Browsing Category

muoti

Vahingossa suoritettu tavoitelista

tunnetila: ilo

En tiedä onko se pian lopuillaan oleva raskas työprojekti, lähestyvä joulu, vai tiedossa oleva ihanan pitkä joululoma, mutta olen nykyään koko ajan tosi hyvällä tuulella.

Kirjoitin viime viikolla, että mieleni on tällä hetkellä rauhallinen. Ehkä rauhallisempi kuin moneen vuoteen. Nukun kymmenen tunnin yöunia. Syön joka päivä karkkia vailla huonoa omatuntoa. En stressaa, vaikka älykelloni lähettää minulle tämän tästä ”Nina, minulla on sinua ikävä!” -viestejä.

Olen ihan zen sen kanssa, että tämän syksyn elämäni on ollut niin täynnä töitä, että liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat saaneet jäädä. Kyllä sitä ehtii palata ruotuun, eli trenaamaan ja syömään järkevästi, vähän myöhemminkin. Nyt on selvästi ollut herkkujen ja loikoilun aika.

Armollisuus itseä kohtaan on tärkein oppi, minkä elämässä voi oppia. Jos työ on suoritamista, vapaa-ajalla täytyy kuunnella kehoa ja antaa sille mitä se haluaa. On ihan ok katkaista salijäsenyys muutamaksi kuukaudeksi (tai vuodeksi) jos siltä tuntuu. Stressi, sekä suorittaminen töissä ja vapaa-ajalla, voi muuten käydä vaaralliseksi, ja uupumus alkaa kolkutella oven takana.

Rauhalliset kävelylenkit, salmiakki, saunailta lauantaisin, kofeiiniton tee, iloa tuottavat tv-sarjat, joulukaupat ja joululahjaostokset, sekä lasillinen punaviiniä silloin tällöin. Niistä on nyt hyvä arkeni tehty. Kiireen keskellä jokainen pienikin mukava asia ilahduttaa.

takki Voglia*, pipo Samuji, kashmirhuivi H&M*, saappaat Pomar*, heijastin saatu lahjaksi ihanalta blogini lukijalta <3

Yksi todella paljon iloa aiheuttanut juttu, jonka hetki sitten puhelimeni kätköistä löysin, on vuoden vaihteessa tekemäni tavoitelista tälle vuodelle. En edes muistanut tehneeni tavoitelistaa, mutta kun sen löysin, niin ilahduin valtavasti.

Tavoitelistassani (laadittu 1.1.2020) luki seuraavat asiat: 1. nelipäiväinen työviikko, 2. uusi työ vanhan tilalle, 3. blogin lopettaminen, 4. vähintään 100 tavaraa kirppikselle ja 5. pienemmän asunnon etsiminen.

Helmikuun alusta aloitin nelipäiväisen työviikon ja vaihdoin samalla työtä. Kaksi ensimmäistä tavoitetta siis suoritettu heti vuoden alussa. Aika mahtavaa!

Tammikuun alussa ilmoitin myös lopettavani blogini. Noh, täällä sitä edelleen kirjoitellaan, eli lopettamispäätöksessä en pysynyt. Olen kuitenkin vähentänyt reilusti postaustahtiani, ja kirjoitan vain silloin, kun hyvältä tuntuu.

Kolmoskohta on siis muuttunut lopettamisesta postaustahdin hidastamiseen, ja se on ollut erinomainen päätös. Eli ei radikaalia lopettamista, vain juuri tuota aikaisemmin puhumaani armollisuutta itseä kohtaan, ja omien tarpeiden kuuntelemista.

Neloskohta, tavaraa kirppikselle, toteutui heinä-elokuun vaihteessa, kun päätimme toteuttaa myös listalta kohdan viisi, eli muutimme pienempään asuntoon. Näitä kahta tavoitetta en edes muistanut, sillä muutto ei ollut aktiivisesti mielessämme missään muodossa, mutta niin sitä vaan elämä heittää joskus eteen niitä juttuja, joista sattuu haaveilemaan. Kuten esimerkiksi uuden ihanan asunnon!


