Browsing Category

muoti

Ylpeä suomalainen

tunnetila: tyytyväisyys

Terkkuja lopen uupuneelta! On se vaan niin, että jos en saa olla viikonloppuna edes yhtä kokonaista päivää rauhassa kotona, niin herranen aika miten olen väsyksissä!

Saimme lauantaiaamuna vieraita Jenkeistä. Lisäksi saimme yhden bonusvieraan, eli heidän ranskalaisen ystävänsä, jota emme olleet aikaisemmin tavanneet. Viikonloppu oli ihan älyttömän kiva, ja vieraamme rakastivat kaikkea mitä heille esittelimme.

Ruoista etenkin karjalanpiirakat, pistaasipulla ja Social Burgerjointin hampurilaiset olivat hittituotteita. Löylyä ja avannossa dippaamista rakastettiin niin paljon, että lukuisien sauna-uinti-sauna-uinti -kierrosten jälkeen mukaan lähti matkamuistoksi kasa Löyly-t-paitoja ja kangaskassi.

college Arela, hame Grana, korvikset Nouki,
laukku Marimekko* (saatu Zadaa-kamppiksesta ja tuunattu itse),
kengät Terhi Pölkki

Löyly-keikkamme kruunasi kanssamme saunomassa ollut oma Hollywood-tähtemme, toinen paikan omistajista, Jasper Pääkkönen. Kerroimme ystävillemme kuka Jasper on, ja rohkein heistä innostui jututtamaan Pääkköstä.

Pääkkönen hoiti tilanteen täydellisesti. Hän otti vieraamme huomioon, keskusteli kohteliaasti ja tuli vielä myöhemmin kysymään mitä vieraamme pitivät saunomiskokemuksesta.

Vieraamme eivät olleet uskoa silmiään, että Suomessa julkisuuden henkilöt istuvat kanssamme saunassa samalla lauteella, ja he saavat olla rauhassa fanilaumoilta.

Tapaamisesta jäi todella hyvä fiilis, ja olin superiloinen että ystävämme saivat kokea saunan ja uimisen lisäksi Jasper Pääkkösen ystävällisyyden. Ihan mieletön juttu!

Vieraamme matkustivat eilen Rovaniemelle, jossa heitä odottaa laskettelua (ensimmäistä kertaa ikinä), parin yön yöpyminen lasikattoisessa ”iglussa”, husky-ajelu, joulupukin ja porojen tapaaminen, Muumi-aiheinen lumilinna jne. Toivon että he pääsevät näkemään myös revontulet, mieluiten omasta sängystä omassa iglussa.

Toivottavasti matkasta tulee heille niin ikimuistoinen, mitä he ovat unelmiensa reissulta toivoneet. Ainakin ensimmäinen viikonloppu Helsingissä oli aika täydellinen.

Amerikkalaiset ystävämme ovat saaneet tältä reissulta jo paljon, mutta niin olen saanut minäkin. Yhteisten kokemusten lisäksi olen nimittäin saanut elämääni uuden upean ihmisen.

Ystävieni ranskalaisella ystävällä ja minulla on hyvin paljon yhteistä. Hän opiskelee nimittäin muotialalla, ja on tehnyt työharjoittelunsa Ranskassa Diorilla ja Jenkeissä Vera Wangilla. Voi että meillä oli niin paljon juteltavaa muodista!

Esittelin hänelle suomalaisia muotibrändejä, ja harmitti valtavasti kun en ehtinyt viedä häntä kaupungille kiertelemään. Sovimme kuitenkin, että kun hän seuraavan kerran tulee Helsinkiin, esittelen hänelle kaikki suomalaiset brändit joista pidän.

Vaikka arvostan suomalaista muotoilua ja kotimaisia brändejä valtavasti jo ihan jokapäiväisessä arjessani, niin vasta silloin, kun niitä pääsee ylpeydellä esittelemään ulkomaalaisille, oikeasti ymmärtää, miten älyttömän upeita juttuja täällä tehdään.

Ystävämme tulevat huomenna takaisin Rovaniemeltä. Toivottavasti heillä on mennyt Rovaniemellä kaikki hyvin, ja he ovat valmiita jatkamaan Helsingin tutkimista. Minä otan tässä välissä joka päivä ansaitut päikkärit, ja kerään voimia viikon loppurutistukseen!

Kuvat: Vilma

Kevätuutta kirppikseltä

tunnetila: ilo

”Mitä kaikkea ostit Gdanskista?” ”En mitään. Tai no, lentokentällä huomattiin että meille oli jäämässä zlotyja, joten ostin niillä rahoilla puolalaista luonnoskosmetiikkaa; puhdistusvaahdon ja seerumin.” ”Häh, kyllähän sä saat nykyään jo ostaa kaikkea?! Eikös se ostolakko ollut vaan viime vuoden?”

