Browsing Category

muoti

Vain huivi on edelleen ehjä

29/11/2019

tunnetila: harmitus

Löysin pari viikkoa sitten tietokoneeni syövereistä muutaman setin vanhoja, ennen julkaisemattomia asukuvia. Yhdet kuvista näette tässä. Nämä kuvat on otettu kaksi ja puoli vuotta sitten, eli keväällä 2017.

Kuvia katsoessani totesin, että voisin edelleen pukeutua kyseiseen asuun hyvin mielelläni. Kaikki kuvissa esiintyvät vaatekappaleet olivat suursuosikkejani. Ja siis nimen omaan olivat. Huivia lukuunottamatta kaikki vaatteet on nimittäin käytetty loppuun, ja ne ovat jo joutuneet tekstiilijätteeseen.

neule Uniqlo, housut Rosemunde, kangaskassi Marimekko,
kashmirhuivi H&M Premium*, lenkkarit Nike*

Uniqlon kashmir-neuletta käytin niin paljon, että siihen tuli lopulta niin monta reikää, ettei sitä saanut enää kunnolla paikattua. Yritin pelastaa tilannetta pesemällä neuleen hieman liian kovassa lämpötilassa. Toiveena oli, että neule vähän ”huovuttuisi” ja reiät menisivät umpeen. Mutta kuinkas kävikään, neule kutistui tässä projektissa pikkuruiseksi.

Rosemunden housuja käytin useamman vuoden vaikka ne olivat jo ihan nyppyiset. Lopulta housuista hajosi vetoketju kesken työpäivän. Niken lenkkarit joutivat myös roskikseen, kun niiden vuori kului kantapäästä puhki, ja kengät raapivat jalkani verille moneen otteeseen.

Vaatteista ainut, mikä on useamman vuoden jatkuvan käytön jälkeen edelleen täydellisessä kunnossa, on H&M Premium -malliston jättimäinen kashmirhuivi. Huivi ei ole mennyt miksikään, eikä siinä ole nypyn nyppyä!

Onneksi tuo superihana huivi on edelleen kuin uusi. Lempivaatteiden kuluminen käyttökelvottomaksi harmittaa aina vietävästi!

Vaikka tänään on Black Friday, tuo maailmalta Suomeen rantautunut kulutusjuhlista suurin, en itse aio ostaa tänään mitään. Tänään vietetään nimitäin myös Älä osta mitään -päivää. Jokainen voi miettiä omalta osaltaan kumpaan päivään haluaa ottaa osaa.

Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin yksi syy miksi en tänään osta mitään, on se, että tilasin juuri eilen muutaman jutun Uniqlolta. Uusi Uniqlo x Marimekko -mallisto julkaistiin eilen, ja kun tykkäsin tosi paljon malliston muutamasta jutusta, päätin pistää tilauksen menemään. Innolla odotan minkälaisia nuo tuotteet ovat livenä. Toivottavasti niin ihania, miltä ne kuvissa näyttivät.

Olisi nimittäin kiva saada lisää lempivaatteita, jotka tulee vuosien saatossa käytettyä puhki!

Kuva: Ilona / Torpan Tyttö

Mustat lasihelmet, ja muita (väkisin keksittyjä) mukavia juttuja

22/10/2019

tunnetila: ilon kautta

Viikko töissä on alkanut niin järjettömän takkuisesti, että nyt on pakko oikein kaivamalla kaivaa esiin asioita, jotka ilahduttavat ja nostavat mielialaa. Yksi sellaisista asioista on työkaveriltani Nepalista tuliaisiksi saamani musta lasihelmistä tehty rannekoru.

Rannekoru on täydellinen pari Lillan Helsingin mustille Pompom -korviksille*, ja tuosta yhdistelmästä onkin tullut arjen suosikkini. Miten ihan tavallinen arki alkaakin tuntua heti juhlalta, kun pujottaa ranteeseen rannekorun?!

Ihan hassua, miten pienestä parempi fiilis voi olla joskus kiinni!

pusero Samuji, housut Max&CO,  laukku Marimekko/Zadaa, DIY*, korvikset Lillan Helsinki*, rannekoru tuliainen Nepalista, kengät Pomar*

Toinen kivoista asioista, joka juuri nyt ilahduttaa, on superrento viikonloppu, jonka juuri vietin ystäväni Iinan kanssa Lohja Spa & Resortissa*.