Vaikka vuosi 2020 on ollut isolta osin totaalisen perseestä maailmanlaajuisen epidemian vuoksi, niin ilokseni voin todeta sen olleen minulle myös hyvien muutosten vuosi.

Vuosi 2020 on puolentoista kuukauden päästä ohi. Mitähän tavoitteita sitä keksisi vuodelle 2021? Näin suuria tavoitteita, mitä vuodelle 2020 tein, en varmasti tule haluamaan.

Toivottavasti vuosi 2021 olisi seesteisempi kuin kulunut vuosi. Toivon myös sydämestäni, että koko maailmaa hallinneet tartuntataudit jättävät meidät rauhaan, ja että tuleva vuosi sisältäisi enemmän perheen ja rakkaiden kanssa vietettyä aikaa.

Onko vuosi 2020 ollut teille koronasta tulleen ahdistuksen sävyttämä, vai onko vuosi tuonut elämäänne myös jotain positiivista?

Rauhallisempi mieli

tunnetila: tyytyväisyys

Kieriskelin alkusyksystä syvissä vesissä oman osaamiseni kanssa. Olin mukana uudessa projektissa, ja läsnä oli koko ajan tunne siitä, etten osaa yhtään mitään. Turhautti ja hävetti. Koko muu tiimi oli täynnä timanttisia osaajia. Olin varma, että he pohtivat keskenään, miksi minut on valittu projektiin mukaan sekoilemaan.

Aloin suorittaa ihan hemmetisti. Tein 50 tuntisia työviikkoja, ja silti tuntui, etten tee tarpeeksi. Nukuin huonosti. Vietin kaiken vapaa-aikani työpuhelin kädessä ja stressasin heti, jos ihmiset eivät välittömästi vastanneet viesteihini tai puheluihini. Ihan kuin se, etten saa jotain ihmistä kiinni, olisi minun syyni.

Aika kului ja projekti eteni. Kuin huomaamatta aloin osata vähän enemmän ja stressata vähemmän. Sain kiitosta tekemästäni työstä, ja se toi kaivattua itsevarmuutta. Kiiteltiin minua toki aiemminkin, mutta silloin en osannut ottaa kiitosta vastaan. Ajattelin, että mukavat kollegani vain tsemppaavat minua kiitoksilla, vaikka näkevät, etten osaa mitään.

takki KappAhl*, huivi Balmuir*, mekko Miia Halmesmaa* (osa kaupallista yhteistyötä Weecos-lähettiläänä), laukku Marc Jacobs, korut Lillan Helsinki (korvikset saatu), sukat Helsingin Villasukkatehdas*, kengät Blue On Blue*

Nyt syksyn projektia on jäljellä kolmisen viikkoa, ja olo on ihan erilainen, mitä se on ollut aikaisemmin. Olen rauhallisempi, tyytyväisempi, itsevarmempi ja rohkeampi kuin aikoihin.

Olen oppinut näiden kuukausien aikana valtavasti uutta. Olen kehittynyt työssäni ja tiedän paremmin, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Niin kliseistä kuin se onkin, niin kaikki kehitys todellakin tapahtuu oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tuo täytyisi aina muistaa, kun sinulle tarjotaan mahdollisuutta johonkin uuteen.

Tiedän, että tulevat kolme viikkoa tulevat olemaan hektisiä, ja näin korona-aikaan mitä tahansa voi vielä sattua ja tapahtua. Olen kuitenkin syksyn aikana saanut taas nähdä sen, että asioilla on tapana järjestyä.

Haasteita tulee eteen, se on varmaa, mutta kun ei turhaan panikoi kaiken tekemisen kanssa, niin haasteiden taklaaminen onnistuu helpommin. Ja jos joku homma ei onnistu, niin se on vain elämää. Ei elämässä kaikki kuitenkaan onnistu kuten on suunniteltu.

Mitä Teidän syksyynne kuuluu? Olisi mukava kuulla kuulumisia!

Kuvat: Vilma

Unelias päivä

tunnetila: väsymys

Perjantaiaamu, kello 7.30.

