tunnetila: pohdiskelu
Kävelin eilen kotiin lumisateessa. Tänä aamuna, kellojen vaihduttua talviaikaan, istuin läppärille ja avasin sattumanvaraisen postausluonnoksen blogistani. Postauksessa oli nämä kesäiset kuvat, mutta teksti oli jäänyt kirjoittamatta.
Voi kunpa olisin ehtinyt aloittaa postauksen kirjoittamisen tuolloin. Olisi ihana nähdä, mitä ajatuksia minulla oli jaettavana kanssanne juuri tuona kyseisenä lämpimänä kesäpäivänä.
Kirjoitatteko Te päiväkirjaa? Olen joskus miettinyt, että elämässäni tapahtuu niin valtavasti asioita, että päiväkirjan kirjoittaminen voisi olla aika mahtava juttu. Sitten olen kuitenkin ajatellut, etten tarvitse päiväkirjaa, koska blogini toimii minulle hyvin päiväkirjamaisena kanavana.
mekko* ja housut* Nordic Tricot by Ivana Helsinki / Tokmanni, sandaalit Michael Kors
Kaikkea en tänne kuitenkaan kirjoittele, näiden kuvien ottamispäivän aatoksiakaan en ole ehtinyt tallentaa, joten edes pieni päivkirjamerkintä jokaisesta päivästä voisi olla kiva iltarutiini.
Jos korvaisi puhelimen selaamisen ennen nukkumaan menoa kirjoittamalla pienen merkinnän yöpöydällä olevaan päiväkirjaan. Tuosta uudesta rutiinista olisi varmasti hyötyä monessa asiassa, eikä vähiten unen laadun parantamisessa.
Päiväkirjamerkintään voisi purkaa päivän aikana mieltä askarruttaneet tai vaivaamaan jääneet asiat, eivätkä ne ehkä sitten pyörisi niin paljon mielessä eivätkä pitäisi hereillä. Hyötynä olisi myös se, ettei tuijottaisi puhelimen kirkasta näyttöä juuri ennen unen saantia.
Taidanpa ottaa heti tänä iltana jonkun pienen kirjasen yöpöydälle ja kokeilla, olisiko minusta parin lauseen päiväkirjan täytäjäksi. Voisin merkata päiväkirjaan sen hetken tunnetilan, ihan kuten täällä blogissa, ja avata muutamalla sanalla, miksi tuo tunne on tällä hetkellä päällimmäisenä.
Kivaa aurinkoista sunnuntaita Teille kaikille!
Kuvat: Vilma
7
Ihmisen muisti on kyllä niin kovin lyhyt. Välillä ei muista edes sitä, mitä ajatteli eilen 🙂
Pitkässä juoksussa saattaa kuitenkin palautua mieleen esim. se, miten stressaantunut tai pahoilla mielin oli jossakin elämänvaiheessa ja miten taaksepäin katsoessaan voi taputtaa itseään olkapäälle ja sanoa ”sinä selvisit”. Näitä muisteloita kyllä kannattaisi ottaa useamminkin, niin hoksaisi paremmin, miten elämä menee eteenpäin, miten asiat järjestyvät ja miten onnellinen on juuri tässä hetkessä.
En osaa sanoa, mitä olet ajatellut juuri silloin, kun nuo postauksen kuvat on otettu, mutta ainakin näytät hyvin onnelliselta ja tasapainoiselta. Uskon, että olet ajatellut hyviä ja kauniita ajatuksia 🙂
Levollista sunnuntaita! <3
Tuo muistin lyhyys on aika uskomaton. Joskus saatamme miettiä työkavereitten kanssa päämme puhki mitä söimme lounaaksi edellisenä päivänä. 😀 Mutta oikeassa olet, että jälkeenpäin juurikin noita selviämistarinoita voi olla silloin tällöin hyvä muistella. Asiat tuppaavat aina järjestymään, tavalla tai toisella, ja jokaisesta selviämisestä saa olla onnellinen.
Kiitos muuten kauniista sanoistasi Tarja. Luulen että olen ajatellut hyviä ajatuksia, sillä aurinkoiset kesäpäivät ovat ihmisen parasta aikaa! 🙂
Ihanaa sunnuntain jatkoa sinullekin! <3