Otimme viikonloppuna niin rennosti kuin mahdollista, ja tuo kiireettömyys ja aikatauluttomuus palkittiin toissa yönä. Nukuin nimittäin su-ma yönä piiiiitkästä aikaa kunnolliset yöunet. En muistanutkaan, miten hieno tunne on herätä aamulla virkeänä!

Valitettavasti hyvin nukutun yön aikaansaama rentous oli tipotiessään jo aamulla ennen yhdeksää, kun työkaveriltani tullut viesti aiheutti vähän liikaakin sydämentykytyksiä maanantaiaamuun. Onneksi hälyytys oli väärä, eikä työkaverini epäilemää virhettä ollutkaan sattunut. Huh huh!

Kolmas kiva asia liittyy edelliseen, eli mukaviin viikonloppuihin ja aikatauluttomuuteen. Arvatkaapa kenen kalenterissa on pelkästään tyhjiä viikonloppuja tästä päivästä jouluun asti? No minun, ja siis JOULUUN asti! Aivan uskomatonta.

Olen ollut niin paljon poissa kotoa alkusyksyn aikana, että kaikista kivoistakin jutuista on pukannut valtavasti ihan turhaa stressiä. Nyt aion olla jouluun asti kaikki viikonloput kotona, ja nauttia rennosta olemisesta.

Jos haluan olla viikonlopun kotona, juoda teetä, siivota kaappeja, polttaa kynttilöitä, leipoa joulutorttuja, lukea kirjoja ja katsoa televisiosta mitä sattuu hömppää, niin silloin teen sen. Mikä käsittämätön tunne, kun ei ole pakko tehdä mitään, tai lähteä minnekään!

(Tässä kohtaa voisi muuten laittaa arvauskisan pystyyn. Kuinka moni uskoo, että pystyn olemaan kotona kuukauden putkeen? Kuka taas antaa äänensä sille, että kyllästyn kotoiluun kahdessa viikossa, ja buukkaan marraskuun puoliväliin mennessä ainakin yhden hotelliviikonlopun Helsingissä, tai piipahdan päiväristeilyllä Tukholmassa…)

Keski-ikäisen naisen ilonaihepostaus ei olisi tietenkään täydellinen, jollei sitä päätettäisi kolotuksista ja muista vaivoista raportointiin. Kerrottakoon siis, että 10kk kestänyttä selkäkipuani on lähdetty nyt poistamaan kortisonipiikin voimin.

Sain viime perjantaina kortisonipiikin lonkkaani, sillä ultraäänessä todettiin turvotusta ja pientä tulehdusta. Katsotaan, voisiko selkäkipu johtua tuosta, vai onko tulehtunut lonkka sittenkin seurausta kipeästä selästä. ”Tämä on hyvin yleistä keski-ikäisillä ylipainoisilla naisilla”, totesi lääkäri. Ah, miten olenkaan aina halunnut kuulla nuo sanat itsestäni puhuttaessa.

Tänään menen vihdoin ensimmäistä kertaa vyöhyketerapeutille. Siitä olen oikeasti ihan valtavan innoissani!

Toivottavasti Teillä on elämässänne juuri nyt paljon ilon aiheita. Ja jos tuntuu ettei ole, niin kyllä niitä sieltä löytyy, kun vähän kaivelee. Suosittelen itseä ilahduttavien asioiden listaamista aina kun tuntuu siltä, että mieli on yhtä harmaa, kuin lokakuinen sadepäivä.

Iloa, hyvää mieltä, terveyttä ja onnellisuutta kaikille Teille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Puronen – Sano ei kertakäyttövaatteille

18/10/2019

tunnetila: vinkkaus

*housut ja mekko saatu käyttötestiin*

Olen törmännyt tänä syksynä kaikissa seuraamissani sosiaalisen median kanavissa aihetunnisteeseen, häshtägiin, #30käyttöä (#30wears). Aihetunnisteen #30käyttöä tavoitteena on ohjailla kuluttajia vastuullisempaan kuluttamiseen. #30käyttöä tarkoittaa sitä, että vaate tulisi hankkia vain, jos sitä aikoo käyttää vähintään 30 kertaa. Sanotaan siis yhdessä EI kertakäyttökulttuurille.