Ihanaa, ei tarvitse vielä nousta, sillä tänään on perjantai ja vapaapäivä! Tänään on aikaa heräillä rauhassa, käydä kaupungilla hoitamassa asioita ja syödä jossain kivassa paikassa lounasta. Lounaan jälkeen voisin käydä jossain jälkkärilläkin. Iltapäivällä paneudun hetkeksi blogin pariin, ja illalla on vielä tiedossa treffit työporukan kanssa. Niin kiva päivä tulossa! Taidan vielä nukkua vähän, kun ei ole pakko herätä näin aikaisin.

Kello 9.30

Hyvänen aika miten paljon kello on! Kuinka mä nyt näin pitkään nukuin? Nyt täytyy nousta aamupalan tekoon. Taidan syödä aamiaisen olohuoneessa, että pääsen pehmeälle sohvalle. Hmm, mitenkäs mua vielä näin väsyttää? Käynpä tähän vähän pitkäkseni, kun tuo tee tuossa vielä hautuu.

Kello 11

Ei hemmetti, nukahdinko mä taas?! Huh, aika tujuksi ehti tämä tee hautua yli tunnissa, ja ihan kylmääkin tämä jo on. Miten mua väsyttää nyt koko ajan näin paljon? Kohta täytyisi lähteä asioille, enkä ole vielä aamiasta saanut syötyä. Jos mä vaikka lukisin vähän, kun en muutakaan jaksa tehdä.

huppari Marimekko (Zadaa), mekko KappAhl*, korvikset Arena CPH (Zadaa), reppu Lilian Urquieta, sandaalit Ancient Greek Sandals (Zadaa)

Kello 14

(Herään sohvalta mieheltäni tulevaan tekstiviestiin.) Mitä hei nyt oikeesti? Mikä mua oiken vaivaa? Miksi mä vaan nukun koko ajan? Nälkäkin on, mutten jaksa lähteä ulos lounaalle. Kaikki päivän asiatkin on jääneet hoitamatta. Postissa piti käydä ja vaikka missä. Nyt mä ryhdistäydyn ja teen makaroonilaatikkoa. Se on tehokasta ruoanlaittoa, sillä samasta satsista syödään huomennakin. Pakko saada jotain järkevää aikaiseksi.

Kello 16

Jes, sainpas tehtyä ruokaa ja hyvää tuli. Nyt voisin kyllä ottaa pienen ruokalevon. Paitsi ai hemmetti, mun täytyy olla tunnin päästä tapaamassa työkavereita! Nyt kyllä väsyttää niin paljon, etten mä oikeasti voi mennä yhtään minnekään. Pakko perua treffit, vaikka olisi ollut tosi kiva nähdä uutta tiimiä myös vapaa-ajalla.

Siihen se sitten meni, vapaapäiväni pelkkään nukkumiseen. Ai että harmittaa! Mutta arvatkaa mikä harmittaa eniten? No se, että edes harmittelen tuota. Se, että ajattelen jotenkin hukanneeni nyt tämän päivän.

Päivä on mielestäni mennyt heti hukkaan, jos en ole ollut tuottelias, hoitanut asioita tai tehnyt paljon juttuja. Niin sanotusti ”ottanut kaikkea irti” vapaapäivästä.

Kuten fiksut ihmiset samaa aihetta liippaavaan IG Storyyni tänään kommentoivat, niin aina ei todellakaan tarvitse jaksaa tehdä yhtään mitään. ”Omaa kroppa pitää kuunnella ja se kertoo sulle nyt että lepää.” ”Voispa vaan kellahtaa sohvalle! Ihana mahis!” ”Sielu, keho ja mieli kaipaa lepoa.” ”Voi kun mäkin pääsisin rauhassa pötköttelemään ilman häiriötekijöitä!”

Olen luullut oppineeni ottamaan rennosti ja olemaan tekemättä mitään jos siltä tuntuu, mutta jotenkin nyt, kun mieli olisi halunnut tehdä ihan muuta kuin kroppa, tuon tekemättömyyden ja ”laiskottelun” hyväksyminen on paljon vaikeampaa.

Toivottavasti koko päivän lepo on nyt tehnyt tehtävänsä, ja olen huomenna täynnä uutta energiaa. Ihanaa viikonloppua Teille kaikille! Kuunnelkaa kehoanne, ja touhuilkaa viikonloppuna sen toiveiden mukaan!

Kuvat: Vilma

Ihana mekko, mutta missä sitä käyttäisi?

tunnetila: ihastus

Tiedättekö sen dilemman, kun ostaa itselleen jonkun oikein ihanan vaatteen ja haluaisi käyttää sitä koko ajan, mutta sitten taas toisaalta ei tiedä yhtään, missä kyseistä vaatetta oikeasti käyttäisi? Noh, minulle on käynyt niin tämän hálon upean mekon kanssa.

Reidar Kaftan Dress on superkaunis, ja päällä maailman mukavinta, keveintä ja pehmeintä viskoosia. Haluaisin käyttää sitä joka päivä, ihan vaikka vain kotona. ”Pikkasen kallis kotiasu”, totesi mieheni, kun sanoin haluavani laittaa mekon päälle ihan tavallisena koti-iltana.

Kotiasuksi mekko on toki vähän turhan ylellinen, eikä sitä sellaisenaan oikein toimistollekaan viitsisi laittaa. Mutta sitten taas toisaalta, kuinka usein minulla on niin hienoja juhlia, joihin tuo mekko olisi sopiva vaate? Onko ihan typerää ostaa jotain näin kaunista, mutta säilyttää vaatetta kaapissa odottamassa ”niitä oikeita” juhlia monta vuotta?

mekko hálo, korvikset Oikku Design*, sandaalit Ancient Greek Sandals

Pähkäilin kaftaanimekon käyttöä pitkään, ja pukeuduin siihen välillä kotona ihan vain siksi, koska se on niin upea, enkä keksinyt mitään muutakaan paikkaa käyttää sitä. Kunnes eilen sen tajusin: mekkoahan voi käyttää syksyllä lähes missä vaan!

Mekon alle voi vetäistä sukkahousut ja jalkaan laittaa maiharit. Säiden edelleen viilentyessä kaftaanin alle voi pukea kapeat nahkahousut, ja vaikka poolon. Tai sitten mekon päälle voi heittää muhkean neuleen tai paksun villatakin.

Mekko voi olla kepeä kesäinen rantavaate, juhla-asu korkkareiden kanssa, tai vaikkapa rento toimistoasu, kunhan sen vain asustaa oikein. Saas nähdä uskallanko ottaa mielessäni juhliin tarkoitetun mekon arkiseen työkäyttöön.

Laitan blogiin ehdottomasti kuvia, jos asu päätyy arkikäyttöön. Nyt fiilistelen mekkoa nässä upeissa merellisissä maisemissa, joissa kävimme mieheni kanssa kesälomareissulla.

Osaisitteko Te käyttää näin juhlavaa, tai ehkä enemmänkin näyttävää, suorastaan taideteosmaista vaatetta arjessa? Mekon kuosi on siis alunperin taiteilija Reidar Särestöniemen teoksesta Talvipäivän kajo. Tuntuu todella spesiaalilta pukeutua suomalaiseen taiteeseen!

Pienistä koruista isoksi iloksi

tunnetila: ilo

Kesän 2019 koruhitti oli suomalaisen Kalevala korun vaneriset Kuutar-korvikset. Ohuesta vanerista leikatut kevyet Kuuttaret oli maalattu kirkkailla kesäisillä väreillä, ja ne saivat kauneudellaan ihmiset hurmokseen. Rajoitettu erä vanerikorviksia myytiin loppuun muutamassa hetkessä.

Korvisten saama suosio yllätti valmistajan täysin, ja valtava määrä puisista Kuuttarista kiinnostuneita asiakkaita jäi ilman suosikkikorviksiaan. Korvisten suosiosta ilahtuneena Kalevala koru päätti tuoda myös tänä kesänä myyntiin vastaavan Kuutar -erikoismalliston uusissa väreissä.

