Browsing Category

muoti

Toivotonta valmistautumista – saksien kanssa vaatekaapin kimppuun

tunnetila: huvitus

Ystäväni Reetta soitti minulle torstaina. ”Mä tiedän, että sä oot vaan kotona ja välttelet ihmisiä, mutta voitaisko silti nähdä huomenna? Tarvitsisin asukuvausapua yhteen kamppikseen, ja olisi muutenkin tosi kiva nähdä.”

Ensimmäinen reaktioni pyyntöön oli kauhistus. Eihän nyt tällaisena aikana ketään voi tavata! Sitten aloin miettiä, miten kivaa olisi päästä höpöttelemään ystävän kanssa. Sen jälkeen totesin, että asukuvathan otetaan yleensä aika kaukaa, monen metrin päästä, eli lähikontaktia tuossa ei synny.

”No hitto nähdään! Jos mäkin nyt lähes viidenkymmenen kotipäivän jälkeen jaksaisin meikata ja laittaa kunnolliset vaatteet päälle, niin voisitko sä ottaa myös musta muutaman kuvan?” ”Totta kai otan!”

Siispä sovittiin treffit perjantaille.

takki Burberry, huppari Erdem X H&M, farkut Andiata (diy), lenkkarit Stella McCartney x Adidas (second hand, Zadaa)

Olisittepa olleet kärpäsenä katossa, kun valmistauduin tapaamiseemme. Nauroin välillä kotona yksin ääneen, kun olin niin onneton kaikkine touhuineni. Yritin kyllä laittautua vanhaan malliin, mutta mistään ei tullut mitään.

Kuivasin hiukset suihkun jälkeen hiustenkuivaajalla ensimmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen. Hiustenkuivaajasta leijui ilmoille palaneen käryä. Kokeilin laittaa jonkinlaista kampausta, mutta mikään ei onnistunut ja päädyin jokapäiväiseen ponnariin.

Otin meikkipussin esille, mutten halunnut tarttua yhteenkään sutiin tai purkkiin. Laitoin korvikset korviin ja suihkautin korvan taakse hajuvettä. Tuijotin meikitöntä itseäni kylppärin peilistä varmaan vartin ja totesin, että olen aivan hyvä näin.

Vaatekaappia tuijotin samalla lasittuneella katsella kymmenen minuuttia. Päätin, että harmaasta turvahupparista en luovu. Jalkaan halusin laittaa  Zadaasta löytämäni Stella McCartneyn supercoolit sneakerit, mutta housuista oli tulla ongelma.

Kaikki housuni näyttivät todella kulahtaneilta, nyppyisiltä ja aikansa eläneiltä. Ainut freesi pilkahdus housuhyllyllä oli monta vuotta vanhat valkoiset farkut. Vetäisin farkut jalkaani. Totesin niiden olevan kamalat ja hain keittiöstä sakset. Niks naks, lahkeet poikki ja uusi sovitus. Heti alkoi näyttää paremmalta!

Sakset kädessä vaatekaapin edessä seisoessani huomasin kaapissa mekon, jonka olin ajatellut laittaa kirppikselle. Mekko oli muuten sievä, mutta siinä oli minulle hauiksen kohdalta liian kireät hihat.

Suit sait ja tuumasta toimeen. Levitin mekon lattialle ja leikkasin siitä summan mutikassa hihat irti. Mekko päälle ja peilin eteen. ”Oho, tulipa hyvä!” Mekko takaisin kaappiin, farkut jalkaan ja takki päälle. Reetalle viesti: ”Oon nyt valmis, lähden tulemaan!”

Meikittömien kasvojen ja vaatekaapin tuijotteluun käytin aikaa yhteensä vajaan puoli tuntia, farkkujen ja mekon uudistamiseen meni alle 5 minuuttia. Nähtävästi sitä saa paljon aikaan, kun keskittyy olennaiseen!

Saavuin treffeille meikittömänä, kumihanskat kädessä. Reetan mielestä olin antanut periksi koronalle kun en edes yrittänyt ehostaa itseäni. ”Oon ihan hyvä näin”, totesin. ”Otetaanpas nyt niitä kuvia!”

Kuvat: Reetta E

Mielekästä tekemistä kotoiluun

tunnetila: huolestuneisuus

Jestas sentään mitä kaikkea viimeisten kahden viikon aikana on tapahtunut!

Flunssan oireet, kaikkien menojen peruminen, salikortin laittaminen tauolle, useamman viikon ruokalistan etukäteen suunnittelu ja kaupassakäynti, siirtyminen etätöihin ennalta määräämättömäksi ajaksi ja koronaviruksen räjähdysmäinen leviäminen ympäri maailmaa. Huh huh!

Oma flunssani tuli kyllä todella huonoon saumaan. En ole halunnut olla ihmisten ilmoilla ensinnäkään siksi, etten tartuttaisi omaa flunssaani kenellekään, mutta myös senkään takia, että heikentyneellä vastustuskyvyllä nappaan todennäköisesti kaikki muutkin virukset, mitkä täällä Helsingissä pyörivät.

pusero Uniqlo x Marimekko, housut M&S*, laukku Celine, korvikset LillanHelsinki*, kaulakoru Lumoava x Katri Niskanen*, nilkkurit Terhi Pölkki

Vaikka koronatiedon levittäminen ja käsihygieniasta muistuttaminen ovat hyvin tärkeitä asioita, niin uskon, että olette jokainen kuulleet niistä ihan tarpeeksi. En siis blogissani kerro miten koronan etenemistä voidaan hillitä, mutta näin puolitoista viikkoa kotona lähes neljän seinän sisässä olleena voin antaa muutaman vinkin, miten ajan saa mukavasti kulumaan.

Tässä muutama kevääseen sopiva juttu, mitä kotosalla ollessaan voi tehdä.

  • Käy vaatekaappia läpi, huolla neuleet talven jäljiltä nypyttömiksi ja korjaa mahdolliset neuleisiin tulleet reijät.
  • Pistä kirppiskasaan ne talvivaatteet, joita et käyttänyt viime talvena kertaakaan ja joista et ole ihan varma tuleeko niille jatkossakaan käyttöä.
  • Ota käyttöön kirppisappi Zadaa, jonne voit helposti laittaa tavaraa myyntiin eikä sinun tarvitse lähteä fyysisesti roudailemaan tavaroita kirppikselle.
  • Käy läpi kevätvaatteesi ja mieti, tarvitsetko kevääksi/kesäksi jotain uutta. Jos tarvitset, muista juuri lataamasi Zadaa, sekä tulossa olevat alennuspäivät (mm. Hullut päivät, 3+1 päivää…) ja kaikkien muidenkin liikkeiden verkkokaupoissa olevat tarjoukset. Fyysisesti en tällä hetkellä suosittele menemään aleostoksille ihmispaljouteen. (Tuleekohan sitä edes?)
  • Silitä vaatteet ja ne ikuisuuden silittämistä odottaneet pöytäliinat, joiden ryppyinen olemus ahdistaa jatkuvasti, vaikket niitä päivittäin näkisikään.
  • Jos sinulla on jemmakankaita, ompele vihdoin se mekko, minkä olet ajatellut tekeväsi jo neljä vuotta sitten.

  • Vaihda kukkamullat ja siirrä tarvittaessa kukat ja viherkasvit tilavampiin ruukkuihin.
  • Kokkaile sellaisia ruokia, mitä olet halunnut jo pidempään testata, mutta sinulla ei ole ollut aikaa panostaa ruoanlaittoon.
  • Jos olet hamstrannut jääkaappiin tuoreita lemppariraaka-aineitasi ja kaapit on täynnä säilykkeitä, kehitä niistä oma luottoreseptisi. Voit palata perusraaka-aineista valmistuvaan reseptiin aina kun mietit mitä ihmettä sitä tänään kokkailisi.
  • Leivo jotain hyvää!
  • Käy kävelyllä yksin, ystävän kanssa (livenä tai puhelimessa) ja nauti aurinkoisista kevätpäivistä niin pitkään kun se on mahdollista.
  • Lataa koneelle Yogaia -joogasovellus, joka tuo sadat joogatunnit kotiisi, ja joogaa sydämesi kyllyydestä.

Lukeminen, tv:n katselu, lautapelit, keskustelut ja pelkkä yhdessäolo ovat myös nyt arvossa arvaamattomassa, kun meillä kerrankin on aikaa toisillemme, eikä yhtäkkiä olekaan enää kiire juosta kaiket illat harrastuksissa ympäri kaupunkia.

Tällaisina hetkinä on myös supertärkeää muistaa sanoa kaikille läheisilleen, että arvostaa, välittää ja rakastaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti Te kaikki voitte hyvin!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Mukavuutta ja tyylikkyyttä luontoa säästäen

tunnetila: tykkäys

*Pomarin kengät saatu näkyvyyttä vastaan*

Kävin kolme vuotta sitten Pomarin tehtaalla Pärnussa, ja tuosta pressimatkasta lähtien sydämeni on sykkinyt tälle kotimaiselle superlaadukkaalle kenkäbrändille kiivaammin, kuin millekään muulle kenkävalmistajalle.

Kaikki lempikenkäni ovat tällä hetkellä Pomarin, ja sille on muitakin syitä kuin kenkien kotimaisuusaste ja lähituotanto. Pomarin kengät ovat nimittäin myös tyylikkäitä, säänkestäviä ja jalkaani uskomattoman hyvin istuvia. Lisäksi ne on valmistettu mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti.

Vain 3% maailman kengistä tehdään nykyään Euroopassa. Siksi onkin upeaa, että kaikki Pomar -jalkineet valmistetaan edelleen heidän omalla tehtaallaan Pärnussa, Virossa. Tuotanto siirrettiin Pomarkusta Viroon 90-luvun laman aikaan, sillä vaihtoehtona oli tuolloin kokonaan tuotannon lopettaminen, tai edullisemman tuotantotavan löytäminen.

Tuotannon siirtäminen Viroon kannatti, sillä Pomar porskuttaa edelleen upeiden tuotteidensa kanssa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, mm. Japanissa asti! Ja sama tehdas Pärnussa on toiminnassa edelleen.

neule Jungle Folk, silkkimekko Custom Made (Zadaa)*, huivi Balmuir*, silmälasit Monkey Glasses*, korvikset* ja sormus LillanHelsinki, kengät Pomar*

Tuotantoketjun eettisyyttä kontrolloidaan hyvin tarkasti Pomarin tehtaalla esimerkiksi työolojen muodossa, mutta myös materiaalivalinnoissa Pomarilla ollaan tarkkoja.

Esimerkiksi Pomarin useissa kengissään käyttämä TERRACARE® nahka on ympäristöystävällisintä nahkaa, mitä teolliseen kengänvalmistukseen on saatavilla.

Vahaviimeistelty TERRACARE® nahka on parkittu luontoa säästäen. Nahan valmistaja, Pomarin pitkäaikainen yhteistyökumppani, saksalainen Lederfabrik Josef Heinen, on sitoutunut eläinten hyvinvointiin ja ekologisten parkitsemistapojen kehittämiseen.

TERRACARE® nahan valmistukseen on käytetty mm. mahdollisimman vähän vettä ja kemikaaleja. Nahan käsittelyyn käytetty sähkö on itse tuotettua uusiutuvaa energiaa ja tuotannossa syntyvän jätteen kierrätys on viety huippuunsa.

Kaikki Pomarin TERRACARE® nahasta valmistamat kengät ovat ruskeita. Nahan pinnassa ei siis ole paksua maalikerrosta, vaan viimeistely on tehty vahalla. TERRACARE® nahan ominaisuuksiin kuuluu luonnollinen eläväpintaisuus sekä kaksivärisyys, sillä nahan parkituksessa on pyritty säilyttämään luonnollinen ilme ja hengittävyysominaisuudet.

Kenkiin käytettävä raakavuota hankitaan Saksasta sopimusviljelijöiltä ja se on ruokatuotannon sivutuotteena syntyvää. Jokainen vuota voidaan jäljittää tilalle, jossa eläin on kasvatettu.

Löydät täältä Pomarin kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat TERRACARE® -tuotteet. Omat lempparini, siis nämä kuvissa näkyvät AAVAt, ovat juuri nyt myös hyvässä alennuksessa. Lämmin suositus, jos kokoasi vielä löytyy! Kengät istuivat jalkaan täydellisesti heti ensimmäisstä käyttökerrasta, eikä minkäänlaista sisäänajoa tarvinnut tehdä.

Voit muuten katsoa alla olevasta videosta, miten AAVA-kenkäni valmistuvat suunnittelupöydältä valmiiksi tuotteeksi asti. Huomionarvoista videolla on se, että lähes jokainen vaihe tehdään käsityönä. Parempaa ei voisi olla!

Kuvat minusta: Iina / MouMou

Ale- ja muutoshommia

tunnetila: jännitys

Tänään se sitten on, helmikuun ensimmäinen arkipäivä. Ja koko (nelipäiväinen, HURRAA!) työviikko on buukattu täyteen palavereja uuden työn tiimoilta. Jännittävää, ja ihan hirmuisen inspiroivaa!