Minulla on tapana ostaa vähän laadukkaampia vaatteita ja toivoa, että ne kestävät käyttöä ja aikaa. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin käytän ison osan vaatteistani puhki. Käyttökertoja puhki kuluneilla vaatteillani on helposti monta sataa.

Olen kuitenkin viime aikoina ollut useita kertoja mukana keskustelussa, jossa ihmiset harmittelevat, että käyttäisivät kyllä vaatteita pidempäänkin, mutta nykyvaatteet eivät kestä kuin muutaman pesun. Pahimmassa tapauksessa saumat alkavat kiertää jo ensimmäisessä pesussa.

Jos haluatte kestäviä ja pestäviä vaatteita, niin suosittelen kurkkaamaan kotimaisen Purosen tuotevalikoimaa. Purosen tuotteet on tehty alunperin työvaatteiksi mm. hoitoalalle, joten niiden tulee kestää päivittäistä käyttöä ja satoja pesuja.

”Ollaan tehty jo muutama vuosi työvaatteita, ja alettiin ihmettelemään että minkä takia näin hyviä materiaaleja, mukavia ja kestäviä, käytetään vain työvaatteisiin? Minkä takia kuluttajien vaatteiden materiaalit ei ole yhtä kestäviä ja laadukkaita?” – Puronen

paitapusero Samuji, korvikset Lillan Helsinki*, koru Lumoava x Katri Niskanen*, housut Puronen*, kengät Pomar*

Purosella ollaan vaatteiden laadukkuuden lisäksi kiinnostuneita vastuullisuudesta. Vastuullisuus näkyy brändin toiminnassa mm. siinä, että vaatteet suunnitellaan ja kaavoitetaan suurimmaksi osaksi Suomessa. Vaatteiden ompeleminen ja muu tuotanto tapahtuu tällä hetkellä Virossa ja Suomessa.

Vaatteissa käytetyt materiaalit tulevat Euroopasta, ja kaikilla Purosen vaatteissa käytetyillä materiaaleilla on Ökö-tex-sertifikaatti.

Neuloksissa Puronen käyttää kierrätyskuitua, joka on tehty Euroopassa kierrätetyistä muovipulloista. Kuitu on erityisesti työvaatteisiin kehitettyä teknistä kuitua, ja se on hengittävää sekä säilyttää värinsä ja muotonsa kuumemmissakin pesulämpötiloissa.

Yksi tärkeimmistä materiaaleista, jota Purosen vaatteissa käytetään, on tencel. Purosen käyttämä tencel valmistetaan pääasiassa eucalyptuksesta, ja sen hyviä ominaisuuksia ovat hengittävyys, miellyttävä tuntu iholla ja erityisesti urheilu- ja työvaatteisiin sopiva “anti-odour” -ominaisuus.

”Tencel ei ole houkutteleva kasvuympäristö bakteereille, jonka takia siihen ei pinty hien haju yhtä voimakkaasti kuin perinteisiin urheiluvaatteisiin”, Puroselta kerrotaan.

Sain viime keväänä valita Purosen valikoimasta muutaman vaatteen itselleni testikäyttöön, ja yksi näistä vaatteista oli kierrätyspolyesteristä (edellä mainitsemani muovipullot) ja tencelistä valmistettu 3/4-hihainen Ulappa-pusero*. Olen käyttänyt puseroa mm. salilla ja joogassa, ja on ihan mahtavaa, kun puseroa ei tarvitse pestä jokaisen treenikerran jälkeen. “Anti-odour” -ominaisuus tuntuu todella toimivan!

Toinen tuote, jonka valitsin testikäyttöön, oli Koski-housut*. Maailman mukavimmat housut päätyvät helposti jalkaan kotona köllötellessä, mutta ne jalassa voi myös mennä vaikka töihin. Yhdistin kuvissa yllä Koski-housut valkoiseen kauluspaitaan, ja toimistokelpoinen look oli valmis.

Housuista muuten mainittakoon yksi Purosen ekologisista yksityiskohdista. Kun housuja pestään kovissa lämpötiloissa paljon, niistä yleensä kuolettuu ensimmäisenä kuminauha. Koski-housujen kuminauha on rakennettu niin, että sen voi vaihtaa itse, ja näin housujen käyttöikä pidentyy huomattavasti.

mekko Puronen*, neuletakki Malene Birger, korvikset Pernille Corydon, koru Lumoava*, nilkkurit Tod’s (Zadaa)*

Puseron ja housujen lisäksi sain testiin myös Akva-mekon*. Mekossa on sievät 3/4-mittaiset hihat, kivat taskut, ja mukava leikkaus. Mekon neulos on valmistettu Ranskassa luomupuuvillasta ja kierrätyskuidusta.

Myös tätä mekkoa olen käyttänyt niin kotona kuin kaupungillakin. Asusteita vaihtamalla mekko sopii lähes minne tahansa. Mm. täällä näette, miten mekko hoiti hommansa siistinä mutta rentona asuna kylpyläviikonlopun vietossa viime huhtikuussa.

Saatatte muuten ihmetellä, miksi kirjoitan Purosen vaatteista vasta nyt, vaikka olen käyttänyt niitä jo puoli vuotta. Sain vaatteet käyttötestiin, eli lupasin kirjoittaa vaatteista vasta, kun olen pitänyt ja pessyt niitä kunnolla.

Purosella halutaan varmistaa, että tuotteet todella kestävät käyttöä, ja jäävät vaatekaapin mukaviksi peruspilareiksi. Purosella ei tehdä sesonkimallistoja, eikä heillä ole alennusmyyntejä, jotka saattavat joskus johtaa holtittomaan shoppailuun ja ylenmääräiseen kuluttamiseen. Myös tuotteiden katteet on niin järkevät, että hinnoissa ei ole ilmaa, mikä yleensä alennusmyynneissä hinnoista poistetaan.

Ihan mielettömiä arvoja yritykseltä, jonka tarkoituksena on, totta kai, tehdä kannattavaa bisnestä.

Ja hei, vielä on mainittava yksi Purosen erikoisuuksista, nimittäin todella kattava mitoitus. Vaatteissa on kokoja XXS:stä 4XL:ään, eli voisi melkein sanoa, että mallistosta löytyy mukavia, siistejä, klassisia, kestäviä ja vastuullisia vaatteita jokaiselle vartalolle.

Purosen tuotteita myy tällä hetkellä mm. vastuullinen verkkokauppa Weecos.

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Uniongelmien taklaamista

06/10/2019

tunnetila: vinkkaus

Olen lähtenyt kuluneen viikon aikana taklaamaan stressiä, stressistä johtunutta unettomuutta ja siitä seurannutta väsymystä monin keinoin. Yksi keinoista oli tehtävälistojen tekeminen.

Olen ollut niin monta viikonloppua putkeen poissa kotoa, että kotona on vallinnut kaaos. Tein siis ensimmäisenä listan asioista, joita kotona täytyisi tehdä. Listalla oli mm. pyykkäystä, lakanoiden vaihtamista ja tasojen tyhjentämistä postista ja sekalaisesta tavarasta. Olen niitä ihmisiä, joiden päänsisäinen kaaos alkaa helpottaa, jos ympärillä on kaikki tip top.

Vaikka tehtävälista tuntui sitä kirjoittaessa pitkältä, niin kun lopulta näin konkreettisesti mitä kaikkea täytyisi tehdä, stressi alkoi helpottaa. Entäpä sitten se hetki, kun sai yksi kerrallaan vetää listalta tehtyjä asioita yli. Pa-ras-ta, ja niin stressiä purkavaa!

neuletakki Balmuir, silkkitoppi Max&co, farkut ABLE, korvikset Pernille Corydon, laukku Marimekko/DIY/Zadaa, kengät Pomar*

Toinen tekemäni lista liittyi selkäkipuuni ja sen kanssa taistelemiseen. Listasin konkreettisesti, mitä kaikkea voisin vielä kokeilla kivun syyn löytämiseen. Listalla olivat fyssarikäynti (jälleen kerran), uusi käynti lääkärillä, käynti gynekologilla (mitä jos kipu ei johdukaan selästä, vaan jostain muusta) sekä ihkaensimmäinen käyntini vyöhyketerapiassa!

Olen nyt varannut käynnit kaikkiin yllä mainittuihin paikkoihin parille seuraavalle viikolle, ja voin kertoa, että tämäkin, asioiden hoitaminen ja aikojen varaaminen, helpottivat myös oloa.

Odotan etenkin vyöhyketerapiaa ihan valtavasti. Kuulin nimittäin eräältä työkaveriltani, että hänen jatkuva selkäkipunsa oli loppunut yhden ainoan vyöhyketerapiakäynnin jälkeen kuin seinään!

Vyöhyketerapeutti oli painanut työkaverini jalkapohjaa yhdestä kohdasta ja todennut: ”Sinun munuaisesi eivät pysty käsittelemään kunnolla sitrushedelmiä, vaan menevät niistä tukkoon. Poista sitrushedelmät ruokavaliostasi, niin munuaisesi alkavat taas toimia.” Työkaverini teki työtä käskettyä ja tadaa, munuaiset alkoivat toimia, ja työkaverini selkä lakkasi kipuilemasta. Kipua ei siis aiheuttanutkaan selkä vaan munuaiset, jotka sijaitsevat sopivasti selkärangan molemmin puolin alaselässä!

Odotan vyöhyketerapeutilla käyntiä kovasti ja haaveilen samanlaisesta ihmeparantumisesta kuin työkaverillani. Lupaan raportoida Teille heti kokemuksistani, kun olen käynyt hoidossa. Oletteko Te käyneet vyöhyketerapeutilla?

Kolmas asia, minkä olen viime viikon aikana tehnyt, on päiväunien ottaminen.

Olen ollut jo monta viikkoa huonosti nukuttujen öiden jälkeen hyvin väsynyt, mutta olen silti sinnitellyt hereillä kymmeneen. Kymmeneltä olen kaatunut sänkyyn ja nukahtanut kuin tukki vain herätäkseni kolmen-neljän välillä, ja pyöriäkseni unettomana aamuun.

Viime viikolla otin kolmena päivän päikkärit heti kun pääsin töistä kotiin. Nukuin noin 30 minuuttia, yleensä puoli kuudesta kuuteen. Noiden nokosten avulla jaksoin valvoa iltaisin yhteentoista, ja samalla sain siirrettyä untani myös aamuyöstä tunnin pidemmälle. Olen siis herännyt viiden maissa pöyrimään sängyssä, eikä se tunnu minusta enää niin lohduttomalta.

Olen tolkuttanut aina kaikille, että nukkua täytyy silloin kun nukuttaa, mutta jostain syystä en ole totellut omaa neuvoani itse. Olen ehkä pelännyt, että päiväunet vievät yöunet. Nyt kuitenkin kun olen ollut näin poikki, unta on riittänyt hyvin myös öihin.

Myönnän olevani etuoikeutettu voidessani ottaa päikkärit aina kun siltä tuntuu. Lapsiperhearjen keskellä päikkäreiden ottaminen voi olla todella haastavaa. Kannustan silti ihan jokaista ottamaan päiväunet aina silloin kun se on mahdollista!

Neljäs juttu minkä olen taas talvea vasten aloittanut, on Ubikinolin syöminen. Muistin yhtäkkiä, että kärsin tismalleen samanlaisista uniongelmista pari vuotta sitten syksyllä. Etsin blogipostaukseni aiheesta ja siellä mainittiin Ubikinoli ja sen vaikutukset unenlaatuun.

Marssin heti kauppaan ja hain pari paketillista Ubikinolia. Toivotaan, että sen käyttö auttaa minua selviytymään taas tästä talvesta. Hih, onneksi on oma blogi, josta saa hyviä vinkkejä kaikkeen mahdolliseen!

Kiitos myös jokaiselle Teistä, jotka jaoitte vinkkejänne unettomuuteen liittyen. Unettomuus on yllättävän yleinen vaiva, jonka kanssa kamppaillaan iästä, sukupuolesta ja asemasta huolimatta, ja se vakuttaa hyvin laajasti koko elämään.

