Browsing Tag

oma tyyli

Kotimaista kiireestä kantapäähän

tunnetila: ilo

Mistä tulee sanonta ”kiireestä kantapäähän”? Kiire-sana merkitsee vanhassa suomen kielessä myös päälakea. Sanonnan kiire-sana ei siis merkitse hoppua. Sanonta tarkoittaa siis kutakuinkin samaa kuin ”päästä jalkoihin”. (lähde)

Niin, eli nykysuomeksi sanottuna olen näissä kuvissa pukeutunut kotimaisiin vaatteisiin ja asusteisiin päästä varpaisiin. Kiireestä kantapäähän kuulosti kuitenkin näin joulustressin aikana paremmalta tavalta ilmaista sama asia.

Mutta miten on mahdollista, että minulla on joulustressi? Aloitin joululomani jo kaksi viikkoa sitten, enkä ole tehnyt kuluneiden viikkojen aikana oikeastaan yhtään mitään. Tai no, ehkä siitä se stressi johtuukin…

Olen viime viikkojen ajan noussut sängystä vasta kymmenen maissa. Syönyt aamiaista kotona tai kahviloissa lounasaikaan. Tehnyt iltapäivisin täsmäiskuja kaupungille joululahjojen toivossa. Kaupungilta olen tullut kotiin teelle, ja sen jälkeen kaikki illat on mennyt telkkaria tuijottaen. En edes muista mitä sieltä olen katsellut, mutta jotain ”aivot narikkaan” -ohjelmia ihan varmasti.

Lomapäivät ovat valuneet sormieni välistä kuin hiekka konsanaan. Koti on siivoamatta, tortut paistamatta ja kaksi tärkeää lahjaa on vielä hankkimatta. Siitä tuo stressi varmaan johtuu.

pipo Samuji, neule Hálo, housut Voglia, kengät Pomar*, sormus ja korvikset*Lillan Helsinki

 

Aloin nyt oikein miettimään, että mihin ihmeeseen olen saanut kulumaan menneet kaksi viikkoa. Olenko oikeasti katsonut Salkkareita ja Yle Femin joulukalenteria (ihan mahtava, suosittelen katsomaan vaikka kaikki luukut kerralla!) kaksi viikkoa putkeen? Mutta ehei, olen minä kalenterini mukaan tehnyt muutakin.

Olen mm. tavannut viittä (!) ystävääni turvavälein, käynyt dippaamassa +2,5 asteisessa meressä, ollut parissa blogiin liittyvässä tapaamisessa, ollut mallina kuvauksissa, osallistunut kahteen koulutukseen, käynyt kellumassa, piipahtanut kolmatta kertaa tänä syksynä koronatestissä (jokainen ”iik, onkohan mulle flunssa tulossa” -tuntemus on testattu, eikä koskaan ole tullut edes nuhaa, vaan olo on mennyt yön aikana ohi, voi huoh).

Ja ai niin, olen myös lomani aikana tehnyt yhden vähän suuremman ostoksen. Siitä kuitenkin lisää tuonnempana. Pidän teitä vielä hetken jännityksessä, sillä tekemäni ostos jännittää vähän itseänikin.

Eli pari viikkoa on jo joululomaa takana, ja yllättävän paljon kaikkea on tullut tehtyä, vaikka olo on sellainen, että olen vain maannut sohvalla. Mutta noista joululahjoista on kyllä nyt stressi päällä.

Tänään on pakko tsempata ja hakea ne viimeisetkin lahjat. Sitten saa jouluviikko alkaa, ja joutilas joulu tulla! Onko Teillä jouluvalmistelut jo tehty? Entä vietättekö perinteisen joulun vanhoin traditioin, vai aiheuttaako poikkeusvuosi Teille myös poikkeuksellisen joulun?

Tsemppiä kaikille jouluvalmisteluihin! Ja muistakaa: joulu tulee kyllä, vaikka ihan kaikki ei valmista olisikaan!

Kuvat: Ida / Ida365

Kimallusta kaamokseen

tunnetila: tyytyväisyys

Pääsin muutama viikko sitten valitsemaan KappAhlin talven mallikappaleista suosikkivaatteeni juhlaan. Kun näin juhlavaatteet rekillä, tiesin heti mitä haluan. Olen jo vuosia haaveillut mustasta paljettihameesta, joten kun sellainen rekillä roikkui, valintani oli selvä siinä silmänräpäyksessä.

Kotona puin päälleni mustan silkkitopin, paljettihameen ja jalkaan sujautin Louboutinit. Asu oli täydellinen! Juhlava, klassinen, tyylikäs ja sopiva lähes mihin tahansa juhlaan. Pyörähtelin tyytyväisenä peilin edessä, kunnes totuus iski vasten kasvoja. Missä mä tätä asua käytän? Kaikki juhlathan on tältä talvelta peruttu!

Hetken asiaa surkuteltuani totesin, että paljettihame on erinomainen vaate piristämään kaamosta. Vaihdoin juhlavan silkkitopin mustaan kashmirneuleeseen ja korkkareiden sijaan jalkaan pääsivät kiiltonahkaiset kävelykengät. Asusta tuli just hyvä arkisille lounastreffeille!

kashmirneule Marks & Spencer, paljettihame KappAhl*, sormus ja korvikset* Lillan Helsinki, kengät Pomar*

Olen käyttänyt hametta arjessa nyt monta kertaa. Yleensä hameen parina on joko musta tai harmaa neule.

Piipahdin neule-paljettihame-kombossa jopa Katri Niskasen 10v. synttäreillä, kun sitä ennen olin juossut paljettihameessa koko päivän kaupungilla asioilla ja tapaamisissa. Paljettihame sopii siis ihan kaikkeen!

Mutta vaikka hame on päässyt jo ahkeraan käyttöön, en silti malta odottaa sitä hetkeä, kun saan pukea sen silkin ja korkojen kanssa. Sekin päivä onneksi tulee vielä!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Moiko – lahjaksi tyyliä ja turvaa

tunnetila: vinkkaus

*Kaupallinen yhteistyö Moiko*

Mikä voisikaan, kauniiden sanojen lisäksi, olla parempi tapa osoittaa lähimmäiselle rakkautta ja välittämistä, kuin antaa lahja, joka kertoo saajalleen: olet tärkeä, pysythän turvassa.

Meistä monille on niin paljon helpompaa näyttää tunteensa lahjoin tai pienin teoin, kuin sanomalla niitä ääneen. Jopa vastaantulijan tervehtiminen saattaa olla joskus vaikeaa. Tämän olivat huomanneet myös Moiko Designin perustajat Anu ja Mari.

Kadulla kohdattavan tuttavan kanssa juttelemaan pysähtyminen ei ole talvisessa räntäsateessa se mukavin homma, vaikka kuinka olisi kiva vaihtaa muutama sana. Jotta talvinen jurottaminen ja jalkoihin tuijottaminen vähenisi edes hieman, halusivat Anu ja Mari kehittää jonkun käytännöllisen ja hauskan tavan, jolla ihmisten olisi helpompi lähestyä toisiaan sanomatta sanaakaan.

Pohdintojen jälkeen he huomasivat ratkaisun löytyvän noin 70 vuotta vanhasta suomalaisesta keksinnöstä, heijastimesta. Pian kaksikko aloittikin kokeilun, jossa he painoivat villalapasiin- ja pipoihin heijastavia ruusuja, sydämiä ja kauniita sanoja. Uudenlaiset tuotteet otettiin innolla vastaan, ja jo muutaman vuoden ajan olen nähnyt vastaantulijoilla ilahduttavan paljon Moikon hauskoja moikkailulapasia ja -sormikkaita.

Moiko Design on suomalainen heijastavien asusteiden valmistaja, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat heijastavalla printillä varustetut ja mulesing-vapaasta merinovillasta valmistetut superpehmeät pipot, lapaset ja kaulaliinat. Näiden lisäksi Moikolta löytyy CE-hyväksyttyjä heijastimia sekä GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta valmistettuja kangaskasseja, joissa on upeita heijastavia kuvioita.

Moikon tuotteet neulotaan ja ommellaan pääosin Tampereella, ja heijastimet tuotteisiin painetaan oman tiimin voimin Helsingin Lauttasaaressa. Yhteistyötä tehdään myös virolaisten pienompelimoiden kanssa. Näissä ompelimoissa valmistetaan rukkaset, osa pipoista ja kangaskassit.

Tuotteiden valmistuksessa käytetään laadukkaita luonnonmateriaaleja, esim. argentiinalaista merinovillaa, jolla on sekä Öko-tex että Reach -standardit, ja niistä luodaan ajattomia ja kestäviä tuotteita, joita käytetään pitkään. Myös tämä luo osaltaan kestävää kehitystä.

Vaatteisiin kiinnitettävien riippuheijastimien lisäksi tuotteista Aurora-rukkaset ovat virallisia, CE-hyväksyttyjä heijastimia. Muita tuotteita ei saa mainostaa turvallisuutta lisäävinä, vaikka ne hyvin heijastavatkin. Heijastava kuvio ei siis itsessään valaise, vaan se heijastaa siihen osuvan valon takaisin.

Valitsin Moiko Designin valikoimista itselleni graafiset DUO-lapaset*, joiden heijastava painokuvio muodostaa kädet yhteen laitettaessa sydämen. Aww, en kestä miten söpöä!

Kaksinkertaiset merinovillalapaset ovat aivan älyttömän laadukkaan tuntuista merinovillaa, ja ne ovat kaltaiselleni vilukissalle oivalliset jo näille säille. Lapaset kuuluvat Heijastavat kädet-mallistoon, joka voitti kunniamaininnan kansainvälisessä Red Dot Design -kilpailussa.

Toinen tuotevalintani oli niin ikää laadukasta ja todella pehmeää merinovillaa oleva Tunturi-malliston kaulahuivi. Huivista löytyy aivan upeita maanläheisiä värejä, kuten kirsikka, metsänvihreä ja grafiitti. Mutta kuten tiedätte minut, toimin silti varman päälle ja valitsin väriksi mustan.

Kyseinen huivi on löytynyt jo kertaalleen mieheni kaulasta, joten ehkä olisi sittenkin kannattanut valita itselleni joku toinen väri, jota mieheni ei kokisi niin omakseen. Katsotaan kumman talvipukeutumisen lämpimäksi osaksi tuo huivi lopulta päätyy…

Jos innostuit Moikon tuotteista, niin kerrottakoon, että ehdit tilata niitä vielä joulupakettiin! Viimeinen päivä joululahjatilauksille Moikon nettikaupasta on ensi viikon perjantai, eli 18.12. Moikolta löytyvät myös lahjapaketit ja lahja voidaan paketoida valmiiksi vastaanottajalle.

Ja hei vielä yksi tärkeä vinkki: kun tilaat Moikon uutiskirjeen, saat ensimmäisestä tilauksestasi 10% alennuksen!

Moikon tuotteet sopivat kaikille vauvasta vaariin, ja ne ovat laadukkaita, persoonallisia, hauskoja ja käytännöllisiä.

Nyt kun ulkona on synkkää ja pimeää, on täydellinen aika loistaa!

Kuvat: Vilma

Vahingossa suoritettu tavoitelista

tunnetila: ilo

En tiedä onko se pian lopuillaan oleva raskas työprojekti, lähestyvä joulu, vai tiedossa oleva ihanan pitkä joululoma, mutta olen nykyään koko ajan tosi hyvällä tuulella.

Kirjoitin viime viikolla, että mieleni on tällä hetkellä rauhallinen. Ehkä rauhallisempi kuin moneen vuoteen. Nukun kymmenen tunnin yöunia. Syön joka päivä karkkia vailla huonoa omatuntoa. En stressaa, vaikka älykelloni lähettää minulle tämän tästä ”Nina, minulla on sinua ikävä!” -viestejä.

Olen ihan zen sen kanssa, että tämän syksyn elämäni on ollut niin täynnä töitä, että liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat saaneet jäädä. Kyllä sitä ehtii palata ruotuun, eli trenaamaan ja syömään järkevästi, vähän myöhemminkin. Nyt on selvästi ollut herkkujen ja loikoilun aika.

Armollisuus itseä kohtaan on tärkein oppi, minkä elämässä voi oppia. Jos työ on suoritamista, vapaa-ajalla täytyy kuunnella kehoa ja antaa sille mitä se haluaa. On ihan ok katkaista salijäsenyys muutamaksi kuukaudeksi (tai vuodeksi) jos siltä tuntuu. Stressi, sekä suorittaminen töissä ja vapaa-ajalla, voi muuten käydä vaaralliseksi, ja uupumus alkaa kolkutella oven takana.

Rauhalliset kävelylenkit, salmiakki, saunailta lauantaisin, kofeiiniton tee, iloa tuottavat tv-sarjat, joulukaupat ja joululahjaostokset, sekä lasillinen punaviiniä silloin tällöin. Niistä on nyt hyvä arkeni tehty. Kiireen keskellä jokainen pienikin mukava asia ilahduttaa.

takki Voglia*, pipo Samuji, kashmirhuivi H&M*, saappaat Pomar*, heijastin saatu lahjaksi ihanalta blogini lukijalta <3

Yksi todella paljon iloa aiheuttanut juttu, jonka hetki sitten puhelimeni kätköistä löysin, on vuoden vaihteessa tekemäni tavoitelista tälle vuodelle. En edes muistanut tehneeni tavoitelistaa, mutta kun sen löysin, niin ilahduin valtavasti.

Tavoitelistassani (laadittu 1.1.2020) luki seuraavat asiat: 1. nelipäiväinen työviikko, 2. uusi työ vanhan tilalle, 3. blogin lopettaminen, 4. vähintään 100 tavaraa kirppikselle ja 5. pienemmän asunnon etsiminen.

Helmikuun alusta aloitin nelipäiväisen työviikon ja vaihdoin samalla työtä. Kaksi ensimmäistä tavoitetta siis suoritettu heti vuoden alussa. Aika mahtavaa!

Tammikuun alussa ilmoitin myös lopettavani blogini. Noh, täällä sitä edelleen kirjoitellaan, eli lopettamispäätöksessä en pysynyt. Olen kuitenkin vähentänyt reilusti postaustahtiani, ja kirjoitan vain silloin, kun hyvältä tuntuu.

Kolmoskohta on siis muuttunut lopettamisesta postaustahdin hidastamiseen, ja se on ollut erinomainen päätös. Eli ei radikaalia lopettamista, vain juuri tuota aikaisemmin puhumaani armollisuutta itseä kohtaan, ja omien tarpeiden kuuntelemista.

Neloskohta, tavaraa kirppikselle, toteutui heinä-elokuun vaihteessa, kun päätimme toteuttaa myös listalta kohdan viisi, eli muutimme pienempään asuntoon. Näitä kahta tavoitetta en edes muistanut, sillä muutto ei ollut aktiivisesti mielessämme missään muodossa, mutta niin sitä vaan elämä heittää joskus eteen niitä juttuja, joista sattuu haaveilemaan. Kuten esimerkiksi uuden ihanan asunnon!


Vaikka vuosi 2020 on ollut isolta osin totaalisen perseestä maailmanlaajuisen epidemian vuoksi, niin ilokseni voin todeta sen olleen minulle myös hyvien muutosten vuosi.

Vuosi 2020 on puolentoista kuukauden päästä ohi. Mitähän tavoitteita sitä keksisi vuodelle 2021? Näin suuria tavoitteita, mitä vuodelle 2020 tein, en varmasti tule haluamaan.

Toivottavasti vuosi 2021 olisi seesteisempi kuin kulunut vuosi. Toivon myös sydämestäni, että koko maailmaa hallinneet tartuntataudit jättävät meidät rauhaan, ja että tuleva vuosi sisältäisi enemmän perheen ja rakkaiden kanssa vietettyä aikaa.

Onko vuosi 2020 ollut teille koronasta tulleen ahdistuksen sävyttämä, vai onko vuosi tuonut elämäänne myös jotain positiivista?

Rauhallisempi mieli

tunnetila: tyytyväisyys

Kieriskelin alkusyksystä syvissä vesissä oman osaamiseni kanssa. Olin mukana uudessa projektissa, ja läsnä oli koko ajan tunne siitä, etten osaa yhtään mitään. Turhautti ja hävetti. Koko muu tiimi oli täynnä timanttisia osaajia. Olin varma, että he pohtivat keskenään, miksi minut on valittu projektiin mukaan sekoilemaan.

Aloin suorittaa ihan hemmetisti. Tein 50 tuntisia työviikkoja, ja silti tuntui, etten tee tarpeeksi. Nukuin huonosti. Vietin kaiken vapaa-aikani työpuhelin kädessä ja stressasin heti, jos ihmiset eivät välittömästi vastanneet viesteihini tai puheluihini. Ihan kuin se, etten saa jotain ihmistä kiinni, olisi minun syyni.

Aika kului ja projekti eteni. Kuin huomaamatta aloin osata vähän enemmän ja stressata vähemmän. Sain kiitosta tekemästäni työstä, ja se toi kaivattua itsevarmuutta. Kiiteltiin minua toki aiemminkin, mutta silloin en osannut ottaa kiitosta vastaan. Ajattelin, että mukavat kollegani vain tsemppaavat minua kiitoksilla, vaikka näkevät, etten osaa mitään.

takki KappAhl*, huivi Balmuir*, mekko Miia Halmesmaa* (osa kaupallista yhteistyötä Weecos-lähettiläänä), laukku Marc Jacobs, korut Lillan Helsinki (korvikset saatu), sukat Helsingin Villasukkatehdas*, kengät Blue On Blue*

Nyt syksyn projektia on jäljellä kolmisen viikkoa, ja olo on ihan erilainen, mitä se on ollut aikaisemmin. Olen rauhallisempi, tyytyväisempi, itsevarmempi ja rohkeampi kuin aikoihin.

Olen oppinut näiden kuukausien aikana valtavasti uutta. Olen kehittynyt työssäni ja tiedän paremmin, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Niin kliseistä kuin se onkin, niin kaikki kehitys todellakin tapahtuu oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tuo täytyisi aina muistaa, kun sinulle tarjotaan mahdollisuutta johonkin uuteen.

Tiedän, että tulevat kolme viikkoa tulevat olemaan hektisiä, ja näin korona-aikaan mitä tahansa voi vielä sattua ja tapahtua. Olen kuitenkin syksyn aikana saanut taas nähdä sen, että asioilla on tapana järjestyä.

Haasteita tulee eteen, se on varmaa, mutta kun ei turhaan panikoi kaiken tekemisen kanssa, niin haasteiden taklaaminen onnistuu helpommin. Ja jos joku homma ei onnistu, niin se on vain elämää. Ei elämässä kaikki kuitenkaan onnistu kuten on suunniteltu.

Mitä Teidän syksyynne kuuluu? Olisi mukava kuulla kuulumisia!

Kuvat: Vilma