Toissa viikon tiistaina Kalevala koru kertoi Instagramissaan, että uusi rajoitettu erä vaneri-Kuuttaria julkaistaan pian. Torstaina seurasi uusi viesti, jossa kerrottiin lanseerauksen tapahtuneen torstaiaamuna, ja että myös tällä kertaa korvikset oli myyty välittömästi loppuun Kalevala korun verkkokaupasta. Helsingissä Espan liikkeessä olisi vielä kaikkia neljää väriä saatavilla.

Loppuunmyynti-ilmoitukseen tuli hetkessä satakunta viestiä ihmisiltä, joista osa juhli onneaan ja kertoi saaneensa ostettua itselleen upeat korvikset, mutta suurin osa viestin jättäneistä kertoi pettyneenä jääneensä ilman vanerisia Kuutar-korviksia.

pellavamekko R-collection, korvikset Kalevala koru, laukku Marimekko/DIY/Zadaa, sandaalit Ancient Greek/Zadaa

Jostain syystä aloin lukea ihmisten julkaisuun jättämiä kommentteja, ja pian katseeni pysähtyi erääseen kirjoitukseen. Kommentti oli kirjoitettu englanniksi, ja kirjoittaja kertoi jääneensä ilman korviksia jo toistamiseen. Myös viime kesänä hän oli yrittänyt saada korviksia itselleen siinä onnistumatta.

Klikkasin itseni kommentoijan profiiliin, ja totesin naisen olevan perulainen, ja asuvan nykyisin Suomessa. Minulle tuli vahva tunne, että haluan auttaa kyseistä henkilöä. Jos upean värikkäästä perulaiskulttuurista lähtöisin oleva ihminen ihastuu ikihyviksi suomalaiseen muotoiluun, niin kyllähän hänelle täytyy Kuutar-korvikset saada!

Laitoin naiselle Instassa yksityisviestiä ja kerroin, että asun Helsingissä ja voin hyvin käydä ostamassa hänelle vaneri-Kuuttaret jos hänen suosikkiväriään on vielä liikkeessä saatavilla. Vähän jännitti miten hän suhtautuisi viestiini.

Ei mennyt kuin pieni hetki, kun sain vastauksen. Lindan viesti oli niin täynnä suurta iloa ja hämmennystä, että minua nauratti. Tiesin, että olin tehnyt oikean ratkaisun tarjotessani hänelle apuani.

Seuraavana päivänä marssin Kalevala korun liikkeeseen ja ilokseni totesin, että molempia Lindan suosikkivärejä oli vielä muutama pari jäljellä. Lähetin hänelle kuvan korviksista, ja lopulta Lindan valinta osui turkooseihin Kuutar-korviksiin.

Korvakoruja sai ostaa rajoitetun määrän, eli kaksi paria/hlö, joten täydellisenä heräteostoksena ostin samalla parin myös itselleni. Hupsis! Omat korvikseni valitsin tietysti mustina (kuvissa).

Ette arvaa miten suurta iloa tällainen pieni auttamisen teko on minulle tuonut! Olemme vaihtaneet Lindan kanssa aiheen tiimoilta (ja vähän muustakin) useita kymmeniä viestejä, ja minusta tuntuu, että olen saanut uuden perulaisen Instagram-ystävän!

Tulin myös ihan valtavan iloiseksi saadessani Lindalta kuvan, jossa hänellä oli uudet korvikset korvissa, ja hän näytti superonnelliselta.

Auttakaa ihmiset toisianne, ilahduttakaa ja tehkää hyviä tekoja! Tuttu tai tuntematon, ei sen väliä, kunhan joku ilahtuu. Minua nauratti Kalevala korun liikkeellä, kun myyjätär ihasteli minun olevan todellinen ystävä, kun tulin ostamaan korut ystävälleni. Hih, en kehdannut kertoa hänelle, että en itse asiassa edes tunne henkilöä, jolle korviksia tulin ostamaan!

Kurkatkaa vielä Lindan kirjoittama kuvateksti, jonka hän kirjoitti IG-tililleen kun hän esitteli siellä juuri postissa saamansa korvikset. Voitte uskoa, että minulle tuli melkein itku, kun huomasin miten kauniisti Linda oli kirjoittanut.

Ihanaa alkanutta juhannusviikkoa kaikille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe