Browsing Category

matkalla

Totuus somekuvien takaa

tunnetila: huoli ja murhe

Jokainen Tunnetilan Instagramia seuraava ja tämän postauksen kuvia katseleva näkee, että vietin juuri ylellisen viikonloppuyön yhdessä Suomen upeimmista hotelleista, Hotel Kämpissä. Loistelias miljöö, houkutteleva sänky, hemmotteleva vaahtokylpy ja maukas aamiainen. ”Oi, teillä oli varmasti ihana tyttöjen ilta!”

Mitä jos kertoisin, että totuus kuvien takana on hyvin erilainen? Että hotelliin kirjautumisen jälkeen suunnitelmamme muuttuivat täysin. Että ystävälläni oleva sairaus paheni yllättäen. Että kuntosali ja spa -suunnitelmien sijaan tulivat vatsakrampit, jotka saivat ystäväni tärisemään ja kouristelemaan ylellisen hotellin laadukkaissa lakanoissa. Krampit, jotka pakottivat hänet oksentamaan marmorikylpyhuoneessa tuntikausia.

Mitä jos kertoisin, että soitin illan aikana kaksi kertaa hätänumeroon, ja että odotimme ambulanssia hotellille puolitoista tuntia? Että ambulanssia odottaessa kostutin hotellin kauniisti kirjaillun pyyhkeen jääkylmällä vedellä, ja yritin viilentää sillä ystäväni hikistä otsaa loputtoman pitkältä tuntuvan odottamisen ajan.

Mitä jos kertoisin, että ystäväni ei palannut yöksi luksushotelliin, vaan vietti yönsä Meilahdessa päivystyksessä? Tai sen, että minä jäin hotellihuoneeseen yksin kädet vapisten sen jälkeen, kun ystäväni vietiin pyörätuolilla ambulanssiin, eikä minua otettu mukaan. Tai sen, että kävin vaahtokylvyssä vain rauhoittuakseni ja saadakseni nukuttua yön aikana edes muutaman tunnin, vaikka olin huolesta suunniltani.

Niinpä niin. Pelkkien sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien perusteella ei kannata olettaa oikeastaan yhtään mitään. Nämä kuvat toki kertovat oikeasta elämästä, eli kyllä, olin viime yön upeassa Hotelli Kämpissä viettämässä tyttöjen iltaa, mutta kuvat eivät kerro minkäänlaista tarinaa illan todellisesta kulusta.

Tilanne on nyt onneksi ohi, ja ystäväni tila on saatu vakaaksi. Hän pääsi aamulla sairaalasta ja ehti jopa nauttimaan Kämpin aamiaisesta, siis sen pienen ruokamäärän verran, minkä uskalsi tuskien yön jälkeen syödä.

Jaan tämän tarinan Teille ystäväni luvalla. Pohdimme nimittäin aamulla hänen kanssaan, miten tärkeää on tuoda ilmi se, miten erilaiselta elämän saa somessa näyttämään jos vain haluaa. Somessa julkaistavaksi valitaan yleensä vain yksi totuus, ja usein se on aika siloteltu.

Meidän ylellinen hotelliyömme meni siis näin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti Teidän viikonloppunne on sujunut hieman leppoisammissa merkeissä!

24h viihdekeskuksessa

tunnetila: hauskuus

Äitini soitti minulle viime viikolla. ”Mitä teet viikonloppuna? Kaverini on tulossa autolla Vantaalle lauantaina. Mitä jos hyppään kyytiin seuraksi, ehditkö nähdä?” Olin ajatellut viettää kotiviikonlopun, mutta hetken juteltuamme äitini varasi huoneen Sokos Hotel Flamingosta, ja päätimme viettää 24h Vantaan viihdekeskuksessa.

