tunnetila: pohdiskelu
Aloin reissun aikana seurata Instagramissa paikallista vesiurheiluyritystä nimeltä Windsurf La Herradura. Yrityksen toimipiste sijaitsi rannalla, ihan lähellä kotiamme.
Heti kun löysin tuon vesiurheilukeskuksen ajattelin, että nyt kyllä testaan ainakin suppausta, ja ehkä jotain muutakin lajia. Näin hyvää mahdollisuutta, suppaamaan lähes kotiovelta, ei usein tule, eikä sitä kannata hukata.
Katselin joka päivä parvekkeelta kun ihmiset purjelautailivat, suppailivat, meloivat ja ajelivat katamaraaneilla pitkin rannikkoa. Mietin kuukauden ajan joka päivä pitäiskö mennä suppaamaan. Pitäisikö ja pitäisikö. Pähkäilin tuota päivittäin, ja pian totesin että kotiinlähtö on huomenna. En ehtinyt suppaamaan kertaakaan koko lomani aikana.
Olimme reissussa KUUKAUDEN, eikä minulla oikeasti ollut mitään niin tärkeää tekemistä, ettenkö olisi voinut mennä suppaamaan. En ymmärrä miksi en tehnyt sitä, vaikka olisin halunnut kokeilla suppaamista noissa kauniissa maisemissa.
Seuraan edelleen Windsurf La Herraduraa Instagramissa, ja joka kerta kun näen tutun rannan ja ihmisiä siellä iloisena surffailemassa, minua harmittaa kun en mennyt mukaan. Miksi sitä jättää tekemättä asioita vaikka haluaisi? ”Pitäisikö” -pohdinta on usein ihan turhaa.
Nyt ajattelinkin, että yritän muuttaa ajattelutapani tässä ja nyt. Miksen voisi vastata omaan ”pitäisikö” pähkäilyyni aina ”pitäisi”, etenkin jos asia on pieni, eikä vaikkapa sellainen, mikä voi vaikuttaa koko elämään (esim. pitäisikö muuttaa Kiinaan)?
Ajattelin kokeilla nyt viikon ajan mitä tapahtuu, jos vastaan kaikkiin (järkeviin) mieleen juolahtaneisiin ”pitäisikö” kysymyksiin että ”pitäisi”.
Uskaltaako kukaan Teistä lähteä mukaan, ja haastaa itsensä viikoksi #pitäisi -haasteeseen?
2
Ehdottomasti mukana! Paitsi, jos mielessä vain vilahtaa ”pitäisikö” jäämättä sinne sen pitemmäksi aikaa, niin se ei ole oikea ”pitäisikö” :).
Tää on oikeasti asia, mitä itse olen liian kauan pohdiskellut monissa asioissa ja nyt, kun menetin isäni, niin pitäisikö-asiat ovat oikeasti alkaneet koputtaa mielessä ja osaan olen jo vastannut itselleni painokkaasti: PITÄISI.
Otan osaa menetyksesi johdosta Heli. <3 Juuri tämä on koko #pitäisikö -jutun juoni. Eli se, että mikään ei jäisi kaduttamaan tai vaivaamaan, jos vaan tekisi "pitäisikö" asioita, eikä päättäisi jättää niitä tuonnemmaksi. Jos kus voi nimittäin olla liian myöhäistä.
Ja kyllä, oikea "pitäisikö" jää mieleen pyörimään, mutta voi sitä käyttää myös pienempiin juttuihin jos haluaa. Esim. eilen mietin pitäisikö syödä jätskiä. Vastasin lämpimän päivän kunniaksi kyllä, vaikka olin juuri aikaisemmin ajatellut, että nyt täytyy vähentää herkuttelua. Jätski oli ihanaa, ja kun otin sitä vaan vähän, siitä tuli kaikim puolin hyvä mieli. 😀
Ihan sama juttu. Näinkin pieni asia kuin jäätelö. Mä olen laihdutuskuurilla, joka on startti elämäntapamuutokselle. Olen syönyt tänään jäätelöä, koska hetken mietin ”pitäisikö”. Söin sitten ja hyvä mieli tuli 🙂
Ihanaa Heli! Nyt ollaan asian ytimessä. Sitä paitsi, nyt kun on vihdoin kauniita kesäpäiviä, niin jäätelöä voi nauttia hyvällä omatunnolla. 🙂