Flunssan pilaama treeniputki

tunnetila: tylsyys

treenivaatteet3

*yhteistyössä Kämp Spa*

Flunssainen olo ärsyttää aina, mutta harvoin muistan flunssan harmittaneen näin paljon!

Olin nuhassa ja pienessä kuumeessa kaksi viikkoa ja olo tuntuu vieläkin huteralta. Kämp Span kanssa yhteistyössä sovittu ja loistavan alun saanut tehokas treeniaika tuntuu menevän ihan hukkaan kun en pääse harjoittelemaan. Valmentajani Eveliina jaksaa olla tapansa mukaan positiivinen ja muistuttaa kehityksen tapahtuvan myös levossa. Täytyy myös muistaa, että toipilaana treenaaminen voi olla hyvin vaarallista. Kun sitä vain malttaisi kuulostella milloin flunssa on lopullisesti ohi ja kroppa on valmis treeniin.

Vaikka Eveliina on sanonut minun kehittyneen näiden treenailuviikkojen aikana, en ole uskonut sitä itse. Huomasin kuitenkin jokunen viikko sitten ensimmäisen todellisen kehitysaskeleen joka on reippaan kuntosalilla treenaamisen tulos.

Tykkään käydä hölkkäämässä ja pienillä juoksulenkeillä. Juoksuintoa riittäisi, mutta hapenottokykyni on huono ja puolen tunnin juoksun jälkeen jalat eivät vain mene enää eteenpäin. Tuntuu että jaksaisin juosta vielä vaikka kuinka, mutta jalat painavat kun teräspalkit ja niiden liikuttelu tuottaa tuskaa. Olen siis tyytynyt juoksemaan puolen tunnin lenkkejä ja olen ajatellut olevani vain pienten spurttien ottaja.

Juoksen aina kahta samaa lenkkiä joissa olen kotiovella puolen tunnin jälkeen. Muutama viikko sitten juoksin normaalin lenkin ja kotiovelle saapuessani tajusin jaksavani juosta vielä vaikka kuinka. Jalat tuntuivat kevyemmiltä kuin koskaan ja mieli nousi ilosta taivaisiin. En tiennyt yhtään minne haluaisin juosta, jaksaminen tuli niin yllätyksenä. Juoksin sitten korttelia ympäri ja välillä kiljahtelin ilosta juostessani. Lopulta kyllästyin juoksemaan samaa ympyrää ja tulin kotiin.

Jaksamisen tunne oli aivan mahtava! Tuo oli ensimmäinen selkeä merkki edistymisestä, kunnon kohoamisesta, lihasten voimistumisesta ja samalla hapenottokyvyn kehittymisestä. Tuon lenkin jälkeen olen juossut aina hieman pidemmälle ja pidemmälle ja haaveilen siitä että jaksaisin juosta tunnin. Ihan sama miten lyhyt juoksemani matka kilometreissä on, kunhan vain pystyisin pitämään juoksua yllä kokonaisen tunnin.

Yritin torstaiaamuna kävellä työmatkani kahden viikon kuumeilun jälkeen. Kilometrin käveltyäni vaatteeni olivat läpimärät ja sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Voi että miten pelottaa lähteä tämän jälkeen ensimmäiselle juoksulenkille! En varmasti jaksa juosta romahtaneella kunnolla edes tuota tavallista puolen tunnin lenkkiä ja tuntuu että kaikki tehty työ on ollut turhaa.

Voi tyhmän tyhmä flunssa!!

0
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply
    iduska
    06/07/2014 at 10:33

    Jee, mahtavaa että kehitystä on tapahtunut niin että huomaat sen itse selkeästi! 🙂 Olen iloinen sun puolesta. Nyt vaan malttia ja lepoa, kipeenä treenaaminen kun ei johda yhtään mihinkään, tai ainakaan mihinkään hyvään. Ei se kaikki romutu vaikka hetken sairastaakin, usko pois.

    • Reply
      tunnetila
      07/07/2014 at 16:53

      Kiitos iduska! Olin kyllä tosi iloinen kun juoksu kulki paremmin kuin koskaan. 🙂

      Pikkuserkkuni kuoli sydänpussin tulehdukseen kolmekymppisenä kun ei malttanut pysyä poissa salilta flunssaisena. Säikähdin tuosta silloin niin paljon että sen jälkeen en ole leikkinyt asialla vaan olen parannellut itseni aina niin terveeksi kuin mahdollista. :/

  • Reply
    SatuKoo
    07/07/2014 at 09:31

    Muistan itse, miten huomasin voimaa tulleen salikäyntien myötä. Jaksoin kantaa täyden kauppakassin kaupasta autoon asti ilman, että käsi tuntui irtoavan. Nykyiisn yksin kaupassa käyminen ei ole ongelma, en tarvitse enää miestä kantamaan kauppakasseja 🙂

    Itsekin olen flunssailun takia joutunut huilimaan salilta ja lenkeistä kohta kolme viikkoa. Onneksi tänään pääsen pitkästä aikaa salille, ehkä huomenna aamulla uskaltautuisi juoksemaankin.

    Paranemisia (pikaisia sellaisia), toivottavasti pääset taas pian takaisin liikunnan pariin!

    • Reply
      tunnetila
      07/07/2014 at 16:51

      Kiitos Satu! Tänään kävelin jo töihin ja takaisin enkä enää puuskuttanut läheskään niin paljon kuin viime viikolla. Kävelin tosin hitaasti, mutta kuitenkin selvisin matkasta ihan hyvin.

      Onpa kiva kuulla että sinäkin olet huomannut edistymistä treeneissäsi. Motivoi ihan eri tavalla kun huomaa että rehkimisestä on selkeää hyötyä myös arkielämässä, vaikkapa juuri kauppakassien kannon myötä. 🙂

  • Reply
    Flunssan pilaama treeniputki
    04/08/2014 at 11:54

    […] Jatka lukemista Tunnetilassa! […]

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.