Suunnittelin muutaman tunnin shoppailua Jumbossa, sen jälkeen kylpylää tai jotain hoitoa Flamingo Day Spassa, illallista jossain kompleksin useista ravintoloista ja leffailtaa juuri ensi-iltansa saaneen Aladdin seurassa. Arvatkaapa miten kävi?

neule InWear, nahkahousut Malene Birger, laukku Marc Jacobs, kengät Pomar*

Shoppailimme lauantaina yli 7 tuntia (kahdeksaan asti illalla) ja sen jälkeen suunnistimme take away-ruoan kanssa hotellihuoneeseen ja kaaduimme sänkyyn kaikkemme antaneina. Yli seitsemän tunnin käveleminen ympäri kauppakeskusta ja vaatteiden sovittelu on kyllä urheilusuoritus sinänsä!

Koko reissun ajan oli ihan sellainen olo kuin olisimme olleet laivalla. Emme poistuneet hotelli-kauppakeskuskompleksista koko vuorokauden aikana, ja tuolla olisi pärjännyt hyvin vielä toisen kokonaisen päivän. Niin paljon kaikkea kivaa jäi vielä näkemättä, tekemättä ja kokematta.

Vietin toissa viikonlopun Tampereella, nyt olin lauantaista sunnuntaihin Vantaalla. Tällä viikolla saan ystäväni Helsinkiin torstaista sunnuntaihin, ja myös hänen kanssaan yövymme yhden yön hotellissa täällä Helsingissä. Jestas miten aktiivista lähimatkailua tässä tuleekaan harrastettua!

Mutta sitä seuraavat kaksi viikonloppua aion pysyä kotona, enkä reissaa minnekään ennen juhannusta!

Kuvat minusta otti äitini

Parasta Tampereella just nyt

tunnetila: tykkäys

Kerroinkin jo, että minulla oli suorastaan fantastinen viikonloppu Tampereella. Ihan parasta on tietenkin aina ystävät joiden kanssa hengailla, mutta poimin reissultani muutaman asian, jotka ovat parasta Tampereella just nyt.

Grand Hotel Tammer

Parasta Tampereen hotellimaailmassa aina ja ikuisesti! Tai ainakin vuodesta 1929 asti. Olen yöpynyt Grand Hotel Tammerissa yli kymmenen kertaa (en edes tiedä kuinka monesti), ja aina se vain pitää pintansa suosikkinani. Arvokas art deco -hotelli on vaan niin kaunis, etten voi olla pitämättä siitä. Ja joka kerta se myös yllättää minut positiivisesti.

Tällä kertaa koin positiivisen yllätyksen heti hotellille saapuessani. Olin paikalla lauantaina vähän klo 12 jälkeen, ja pääsin huoneeseeni heti. Olin varautunut jättämään tavarat säilöön ja palaamaan hotellille iltapäivällä uudestaan, mutta pääsinkin asettumaan heti kodiksi. Toinen iloinen yllätys oli aamiaisen kesto. Sunnuntaiaamuna aamiainen oli tarjolla klo 12 asti. Täydellistä! Noin pitäisi olla kaikkialla.

Eikä siinä vielä kaikki. Minulle myös tarjottiin veloituksetta myöhäistä uloskirjautumista sunnuntaina. ”Voit olla täällä ihan rauhassa. Kuinka pitkään haluat olla? Ole vaikka klo 18 asti!” Ihan mieletöntä palvelua! Toki jos hotelli on tupaten täynnä tätä ei voida tarjota, mutta myöhäistä uloskirjautumista tarjotaan aina kun se on mahdollista. Ra-kas-tan!

Viehättävä uusi vaateliike Store of Hope ja Nouki

Pari viikkoa sitten Tampereelle avattiin uusi vaateliike osoitteessa Kyttälänkatu 1. Tamperetta jonkin verran tuntevana mietin etukäteen, että tuossa kohtaa ei ole mitään paikkaa, missä olisi tilaa vaateliikkeelle.

Kun pääsin paikalle, olin edelleen samaa mieltä. Näin kuitenkin rakennuksen edessä kyltin butiikista ja ohjeen soittaa ovikelloa. Hitsit miten jännittävää! Soitin ovikelloa, pääsin sisälle ja nousin kauniissa jugendtalossa portaat kolmanteen kerrokseen.

Ai vitsit miten kaunis liike minua oli siellä vastassa! Ja miten ihana valikoima kotimaista ja ekologista muotia. Kotimaista osaamista liikkeessä edustaa Nouki, upeasti kuratoitua kestävän kehityksen muotia maailmalta taas samaan tilaan tuo Store of Hope.

Sovittelin butiikissa vaikka mitä, ja kaikki päälle laittamani vaatteet olivat ihania! Lopulta päädyin ABLEn farkkuihin ja JUNGLE FOLKin neuleeseen, vaikka piti ostaa niitä kesävaatteita

Huomioithan, että liike on auki ainoastaan perjantaisin klo 11-18. Kannattaa siis aikatauluttaa käynti kalenteriin jo ajoissa, että muistaa varmasti piipahtaa paikalla.

Vapriikinraitti

Puinen kävelysilta Tampellan kupeessa avattiin vapuna, eli pääsin kulkemaan uutta reittiä aika tuoreeltaan. Väylä alkaa Työnpuistosta ja jatkuu koko teollisuusalueen pohjoispäähän Aleksandra Siltasen puistoon saakka.

Vapriikinraitti sisältyy Tampereen keskustan kehittämisohjelman järveltä järvelle -teemaan eli Näsijärveä, Pyhäjärveä ja Tammerkoskea myötäilevään katkeamattomaan rantareittiin. Koko hanketta kutsutaan myös hulppealla nimellä Viiden tähden keskusta, jonka pitäisi olla valmis vuoteen 2030 mennessä.

Ihana että vanhaa teollisuuskaupunkia kehitetään ja modernosoidaan muutenkin kuin tuomalla sinne raitiovaunuliikennettä!

Tallipihan Suklaapuoti

Suklaata, lakuja, tryffeleitä, toffeeta, nekkuja, salmiakkia, vaahtokarkkeja. Ai jestas sentään mikä herkkusuun taivas Tallipihalle onkaan ilmestynyt!

Viimeksi kun kävin Tallipihalla, siellä oli pieni Dammenbergin suklaapuoti, sekin toki täynnä herkkuja. Uusi suklaapuoti oli kuitenkin ehkä triplasti suurempi kuin Dammenbergin puoti, ja nyt tarjolla on herkkuja yli neljältäkymmeneltä valmistajalta.

Ostin kotimaista lakua ja kahta erilaista, Tampereella ja Ylöjärvellä valmistettua, suklaata. En malta odottaa ensi viikonlopun karkkipäivää, jolloin pääsen maistamaan ostoksiani.

Ennakkoluuloton taide

Tampereella on ihan keskustan tuntumassa monta kivaa pientä museota. Piipahdin sunnuntaikävelyllä museoista kolmessa, ja niissä kaikissa oli tällä hetkellä hyvin kiinnostavaa nähtävää.

Taidekeskus Mältinrannassa on tällä hetkellä SAMK kuvataide Kankaanpään valmistuvien kuvataiteilijoiden näyttely. Todella kiinnostavia teoksia hyvin erilaisilta taiteilijoilta. Omia suosikkejani olivat mm. Kaisa Huotarin The Place To Be -installaatio, Emma Thomasin Heaven Is A Place On Earth, sekä Elisa Hämärän upea ja erittäin taidokas Tutkielma Český Krumlovista.

SAMK Kankaanpään lopputyönäyttely on nähtävillä Taidekeskus Mältinrannassa 4.6. asti.

Museo Milavidassa, eli viehättävässä Näsinlinnassa pääsee nyt näkemään Timo Sarpanevan vähemmän tunnettuja upeita painokankaita. Ambiente-näyttelyn kankaat on painettu Tampereella Lapinniemen puuvillatehtaalla 60-luvulla.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon detalij näyttelystä: kun Andy Warhol oli nähnyt Sarpanevan Ambienteja vuonna 1969, hän oli todennut, että Sarpanevan tulisi kehystää kankaat ja myydä ne taideteoksina. Warhol oli ennustanut, että silloin Sarpanevasta tulisi miljönääri.

Kolmas hyvin inspiroiva näyttely oli Kulttuuritalo Laikussa ihan keskustorin kupeessa. Laikussa oli esillä Tulevaisuuden toivot – Sara Hildén Akatemian näyttely. Kyseessä on siis kuviskoulun näyttely, ja teosten tekijät ovat 7-16 vuotiaita lapsia.

Näyttely oli ensi katsomalta rönsyilevä, pirskahteleva, lapsenomainen ja hurjan värikäs. Tarkempi tutustuminen teoksiin sai kuitenkin mietteliääksi. Hyvin monessa teoksessa kantavana teemana oli ilmastonmuutos, ja lasten huoli maailmasta oli musertava. Näin todella taidokkaita tapoja käydä läpi mieltä askarruttavia asioita ja huolta maailmasta!

Tulevaisuuden toivot – Sara Hildén Akatemian näyttely on auki vielä pari päivää, eli 26.5. asti.

Toivottavasti näiden vinkkien avulla saat seuraavasta Tampereen matkastasi  jotain uutta irti. Oma reissuni oli niin sanotusti ’kuus kautta viis’, eli täydellisen onnistunut ja vähän ylikin. Kaiken kruunasi viime viikonlopun helteinen sää. Tampereella tosin pärjää ehdottomasti myös ilman hellettä. Suurin osa näistäkin vinkeistä on mukavaa tekemistä sadesäällä.

Päiväkummusta Lohja Spa & Resortiksi

tunnetila: tykkäys

*Yhteistyössä Lohja Spa & Resort*

Tunnetilan Instagram-seuraajat sen jo muutama viikko sitten huomasivatkin. Käyntini Karjalohjalla nimittäin. Paikkana Karjalohja ja sen elämyskylpylä vaikuttivat Instan perusteella seuraajilleni tutulta, mutta joku juttu ei silti ihan täsmännyt. Elämyskylpylän nimi oli nimitäin muuttunut sitten viime käynnin Päiväkummusta Lohja Spa & Resortiksi!

Karjalohjan Päiväkumpu Oy on tarjonnut loma- ja virkistystoimintaa jo vuodesta 1957. Keskus on tunnettu parhaiten kuntoutuskeskuksena, ja useita kertoja elämyskylpylässä vierailleena olen saanut joka käyntikerran jälkeen vastata kysymykseen: ”Siis käykö siellä muitakin kuin mummoja ja pappoja?”

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin vietimme Iinan kanssa ensimmäiset viikonloppumme Karjalohjalla pääosin mummuseurassa. Ikääntyneempi seura ei kuitenkaan haitannut meitä, olimmehan siellä rentoutumassa ja ottamassa iisisti, emmekä bailaamassa aamuun asti. (Sitä paitsi lauantaisin on tarjolla aina tanssit, eli jos haluaa, niin tanssia voi livemusiikin tahtiin pitkälle iltaan.) Suurin osa Lohja Spa & Resortissa yöpyjistä on kuitenkin vuosikaudet ollut vanhuksia.

Vuonna 2016 Päiväkumpua uudistettiin isolla kädellä, ja sinne luotiin upea elämyskylpylä. Erilaiset altaat ja elämykselliset saunat alkoivat kiinnostaa ihmisiä, ja niin myös mm. lapsiperheet löysivät tiensä Päiväkumpuun.

Vuoden 2016 jälkeen paikkaa on uudistettu hiljalleen vähän ylellisempään suuntaan, ja erillisten rinnetalojen superiorhuoneet sekä viime kesäksi valmistuneet rantatalot tuovat superkivan lisän yöpymismahdollisuuksiin tavallisten hotellihuoneiden lisäksi.

Nyt kun uudistuksia oli tehty jo neljän vuoden ajan, oli hyvä aika muuttaa virkistyskeskuksen nimi hieman kansainvälisempään suuntaan, eli Lohja Spa & Resortiksi.

Olemme viettäneet Iinan kanssa Karjalohjalla useita viikonloppuja, ja pari asia on siellä aina ylitse muiden. Ykkösenä isolla yyllä meillä molemmilla taitaa olla Lohja Spa & Resortissa tarjoiltava ruoka. Voi jestas miten hyvää ruokaa siellä saakaan!

Tarjolla on ihan tavallista kotiruokaa, mutta sen maut ja tuoreus ovat vertaansa vailla. Kerran ruokaa kehuessani sain kuulla, että resortissa tarjottava ruoka on kuuluisaa koko Helsingin seudulla. Resortin catering-palvelu järjestää paljon juhlia Helsingissä asti, ja ruoat juhliin tuodaan Karjalohjalta. En yhtään ihmettele miksi.

Toinen resortin lempiasioistani on luonnollisesti elämyskylpylä ja sen saunat. Parasta on ehkä kahlata matalassa kylmä-lämmin -altaassa. Kylmässä altaassa (+7 astetta) jalat tuntuu jäätyvän, kuumassa (+38 astetta) taas jalkoja pistelee hullunlailla. Altaissa kävellään siis ympyrää kylmästä kuumaan ja takaisin kylmään. Ooh, tuossa todella tuntee elävänsä ja veri kiertää ihanasti! Sen jälkeen on taivaallista päästä kunnon löylyihin Tähti-saunaan lämmittelemään.

Kuten aiemmin mainitsin, myös lapsiperheet ovat löytäneet Lohja Spa & Resortin. Jos resortissa kuitenkin haluaa nauttia kylpylän rauhasta ilman ilakoivia lapsia, kylpylässä on otettu käyttöön K18-illat. Perjantaisin ja lauantaisin kylpylä suljetaan lapsilta klo 19.30-22, ja silloin kylpylän lounge alueella on myös tarjolla aikuisille pientä naposteltavaa ja mm. erilaisia makuvesiä. Loungessa on myös anniskeluoikeudet.

Lohja Spa & Resortin top kolmoseen kuuluu kohdallani myös rantasauna, josta kerroin blogissani vuosi sitten. Rantasauna, uinti ja makkaranpaisto kruunaavat lähes joka kerta rentoutusviikonloppumme.

Pari viikkoa sitten Lohja Spa & Resortissa vieraillessamme pääsimme Iinan kanssa testaamaan muutamia hoitoja. Tarjolla olisi ollut intialaista päähierontaa, mutta olin vielä tuolloin sen verran flunssainen, etten uskaltanut käydä hieronnassa. Spasta löytyi kuitenkin myös hengityselinsairauden jälkivaiheista kärsivälle täydellinen hoitopaikka, eli Suolahuone.

En ole koskaan aikaisemmin ollut Suolahuoneessa, mutta voisin ehdottomasti mennä uudelleen. Suolahuoneessa hengitetään hyvin hienojakoista suolapölyä, ja tuo pöly vähentää hengitysteiden oireilua pienentämällä limakalvojen turvotusta ja helpottamalla hengenahdistusta.

Suolapöly pystyy myös tuhoamaan tulehduksia aiheuttavia bakteereja hengitysteistä. Suolaa ei haista eikä maista, paitsi huoneesta poislähtiessä huulilla on suolainen maku, mutta tehokkaalta tuo hoitomuoto kyllä tuntui.

Viikonloppu uudistuneessa Lohja Spa & Resortissa oli kyllä taas aivan upea! Alamme Iinan kanssa aina suunnitella seuraavaa Karjalohjan reissua saman tien, kun istahdamme Helsinkiin tulevaan bussiin. Vielä kun Helsingistä pääsisi Karjalohjalle bussilla useamman kerran päivässä, niin silloin reissuja tulisi tehtyä vaikka ihan päiväseltään.

Kuvat minusta Iina / MouMou

Vierailuviikko pulkassa

tunnetila: väsymys

Amerikkalaiset vieraat on saateltu lentokentälle ja koti tuntuu tyhjältä. Olo on kaikkensa antanut, ja nukuinkin viimeisen vuorokauden aikana yli 15 tuntia.

Ohjelman suunnittelu ja aikatauluttaminen, kaikkien toiveiden huomioiminen ja mahdollisuuksien mukaan niiden täyttäminen, ruokailujen miettiminen, kaupassa käynti, kokkailu ja  buukattujen ravintoloasuunnitelmien peruminen (”tykkään vain pastasta, en muista ruoista”), kaikkia kiinnostavien kohteiden valinta ja myös lepotaukojen aikatauluun mahduttaminen, olivat jo itsessään valtava duuni.

Tämän kaiken kruunasi ihan järjetön flunssa, johon sairastuin keskiviikkona. Juuri sinä iltana, kun ystävämme saapuivat takaisin meille Rovaniemeltä, ja tiedossa oli Nina’s Helsinki Experience Day ja seuraavana päivänä aamusta iltaan kestävä Tallinnan reissu. En muista koska olisin syönyt niin paljon lääkkeitä muutaman päivän sisään, kun nyt vedin keskiviikosta lauantaihin!

Voinnistani kertoo hyvin se, että Tallinnasta paluumatkalla kun muu porukka kävi laivalla illallisella, minä tärisin hytissä peittojen alla ja yritin pysyä tajuissani. Ei jumaliste mikä kokemus! Mutta reissu oli vieraillemme täydellinen ja se oli minulle siinä hetkessä tärkeintä. Mistään ei olisi tullut mitään, jos olisin jäänyt kotiin sairastamaan.

Sain näytettyä ystävilleni lähes kaiken minkä halusin. Näimme Löylyn ja bonuksena Jasper Pääkkösen. Näimme Kiasman, Kämp Gardenin ja TRE -konseptikaupan, sen aidon ja alkuperäisen Fazerin kahvilan (löysimme sieltä myös Fazerin Ruby-suklaata, jota hamstrasimme useita levyjä), uuden kaupunkikirjasto Oodin, Kampin Kappelin ja Amos Rexin.

Seurueen 11-vuotias sai toivomansa, (lapselle soveltuvan) manikyyrin käsihierontoineen kaikkineen, ja me muut nautimme sillä aikaa kahvit ja herkkuja Kämpin upean ylellisissä tiloissa.

Ensimmäinen risteilykokemus Tallinnaan isolla upealla laivalla oli vieraillemme myös ikimuistoinen, ja samalla reissulla kertyi yksi uusi maa lisää käytyjen maiden listalle.

Tallinnassa piipahdimme Euroopan vanhimmassa apteekissa, Raeapteek, joka on toiminut samalla paikallaan Raatihuoneen torilla 1400-luvulta lähtien. Apteekki on toiminnassa edelleen, ja ostinkin sieltä paikan erikoisuutta, maustettua punaviiniä (Klarett), jota käytetään flunssalääkkeenä.

Apteekin takahuoneessa on pieni museo, jossa kerrataan apteekin historiaa ja esillä on vanhoja lääkkeitä sekä muita kiinnostavia vanhoja tavaroita apteekkarin tarvikkeista purkkeihin säilöttyihin käärmeisiin.

Toinen vanha kohde, jossa Tallinnassa piipahdimme, oli Püha Vaimu kiriku (Pyhän Hengen kirkko). Kirkon ensimmiset osat on rakennettu jo 1200-luvulla. Tässä muodossaan kirkko on ollut 1500-luvulta lähtien.

Näiden lisäksi herkuttelimme Tallinnassa mm. maukkaalla kirsikkatortulla ja vieraamme ostivat perinteisiä virolaisia neuleita tuliaisiksi Amerikkaan.

Viikko tärkeiden vieraiden kanssa oli upea, mutta nyt tarvitsen kyllä lepoa. Onneksi otin töistä vapaaksi myös tulevan maanantain. En olisi mitenkään pystynyt menemään vielä huomenna töihin. Flunssani alkaa olla jo paremmalla tolalla, mutta ihan kunnossa en ole vieläkään.

Nyt taidan tilata ruokaa kotiin ja sen jälkeen heittäytyä sohvalle pitkäkseni päikkäreiden toivossa. Mukavaa sunnuntaita kaikille!