Browsing Tag

ilonaihe

Saunavuoro, tuo pieni arkinen ilontuoja

tunnetila: ilo

Jihuu, meillä on uudessa kodissamme saunavuoro!

Olemme asuneet viimeiset 13 vuotta taloyhtiöissä, joissa ei ole ollut yleistä saunaa. Emme ole niin kovia saunojia, että olisimme saunaa sen kummemmin kaivanneet, mutta nyt kun sellainen on, olemme aivan innoissamme!

Saunaan mennään ulkokautta, ja romantisoin tuota tapahtumaa mielessäni tulevia talvia varten. Haaveissani pujahdamme saunaan sisäpihalta, jossa lunta on valtavasti ja pakkasta vielä enemmän. Kylmyys nipistelee kylpytakin alta vilahtelevia paljaita sääriä ja lumi narskuu kenkien alla. Miten ihana sitten onkaan päästä sisälle saunan lämpöön!

Todellisuudessa kävelemme saunalle luultavasti sisätossuissa lumettomalla asfaltilla, tai pahimmassa tapauksessa lontostelemme sinne kumpparit jalassa hirveässä sohjossa. Pakkasta ei kummassakaan vaihtoehdossa ole nimeksikään. No mutta, aina saa haaveilla kunnollisesta talvesta!

Olemme saunavuorosta niin innoissamme, että kun äitini kysyi mitä haluaisimme tupaantulijaislahjaksi, keksimme heti yhden toiveen: pärekori, jossa voisimme kuskata saunalle laudeliinan, pesuaineet ja saunajuomat.

Äitini kävi viime viikonloppuna Helsingissä, ja sisustuskauppoja kierrellessämme bongasimme täydellisen pärekorin Verso Designilta. Malleja ja kokoja oli useita, mutta nahkaisin kahvoin somistettu Lastu Kauppakori oli tarpeeseemme sopivin. Kiitos äiti ihanimmasta tuparilahjasta!

Meillä on saunavuoro perinteisesti lauantai-iltana, joten pakkasin eilen ensimmäistä kertaa uuden pärekorimme saunareissua varten. Superkivaa! Mukaan koriin pääsi pyyhkeiden, saunajuomien ja pesuaineiden lisäksi Finlaysonilta saamani Tamminiemi-laudeliina*.

Tamminiemi-sarja lanseerattiin kokonaisuudessaan viime talvena, ja tuo lanseeraustilaisuus oli ehkä yksi mieleenpainuvimmista lanseerauksista ikinä (kuvat yllä). Tilaisuus järjestettiin nimittäin inspiraation alkulähteillä, eli Tamminiemen saunassa!

Suunnittelija Liisa Suurla on ottanut puuvillapellavaisen (50-50) malliston kuoseihin elementtejä mm. Tamminiemen saunan ovenkahvoista, ja tuotteet henkivät tyylikkyyttä ja ajattomuutta. Materiaali on kestävää ja ihanan pehmeää. Lisäksi sillä on STANDARD 100 by OEKO-TEX® -merkki, joka takaa, että tuote ei sisällä haitallisia kemikaaleja ja on turvallinen käyttäjälleen.

Pääsimme lanseerausillan aikana saunomaan Tamminiemessä, siis samassa saunassa, jossa Kekkosen seurassa nähtiin usein esimerkiksi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa tai Prinssi Philip, ja pulahtamaan (jääkylmään) uima-altaaseen Kekkosen jalanjäljissä. Ilta oli ikimuistoinen!

Kuuluuko Teillä saunominen arkirutiineihin? Minusta on tuntunut kaikki nämä vuodet, että olemme jotenkin kehnoja suomalaisia, kun emme sauno joka viikko. Mutta eipä hätää, nyt siihen tuli muutos!

Juhannusaatto kaupungissa

tunnetila: ilo

Olemme viettäneet viimeiset 16 juhannusta mieheni perheen mökillä pohjoisessa. Mukana on aina mieheni perhettä vaihtelevalla kokoonpanolla, mutta juhannustraditiot on samat vuodesta toiseen.

Mökille lähdetään joka kerta Cittarin kautta, ja ostoskärry ladotaan täyteen herkkuja. Automatka kaupungista venerantaan tuntuu malttamattomasta pitkältä, ja yleensä myös mieheni isä, joka on jo mökillä odottamassa meitä, soittaa meille matkan aikana vähintään kerran kysyäkseen missä kohtaa ollaan tulossa.

Saareen päästyämme pöydässä odottaa mansikkakakku, mieheni äidin tekemiä muita leivonnaisia sekä makeaa kuohuviiniä. Siitä se mökkielämän ihanuus ja kaikki muut juhannustraditiot saunoineen, uinteineen, grillailuineen ja seurapeleineen lähtevät soljumaan omalla painollaan, satoi tai paistoi.

Mökkijuhannus saaressa on yksi vuoteni kohokohdista, joten voitte arvata miten harmissani olin, kun päätimme tänä vuonna jättää juhannusreissun väliin koko kevään kestäneen poikkeustilan vuoksi.

Olin jo vaipua epätoivoon, kun yritin miettiä meille jotain kivaa tekemistä viikonlopuksi. Mikään ei tuntunut oikealta. Lopulta päätin, että ihan sama mitä tehdään, kunhan ollaan mieheni kanssa yhdessä.

Päätimme tehdä asioita, joita ei olla tänä keväänä perusarjessa ehditty tehdä, vaikka monta kertaa ollaan niitä suunniteltu.

Kävimme Teurastamolla syömässä, kävelimme Mustikkamaalle uudistuneen Kalasataman kautta ja tutustuimme sen arkkitehtuuriin. Pötköttelimme rannalla Mustikkamaalla ja pulahdimme mereen vilvoittelemaan.

Kotiin kävelimme yöttömän yön suomia ilta-aurinkoisia rantoja pitkin. On kyllä pakko sanoa, että helteinen Helsinki on ihan mielettömän upea paikka, oli vuorokaudenaika mikä tahansa!

Kaikista epäilyksistä huolimatta on näin jälkikäteen todettava, että olipa meillä kiva juhannusaatto. Ja tietysti aloitimme sen käymällä päivällä Cittarissa, ja ostimme sieltä kärryn täyteen herkkuja!

Menikö Teiltä juhannussuunnitelmat uusiksi poikkeuskevään vuoksi, vai pääsittekö juhlimaan juhannusta vanhaan malliin? Ihanaa juhannusviikonlopun jatkoa kaikille!

Pienistä koruista isoksi iloksi

tunnetila: ilo

Kesän 2019 koruhitti oli suomalaisen Kalevala korun vaneriset Kuutar-korvikset. Ohuesta vanerista leikatut kevyet Kuuttaret oli maalattu kirkkailla kesäisillä väreillä, ja ne saivat kauneudellaan ihmiset hurmokseen. Rajoitettu erä vanerikorviksia myytiin loppuun muutamassa hetkessä.

Korvisten saama suosio yllätti valmistajan täysin, ja valtava määrä puisista Kuuttarista kiinnostuneita asiakkaita jäi ilman suosikkikorviksiaan. Korvisten suosiosta ilahtuneena Kalevala koru päätti tuoda myös tänä kesänä myyntiin vastaavan Kuutar -erikoismalliston uusissa väreissä.

Toissa viikon tiistaina Kalevala koru kertoi Instagramissaan, että uusi rajoitettu erä vaneri-Kuuttaria julkaistaan pian. Torstaina seurasi uusi viesti, jossa kerrottiin lanseerauksen tapahtuneen torstaiaamuna, ja että myös tällä kertaa korvikset oli myyty välittömästi loppuun Kalevala korun verkkokaupasta. Helsingissä Espan liikkeessä olisi vielä kaikkia neljää väriä saatavilla.

Loppuunmyynti-ilmoitukseen tuli hetkessä satakunta viestiä ihmisiltä, joista osa juhli onneaan ja kertoi saaneensa ostettua itselleen upeat korvikset, mutta suurin osa viestin jättäneistä kertoi pettyneenä jääneensä ilman vanerisia Kuutar-korviksia.

pellavamekko R-collection, korvikset Kalevala koru, laukku Marimekko/DIY/Zadaa, sandaalit Ancient Greek/Zadaa

Jostain syystä aloin lukea ihmisten julkaisuun jättämiä kommentteja, ja pian katseeni pysähtyi erääseen kirjoitukseen. Kommentti oli kirjoitettu englanniksi, ja kirjoittaja kertoi jääneensä ilman korviksia jo toistamiseen. Myös viime kesänä hän oli yrittänyt saada korviksia itselleen siinä onnistumatta.

Klikkasin itseni kommentoijan profiiliin, ja totesin naisen olevan perulainen, ja asuvan nykyisin Suomessa. Minulle tuli vahva tunne, että haluan auttaa kyseistä henkilöä. Jos upean värikkäästä perulaiskulttuurista lähtöisin oleva ihminen ihastuu ikihyviksi suomalaiseen muotoiluun, niin kyllähän hänelle täytyy Kuutar-korvikset saada!

Laitoin naiselle Instassa yksityisviestiä ja kerroin, että asun Helsingissä ja voin hyvin käydä ostamassa hänelle vaneri-Kuuttaret jos hänen suosikkiväriään on vielä liikkeessä saatavilla. Vähän jännitti miten hän suhtautuisi viestiini.

Ei mennyt kuin pieni hetki, kun sain vastauksen. Lindan viesti oli niin täynnä suurta iloa ja hämmennystä, että minua nauratti. Tiesin, että olin tehnyt oikean ratkaisun tarjotessani hänelle apuani.

Seuraavana päivänä marssin Kalevala korun liikkeeseen ja ilokseni totesin, että molempia Lindan suosikkivärejä oli vielä muutama pari jäljellä. Lähetin hänelle kuvan korviksista, ja lopulta Lindan valinta osui turkooseihin Kuutar-korviksiin.

Korvakoruja sai ostaa rajoitetun määrän, eli kaksi paria/hlö, joten täydellisenä heräteostoksena ostin samalla parin myös itselleni. Hupsis! Omat korvikseni valitsin tietysti mustina (kuvissa).

Ette arvaa miten suurta iloa tällainen pieni auttamisen teko on minulle tuonut! Olemme vaihtaneet Lindan kanssa aiheen tiimoilta (ja vähän muustakin) useita kymmeniä viestejä, ja minusta tuntuu, että olen saanut uuden perulaisen Instagram-ystävän!

Tulin myös ihan valtavan iloiseksi saadessani Lindalta kuvan, jossa hänellä oli uudet korvikset korvissa, ja hän näytti superonnelliselta.

Auttakaa ihmiset toisianne, ilahduttakaa ja tehkää hyviä tekoja! Tuttu tai tuntematon, ei sen väliä, kunhan joku ilahtuu. Minua nauratti Kalevala korun liikkeellä, kun myyjätär ihasteli minun olevan todellinen ystävä, kun tulin ostamaan korut ystävälleni. Hih, en kehdannut kertoa hänelle, että en itse asiassa edes tunne henkilöä, jolle korviksia tulin ostamaan!

Kurkatkaa vielä Lindan kirjoittama kuvateksti, jonka hän kirjoitti IG-tililleen kun hän esitteli siellä juuri postissa saamansa korvikset. Voitte uskoa, että minulle tuli melkein itku, kun huomasin miten kauniisti Linda oli kirjoittanut.

Ihanaa alkanutta juhannusviikkoa kaikille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Kotikotona keskellä koronakevättä

tunnetila: huoli/onni

Saatatte miettiä, miten ihmeessä tunnetilanani voi olla yhtä aikaa huoli, mutta myös iso onni. Antakaas kun kerron.

Minulla oli alkuviikosta kolme päivää lomaa töistä. Laskeskelin, että kun yhdistän lomapäiviin edellisen viikonlopun, viikonloppua edeltäneen perjantaivapaani, sekä tällä viikolla olleen helatorstain, saan olla vapaalla seitsemän päivää! Aloin heti automaattisesti miettiä, että näin pitkän vapaan aikana olisi kiva lähteä jonnekin reissuun.

Tänä keväänä reissut ovat olleet olosuhteiden pakosta jokaisella vähissä, mutta aloin silti haaveilla matkasta Savoon. Olisi niin ihanaa päästä viettämään aikaa perheen parissa ja rentoutumaan luonnon helmassa.

Perheeni innostui heti ajatuksesta, mutta hetken ajatusta pyöriteltyämme totesimme matkan olevan riski, ja päätimme, ettei idea ole sittenkään toteuttamiskelpoinen.

Pallottelimme ideaa kolme viikkoa päivittäin. Joka toinen päivä päätimme, että matka toteutuu, joka toinen päivä peruimme suunnitelmat. Ette arvaakaan kuinka monta unetonta yötä vietin, kun punnitsin vaihtoehtoja ja mietin, olenko vastuuton jos lähden matkaan.

Olin nähnyt perhettäni viimeksi jouluna, joten ikävä oli hurja. Ikävöin kovasti vanhempiani ja siskoani, mutta pakko myöntää, että eniten haaveilin saavani kainaloon siskoni Tatu-koiran. Oli kyseessä korona tai mikä tahansa maailman murhe, niin unohdan ne kaikki sillä hetkellä, kun pääsen Tatun kanssa lenkille tai saan karvakaverin sänkyyni möyrimään peitosta tehtyihin tunneleihin.

Äitini soitti valtakunnalliseen koronainfoon ja minä juttelin asiasta lääkärin kanssa. Jokaisessa keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että matka on harkittu riski.

Uudenmaan ulkopuolelle saa kuitenkin matkustaa, ja kun me kaikki olemme olleet terveitä ja olleet kotona karanteenin omaisissa oloissa jo maaliskuun alusta, eikä kukaan meistä kuulu riskiryhmään (vanhempani ovat alle 70v eikä kenelläkään meistä ole sairauksia), päätin lopulta ostaa junaliput.

Koronainfossa mietittiin junamatkustamisen turvallisuutta, mutta kun sain molempiin suuntiin buukattua itselleni pienen työskentelyhytin, infossakin todettiin, että oma pieni hytti muuttaa matkustamisen turvallisempaan suuntaan.

Olin lopulta Savossa viisi yötä, ja nautin joka hetkestä! Perheen seura oli virkistävää, tyynen järven pinnan tuijottelu voimauttavaa, kesän ensimmäiset muurinpohjaletut, äidin leivonnaiset ja isän kalastamat kalat maailman herkullisimpia ja Tatun kanssa touhuaminen ihan parasta. Olen niin iloinen että kolmen viikon pähkäilyn jälkeen uskalsin ottaa harkitun riskin ja lähteä matkaan!

Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli VR:n ala-arvoinen toiminta. Menomatkalla junassa oli varakalusto, joten paikkanumerot eivät pitäneet paikkaansa eikä esim. varaamaani pientä hyttiä ollut junassa lainkaan. Hämmentyneet ihmiset parveilivat junassa turvavälit unohtaen, ja etsivät epätoivoisena mahdollisimman turvallisia istumapaikkoja.

Konduktööri kuulutti tämän tästä, että osassa vaunuista oli niin paljon ihmisiä, että kannattaa etsiä väljempää tilaa vaunuista 1 ja 2. Junassa oli todellakin hämmästyttävän paljon matkustajia, eivätkä turvavälit toteutuneet missään mittakaavassa.

Istuin koko menomatkan hengityssuojain kasvoillani nälässä (eväät jäi maskin vuoksi syömättä), ja rukoilin mielessäni, että paluumatka sujuisi paremmin ja pääsisin rauhassa omaan kahden hengen hyttiini.

No kuinkas sitten kävikään? Paluumatkalla juna oli liikkeellä oikealla kalustolla, ja suunnistin tyytyväisenä varaamaani hyttiä kohti. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että VR oli myynyt kahden hengen hytistä paikan myös toiselle henkilölle!

Oletin automaattisesti, että kahden metrin turvaväli otetaan junissa huomioon, ja pieneen hyttiin ei myydä vallitsevassa tilanteessa paikkoja kuin yhdelle henkilölle. Mitä vielä! Turvaväleistä viis, työskentelyhytissä istui mies, joka yski kuin viimeistä päivää. Ja niin, kuka tollo edes ostaa itselleen paikan pienestä hytistä, vaikka näkee toisen paikoista olevan jo varattu?

Käännyin kannoillani ja etsin liikkuvassa junassa epätoivoisesti paikkaa, jossa uskaltaisin istua koko vajaan neljän tunnin matkan. Myös tässä junassa oli yllättävän paljon matkustajia. Lopulta päädyin matkustamaan Helsinkiin yhdessä mukavan perheen kanssa, mutta turvaväleistä ei ollut tällä(kään) matkalla tietoakaan.

Helvetillisistä junamatkoista huolimatta näyttää siltä, että pääsin kotiin terveenä. (Viruksen itämisaika tosin on sen 14 vrk, eli ihan varma ei voi vielä olla.) Totesin kuitenkin äidilleni, että en aio tämän poikkeustilan aikana matkustaa enää kertaakaan junalla, kestää tilanne sitten kesän yli tai kaksi vuotta.

Oletteko Te uskaltaneet matkustaa näinä aikoina? Minä ajattelin, että nyt jos koskaan oli hyvä aika matkustaa. Koronan ensimmäinen aalto alkaa olla rauhoittumaan päin, ja toinen aalto ei ole vielä alkanut. Juuri nyt tuntuu, että harkittu riskimme oli sen ottamisen arvoinen.

Loppuu kesken ja tippuu jalasta, mutta muuten ihan hyvät housut

tunnetila: hauskuus

Jos käyttäisin nykyään muitakin housuja kuin pehmeitä kotilökäreitä tai kahisevia ulkoiluhousuja, niin kevääseeni kuuluisivat ehdottomasti nämä hassut siniset farkut, joiden lahkeet loppuvat kesken.

Olen käyttänyt leveitä, lyhytlahkeisia culottes-housuja jo monta vuotta, enkä ikinä ajattele niiden lahkeiden loppuvan liian lyhyeen. Näiden farkkujen kanssa minulla on kuitenkin ihan hassuttelevan pellen olo.

kevytuntuvatakki ja farkut Uniqlo, raitapaita ja laukku Marimekko/Zadaa, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki, kengät Pomar*

Ostin kuvien levarifarkut viime syksynä Kööpenhaminasta, ja jo kassalta pois kävellessäni kaduin ostostani. Olihan nuo farkut eittämättä maailman mukavimmat päällä, mutta ajattelin, että ihmisten ilmoille en taida koskaan nuo housut jalassa rohjeta.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Ostin farkut tulevaa kesää ajatellen, mutten malttanut odottaa niiden käyttöönottoa sinne asti. Nämä kuvat otettiin maaliskuun alussa, ennen poikkeuskevään alkua, ja jo siihen mennessä olin käyttänyt hassuja farkkujani monta kertaa.

Ovatpa farkut olleet jalassani myös töissä, ja sain niistä silloin valtavasti kehuja. Hih!

Kaikenlaisiin muotivillityksiin sitä ihminen näkyy lähtevän mukaan vielä näin keski-ikäisenä. Olen kuitenkin haaveillut jo vuosia sinisistä farkuista, ja kun kerrankin satuin sovituskoppiin hauskannäköisten farkkujen kanssa, niin pakkohan ne oli ostaa.

Olisin tosin voinut mennä sovituskoppiin vähän tyhjemmällä vatsalla. Olin juuri ennen ostosreissua syönyt valtavan brunssin, ja vatsani oli niin täynnä, että tuli ostettua numeroa liian isot housut.

Katsotaan muistanko tämän seuraavalla kerralla housuostoksilla ollessani.

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe