Kun arkeen ei meinaa päästä mukaan

tunnetila: väsymys

Miten Teillä on lähtenyt lomanjälkeinen arki käyntiin? Minulla aika huonosti.

Syyskuu on jo pitkällä, mutta minusta tuntuu etten ole vieläkään saanut arjesta kunnolla kiinni. Olen ollut töissä kesäloman jälkeen jo kuukauden, mutta vieläkin tuntuu että harjoittelen töihin palaamista. Uuvun jokaisesta palaverista ja tuntuu etten saa itsestäni mitään irti.

Toki hoidan hommani eikä väsymystäni ehkä näe ulospäin, mutta oikeasti olen koko ajan niin poikki, että otan (itselleni poikkeuksellisesti) päikkärit jokaisen työpäivän jälkeen. Iltaisin haaveilen vain sohvalla pötköttelystä ja tv:n katsomisesta, ja olenkin jo jättänyt monia kivoja iltamenoja väliin koska on ollut pakko priorisoida aikaa lepäämiseen ja kunnollisiin yöuniin.

Syyskuun alussa alkoivat taas säännölliset, viikoittaiset harrastukset. Niitä odotin kovasti ja nyt toivonkin, että niistä muodostuva viikkorutiini saisi taas arjen maistumaan ja harrastuksiin liittyvä innostus veisi väsymyksen tiehensä.

takki R-Collection, huivi YourFace (saatu viime vuonna), hame Samuji, laukku Lovia, kengät Pomar (saatu kolme vuotta sitten)

Ihan kaikkia iltamenoja en ole väsymyksestä huolimatta jättänyt pois, sillä ohjelmassa on ollut mm. pari keikkaa, joita olen odottanut keväästä lähtien. Toinen keikoista oli tällä viikolla Allas Poolilla nähty Eppu Normaali. Ai jestas miten ihanaa siellä oli!

Eppu Normaali on bändi, joka on kulkenut mukanani lapsuudesta saakka. Muistan edelleen, miten koko perheellä katsottiin Hittimittaria vuonna 1984 ja ilmoille lävähti Eppujen Pimeyden tango. Vanhempani kauhistuivat: ”Mitä tuo oikein oli?! Kamalaa! Tämähän on Eppu Epänormaali!” Minä taas innostuin; bändillä oli videolla hyvä meno ja biisi oli tarttuva.

Seuraava selkeä Eppuihin liittyvä muistoni on vuodelta 1989. Olin kesälomareissulla mummolassa ja lähikaupassa käydessäni bongasin c-kasettitelineestä kirkkaanvihreän kasetin, jonka kannessa luki Lyömättömät. Kyseessä oli Eppu Normaalin kokoelmakasetti, josta löytyivät kaikki Eppujen siihenastiset hitit. Muistan miten innoissani olin, kun sain ostaa tuon c-kasetin omilla rahoilla itselleni.

Noiden muistojen lisäksi Eput ovat olleet mukanani maailmalla, esim. opiskelijavaihdossa, eikä mikään auttanut tuolloin paremmin koti-ikävään kuin Eppujen biisit. Tämän viikon keikka oli täynnä tunnetta, muistoja ja iloa. Se itketti, liikutti, nauratti ja laulatti. Onneksi menin, vaikka ennen keikkaa väsytti.

Mutta ei auta: arki rullaa vaikka kuinka väsyttäisi. Seuraavaksi aion ottaa käyttöön ubikinolin (on ainakin ennen tehnyt ihmeitä jaksamiselle, lue lisää linkistä (kaupallinen yhteistyö vuonna 2017)) ja pyrin saamaan arjen rutiinit pyörimään tasaisesti. Teen töitä, tapaan ystäviä, urheilen, käyn harrastuksissa ja muistan levätä aina kun siltä tuntuu.

Päivä kerrallaan eteenpäin. Eiköhän se tästä! Ja hei, syyslomaviikolla ajattelin pitää muutaman päivän lomaa. Ihanaa! Sitä odotellessa!

Kuvat: Anna-Maria Arjasto