Toivottavasti kukaan meistä ei joudu kärsimään unettomuudesta pitkiä aikoja. Jatkuva väsymys on sietämätöntä!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Pientä värähtelyä

01/10/2019

tunnetila: pohdiskelu

Juuri kun pääsin sanomasta, että elämässäni mikään ei koskaan muutu, alkoi pientä värähtelyä tapahtua. Sain mm. lääkäriltä varovaisen diagnoosin selkäkipuiluni syystä.

Vaikka kyseessä oli vasta alustava epäilys ja asiaa alettiin vasta tutkia, niin silti menetin yöuneni moneksi yöksi. Ehdin jo miettiä, mitä kaikkia muutoksia diagnoosi toteutuessaan elämääni toisi. Yön pimeinä tunteina mietin kaiken tietysti pahimman kautta, ja suru ja epätoivo olivat vallata levottomana laukkaavan mielen.

Testitulokset ja röntgenit kertoivat kuitenkin hyviä uutisia, joten yksi selkäsairaus on nyt karsittu pois epäilysten listalta. Huh mikä helpotus!

jakku H&M Premium*, pellavatoppi Nanso, pellavahousut Max & CO, korvikset Butoni Design*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, espadrillot NOME*

Seuraavaksi yöuneni vei työpaikan organisaatiouudistus. ”Palettia laitetaan uuteen uskoon, ja nyt olisi hyvä sauma vaihtaa työtä jos kiinnostaa”, kaikki sanoivat.

Muutama päivä kului, ja pian pöydälläni oli ideat kolmesta uudesta työstä. Kaikki omalla tavallaan kiinnostavia, mutta… Aika iso mutta. Mitä jos hyppy uuteen on ajatuksena toisaalta kiinnostava ja virkistävä, mutta toisaalta taas pelkkä ajatus saa palan kurkkuun ja hapen loppumaan? Mitä jos on nykyiseen tyytyväinen, niin kannattaako vaihtaa pelkän muutoksen vuoksi? Olenko nyt ihan hölmö, jos en tartu uuteen? Mitä jos tulevat työkaverit ei olekaan kivoja? Mitä jos en tykkääkään uudesta työstä? Mistä pieni ihminen tietää mitä tehdä?

Siinä meni sitten taas muutama yö valvoessa, vatvoessa ja miettiessä. Haluanko oikeasti? Enkö halua koska olen nykyiseen tyytyväinen, vai enkö halua koska en uskalla ja olen nynny?

Noh, nyt tämäkin on ratkennut, eikä ainakaan toistaiseksi mikään muutu. Eli paljon melua (ja menetettyjä yöunia) jälleen kerran tyhjästä.

Näiden asioiden lisäksi olen menettänyt yöuneni ja viikottaiset lepohetket viime aikoina myös mukavien asioiden vuoksi. Olin mm. työmatkalla Kööpenhaminassa toissa viikonloppuna, ja viime viikonlopun olin Jyväskylässä kummipoikani perheen luona.

Yöunet Jyväskylässä jäivät aika vähiin, kun mm. saunoimme ystäväni kanssa yöllä puoli neljään herätyksen ollessa jo kahdeksalta. Rakkaan seuran ja kivan viikonlopun jälkeen väsymys on kuitenkin erilaista, kuin huolesta valvottujen öiden jälkeen.

Tällä viikolla ja tulevana viikonloppuna tarkoituksenani on vihdoin levätä, ja saada nukuttua univelkoja pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Kun elämässä on käynnissä pientä turbulenssia, on nukkuminen osoittautunut minulle näin vanhemmiten hieman hankalaksi.

Nukahdan aina hyvin, mutta herään muutaman tunnin jälkeen. Onko Teillä hyviä vinkkejä siihen, miten nukahtaa uudelleen sen jälkeen, kun herää klo 4.15, eikä uni tule millään? Uni loppuu, keho käy kierroksilla, ja mieli alkaa käydä läpi yleensä hämmentävän synkkiä asioita.

En usko, että olen ainut stressissä yöunensa menettävä, joten vinkit tulisivat varmasti monille tarpeeseen.

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe