tunnetila: väsynyt mutta onnellinen
Terveiset Pohjois-Italiasta!
En tiedä onko se tämä ikä mitä tulee koko ajan (onneksi) lisää, vai se, että matkustamme nykyään aiempaa harvemmin, mutta ai jestas että reissaaminen ottaa nykyään voimille!
Lentokentät on kamalia (paitsi Helsinki-Vantaa on oikeasti ihan luksustasoa) eikä lentokoneessa jaksaisi istua yhtään. Kaiholla muistelen niitä aikoja kun istuin JFK:llä koneeseen, laitoin korvatulpat, unimaskin ja kääriydyin vilttiin, ja heräsin hyvien yöunien jälkeen Helsingissä. Hoh hoijaa. Nykyään tuntuu että jalat puutuu jo puolen tunnin istumisen jälkeen ja sitten alkaa ahdistaa koko homma.
Mutta en kyllä silti vaihtaisi tuota reissua mihinkään! Oli mahtava päästä mukaan puolison tärkeään hetkeen Cremonassa, ja oli superkiva nähdä Italiassa asuvaa serkkuani ja hänen perhettään, sekä päästä näkemään heidän uusi talonsa vuorilla. Noiden maisemien jälkeen en ihmettele miksi he päätyivät hankkimaan talon juuri tuolta seudulta.
Milano ei ole koskaan päässyt suosikkikaupunkieni listalle vaikka olen käynyt siellä ainakin kymmenen kertaa, mutta Pohjois-Italian pienet pittoreskit kylät ja sen maaseutu ovat minusta ihania paikkoja! Yövyimme tällä kertaa pari yötä vanhasta maatilasta tehdyssä hotellissa pienessä San Nazzaron kylässä Po-joen rannalla (kuvat yllä), ja ai että tykkäsin olla siellä!
Aamupalan nauttimista aurinkoisella terassilla häiritsi hieman yhtäkkiä ilmoille leijaillut tolkuton lannan haju, mutta auringon laskut ja nousut totaalisessa hiljaisuudessa, sekä kalojen polskiminen viereisessä joessa tähtitaivaan alla saivat kyllä akut latautumaan raskaiden reissupäivien keskellä. Bonuksena majoituksen alakerrassa oli laadukas ravintola, jossa tarjoiltiin paikallisia herkkuja paikallisten viinien kera. Tiesitkö muuten, että tuolta alueelta tulevat viinit on lähes kaikki kuplivia? Oli kyseessä punaviini tai valkoviini, niin kuplat löytyy lähes aina.
Entä tiesitkö sitä, että Italiassa syödään yleensä makea aamiainen? Itse tiesin tuon varsin hyvin, mutta jotenkin tuli silti taas yllätyksenä kun maatilamajoituksessa aamiaiseksi oli tarjolla pelkkiä erilaisia keksejä, suklaa-maapähkinävoita ja erilaisia marmeladeja. Hyvää kaikki toki oli, mutta kun Milanossa sain hotellissa aamiaisella munakokkelia, niin huusin ääneen ”Bene, tutti bene!”
Jos nyt sanon vielä sanasen ruoasta, niin olipa kiva huomata, että nykyään Italiassa saa lähes kaikkialla kasvisruokaa. Toki kaikki pizzat, pastat ja risotot on täynnä erilaisia juustoja ja annosten päälle raastetaan vielä vähän lisää parmesaania, joten vegaaneilla saattaa olla edelleen haastavat oltavat, mutta lihaa ei enää laiteta ihan joka paikkaan.
Söin älyttömän herkullisia pastoja (tryffeli-, pistaasi-, pinaatti- ja salviapastat), herkuttelin taivaallisella hernerisotolla ja pizzoiksi valikoituivat perinteinen Puttanesca (tomaatti-mozzarella-oliivi-kapris) ja vähän erikoisempi valkoinen pizza jossa oli tuoretta parsaa, tryffeliä ja kananmunaa. Ai-van taivaallisia kaikki!
Mutta kylläpä tuntuu nyt hyvältä olla kotona ja tehdä erilaisia salaatteja ja smoothieita lounaaksi. Aika tuhtia oli nimittäin tuo meno Italiassa! Yritin yhtenä päivänä kyllä tilata Milanossa ravintolassa lounaaksi salaatin, mutta valitsemaani salaattiin kuuluneista raaka-aineista osa oli lounasajan lopussa loppu, joten päädyin vaihtamaan salaatin pizzaan. Eli vaikka yritti valita terveellisemmin, niin lopulta päätyi kuitenkin syömään pizzaa.
Herkullisten ruokien lisäksi Italia tarjoili meille parastaan myös säärintamalla. Milanosta matkan jatkaminen junalla tunnin verran eteenpäin oli tällä kertaa erinomainen idea. Olimme nimittäin varautuneet matkaan sadevaatteilla, sillä Milanossa, kuten lähes kaikkialla muuallakin Keski-Euroopassa, oli reissupäivinämme valtavat sateet. Meitä kuitenkin seurasi joka paikassa jopa +26 asteen lämpötila ja pääosin aurinkoinen sää.
Reissun pääkohteemme Cremona näytti meille niin ikää parhaat puolensa kauniin sään saattelemana. Vierailimme kahtena päivänä Cremonassa vuosittain järjestettävillä Cremona Musica -messuilla ja kolmantena päivänä vain kiertelimme ympäri kaupunkia. Kävimme tietysti myös maailmankuulussa viulumuseossa, jossa näimme mm. viulun 1500-luvulta!
Cremonan voisi sanoa olevan maailman jousisoitinpääkaupunki, sillä Stradivariukset ja muut maailman hienoimmat viulut on valmistettu ja valmistetaan siellä edelleen. Jousisoittimet ja niiden mukanaan tuoma historia olivat läsnä kaupungilla lähes jokaisessa kadunkulmassa. Oli upeaa aistia se ylpeys, jolla cremonalaiset viuluistaan, selloistaan ja kulttuuristaan puhuivat.
En voinut olla tuolla miettimättä, miten eri tavalla vaikkapa Italiassa suhtaudutaan kulttuuriin kuin meillä täällä Suomessa etenkin tällä hetkellä. Siellä kulttuuri on ihmisten dna:ssa, on ollut jo monta sataa vuotta, ja siitä ollaan ylpeitä. Täällä Suomessa kulttuuria on kansanedustajan toimesta kutsuttu luksuspalveluksi. Mutta niin kai se on, että sydämen sivistystä ei voi oppia, siihen kasvetaan.
Italia on kyllä ihana, mutta keksit aamiaiseksi on aika haastava rasti. 😅 En ymmärrä miten he pystyvät siihen päivästä ja vuodesta toiseen.
Joo, tämä on niin outoa! Itse en yleensä edes pysty syömään mitään makeaa jos mulla on nälkä. Mutta maassa maan tavalla, ja välillä kaupasta joku suolainen sämpylä mukaan aamiaiselle. 😉
Itse olin Toscanan alueella viikon ja nautin kyllä historian havinasta ja näkemistä riitti, vierailin myös viinitilalla. Ihastuin, kokemusta oli vaan Roomasta..
Oih, Toscanaan haluaisin minäkin! Ja Roomaan ja Firenzeen. En ole jostain syystä koskaan osunut noille seuduille, vaan aina on tullut kierreltyä pohjoisemmassa. Toki yksi syy siihen on serkkuni sijainti Milanon kupeessa ja Pohjois-Italian hyvät kulkuyhteydet muualle Eurooppaan. Mutta joskus vielä on päästävä Toscanaan! Ja viinitilalle! En ole käynyt koskaan Italiassa viinitilalla. Teidän reissunne kuulostaa upealta!