Olen käynyt yllä olevan keskustelun kuluneen viikon aikana aika monta kertaa. Seuraava kysymys onkin sitten ollut Gdanskin shoppailumahdollisuudet. ”Eikö siellä ollut mitään ostettavaa?”

Gdanskin vanha kaupunki ei tosiaan ollut mikään shoppailijan mekka. Entiseltä pääkadulta suurin osa liikkeistä oli lähtenyt pois, ja tilalla oli ravintoloita ja hotelleja. Suurin kauppojen keskittymä oli hieman vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitseva kauppakeskus Forum Gdansk, joka oli ehkä hienoin kaupakeskus missä olen koskaan käynyt!

pusero H&M (second hand), housut Marks&Spencer*,
korvikset Pernile Corydon, laukku MCM (second hand, Zadaa,
laukusta saatu alennusta kamppanjan myötä, osa maksettu itse), kengät Agile

Uuden kauppakeskuksen sisällä mm. kasvoi puita ja sen halki kulki joki. Kauppakeskus oli suuri, moderni ja upean valoisa. Tykkäsin rakennuksen arkkitehtuurista tosi paljon.

Tarjolla oli liikkeitä Zarasta & Other Storiesiin ja MACista Massimo Duttiin. Mukana oli myös kiinnostavia puolalaisia liikkeitä, esimerkiksi laadukkaita nahkakenkiä myyvä APIA.

Kiertelin muutamissa liikkeessä kauppakeskuksessa ja sen ulkopuolella (löysin sattumalta mm. puolalaisten suunnittelijoiden pienen butiikin jonka nimeä en nyt valitettavasti muista), mutta eteeni ei tullut mitään mitä olisin tarvinnut.

Huomatkaa muuten jos Gdanskiin suuntaatte, että Gdanskissa kaupat on kiinni sunnuntaisin. Vuoden 2019 alusta astui voimaan uusi laki, joka pitää liikkeet kiinni kaikkina muina, paitsi kuukauden viimeisinä sunnuntaina tai tiettyinä pyhäpäiviä.



En siis ostanut Gdanskista mitään, mutta kuten kuvista näkyy, vaatekaappiini on löytänyt tiensä pari uutta kivaa juttua.

Kävin pari viikkoa sitten Iinan luona brunssilla, ja brunssin lopuksi pääsin penkomaan Iinan kirppikselle menossa olevia vaatteita. Löysin kirppiskassista superhyvät nahkahousut ja kuvien puseron.

Valkoinen puuvillapusero on leikkaukseltaan hyvin kesäinen ja kevyt, ja lyhyen kietaisumallinsa vuoksi se sopii kauniisti korkeavyötäröisten housujen kaveriksi. Luulen, että tämä paita tullaan näkemään ensi kesänä ylläni useita kertoja!

Toinen uusi juttu, joka varmasti tulee olemaan ensi kesän pukeutumiseni peruspilareita, on Zadaasta löytämäni MCM:n pussimainen laukku. Klassikkolaukun hinta kaupassa on tällä hetkellä 875€, mutta Zadaasta löysin sen uuden veroisena reilusti alle puoleen hintaan. Minulla oli myös käyttämättömiä Zadaa-kredittejä, joten sain laukun vielä edullisemmin.

En ole vuosikausiin hankkinut mitään käytettynä tai kirppiksiltä, mutta nyt Zadaan myötä olen löytänyt kirppistelyn uudestaan. Merkkilaukkuja (MCM ja Celiné), Guccin korvikset, See by Chloén nahkalompakko, Kenzon uudet nahkaiset espadrillot, Custommaden silkkimekko, Marimekon nahkalaukku..

Olen tehnyt niin hyviä löytöjä niin Suomen, Tanskan kuin Saksankin Zadaasta, että en voi kuin suositella sen käyttämistä kaikille!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Matkan ikävä alku

tunnetila: suru

Olen yrittänyt parina iltana kirjoittaa reissuvinkkejä kauniiseen ja mielenkiintoiseen Gdanskiin, mutta kirjoittaminen ei onnistu.

Haluaisin kirjoittaa upeasta hotellistamme, simppelistä, mutta silti supermaukkaasta pastasta jota matkallani söin, ja vaikuttavasta Toisen maailmansodan museosta jossa kävimme, mutta mielessäni pyörii vain matkamme ensimmäiset hetket.

Ajattelin pitkään etten kirjoita tästä mitään, sillä en halua muistella tuota tapahtumaa enää ollenkaan. Halusin tai en, nuo hetket pyörivät kuitenkin edelleen mielessäni niin voimakkaina, että haluistani huolimatta ajattelen niitä koko ajan. Päätin siis nyt kertoa miten matkamme alkoi. Jospa kirjoitetun tekstin avulla pääsisin eroon mieltäni vainoavista muistoista.

Läksimme reissuun tasan viikko sitten. Aamulentomme Gdanskiin lähti Helsinki-Vantaalta viime perjantaina klo 7.45. Matkustimme Puolaan pienellä koneella, joten meillä oli bussikuljetus terminaalista koneelle.

Pääsimme bussilla koneen luo ja bussin ovet avattiin. Ensimmäinen matkustaja astui ulos bussin ovesta ja liukastui jääkentäksi muuttuneella lentokentällä. Mies kaatui selälleen ja iski päänsä linja-auton ovensuun metalliseen laitaan. Seisoin ihan miehen vieressä ja kuulin sen kamalan pamauksen, mikä kuului kun hänen takaraivonsa iskeytyi bussin lattiaan.

Seuraavaksi ulos menossa ollut nainen kaatui saman kohtaan, ja kolmentena ulos lähdössä ollut mieheni ehti jo horjahtaa, mutta sain napattua hänestä kiinni jotta hän ei kaatunut edellisten päälle.

Lähtömme viivästyi jonkin verran, sillä paikalle kutsuttiin ambulanssi ja miestä hoidettiin jo kentällä. Myös matkustajien joukossa oli onnekkaana sattumana mukana hoitoalan ammattilainen ja hän antoi miehelle ensiapua heti onnettomuuden satuttua. Lopulta lentomme kohti Gdanskia lähti ilman kaatuneita miestä ja naista, sekä heidän seuralaisiaan.

En tiedä olenko jotenkin erityisen herkkä, vai vaikuttiko kokemukseeni se, että olin ihan vieressä tapahtumahetkellä ja mm. kerroin päätään pitelevälle kaatuneelle miehelle, että hänen takaraivostaan tulee verta, mutta tuo tapaus oli pilata koko reissumme.

Olin koko parin tunnin lennon ihan poissa tolaltani, eivätkä nuo ajatukset lakanneet piinaamasta minua edes perillä.

Meillä oli tosi kiva reissu, mutta aina kun meillä oli oikein kivaa aloin miettiä liukastunutta miestä. Myös hän oli odottanut matkaa, ja nyt makaa pahimmassa tapauksessa sairaalassa aivotärähdyksen kourissa ja kovissa kivuissa.

Heräilin hotellissa öisin ja aloin välittömästi miettiä tapahtunutta. Kuulin taas miehen päästä kuuluneen pamauksen ja näin verta vuotavan takaraivon, enkä saanut enää unta.

Tapahtuneesta on nyt viikko, eivätkä nuo ajatukset jätä minua edelleenkään rauhaan. Voi olla että oloni paranisi, jos saisin tietää aiotaanko lentokentällä parantaa tilannetta. Voidaanko siellä vaikkapa suolata kenttää jos hiekoitus ei ole mahdollista?

Muistan myös jossain lentokentällä kävelleeni talvella bussilta koneelle pitkää käytävämattoa pitkin. Myös tuo olisi erinomainen ratkaisu. Punaista mattoa pitkin koneeseen kävely toisi juhlavaa tunnelmaa ja ehkäisisi ambulanssireissuja. Levitetään niitä punaisia mattoja paljon turhempienkin tilaisuuksien vuoksi…

Laitoin palautetta lentokentälle kahteen eri paikkaan. Kysyin, eikö olisi kaikkien etu, että kentältä poistutaan suunnitellusti lentokoneella, eikä ambulanssilla, mutten ole vieläkään saanut yhtään vastausta.

Kun lentomme oli lähdössä, kuului kaiuttimista kuulutus ”Turvallisuutenne koneessa on meille tärkeää.” Edessäni istuva nuorukainen totesi osuvasti ”Jep, mutta koneen ulkopuolella kenelläkään ei ole mitään väliä.” Itselleni jäi kyllä reissun alusta aika sama fiilis.

Ja taas sataa lunta

tunnetila: tylsyys

Joko Teille alkaa tämä lumen tulo riittää? Minun on pakko todeta, että minulle ei riitä. Tai siis lisää lunta ei enää tarvitsisi sataa, mutta toivon, ettei nämä lumet tästä ihan heti sulaisi pois. En ole nimittäin ehtinyt vielä yhtään nauttimaan talvesta.

Selkäni kramppasi tammikuun kymmenes päivä, eikä ole vieläkään kunnossa. Olen joutunut jo kuukauden liikkumaan selkääni varoen, ja viimeksi eilen lääkäri ehdotti vielä sairausloman kirjoittamista, lisää lääkkeitä ja käyntiä selkäspesialistilla. Selkäspesialistille menen mielelläni, mutta sairauslomaa tai lääkkeitä en enää halua.

Onneksi fyssarini on sitä mieltä, että olen selän kuntouttamisessa jo niin hyvässä vaiheessa, että saan selkään kuntoon oikeanlaisella liikunnalla ja lihasten vahvistamisella, eikä lisää lääkkeitä välttämättä tarvita. Aikaa ja sinnikkyyttä se vaatii, mutta kyllä selkä kuulema vielä kuntoon tulee. Sitä odotellessa…


takki Marimekko, housut Marks&Spencer*, laukku Marc Jacobs,
reppu Haglöfs*, hanskat Sauso, kengät Pomar*

Haluaisin, heti kun selkäni sen mahdollistaa, tehdä pitkiä kävelylenkkejä kauniissa lumisessa luonnossa. Olisi ihana hiihtää ja luistella. Parasta olisi kesken pitkän lenkin istahtaa laavulle syömään eväitä ja juomaan jotain lämmintä. Toivottavasti selkäni mahdollistaa nuo haaveet pian, eikä lumi ehdi siihen mennessä muuttua loskaksi tai sulaa kokonaan pois.

Olisiko Teillä antaa vinkkejä laavuista, jotka sijaitsevat lähellä Helsinkiä mukavien kävelyreittien varrella? Mieluiten niin, että kävelylenkin voi aloittaa saapumalla paikan päälle julkisilla. Autoa minulla ei ole, joten paikalle täytyisi päästä jollain muulla tavoin.

Jos ette tiedä laavuista, niin tuleeko mieleen jotain muita paikkoja, missä voisi nauttia talvesta ja tehdä hauskoja talviaktiviteetteja, esimerkiksi lumikenkäilyä tai retkiluistelua jäällä? Kiitos jos keksitte jotain vinkattavaa!

Kivaa perjantaita kaikille! Muistakaa ulkoilla ja nauttia lumisesta luonnosta jos olette terveenä. Ulkoilu ja liikunta on paras lahja, mitä voitte itsellenne antaa!

Kuvat: Iina / MouMou

Pipo päässä pakkasella

tunnetila: huvitus

Arvatkaa mitä?! Tuotiin viikonloppuna lämpömittari makuuhuoneeseemme ja mitattiin huoneen lämpötila sängyssä siitä kohtaa, jossa tyynymme ovat. Lämmintä oli +16.1 astetta! Mitä hittoa?! Ei ihme, että älypehmustettu tyynyni* on aina ihan kivikova (eli jäässä!), kun menen nukkumaan.

Olen ollut nyt parin viikon ajan sitä mieltä, että makuuhuoneessamme on vähän liian kylmä, mutta mieheni on vaan todennut, että viileässä nukkuu paremmin kuin liian lämpimässä. Totta varmasti tuokin, mutta rajansa on viileydelläkin.

Ei ole noilla lämpöasteilla ihme, että vitkuttelemme nykyään sängystä nousemista viimeiseen asti. Kello on soinut aamulla jo puoli tuntia sitten ja olisi jo kiire töihin, mutta me molemmat vaan kääriydymme syvemmälle peiton alle ja kitisemme kuin pienet lapset ”Äääää, mä en haluu nousta täältä lämpimästä!”

pipo Balmuir*, jättihuivi H&M Premium*, hanskat Marimekko,
takki Uniqlo, hame KappAhl/Limited Edition Arrivederci-mallisto*,
laukku Marc Jacobs, kengät Terhi Pölkki

Synnyin maailmaan tammikuun alussa, talven kovimmilla pakkasilla. Olen aina ajatellut, että olen syntymässäni saanut ihastuksen kunnolliseen talveen.

Kunnon talvi tarkoittaa minulle yli -15 pakkasta, kirkasta auringonpaistetta, valkoisena kimaltelevaa lunta, ulkoillessa jäätyviä silmäripsiä, punaisia poskia, lämpökerrastoja, villasukkia ja paksuja toppavaatteita.

Noista kaikista talven elementeistä pidän kovasti. Mutta vaikka ulkona olisi täydellinen talvi, niin kyllä sisällä pitäisi olla lämmintä edes sen +19.

Hrrrrr, mitenkähän noita 1900-luvun alussa valmistettuja ikkunoita saisi tilkittyä? Tästä jos pakkanen vielä kiristyy, niin seuraava vaihtoehto on laittaa pipo päähän myös yöksi…

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe