Browsing Tag

miniloma

Vanhempi ja viisaampi

tunnetila: pohdiskelu

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Olen siis taas vuoden vanhempi ja viisaampi. Välillä kyseenalaistan tuon sanonnan aika vahvasti, mutta tänä vuonna (jota on siis kulunut vasta kolme päivää) olen todella sitä mieltä, että nyt on päässyt tähän päähän livahtamaan sellaista viisautta, että olen itsestäni oikein ylpeä.

Kuten juuri kerroin, olen pitkästä aikaa lomaillut kunnolla ja ajatukseni ovat kirkastuneet. Myönnän, etten ole käyttänyt lomaani meditoiden tai asioita sen kummemmin pohdiskellen, mutta ehkä juuri silloin kun ei mieti yhtään mitään, ne suurimmat oivallukset uskaltavat tulla esille. Viime aikojen suurin oivallus itseni suhteen on se, miten paljon yksi tietty asia, jota turhamaisuudeksikin voisi kutsua, on kuormittanut elämääni.

Olen oikeastaan ajatellut, etten ole kovinkaan turhamainen. Toki valitsen blogissa julkaistavaksi ne kuvat, joissa näytän mielestäni kauneimmalta, mutta julkaisen täällä myös itsestäni kuvia vailla meikin hiventä. Arjessa huitelen kaupungilla ilman meikkiä, ja käytän aina vaatteita, joissa on mukava olla, mutta jotka eivät vaikkapa imartele vartaloani (esim. leveälahkeiset culottesit). Ei kai turhamainen ihminen käyttäydy noin?

Ei ehkä, mutta silti mukanani on jo vuosia kulkenut asia, joka saa minut päivittäin kokemaan epäonnistumista. Puhelimeni TO DO -listan ykkösenä on jo monta vuotta lukenut ”laihduta 5kg”.

Kaikkia muita asioita toteutan TO DO -listaltani viikottain, mutta tuo ”laihduta 5kg” on lukenut listani ykkösenä jo monta vuotta. Katson tuota listaa joka päivä, sillä lisään siihen kaikki päivittäiset ”käy postissa” tai muut muistutukset. Ja joka ikinen päivä listaa katsoessani näen ensimmäisenä tuon toteutumattoman viiden kilon tavoitteen, ja minulle tulee paha mieli.

Vuoden vaihteessa loin taas silmäyksen TO DO -listaani. ”Laihduta 5kg” -kohta pomppasi silmääni. ”Ei hitsi, olen hankkinut viime vuonna ”koronakurvit” ja painoa on tullut lisää 3kg sitten viime kevään. Pitäisikö minun nyt muuttaa tuohon listaan tekstiksi ”laihduta 8kg”?” Aloin oikeasti pohtia asiaa. Uusi vuosi, uudet tavoitteet ja uudet mahdollisuudet. Laihempi ja onnellisempi minä!

Ajatukset uudesta 8kg hoikemmasta minästä alkoivat pyöriä päässäni kiihtyvän hyrrän lailla, ja yhtäkkiä tulin raivon valtaan. ”Nyt jumaliste loppuu tämä soopa!” En lisännyt tavoitteeseen kolmea kiloa, vaan poistin kokonaan tuon vuosia tehtävälistallani olleen lauseen. Mitä ihmettä olen ajatellut, kun edes olen soimannut itseäni vuosia tuolla ajatuksella?

Jestas miten oloni keveni kun poistin tuon vuosien saatossa syyllistäväksi muuttunen tavoitteen listan kärkipaikalta! Ei nyt ehkä sitä viittä kiloa mikä on ollut jo vuosia alkuperäinen tavoitteeni, mutta ainakin 50 grammaa.

Tykkään kuitenkin että minulla on tavotteita, joten keksin uuden vuoden kunniaksi listan kärkeen uuden jutun. TO DO -listani ykkösenä lukee nyt ”löydä taas liikunnan ilo ja rutiini liikkumiseen”.

On niin paljon kivempi lähteä toteuttamaan tuota tavoitetta, koska sen lopputulos on mitattavissa hyvinvoinnilla ja paremmalla jaksamisella, eikä henkilövaa’alla.

Pääsin heti toteuttamaan uutta tavoitetta, sillä juhlistin viikonloppuna synttäreitäni yöpymällä Iinan kanssa Hotel Kämpissä. Tilasimme huoneeseen jouluisen afternoon tean ja kävimme kuntosalilla sekä spa-osastolla kahteen otteeseen.

Oli ihanaa herkutella, mutta oli myös superkiva olla salilla ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun! Voi kunpa koronatilanne pian helpottaisi, ja uskaltautuisin treenaamaan muuallakin kuin kotona.

Hyvän ja kestävän balanssin pohjana minulla taitaa olla se, etten enää ikinä laita TO DO -listalleni laihdutustavotteita. Jos ikääntymisessä ei muuta hyvää olisi, niin ainakin tuo iän mukanaan tuoma itselle lempeästi ja positiivisen kautta puhuminen on jo niin hyvä juttu, että paljon muuta ei sitten tarvitakaan!

Lempeitä ajatuksia ja iloa tuottavia tavotteita Teille, ystävät!

Kuva minusta afternoon tean äärellä: Iina / MouMou

Löytöjä Karjalohjalta

tunnetila: ilo

Vietin viime viikonlopun Karjalohjalla Lohja Spa & Resortissa. Vaikka reissu oli taas täynnä työhommia, niin ehdin silti todeta reisun aikana moneen kertaan, miten mahtava tapa kylpyläviikonloppu onkaan aloittaa kesäloma!

Olimme Karjalohjalla siis pääosin töissä, eli päivitimme Iinan kanssa Lohja Span IG-tiliä koko viikonlopun (käykää kurkkaamassa joko Lohja Span tai Tunnetilan IG:n highlighteista mitä viikonloppuna puuhailimme), mutta ehdimme silti tehdä kylpylän aktiviteettien lisäksi vähän muutakin. Kävimme nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä Karjalohjan keskustassa!

Googlailin ennen kylpylään lähtöä Karjalohjan tapahtumia, ja ilokseni löysin tiedon Kylätalo kehrän pihapiirissä järjestettävästä pihakirppiksestä ja pop up-kahvilasta. Päätimme siis lauantain ratoksi kävellä Spasta kylätalolle, ja käydä vähän kurkkaamassa löytyisikö kirpputorilta jotain kivaa myös meille.

uimapuku Uniqlo, housut Pull&Bear (second hand), sandaalit Havaianas

Päiväkävely kirppikselle kannatti. Iina löysi kirppikseltä pojalleen takin syksyksi, ja minä bongasin rekiltä Pull&Bearin pellavaiset kesähousut. Korkeavyötäröisten, todella leveälahkeisten ja lähes käyttämättömien housujen hinta oli kolme euroa, joten en kauaa miettinyt lähtevätkö housut mukaani.

Halusin heti laittaa uudet lomahousut jalkaani, ja näissä kuvissa housut onkin helteisen päivän kunniaksi yhdistetty uimapukuun. Hotellihuoneemme minibaarista ostettua valkoviiniä oli aika kiva nautiskella hotellin pihapiirissä, paahteelta suojaavien puiden katveessa, uudet pöksyt jalassa!

Pihakirppiksen lisäksi piipahdimme parissa kävelymatkalle sattuneessa kiinnostavan näköisessä liikkeessä. Liikkeistä toinen oli iso antiikkiliike, jonka valikoimissa oli todella paljon astioita, kodintarvikkeita, taidetta ja vaatteita.

Löysimme Iinan kanssa molemmat antiikkiliikkeestä vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta vielä siinä vaiheessa maltoin pitää kukkaroni nyörit kiinni.

Mobile Pay alkoi kuitenkin niin sanotusti laulaa seuraavassa butiikissa, johon törmättiin niin ikää Keskustien varrella. (Kävelimme koko ajan kylpylältä samaa tietä (Keskustie) Karjalohjan kylätalolle asti.) Huomasimme tien vieressä Maalaispuoti -kyltin, ja toki puotiin oli päästävä.

Maalaispuodissa myytiin mm. paikallisia käsitöitä, erilaisia herkkuja mausteista karkkeihin, käsintehtyä kosmetiikkaa, ja sitten se rahahanani avannut juttu; hyvin kohtuuhintaisia ja superkauniita kashmirvilttejä!

Silittelin unelmanpehmeää vilttiä niin pitkään, etten voinut enää päästää sitä käsistäni. Niinpä edulliseksi kaavaillulla kirppisreissulla meni hieman ennakoitua enemmän rahaa, mutta kokoonsa nähden viltti oli kyllä hintansa puolesta todellinen löytö.

Ostamani viltti on mukana näissä kuvissa, ja se on kyllä kaikin puolin ihana!

Tällaiset löydöt tuli tehtyä viime viikonloppuna. Kiva kylpyläviikonloppu, ja bonuksena antoisa piipahdus kesäkirppiksille. Ei lainkaan huono alku kesälomalle, vai mitä?!

Kuvat: Iina / Moumou

Kotikotona keskellä koronakevättä

tunnetila: huoli/onni

Saatatte miettiä, miten ihmeessä tunnetilanani voi olla yhtä aikaa huoli, mutta myös iso onni. Antakaas kun kerron.

Minulla oli alkuviikosta kolme päivää lomaa töistä. Laskeskelin, että kun yhdistän lomapäiviin edellisen viikonlopun, viikonloppua edeltäneen perjantaivapaani, sekä tällä viikolla olleen helatorstain, saan olla vapaalla seitsemän päivää! Aloin heti automaattisesti miettiä, että näin pitkän vapaan aikana olisi kiva lähteä jonnekin reissuun.

Tänä keväänä reissut ovat olleet olosuhteiden pakosta jokaisella vähissä, mutta aloin silti haaveilla matkasta Savoon. Olisi niin ihanaa päästä viettämään aikaa perheen parissa ja rentoutumaan luonnon helmassa.

Perheeni innostui heti ajatuksesta, mutta hetken ajatusta pyöriteltyämme totesimme matkan olevan riski, ja päätimme, ettei idea ole sittenkään toteuttamiskelpoinen.

Pallottelimme ideaa kolme viikkoa päivittäin. Joka toinen päivä päätimme, että matka toteutuu, joka toinen päivä peruimme suunnitelmat. Ette arvaakaan kuinka monta unetonta yötä vietin, kun punnitsin vaihtoehtoja ja mietin, olenko vastuuton jos lähden matkaan.

Olin nähnyt perhettäni viimeksi jouluna, joten ikävä oli hurja. Ikävöin kovasti vanhempiani ja siskoani, mutta pakko myöntää, että eniten haaveilin saavani kainaloon siskoni Tatu-koiran. Oli kyseessä korona tai mikä tahansa maailman murhe, niin unohdan ne kaikki sillä hetkellä, kun pääsen Tatun kanssa lenkille tai saan karvakaverin sänkyyni möyrimään peitosta tehtyihin tunneleihin.

Äitini soitti valtakunnalliseen koronainfoon ja minä juttelin asiasta lääkärin kanssa. Jokaisessa keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että matka on harkittu riski.

Uudenmaan ulkopuolelle saa kuitenkin matkustaa, ja kun me kaikki olemme olleet terveitä ja olleet kotona karanteenin omaisissa oloissa jo maaliskuun alusta, eikä kukaan meistä kuulu riskiryhmään (vanhempani ovat alle 70v eikä kenelläkään meistä ole sairauksia), päätin lopulta ostaa junaliput.

Koronainfossa mietittiin junamatkustamisen turvallisuutta, mutta kun sain molempiin suuntiin buukattua itselleni pienen työskentelyhytin, infossakin todettiin, että oma pieni hytti muuttaa matkustamisen turvallisempaan suuntaan.

Olin lopulta Savossa viisi yötä, ja nautin joka hetkestä! Perheen seura oli virkistävää, tyynen järven pinnan tuijottelu voimauttavaa, kesän ensimmäiset muurinpohjaletut, äidin leivonnaiset ja isän kalastamat kalat maailman herkullisimpia ja Tatun kanssa touhuaminen ihan parasta. Olen niin iloinen että kolmen viikon pähkäilyn jälkeen uskalsin ottaa harkitun riskin ja lähteä matkaan!

Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli VR:n ala-arvoinen toiminta. Menomatkalla junassa oli varakalusto, joten paikkanumerot eivät pitäneet paikkaansa eikä esim. varaamaani pientä hyttiä ollut junassa lainkaan. Hämmentyneet ihmiset parveilivat junassa turvavälit unohtaen, ja etsivät epätoivoisena mahdollisimman turvallisia istumapaikkoja.

Konduktööri kuulutti tämän tästä, että osassa vaunuista oli niin paljon ihmisiä, että kannattaa etsiä väljempää tilaa vaunuista 1 ja 2. Junassa oli todellakin hämmästyttävän paljon matkustajia, eivätkä turvavälit toteutuneet missään mittakaavassa.

Istuin koko menomatkan hengityssuojain kasvoillani nälässä (eväät jäi maskin vuoksi syömättä), ja rukoilin mielessäni, että paluumatka sujuisi paremmin ja pääsisin rauhassa omaan kahden hengen hyttiini.

No kuinkas sitten kävikään? Paluumatkalla juna oli liikkeellä oikealla kalustolla, ja suunnistin tyytyväisenä varaamaani hyttiä kohti. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että VR oli myynyt kahden hengen hytistä paikan myös toiselle henkilölle!

Oletin automaattisesti, että kahden metrin turvaväli otetaan junissa huomioon, ja pieneen hyttiin ei myydä vallitsevassa tilanteessa paikkoja kuin yhdelle henkilölle. Mitä vielä! Turvaväleistä viis, työskentelyhytissä istui mies, joka yski kuin viimeistä päivää. Ja niin, kuka tollo edes ostaa itselleen paikan pienestä hytistä, vaikka näkee toisen paikoista olevan jo varattu?

Käännyin kannoillani ja etsin liikkuvassa junassa epätoivoisesti paikkaa, jossa uskaltaisin istua koko vajaan neljän tunnin matkan. Myös tässä junassa oli yllättävän paljon matkustajia. Lopulta päädyin matkustamaan Helsinkiin yhdessä mukavan perheen kanssa, mutta turvaväleistä ei ollut tällä(kään) matkalla tietoakaan.

Helvetillisistä junamatkoista huolimatta näyttää siltä, että pääsin kotiin terveenä. (Viruksen itämisaika tosin on sen 14 vrk, eli ihan varma ei voi vielä olla.) Totesin kuitenkin äidilleni, että en aio tämän poikkeustilan aikana matkustaa enää kertaakaan junalla, kestää tilanne sitten kesän yli tai kaksi vuotta.

Oletteko Te uskaltaneet matkustaa näinä aikoina? Minä ajattelin, että nyt jos koskaan oli hyvä aika matkustaa. Koronan ensimmäinen aalto alkaa olla rauhoittumaan päin, ja toinen aalto ei ole vielä alkanut. Juuri nyt tuntuu, että harkittu riskimme oli sen ottamisen arvoinen.

Kolmen tunnin miniloma

tunnetila: tyytyväisyys

Vaikka rakastan viikonloppureissuja ihaniin hotelleihin ja kylpylöihin, niin elämysten, hemmottelun tai hyvän olon hakemiseen ei aina tarvita kokonaista viikonloppua. Joskus ihan muutama tuntikin riittää.

Selasimme alkuvuodesta ystäväni Iinan kanssa kalentereitamme ja mietimme, koska ehtisimme taas yhdessä pienelle viikonloppureissulle. Kun sopivia viikonloppuja ei ollut näköpiirissä, päätimme raivata yhteisen ajan keskelle arkea.

Varasimme eräälle perjantai-illalle työpäivän jälkeen aikaa kolme tuntia, jolloin kävimme omalla pienellä elämys- ja rentoutuslomalla ihan Helsingin keskustan tuntumassa Allas Sea Poolilla.

neule ja lämpösukat Uniqlo x Marimekko

Saunoimme, kävimme uimassa lämpimässä (+27 asteisessa) altaassa upean auringonlaskun aikaan, ja minä tein myös pienen pyrähdyksen merivesialtaaseen (+4).

Talvella ulkona uiminen on jotenkin niin jännää! Vaikkei ulkona lunta ollutkaan, niin ilma oli silti niin paljon lämpimän altaan vettä kylmempää, että lämpimän altaan päällä oli kaunis vesihöyryn muodostama harso. Kun tuohon hempeään harsoon heijastui laskevan auringon vaaleanpunertava kajo, tuntui kuin olisi uinut hattarassa!

Uinnin ja saunomisen jälkeen menimme herkulliselle iltapalalle Allas Sea Poolin ravintolaan, ja onnistuneen iltapäivän kunniaksi nautimme ruoan kanssa vielä tilkat viiniä. Ai että!

Tuon setin jälkeen oli niin rentoutunut olo, että tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Aikaa oli kuitenkin kulunut vain se kolmisen tuntia, ja kotiin oli muutaman minuutin matka.

Haluaisin niin kovasti testata myös Tampereella Saunaravintola Kuuman ja Kuopion Saanan (HUOM!! hiihtolomaviikon (2.-8.3.) kunniaksi Saanaan pääsee saunomaan nyt kympillä!). Myös Ouluun ollaan avaamassa Allas Sea Pool, mutta sen rakennusaikataulu siirtyi, ja valmista tulee vasta vuoden päästä.

Niin kivaa, että tällaisia paikkoja ollaan avaamassa nyt ympäri Suomen. Meillä kaikilla kun ei ole sitä omaa rantaa, josta voisi pulahtaa veteen milloin tahansa.

Käyttekö Te avannossa, tai onko Teillä tapana viettää muutaman tunnin ”lomia” omassa kotikaupungissanne? Vinkit parhaista minilomapaikoista olisi ihania!

Kuvat minusta: Iina / MouMou