Flunssan pilaama treeniputki

tunnetila: tylsyys

*yhteistyössä Kämp Spa*

Flunssainen olo ärsyttää aina, mutta harvoin muistan flunssan harmittaneen näin paljon!

Olin nuhassa ja pienessä kuumeessa kaksi viikkoa ja olo tuntuu vieläkin huteralta. Kämp Span kanssa yhteistyössä sovittu ja loistavan alun saanut tehokas treeniaika tuntuu menevän ihan hukkaan kun en pääse harjoittelemaan. Valmentajani Eveliina jaksaa olla tapansa mukaan positiivinen ja muistuttaa kehityksen tapahtuvan myös levossa. Täytyy myös muistaa, että toipilaana treenaaminen voi olla hyvin vaarallista. Kun sitä vain malttaisi kuulostella milloin flunssa on lopullisesti ohi ja kroppa on valmis treeniin.

Vaikka Eveliina on sanonut minun kehittyneen näiden treenailuviikkojen aikana, en ole uskonut sitä itse. Huomasin kuitenkin jokunen viikko sitten ensimmäisen todellisen kehitysaskeleen joka on reippaan kuntosalilla treenaamisen tulos.

Tykkään käydä hölkkäämässä ja pienillä juoksulenkeillä. Juoksuintoa riittäisi, mutta hapenottokykyni on huono ja puolen tunnin juoksun jälkeen jalat eivät vain mene enää eteenpäin. Tuntuu että jaksaisin juosta vielä vaikka kuinka, mutta jalat painavat kun teräspalkit ja niiden liikuttelu tuottaa tuskaa. Olen siis tyytynyt juoksemaan puolen tunnin lenkkejä ja olen ajatellut olevani vain pienten spurttien ottaja.

Juoksen aina kahta samaa lenkkiä joissa olen kotiovella puolen tunnin jälkeen. Muutama viikko sitten juoksin normaalin lenkin ja kotiovelle saapuessani tajusin jaksavani juosta vielä vaikka kuinka. Jalat tuntuivat kevyemmiltä kuin koskaan ja mieli nousi ilosta taivaisiin. En tiennyt yhtään minne haluaisin juosta, jaksaminen tuli niin yllätyksenä. Juoksin sitten korttelia ympäri ja välillä kiljahtelin ilosta juostessani. Lopulta kyllästyin juoksemaan samaa ympyrää ja tulin kotiin.

Jaksamisen tunne oli aivan mahtava! Tuo oli ensimmäinen selkeä merkki edistymisestä, kunnon kohoamisesta, lihasten voimistumisesta ja samalla hapenottokyvyn kehittymisestä. Tuon lenkin jälkeen olen juossut aina hieman pidemmälle ja pidemmälle ja haaveilen siitä että jaksaisin juosta tunnin. Ihan sama miten lyhyt juoksemani matka kilometreissä on, kunhan vain pystyisin pitämään juoksua yllä kokonaisen tunnin.

Yritin torstaiaamuna kävellä työmatkani kahden viikon kuumeilun jälkeen. Kilometrin käveltyäni vaatteeni olivat läpimärät ja sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Voi että miten pelottaa lähteä tämän jälkeen ensimmäiselle juoksulenkille! En varmasti jaksa juosta romahtaneella kunnolla edes tuota tavallista puolen tunnin lenkkiä ja tuntuu että kaikki tehty työ on ollut turhaa.

Voi tyhmän tyhmä flunssa!!

0