Uusi työ vaatii myös vähän uutta ilmettä (siis ei oikeasti vaadi, mutta henkisesti tekee hyvää vähän tuulettaa myös ulkoista olemusta muutosten tuulten puhaltaessa), joten kävin aleostoksilla.

Huomaatte kuvista varmaankin ensimmäisenä uudet housuni, jotka ovat minulta niin suurta revittelyä, etten muista milloin olisin hypännyt näin reilusti oman turvallisuusalueeni ulkopuolelle. Tässä ne kuitenkin ovat, kotimaisen Voglian -50% alerekistä löytyneet harmaat ruutulevarit!

Tykkään housuista tosi paljon, mutta sitten taas välillä katson itseäni peilistä ja mietin, katseleeko minua takaisin klovni, vai olenko se todellakin minä.

neule ja laukku Filippa K, huivi Balmuir*, housut Voglia, kengät Pomar*, sormukset LillanHelsinki

Voglian alennusmyynnistä tekemieni löytöjen lisäksi ostin Filippa K:n alesta hyvin simppelin ja klassisen mustan ohuen merinovillaneuleen, sekä niin ikää kuvissa näkyvän norsunluunvärisen pikkulaukun.

Pakko muuten todeta, etten ymmärrä monien brändien nykyisiä kokoluokituksia ollenkaan. Kiertelin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kaupungilla, ja sovittelin vaikka mitä alejuttuja. Ostin mm. kaksi neuletta ja t-paidan, ja niissä kaikissa minulle paras koko oli XL!

Tämäkin kuvien FilippaK:n neule on kooltaan XL. Myös S-koko mahtui neuleesta minulle, mutta kaikista parhaalta päälläni näytti koko XL.

Ennen oli niin helppoa, kun pystyi marssimaan sovituskoppiin jokaisesta vaatteesta mukana vain yksi koko. Nyt sovitin tätäkin neuletta neljässä koossa, ja vasta viimeinen tuntui päällä parhaalta. Ihan valtavan työlästä löytää itselle juuri se oikea vaate!

Mainitsin postauksessa aikaisemmin, että minun tekee mieleni vähän tuulettaa ulkoista olemustani. Minulla on ensi viikolla kampaaja, ja arvatkaapa mitä harkitsen? Otsista!

Minulla on ollut viimeksi kunnollinen otsatukka joskus ala-asteella, olisikohan ollut viidennellä luokalla… Parikymmentä vuotta sitten kokeilin kevyttä sivuotsista, ja tykkäsin kyllä siitä kovasti. Olin vaan niin laiska käymään kampaajalla, että eipä aikaakaan, kun otsis oli kasvanut pois.

Nyt kun hiukseni ovat lyhyet, eikä niistä enää pitkiä näytä saavan, käyn kampaajalla useammin kuin ennen. Nyt voisi siis olla otsiksen aika.

Mitä sanotte? Onko Teillä otsatukka? Tykkäättekö, vai meneekö siihen hermot? Luulen, että muuttuisin otsiksella hyvin eri näköiseksi. Ja sitten kun laittaisin jalkaani nämä ruutuhousut, niin saisin kuljeskella kaikkialla ihan incognitona. Hih, olisipa jännittävää, jos yhtäkkiä kukaan ei tunnistaisi minua!

Kuvat: Vilma

Eniten ahdistaa keskeneräisyys

tunnetila: pohdiskelu

Siitä lähtien, kun ilmoittaa töräytin blogini lopettamisesta, olen mietinyt asiaa joka päivä lähes aamusta iltaan. Olen kirjoittanut ylös listauksia bloggaamisen hyvistä ja huonoista puolista, ja olen punninnut asioita varmasti jokaiselta kantilta. Olen miettinyt mitä hyvää tai huonoa blogini lopettaminen toisi elämääni.

Pähkäilyjen myötä olen todennut, että blogi ja sen kautta tapaamani uudet ihmiset, sekä blogiin liittyvät tapahtumat ja tilaisuudet, ovat minulle henkireikiä, jotka tekevät arjestani mielekkäämpää ja vaihtelevampaa. Ne ilahduttavat ja inspiroivat minua. Ne ovat minulle mukavaa puuhaa arjen muun puurtamisen oheen. En millään haluaisi luopua tästä sisällöstä elämässäni.

Mikä sitten bloggaamisessa rasittaa? Miksi edes ajattelin lopettavani? Bloggaamisessa minua ahdistaa eniten ITSE ITSELLENI asettamani paineet. Koen, että minun täytyy tuottaa sisältöä blogiini säännöllisesta ja aktiivisesti, vaikka oikeasti mitään pakkoa ei ole. Luon itse itselleni julkaisuaikataulun, josta stressaan.

neuletakki Grana, t-paita* ja housut* Marks&Spencer, kengät Terhi Pölkki

Haluan kirjoittaa blogissa kaikista tekemistäni matkoista ja testiin saamistani hyvistä kosmetiikkatuotteista, mutta realiteetit, eli kirjoittamiseen jäävä aika arjessa, tulee vastaan. Otan kyllä reissussa kuvia ja kuvaan kotona testaamaani kosmetiikkaa, mutta sitten en ehdikään kirjoittaa artikkeleihin tekstejä.

Matka- ja kosmetiikkapostaukset ovat hyvin työläitä tehdä. Postauksien tarkoituksena on antaa vinkkejä ja uutta infoa, kertoa paikoista tai tuotteista oman kokemuksen kautta, mutta niitä tehdessä täytyy myös googlailla ahkerasti ja etsiä tietoja kaupunkien historiasta tai kosmetiikkatuotteiden sisältämistä raaka-aineista. Faktat tulee olla kunnossa, mutta silti näkökulma on oltava jotain muuta, kuin pelkkä tuote-esittely tai pätkä matkaoppaasta.

Minulla on tällä hetkellä blogini luonnoksissa 72 keskeneräistä artikkelia. Vanhin kirjoittamatta jäänyt reissupostaus on vuodelta 2013. Postauksessa on kuvat ja kaikki, mutta reissuvinkit Washingtoniin on silti jäänyt antamatta. Washington, Hongkong, Macao, Gdansk, Granada, La Herradura… Keskeneräisten postausten to do -lista on älyttömän pitkä, ja tuntuu, että ahdistun ja muserrun niiden alle, kun vain ajattelenkin niitä.

Toinen asia minkä olen todennut painavan mieltä, on blogiin käyttämäni raha. Blogini kaapattiin muutama vuosi sitten, ja tuosta kaameasta kokemuksesta viisastuneena palkkasin itselleni apua blogin ylläpitoon. Vaikka kuukausittain maksamani summa blogin toimivuudesta ja hyvästä blogialustasta on ollut pieni (n. 75€/kk), tekee se vuodessa silti 900€.

Toki lähes kaikki harrastukset maksavat, mutta silti tuon summan maksaminen on aiheuttanut minulle fiiliksen, että minun on pakko kirjoittaa ahkerasti kun kerran maksan tästä ilosta. Pakko ei ole hyvä lähtökohta millekään, joten päätimme nyt tehdä helmikuun lopussa pieniä muutoksia blogini sijainnin ja ylläpidon suhteen. En tiedä tuleeko tuo vaikuttamaan blogini ulkoasuun tai muihin juttuihin, mutta se selviää helmikuun lopussa.

Toinen päätös minkä tein, on se, että poistan blogistani ihan kaikki vanhat postausaihiot, ja elän tästä eteenpäin hetkessä. En tule kuitenkaan koskaan kirjoittamaan loppuun noita yli seitsemääkymmentä vanhaa postausta, joten heippa vaan, poistan ne kaikki kummittelemasta taakkana harteillani.

Blogiin liittyvien positiivisten ja negatiivisten asioiden kanssa painiessani olen ollut myös yhteydessä bloggaajakollegoihini. Laitoin viestiä mm. eräälle kaverilleni, joka lopetti todella suositun bloginsa muutama vuosi sitten. Laitoin hänelle itkunsekaisen viestin: ”Päätin lopettaa blogini, mutta nyt saan itkukohtauksia ja tuntuu että kuristun. Miten tästä kammottavasta olosta voi selvitä? Miten sä selvisit?”

Ystäväni vastasi: ”Mulle ei tullut silloin tuota fiilistä. Blogin kirjoittaminen oli tuntunut jo niin pitkään merkityksettömältä, että lopettaminen tuntui oikealta ja helpolta.” Päättelin vastauksesta sen, että minun aikani ei ole vielä lopettaa. Jos saan lopettamispäätöksellä aikaan hyperventiloinnin enkä mieltä vapauttavaa euforista tilaa, siihen täytyy olla joku syy.

Toinen bloggaava ystäväni laittoi minulle viestiä: ”Oon itekin harkinnut monesti blogin lopettamista, mutta aina peräännyn. Meidän on parempi hyväksyä kohtalomme bloggaajina.”

Niin kai se sitten on. Kerran bloggaaja, aina bloggaaja.

Kuvat Nadja / Are You Feeling Fashionable