tunnetila: onni
Toivottavasti pääsiäisenne meni mukavasti! Oma minilomani perheen parissa oli ihanan leppoisa ja täynnä yltäkylläisyyttä ja hyvää oloa.
Kevätaurinko hemmotteli talvikalpeaa hipiää ja ihanat ruoat täyttivät vatsan. Olisin viihtynyt perheen kanssa pidemmälläkin lomalla varsin hyvin.
On ihana huomata, miten hyvin viihdyn täysin erilaisissa paikoissa. Pari viikkoa sitten Hongkongissa ihmispaljous ei ahdistanut minua lainkaan. Nyt taas nautin täysin siemauksin hiljaisuudesta ja puhtaasta luonnosta.
Olisi joskus jännä testata kummassa paikassa kyllästyn nopeammin. Saisivatko vyöryvät ihmismassat minut jossain vaiheessa raivon partaalle vai kyllästyisinkö aiemmin omaan rauhaan ja lintujen liverrykseen. Nautin molemmista ympäristöistä niin paljon, että on vaikea arvata kummastako saisin nopeammin tarpeekseni.
Millaisia ihmisiä Te olette? Viihdyttekö paremmin luonnon helmassa vai suurkaupungin sykkeessä? Jos saisit juuri nyt matkustaa ihan minne haluat, niin minne matkustaisit?
Minä voisin palata heti takaisin Savoon, etenkin jos saisin teleportattua itseni sinne eikä tarvitsisi istua hetkeäkään missään kulkuvälineessä.
Olen käynyt Hongkongin pitkien lentojen jälkeen hierojalla ja treenannut reippaasti, mutta selkä alkaa taas vihoitella jatkuvasta istumisesta. En taida koskaan päästä tästä viheliäisestä vaivasta eroon. Onneksi elämäni on muuten hyvä. Muuten tähän kipuun saattaisi mennä hermot.
0
Tätä olen mietiskellyt itsekin. Rakastan monien suurkaupunkien fiilistä ja vilinää, ja niissä olo on jotenkin sellainen ”kaikki on mahdollista” 🙂 Ja taas sitten toisaalta olen onnessani huikaisevien kauniiden luonnonmaisemien ääressä, missä voi kuulla meren kohinan tai ihmetellä vaikka jylhiä vuoria. Jos juuri nyt saisin päättää matkakohteen, joutuisin valitsemaan varmaan Tokion vilskeen tai rauhoittavien alppimaisemien välillä. Yleensä valikoin matkakohteet niin, että pääsen saman reissun aikana sekä kaupunkilomailemaan että liikkumaan luonnossa..ja sitten olenkin maisemien vaihtuessa pohtinut että kumpi maisema on enemmän oma juttu: ihmisen aikaansaamat kaupunkinäkymät (vaikkapa suurkaupungin öinen skyline) vaiko ihmeellinen luonto, esimerkiksi turkoosina hohtava meri ja autio rantaviiva. Molemmat on niin upeita omassa sarjassaan:)
Voi että koshka! Kommenttisi on ihan kuin minun suustani! 🙂 Etenkin ajatuksina nuo suurkaupungin skyline ja hohtava meri, saivat molemmat heti mielen liikkeelle ja haaveet käyntiin. Mutta en osaa minäkään päättää kumpi olisi ihanampi näky. Onneksi ei tarvitse valita vain yhtä asiaa vaan voi saada silloin tällöin molemmat! Matkustelu on maailman parasta! <3
Tällä hetkellä kiinnostaisi suurkaupungin vilinä (Berliinin eritoten), mutta kesällä ainakin pitää päästä luonnon helmaan… eli molempi parempi!
Toivottavasti saat selkäsi kuntoon! Onko sinulla mahdollisuus seisomapöytään?
Oi Berliini!!! Olisipa ihana päästä kokeilemaan muistanko enää sanaakaan saksaa. 🙂
Kysyin töistä seisomapöytää, mutta meillä on edessä muutto, joten uusia hankintoja ei ennen sitä tehdä. Nyt sain kuitenkin ensiapua sillä, että pöytälevyni nostettiin niin korkealle että voin seisoa koneen ääressä halutessani. On auttanut heti pahimpiin ongelmiin. Tosin jalat on ihan poikki.
Onko sinun selästäsi otettu magneettikuva? Kysyn, koska selkäkipusi kuulostaa niin samanlaiselta tarinalta kuin omani. Kipuilin monta vuotta, pahinta oli juurikin istuminen ja kumartelu. Esim. sukkien jalkaanlaitto ja lavuaarin ylle kumartelu oli tuskallista. Tuolista noustessa joutui oikomaan selkäänsä minuuttitolkulla ja kipu oli viiltävä. Kävin hieronnassa ja fysioterapeutilla kuulemassa yliliikkuvista nivelistä, kireistä lonkankoukistajista ja pakaralihaksista ym. Esimerkiksi työterveyslääkäri ja -fysioterapeutti olivat ihan metsässä, ei kuulemma mitenkään voinut olla välilevyperäistä kun kipu ei säteillyt jalkoihin. Lopulta tilanne meni niin huonoksi, etten pystynyt istumaan enää ollenkaan ja jäin sairaslomalle. Fysiatrin lähetteellä selästä otettiin magneettikuva ja syylliseksi paljastui kaksi pahaa välilevynpullistumaa, uudempi ja vanhempi. Olin jo leikkausjonossa, mutta sain kuntoutettua selän lopulta siedettäväksi neljän kuukauden sairasloman aikana.
Sanoisin, että kun selkä on pahana, sitä ei juuri jumppailla eikä varsinkaan venytellä ”perinteisesti”, menee vain pahemmaksi. Kaikki eteenpäin kurottavat venytykset (esim. sormet varpaisiin) pois! Pitkän sairaslomani aikana lähinnä kävelin voinnin mukaan, aloitin salilla käynnin alaselkää tunnustellen pikkuhiljaa. Myöhemmin mukaan tuli myös pilates. Ja kipujakson aikana pitää syödä myös kunnolla särkylääkkeitä, koska jatkuva kipu vetää muunkin selän kramppiin.
Tapahtuneesta on viisi vuotta, tervettä selästä ei tule ikinä, mutta sen kanssa voi elää. Aivan olennaista omalle selälleni on satulatuoli ja sähköpöytä (ja sohva, rentouta selkääni selinmakuulla töissä miltei joka päivä, selinmakuulla painetta välilevyihin ei ole yhtään). Jouduin istumaan tavallisella toimistotuolilla pari kuukauden ajan vuosi sitten ja selkä meni siksi ajaksi erittäin huonoon kuntoon, vaikka huolsin sitä ahkerasti.
Seisomista moni suosittelee, mutta siinä vaiheessa, kun selkä on kipeä, myös tukilihakset ovat kipeät ja väsyneet. Sellaisella selällä ei jaksa seistä, itselläni ainakin lihakset kirjaimellisesti kramppasivat. Seisominen aiheuttaa myös painetta välilevyihin (vaikkakin vähemmän kuin perinteisellä tuolilla istuminen).
Ja se magneettikuva, sehän ei selkää paranna, mutta syy on hyvä tietää, jotta osaa kuntouttaa oikein. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella itseään, esim. fysioterapeutteja ja heidän vinkkejään on joka lähtöön. Omakin selkäni olisi ehkä vähän paremmassa kunnossa, jos työterveysfysioterapeutti ei olisi niin kiivaasti vastustanut satulatuolia täysin sopimattomana minun selälleni…
Kiitos mahtavasta kommentistasi Hanna, ja anteeksi kun en ole vastannut siihen aiemmin. Onpa tylsä kuulla että sinäkin kamppailet selkäongelmien kanssa. Mutta hienoa että olet saanut kuntoutettua sen ilman leikkausta. Pelkään selkäleikkausta niin paljon, että siksi en ole kuvauttanut edes selkääni kunnolla.
Eli selkääni ei ole magneettikuvattu, mutta se olisi varmasti järkevää tässä tilanteessa. Kuvaus on vaan niin kallis operaatio, että en tiedä onko se lopulta sen arvoista…
Sain töissä ensiapua sillä, että pöytälevyäni korotettiin niin paljon, että pystyn nyt joko seisomaan pöydän ääressä tai istumaan viereisen pöytälevyn äärellä jos väsyn. Jalat on kyllä aika kipeät koko päivän seisomisen jälkeen. Ehkä siihen taas tottuu kun seisoskelee vähän enemmän.