Liian iso ikävä

tunnetila: ikävä

Sain äsken sähköpostitse syntymäpäiväonnittelut. ”Wishing you a very happy birthday and a wonderful year ahead.” Syntymäpäiväni on tammikuussa joten ajoitus meni puoli vuotta pieleen. Pieleen mennyt ajankohta olisi ehkä muuten naurattanut, mutta kun viesti tuli joogakoulultani New Yorkista minua alkoi itkettää. Suunnaton ikävä alkoi puristaa rintaa ja pala nousi kurkkuun.

Palasin samalla sekunnilla tutulle kadulle joogamatto kainalossa. Kävelin aurinkoisessa syysaamussa kohti tuttua ovea jossa oli turkoosi kyltti ja summeri jonka koodi oli 2321. Ohitin parhaan brunssipaikan joka oli taas täynnä herkuttelijoita. Tervehdin kahvilan pitäjää joka huikkasi minulle tervehdyksen pöytien pyyhkimisen lomassa. Haistoin tutut tuoksut ja teki mieli siristää silmiä kun tiesin että aurinko nousee kävelysuunnasta. Miten yksi viesti voi saada aikaan noin valtavan muisto- ja ikäväryöpyn!

Mieheni totesi jossain vaiheessa viime syksynä että New York meni meiltä siellä asumisen vuoksi pilalle maailman parhaana lomakohteena. En ymmärtänyt miksi. ”Ainahan tänne on ihana tulla!” Mutta uskokaa tai älkää, hän oli oikeassa.

Lupasin aiemmin keväällä mennä taas syyskuussa New Yorkin muotiviikoille. Olin varannut asunnon, ilmoittanut ystäville tulostani ja ottanut töistä lomaa. Ainut mikä puuttui oli lentoliput jotka ajattelin ostaa kun Finnairin kesähinnat tulee voimaan. Noh, Finnairin kesähinnat julkaistiin ja New York oli odotetusti hinnoissa mukana. Kävin parin viime viikkon ajan päivittäin klikkaamassa Finskin sivuilla lennot ostoskoriin mutten koskaan päässyt maksamiseen asti. Aina kun sain liput valittua alkoi ahdistaa ja kurkkua kuristaa ja suljin selaimen.

Maanantaina kesähinnat oli voimassa viimeistä päivää. Istuin koneella hievahtamatta varmaan tunnin ja tuijotin Finnairin sivua. Miten helppoa olisi ollut valita lennot ja ostaa liput. En kuitenkaan pystynyt tekemään sitä. Tajusin, etten halua mennä syksyllä New Yorkiin. Kaipaan sinne koko ajan niin paljon että on liian aikaista mennä takaisin. Valtavan ikävän täytyy antaa ensin muuttua hienovaraiseksi kaipaukseksi, vasta sitten on turvallista palata. Eihän siitä mitään tulisi jos puolen vuoden aikana palasista kokonaiseksi kasattu sydän joutuisi taas kokemaan kovia kun osa siitä jää maailmalle. Varaan lennot vasta sitten kun olen varma että pystyn palaamaan kotiin ihan kokonaisena. Onneksi New York odottaa!

0

(8) Kommentit

  1. Oi, olen ihan kateellinen sinulle;). Olemme mieheni kanssa puhuneet, että olisi ihanaa asua jonkin aikaa New Yorkissa. Me ollemme vain lomailleet siellä ja vain kerran, mutta jotenkin se vain jätti jäljen.
    Itse olen asunut yhden syksyn Lontoossa ja jotenkin en ole osannut mennä sinne turistina. Aina puhun, että pitäisi mennä käymään ja kun joku kysyy, että miksi et mene, niin en osaa sanoa mitään. Ehkäpä se on sitä, että pelkään että ikävä iskee heti koneen laskeutuessa ja sitten loma menee pilalle. Toi kuva on ihana!

    1. Voih, sinä taidat Lontoo -taustallasi tietää tasan tarkkaan miltä minusta juuri nyt tuntuu! Suosittelen maailman eniten asustelemista New Yorkissa jos se vähääkään kiinnostaa. Muuttaisin sinne takaisin HETI, jos vain mahdollisuus olisi. 🙂

  2. Veit sanat suustani. Välillä on ihan paha olo kun niin haluaisi takaisin New Yorkiin. Mikään muu kaupunki taikka paikka tässä maailmassa ei ole jättänyt sellaista jälkeä minuun. En tosin ole asunut siellä. Viime kesänä aloitimme kuukauden mittaisen Road tripin New Yorkista. Matkamme päätepisteestä Los Angelesista lensimme Washingtoniin ja sieltä greyhoundilla New Yorkiin takaisin. Road Trippimme jälkeen kävin New Yorkissa vielä kaksi kertaa, ja kaikki vuoden sisään!

    Mikä ”se juttu” siinä kaupungissa on…?

    1. Voi kyllä, tuo paha olo ja kaipuu on niin tuttua! Sitten kun paha olo alkaa olla normaalia voin taas mennä sinne, mutta tällä hetkellä tuo kaikki on vielä kaukana normaalista. 😀 En oikein itsekään tiedä mikä New Yorkissa on ”se” juttu, mutta aina kun taksi saapuu sillalle joka johtaa Manhattanille, minuun laskeutuu sisäinen rauha ja hyvä olo, kuin tulisin pitkältä reissulta kotiin. Mikään paikka maailmassa ei tunnu niin kodilta kuin Manhattan.

  3. Tiedän niin miltä tuo tuntuu. Itse kaipaan vaan vähän toisaalle. Tokioon. Ikävä on kova. Ystävät pyytävät käymään, tarjoavat majapaikkaa. Itseäni alkaa vain aina itkettämään. Lippujen hintoja en uskalla edes katsoa. Koskakohan se oikea hetki sille käymiselle löytyy?

    1. Voi meitä! Ja sinä asuit Tokiossa vielä paljon kauemmin kuin me New Yorkissa, eli en tiedä ymmärränkö edes kaipuusi määrää kunnolla. New Yorkista puhuttaessa menen itsekin aina itkuiseksi ja leffoja yms. katsoessa rintaa viiltää kipu jos tuttuja maisemia vilahtaa kuvissa. Ei taida olla ihan kaikki kunnossa tällä neidillä.. 😀 😀

    2. No sitten meitä on kaksi, joilla ei ole kaikki ihan kunnossa 😀

    3. Heh, ihanaa kohdata kohtalotoveri! Tässäkin asiassa vertaistuki on paras tuki. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.