetty tarkasti miten paljon kunkin tuotteen valmistaminen on synnyttänyt kasvihuonepäästöjä. Tuon tiedon valossa he päättivät ylikompensoida koko tuotentoketjun aiheuttaman hiilijalanjäljen.

Käytännössä Finlayson siis osti EU:n virallisilta päästökauppamarkkinoilta oikeuksia, joilla he kompensoivat kunkin tuotteen valmistuksesta syntyneet kasvihuonekaasupäästöt kaksinkertaisina.

Uusia hiilinegatiivisia tuotteita ovat huonetuoksu (diffuuseri), tuoksukynttilät, pyykkietikka, palasaippua sekä tyynynpäällinen. Jos siis tänä jouluna haluatte ostaa ystävillenne lahjaksi jotain pientä, niin näitä tuotteita voi ostaa aika hyvällä omatunnolla.

Tyynynpäällistä lukuun ottamatta tuoteperhe on valmistettu Suomessa, Herttoniemessä sijaitsevan, huonetuoksuihin erikoistuneen OSMIAn tehtaalla. Ihania tuotteita, joissa tuoksuna mm. puuvilla.

Että tällaista kivaa osui tälle viikolle! Ja hei vielä loppuun se tämän viikon paras juttu: sain vihdoin lähetteen magneettikuviin!

Minulle on oikeastaan ihan sama löytyykö selästä jotain mitä päästään hoitamaan, vai eikö sieltä löydy mitään varsinaista vikaa. Kunhan vihdoin saadaan asioihin selvyyttä, niin jo se pistää palikat päässä uuteen järjestykseen ja vähentää murehtimisen määrää.

Kun elämä on yhtä päätöksentekoa

10/11/2019

tunnetila: pohdiskelu

Ihminen tekee päivittäin tuhansia valintoja ja päätöksiä. Suurimman osan valinnoista tekee alitajuntamme, emmekä edes tiedosta tehneemme noita valintoja itse. Pelkästään ruokaan liittyviä valintoja teemme päivässä yli 200. Aika hurjaa!

Ajattelu, vertailu ja valinta vievät energiaa, ja vaikka suurin osa päätöksistä tehdään tiedostamattomasti, aivomme ovat silti jatkuvassa kuormitustilassa miljoonan asian muistamisen ja tuhansien asioiden päättämisen vuoksi.

Kun tähän päälle lisätään vielä aktiivista pohdintaa ja päätöksentekoa vaativia suuria, omaan arkeen ja elämään vaikuttavia valintoja ja päätöksiä, kaiken seurauksena on helposti stressi. Asioita pähkäillään stressaantuneena yökaudet, ja päätöksenteolle ja selkeille ajatuksille ensiarvoisen tärkeä uni jää vähemmälle.

huppari Samuji, farkut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Minä olen joutunut kuluneena syksynä tekemän monia, elämääni useilla tasoilla vaikuttavia päätöksiä. Useimmat yöunet olen menettänyt miettiessäni vaihdanko työtä.

Turvallisuus, mukavuudenhalu ja helppous ovat saaneet minut kuitenkin pysymään vanhassa ja tutussa, mutta ihan kaikkia portteja en ole sulkenut vieläkään. Vaihtelu virkistäisi, kunhan vain tulisi vastaan se oikea paikka, jossa mikään ei mietityttäisi.

Yhden suuren päätöksen jouduin tekemään tällä viikolla. Lääkäri antoi minulle neljä hoitovaihtoehtoa, joista mikään ei kuulostanut hyvältä. Lopulta karsimme hoitovaihtoehdoista pois kolme, ja jäljelle jäi se viimeinen, joka ei ollut hyvä sekään.

”Sinun täytyy nyt valita, terveys vai ulkonäkö”, lääkäri sanoi. Oli pysäyttävää huomata, miten vaikeaa tuon päätöksen tekeminen oli.

”Terveys, tottakai”, olen aina ajatellut. Mutta sitten kun valintatilanteeseen joutuu, se onkin yllättävän tiukka paikka.

Oletteko Te joutuneet tekemään isoja päätöksiä tänä syksynä?

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe