tunnetila: pohdiskelu
Minulla oli eilen syntymäpäivä. Olen siis taas vuoden vanhempi ja viisaampi. Välillä kyseenalaistan tuon sanonnan aika vahvasti, mutta tänä vuonna (jota on siis kulunut vasta kolme päivää) olen todella sitä mieltä, että nyt on päässyt tähän päähän livahtamaan sellaista viisautta, että olen itsestäni oikein ylpeä.
Kuten juuri kerroin, olen pitkästä aikaa lomaillut kunnolla ja ajatukseni ovat kirkastuneet. Myönnän, etten ole käyttänyt lomaani meditoiden tai asioita sen kummemmin pohdiskellen, mutta ehkä juuri silloin kun ei mieti yhtään mitään, ne suurimmat oivallukset uskaltavat tulla esille. Viime aikojen suurin oivallus itseni suhteen on se, miten paljon yksi tietty asia, jota turhamaisuudeksikin voisi kutsua, on kuormittanut elämääni.
Olen oikeastaan ajatellut, etten ole kovinkaan turhamainen. Toki valitsen blogissa julkaistavaksi ne kuvat, joissa näytän mielestäni kauneimmalta, mutta julkaisen täällä myös itsestäni kuvia vailla meikin hiventä. Arjessa huitelen kaupungilla ilman meikkiä, ja käytän aina vaatteita, joissa on mukava olla, mutta jotka eivät vaikkapa imartele vartaloani (esim. leveälahkeiset culottesit). Ei kai turhamainen ihminen käyttäydy noin?
Ei ehkä, mutta silti mukanani on jo vuosia kulkenut asia, joka saa minut päivittäin kokemaan epäonnistumista. Puhelimeni TO DO -listan ykkösenä on jo monta vuotta lukenut ”laihduta 5kg”.
Kaikkia muita asioita toteutan TO DO -listaltani viikottain, mutta tuo ”laihduta 5kg” on lukenut listani ykkösenä jo monta vuotta. Katson tuota listaa joka päivä, sillä lisään siihen kaikki päivittäiset ”käy postissa” tai muut muistutukset. Ja joka ikinen päivä listaa katsoessani näen ensimmäisenä tuon toteutumattoman viiden kilon tavoitteen, ja minulle tulee paha mieli.
Vuoden vaihteessa loin taas silmäyksen TO DO -listaani. ”Laihduta 5kg” -kohta pomppasi silmääni. ”Ei hitsi, olen hankkinut viime vuonna ”koronakurvit” ja painoa on tullut lisää 3kg sitten viime kevään. Pitäisikö minun nyt muuttaa tuohon listaan tekstiksi ”laihduta 8kg”?” Aloin oikeasti pohtia asiaa. Uusi vuosi, uudet tavoitteet ja uudet mahdollisuudet. Laihempi ja onnellisempi minä!
Ajatukset uudesta 8kg hoikemmasta minästä alkoivat pyöriä päässäni kiihtyvän hyrrän lailla, ja yhtäkkiä tulin raivon valtaan. ”Nyt jumaliste loppuu tämä soopa!” En lisännyt tavoitteeseen kolmea kiloa, vaan poistin kokonaan tuon vuosia tehtävälistallani olleen lauseen. Mitä ihmettä olen ajatellut, kun edes olen soimannut itseäni vuosia tuolla ajatuksella?
Jestas miten oloni keveni kun poistin tuon vuosien saatossa syyllistäväksi muuttunen tavoitteen listan kärkipaikalta! Ei nyt ehkä sitä viittä kiloa mikä on ollut jo vuosia alkuperäinen tavoitteeni, mutta ainakin 50 grammaa.
Tykkään kuitenkin että minulla on tavotteita, joten keksin uuden vuoden kunniaksi listan kärkeen uuden jutun. TO DO -listani ykkösenä lukee nyt ”löydä taas liikunnan ilo ja rutiini liikkumiseen”.
On niin paljon kivempi lähteä toteuttamaan tuota tavoitetta, koska sen lopputulos on mitattavissa hyvinvoinnilla ja paremmalla jaksamisella, eikä henkilövaa’alla.
Pääsin heti toteuttamaan uutta tavoitetta, sillä juhlistin viikonloppuna synttäreitäni yöpymällä Iinan kanssa Hotel Kämpissä. Tilasimme huoneeseen jouluisen afternoon tean ja kävimme kuntosalilla sekä spa-osastolla kahteen otteeseen.
Oli ihanaa herkutella, mutta oli myös superkiva olla salilla ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun! Voi kunpa koronatilanne pian helpottaisi, ja uskaltautuisin treenaamaan muuallakin kuin kotona.
Hyvän ja kestävän balanssin pohjana minulla taitaa olla se, etten enää ikinä laita TO DO -listalleni laihdutustavotteita. Jos ikääntymisessä ei muuta hyvää olisi, niin ainakin tuo iän mukanaan tuoma itselle lempeästi ja positiivisen kautta puhuminen on jo niin hyvä juttu, että paljon muuta ei sitten tarvitakaan!
Lempeitä ajatuksia ja iloa tuottavia tavotteita Teille, ystävät!
Kuva minusta afternoon tean äärellä: Iina / MouMou
