Lähdön aika

tunnetila: suru ja haikeus

Joulukuun ensimmäinen päivä. Syksy on virallisesti muuttunut talveksi ja on aika lähteä.

Päätimme vielä kerran kävellä koko perheen voimin meren rantaan ja heittää haikeat hyvästit kaupungille joka on ollut syksyn ajan kotimme. Kiitos Manhattan, kiitos New York. Olit meille hyvä.

Syksymme oli huikaisevan hieno. On upea tunne olla onnellinen aamusta iltaan, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kun on koko sydämestään onnellinen edes hirmumyrsky ei pelota. Tuulta päin vaan, kaikki tuntuu yhdeltä isolta seikkailulta.

Kaiken onnellisuuden keskellä pessimisti minussa nostaa päätään. Ei olisi pitänyt lähteä koko New Yorkiin. Helpointa olisi ollut unohtaa koko juttu. Ei kai niitä unelmia ole oikeasti tarkoitettu toteutettavaksi. Arki tuntuu onnentäyteisen syksyn jälkeen varmasti entistä kamalammalta.

Optimisti taas yrittää puolustella tehtyä kertomalla, että syksyn aikana hankittuja kullanarvoisia kokemuksia ja muistoja ei olisi mitenkään voinut saada kotisohvalla istumalla. Ja että voidakseen palata täytyy ensin lähteä.

Ajatus palaamisesta lohduttaa. Mitä jos ensi kerralla lentolippua ostaessaan sanoisikin ”Pelkkä meno, kiitos.”

0

(14) Kommentit

  1. Mitä jos.

    Voi kyllä. Voin tuntea tuntemuksesi, vaikka itse en edes ole ihan vielä palaamassa, eikä sitä tunnesidettä ole syntynyt vahvasti yhteen kaupunkiin. Voisiko vaan jäädä.

    1. Voi Noora, mä uskon että sulla on aika samanlaiset fiilikset mitä minulla. 🙁 Ollaan koettu kaikkea ihan huikeaa ja siksi paluu pelottaa. Kunpa voisi vain jäädä. Ja jotkut jääkin, vaikka opettamaan surffausta tai sukellusta paratiisisaarille. Hitto kun en osaa kumpaakaan lajia (eikä niistä olisi mitään hyötyä New Yorkissa…). 🙂

  2. <3

    1. <3 Yksi syy palata kotiin! <3

  3. Minä ja haalari odotamme sinua kotiin. <3

    1. Awwww, toinen syy palaamiselle! <3

  4. Turvallista kotimatkaa, Nina!
    Onneksi New York odottaa teitä uskollisesti, jos vaikka päätätte palata jonain päivänä 🙂

    1. Kiitos Ilona! Ja palaamme varmasti, toivottavasti pian. Ainakin lupasin lähtiessäni pikku-Ninalle joka tuhersi itkua eikä olisi halunnut päästää minua lähtemään, että me nähdään taas ihan kohta. ”Promise?” ”Promise!”

  5. Tervetuloa kotiin 🙂 Ensi viikolla vien terkut teiltä Nykkiin ja sitten pian pitää nähdä, eiks je!

    1. Kiitos Lilou! Vie terkut ja jos näet sydämeni niin kerro sille että minulla on sitä ikävä.

  6. Anonymous says:

    Voi Nina ihanainen. Se onnellisuus ihan huokui sinusta. Tervetuloa takaisin, kyllä NY pysyy paikallaan, älä huoli. Tsemppiä sinne, nauti lumesta!

    -Pee

    1. Pee, <3 Mä tulin niiiiin onneliseksi kun sä sanoit että mä kuulun New Yorkiin. On ihanaa kun kuulee tuon joltain muulta. Itse ajattelen noin mutta silti tuntuu että vain kuvittelee. Sit kun joku muukin sanoo noin niin olo vahvistuu ja tietää mikä on totta. <3

    2. Anonymous says:

      Ihana kuulla, että tulit, se on kuitenkin täysin totta <3 Se susta huokuva onnellisuus oli ihan mieletöntä, älä unohda sitä Helsingissäkään vaikka siellä on kärttysiä tätejä kaupoissa 🙂

      -Pee

  7. […] Suomeen tulo pidemmältä New Yorkin matkalta pari vuotta sitten teki sieluun ja sydämeen niin suuret arvet, että en vieläkään uskalla matkustaa tuohon minulle kaikista rakkaimpaan kaupunkiin. Kaipaus ja ikävä tuhansien kilometrien päässä on jotenkin helpompi kestää kuin ajatus siitä, että olen Manhattanilla ja pelkään kotiinlähdön hetkeä niin paljon etten voi nauttia olostani perillä lainkaan. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.