Muuttamisesta

tunnetila: ahdistus

En ole nukkunut kunnolla pariin viikkoon. Muutamme 1.3. ja olen muutosta jo nyt ihan järkyttävän stressaantunut. Heräilen keskellä yötä ja panikoin missä välissä ehdin pakata kaiken. Yritän käydä tavaroita läpi ja vietän jokaisen vapaa-ajalla liikenevän hetken tavarameren keskellä. Ensin vintti, sitten keittiö, vaatekomero ja kirjahylly, ja karsin kaiken epäolennaisen kirppikselle tai Fidaan meneviin pahvilaatikoihin. Möin astioita Huuto.netissä ja viime viikolla vein vaatteita Kaivarin Kanuunaan. Olen päässyt mukavasti eroon minulle turhasta mutta ihan käyttökelpoisesta tavarasta. Silti tavaran paljous ahdistaa.

Mihin ihminen tarvitsee esimerkiksi monta kattilaa? Eikö yhdellä (tai kahdella) pärjäisi? Miksi omistan kalliin haudutuspadan jota käytän keskimäärin kerran vuodessa? (No okei, pata on tullut talouteemme mieheni kautta joten en ole itse onneksi erehtynyt sellaista koskaan hankkimaan.) Miksi minulla on erilaisia juustoveitsiä joita käytän muutaman kerran vuodessa kun kasaan juustotarjottimen? Eikö juustoa voisi leikata ihan tavallisella veitsellä? Edellä mainitsemani tavarat ovat niitä joista en halua luopua vaikka käytän niitä ani harvoin. Kuvittelen, että juustot maistuvat paremmalta kun kovia juustoja leikkaa niille tarkoitetulla veitsellä ja pehmeitä omallaan. Ja kattauksesta tulee kiva, kun esille laittaa kauniita tavaroita joilla on edes jonkinlainen funktio.

Entäs sitten cd-levyt? Levyjä on monta laatikollista enkä muista milloin viimeksi olen kuunnellut niitä. Kuuntelen nykyään lähes kaiken musiikkini koneelta tai lenkkeillessä puhelimestani. En ole avannut cd-laatikkoa varmaan yli vuoteen. Silti levyistä luopuminen tuntuisi muistojen myymiseltä enkä oikeastaan halua tehdä sitä. Tai entäs se vintillä 20 vuotta käyttämättömänä roikkunut vanhojentanssipuku jonka suunnittelin itse ja jonka ystäväni äiti minulle ompeli? Niin kaunis mekko ja kauniit muistot, haluan ehdottomasti säilyttää sen vielä, ainakin tämän muuton verran.

Möimme asuntomme muutama vuosi sitten ja päätimme asustella vuokralla siihen asti kunnes tiedämme mitä haluamme elämällämme tehdä. Haluammeko asua tulevaisuudessa Helsingissä, Oulussa, tai vaikkapa New Yorkissa, kuka tietää. Nykyinen asuntomme oli määräaikainen ja nyt tuo 2,5 vuoden määräaikainen vuokrasopimus on täynnä. On siis pakko muuttaa. Tiedän, että tuleva uusi kotimme on myös väliaikainen. Onneksi ei sentään määräaikainen kuten tämä nykyinen, mutta väliaikainen siinä mielessä etten tiedä osuuko seuraava omistusasuntomme eteen vuoden vai viiden vuoden päästä. Myös siksi muutto ja pakkaaminen ahdistaa. Sanoinkin miehelleni että jos asumme tulevassa asunnossa vain vuoden niin en suostu purkamaan pakattuja laatikoita. Otan laatikoista esiin muutaman lautasen, lasin ja muutaman ruokailuvälineen ja niillä on pärjättävä. Ahdistun jo valmiiksi ajatuksesta että olisi taas kohta muutettava.

Oletteko Te muuttaneet paljon? Miten selviätte pakkausrumbasta? Koetteko että muutto on ihana uuden alku vai vihaatteko muuttoa yhtä paljon kuin minä? Toki uuteen kotiin on kiva muuttaa ja menen sinne mielelläni, mutta jos joku muu pakkaisi nämä helkkarin tavarat puolestani niin olisin maailman onnellisin!

0

(23) Kommentit

  1. voi apua, muuttaminen on kamalaa. Ja pakkaaminen! (muualle kuin reissuun) 😉 Tähän nykyiseen omaan asuntoon muutettaessa totesin etten muuta enää koskaan! …paitsi ehkä ulkomaille =)
    Tsemppiä projektiin! Ehkä juuri tieto siitä että asunto ei ole monivuotinen, välttämättä, tekee muuttamisestasi vielä tahmeampaa… Lykkyä tykö ja tsemppiä! 🙂 Kyllä se siitä iloksi muuttuu kun alkaa saamaan tavarat paikoilleen 🙂

    1. Reissuun pakkaaminen on puhdasta nautintoa tähän verrattuna. 🙂 Mitähän sitä muuten tekisi jos joskus oikeasti muuttaisi ulkomaille? Olisi varmaan luovuttava ihan kaikesta sillä en voi kuvitellakaan muuttavani omaisuuttani maailman ääriin. Huh, aikamoinen ajatus.

      Kiitos tsempistä, sitä todella tarvitaan!

  2. Muuttaminen on kamalaa! Turhasta tavarasta luopuminen vapauttavaa. Aina, kun joku ystävistäni muuttaa nykyään, niin alan siivota omia kaappeja ja karsia tavaraa. Vaikka ei toivottavasti olla muuttamassa. Väliaikaiseen muutto on varmasti vielä ankeampaa pakkaamisen suhteen. Muistoista on vaikea luopua. Mieluummin vaikka turhista ( miehen suvun) ostamista esineistä.

    1. Väliaikaisuus on tässä ahdistuksessa varmasti se pahin tekijä. Voi ihan hyvin olla että asutaan tulevassa kodissamme kymmenen vuotta joten silloin tämä kaikki on varmasti stressaamisen arvoista, mutta jos uusi muutto on oikeasti edessä jo vuoden päästä niin itku siinä pääsee, ihan varmasti.

      Heh, mäkin katselen ”sillä silmällä” mm. miehen astioita joita ei olla käytetty koskaan 9 vuoden seurustelumme aikana. Vaikka tekisi mieli luopua, niin taidan kuitenkin pakata ne jälleen vintille. Jos meillä vaikka joskus olisi kesämökki.. 😉

  3. Monta muuttoa takana lapsuudessa ja aikuisenakin (täällä kotikaupungissa jopa 5. osoite menossa…) On se ahdistavaa ja rankkaa! Viimeksi vielä kissatkin mukana… Huh huh. Tsemppiä vaan 😉 Kyllä se helpottaa. Otat vaikka lasin skumppaa uudessa kodissa 🙂

    1. Kiitos tsemppauksesta Heidi! Mä luulen että ensi viikonloppuna pakkaillessa otan täällä vanhassa kodissa lasin skumppaa ja kun pääsen uuteen kotiin ja muutto on ohi juon loput siitä pullosta. 😀

  4. Komppaan edellisiä, muuttaminen on aika kauheaa. Tai lähinnä se prosessi, pakkaaminen ja kaikki. Uuteen kämppään on tietysti aina jotenkin ihana päästä, olettaen että se on mieluinen 🙂

    Mä olen muuttanut elämäni (30v) aikana 15 kertaa, joista kuusi ensimmäistä koko perheen voimin ja loput ihan aikuisena omasta kämpästä toiseen. Kaupunkeja on kertynyt neljä ja täällä Helsingissäkin oon ehtinyt muuttaa seitsemän vuoden aikana viis kertaa. Että tuota.. 😀 Nyt kun ollaan asuttu tässä nykyisessä kaksi vuotta niin alkaa jotenkin kutitella tuolla takaraivossa että voisihan sitä taas.. 😀

    Mut se on varmaan joku sukuvika, mun vanhemmatkin on muuttaneet mun elämäni aikana 12 kertaa. 😛

    Tsemppiä teille uurastukseen 🙂

    1. Juu, uusi koti on kyllä mieluinen, mutta kun vain jotenkin saisi kaikki tavarat vanhasta kodista uuteen sormia napasuttamalla… 🙂

      Huh huh, sinulla kyllä tuntuu olevan kokemusta muuttamisesta! Ja kuulostaa siltä että siitä on tullut oikein tapa. 🙂 Mutta mikäs sen parempi tapa oppia tuntemaan joku kaupunki läpikotaisin kuin asuminen useassa eri paikassa.

      Kiitos Nina tsempistä, sitä tarvitaan!

  5. Olen muuttanut tosi monta kertaa. Viimeinen muutto oli sellainen, että aloitin pakkaamisen päivää ennen muuttoa. Minä vaan heittelin tavaroita isoihin mustiin roskasäkkeihin. Muuttopäivänä meitä oli vain kaksi tavaroita kantamassa. Siinä oli yksi rankka viikonloppu.
    Hyvä puoli muuttamisessa on se, että tulee käytyä tavaroita läpi ja heittettyä turhaa tavaraa roskikseen tai kierrätykseen.

    1. A-P-U-A!!! Viimeisin muuttosi kuulostaa JÄRKYTTÄVÄLLE!! En olisi selvinnyt siitä ilman hermoromahdusta. 😀

      Muta totta tuo tavarasta eroon pääseminen. Itsekin olen joka muutossa heittänyt vähän jotain pois mutta silti tuota tavaraa vaan tuppaa olemaan ihan liikaa. Mä en kestä! 🙂

  6. Tinny says:

    Mä elätän toivoa, ettei tarviis enää muuttaa ennen valmistumista (asutaan siis opiskelija-asunnossa). Pelkästään opiskeluajan ekan kahden vuoden aikana muutin kolmesti, mutta sillon oli onneks aika vähän tavaraakin. Silti on tullut joka kerta jotain karsittua.

    Mulla on myös ihan sama kokemus noista cd-levyistä. Ei vaan voi heittää pois tai myydä, edes niitä, joita ihan varmasti en enää tule kuuntelemaan kuin satuinnaisessa nostalgisointimielessä (ts. vois kuunnella vaikka youtubestakin siihen tarpeeseen). Ja kirjat. Onko kamalampaa, kuin pistää samaan opiskelijakämppään asumaan kaksi ihmistä, jotka molemmat ilokseen hamstraa kirjoja? Onneks meidän kirjahyllyt on Lundiaa, niin niitä voi jatkaa periaatteessa loputtomiin…

    1. Toivottavasti sinun ei tarvitse muuttaa nyt vähään aikaan! Toivin itselleni samaa ja sanoinkin eilen miehelleni, että jos yrittettäis asua tulevassa asunnossa vaikka viisi vuotta niin olisin onnellinen.

      Nuo cd:t on viheliäisiä ja kirjat myös. Kirjat vielä painaa ihan järjettömän paljon. Onneksi teillä on Lundiaa. 🙂

  7. Anonymous says:

    Muuttaminen on kyllä syvältä! Me ollaan muuttamassa kesäkuussa, ja jo nyt alkaa vähän ahdistaa valmiiksi. Lähinnä se kun olemme ensi kertaa muuttamassa lasten kera. Muuttaminen on ollut hirveää aikaisemminkin, niin mitä se onkaan lasten pyöriessä jaloissa. Ja lapset myös tietysti tulevat suremaan sitä, ettei meillä sitten ole enää tätä kotia ja näitä naapureita jne.:(
    Tavaran määrä on räjähtänyt lasten myötä. Oon jo alottanut perkaamaan kaappeja läpi, ja on viety tavaraa Fidalle ja Hopelle ja vielä pitäisi viedä kierrätyskeskukseen ja ja… Onneksi meillä ei kuitenkaan ole kuin kolmio, joten ei sitä tavaraa voi olla loputtomasti, eihän? Varaston tyhjääminen tuntuu toivottomalta urakalta! Miksi sinne on pitänyt jemmata kaikkea turhaa?
    Tsemppiä teille kovasti muuttoon! Kyllä se siitä kuitenkin (kaappi kaapilta ja laatikko laatikolta)!
    Emmi

    1. Kiitos Emmi!! Vaikka tilanne tuntuu nyt aika toivottomalta, niin pakkohan tämän on selvitä ja kun muuttopäivä koittaa niin ne tavarat vaikka heitetään jätesäkkeihin kuten merikukka kertoi yllä. 🙂

      Olen itse omasta 76 neliön asunnon tyhjentämisestä näin uupunut joten en voi kuin ihailla vanhempiani jotka muuttivat viime syksynä 166 neliöstä 80 neliöön. Kyseessä oli kaksikerroksinen omakotitalo (lapsuudenkotini) jossa he olivat asuneet 30 vuotta ja jonka vintti oli täynnä mm. siskoni ja minun vaatteita, leluja, suksia, luistimia, puutarhakalusteita jne jne. HYI KAMALA, en ymmärrä miten he selvisität urakasta! Ja tavaraa väheni kyllä ihan urakalla kun heitä odotti puolet pienempi omakotitalo. Huh huh, kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä! 🙂

    2. Mutta siis, tsemppiä teillekin muuttoon ja sinulle tavaran karsimiseen. Kyllä te ja me tästä selvitään kun vanhempani selvisivät omasta urakastaan mainiosti. 😀

    3. Anonymous says:

      Kiitos tsempeistä! Kyllähän sitä selviää kun on pakko. Ja pitää yrittää ajatella niin, että muuttaminen on oiva mahdollisuus tutustua siihen, mitä sitä omistaakaan:) Samalla sitten voi ja on pakko karsia turhaa tavaraa, ja viedä ylimääräistä kamaa kierrätyskeskukseen jne. Ehkä tällainen toiminta sitten pelastaa siltä ettei joskus ole isoa omakotitaloa kaikkiene varastotiloineen täynnä kamaa millä ei tee mitään. Sun vanhemmat on sentään karsimisurakkansa tehneet: mun vanhemmat taas ei ole, eikä miehenikään. Anoppi sanoi joskus, ettei voi muuttaa pois isosta omakotitalosta, kun siellä niin paljon tavaraa. Teki mieli sanoa, että kukas sen tavaramäärän sitten joskus käy läpi. Joskus se on jonkun tehtävä kuitenkin. Luulisi, että omat tavarat olisi kuitenkin parasta käydä läpi itse, ja eläkkeellä ollessa ehkä olisi aikaakin… Mutta enhän tietenkään voinut sanoa mitään. Pitää vain huolehtia, ettei itse toimi samoin. No, ei me nytkään olla omakotitaloon muuttamassa (eikä luultavasti ikinä ollakaan), joten ei meillä ole jatkossakaan tilaa alkaa jemmaamaan kaikkea.
      Emmi

    4. Tuota minäkin sanoin vanhemmilleni. Siis kiitin siitä, ettei tuo homma jäänyt minun ja siskoni huolehdittavaksi. He todella tuntevat tavaransa paremmin ja varsinkin äiti sai tavaroita läpikäydessään kivan aikamatkan lapsuuteemme. Sain muuton ja tavaroiden läpikäymisen aikana monta puhelua ”Oi, arvaa mitä mä nyt löysin!! Muistatkos kun oltiin siellä ja siellä ja sulla oli ensimmäistä kertaa tämä mekko päällä.” jne. Oli varmasti ahdistuksen lisäksi myös kivoja hetkiä tuota sortteerausta tehtäessä.

  8. Reippautta pakkaamiseen Nina!
    Olen asunut Helsingissä nyt likimain 10 vuotta, ja olen tehnyt täällä ainakin 7 muuttoa. Koskaan se ei ollut erityisen helppoa tai ihanaa, mutta yksi hyvä opetus on tullut (kantapään kautta) opittua – vielä kun muistaisi sen sitten seuraavalla kerralla… Eli niin valtava määrä muuttolaatikoita vaan käyttöön, ettei tavaroiden pakkaamisessa tule laatikoiden vähyyden vuoksi ongelmia. Ne muuttofirmojen suositukset (1 laatikko per neliömetri) ei ole yhtään liioittelua.

    Aina kuitenkin sorrun pihistelyyn tai tavaramäärän aliarvioimiseen, ja niiden jätesäkkien ja kenkälaatikoiden kantaminen on… huoh. 🙂

    1. Kiitos Ilona! Mäkin aina pihistelen muuttolaatikoiden kanssa, mutta onneksi ne ovat just ja just riittäneet (ainakin toistaiseksi) aina. Saa nähdä miten tällä kertaa käy. Sen olen muutoista oppinut että palkkaa muuttopäivänä avuksi muuttofirman ja siivouspalvelun hoitamaan vanhan ja tarvittaessa myös tulevan asunnon siivoukset. Koko hoito maksaa yleensä noin 800€ mutta helpotaa ihan älyttömästi. Se, että muuttaa kavereiden kanssa jollain pienellä pakulla saa vain ystävien välit kiristymään eikä kellään ole kivaa. 🙂

    2. Ohhoh, hyvä idea joskaan noin pro-meininkiin mun budjetti ei kyllä ikinä riittäisi! 🙂 Jos teillä nytkin on tuo kombo apuna, niin uskon että muutto sujuu aika joutuisasti. Se pakkaaminenhan tietty on sitä rasittavinta aikaa, joten tsemppiä siihen!

      Yritetäänkö vaikka nähdä kunhan olette muuttaneet ja asettuneet? Siitä edelliskerrasta taitaa olla jo kamalan pitkän aika..!

    3. Apumiesten ja naisten kanssa itse muutto hoituu yleensä parissa-kolmessa tunnissa, eli itse muuttopäivä on yleensä aika leppoisa. Mutta tämä viikkokausia kestävä pakkaaminen ja tavaran sortteeraaminen on sitä ärsyttävintä aikaa.

      Ja hei, ehdottomasti treffataan kun muuttohässäkkämme on ohi! Ei olla nähty laittoman pitkään aikaan. 🙂

  9. Joo, ei ole helppoa. Tai rehellisesti sanottuna tavaroiden laatikoihin laittaminen ja paikasta A paikkaan B muuttaminen on helppoa, mutta henkisesti juuri tuo tavaroiden ja muistojen läpikäynti on rankkaa. Mitä haluaa pitää, mitkä tavarat/muistot on tärkeitä, mitkä ei. Me ollaan 15 vuoden aikana asuttu 4 maassa ja 7 eri osavaltiossa USA:ssa, ja NY:ssa esim neljässä eri osoitteessa.. Ja me saatiin JUST 90-päivän irtisanominen tästä vuokrakämpästä eikä olla oltu täällä edes vuotta!!! Pahinta on ehkä just se että ei enää edes laita kaikkia talujua seinille ”kun kohta kuitenkin muutetaan” ja en edes muista koska olisin laittanut kunnon verhot. Toisaalta sitä tavaraa on oppinit arvostamaan ihan eri tavalla – joitain juttuja enemmään, ja joillain ei ole just mitään väliä (esim noilla juustoveitsillä). Meillä muuttomiehet aina ihmettelevät meidän muuttettavia tavaroita – kaikki uudehko ja sellainen jota voi hakea kaupasta lisää jää muuttamatta ja menee myyntiin ja kaikki wanha ja rupsahtanut tulee mukaan, siis kaikki kirppareilla ja matkoilta ostetut ”arteet”. Niin, ja tarkoitan siis näitä pidempiä muuttoja. On ollut myös aika kiva tehdä näitä karsintoja – ja aloittettua uudelleen, ja ostettua harkiten mitä ihan oikeasti haluaa.

    1. Siis mitä, te joudutte muuttamaan?! Ei voi olla totta! Jotenkin kuvittelin että asutte tuossa samassa talossa koko Ruotsi-ajan. Voi ei! 🙁

      Uskon että teillä tuo muuttaminen käy jo rutiinilla, mutta te olette juuri sellainen perhe jota mietin kun puhuin perheestä joka muuttaa ja joilla on paljon lasten harrastuskamoja yms. Voi tsemppiä teille, toivottavasti löydätte uuden, entistä kivemman paikan asua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.